Lisää kysymyksiä vastauksineen

Torstaina vastailin 11 asian haasteeseen, jonka olin saanut. Nyt törmäsin Neuleita siniseltä sohvalta -blogissa samaan haasteeseen, johon ei ketään nimetty erityisesti, mutta kehoitettiin kovasti nappaamaan sieltä kysymykset mukaansa. Minusta nuo kysymykset olivat erityisen kivoja, joten vastaan niihin. :) Muilta osin en haastetta tee enää uudestaan.

1. Lempivärisi, millainen väri koet olevasi?

Tykkään kirkkaista ja puhtaista väreistä, joissa on kirkkaudestaan huolimatta lämmin sävy. Toisaalta myös maanläheiset värit (luonnonvalkoinen, beige, lämmin ruskea) ovat kauniita. Kaikilla väreillä on paikkansa.

Kotona meillä on paljon oranssia, joten se lienee ainakin yksi lempiväreistäni. Oranssihan on sekoitus iloista keltaista ja tulista punaista, se kuvaa varmasti jollakin tavalla myös minua. :) Oranssi on raikas, energinen vitamiinipommi (orange = appelsiini), kuten minäkin.

Vaatetuksessa en oranssia käytä, mutta sen vastaväri turkoosi (okei, sininen on tarkalleen ottaen oranssin vastaväri, mutta sinisen sävyistä käytän ainoastaan turkoosia) on yksi niistä väreistä, jota nähdään useimmiten päälläni. Turkoosista tulee mieleen meri: raikas, rauhoittava, vaihdellen tyyni tai myrskyisä, voimakas. Ehkä sekin kuvaa minua. :)

2. Missä olet hyvä, mikä on vahvuutesi?

Ihminen voi olla hyvä ihan missä vain, mihin ryhtyy. Kaiken voi opetella ja kaikessa voi kehittyä paremmaksi tai olla ainakin mahdollisimman hyvä. En osaa siinä mielessä nimetä erityisiä vahvuuksiani. Jotkut sanoisivat, että olen musiikillinen ja käsistäni näppärä, mutta niin voi olla kuka tahansa muukin, kun vain opettelee. En koe olevani niissä mitenkään erityisen hyvä, en osaa mitään sellaista, mihin eivät muutkin pystyisi - ja minua huomattavasti paljon parempiakin (= enemmän harjoitelleita!) löytyy pilvin pimein.

Jos tämä olisi työhaastattelukysymys, vastaisin vahvuudekseni pitkäjänteisyyden, hyvän suunnittelu- ja organisaatiokyvyn. Tykkään suunnitella ja valmistella asioita hyvin pitkälläkin tähtäimellä, mutta myös laatia suunnitelmat niin, että niitä voi tarvittaessa muuttaa (ja useimmitenhan ne muuttuvatkin). Tämä pätee niin työelämään, kodin arkeen kuin vapaa-aikaankin. Minulla on vahva tunne siitä, että asiat pysyvät hallinnassa ja aina löytyy keino päästä eteenpäin, vaikka seinät kaatuisivat päälle ja pommi räjähtäisi vieressä. Ja vaikka saatan katsoa pitkälle tulevaisuuteen, en kuitenkaan murehdi tulevasta, vaan näen sen pelkästään hyvänä ja odottamisen arvoisena. Nyt elän tässä hetkessä ja vaikutan tämänhetkisillä valinnoillani siihen, mitä edessäpäin tulee vastaan - ja jos tulee vastaan jotain yllättävää, niin otan vastaan ne syli avoinna. :)

3. Mitä tarjoat yllätysvieraille?

Lämmintä kättä. ;) Voin myös pyytää isäntää keittämään kupin kahvia, teenjuojalle saatan keittää itsekin teetä. Yllätysvieraan on kuitenkin ihan turha odottaa saavansa meiltä mitään kahvin tai teensä särpimeksi, sillä meillä ei ole olemassa ns. vierasvaraa missään. Itse emme syö pullaa emmekä leipää, niin sellaista ei sitten ole myöskään olemassa varastossa. Useimmiten tiedämme kyllä etukäteen, jos meille on joku tulossa, jolloin saatamme ehtiä hakea jotain kaupasta tai ehkä jopa leipoa (leipominen koskee kylläkin lähinnä lasten synttäreitä...). Monesti se "jotain kaupasta" tarkoittaa leipäjuustoa (jossain päin Suomea tunnetaan myös nimellä juustoleipä), koska sitä voin syödä itsekin.

4. Mitä uutta haluat oppia tai kokeilla?

Tällä hetkellä tulee mieleen afrikankukan virkkaaminen, koska en ole sen virkkaamista onnistunut vieläkään kokeilemaan. Johtuen ihan siitä, etten ole keksinyt, mitä siitä kukasta sitten tekisin. Tarkoitukseni on kyllä tehdä ihan lähipäivinä sytomyssy, johon kokeilen viimein afrikankukan virkkaamista. Ja kokeilenkin, jos ei nyt seinät kaadu päälle ja pommi räjähdä vieressä sitä ennen. ;)

Ranskan kielen opiskeleminen on sellainen uuden oppiminen, josta haaveilin pitkään, mutta nyt olen sen haaveeni toteuttanut. Kunhan olen tyytyväinen saavuttamaani ranskankielentaitoon, voisin seuraavaksi alkaa opiskella italiaa. :) Italian kieli on kiehtonut minua aina, johtuen ihan ammatistani (musiikkisanasto on pääasiassa italiaa, ja laulutunneilla olen oppinut varsin hyvin italian ääntämisen periaatteet), joten olisi ihan mukavaa osata sitä oikeastikin.

