Lokakuun viimeinen

Huh, ehdinpäs saada vielä lokakuulle yhden käsityön valmiiksi! Ei siksi että tällä olisi ollut muuten mikään kiire, mutta onhan se mukava saada kuukauden langankulutussaldoon parisataa grammaa enemmän. ;) Ei tämä nyt ihan täpärällekään mennyt, kun suunnilleen klo 22.50 valmistui. :D Ja sitten äkkiä piti kaivaa kaapista jotain vähän tummempaa puseroa alle, että kuvio näkyisi selvemmin, ja napata nopeasti kuvaajaa pyjamanhihasta, että ottaa pikaisesti kuvan niin pääsen bloggaamaan. ;) Niin, ja tukkakin piti sitaista nutturalle, muuten se peittäisi koko tuon selän kuvion. :D

Pitsihuivi

Tehty ajalla: 23.-31.10.2009

Malli: Novita Talvi 2008 nro 33

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nina luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 200 g

Puikot: 5 mm pyöröt

Koko: One size

Muuta: Ohjeesta poiketen pitsikuvion osuus on lyhyempi langanriittävyyden vuoksi. Huivista tuli kuitenkin ihan sopivankokoinen näinkin. Tykkään! :)

Tämä huivi on ihana sekä takaa että edestä. :) Takaosassa tykkään tietysti tuosta pitsikuviosta ihan hullun lailla, se on kaunis ja sitä oli myös mukava tehdä. Kuvio tehtiin lyhennetyin kerroksin, joten niskassa pitsikuviota on lyhyemmästi mitä helmassa. Etupuolella puolestaan tykkään tästä kiinnityssysteemistä, eli huivin toisessa joustinkaitaleessa on reikä, minkä läpi toinen kaitale pujotetaan. Uskoisin, että tämän systeemin ansiosta huivi tulee olemaan hyvin käyttökelpoinen - ja värinsä puolesta sopii minkä vaatteen kanssa vaan! :)

Tuota Novitan Ninaa sain joskus jostain lahjaksi pari kerää - kenties SNY:ltä jonain vuonna tai sitten jostain blogiarvonnasta - ja vaikka väri ja materiaali vaikuttivat mielenkiintoiselta, en oikein pitkään aikaan keksinyt, mihin voisin tuon pari kerää käyttää. Vuosi sitten Novitassa oli tuo huivin ohje, ja ihastuin siihen oikopäätä. Sitten jossain vaiheessa oivalsin, että Nina saattaisi käydä huiviin. Tiheys oli sama mitä ohjeen suosituslangassa Luxus Windissä, ja laskin langan riittävän, koska kahdessa kerässä Ninaa oli lankaa 560 m, kun taas ohjeessa menekiksi oli ilmoitettu viisi kerää Windiä eli 525 m. Tästä huolimatta kävi kuitenkin niin hassusti, että lanka ei riittänyt huiviin siinä mitassa, mitä ohjeessa oli, joten jouduin tekemään tuota pitsikuviota hieman lyhyemmästi mitä ohjeessa (pari mallikertaa jäi vajaaksi). Hoksasin tämän ongelman onneksi siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kerä loppui, joten siitä pystyin nopeasti laskemaan, miten pitkästi uskallan pitsikuviota tehdä ennen kuin tarvitsee aloittaa taas joustinneuletta. Onnistuin laskemaan toisen kerän menekin jopa niin tarkasti, että lopuksi minulle jäi 10 cm pätkä pääteltäväksi. ;) Vaikka huivista tuli ehkä hieman lyhyempi, mitä oli tarkoitus, niin sopiva tämä on silti! :)

Lokakuun kuukausiraporttia on luvassa sitten huomenissa, vaikka luulenpa näpytteleväni sen nyt samantien tulemaan sitten vaikka ajastuksella. :) En nimittäin juuri nyt voi aloittaakaan oikeastaan mitään neuletta, koska yhden neuleen saan aloittaa vasta huomenna (eli puolen tunnin kuluttua ;) ) ja toiseen neuleeseen on langat vielä makkarin vaatekaapissa, missä kuopus nukkuu. Tai siis ei se siellä vaatekaapissa nuku, mutta makkarissa. ;)

Huomenna on muuten sitten neuletapaaminenkin, ja paikkana Café Saara (ei siis Valve kuten aiemmin, kun sen kahvila ei olekaan nykyään enää sunnuntaisin auki). Toivottavasti tapaamiseen tulee muitakin kuin minä...! :)

Viikonlopun jatkoja kaikille! :)

Lämmintä itselle ja lähimmäiselle

Täällä on valmistunut viimeisen vuorokauden aikana peräti kaksi työtä. Toinen niistä kyllä ei ollut ennalta suunniteltu, se vain pääsi yhtäkkiä puikoille ja hyppäsi hetken kuluttua pois... ;) Aloitetaan kuitenkin esittely näistä, jotka ehtivät olla puikoilla vähän pidempään:

Pitsisukat

Tehty ajalla: 25.-29.10.2009

Malli: Novita Talvi 2009 nro 6

Suunnittelija: Eeva Korhonen

Lanka: Novita 7 veljestä vihreä (384)

Langankulutus: 132 g

Puikot: 3 mm

Koko: Omaan jalkaan (38-39)

Muuta: Varren tein ohjeen mukaan, mutta terässä on vähän vähemmän silmukoita (11 s/puikko = 44 s). Taviskantapää, sädekavennus.

