Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

maanantaina, maaliskuuta 28, 2011

Hyvää tuuria

Minulla on ollut tuuria. Viime viikolla sain sähköpostia Suomen Verkkoneuleyhdistykseltä, ts. Ulla-verkkoneulelehteä toimittavalta taholta, että olen voittanut Ullan vuosikymmenen parhaat -kyselyn arvonnassa! :) Kyselystä on aikaa jo niin kauan, että juuri ja juuri pinnistelemällä saatoin muistaa vastanneeni tuollaiseen kyselyyn Ullablogissa, mutta siitä minulla ei ollut aavistustakaan, että olen samalla osallistunut johonkin arvontaan. En yleensä kiinnitä tuollaisiin asioihin huomiota. ;) No, voitto oli kuitenkin napsahtanut, ja se voitto oli 10 euron arvoinen lahjakortti Puputsin puotiin. Valitsin palkintoni siten, että tuo lahjakortin summa tuli käytettyä tasan, eikä itse tarvinnut pulittaa senttiäkään - ilmainen postitus kuului palkintoon. Tällaiset napit sieltä sitten tänään tuli:


Oli tosi vaikeaa valita netin kautta, kun en tiennyt oikein kokoa eikä oikeaa väriäkään, saati että minulla olisi mitään hajua, mihin näitä käytän... ;) Kivijalkakaupassakin minulla menee nappien valitsemiseen yleensä ainakin tunti, vaikka olisi tiedossa kohdekin ja vielä se kohde mukana kaupassa. No, ehkä näitä voi laittaa vaikka ristipistotöiden koristeiksi, yritin valita sellaisia, että niille voisin kuvitella olevan käyttöä. Ja tuossa "Kiitos tilauksesta" -lappusen mukanahan tuli vielä ekstranappikin, nappasin senkin tietysti talteen. :)

Toisenlaista tuuria minulla oli tänään. Olin iltapäivällä juuri treenaamassa laulua olohuoneessa, kun huomasin ikkunasta, että meidän parvekkeen katosta räystäältä roikkuu ihan tolkuttoman pitkä jääpuikko, mittaa yli metrin verran! Ei kun hakemaan kameraa ja parvekkeelle räpsäisemään kuvaa. Kuva tuli otetuksi, mutta ajattelin ottaa vielä toisenkin kuvan. Tarkensin jääpuikkoon ja... juuri sillä hetkellä se tipahti! :D


Miten hassua, että satuin juuri ikuistamaan tämän puikon viimeiset hetket. ;) Sitä toista kuvaa en siis koskaan ehtinyt ottaa, tämä jäi ainokaiseksi. Toivottavasti tuolla alla ei sattunut juuri kukaan menemään pyörätiellä, on nimittäin ollut melkoinen mätkähdys, kun tällainen on jysähtänyt viidennestä kerroksesta alas maahan. Muistakaa siis: varokaa katolta putoilevia jääpuikkoja! :)

Kiitos jälleen kommenteistanne! :) Tankoihin ja haikuihin täytyy laittaa sellainen pieni lisähuomautus, että niitä kirjoittaessani ajattelin niitä vain runoina. Ne eivät siis kuvaa esimerkiksi käsityöharrastukseni tämänhetkistä tilannetta. Niillä saattaa olla jotain yhteyttä todellisuuteen joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa - tai kenties jonkun toisen blogissa. Muuten ne ovat vain runoja, tavuja ja sanoja peräkkäin. :)

Käsityöharrastukseni tämänhetkinen tilanne on virkkausta ja ristipistoja: sytomyssyjä, mekontekele, välillä peittotilkkuja (kasassa 10 puolivalmista tilkkua, eli silloin pari viikkoa sitten aloituspäivänä tein kuusi ja nyt viikonloppuna neljä lisää) sekä Nooan arkin pistelyä. Kuvia pistän viimeistään valmiista töistä. ;)

Hauskaa tätä viikkoa! :)

perjantaina, maaliskuuta 25, 2011

Tankoja ja haikuja :)

Eilen kirjoittelin tuon tunnustuksen yhteydessä, että pitäisi osata tiiviimmin näitä tekstejä kirjoitella. Väläytin jopa, että jos tiivistäisin asiani tankoiksi ja haikuiksi. ;)

Ja eikun kokeilemaan! :) Viikonlopun alkajaisiksi pääsette lukemaan käsityöaiheista runoutta japanilaisella runomitalla, kaikki made by MariJ:

Tankoja

virkkuukoukkuni
villalankaa kieputtaa
syntyyhän siitä
värikäs ja pehmoinen
isoäidinneliö

***

pellavakankaan
läpi pujotan langan
pistelen ristiin
yhden piston ja toisen
sen ensimmäisen päälle

***

lankahyllyllä
lähiömarketissa
pyörähdin tänään
matkaani tarttui kerä
seiskaveikkaa tietenkin


Haikuja

sukkapuikoilla
iloisen kirjavia
raitalankoja

***
sukassa reikä
ei kannata parsia
kutaisen uuden

***

päätin virkata
pehmeän patalapun
keltavihreän


Ja vielä yksi tanka:

tämä on hauskaa
voisin jatkaa aina vaan
kuitenkin päätin
lopettaa runoiluni
hyvää viikonloppua

torstaina, maaliskuuta 24, 2011

Tunnustus kaimalta

Kaimani Mari antoi minulle tunnustuksen:


Lämmin kiitos Marille! :) Piti tarkistaa ihan sanakirjasta, mitä tunnustuksen "gorgeous" tarkoittaa, ja sehän tarkoittaa "upeeta, mahtavaa!", niin kuin Petelius ja Kalliala aikoinaan hokivat. ;)

Nyt tämän upean ja mahtavan bloggaajan pitäisi sitten vastata viiteen kysymykseen...

1. Milloin aloitit blogin?

5.1.2006, eli jo yli viisi vuotta sitten. Ensimmäiset kolme vuotta kirjoitin Vuodatuksen puolella; 1.1.2009 siirryin tänne Bloggeriin ja vaihdoin samalla blogin nimeä.

2 Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?

Nykyään pyrin pitämään blogin pääasiallisesti käsityöblogina. Aiemmin tuli kirjoiteltua välillä vähän muitakin asioita, mutta sittemmin totesin, että ehkä ei kannata kuitenkaan netissä ihan kaikkea laverrella. ;) Toki täällä välillä vilahtaa "oikeaa elämääkin" käsitöiden takaa, eli en ole suinkaan täysin anonyymi. :) Bloggaamisen alkuvaiheissa kirjoitin blogiin ihan kaiken päivän aikana tapahtuneen, mikä liittyi käsitöihin, nykyään en tahdo ehtiä kuin esitellä valmistuneet. Silloin tällöin näkyy tekeillä olevia töitä ja vaikkapa käsityömateriaalihankintoja.

3. Mikä tekee blogistasi erityisen?

Se, että yritän aina kirjoittaa positiiviseen sävyyn. :) Pitkään blogiani seuranneet muistavat, että minulla on ollut blogihistorianikin aikana ei-niin-kovin-positiivisia aikoja, jolloin tuli myös omia tuntojaan purettua blogissa. Huomasin kuitenkin, että sekä itselle että varmasti myös lukijoille tulee mukavampi olo, kun blogitekstin sävy on iloista ja valoisaa - huonona päivänä jätän mieluummin blogin päivittämättä kuin tulen tänne nurisemaan. Ei niitä huonoja päiviä kyllä enää niin kovin paljon olekaan, oikeasti! :) Eli kyllä olen oikeastikin nykyään näin iloinen ja onnellinen, mikä toivottavasti myös blogiteksteistäni välittyy.

Varmaan te lukijat kyllä osaisitte sanoa paremmin, mikä tässä blogissani on sellaista, että sitä kannattaa tänne tulla lukemaan? :)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Hetken mielijohde. :) Kerroin siitä jo viisivuotishistoriikin yhteydessä, mutta lyhyesti kerraten: näin tammikuun 2006 Suuri Käsityölehdessä pienen jutun neuleblogeista, kävin kurkkaamassa jutussa olleen linkin, josta löysin ohjeet blogin perustamiseen, ja viiden minuutin päästä minulla oli blogi. :) Ei ollut ennestään mitään hajua siitä, mikä on blogi ja mitä sinne on tapana kirjoitella, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa lähti, ja tutustuin myös muihin bloggaajiin sen myötä.

5. Mitä haluaisit muuttaa?

Haluaisin oppia ilmaisemaan asiat tiiviimmin. ;) Mutta tämä on ollut aina ongelmani, että kun alan kirjoittaa, niin en osaa lopettaa. Ala-asteella ei koskaan ainekirjoituksessa riittänyt yksi vihko ainetta kohti, pisimmillään taisin kirjoittaa yhtä ainetta viisi vihkollista... Sama juttu yläasteella ja lukiossa, että ei siitä yhdestä konseptipaperista ollut mihinkään. Ja silloin kuitenkin kirjoitettiin vielä kynällä, eli väsyihän se käsi jossain vaiheessa ja oli pakko lopettaa! :D Nyt, kun en osaa kynällä enää kirjoittaa edes omaa nimeäni, kun koneet hoitavat kaiken, niin voisin kirjoittaa ihan loputtomiin, sormet yleensä näpyttävät nopeammin kuin ajatus ehtii kulkea. :) Joskus olen koittanut tsempata ja kirjoittaa lyhyesti blogipostaukset, etenkin jos on vähän kiirettä. Toisaalta tykkään kyllä lukea blogeja, joissa on kirjoitettu muutakin kuin lätkäisty kuvan alle teksti: "Tämmöinen valmistui." ;) Eli ehkä näistä pitkistä sepustuksista joku tykkääkin, mene ja tiedä. Tulisikohan tekstistä tiiviimpää, jos kirjoittaisin runomuotoon, vaikka tankoja ja haikuja? :) Tai sitten siitä syntyisi uusi Kalevala... Niin, ja noita hymiöitä haluaisin oppia käyttämään säästeliäämmin, ettei joka ainoan lauseen perässä olisi hymiötä. :) ;) :D


En jaksa laittaa tätä tunnustusta eteenpäin, onhan tämä jo melkein kaikilla kiertänytkin. Kiitos kuitenkin vielä kerran kaimalle ja hyvää loppuviikkoa kaikille! :)

keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2011

Neljä (4) sytomyssyä :)

Kiitos taas kommenteistanne, olette hauskoja! :)

Tällä kertaa valmistuneita käsitöitä on ihan yhtä monta kuin silmäkin kuvasta erottaa, laitoin vielä varmuuden vuoksi numeroinnin kuvaan. ;)

Sytomyssyt 4 kpl
Tehty ajalla: 17.-22.3.2011
Lanka: Lidlin Lima pastellikirjava (0008) ja persikka (0109)
Langankulutus: 1. 35 g 2. 33 g 3. 34 g 4. 24 g; yhteensä 126 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: Myssyt 1-3 ympärysmitta 54 cm, myssy 4 ympärysmitta 48 cm (lapselle)
Muuta: Sytomyssykeräykseen johonkin sairaalaan. Lapsen myssyn kukka virkattu "omasta päästä".