5. Millaista kulttuuria harrastat? Kerro lähemmin, viimeisin elämyksesi?

Minähän olen kulttuurin alan ammattilainen, joten en osaa välttämättä ajatella kulttuuria harrastuksena... ;)

Mieluisimpia kulttuurielämyksiä minulle ovat klassisen musiikin konsertit ja musiikkiteatteri. Käyn yleensä katsomassa Oulun kaupunginteatterissa kaikki oopperat ja musikaalit, niitä on yleensä yksi tai kaksi vuodessa tarjolla. Tänä vuonna olen käynyt katsomassa teatterissa Tauno Pylkkäsen säveltämän Tuntematon sotilas -oopperan. Kävin myös Housut pois -musikaalissa tässä kevättalvella. Molemmat ihan mahtavia elämyksiä.

Viimeisin ja varmasti yksi vaikuttavimmista kulttuurielämyksistä oli Oulun musiikkijuhlien ohjelmaan kuulunut Sibeliuksen Viulukonsertto, jossa tällä kertaa oli mukana myös tanssikoreografia. Sibeliushan on lempisäveltäjäni ja hänen Viulukonserttonsa ehdottomasti parasta, mitä maailmassa on koskaan sävelletty. ♥♥♥ Aika monta tulkintaa olen Viulukonsertosta kuullut, minulla on siitä varmasti olemassa ainakin viisi eri levytystäkin, ja livenä käyn kuuntelemassa sen aina, kun siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. Tanssikoreografia toi kuitenkin teokseen ihan uudenlaista ulottuvuutta. Solistina oli Pekka Kuusisto, jolla on kyllä hyvin persoonallinen ja leikkisä ote niin Viulukonserttoon kuin musiikin esittämiseen muutenkin. Tunnelma Madetojan salissa oli ihan sanoinkuvaamaton: sekä kapellimestarin ja orkesterin, solistin että myös tanssijoiden täytyi koko ajan aistia toisensa, jotta musiikki ja liike osuivat täydellisesti toisiinsa. Erityislaatuiseen tunnelmaan vaikutti myös se, että solisti oli orkesterin takana (yleensä solisti on edessä), jolloin viulusoolo kantautui kauempaa, sen kuuntelemiseen täytyi ihan eri tavalla herkistyä. Solisti oli lavalla tanssijoiden keskellä, liikkui osittain heidän mukanaan (oikeasti, miten voi liikkua samalla kun soittaa yhtä maailman vaikeinta viuluteosta!) ja oli välillä heidän kanssaan myös katsekontaktissa. Voisin jatkaa tunnelman kuvailemista vaikka kuinka, olen tästä konsertista edelleen ihan lumoutunut, vaikka se oli joskus maaliskuun puolivälissä... :) Tuntui ihan uskomattomalta, että rakastamani sävellys, jonka olen kuullut niin monia kertoja, voi aina vaan uudestaan koskettaa uudella tavalla. Musiikin aikana minä välillä itkin, välillä nauroin, teki myös mieleni alkaa itse tanssia. :)

Onhan minulla tietysti muitakin kulttuuriharrastuksia, lukeminen vaikkapa. Olen kirjaston ja kirjojen suurkuluttaja. Niistä voisin kirjoittaa yhtä pitkästi kuin tuosta musiikkielämyksestä, hyvin kirjoitettu tekstikin koskettaa ja tempaa mukaansa. Kirjat ovat kuitenkin niin jokapäiväinen asia, että ehkä siinä mielessä nuo konsertti- ja teatterielämykset jäävät paremmin mieleen, kun ne ovat harvinaisempaa herkkua. :)

6. Mikä on sinulle tärkeintä ja arvokkainta?

Terveys. Jokaisen elämässäni tekemäni pikkuriikkisenkin valinnan kohdalla ajattelen sen vaikutusta terveyteeni ja tietysti myös perheeni terveyteen.

Tämä kuva on vuodelta 2006: pyörä, asunto ja pyjama ovat vaihtuneet sen jälkeen ja taitaa olla tuo kuvan käsityökin viety kirpparille...

7. Mitä hauskaa työtapaa tai harrastusta suosittelet toisillekin kokeiltavaksi?

Ilman muuta suosittelen kaikille liikuntaa! :) Tosin minusta liikunta ei ole "harrastus", se on samanlainen luonnollinen osa jokapäiväistä elämää kuin syöminen, juominen, nukkuminen, vessassakäyminen tai hengittäminen! Jos joku väittää, ettei hänellä ole aikaa liikkua, hän valehtelee.

Liikuntamuodoista voisin suositella vaikkapa vesijuoksua ja vesijumppaa, koska ne sopivat niillekin, joilla kuivalla maalla liikkuminen on esimerkiksi sairauden vuoksi estynyt, kuten minulle.

Liikuntaa voi kyllä harjoittaa ihan ilman, että lähtee lainkaan kotoa pois. Yksi elämäni parhaista hankinnoista on ollut kuntopyörä - ensimmäinen kuntopyörä kun hajosi seitsemän vuoden lähes päivittäisen käytön jälkeen, ostin samana päivänä toisen, koska en voinut ajatellakaan eläväni edes yhtä päivää ilman kuntopyöräilyä. Hyvän kuntopyörän saa jo alle parilla sadalla eurolla, ja se on pikkusumma omaan terveyteen satsaamisesta! :) Kuntopyöräillessä voi tehdä samaan aikaan paljon muitakin asioita, joita muuten tulisi tehtyä "sohvalla löhöillen": voi tehdä käsitöitä, lukea kirjaa, ratkoa ristisanoja, kuunnella äänikirjaa, surffata netissä, pelata kännykällä, parsia sukkaa, katsoa telkkaria, seurata lasten leikkiä, seurustella vieraiden kanssa...