Kuvan ottamisen kanssa ähräsin aikani kameran pikkujalustan (n. 15 cm korkea) ja itselaukaisimen kanssa, mutta esikoinen (5 v) aikansa minua katseltuaan tarjosi apuaan, ja hän sai otettua tuon ainoan julkaisukelpoisen kuvan sukista. :) Kiitos kuvausapulaiselle! :) Tai siis eihän hän mikään apulainen ole, vaan kuvaaja! :)

Tykkään sukista! Malli on ihastuttava, ja näitähän onkin jo näkynyt Sukkasadossa useampia. Tulee varmasti vielä olemaan suosittu malli. :)

Sukkasatoonhan nämäkin menevät, ja ovat kuudennet ja viimeiset parini Hillokellarissa. Kaikki kuusi paria päätyivät omia jalkojani lämmittämään, ja tarpeeseen tulevat, sillä esimerkiksi öisin tarvitsen paljaisiin varpaisiini kahdetkin sukat päällekkäin. ;)

Sukat valmistuivat eilen illalla, ja vihreää 7 veljestä jäi jäljelle pikkuinen nöttönen. Syyskuussa tekemistäni polvekeraitasukista puolestaan jäi vähän isompi nöttönen 7 veljestä Jättiraitaa, jota oli vielä pätkitty, kun raitojen kohdistamiseksi olin kerinyt välistä joitakin metrejä lankaa pois. Minua häiritsee hirveästi tuollaiset epämääräiset jämälankanöttöset, ja pyrin niitä työstämään pois, etteivät jää lankakopan pohjalle pyörimään. Joten sukkien valmistuttua päätin tuhota nämä kaksi nöttöstä - eilisillan puolella aloitin jatkaen tämän vuorokauden puolelle, välillä nukuin yön yli ja siivosin kodin, ja tässä iltapäivällä tarvitsi enää vain päätellä viimeinen kerros ja langanpätkät. Että oli nopea langantuhoamisprojekti! :)

Pikkupipo

Tehty ajalla: 29.-30.10.2009

Malli: Omasta päästä, muttei omaan päähän :D (neulottu päälaelta alkaen ja lisätty silmukoita, kunnes kerroksella 72 s)

Lanka: Novita 7 veljestä Jättiraita (827) ja vihreä (384)

Langankulutus: 23 g

Puikot: 3 mm bambusukkapuikot

Koko: 0-1 vuotiaalle

Muuta: Hyväntekeväisyyteen, todennäköisesti Lämmitä lähimmäistä -tempaukseen

Nyt onkin tilanne sellainen, että minulla ei ole kaapissani grammaakaan 7 veljestä lankaa! Miten ihmeessä selviänkään ilman lempparilankaani? Lankalakkoni kestää ainakin vuoden loppuun saakka, joten siihen asti pitää pärjätä muiden lankojen voimin. Onneksi kaapissa on jokunen kilo Nallea, Woolia, Samosta, Tennesseetä ja Bambua, jotka tulevat lempparilankojeni kärkilistalla heti 7 veljeksen jälkeen. Ehkä minä selviän. ;)

Piposta tuli vauvan kokoa, ja on varsin passeli Eraston päähän (60-senttinen vauvanukke), vaikka kuopus (päänympärys n. 48 cm) saikin venytettyä pipon myös omaan päähänsä. Tiukka se kuitenkin hänelle on, joten sopivampi tämä lienee jollekin vauvalle. :) Tarkoitukseni onkin lahjoittaa pipo hyväntekeväisyyteen, ja todennäköinen kohde lienee Lämmitä lähimmäistä -tempaus, josta on ollut viime aikoina tosi paljon pikku-uutisointia kaikissa paikallisissa lehdissä. Tempauksen järjestää Oulun tuomiokirkkoseurakunta, ja lämpimiä neuleita voi käydä viemässä kirkkoherranvirastoon 14.12. saakka. Lahjoitetut neuleet päätyvät auttamaan sekä Oulun että Tansanian asukkaita. Linkistä voi käydä lukemassa lisätietoa - pistäkäähän Oulun seudun neulojat tämä korvan taakse! :)