Nämä ovat olleet minulla "käsilaukkuvirkkauksena", kun tutun ja helpon mallin virkkaaminen sopii hyvin bussimatkoille. Kulutin kaiken lopun Lidlin puuvillalangan loppuun näihin myssyihin, siitä syystä viimeisestä myssystä tuli lasten kokoa, mutta riitti kuitenkin vielä kukkaseen vähän lankaa. Jokainen myssy on raidoitettu vähän eri tavalla, tai siis ykkönen ja kakkonen ovat muuten samanlaiset, mutta värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä; kolmonen ja nelonen on aloitettu samalla tavalla, mutta kun lapsen myssyssä loppui vaaleampi lanka, niin jatkoin päälaella pelkällä persikalla.

Lisää sytomyssyjä on tulossa taas käsilaukkuvirkkauksena, vaikka ensin ajattelin, että pidän vähän myssytaukoa. Mutta ei tuonne käsilaukkuun oikein mahdu torkkupeittolangatkaan, ja yhdellä edestakaisella matkalla töihin ja takaisin ehtii juuri yhden myssyn virkata, niin ne on siitäkin hyviä reissutöitä. :)

Viikonjatkoja toivotellen,

tiistaina, maaliskuuta 22, 2011

Yksi (1) patalappu

Netissä ja "oikeassa elämässä" törmää usein ihaniin patalappumalleihin, jotka nähtyään ajattelee, että tuotakin olisi kiva kokeilla. Itse en vain käytä koskaan patalappuja, niin ei ole sitten tullut niitä pahemmin tehtyä, mallit ovat vain jääneet mieleen hautumaan, että kokeilen niitä sitten joskus.

No, se "sitten joskus" on näemmä nyt tullut. :) Nyt siis jo toinen patalappukokeiluni mallista, joka on ollut mielessäni pitkän aikaa. Eeron pannulapun nimellähän tämä netissä kulkee. Kuten toissapäivänä esittelemäni kukkapannulappukin, myös tämä on kaksinkertainen ja molemmat puolet ovat erilaiset. Lopputuloksena kuitenkin YKSI pannulappu, ei kahta. ;) Hämmästyin suuresti sen kukkapannulapun kommenttien kohdalla, kuinka moni kommentoija puhui pannulapusta monikossa, eikä yksikössä, kun kuitenkin oli vain yhdestä ainokaisesta kysymys - yritin tekstissä tuoda selkeästi esille, että kyse on kaksipuoleisesta lapusta, jonka puolet ovat erilaiset (ja siksi molemmilta puolilta kuvattuna), ja kuvassakin luki oikein punaisella, että "edestä" ja "takaa", ettei kukaan erehtyisi luulemaan sitä kahdeksi erilliseksi. Mutta ehkä ilmaisen itseäni hiukan epäselvästi... Täytyy siis koittaa jatkossa olla tarkempi, sillä onhan se nyt aika harhaanjohtavaa, jos minun kuvitellaan saavan aikaan tuplasti enemmän käsitöitä, mitä todellisuudessa teen! :D

Nyt siis kysymys kaikille lukijoilleni: MONTAKO EERON PANNULAPPUA NÄET TÄSSÄ KUVASSA?

Eeron pannulappu
Tehty ajalla: 21.-22.3.2011
Malli: Eeron pannulappu Minna neuloo -blogista (perinnemalli)
Lanka: Novita 7 veljestä grafiitinharmaa (044), harmaa (043) ja luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 65 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: 22x22 cm
Muuta: Kaksipuoleinen pannulappu. Menee lahja/tuliaispussiin.
 
Kaikki, jotka näkevät kuvassa yhden (1) pannulapun, saavat pisteen. :) Jos näet kuvassa useamman pannulapun tai et yhtään, laske uudelleen tai kurkkaa vielä tämä allaoleva kuva:


Jos haluat bonuspisteen, käy katsomassa vielä toissapäiväinen postaukseni kukkapannulapusta. Saat bonuspisteen, kun oivallat siinä postauksessa olevan yhden (1) patalapun, mutta jos saat lukemaksi jotain muuta, menetät kaikki tähän mennessä ansaitsemasi pisteet. ;)

Tämän pannulapun ajattelin antaa myös eteenpäin, mutten tällä kertaa äidilleni, kuten sen kukkapannulapun annan, koska hänellä on jo tällainen tai ehkä parikin, kun veljeni anoppi on näitä virkkaillut. Perinnemallistahan tässäkin on kyse, ja varmaan joku tuntee sen jollain ihan muulla nimellä kuin Eeron pannulappu, millä nimellä tuo netin ohje on. Saapa nähdä, kuka tämän lapun mahtaa itselleen saada... ;)

Nyt teen vaihteeksi jotain muuta kuin pannulappuja, loppuivat jämälangat! :) Touhukasta tiistaipäivää sinullekin! :)

maanantaina, maaliskuuta 21, 2011

Kohti maailmanennätystä

Viikonloppuna meillä oli tilkkutalkoot. Tosin voiko talkoista puhua, jos osallistujia on vain yksi? ;) Oli minulla kuitenkin talkoissa mukana assistentti, joka järjesteli valmiita tilkkuja lattialle, peitteli yhdellä jo yhdistetyllä pikkupeitolla leikkikissan nukkumaan, ja ennen kaikkea jaksoi loputtomiin esittää virkkaajalle kysymyksiä toisensta perään: "Äiti, mitä sää teet?" "Äiti, teetkö sää sen valmiiksi?" "Äiti, onko se kohta valmis?" "Saanko minä sen sitten?" "Onko se minulle?" "Onko tämä tilkku pieni?" "Teetkö sen isommaksi?" "Saanko minä tatattaa (= rakastaa) sitä?" "Onko se kohta valmis?" "Äiti, mitä sää teet?" "Ai teetkö sää tilkkuja?" "Onko se kohta valmis?" Ja niin edelleen. Kertaa näitä kysymyksiä 50 kertaa, niin pääset minun sunnuntai-iltapäiväni tunnelmaan. :D


Jos jollakin on sellainen mielikuva, että minun käsityöntekoni on aina hyvin pedanttista ja järjestelmällistä puuhaa, niin tässä pieni esimerkkikuva siitä, että osaan minäkin tehdä käsitöitä aika epäjärjestelmällisesti. :) Kuvanottohetkellä valmiina on seitsemän tilkkua, kesken viisi tilkkua, kukin ihan eri vaiheissa. Tein näin siksi, että halusin käyttää tuon kirjavan papukaija-langan (kuvan keskellä oleva sotkuinen mytty) kokonaan tähän projektiin, ja vielä niin, että siitä riittää 2-3 kerrosta jokaiseen 15 tilkkuun, jonka aioin tehdä. Langanmenekin tarkkailemiseksi aloittelin aina tilkkuja parin kerroksen verran ja lanka juoksi kerän - tai oikeastaan sotkukasan! - molemmista päistä. Tietysti yritin vähän myös noita värejä tarkkailla, että tulee kivannäköisiä ja vaihtelevia tilkkuja, ja aikamoisia pläjäyksiä niistä tulikin, kaikki taatusti ihan erilaisia! :) Mutta hauskaa oli, ja kaikki 15 tilkkua lopulta valmistuivat.

Isoäidinneliöt 15 kpl
Tehty ajalla: 17.-20.3.2011
Malli: Isoäidinneliö
Lanka: Novita 7 veljestä Linnut papukaija (889), harmaa (043), grafiitinharmaa (044) ja luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 270 g (15 tilkkuun + yhdistämiseen ja reunukseen)
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: 15x15 cm / pala
Muuta: Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräykseen / maailmanennätyspeittoon

Varmasti jo väreistä hoksasittekin, että tässä ei ole suinkaan virkkailtu tilkkuja siihen omaan sateenkaaripeittooni, vaan Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräykseen, jossa kootaan maailman suurin tilkkupeitto. Omaksi osuudekseni tätä peittoa varten ajattelin lähettää vauvanpeiton, joka koostuu 24 tilkusta. Helmikuussa virkkasin jo yhdeksän tilkkua, jotka ehdin silloin myös jo yhdistää neliöksi, tässä vielä kuva niistä muistin virkistämiseksi:


En ollut tuolloin vielä ihan varma, jatkanko tästä eteenpäin kokonaiseksi peitoksi, joten merkkasin silloin jo nämä yhdeksän tilkkua helmikuun langankulutukseeni. Yleensähän en siis erillisiä tilkkuja merkkaile valmiiksi töiksi, vaan vasta sen itse valmistuneen, mutta tämän kohdalla ajattelin tehdä poikkeuksen. Siitä syystä siis merkkaan nyt maaliskuullekin valmistuneeksi 15 tilkkua ja niiden langankulutuksen, vaikka toki minä sitten kaikki tilkut yhdistinkin peitoksi. Tässä alla on lopputulos:


Jännitti hiukan, millainen tästä peitosta mahtaa tulla, kun ne helmikuussa virkatut ja yhteenommellut palat olivat niin eri maailmaa kuin nyt maaliskuussa valmistuneet. Mutta upotin sen yhdeksän neliön pikkupeiton sopivasti tuohon uusien neliöiden keskelle, niin kyllä se siinä menee ihan huomaamatta. Melkoinen värien sekamelskahan tästä tuli, mutta on tämä kuitenkin tosi kiva! :) Ja ennen kaikkea niin hauska tehdä, kun en tilkkuja vääntäessäni miettinyt lopputulosta, tein vain sellaisia kuin sattui tulemaan, ja lopuksi siten yhdistelin parhaaksi katsomallani tavalla.