Jos ei raaski ostaa kuntopyörää, kotona voi myös jumpata ihan ilman minkäänlaisia välineitä - vain mielikuvitus on rajana. Minä esimerkiksi teen keppijumppaa (ohjeita löytyy ilmaiseksi netissä hakusanalla "keppijumppa"), jossa käytän keppinä omaa kävelykeppiäni, mutta kepiksi käy ihan hyvin myös vaikka mopin tai haravanvarsi (hyvää taukojumppaa siivouksen ja haravoinnin lomassa!). Pallon, jumppakuminauhan ja punttien omistaja saa vielä enemmän vaihtelua päivittäiseen jumppatuokioon.

Liikunta antaa energiaa ja mielihyvää - niin suurta mielihyvää ei saa mistään muusta asiasta maan päällä! :) Lisäksi se on helpoin ja halvin tapa panostaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin!

Tämän suositukseni jälkeen toivon, ettei blogini lukijoiden joukossa ole enää ainoatakaan, joka ei harjoittaisi liikuntaa päivittäin! :) Liikuthan sinäkin, liikuthan? :) Minäkin liikun, vaikka sairaus on vienyt minulta osittain liikuntakyvyn - olen vain etsinyt itselleni sopivat liikuntamuodot, joten varmasti löydät sinäkin! :)

8. Mitä teet mieluiten, kun olet iloinen?

Kaikkea, mistä tulen vieläkin iloisemmaksi. :) Vaikkapa tuo liikunta. Tai käsityöt, lukeminen, lasten kanssa touhuaminen, erilaiset kotityöt... Tänään esimerkiksi olen virkeämpi kuin moneen viikkoon, joten energisyyden puuskassani kävin läpi lasteni sukkalaatikot, parsin rikkinäiset sukat, siirsin isommalta pieneksi jääneet sukat pienemmän laatikkoon ja lahjoitin nuoremmalta pieneksi jääneet ehjät sukkaparit alakerran perheelle samalla, kun kävivät tuossa ovella pyörähtämässä. :) Lisäksi silitin kaikkiin sukkapareihin uudet nimilaput (siis sellaiset silittämällä kiinnitettävät), jos edellinen oli irronnut tai nimi kulunut pois.

Minä olen kyllä oikeastaan aina iloinen, joten voin iloisena ollessani tehdä mitä vaan. :) Iloisena olen kyllä tavallista puheliaampi, kaupan kassallakin tulee hölötettyä silloin kaikenlaista höpsöä. :)

9. Miten kerit lankavyyhdin?

Nykyisin kerijälaitteella. Jonkun sotkeutuneen jämänöttösen kerin käsin palloksi, mutta kaikki muut menevät kerijälaitteen läpi.

10. Ketä muistit viimeksi omatekoisella työllä ja mitä se oli?

Viimeisin valmistunut lahja on itse kasvivärjätyistä langoista virkkaamani peitto, mutta sitä en ole vielä antanut eteenpäin. Lahjaksi luovuttamistani käsitöistä taitavat viimeisimpiä olla mieheni mummulle virkkaamani huivi (90-vuotislahja) sekä äidilleni neulomani huivi ja ristipistoilemani liina (70-vuotislahja). Molemmat annoin tammikuun alussa.

11. Kerro jotakin sinulle ominaista kädentaitoihin liittyvää?

Minun neulontatyylini tunnetaan nimellä Combined Knitting. Oikea silmukka neulotaan samalla tavalla kuin mannermaisessa tyylissä (Continental Knitting), mutta nurja silmukka neulotaan eri tavalla. Nurja silmukka on huomattavasti nopeampi ja helpompi tehdä kuin mannermaisella tekniikalla, mutta se jää puikolle "väärinpäin", eli silmukan takareuna jää etupuolelle ja päinvastoin. Pyöröneuletta tehdessä tämä ei haittaa mitään, pikemminkin se helpottaa esimerkiksi pimeässä neulomista (vaikkapa elokuvateatterissa), kun pystyn sormillani tuntemaan, onko joustinneuleessa vuorossa nurja vai oikea silmukka, kun ne ovat eri päin. Tasona neuloessakaan siitä ei ole mitään haittaa, mutta oikealle kallistuvissa kavennuksissa tämä silmukoiden väärinpäin oleminen täytyy huomioida, ja etenkin tasona tehtävissä pitsineuleissa tämä hidastaa hieman neulomista. Yleensähän oikealle kallistuvat kavennukset tehdään ihan vain neulomalla kaksi silmukkaa oikein yhteen. Tässä Combined-tyylissä täytyy nämä kaksi silmukkaa ensin kääntää oikein päin ja vasta sitten neuloa yhteen. Toisaalta vasemmalle kallistuvat kavennukset ovat nopeampia tehdä; yleensähän ne neuvotaan tehtäväksi ylivetokavennuksina tai "slip-slip-knit"- tyylillä, mutta minä voin suoraan neuloa kaksi silmukkaa yhteen, ja saada näin aikaan vasemmalle kallistuvan kavennuksen.

Tämän nurjan silmukan tyylin olen oppinut jo lapsena äidiltäni.

Tässä linkit vielä videoihin:

Oikea silmukka (Combined Knitting).
Nurja silmukka (Combined Purling).