Seurakunnasta tuli mieleeni huominen pyhäinpäivä. Tuomiokirkossa on huomenillalla kaksi esitystä Mozartin Requiemista klo 19 ja 21. Itse olen ollut kahdesti kuuntelemassa kyseistä teosta livenä, joista toinen kerta oli nimenomaan Oulun tuomiokirkossa, mutta siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Mielelläni menisin nytkin paikan päälle, mutta lasten iltatoimien aikaan on mukavampi olla kotona. Mutta ensimmäistä konserttia voikin seurata Virtuaalikirkon kautta kaikkialta maailmasta, joten luulenpa itsekin istuvani huomenillalla tässä koneen ääressä "konsertissa". :) Siinä on vielä sekin hyvä puoli, että silloin voi neuloa samalla, kun kirkossa livenä ei oikein viitsi puikkoja kilkutella... ;) Tuleeko joku seurakseni Virtuaalikirkkoon? :) (siellä on mm. chattimahdollisuuskin ;) )

Vielä olisi tarkoitus saattaa valmiiksi yksi neule lokakuun puolella, ja veikkaan tekeväni sitä vielä huomenillallakin Mozartin soidessa... Kuukausiraportti saattaakin sitten venähtää marraskuun puolelle, mutta eipä sen nyt niin päivän päälle. :)

Oikein rauhallista pyhäinpäivän viikonloppua kaikille!

Värejä

Tänä aamuna taivaalla näkyi kauniita värejä. Kaikki kuvat on otettu samaan aikaan, mutta kahdessa ensimmäisessä räpsähti salama, minkä vuoksi maisema näkyy mustana, ja kahdessa jälkimmäisessä ymmärsin kytkeä salaman pois päältä. Mutta noissa tummissakin kuvissa näkyy minusta ihanat värit, joten pistän nekin tänne. :)

Ihanan kirpeästä pakkaspäivästä olemme saaneet tänään nauttia. Posketkin ovat ulkoilun jäljiltä yhtä punertavat kuin aamuinen taivas. :)

Ilo on ratsastella syyspäivän pakkasessa. :) Ilmeestä voi melkein nähdä, mitä laulua ratsastaja laulaa: "Ih-hah-haa, ih-hah-haa..." :)

Puikoilla samat värit kuin aiemminkin, luonnonvalkoista ja vihreää. Näistä tulossa valmistuneet-postaus parin vuorokauden sisällä. Molemmista. ;) Kumpikohan valmistuu ensin...?

Torstai on toivoa täynnä, mutta pelkällä toivomisella eivät neuleet kuitenkaan ihan vielä valmistu. Siispä takaisin puikkoihin! :)

Kiitoksia muuten taas kerran kommenteista! :) Niitä on aina niin ilo lukea. :) Toiveikasta torstai-illan jatkoa ja pyhäinpäivän odotusta kaikille!

On sitä joskus osattu ommellakin...

Aina välillä putkahtelee kodista esiin käsitöitä, joita olen tehnyt kauan sitten ennen bloggaamisurani alkua, ja joita ei sen vuoksi ole netissä esitelty. Tai eivät ne käsityöt välttämättä mistään pimennosta putkahtele, vaan ihan jokapäiväisessä käytössä olevista jutuista saatan yhtäkkiä hoksata, että ai niin joo, määhän oon tehnyt tuon. :)

Eilen taas silmiini osui eräs ompelemani käyttöesine:

Ompelin tämän kylpypyyhkeen esikoista odottaessani. Silloin tuli vielä ommeltua kaikenlaista, tuntui että vauvalle pitää saada itse tehtyä. :) Kyllä minä tämänkin pyyhkeen kanssa muistaakseni tuskailin, kun ei ompelukone halunnut sitä oikein ommella etenekään kulmissa, mutta omituisen siistiä tuo ompelujälki kuitenkin on. :) Valkoista vohvelikangasta, reunoissa vanhaa lakanaa kanttauksena, ja sitten sinisellä Kotiväellä pujottelin nuo ruudukot huppuun, sekä päälle että sisäpuolelle. En muista, käytettiinkö tätä pyyhettä kuinka ahkerasti esikoisen kanssa, mutta kuopus ainakin tykkää. :)

Tein silloin aikoinaan samaa sarjaa käsi/kasvo/pyllypyyhkeenkin, siinä on molemmat puolet ihan samanlaiset, en kyllä käsitä, miten olen onnistunut ne ompelemaan niin, ettei niissä ole "nurjaa puolta"... No, ehkä mulla oli silloin siihen joku niksi. :D Vaikka ei tuossakaan tuo ommel mikään täydellinen ole, vähän repsottelee... ;) Kaivoin tämän äsken syvältä kaapin perältä, joten on vähän rytyssä, eli ei ole ehkä ollut vähään aikaan käytössä.