Koko peitto painaa 412 g, ja pitäisi siis olla noin 60x90 cm kokoinen (en ole mitannut), kun se koostuu 24:stä 15x15 cm palasta.


Novitan ohjeiden mukaan kirjoitin peiton matkaan pienen viestin, josta näkee peiton tekijän, paikkakunnan ja valmistumispäivämäärän. Laitoin kortin pieneen minigrip-pussiin ja ompelin pussin kiinni peiton nurjalle puolelle. Peittojahan voi viedä Matkahuoltoon 1.4. alkaen, eli hyvissä ajoin tämä valmistui. :) Ties vaikka ehtisi toisenkin tehdä ennen 23.9., johon saakka näitä voi tempaukseen lähettää. No, ehkei sentään - onhan minulla nyt tekeillä se oma sateenkaaripeittonikin, ja ainakin eilisen perusteella vaikuttaa, että myös arvoisalle assistentilleni tarvitsee tehdä oma pikkupeitto, ja esikoinenkin kuulemma haluaisi oman... ;)
No nyt en enää voi sanoa, etten olisi koskaan tehnyt peittoa isoäidinneliöistä! :) Olkoonkin sitten vain vauvanpeitosta kyse, mutta peitto kuitenkin. :) Toivottavasti se lämmittää saajaansa sitten aikanaan, kun ennätyspeiton osat jaetaan hyväntekeväisyyskohteisiin.


Hyvää alkanutta viikkoa!


sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2011

Patalappu ja lauantaishoppailuja

Käsityöblogien maailma on kyllä niin hauska! Yhdessä blogissa kun joku esittelee jotain kaunista, niin eipä aikaakaan, kun niitä samoja juttuja pyörii joka blogissa. :) Tämän patalapun kohdalla on varmasti käynyt vähän niin: Anneli laittoi kivan patalappumallin ohjeen blogiinsa, sitten näitä lappusia alkoi ilmestyä sinne tänne, ja Sirpa vielä hoksasi virkata samalla mallilla kaksinkertaisia lappuja. Minä nappasin ohjeen Annelilta, kaksinkertaiseksi virkkaamisen idean Sirpalta, lisäsin vähän omia mausteitani ja sain tulokseksi tällaisen:

Kukkapatalappu
Tehty ajalla: 16.-18.3.2011
Malli: Annelin käsitöistä -> Kaksinkertaisen patalapun idea Silmukat solmussa
Lanka: Novita 7 veljestä harmaa (043) ja grafiitinharmaa (044)
Langankulutus: 68 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: Halkaisija 24 cm
Muuta: Ajattelin antaa äidilleni. 

Virkkasin siis tuolla Annelin ohjeella kaksi lappua, jotka ovat väritykseltään toistensa negatiivejä. Laput virkkasin reunoistaan yhteen ja vielä ympäri yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja ripustuslenkin. Kun patalapun tarkoitus on kuitenkin suojata käsiä palamiselta, niin hyvä niiden on olla kaksinkertaisia, että varmasti eristävät lämpöä riittämiin. Tämän lapun ajattelin viedä äidilleni parin viikon päästä sinne mennessäni, sillä tämä sopii mielestäni kuin nakutettu äidin harmaasävyiseen keittiöön. Olemme äidin kanssa värimieltymyksiltämme ihan toistemme vastakohtia. ;)

Edit: Niin ja siis lopputuloksena on YKSI pannulappu, ei kahta. Yritin tuohon kuvaankin selkeästi kirjoittaa, että "edestä" ja "takaa", että tulisi varmasti selväksi kyseessä olevan yksi ja sama mutta vain eripuolilta kuvattuna.

Eilen lauantaina piipahdin kaupungilla. Lumoavaan Lankaan vein yhden etiopianutun ja kahdeksan sytomyssyä eteenpäin toimitettavaksi. Samalla sain "tiskin alta" pienen pussukan, jonka Seijasisko oli sinne jättänyt minun nimelläni varustettuna. Täytyy kyllä suorastaan ylistää lankakauppiaamme hyvää palvelua, kun on alkanut näiden suosittujen hyväntekeväisyyskampanjoiden kerääjäksi ja toimittajaksi - ja että vielä välittää näitä pieniä "yllätyspussukoita" käsityöharrastajalta toiselle! :) Seijasiskon "yllätyspussukassa" oli siis lahjoituslankaa, jota oli tullut viime viikolla sytomyssyilyä varten, ja olimme jo aiemmin Seijasiskon kanssa sopineet, että minä otan tällä kertaa tuota lankaa muutamaa myssyä varten, kun kuitenkin noita myssyjä tulee aina tehtyä. Toistaiseksihan olen tehnyt myssyjä ihan vain omista jämistäni ja muutamasta varta vasten ostetusta langasta, joten kiva oli vaihteeksi saada myssyilyyn lahjoituslankojakin työstettäväksi. :)


Kuvassa on hieman muitakin kuin lahjoituslankoja, sillä kaupunkireissulla tuli käytyä muuallakin. Lahjoituslankoja ovat nuo etualalla näkyvät seitsemän kerää - tai itse asiassa kuusi täyttä ja yksi vajaa kerä - jotka lienevät kaikki Marks&Kattensin Camomille-lankaa. Minulle tuo lanka on ihan uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa erinomaiselta puuvillalangalta. Seijasisko oli valinnut ihan minua ajatellen tuollaisia pastellisävyjä, joista tykkään, vaikka minulle on sinänsä ihan sama, minkä värisiä työstän, kun en tee itselleni. :) Kiitos, Seijasisko, vielä kerran tästä toimituksesta! :)

Lahjoituslankojen takana kuvassa näkyy sitten kahdeksan kerää Teeteen Alminaa, jota kävin ostamassa Somikista. Nekin ovat piponvirkkausta varten, mutta ei ihan ensisijaisesti sytomyssyilyyn, vaan muuhun tarkoitukseen. Sain nimittäin mieheltäni pyynnön virkata erivärisiä kesäpipoja, joista yksi pitää olla musta, ja loput "kaikkia mahdollisia värejä", vahvuuden ja pipon koon sekä mallin tulee olla sama kuin kahdessa aiemmin virkkaamassani kesäpipossa, jotka olen tehnyt Kotiväestä. Mutta Kotiväessä on aika suppea värivalikoima, eikä hirveästi huvittanut ostaa 200 grammaa per väri, kun yhteen pipoon menee noin 30 g, niin onnistuin löytämään tuon Alminan, joka vastaa suunnilleen Kotiväkeä. Sillä erotuksella vain, että Alminassa on aika paljon reippaammin värejä ja sitä myydään 50 gramman kerissä. Katsotaan nyt, montako pipoa ja millaisia saan aikaiseksi miehelle kesäkuun alkuun mennessä, ja loppulangoista virkkaan todennäköisesti sytomyssyjä.

Anttilassa täytyy tietysti pyörähtää aina, kun siitä ohi menee. Siellä olikin keskusvaraston tyhjennyspäivät, mistä minulla ei ollut aavistustakaan (en kauheasti lueskele mainoksia), ja väkeä oli ihan pipona. Mutta niin oli ihan pipona tarjouksiakin. Red Heartin ekopuuvilla oli tosi hyvässä tarjouksessa vain 1,99 e/100 g, joten ostin sitä kaksi kerää. Vähän tuollaisia miehisiä värejä eli meleerattua beigeä ja farkunsinistä, jos tekisin noista sitten miesten sytomyssyjä. Ne kerät ovat kuvassa ihan taustalla.

Lankavaraston koko paisuu, mutta kaikille langoille on tarkoituksensa. :) Ja eihän lahjoituslankoja lasketa? ;) Paitsi että minä lasken ne lankavarastooni, vaikkeivät olekaan tavallaan "omia"; on vain helpompi seurata lankavaraston kulutusta, kun sinne merkitsee tällaiset "lainalangatkin". Ja itsehän minä ne kuitenkin työstän myssyiksi.

Anttilassa oli myös kehysale -70%, ja niitähän piti ehdottomasti hamstrata ristipistotöitä varten! Etenkin, kun siellä oli neliönmuotoisia kehyksiä, mitä löytää todella harvoin edes normaalihintaisena, niin ostin sitten yhden 28x28 cm, yhden 20x20 cm ja yhden 15x15 cm kokoisen; lisäksi tarvitsin kehykset tekeillä olevaan Nooan arkkiin, niin ostin kaksi vaihtoehtoa - toisellekin varmasti löytyy käyttöä, sillä näitä kehyksiä tarvitsee aina. :) Olivat tosiaan edullisia, yhteishintaa viidelle kehykselle tuli jotain parikymppiä.

Ihan hyvä shoppailupäivä siis, ottaen huomioon, että oikeastaan lähdin ostamaan kaupungilta vain villanpesuainetta... ;) Sitä löytyi muuten lastentarvikekauppa Taikapilvestä, minä kun en villaneuleitani millään tavispesuaineella suostu pesemään.

Kiitos jälleen kerran käynneistänne ja kivoista kommenteistanne! :) Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa!

lauantaina, maaliskuuta 19, 2011

Novita Kesä 2011

Novita Kesä 2011 -lehti tuli meille jo torstaina, mutta olen toistaiseksi ehtinyt sen vasta selailla kertaalleen läpi, senkin tein puoliunessa iltalukemisena. :) Ehdin kuitenkin saada lehdestä ensivaikutelman, ja sen perusteella tehdään tämänkertainen lehtikatsaus.