♥♥♥

Oli tosi kivoja kysymyksiä! :) Laitan hyvän kiertämään, eli annan teille muillekin luvan vastata näihin kysymyksiin halutessanne omissa blogeissanne! :)

Hauskaa sunnuntai-iltaa!

11 asian haaste

Heräsin tänä aamuna kahdeksalta pesemään ikkunoita, ja kokonainen työpäivähän siinä puuhastelussa vierähti. :) Olen kyllä tänäänkin tavallista kipeämpi, raajat ovat voimattomat, tunnottomat ja kömpelöt, lämpöäkin reilut 37 astetta, mutta kyllä sitä virtaa sitten vaan riittää, kun on niinkin mukavaa tekemistä kuin ikkunanpesu on, vaikka onhan se tietysti fyysisesti raskasta. Mutta nyt voin hyvillä mielin levätä ja iloita puhtaista ikkunoista, jotka tosin ovat auringonpaisteen vuoksi tällä hetkellä kaihtimien takana piilossa. Mutta ovat ne siellä piilossakin suorastaan häikäisevän puhtaat. :)

Tässä lepäillessä onkin oikein sopiva hetki vastata Annilta ja Anetelta saamaani haasteeseen. Alkuviikosta ajattelin, etten jaksa tähän tällä kertaa vastata, kun näihin on tullut vuosien varrella aika paljon vastailtua. Mutta ikkunoita puunatessa sain ladattua akkujanikin sen verran, että intoa riittää myös näiden vastausten miettimiseen. Kiitos Annille ja Anetelle haasteesta ja kysymyksistä! :)

♥♥♥

Haasteen "säännöt":

1. Haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Haastetun täytyy vastata haastajansa keksimään 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Haastetun tulee valita 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa.

5. Haastetun tulee kertoa kenet on haastanut.

EI TAKAISIN HAASTAMISTA!

♥♥♥

Koska tämä on käsityöblogi, 11 asiaa minusta liittyvät vain ja ainoastaan käsitöihin:

1. Virkkaaminen ja ristipistojen tekeminen on minusta paljon mukavampaa kuin neulominen.
2. Vaikken neulomisesta samalla tavalla nautikaan, minun tulee kuitenkin aika paljon myös neulottua. Johtuen ehkä siitä, että joitakin neuleita (esim. sukat ja lapaset) on ihan vain tottunut tekemään neuloen.
3. Opin virkkaamaan paljon aiemmin kuin neulomaan, alle kouluikäisenä.
4. Neulomisesta innostuin vasta noin 12-vuotiaana, vaikka kyllä minä sitäkin jo opettelin suurinpiirtein kouluiän kynnyksellä.
5. Ensimmäisen ristipistotyöni tein 8-vuotiaana, mutta siitäkin innostuin enemmän vasta lukioiässä.
6. Olen pitänyt aina virkkuukoukkua veitsiotteella, en ole koskaan tottunut kynäotteeseen, jota koulussa opetettiin.
7. Neulemalleista minua viehättävät eniten kirjoneuleet. Palmikko- ja pitsineuleisiin olen jo hieman kyllästynyt, mutta kirjoneuleisiin ei varmasti voi koskaan kyllästyä.
8. Virkkausmalleista tykkään kaikenlaisista keskeltä aloitettavista jutuista: pyöreät pitsiliinat, päälaelta aloitettavat myssyt, isoäidinneliöt... Ruutuvirkkaus ei ole koskaan ollut oikein minun juttuni.
9. Suosikkiaiheitani ristipistotöissä: musiikki/soittimet, enkelit, vuodenajat, Afrikan eläimet, käsityöt/käsityövälineet, uskonnolliset aiheet... Ja välillä joku ristipistomalli vain kolahtaa täysillä, vaikkei sen aihe varsinainen suosikki olisikaan.
10. Ennen tätä päivää en ole tehnyt lankaostoksia puoleentoista kuukauteen.
11. Tänään on mielestäni kuitenkin mitä parhain päivä lankashoppailuun, siksipä olen tänään ostanut viimein ne Novitan Kartanot ja Huvilat, joiden ostamista olen suunnitellut jo toista kuukautta. Lankaostoksia tälle päivälle tuli 1600 grammaa, niistä saan virkattua kolme kesävaatetta itselleni. Teen ostoksista vielä erillisen postauksen myöhemmin.

 ♥♥♥

Tässä sitten Annilta ja Anetelta saamani 11 kysymystä vastauksineen:

1. Paljonko tarvitset unta, tunteaksesi itsesi virkeäksi?

Ennen sairastumistani riitti hyvin 6-7 tunnin yöunet, sairastumiseni jälkeen 8-9 tuntia yöunta on välttämätöntä, jotta pysyn ylipäätään pystyssä ja kykenen nostamaan kättäni seuraavana päivänä. Mutta vaikka viime yönäkin olen nukkunut yli 9 tuntia, niin kyllä minua silti on tänään väsyttänyt. Virkeä olotila on ollut sairastumiseni jälkeen aika tuntematon käsite minulle. Mutta onneksi mieli on virkeä ja iloinen, vaikkei kroppa sitä olekaan. :)

2. Oletko ylpeä jostain saavutuksestasi?

Olen ylpeä ja iloinen kaikista elämäni tapahtumista ja saavutuksistani. :) Kaikkein ylpein olen kuitenkin kahdesta onnistuneesta synnytyksestä, ne ovat elämäni suurimmat saavutukset. :)