Edit: Ai niin joo... muistin just, että tuohon huppupyyhkeeseenhän oli ihan ohjekin Novita 2/2002 -lehdessä, siitähän minä sen idean sain. :) Mut tuo pikkupyyhe on kyllä sitten itse kehitelty. :)

Tämmöisiä muinaismuistoja tällä kertaa... :)

Vihreää ja valkoista

Puikoilla...

... vihreää...

... ja valkoista. :)

Uudestaan! :)

Tämä tunnustus vilahti blogissani jo viime viikolla, mutta koska kaimani halusi laittaa minulle tämän, ja kuva on niin ihana, niin minä pistän tämän uudelleen tänne esille:

Paljon kiitoksia! :) On ilo kuulla, että blogini tuo iloa syksyn harmauteen. :)

Itse en koe syksyä mitenkään "harmaana", vaikka taivas toki harmaa onkin. Minulle syksy on se kaikkein piristävin ja innostavin vuodenaika, ja nautin joka hetkestä, satoi tai paistoi. :) Tänä aamunakin pyöräilin kirpakassa ilmassa kaupunkiin, ja vaikka pikkuisen sataa tihkutti kasvoihini, niin se tuntui vain hyvältä. :) Syksyssä on ihanaa se, että jos alkaa sisällä ahdistaa, niin pienikin lenkki raikkaassa ulkoilmassa virkistää nopeasti. :) Minun paras lääkkeeni harmaaseen säähän on lähteä ulos nauttimaan siitä säästä! :D Koska minulle syyssade on ainakin paras ilma, mitä voin kuvitella - tai no, siihen lisättynä kova tuuli tai jopa myrsky olisi vallan upeaa! :)

Syyslomat on vietetty, ja on aivan ihanaa lähteä kohta taas töihin! :) Viime viikon lopulla oli kieltämättä jo vähän sellainen olo, että saisi loma jo loppua... mulle ei oikein sovi se, että totuttuihin rutiineihin tulee taukoa, vaan tykkään tästä, että kalenterissa on ohjelmaa. :) Melkein voisin sanoa, että töissä käyminen on minulle pääntuuletusta, koska tulen töistä aina entistä virkistyneempänä takaisin. :D

Ennen lomaa kerroin aikovani opetella soittamaan viululla yhden kappaleen 13 vuoden soittotauon jälkeen. Viulu on lähdössä kohta töihin mukaan, ja Sibeliuksen Vesipisarat on nyt lihasmuistissa. En uskaltanut vielä tuon vaativampaa opetella... ;) (on siis tooooosi helppo kappale, joka soitetaan näppäilemällä, ei siis käytetä edes jousta) Mutta onpa niin ajankohtainen kappale, kun ulkonakin tipahtelee välillä niitä pisaroita. :)

Puikoilla on kahtakin eri neuletta, kun muutama päivä sitten aloittamani valkoinen huivi on siinä vaiheessa, etten voi sitä ilman mallia tehdä bussissa. Siispä pistin vihreää sukkaa taas puikoille, ja se lähtee kohta mukaani. :)

Pirtsakkaa lokakuun viimeistä viikkoa kaikille! :)

O Tannenbaum, o Tannenbaum...

Ihanan viheriäiset sukat ovat nyt valmiina! :)

Kuusikko-sukat

Tehty ajalla: 20.-25.10.2009

Malli: Kuusikko-sukat

Suunnittelija: Kangaskasa

Lanka: Novita 7 veljestä vihreä (384)

Langankulutus: 187 g

Puikot: 3 mm bambut

Koko: 38

Muuta: Muokkasin ohjetta omaan jalkaan. Varren resori tehty 56 s:lla, pitsineuleen alettua 55 s. 10 cm ennen kantapäätä kavensin 2 s pois = 53 s. Teräosassa 48 s. Mallikertoja varressa 11, terässä 6, yhteensä koko sukassa 17 mallikertaa. Tavallinen kantapää, sädekavennus kärjessä. Tuli minun jalkaani oikein sopivat! :)

Ihana tikutella taas kunnon polvisukat! :) Tiistaina sukkia aloittaessani kerroinkin, että ohjeen kaaviota oli hankala seurata aluksi, mutta äkkiä siihen sitten tottui ja opin mallineuleen ulkoa. Ei ollut sinänsä vaikea mallineule alkuunkaan.