Ensmmäinen fiilikseni oli, että lehti ei ollut ihan sitä mitä odotin aiempien Novita Kesä -lehtien perusteella. Yleensähän juuri Kesä-Novitat ovat olleet niitä, mistä minulle on löytynyt eniten tekemistä, ideoita ja ennen kaikkea katseltavaa ja ihasteltavaa - kaikkeahan ei koskaan ehdi eikä tarvitsekaan tehdä, vaan usein riittää pelkkä silmänruoka lehden sivuilla. :) Tykkään puuvillalangasta, virkatuista vaatteista, pitsineuleista, pienistä ja somista virkkuutöistä, kirkkaista väreistä - nautin kesäkäsityölehdistä huokuvasta iloisesta, valoisasta ja värikkäästä tunnelmasta.

Tämän kertaisesta Kesä-Novitasta puuttui jotain kesäkäsityölehdelle ominaista. Missä ovat pikkupikkubikinit, hellehatut, virkatut topit, ranta-asut, pitsit...? Ei sillä, että minä noita haluaisin välttämättä itselleni tehdä, mutta minusta ne vain kuuluvat kesäiseen lehteen. :) Olen tottunut siihen, että kun Novita nimeää neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehtensä teemat vuodenaikojen mukaan, niin kukin lehti myös jotenkin ilmentää kyseistä vuodenaikaa: Syksyllä valmistaudutaan viileneviin päiviin, Talvella pureviin pakkasiin ja jouluun, Keväällä vastaanotetaan valoa ja värejä, Kesällä hillutaan pikkuneuleissa ja virkataan lomalla sieviä pitsejä. Nyt tuli sellainen olo, ikään kuin olisi ilmestynyt kaksi Kevät-lehteä peräkkäin! Toki on monia neulojia, jotka eivät puuvillalangasta ja/tai virkkuutöistä tykkää, ja tämä lehti voi olla suoranainen aarre heille. Enkä tokikaan sano, että lehti olisi huono - se on vain jotenkin erilainen mitä odotin. :)

Tästä lehdestä välittyi mielestäni tunnelma, että kökötetään koko kesä pirtin nurkassa neulomassa ja odotetaan, että tyhmä kesä menisi ohi. ;) Mikä kyllä passaa siinä mielessä minulle itselleni, että minähän nimenomaan istun kesät sisällä odottamassa syksyä, että pääsisi taas ulos - minusta kesässä ei olekaan mitään muuta hyvää kuin ne puuvillalangat ja kirkkaat värit lankakaupoissa. :D Eli kyllä, voisin olla toki sen puolesta tämänkin lehden kohderyhmää - mutta kyllä se minun pirttini on hieman valoisampi, iloisempi ja värikkäämpi kuin tämän Novita-lehden pirtti, joka vaikuttaisi olevan aika tumma, pimeä ja luonnonläheinen. Vaikka ei siinäkään mitään huonoa ole, sillä on sellaisellakin tunnelmalla toki aikansa ja paikkansa ja kannattajansa. Tykkään itsekin, tilanteesta riippuen. :)

Näistä luonnonläheisistä käsitöistä minua eniten viehättivät lukuisat neuleet ja virkkuut, joissa oli yhdistettyinä pellavan (ja luonnonvalkoisen) sävyistä Kotiväkeä ja Virkkauslankaa, kahta tai kolmea lankaa yhtä aikaa virkaten. Usein eri lankoja yhdistämällä saa ihan uskomattoman upeaa pintaa aikaan, ja nyt Novita näyttää siitä hyviä esimerkkejä. Eläväistä pintaa voi ihailla vaikka malli 26 hillopurkin suojuksessa tai malli 27 korissa, neulottuna puolestaan malli 28 tabletissa.

Kuva: Novita

Mahdollisesti toteutettavien listalleni pääsee tämä malli 32 jakku, joka on niin ikään virkattu kaksinkertaisella langalla Kotiväkeä ja Virkkauslankaa yhdistellen. Hyvin kaunis lopputulos ainakin noista kuvan beigeistä sävyistä - mutta voisi toimia myös joissain muissakin väreissä. On hyvin klassinen ja selkeä malli, ihan minun makuuni! :)

Luonnonläheistä tunnelmaa ja erilaisten lankojen yhdistelmiä löytyy myös esimerkiksi malli 23 neulotusta torkkupeitosta tai malli 24 lattiatyynynpäällisestä. Itse en näitä aio neuloa, mutta ne ovat hyviä muistutuksia siitä, miten joskus kannattaa ottaa useampi lanka kerralla puikolle - saa nopeasti ja helposti mielenkiintoista valmista jälkeä aikaan!

Löytyy sitä pitsiä toki tästäkin lehdestä, tosin hyvin kauniilla tavalla yhdistettynä villaan! Malli 25 tarjoaa ohjeet niin mattoon, aluseen kuin säilytyskoriinkin, kaikissa on ensin tehty huovutettu osa Huopasesta, jonka ympärille on virkattu pitsiä. Malli 63 pannunalusessa puolestaan on kirjottu kukkasia huovutettuun villaan. Tykkään tällaisten ideoiden tarjoamisesta, koska en itse todellakaan hoksaisi, että näinkin voi tehdä. :) Parhaimmillaanhan käsityölehti onkin juuri täynnä ideoita poimittavaksi, ei välttämättä valmiita malleja toteutettavaksi - näitäkään tuskin tulen tekemään, mutta näistä voi poimia talteen hyvän ajatuksen.

Erilaisten lankojen yhdisteleminen taisi olla tässä lehdessä se juttu, johon kiinnitin eniten huomiotani, koska näitä näyttää tarttuneen mieleeni niin monia. Ehkä olen niin paljon tehnyt viime aikoina yksivärisiä juttuja, että kaipaan monivärisiä siihen vastapainoksi, tai ainakin uudenlaisia ideoita. Usein on niin, että samasta langasta ei välttämättä löydy riittävästi mieleisiä värejä monivärisen käsityön toteuttamiseen, ja siksi minusta on hyvä, että langanvalmistaja Novita antaa esimerkkejä, kuinka eri lankoja voi käyttää samaan työhön. Kirjavista langoista saattaa tulla valmiina aika levottomia töitä, mutta kun niitä yhdistää yksiväriseen - tai toiseen kirjavaan! - niin lopputulos voi olla ihan toinen.

Kuva: Novita

Tykkään esimerkiksi malli 34 Puro Batikista ja Miamista neulotusta takista, vaikkei ruskea kenties ole juuri se minun värini. Tässä on niin hauskan eläväisen näköinen tuo helma, jossa on käytetty useampaa lankaa. Tätä neuletta ei ole ainakaan tylsä katsella! :) Toinen, mihin viehätyin suuresti on kasarihenkinen malli 35 neuletunika (kuvassa yllä). Juuri pari päivää sitten muistelin täällä blogissanikin yhtä teinivuosinani neulomaani intarsianeuletta, ja tässä olisi sitten tarjolla vähän uudenlaista näkökulmaa intarsiaan. :) Jännä juttu, miten tuossakin neuleessa on yhtä aikaa jotain 80-lukua, mutta samalla se on kuitenkin jollain tavalla tätä päivää. Tuon voisin itselleni tehdäkin - mieluisat värit vaan kehiin! :) Tykästyin myös malli 47 puseroon, jossa on yhdistetty Tennesseetä ja Puro Batikia. Tässäkin jälleen kiva esimerkki siitä, miten monivärinen lanka raidoitettuna yksivärisen kanssa saa aikaan hyvinkin rauhallisen lopputuloksen. Ehkä tätä mallia ei tarvitsisi välttämättä edes paidaksi asti neuloa, jotta voisi tuota mallineuletta kokeilla - nuo pitsiraidat sopisivat hyvin vaikkapa sytomyssyyn! :)

Kuva: Novita

Isoäidinneliö on tietysti nyt Novitan tämän vuoden Se Juttu, jota hehkutetaan joka lehdessä. Ja antaa vaan hehkuttaa! :) Minä olen tietysti osannut virkata jo 30 vuotta elämästäni, ja siitäkin suurimman osan olen taitanut myös isoäidinneliön niksit. Itse asiassa kasvoin isoäidinneliön parissa ihan kirjaimellisesti, sillä lapsena minulla oli päivittäin leikeissäni mukana pikkuruinen tyyny, jonka siskoni oli virkannut isoäidinneliömallilla. Ja siskoni kun ei ole edes mikään käsityöihminen, niin tuo tyyny osoittaa, että isoäidinneliön osaa virkata ihan kuka tahansa! :) Muistaakseni siskokin oli tehnyt sen tyynyn aikoinaan koulussa (kauan ennen minun syntymääni siis), ja siellä minäkin taisin ensimmäiset tilkkuni silloin virkata. Tuntuu siis hullulta, että maailmasta voisi löytyä yksikin ihminen, joka ei osaisi virkata isoäidinneliötä, mutta koska Martat ja Novita ovat lähteneet oikein Suomea kiertämään ja tämän maailman helpoimman ja monikäyttöisimmän neliön niksejä opettamaan, niin pakko kai on uskoa, että niitäkin vielä on, joille neliön opettelu on ihan uutta. Mutta toivottavasti ei ole kauan, sillä kyllähän isoäidinneliö kuuluu jokaisen ihmisen perustaitoihin siinä missä pyörällä ajaminen tai kengännauhojen solmiminenkin! ;) Minä siis tunnustaudun edelleen ihan totaaliseksi isoäidinneliö-faniksi - on uskomatonta, miten yhdellä äärimmäisen helpolla tekniikalla saa aikaan niin monipuolisesti kaikkea mahdollista, mitä vain mielikuvitus keksii! Voi vaihtaa neliön kokoa pikkutilkusta jätti-isoon, yhdistellä useita neliöitä tai virkata vai yhden ison, samaan työhön voi laittaa isompia ja pienempiä tilkkuja, voi vaihdella värejä ihan loputtomiin, erilaisista lankamateriaaleista puhumattakaan... ja aina lopputulos aiheuttaa huokauksia ja ihastuksen väristyksiä. :) Nero on ollut se isoäiti, joka ensimmäisen neliön on virkannut! En varmasti koskaan kyllästy isoäidinneliöihin, kuten en kyllästy villasukkaankaan - siinä on elämän peruspilarit, joilla pötkii pitkälle. :D

Kun nyt näin kovasti hehkuttelen isoäidinneliöitä, niin pakko kait lehden sivuilta on poimia jotain esimerkkejäkin. Lehden sivulla 8 on kivasti esiteltynä, miten erilaisista langoista syntyy neliöitä - ei sillä, ettenkö tätä itsekin hoksaisi, mutta kun niitä tilkkuja on vaan niin ihana katsella ja ihastella. :) Malli 1 peitossa on ihanat värit; toisenlaista värien hehkua on puolestaan malli 20 palajakussa. Malli 30 huovutettu pannunalunen on minusta tosi hauska, koska siinä on yhdistetty Huopasta ja Puroa, ja saatu näin aikaan taas tosi eläväinen pinta. Mielessäni jo kuvittelen erilaisia väriyhdistelmiä, joita olisi kiva kokeilla tähänkin.