3. Milloin viimeksi itkit?

No minähän olen niin herkkä ja yliempaattinen, että itkeä tirautan missä ja milloin vaan: ilosta, surusta, väsymyksestä tai kivusta; tutun tai täysin tuntemattoman syntyessä, kuollessa, avioituessa, valmistuessa tai ripille päästessä; jos joku voittaa missikisat, laulukilpailun, arpajaisissa tai tietokilpailussa; jos joku sanoo jotain kivaa, vähemmän kivaa, hellyyttävää tai vähemmän hellyyttävää; jos joku soittaa, laulaa, tanssii tai heittää kuperkeikkaa koskettavasti. Ja joskus itken ihan muuten vaan. :)

Tänä aamuna liikutuin, kun kuopus oli valitsemassa leikkeihinsä mieluisan väristä palloa, ja hän valitsi turkoosin ilmoittaen: "Minä annan sen sulle, äiti!" :)

4. Entä nauroit?

Sama vastaus kuin itkemiseen: nauran ihan missä ja milloin vaan. :) Minulla on kuulemma kovaääninen ja tarttuva nauru, mutta sehän on vain jäävuoren huippu. Silloin, kun en naura ääneen, hytkyn hiljaa sisäisesti. Naama peruslukemilla saatan heittää ihan järjetöntä läppää, se on minun omalaatuisinta huumoria, joka on kehittynyt oikeastaan vasta aikuisiällä. Löydän huumoria ja naurun aihetta kaikkialta - elämäniloksikin sitä kutsutaan. :)

Ikkunoita pestessäni olin tänään ainakin todella hyvällä tuulella, silloin naureskelin sisäisesti (ulospäin se purkautui lauluna: Jaakko Teppoa ja Bohemian Rhapsodya vuorotellen). Ääneen taisin nauraa perheen kanssa lounaan ääressä - tai ainakin aamulla yhdessä kuopuksen kanssa. Makeimmin olen tänä vuonna nauranut muutama viikko sitten Housut pois -musikaalissa teatterissa (erityisesti hautajaiskohtauksessa). :D

5. Kevät, kesä, syksy vai talvi? 

Hassu kysymys. Tietysti SYKSY!!! ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ Tätä ei tarvinne edes perustella, eihän? :)

Hyvänä kakkosena tulee talvi, varsinkin silloin, kun on kunnon paukkupakkaset ja paljon lunta! :) Kevät ja kesä eivät ole kumpikaan erityisiä suosikkejani (liian valoisaa), mutta näistä kahdesta ehkä kevät on pikkuisen kivempi, koska silloin on pääsiäinen, joka puolestaan on ainoa juhlapyhä, jonka noteeraan edes ajatuksen tasolla, vaikkei sekään nyt arkipäivästä poikkea muuten kuin rauhoittumisella. Kesässä hyvää on sadekuurot ja ukkosmyrskyt, toivottavasti saadaan niitä paljon tulevanakin kesänä! :)

Syksy, syksy, syksy tule jo! ♥♥♥

6. Mitä perhe sinulle merkitsee?

Perhe = puoliso ja lapseni. Me olemme yksikkö, joka toimii yhdessä. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Jos joku meistä on tilapäisesti poissa, koti tuntuu tyhjältä. Jos olen itse pois kotoa, on ikävä perhettä. Perhe merkitsee kotia, rakkautta, lämpöä, läheisyyttä - koko elämää. ♥

7. Onko sinulla lapsia? Jos ei, haluaisitko?

Kyllä, kaksi poikaa. Minulla on ollut krooninen vauvakuume 11-vuotiaasta lähtien, jolloin sain tietää tulevani ensimmäistä kertaa tädiksi. Haaveilin siitä saakka isosta perheestä. Lapsen saaminen ei kuitenkaan osoittautunut itsestäänselvyydeksi, nämä kaksi ihanaista on todellakin "tekemällä tehtyjä", lääketieteen avustuksella. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut juuri nämä kaksi poikaa, enkä enää kaipaa suurperhettä ympärilleni. Pidän lapsista (myös muista kuin omistani) ihan valtavan paljon, siksi olenkin varmasti päätynyt työskentelemään pienten lasten kanssa. Lasten kanssa touhuaminen antaa paljon iloa ja energiaa elämään! :)

8. Miksi bloggaat?

Välillä mietin sitä itsekin... ;) Näin tammikuussa 2006 Suuri Käsityö -lehdessä pienen jutun käsityöblogeista, ja saman päivän iltana olin jo perustanut itselleni oman blogin, vaikken ollut sitä ennen ainoassakaan blogissa itse vieraillut. Sillä tiellä ollaan! Minulla oli ennen blogia olemassa jonkin aikaa kotisivut (joita ei lukenut kuin minä itse ;) ), jonne myös laitoin kuvia käsitöistäni. Blogi tuntui kuitenkin helpommalta pitää (ja ne vanhat kotisivut olivatkin jo lakanneet olemasta). On mukavaa, kun tekemistäni käsitöistä jää jonkinlainen muisto, vaikka ne lähtisivätkin maailmalle. Minulle on tärkeintä pitää blogia ihan itseäni ja omaa kirjanpitoani varten. Voisin pitää blogia, vaikkei tällä olisi ainoatakaan lukijaa, mutta ei minua vierailijat ja kommentoijat hirveästi haittakaan. ;)

9. Milloin viimeksi halasit jotakuta?

Kuopusta taisin halata aamulla. Tai päivemmällä. Meillä halataan paljon. :)