Kuusikko-nimi näille sukille taitaa tulla siitä, että kun sukkia katsoo tälleen sukan pitäjän näkökulmasta, niin sukissa komeilee korkea kuusi. Näkyy kyllä tässä kuvassa vähän huonosti... Ja minulla tulikin sitten tosi korkeat kuuset, kun tein niin pitkät varret. :)

Tässä kuvassa sitten kuuset ovat "latva alaspäin". :)

Ilmoitettakoon samalla, että näiden sukkien valmistuttua minun lankavarastoni ei paina enää edes kymmentä kiloa! :D Nyt teen kaikkeni, ettei se pääse koskaan enää paisumaankaan yli kymmenkiloiseksi. :)

Ai niin, Sukkasatoonhan nämä menevät. Taitaa olla viides minun tekemäni pari Hillokellarissa.

Eilen muuten minulla oli päälläni (kuten on tänäänkin) muutama vuosi sitten virkkaamani villapusero. Olen virkannut sen pyörönä ja yhdistänyt hihatkin viimeisellä kerroksella suoraan miehustaan, joten siinä ei ole saumoja muuta kuin kainaloissa kädentien kavennusten kohdalla joku 5 cm pätkä, senkin olen virkkaamalla tehnyt. No, huomasinpa sitten yhtäkkiä, että toisesta kainalosta oli se sauma purkautunut ja kainalossa ammotti iso reikä. Minä tietysti kiljaisin: "KÄÄK! Mun pusero on revennyt!", johon esikoinen tuumasi: "Se varmaan johtuu siitä, että sää oot äiti lihonu!" :D

Hmm... miten se sanonta kuuluikaan lasten suusta ja totuudesta...? ;)

Oikein suloista sunnuntaita ja alkanutta talviaikaa! :)

Puikoilla

Oikein paljon kiitoksia kommenteistanne! :) Niitä on tullut kyllä varmastikin joka postaukseen, mutten ole taas aikoihin muistanut kiitellä. Kiitos siis kaikista niistä kommenteista, joista en ole erikseen kiitellyt ja varmuuden vuoksi kiitos kaikista muistakin kommenteista! :) Luen kyllä kaikki kommentit, ja nyt olen erityisen ilahtunut taikajakkuun tulleista kehuista. :) Tykkään kyllä itsekin jakusta kovasti, vaikken ole ehtinyt sitä vielä käyttääkään. Ongelmana on nimittäin se, etten voi pitää mitään puseroa tai muuta yläosan vaatetta, jos siihen ei löydy minulta yhteensopivia sukkia. ;) Mutta se ongelma on kyllä pian ratkaistu:

Samaisesta 7 veljeksen herneenvihreästä (vaikka kuvassa väri näyttää olevan jotain ihan muuta...) on tulossa sukat, ja arvelisin näiden valmistuvan vielä tänään. Riippuu tietysti siitä, miten paljon ehdin tänään neuloa. Joka tapauksessa kohta pääsen käyttämään taikajakkuakin, kun on sopivat sukat pariksi. ;)

Puikoille on päässyt myös luonnonvalkoista Novitan Ninaa. Tästä on tulossa huivi, joka on ollut tekolistallani vuoden verran, ja muistaakseni jo silloin hoksasin, että voin tehdä sen tästä Ninasta, jota puolestaan on ollut lankalaatikossani ainakin pari vuotta. Mutta kun sillä tekolistalla on niin valtavasti kaikkea ihanaa, eikä langoistakaan ole varsinaista pulaa, niin aina nämä muutamat pikkutyöt tahtovat lykkääntyä... Sitten vain yhtenä iltana tuli sellainen olo, että NYT aloitan tämän, ja niin tein. :)

Sukkien neulominen on kuitenkin tällä hetkellä etusijalla, ja ajattelin vielä noiden jälkeen yhdet sukat tehdä tässä kuussa. Ja ehkä tuon huivinkin yritän vielä lokakuun puolella valmiiksi tehdä... joten puikot suihkimaan! ;)

Ihanaista syksyistä viikonloppua kaikille! :) Tänään olen jo käynyt pyörälenkillä ulkona, ja ilma on ihanan kirpeä ja virkistävä! :) Niin ja muistakaa siirtää kelloja ensi yönä... :) (= tunti lisää neulomisaikaa - jee! :D )

No nyt! :)

Nyt olisi niitä kuvia taikajakusta. :) Joten pidemmittä lätinöittä...

Taikajakku

Tehty ajalla: 7.-22.10.2009

Malli: Novita Syksy 2009 nro 30

Suunnittelija: Novita

Lanka: Novita 7 veljestä vihreä (384)

Langankulutus: 523 g

Puikot: 4 mm ja 5 mm pyöröt

Koko: M niin kuin Mari :)

Muuta: Istuu tosi hyvin päälleni! :)

Minusta tuntuu, kuin olisin tehnyt tätä ikuisuuden, vaikka melko tarkasti kaksi viikkoa tähän meni. Se oli keskiviikkoilta kaksi viikkoa sitten, kun loin ensimmäiset silmukat, ja melkein valmistui nyt keskiviikon puolella, kun viime yönä meni yhden aikaan nukkumaan, ja jakku oli jonkin verran sitä ennen valmistunut. Mutta tuon helmaosan tekeminen tuntui välillä siltä, ettei se etene mihinkään, siihen kait tässä suurin osa ajasta upposikin. :) Mukava tuota silti oli tehdä, kun helmassa oli niin monenlaista mallineuletta, joiden kanssa sai olla koko ajan tarkkana.