Kuva: Novita

Yksi kevään lankauutuus näyttää olevan Minikerät, jotka tulevat kauppoihin viikolla 14 eli huhtikuun alussa. Vaikuttaa siltä, että niitä myydään 10 erivärisen kerän pakkauksessa, kussakin kerässä 10 grammaa lankaa. Tähän täytyy ehdottomasti tutustua ainakin lankahyllyillä hiplaten, jos ei muuten. Voisivat olla ainakin hyvää Barbienvaatemateriaalia! :) Lehdessä noista minikeristä on loihdittu ihan mahtavia taideteoksia esim. malli 2 Lintupuu-taulu ja malli 3 Linnut-taulu. Ihanaa värileikkiä molemmissa! Ja onpa minikeristä tehty niitä isoäidinneliöitäkin, kuten malli 6 liivissä tai malli 12 kassissa, joka laittaa tämän kassi- ja isoäidinneliöfriikin taas huokailemaan! :)

Kuva: Novita

Tilkkuja on lehdessä yllinkyllin, ja kuten sanoin, niihin ei koskaan kyllästy! :) Jos kuitenkin isoäidinneliöt alkaisivat jossain vaiheessa pursuta joka rööristä ulos, mutta vielä olisi tilkkuiluhimoa jäljellä, niin tekisin Nallesta ihanan kukkaisen tilkkujakun, malli 7. Hmm... taisin itse asiassa juuri hoksata, mistä väristä tämän voisin tehdä! :) Menee ehdottomasti siis to do -listalle.

Kuva: Novita

Jalanlämmittimiä toki tarvitaan kesälläkin, ja siihen apua löytyy malli 38 villasukista ja malli 22 neulotuista Tennessee-tossuista - joita muuten minä luulin ensinäkemällä virkatuiksi, pinta on hyvin mielenkiintoisen näköinen! :)

Pakko vielä mainita muutamia ihastuksen kohteita, vaikkeivät ne omille puikoille olekaan päätymässä. Malli 39 koukuttu vauvan nuttu on niin ihanan aurinkoinen ja suloinen, että se saa ihan hyvälle mielelle. :) Malli 40 kerhokasseissa on myös väriä kerrakseen, ja eiköhän yhdessä kassissa näytä olevan yksi isoäidinneliökin. ;) Lastenneuleista ihan kivalta näyttää malli 55 raitapusero, jonka voisin ajatella sopivan ihan hyvin myös pojille, eli voisin omalla lapselleni tehdäkin - poikamaisemmista väreistä neulottuna myös malli 57 olisi ihan toimiva, ja tykkään tosi paljon tasaraidoista tässä paidassa.

Jos nyt jäi sellainen olo, ettei tässä lehdessä ollut niitä kaipaamiani pitsinvirkkuita ja kesävaatteita, niin olihan tässä toki  pitsiliinoja moneenkin lähtöön sekä neuloen että virkaten, en vain itse niille tällä kertaa syttynyt. Samoin niitä kevyempiä kesäneuleita tarjotaan lehden loppupuoliskolla, niistä ehkä malli 73 pitsineulepusero Miamista on sellainen "ihan kiva", mutta onko kesäpaidaksi liian paksu ja syys/kevätpaidaksi liian lyhythihainen? Malli 77 virkattu tunika Puro Batikista on juuri sellainen kesävaate, jollaisia olen tottunut aiemmissa Kesä-Novitoissa näkemään, ja josta myös tykkään - ainakin se olisi äärimmäisen helppo virkata!

Sellainen oli lehtikatsaus tällä kertaa. Kivoja ideoita ja muutamia ihan toteuttamiskelpoisia mallejakin (suosikkini ovat tässä postauksessa kuvina). Ja totuushan on se, että vaikka ensi vilkaisulta jossain lehdessä olisi 50 miellyttävää mallia, niin todennäköisimmin ehdin tehdä niistä yhden tai kaksi, eli sen puolesta minua ei yhtään haittaa, vaikkei niitä ihastuksia tulisikaan joka lehdestä niin runsaasti. On nimittäin vielä aiemmistakin Kesä-Novitoista pitkä lista, jotka on tekemättä - tällä hetkellä on langat odottamassa kaapissa mm. Kesä 2009 ja Kesä 2010 -lehden pariin malliin. Puhumattakaan sitten niistä kaikista Kevät-, Syksy- ja Talvi-lehdistä. Onneksi mallit ovat yleensä sen verran ajattomia, ettei kaikkea tarvitse olla heti toteuttamassakaan, eikä kaikkea tarvi tehdä koskaan. Aiemmin ehkä enemmän etsinkin käsityölehdistä valmiita malleja, ja siksi olen niitä runsaasti löytänyt ja toteuttanutkin, tällä hetkellä puolestaan kaipaan juurikin eniten vain ideoita, jotka toteutan omalla tavallani, eikä niitäkään ideoita aina kaikkia ehdi toteuttaa.

Nyt palaan perusasioihin, eli isoäidinneliöiden kimppuun! :)

Pistoja

Lupasin taannoin kirjoitella tänne ristipistojuttujakin välillä, kun niitäkin on toki tehty. :) Tällä hetkellä työn alla on Ristipistohassutus nro 15, eli Nooan arkki -taulu kuopukselle. Tein sitä silloin tammikuun 15. päivä aloituksen verran, ja viime viikonloppuna jatkoin. Tarkoitukseni oli, että pistelisin tätä joka päivä hiukkasen eteenpäin, mutta pakko myöntää nyt, ettei tällä viikolla ole joka päivä millään ehtinyt eikä jaksanut pistellä, on ollut sen verran kiireinen viikko. Jospa nyt tänä viikonloppuna taas ehtisi muutaman piston tähän tehdä eteenpäin, sillä taulun saaja ainakin odottaa valmistumista innoissaan! :)


Kuopus onkin ollut melkoinen motivoija tämän pistelyn kanssa. Istuu vieressäni kysymässä koko ajan, teenkö hänen tauluaan valmiiksi, ja sai ihan hirveän kohtauksen, kun minun piti viime sunnuntaina kesken pistelyn lähteä laittamaan ruokaa! ;) Kun olisi pitänyt vain pistellä se taulu valmiiksi. :) Sitten kuuluu välillä sivusta ohjeita: "Teeppä nyt tämä ankkuli!" "Teeppä sitten tämä haisunäätä!" :D Kuopus halusi myös nähdä mallikuvan, millainen taulusta tulee valmiina, ja niinhän siinä kävi, ettei hän sitten antanutkaan sitä mallikuvaa enää takaisin. Mutta koska haluan pitää alkuperäisen kuvan siistinä, jos esimerkiksi myyn tai lahjoitan mallin eteenpäin pistelyn valmistuttua, niin täytyi keksiä jotain. Onneksi meillä on nykyään tuo monitoimilaite, jolla sain otettua mallikuvasta kopion, vaikka mustetta säästääkseni printtasin siitä vain tuollaisen haalean version, joka näkyy kuvassa. Tuo pieni paperilappunen on ollut nyt kuopukselle niin kovin rakas, se on ollut jopa yöllä unikaverina, ja aamuisin olisi halunnut ottaa lappusen päiväkotiinkin mukaan. ;) On muuten todella motivoivaa pistellä taulua lapselle, joka osaa sitä näin kovasti arvostaa ja odottaa innoissaan! :)

Pyörähdin tässä viikolla mutkan myös Violariumissa eli Lennun kuistilla. :) Minähän ajelen bussilla siitä muutaman sadan metrin päästä ohi useita kertoja viikossa; tällä kertaa varasin sentään vähän lisää aikaa, jotta saatoin hypätä "Violariumin pysäkillä" pois ja käväistä hakemassa tuon kuvassa pistelytyön alla näkyvän pellava-aidakankaan. Samalla vähän piti tietysti hiplata muitakin kankaita ja malleja... ;) Tuota pellava-aidaa olen jo pitkän aikaa kaipaillut ja odottanut, että sitä tulee takaisin Violariumiin, sillä taisinpa itse ostaa viimeisen palasen samaista kangasta toissa syksyn käsityömessuilta. En kyllä ole vielä ehtinyt sille kankaalle mitään pistellä, mutta suunnitelmat on olemassa tälle ruudulliselle kankaalle. Siis sitten, kun joskus ehtii näiden kaikkien muiden pistelyjen jälkeen.

Hyvää viikonloppua! :)

torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Papukaijat

Sukkaa pukkaa.

Papukaija-sukat
Tehty ajalla: 12.-16.3.2011
Malli: Perussukka jalkateräjoustimella
Lanka: Novita 7 veljestä Linnut papukaija (889) ja grafiitinharmaa (044)
Langankulutus: 132 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: Oma jalka 38/39
Muuta: Sukan suu, kantapää ja kärki tehty harmaalla.