10. Oletko mielestäsi sosiaalinen?

Omasta mielestäni en ole erityisen sosiaalinen. Tosin olen päätynyt työhön, jossa ollaan koko ajan ihmisten parissa (paitsi ei töiden suunnittelu-/toimistoaikana, mutta sitä on muuhun työhön nähden todella vähän), joten en minä mikään erakkokaan ole. ;) Viihdyn kuitenkin vallan mainiosti myös itsekseni, eikä minulla ole esimerkiksi vajaan kahden vuoden sairauslomani aikana ollut erityisempää tarvetta hakeutua ihmisten pariin. Mutten varsinaisesti hakeudu ihmisten parista poiskaan. Minulla on oikeastaan ihan hyvä olla melkein missä vaan, oli ihmisiä ympärillä tai ei. :)

11. Pidätkö liikunnasta?

Pidän ihan valtavasti! :) Löysin kylläkin liikkumisen ilon vasta kolmikymppisenä, mutta se ilo on säilynyt siitä lähtien. Sairastuttuani minua harmitti eniten se, että minulta vietiin liikuntakyky, mutta onneksi pian oivalsin, että eihän sitä suinkaan viety kokonaan, täytyi vain löytää uudenlaiset liikuntamuodot. Nykyisin liikun osittaisesta halvaantumisestani huolimatta 1-2 tuntia päivässä, ja nautin joka sekunnista! :) Olen niin onnellinen, että voin yhä harrastaa liikuntaa. Liikunta on osa arkipäivääni samalla tavalla kuin syöminen, nukkuminen tai vessassa käyminen - ihminen on luotu liikkumaan! :)

♥♥♥

Vaikka haastetta kuuluisi jatkaa eteenpäin, jätän tämän omalta osaltani nyt tähän. Tämäkin haaste on jo ties kuinka monetta kierrosta kulkemassa blogeissa, minullakin varmasti jo ainakin kolmatta kertaa. Mutta jos joku ei ole tätä vielä tehnyt, niin saa napata mukaansa ja vastata vaikka noihin samoihin kysymyksiin, joihin itse vastasin.

Mukavaa torstai-illan jatkoa! :)

Viisi kuvaa arjesta: Perjantaina siivotaan

Viimeistä viedään arkikuvahaasteen parissa! :) Alkuviikosta Prusiluska haastoi minut esittelemään viitenä päivänä viisi kuvaa arjestani. Neljä väläystä on jo nähty, ja näin perjantaina on vuorossa itseoikeutetusti siivoaminen! :)

Perjantai on ollut meidän perheen siivouspäivä lähes poikkeuksetta jo toistakymmentä vuotta. Pienempänä esikoisemmekin opetteli viikonpäivät näin: maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, siivouspäivä, lauantai, sunnuntai. ;) Viikkosiivouksen kellonaika ja työnjako on hiukan vaihdellut elämäntilanteen mukaan, mutta pienten muutosten jälkeen siivousrutiinit nopeasti aina vakiintuvat tiettyyn kellonaikaan perjantaipäivästä, ja myös siivousjärjestys ja työnjako pysyy meillä viikosta toiseen samana. Se helpottaa suunnattomasti, näin ei tarvitse joka viikko uudelleen sopia, kuka tekee mitäkin ja missä järjestyksessä, vaan jokainen tietää hommansa ja pystytään keskittymään itse siihen siivoamiseen.

Minun voinnistani johtuen nykyinen työnjako menee luonnostaan niin, että mies tekee raskaimmat työt ja minä ne kevyemmät, jotka vointini puolesta jaksan. Vaikka kyllä minä siivotessa kipeydyn ihan valtavasti, mutta kun sen tiedän jo ennalta, niin pyrin tekemään istuen kaiken minkä suinkin mahdollista ja esimerkiksi nukkumaan edellisen yön mahdollisimman hyvin.

Miehen tehtäviin kuuluu nykyisin vuodevaatteiden tomuttaminen ja lakanoiden vaihto. Aamulla hän kerää kaikki vuodevaatteet lähelle parvekkeen ovea jo valmiiksi odottamaan.

Mies huolehtii myös kaikkien huoneiden lattioiden imuroinnista. Varsinkin huonekalujen siirtely on niin raskasta puuhaa, etten minä siihen kykenisi. Niiden sohvien ja hyllykköjen allehan ne pölyt tuppaavat kertyä, siksi on tärkeää imuroida myös niiden alta ja takaa.

Minullakin on käytössäni vähän tällainen pienempi ja pölypussiton imuri, nimeltään Red Devil eli Punainen Paholainen. :) (on siis oikeasti sen niminen, ei meidän keksimämme) Tällä imurilla imuroin kaikkia muita kodin pintoja, mutten lainkaan lattioita. Imuroin esimerkiksi sähkölaitteet ja tekstiilipintaiset huonekalut ja esineet, ylipäätään kaikki sellaiset tavaroiden raot, joista ei saa kostealla liinalla pyyhkimällä pölyjä pois.

Tässä olen imuroimassa käsityökoriani. :)

Minun tehtäviini kuuluu myös pölyjen pyyhkiminen kostealla mikrokuituliinalla. Ainoastaan makuuhuoneiden pölyjä en pyyhi, koska mies tekee sen siinä samalla, kun hän huolehtii vuodevaatteiden vaihdosta, jottemme joudu törmäyskurssille. ;) Mutta muiden huoneiden pölyt, peilipinnat, ovenkahvat, valokatkaisimet jne. ovat minun heiniäni. Se on minun voinnilleni sopivan kevyttä puuhaa, mitä nyt kaikkein korkeimpien kaappien päällysten pyyhkiminen käy välillä voimilleni.