Messuilta ostamani huivisolki toimii hyvin tällaisessa neuleessa kiinnikkeenä. :) Ja mikä parasta, tätä solkea voi käyttää muuallakin aina tarpeen mukaan, eli tämä ei ole tässä neuleessa mitenkään kiinteästi. Nytkin solki lojuu tuossa tietokoneen vieressä pöydälläni.

Tykkään kyllä tästä taikajakusta! Malli istuu päälle mukavasti, ei roiku kuten usein neuletakit tahtovat tehdä. Kun tuo helma-kaulussysteemi on niin joustavaa, niin se mukautuu vartalon mukaan. Voisin tehdä tällaisia taikajakkuja vaikka enemmänkin! :)

Neulegraffiti bongattu! :)

Päätimme eilen viettää sitä kuuluisaa "koko perheen laatuaikaa". ;) Poikien kanssa lähdin iltapäivällä kaupungille odottelemaan isin töistä pääsyä, käytiin yhdessä syömässä ja sitten pulikoimassa uimahallissa. :) Sillä reissulla meni yhteensä viisi tuntia, mutta kivaa oli! :)

Kaupungilla tosiaan ensiksi vähän hengailimme isiä odotellessamme, bongailimme isin pään työpaikkansa ikkunasta ja huiskuttelimme hänelle - esikoisesta moinen oli erityisen kivaa. ;) Ja kun siinä olimme huiskuttelemassa juuri kaupungintalon nurkilla, niin esikoinen halusi käydä tutustumassa lähemmin niihin pieniin patsaisiin kaupungintalon takana. Silloin minä bongasin elämäni ensimmäisen livenä näkemäni neulegraffitin! :)

Kuva on napattu kännykällä, joten laatu on mitä on. Mutta onpas pienellä pojalla suloinen neule yllään! :) Itse asiassa tuossa pikkupatsasrykelmässä oli toisellakin patsaalla pieni kauluri/poncho/keeppi harteillaan, mutta siitä en saanut kuvaa, koska kännykässäni oli just ja just tilaa yhdelle ainoalle kuvalle. Mulla tahtoo aina olla kännykän kuvamuisti täynnä, kun niitä kuvia ei saa siirrettyä koneelle kuin yksi kerrallaan, ja se on hirmuisen hidasta hommaa, niin ei sitten jaksa kuin muutaman kuvan kerrallaan poistaa kännykästä sitä mukaa, kun saa niitä koneelle talteen. Pitänee joskus toiste käydä ottamassa kuva siitä toisesta neulegraffitista. :)

Niin, ehdittiinhän me eilen käydä pari näyttelyäkin katsomassa kulttuuritalo Valveella siinä iskää odotellessamme. Siellä olikin nyt ihan lapsille sopivia näyttelyitä menossa. :) Ja sitten kaupungilla syötyämme kun oli massut täynnä, niin jaksoikin polskia uimahallissa! :) Siellä olikin tällä kertaa tosi paljon väkeä, mutta vielä mahtui sekaan. Minäkin kävin muutaman altaanmitallisen vetaisemassa, mutta pääasiassa oltiin lastenaltaan puolella. Esikoisen kanssa laskettiin liukumäkeä muutaman kerran kaksistaan, mutta sitten hän uskalsi mäkeen ihan yksin, ja kävi vissiin laskemassa yksin mäkeä "viis kertaa, koska mää oon viis vuotta". :) Kuopuskin pääsi liukumäkeen meidän vanhempien kanssa, ja vaikka se mäenlasku häntä hirvitti, niin se polskahdus veteen oli tosi hauskaa. :) Tykkään kyllä tuosta Oulun uimahallista, kun siellä on niin monipuolisesti kaikenikäisille kaikkea. Liukumäkikin on turvallinen verrattuna moniin kylpylöihin, joissa mäen alapuolella odottaa toista metriä syvästi vettä. Eihän sellaiseen uskalla lasta yksin päästää, tai pitää olla ottamassa aikuisen vastassa, ja kieltämättä itseänikin hirvittää laskea liukumäkeä, jos laskun päätteeksi polskahtaa hetkeksi upoksiin. Tuolla uimahallissa ei onneksi sellaista vaaraa ole. :)