On ihan omituista nähdä jossain omassa vaatteessaan mitään näin tummaa väriä. Mustaa en missään olosuhteissa hyväksyisi edes alushousujeni pilkkuihin, eli sitä ei tulla taatusti omissa vaatteissani koskaan näkemään. ;) Tämä tumma grafiitinharmaa on vähän siinä rajalla - käytin sitä siksi, että se mielestäni sopi hyvin tämän papukaijavärityksen kanssa, vaikka itselleni ominaisempaa olisi ollut laittaa vaikkapa luonnonvalkoista. No, kyllä nämä aina kengän sisällä menevät. :) Tykkään kyllä tuosta papukaija-väristä, mutta jostain syystä en enää ole kiinnostunut tekemään koko sukkaa samalla kirjavalla langalla, vaan haluan yksiväristä kaveriksi, tulee rauhallisemman näköinen. Ihan kivat sukat, ja oli hauskaa tehdä vaihteeksi taas perussukkaa! :) Jossain vaiheessa vain tuli sellainen olo, että apua, olenko tekemässä jotain väärin, missä ohje... kunnes muistin, että ai niin tämähän on perussukka, eikä tähän tarvitse mallia. :)

Uusi Novitakin tuli tänään, mutten ole ehtinyt tehdä sille muuta kuin nostaa pois eteisen lattialta. Elän toivossa, että perjantai-iltana tai viikonloppuna sen ehtisi selatakin, joten lehtikatsausta voitte odottaa tänne aikaisintaan lauantaina tai sunnuntaina, saattaa mennä ensi viikkoonkin. Tällä hetkellä käsitöistäkin edistyy vain sellaiset, mitkä mahtuvat käsilaukkuun, eli jos joku kuvittelee täällä tapahtuneen jotain edistystä vaikkapa siinä torkkupeitossa, niin se on tosiaan samalla mallilla kuin eilisissä kuvissa - eikös sen pitänytkin valmistua vasta uudeksivuodeksi? :)

Palataan taas paremmalla ajalla - aurinkoista loppuviikkoa! :)

keskiviikkona, maaliskuuta 16, 2011

Intoa, himoa ja intohimoa :)

Himot ne on hiirelläkin. :)

Tuo lausahdus tuli maanantai-iltana mieleeni, kun tassuttelin töistä kohti lankahyllyjä. Hiiret varmaan tuli mieleeni siksi, että olin juuri aloittanut töissä hiiri-teeman käsittelyn. Himo taas siksi, että olen tässä viime päivinä tuskaillut ihan valtavan himon kourissa. Nimittäin torkkupeittohimon. :)

Olen ollut jo pitkään ihan mahdoton isoäidinneliö-fani, mutta sitä torkkupeittoa en ole neliöistä aikaan saanut, vaikka paljon muuta olenkin niistä tehnyt. Aina toisten torkkupeittoja katsellessani olen huokaillut ja haikaillut, että "voi, kunpa meillekin!". Mutta olen pelännyt villaisen torkkupeiton olevan hieman ongelmallinen pölyallergikkojen kodissa, jossa asuu vielä kaksi vilkasta poikaa. Viime syksynä olin jo vähällä ostaa peittolangat, mutta jäin vielä miettimään. Varovasti olen sittemmin kaivanut kaapista pari vanhaa peittoa ja asetellut sohvalle, ja kun ne ovat saaneet siinä olla jo useamman viikon tai kuukausien ajan ihan vain peittojen ominaisuudessa - eikä esimerkiksi majanrakennustarpeina - niin olen alkanut vakuuttua siitä, että myös itse virkattu torkkupeitto voisi löytää paikkansa meidän kodissamme.

Sitten tuli tammikuussa Novita ja tilkkupeittotempaus. Ja ihana sateenkaaripeiton ohje! Blogimaailma on vielä todistanut todeksi Novitan väitteen, että isoäidinneliöt ovat nyt muodissa. Sateenkaaripeittoa olen saanut ihailla ainakin Niinan blogissa, mutta ah ja voih! Lankahyllyillä pyöriessäni olen todennut, etten raaski millään ostaa sateenkaarilankaa kokonaista torkkupeittoa varten - minä kun en halua mitään jalkapeitettä, vaan sellaisen kunnollisen, mihin mahtuu kääriytymään kokonaan, ja jonka alle voi ottaa pari suloista poikaakin kainaloon. :) Ostoslistallani lukee edelleen, että sateenkaarilankaa pitäisi ostaa suunnilleen kilo yhtä jakkua ja muutamia sukkia varten, joten en enää raaskisi siihen torkkupeittoon hankkia toista tai kolmatta kiloa... Oikeastaan olin jo ennen tuon Niinan ihanan peiton näkemistä alkanut harkita, että josko tekisin sen torkkupeiton yksivärisenä. Atziinahan teki ihan meidän olohuoneen sisustusvärisen peiton, ja sitä olen myös käynyt kuolaamassa ja samalla miettimässä omaa toteutustani. Mutta sitten Andra meni ja räväytti ilmoille sen, mitä olin mielessäni hahmotellut, mutten ollut vielä päässyt mielikuvaa pidemmälle. Sateenkaaripeitto, mutta yksivärisistä langoista! :) Siinä oli se peitto, jonka idean päätin ihan törkeästi ryövätä - toki omanlaisellani toteutuksella. :) Olin jo metsästämässä sopivia lankoja (siihen puuhaan olin siis matkalla, kun sanonta hiirien himoista pyöri mielessäni), mutten vielä onnistunut löytämään sitä mitä olin hakemassa, kun jo kotona blogisuosikkeihini oli pompsahtanut lisää torkkupeittoja paisuttamaan himoani ja sekoittamaan päätäni lopullisesti. Juuli olikin tehnyt pehmeän sävyisen peiton, mikä on tietysti ihan eri tyylinen kuin oma ajatukseni sateenkaaripeitosta, mutta ennen kuin olin ehtinyt edes aloittaa sitä ensimmäistäkään peittoa, niin alkoi tehdä mieli TOISTA peittoa, pehmeistä sävyistä. :) Jos vaikka jostain sinisävyisistä sellainen uninen peitto makkariin... Eikö riitä, että himoitsee yhtä torkkupeittoa, kun pitää himoita kahta? Varsinkin, kun tuollainen peitto ei ole mikään yhden tai kahden päivän pikkuprojekti... Ja lisää vettä myllyyn sain vielä piipahtaessani Lotan luona, sillä - no, käykää itse katsomassa ja ihailemassa! :) Ajatelkaa, miten ihania ja erilaisia peittoja saa aikaiseksi yhdellä ainoalla yksinkertaisella mallilla! :) Ei tarvitse enää ihmetellä, jos torkkupeittohimo kasvaa kasvamistaan!

Eikä tätä himoa riitä tyydyttämään se, että minulla on edelleen aikomus lähettää siihen maailman suurimman tilkkupeiton tempaukseen ainakin yksi pieni 24 palan peitto. Kun minä haluan oman peiton itselleni, minun väriseni! :)

Siitä väristä tässä meinasikin tulla iso ongelma... Kun olin päättänyt tehdä peittoni 7 veljeksestä, se on minun makuuni vahvuuden, hinnan ja värien suhteen - paitsi että yksi sateenkaaren väri puuttuu eli keltainen! No okei, puhdas violetti puuttuu myös, mutta sen kanssa voin elää - ilman keltaista en voi elää, koska se on meidän kotimme sisustuksen pääväri yhdessä oranssin ja vihreän kanssa. Elin siinä toivossa, että keltaista 7 veljestä löytyisi pari kerää työpaikkani läheltä naapuripitäjästä kaupasta, jossa kyllä on poistomyynnissä yhä sellaisia novitalaisia, joita ei ole valmistettu vuosiin. Vaan ei keltaista 7 veljestä yhtään ainoaa kerää! :( Sitten kävin ryömimässä Halpa-Hallin ja Tokmannin hyllyjen alla, josko sinne olisi tipahtanut ja unohtunut mitään keltaista, mutta ei. Päätin kuitenkin hankkia lankani Tokmannilta (tarjous 3 kerää kympillä), ja turvautua tarvittaessa vaikka värjäämiseen - siitä syystä luonnonvalkoista lähti mukaan vähän ylimääräistä. :)

Vaan sen värjäämisen kanssa ei asiat menneetkään niin kuin mielikuvissani olin ajatellut - mielikuvani nimittäin muistivat vielä pitkän Dylon-väririvin lähikaupan hyllyillä pari vuotta sitten, ja siellä oli silloin keltaistakin ainakin kahta eri kirkasta sävyä. Nyt ei ollut Halpa-Hallissa kuin muutamaa tummaa pesukoneväriä, samat valikoimat Tokmannilla. Olisi siellä ollut Nitorin pesukoneväriä oikein ihanassa auringonkukankeltaisessa, mutta sitä ei suositeltu villalle eikä keinokuidulle (7 veljeksessä molempia). Villalle sopivaa väriainetta olisi ollut "kullankeltaisena", mutta pakkauksen perusteella lopputulos olisi ollut mielestäni kyllä ennemminkin myrkynvihreä kuin keltainen, joten en tohtinut ostaa ja pilata lankojani sillä. Lähdin sitten metsästämään kirkkaampaa keltaista väriainetta Prismasta (tulikin päivän kuntolenkki samalla), mutta pyöräillessä oli aikaa ajatella, ja mieleen tulvahtivat niin KoolAidit, sipulinkuoret, kurkuma kuin lopulta elintarvikevärikin. Muistin kotona olevan keltaista elintarvikeväriä jäännöksenä kuopuksen synttäreiltä, ja ehdin jo vaihtaa kotiin päin menevälle pyöräreitille, mutta sitten käännyin kuitenkin vielä Prisman suuntaan, sillä mieluummin pelaisin varman päälle varmoilla aineilla kuin pilaisin kaiken - tai ehkä Prisman hyllyjen alla olisi sitä keltaista 7 veikkaa... ;)



No eihän sieltä sitä 7 veljestä löytynyt, eikä sen puoleen sitä tekstiiliväriäkään muuten kuin samana "kullankeltaisena" versiona kuin Tokmanniltakin. Mutta löysin jotain keltaista sentään, nimittäin Novitan kampanjalankaa Katria! :) Se on kylläkin 100% akryylia ja hivenen 7 veljestä paksumpaa, mutta se on lähin, mitä kykenin löytämään, kun en jaksanut lähteä kaupungilta saakka esimerkiksi keltaista Jannea hakemaan. Nyt siis sain kaikki sateenkaaren värit ja vielä vähän valkoista tasapainottamaan! :) Olisi tuota Katria riittänyt varmasti 3-4 kerää, mutta kun keltaista sattui olemaan laarissa sopivasti viisi, niin ostin kaikki pois (hinta 2,20 e/kerä); eipähän tarvi pelätä, että loppuu kesken, ja voihan tuosta tehdä sitten vaikka keltaisen reunuksen peittoon. :)