Siivoan myös keittiön, vessan ja kylppärin kaikki pinnat lattioita lukuunottamatta. Vaihdan siivouspäivänä myös puhtaat pyyhkeet näihin huoneisiin. Tällä viikolla näyttää olevan Muumien vuoro. :)

Mies puistelee kaikki makuuhuoneiden tekstiilit, mutta minä tomutan parvekkeella sitten kaikki muut, käytännössä olohuoneen, keittiön ja eteisen tekstiilit. Kuvassa on jo se tilanne, jolloin ne on saatu takaisin omille paikoilleen.

Kun lapset tulevat kotiin, siivous on yleensä sillä mallilla, että on jäljellä enää moppaus. Se homma jätetään aina pojille, ja mukavaa puuhaahan se onkin! :) Pojatkin ovat luoneet moppaukseen omat rutiininsa, kummallakin on tietyt huoneet, jotka he aina moppaavat, eikä tarvitse joka viikko arpoa, kumpi moppaa mitäkin. Loma-aikoina pojat osallistuvat siivoukseen tietysti enemmänkin.

Tällainen on meidän viikkosiivouksemme joka perjantai. :) Viikkosiivouksen lisäksi täytyy tietysti muistaa päivittäissiivous: tavarat kerätään omille paikoilleen käytön jälkeen, ruuanlaiton ja ruokailun jälkeen pyyhitään keittiön pöydät ja imuroidaan rikkaimurilla keittiön lattia, eteisen lattialtakin imuroidaan hiekat lähes päivittäin. Kun huolehtii päivittäissiivouksesta ja viikkosiivouskin on perusteellinen, ei meille tule ikinä tarvetta "suursiivoukselle". Tietysti kaappien sisällöt pidetään järjestyksessä ja niiden hyllyjä pyyhitään tarvittaessa, mutta meillä ei pidetä ylipäätään esillä paljon sellaisia tavaroita, jotka keräävät pölyä tai näyttävät epäsiisteiltä - käytännössä koti on siistinoloinen ihan mihin aikaan viikosta tahansa. :)

Niin kuin varmasti jokainen blogini lukija tietää, siivous on ihan lempipuuhaani kaikkien kotitöiden joukossa! ♥ Tykkään kyllä muutenkin ihan tällaisista tavallisista arkisista asioista ja samanlaisina toistuvista rutiineista, ne antavat elämään paljon enemmän iloa kuin juhlat tai lomat. En todellakaan kaipaa "arjesta irtautumista"! :)

Näitä arkisia asioita olette nyt saaneet seurata blogissani viiden päivän ajan, ja tästä on hyvä siirtyä viikonlopun viettoon, varsin arkisissa ja rutinoituneissa merkeissä kyllä menee sekin. :) Ennen sitä täytyy kuitenkin vielä lähettää haaste yhdelle bloggaajalle, ja sen saa Pilvikirsikka. Haasteen vastaanottaminen on täysin vapaaehtoista.

Mukavaa viikonloppua kaikille - minä lähden nyt sohvalle lukemaan Pirkkaa ja Novitaa! :)

Viisi kuvaa arjesta: Torstaina kaupassa

Arkikuvahaasteeseen vastaaminen on tällä viikolla tuplannut postausten määrän, koska en ole halunnut täksi ajaksi jättää käsityöpostauksiakaan ihan kokonaan väliin. Tänään on kuitenkin luvassa vain tähän haasteeseen vastaaminen. Arkikuvahaasteessa esitellään siis viitenä päivänä viisi kuvaa omasta arjestaan, ja haasteen sain Prusiluskalta.

Torstai on yleensä minun kauppapäiväni. Silloin kaupoissa on hyvin saatavilla tuoretta tavaraa, joissa riittää päiväystä ainakin seuraavaan viikkoon. Viikonlopputarjoukset alkavat yleensä torstaina, mutta torstaiaamupäivisin ei vielä ole "viikonloppuruuhkaa", saa tehdä ostokset kaikessa rauhassa. Yleensä käyn Lidlissä, mutta joskus saatan käydä jossain toisessakin kaupassa vähän tilanteesta riippuen. Tällä torstaisella kauppareissullani teen ruokaostokset viikoksi eteenpäin, mutta lähikaupasta haen noin kerran viikossa täydennystä, jos jokin on lopussa tai sitä ei ole Lidlissä saatavilla. Lisäksi mieheni käy noin joka toinen päivä ostamassa salaattitarpeita ja hedelmiä, jotka kannattaa tietysti ostaa mahdollisimman tuoreena. Samoin mies käy pari kertaa viikossa ostamassa maidot, koska ne ovat minulle raskaita kuljettaa, joten maito-ostokset eivät yleensä tähän torstain kaupassakäyntiin sisälly. Salaattitarpeita ja hedelmiä ostan kuitenkin minäkin. :)

Minulla on tapana valmistaa lauantaisin ja sunnuntaisin joka aterialle eri ruoka (yhteensä siis neljä lämmintä ruokaa viikonlopun aikana), joita teen sen verran, että niitä riittää sitten seuraavalle viikolle lämmitettäväksi. Tämän käytäntö minulla oli jo töissä ollessani siksi, etten koskaan ehtinyt arkisin riittävän aikaisin kotiin ruokaa laittamaan, eikä muutenkaan ajatus nälkäisenä ja väsyneenä kokkaamisesta houkutellut. Olen sitten jatkanut käytäntöäni myös sairauslomalla, sillä on mukavaa, kun kaapissa on arkisin valmista ruokaa, eikä tarvitse sitä jatkuvasti olla laittamassa. Viikonloppunakin saatan jo lounasta tehdessäni valmistella myös päivällisen (jos se on esimerkiksi jotain uunissa paistettavaa tai pitkään haudutettavaa), jolloin myös säästän aikaa ja voimiani muuhunkin.