Kuopus kyllä joutui ihan muuten vaan eilen muutaman kerran upoksiin. Naamalleen kaatui pari kertaa, mutta siitä hän osaa nousta heti ylös. Mutta sitten hän kaatui kerran selälleen ja ehti olla pari-kolme sekuntia veden alla ennen kuin ehdimme nostaa hänet ylös (olimme kyllä vajaan metrin päässä hänestä). Ei onneksi ehtinyt mennä yhtään vettä henkeen, eikä hän näyttänyt tuosta säikähdyksestä olevan moksiskaan, mutta yöllä hän taisi nähdä tapahtuneesta painajaisia, koska säpsähteli pitkin yötä hereille kasvoillaan tosi säikähtynyt ilme. Hän sai kyllä heti jatkettua unta hereille säpsähtämisen jälkeen, mutta koska tuollaisia säpsähtelyjä ei ole ennen ollut hänellä, niin luulisin tuon uimahallissa tapahtuneen olleen sitten unissakin mukana. Kotonakin kun puhuimme hänelle uimassa käymisestä, hän muisti ensin "lallo" eli lasten altaassa olleen pallon, joka oli kovin mieluisa, ja sitten hän sanoi "pää", joten olisiko sitten muistunut mieleen, miten pää kävi veden alla. No, ei meidän pojat vettä pelkää, vaikka molemmille on joskus sattunut näitä kaatumisia uima-altaassa. :) Ja kuopuksellakin eilen jatkui vaan sama vauhdikas meno pallon perässä, vaikka tulikin pieni säikähdys väliin.

Eilen ei sitten ollutkaan kovin paljon käsityöaikaa, kun aamupäivä meni kotiaskareissa ja iltapäivä ja ilta reissullamme. Vasta sitten illalla klo 22 alkoi minun käsityöaikani, ja ennen yhtä sain viimein taikajakun valmiiksi. :) Kuvia siitä sitten, kunhan saan kuvaajan tai kamerajalustan parvekkeelle. :) Että varmaankin palaan bloggaamaan vielä tämän päivän aikana... :)

Tunnustusta

Sartsa ilahdutti minua tällaisella:

Oikein paljon kiitoksia - tämähän sopii minulle tosi hyvin, kun olen niin syksyihminen! :) Kuvakin on tosi kaunis! :)

Annan tämän eteenpäin muutamaan blogiin, jotka näin äkkiseltään tulevat minulle mieleen syksystä: Lennulle, Marille ja Iso Gnulle. Tunnustuksen myötä oikein ihanaa syksyn jatkoa teille ja kaikille muillekin! :)

Olen muuten saamassa muutakin tunnustusta... tunti sitten sain puhelun, jota olen tässä muutaman kuukauden ajan salaa mielessäni toivonut, mutta en ole uskaltanut odottaa. Minulle ei kuitenkaan vielä kerrottu ihan kaikkea, saan tietää tunnustuksen laadun vasta muutaman viikon päästä. Olen kuitenkin jo nyt ihan onnesta sekaisin, ja lupaan tulla tännekin kertomaan sitten uutiset, kun asia on julkista. :) Ei saisi tällä tavalla pitää ihmistä jännityksessä... ;) No, joka tapauksessa luvassa on joko hyviä, tosi hyviä tai superhyviä uutisia! :D

Ei tahdo nyt pysyä neula tärisevässä kädessä, mutta eiköhän se taikajakku vielä valmistu. Ei olisi enää kovin paljoa saumanompelua. :)

Uusia haasteita

Tänään oli neuletapaaminen, jonne minäkin pääsin mukaan syysloman ansiosta. :) Ennen neuletapaamista ehdin vähän käydä kaupungilla, mutten valitettavasti vieläkään löytänyt sitä, mitä olin etsimässä. Alkaa nimittäin olla pakkelit vähissä, ja tietysti siitä ainoasta hajusteettomasta merkistä, mitä voin käyttää, on just se vaalein puuteri loppunut Anttilasta, eivätkä osanneet sanoa milloin tulee... Ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen käynyt kyselemässä, että kauan kestää. Joudun kohta ihan luomuna kulkemaan ihmisten ilmoilla. ;) (aika usein kyllä kuljenkin)

No, kävin sitten aikaani kuluttelemassa Stockmannin lehtihyllyillä, ja kun en ole pitkään aikaan ostanut käsityölehtiä (tänä vuonna ehkä pari tätä ennen), niin ostaa täräytinpäs sitten tällaisen:

En mitenkään erityisesti kaipaa lisää virkkausideoita - mulla on yksi lehtikotelollinen näitä virkkauslehtiä, enkä varmaan ikinä ehdi niitä kaikkia ihanuuksia niistä tekemään - mutta yhden aukeaman näkeminen riitti, ja ostopäätös oli tehty. :)

Juu, en osaa noita kyllä meidän kotiin minnekään kuvitella, mut kun noi on niin ihania! :) Vaikka onkin noissa kuvissa pikkuisen nuottiavaimet vinksallaan... ;)

Löytyi tuosta samasta lehdestä muutakin ihanaa:

Tämmöinen kassi voisi olla tosi kiva. :) Samalla mallilla oli tehty tuossa vaikka mitä liinoja, tyynyjä yms.