Tiedättekö, olen ollut tästä torkkupeittoajatuksesta niin täpinöissäni, että olen ihan tärissyt! :) Tosin tärinä voi johtua astmalääkkeen sivuvaikutuksistakin... ;) En meinannut pysyä nahoissani, kun olin lähdössä tuolle "pyöräretkelleni" lankahyllyille, ja vielä kotona ensimmäisiä neliöitä virkatessanikin oli vaikeuksia pitää koukkua kädessä, sillä niin tämä on ihanaa ja jännää! :) En muista, milloin viimeksi olisin ollut näin innoissani jostain käsityöstä! :)



Tässä neliöitä vähän aloitettuna. Muuten olen päätellyt langanpäät kustakin neliöstä sitä mukaa, kun neliö valmistuu, mutta viimeisen langanpään olen jättänyt päättämättä, sillä aion virkata jokaisen neliön ympärille luonnonvalkoisella muutaman kerroksen, ja jatkan suoraan tuosta viimeisestä silmukasta (se on nyt vain tilapäisesti vedetty umpeen). En vielä tiedä, teenkö yhden vai kaksi kerrosta kunkin palan ympärille, katson ensin, miten monta palaa noista parista kilosta värikkäitä lankoja saa, ja tehdään sen jälkeen päätökset. :)

Lankaa on siis tulvahtanut tähän tupaan yhtäkkiä oikein kertaheitolla. Sattui vielä niinkin somasti, että kun olin juuri lähdössä lankaostoksille ja saanut vedettyä toppahousut jalkaan, niin ovikello soi Itellatädin tuodessa minulle paketin Virosta! :D Hyvä, etten perunut sentään lankaostoksille lähtöäni, sillä olisihan näissäkin ollut jo joksikin aikaa virkattavaa:



Ihan oikeasti, minä käyn vähän jälkijunassa näiden Novitan lankojen suhteen, kun aina saan olla metsästämässä joko poistettua väriä tai lankaa... Tässä tapauksessa nyt sitten siis lankaa eli Bambua. Eihän sitä enää mistään saa, enkä hoksannut viime keväänä/kesän poistomyynneistä hamstrata, kun kuvittelin tämän kevään värikarttaan tulevan kivempia värejä. Ja sitten ei tullut koko Bambua! Vaan löysin sitä Karnaluksista ihan siedettävään hintaan; toimituskuluineen kerän hinnaksi tuli alle 3 euroa. Tässä on sopivasti yhtä M-koon twinsettiä varten, ja varmaan jää sytomyssyynkin pikkuisen. :) Siis 15 kerää. ;) Haaveilin kyllä toteuttavani sen twinsetin beigestä Bambusta, mutta kun en sitä löytänyt, niin tyydyin toiseksi parhaaseen eli lilaan.

Olikin varsin hauska kokemus tuo Virosta tilaaminen. Kun eihän siellä ole mitään ohjeita, miten tilaat Suomeen, enkä edes tiennyt, toimittavatko Suomeen saakka. Mutta päätin vain kokeilla, eli laitoin tilauksen menemään. Kun sitten sain tilausvahvistuksen ja tilinumeron mihin maksaa, niin ei se maksaminen onnistunut, kun se tilinumero ei ollut IBAN-muodossa. Minä sitten näppäränä tyttönä käytin hyödykseni Google-kääntäjää, ja lähetin Karnaluksiin mailia: "Tere, Tahaksin maksta tellimus nr. XXXXX. Kas ma võin saada kontonumbri kuhu ma saan maksta? (IBAN) Kui palju maksab saatekuluga Soome? Aitäh! Mari J" (varmasti olisivat muuten ymmärtäneet suomea tai englantiakin, mutta eihän asioita kannata tehdä helpoimman kautta ;) ) Eli kerroin haluavani maksaa ja pyysin IBAN-numeron ja kysyin samalla toimituskuluja. :) Ja sain näppärästi ihan viroksi kirjoitetun vastauksen, josta kyllä oleelliset ymmärsin, mutta varmuuden vuoksi taas käytin Google-kääntäjää. Niin pääsin maksamaan, ja viimein tuli pakettikin. Paketin mukana oli käyntikortti, jolle olen naureskellut (viron kieli on niin hauskaa!): "Külastage meid jälle. Uut ja huvitavat iga kell!" Tätä ei oikein Googlekaan osannut kääntää fiksusti, mutta toivottavat kaiketi tervetulleeksi uudelleen "kylään" ja jotain uutta ja mielenkiintoista siellä on tarjolla kaiken aikaa. :) Hih, ehkä tuolta pitäisi tilata joskus toistekin...

Niin, olisihan tuolta Karnaluksista siis voinut samalla tilata sitä keltaista 7 veljestäkin, kun sitä olisi siellä ollut, mutta kun tein tuon tilauksen jo pari viikkoa sitten, niin ei minulla vielä silloin ollut tätä torkkupeittohimoani... Ja Suomestakin saa sekä Bambua että sitä keltaista 7 veljestä esim. Tapiolta, mutta sielläkin on aika korkeat ne postikulut, niin ei ihan paria kerää viitsi tilata. No joo - viisi kerää Katria maksoi melkein saman verran, mitä olisi maksanut kaksi kerää 7 veljestä Tapiolta postikuluineen, että kyllähän tässä tietysti taas säästettiin! :D Niin ja ne muutama ylimääräinen luonnonvalkoinen 7 veljestä sieltä Tokmannilta päälle, joita suunnittelin värjääväni... mutta niille on kyllä tarvetta muissakin projekteissa, eli ei ne turhia olleet. :) Täytynee sitten tilata Tapiolta tai Karnaluksista vaikka langat siihen SEURAAVAAN tilkkupeittoprojektiin - mun tuurilla Novita päättää tietysti just seuraavaksi lopettaa kaikki siniset värisävyt valikoimistaan, ja sitten taas metsästetään. ;)

Lankavarasto alkaa siis olla nyt ihan maksimimitoissaan, sillä juuri ja juuri langat mahtuvat nyt työpöydän pikkukaappiin kahteen koriin, eikä siihen ole laskettu niitä keriä, jotka ovat töissä kiinni (6 kerää peitossa ja kaksi sukissa). Mutta ei näihin isoihin projekteihin oikein voi lankaa missään 50 gramman erissäkään ostaa, kyllä ne lasketaan yleensä kiloissa. Vaan onpahan nyt ainakin materiaalia ikuisuusprojektia varten - pistetäänkö vaikka vuodenvaihde tälle peittoprojektille päämääräksi? :)


Olisi ollut turistavaa ristipistoistakin, sillä niistäkin olen ihan täpinöissäni, mutta koska osa lukijoista on ehtinyt jo nukahtaa, niin jatkan toisella kertaa. ;) Lupaan myös valmistuneita käsitöitäkin tänne esille, kunhan pääsen eroon tästä ensi-innostuksestani tilkkujen kanssa.

Hyvää viikonjatkoa! :)

maanantaina, maaliskuuta 14, 2011

Polvekeraitasukkien ohje!

Minulle on tullut välillä kysymyksiä kommenttilaatikkoon, miten polvekeraitasukka tehdään. Etenkin silmukkamäärän muokkaamisesta jalan koon ja/tai langan vahvuuden mukaan on kysytty. Koska tällaista ohjetta en ole ainakaan itse suoraan netistä löytänyt, vaan olen omat sukkani ihan kokeilemalla tehnyt silmukkamääriä muokaten, päätin nyt julkistaa kokeiluni tulokset.

Polvekeraitasukkien ohje löytyy nyt siis täältä! (klikkaa linkkiä)

Korostan erityisesti sitä, että polvekeraitamalli on perinteinen, sukupolvelta toiselle perimätietona kulkeutunut malli, ei siis missään nimessä omani. Itsekin olen löytänyt aikoinaan ohjeen netistä (linkki löytyy tuolta ohjeesta), ja siitä sitten soveltanut eri vahvuisille langoille ja esim. lasten sukkiin. Myös erilaisia variaatioita löytyy samasta mallista niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin sivustoilta (ohjeesta löytyy myös niihin pari linkkiä). Oma ohjeeni on varsin yksinkertainen, koostuu kahdesta toistuvasta kerroksesta (eli kantapäät ja muut sukan perusasiat saa jokainen tehdä oman mielensä mukaan), ja ohje on sarjoitettu eri kokoihin ja lankoihin aina alkaen 32 silmukan sukasta 80 silmukan sukkaan. Tästä joukosta pitäisi jo jokaisen löytää omalle langalleen ja koivelleen sopiva polvekeraitasukkaohje! :)

Neulomisen iloa! :)

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2011

Kainuulaiset

Enpäs ole vuosikausiin neulonut sukkaa perusharmaasta langasta! Täytyi oikein pinnistellä ja muistella, milloin olisin harmaat sukat tehnyt, ja täytyy myöntää, että ainoat harmaat sukat muistan tehneeni noin 20 vuotta sitten yläasteikäisenä. Niissä oli terä kokonaan harmaa (luultavasti ainoa sukkalankaväri, mitä löysin äidin käsityökorista ;) ), ja varsi raidoitettu keltaisella, punaisella ja vihreällä, jotka olivat jääneet yli tekemästäni neulepuserosta. Täytyy muuten siitä puserosta mainita, että se taisi olla kolmas tekemäni villapusero, olin silloin siis kahdeksannella tai yhdeksännellä luokalla, ja ihan itse suunniteltu! En minä siihen aikaan mistään mallista puseroa tehnyt, kun ei äidilläni ollut mallilehtiä, mistä olisin voinut vinkkiä katsoa. Ostin (tai äiti osti) tuohonkin puseroon pohjaväriksi tummaa violettia, ja kuviot tein intarsialla (en tiennyt edes tekniikan nimeä silloin) tosiaan keltaisella, punaisella ja vihreällä, sellaisia geometrisiä kuvioita, jotka olin vain itse suunnitellut paperille, että tällaisen puseron haluan. Sitten vasta tehdessä aloin miettiä, että miten ne siihen saa neulottua ilman, että tulee reikiä värinvaihdoksiin, eikä puhettakaan, että olisin mistään siihenkään (siis intarsiaan) ohjetta katsonut, itsekseni sen päättelin. :) Olen siis todellakin ollut aina varsin "itseoppinut" käsitöissä, äiti taisi noissa puseroissa pikkuisen vaan neuvoa, miten pääntiet kannattaa tehdä, ja 90-luvullahan ei tehty mitään kädentien istutuksia ja hihanpyöriöitä. :) Toista se on nykyään, pitää joka tekeleeseen olla ohje... voi kun olisi vielä nuori ja luova ja itseensä ja taitoihinsa luottavainen! ;)