Tämä tyyny on nätinnäköinen. :)

Ja ruusut tosi suloisia! :) Veikkaanpa, etten näistä välttämättä mitään tee, edes noita musiikkijuttuja, mutta kun kuvia on niin kiva katsella! :)

Neuletapaamisessa minulla oli mukanani taikajakun hiha, josta ompelin sauman kiinni. Toisen hihasauman olikin ommellut jo kotona iltapäivällä. Käsityöaikaa on vain ollut tänään aika niukasti (kummasti sitä aikaa on paljon enemmän niinä viikkoina, kun olen töissä... ;) ), joten sen enempää en ole päässyt saumoja ompelemaan, vaikka jakun helmaosa valmistuikin eilen illalla. Mutta kunhan tässä vielä pistän vähän Sinuhea pyörimään (ellei uni tule sitä ennen), niin eiköhän se saumanompelukin ala kohta edistyä.

Pistin kuitenkin uuttakin neuletta puikoille, että oli neuletapaamisessa jotain tekemistä, kun en viitsinyt koko jakuntekelettä sinne raahata. :)

Aloittelin Kangaskasasta löytämääni Kuusikko-sukkaa, joka osoittautuikin varsin haasteelliseksi ainakin alkuun. Kaaviossa on nimittäin käytetty merkkejä, jotka eivät ole ihan sitä, mihin yleensä olen neulekaavioissa tottunut, eli kaavion lukeminen kävi aluksi hieman hitaasti. Plus että joku vähän sekoili ja neuloi 2. puikolla 3. puikon kaaviota ja 3. puikolla 2. puikon kaaviota. Kunnes sitten muutaman kerroksen jälkeen alkoi miettiä, että mitenkäs tää ei näytä yhtään siltä, mitä siinä mallissa... ;) Toisenlaisesta kaaviosta olisin varmasti heti hoksinut, kumpi kuva on kummallekin puikolle, ja lukeehan se tuossakin tietysti, mutta en vain ajatellut. :) No, nopeasti oli homma korjattu, ja nyt sukasta alkaa tulla sen näköistä kuin pitääkin. :) Neljän mallikerran jälkeen olen uskaltautunut jo vähän irrottautumaan kaaviostakin, alkaa jäädä malli päähän, ja näkeehän sen valmiista neulepinnastakin, mitä on milloinkin luvassa seuraavaksi.

Kunhan saan tässä sukankutimen kanssa muutaman blogin vielä luetuksi, niin koitan vähän ainakin vielä sitä jakkua ommella kasaan ennen kuin on ihan pakko käydä unten maille. Hyvää yötä ja huomenta! :)

Auringonlaskun aikaan

Pakko tehdä toinenkin luontokuva-aiheinen postaus tälle päivälle. Näitä ei nimittäin satu kohdalle joka päivä... :) Olimme juuri käymässä syömään päivällistä tuossa viiden jälkeen, kun yhtäkkiä koko kotimme värjäytyi ihan punaiseksi! :) Meillä on ikkunoita joka ilmansuuntaan, ja keittiö-olohuone-tilassa, missä juuri silloin olimme, on ikkunat etelään, länteen ja pohjoiseen. Joten sitä punaista hehkua tulvi yhtäkkiä sisään joka ikkunasta! :) Ruokahommelit jäivät saman tien, kun säntäsimme molemmat, sekä mies että minä, hakemaan kumpikin omat kameramme ja napsimaan kuvia. Esikoinen vinkui, että "äiti, mulla on kova nälkä, anna mulle ruokaa", mutta minä sanoin, että "odota pikkuhetki, kun äiti ja isi nappaa äkkiä pari kuvaa..." ;) Ja onneksi nappasimme, sillä kun saimme ruuat lautaselle, oli jo koko ihana punainen hetki ohitse.

Punaista oli puiden latvoissa...

Nämä kuvat siis kuvattu kaakkoon päin.

Pohjoisen puolella talojen katot värjäytyivät oranssiksi.

Valon ja varjojen leikkiä. :)

Syyllinen pilkottaa jossain tuolla rukin yläpuolella verhon takana... ;)

Ihana auringonlasku! :)

Pienet asiat tekevät ihmisen onnelliseksi. :) Kyllä tämä maailma onkin ollut kaunis juuri tänään! :)