Hupsista, eihän minun pitänyt menneitä muistella, vaan näyttää uusin valmistunut! :) Tuli vaan harmaasta sukkalangasta tuollainen johdannainen mieleen, kun muistin ne ainoat harmaat sukat, jotka olen tätä ennen tehnyt. Tässä siis kaikkien aikojen toiset harmaat sukat:

Kainuun maakuntasukat
Tehty ajalla: 1.-13.3.2011
Suunnittelija: Sirkka Lukkari
Lanka: Novita 7 veljestä harmaa (043), grafiitinharmaa (044) ja luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 224 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: Mies n. 43
Muuta: Lahjaksi menee
 

Ihan perussukkia ei näistäkään harmaista tullut, vaan tein kainuulaiset, jotka on kyllä komeat sukat! Sukkien saajalla ei ole mitään kytköksiä kylläkään Kainuuseen, mutta koska saaja viihtyy vapaa-aikanaan metsissä, niin minusta tällaiset metsäaiheiset sukat sopivat hänelle. Toivottavasti sopivat myös jalkaan! :) Nimittäin tuota sukkien ohjetta täytyy vähän kritisoida - vinkiksi myös niille, jotka aikovat sukat tällä ohjeella toteuttaa. Lankanahan on 7 veljestä, ja miehen sukkaan (ohjeen mukaan koko noin 42) olisi tarvittu peräti 60 silmukkaa! Ymmärrän silmukkamäärän siksi, että tuo kirjoneulekuvio on 10:llä jaollinen, ja pohkeessa tuo silmukkamäärä nyt vielä jotenkin menettelee. Mutta terässä se oli ihan selvästi liikaa, yhteen sukkaan olisi mahtunut kaksi Juha Miedon monoa ja sukset päälle! :D Ja itse olen tottunut tekemään esimerkiksi isälleni noin 45-46 koon sukkaan 56 silmukkaa 7 veljeksestä, eli kyllä tuo 60 silmukkaa sikälikin tuntui paljolta muutamaa kokoa pienempään sukkaan. Vähensin siis terässä silmukkamäärän peräti 50:een eli 10 silmukkaa vähemmän - mikä oli ohjeen mukaan sopiva silmukkamäärä mukamas naisen 38-39 -sukkaan; itse teen tuohon sukkakokoon terän 44 silmukalla 7 veljeksestä. Mutta tällä reilusti pienemmällä silmukkamäärällä sukasta tuli sopivan kokoinen ainakin minun mieheni jalkaan, joka on suunnilleen samaa kokoa kuin saajankin jalka. Mietin vähän, että olisiko tämä sukka tehty alunperin Nallella, koska tuo 60 silmukkaa miehen jalkaan olisi mielestäni sopiva Nalle-langasta? Ja kun ohjeen on myöhemmin kirjoittanut puhtaaksi Novita, niin ovat vain lätkäiseet siihen sen 7 veljeksen sen kummemmin ajattelematta? Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun Novitan ohjeissa on liikaa silmukoita sukissa... ei sen puoleen, aika monessa muussakin sukkaohjeessa on minusta liikaa silmukoita, oli ne sitten Novitan tai jonkun muun kirjoittamia, eli ei se ole suinkaan Novitan ohjeiden ominaisuus. :) Harvoin minä laitan sukkaan itselleni yli 50 silmukkaa, vaikka tekisin ohuesta langasta 2 mm puikoilla. :)

Joka tapauksessa malli on komea ja toteutuskin lopulta ihan tyydyttävä, vaikka saihan sitä ensimmäistä sukkaa muutamaan otteeseen purkaa ja sovitella silmukkamääriä; toinen sukka onneksi meni sitten sen ensimmäisen sukan jäljitelmänä, kun oli koko ja silmukkamäärät selvillä. :)

Vielä musiikkiuutisia: Sävellykseni tie katkesi eilen Vekaraviisujen semifinaaliin, eli ei tarvitse lähteä toukokuussa finaaliin metsästämään palkintoa. Hyvä saavutus tämäkin! :) Sen verran kuitenkin varmasti pettymystä oli eilen ilmassa, että heti tulokset kuultuani menin katkaisemaan vahingossa neuleesta väärän langan kesken työn, ja melkein missasin Neulontakerhonkin eilisen jakson... ;) Oikein itseänikin huvitti huomata, miten meni hetkeksi ihan pasmat sekaisin - vaan tästä taas porskutetaan eteenpäin kohti uusia haasteita. :)

Kiitos, kun olette taas käyneet vierailemassa ja jättämässä kommentteja! :) Ilo on ollut huomata, että tänne eksyy aina välillä uusiakin lukijoita ja kommentoijia. Olen muuten siirtynyt nyt seuraamaan blogeja Google Readeriin, kun Blogilistalla alkoi olla noita ongelmia tuon tuostakin. Voi olla, että tässä siirtymisvaiheessa on joku blogi vahingossa pompsahtanut pois suosikeistani - ainakin yhdestä blogista sain tällaista tietoa hiljattain. Jos siis huomaat, etten ole käynyt aikoihin kommentoimassa blogissasi, vaikka olen aiemmin siellä käynyt, niin jätäpä siitä kommenttilaatikkooni viestiä, joskushan tuo Blogilistakin on itsekseen heitellyt suosikkejani pihalle tuosta vaan. En itse vaan noita aina huomaa, kun suosikeissani näkyy tälläkin hetkellä olevan vain vaatimattomat 233 blogia... :)

Leppoisaa sunnuntaipäivän jatkoa! :)

lauantaina, maaliskuuta 12, 2011

Kahdeksas, yhdeksäs, kymmenes, yhdestoista ja kahdestoista ristipistohassutus valmis :)

Helmikuussa jäi ristipistely vähemmälle neulomisen ja virkkaamisen mentyä edelle, mutta ajattelin tällä viikolla ottaa vähän vahinkoa takaisin. Ristipistohassutuksiahan tietysti riitti jatkettavaksi ja lopulta sitten sarjatyönä viimeisteltäväksi:

Kirkko
Tehty ajalla: 10.1.-11.3.2011
Malli: Janlynn Holiday Favorites -pakkaus
Kangas: 14 ct valkoinen aida
Langat: Pakkauksessa 19 väriä (DMC?)
Pistot: Risti-, murto-osa- ja jälkipistoja
Koko: Halkaisija 7,6 cm; noin 40x35 pistoa
Viimeistely: Flexikehykseen
Muuta: Ristipistohassutustyö nro 10

Lintu 1
Tehty ajalla: 11.1.-11.3.2011
Malli: Janlynn Holiday Favorites -pakkaus
Kangas: 14 ct valkoinen aida
Langat: Pakkauksessa 19 väriä (DMC?)
Pistot: Risti-, murto-osa-, solmu- ja jälkipistoja
Koko: Halkaisija 7,6 cm; noin 40x35 pistoa
Viimeistely: Flexikehykseen
Muuta: Ristipistohassutustyö nro 11

Lintu 2
Tehty ajalla: 12.1.-11.3.2011
Malli: Janlynn Holiday Favorites -pakkaus
Kangas: 14 ct valkoinen aida
Langat: Pakkauksessa 19 väriä (DMC?)
Pistot: Risti-, murto-osa-, solmu- ja jälkipistoja
Koko: Halkaisija 7,6 cm; noin 40x35 pistoa
Viimeistely: Flexikehykseen
Muuta: Ristipistohassutustyö nro 12

Pukki 1
Tehty ajalla: 7.1.-11.3.2011
Malli: Janlynn Holiday Favorites -pakkaus
Kangas: 14 ct valkoinen aida
Langat: Pakkauksessa 19 väriä (DMC?)
Pistot: Risti-, murto-osa-, solmu- ja jälkipistoja
Koko: Halkaisija 7,6 cm; noin 40x35 pistoa
Viimeistely: Flexikehykseen
Muuta: Ristipistohassutustyö nro 7

Pukki 2
Tehty ajalla: 8.1.-11.3.2011
Malli: Janlynn Holiday Favorites -pakkaus
Kangas: 14 ct valkoinen aida
Langat: Pakkauksessa 19 väriä (DMC?)
Pistot: Risti-, murto-osa-, solmu- ja jälkipistoja
Koko: Halkaisija 7,6 cm; noin 40x35 pistoa
Viimeistely: Flexikehykseen
Muuta: Ristipistohassutustyö nro 8

Näin on siis kaksitoista ristipistohassutusta valmiina ja tämä Janlynnin Holiday Favorites -pakkaus tehtynä kokonaisuudessaan. Alla vielä kuva kaikista tämän pakkauksen valmiista koristeista:


Tässä kuvassa koristeet ovat aloitusjärjestyksessä (ylärivi 1-4, keskirivi 5-8, alarivi 9-12), mikä ei suinkaan ollut lopulta valmistumisjärjestys. Eniten minun mieleisiäni ovat aiheeltaan ja tyyliltään nuo neljä alarivin koristettä, vähiten taasen ehkä keskirivi. Ei ihme, että pukit jäivätkin viimeiseksi valmistumisen kanssa, mutta onneksi ne olivat suhteellisen helppoja pisteltäviä.

Nyt sitten enää kolme hassutustyötä kesken! :) Niissä onkin vähän enemmän pisteltävää kuin näissä, vaikka ehkä vähemmän langanvaihtoja ja pieniä yksityiskohtia.

Hyvää viikonloppua! :) Ja kiitos käynnistänne ja kommenteistanne! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)