Suunnittelen myös ruokalistaa aina muutamaksi viikoksi eteenpäin. Joitakin ruoka-aineita en välttämättä Lidlistä saa, joten esimerkiksi viime viikolla ostin toisesta kaupasta sellaisia tarvikkeita jo kolmen viikon tarpeiksi pakasteeseen. Meillä on myös aina pakasteessa ja kuiva-ainekaapissa jotain "hätävaraa", sillä joskus loppuviikosta voikin olla tilanne, ettei viikonloppuna laitetuista ruuista enää riitäkään lämmitettäväksi torstaina tai perjantaina, silloin loihditaan jotain pikaista vaikkapa säilykkeistä. Ostan usein myös vaikkapa pakastevihanneksia isoja satseja kerrallaan pakasteeseen, koska minä ja mieheni käytämme niitä perunan, riisin ja pastan korvikkeina (emme siis syö edellämainittuja lainkaan).

Ennen kauppaanlähtöä kirjoitan aina ostoslistan, jossa myös pitäydyn. Tänään noiden listassaolleiden lisäksi tuli ostettua appelsiineja, jugurttia ja viiliä, koska niiden puute muistui mieleeni vasta kaupassa. :)

Ostoslistastani voi päätellä meidän tulevan viikonlopun ja ensi viikon ruokalistan: Punajuurilaatikkoa (tuoreista punajuurista, ei etikkasäilötyistä), broileri-kasvissosekeittoa, paistettua seitiä ja täytettyjä paprikoita. Ruokalista oli alunperin hieman erilainen, mutta minulla on ollut siihen jo monta viikkoa kirjoitettuna, että jos paprikat ovat tarjouksessa, niin silloin vaihdetaan joku ruoka täytettyihin paprikoihin. Ja nyt se tarjous sitten oli, joten käytin sen tietysti hyväkseni. :)

Mies oli ehtinyt tyhjentää kauppakassit kaappeihin ennen kotiintuloani, joten ostoksista ei ole nyt yhteiskuvaa. Mutta suurin osa näistä hedelmistä tuli kyllä tänään kaupasta kotiin. :)

Yleensä käymme mieheni kanssa kaupassa yhdessä pyöräillen, koska yhteen pyörään ei saa kaikkia ostoksia mahtumaan. Jos käyn jossain kauempana kaupassa, olen silloin yleensä liikkeellä bussilla, jolloin kuljetan ostokset renkailla kulkevassa ostoskassissa. Mies tulee silloinkin vastaan bussipysäkille, koska en tahdo jaksaa sitä ostoskassia vetää enkä työntää kovin pitkiä matkoja. Tänään meillä oli vähän tavallisuudesta poikkeava järjestely, sillä minulla oli aamulla sairaalakäynti, jonne en viitsinyt sitä vedettävää ostoskassia ottaa mukaani. Niinpä teimme miehen kanssa treffit Lidliin, jossa hoidin ostokset niin pikaisesti, että ehdin vielä käyttää kotimatkaan bussilipun tunnin vaihto-oikeuden (tämä vaatii yleensä huolellista etukäteissuunnittelua, että osaa valita oikeat bussit... ;) ). Mies otti suurimman osan ostoksista pyöränsä kyytiin ja kuljetti ne kotiin, minä huristelin bussilla hitaammin perässä, repussa vain muutama vähän kevyempi ostos. :) Siinä oli kyllä se mukava puoli, ettei tarvinnut enää kotona itse purkaa ostoskasseja. :)

Huomenna on sitten luvassa viimeinen osio tästä arkihaasteesta, ja jos olette vuosien varrella lukeneet blogini sivulauseita yhtään tarkemmin, niin arvaatte varmasti, mikä silloin on aiheena... ;)

Koska Marjut on yksi blogini ahkerimmista kommentoijista, laitan tällä kertaa haasteen eteenpäin hänelle! Haasteen vastaanottaminen on täysin vapaaehtoista.

Viisi kuvaa arjesta: Keskiviikkona kuntoutusta

Arkisten kuvien haaste, jonka Prusiluskalta sain, on edennyt nyt puoleenväliin. Tarkoituksena on siis esitellä blogissa viitenä päivänä viisi kuvaa omasta arjestaan.

Keskiviikko on tällä hetkellä minun kuntoutuspäiväni. Silloin suuntaan kaupungin kuntoutuspalveluihin, joka sijaitsee kaupunginsairaalan tiloissa. Käyn kuntosaliryhmässä, joka on tarkoitettu työikäisille lähinnä neurologisia sairauksia omaaville asiakkaille. Ryhmässä on monenlaisia kuntoutujia: osalla on mukanaan rollaattori tai pyörätuoli, toisilla kävelykeppi, kuten minulla, ja osa pääsee paikalle ihan ilman apuvälineitäkin. Välillä ryhmään tulee uusia ihmisiä ja osa jää pois, riippuen ihan kuntoutuksen tarpeesta ja asiakkaan voinnista sekä tietysti siitä, millaisella lääkärin lähetteellä itse kukin on ryhmään tullut. Aloitin tässä kuntosaliryhmässä viime syksynä. Vuoden vaihteessa ryhmä oli viisi viikkoa tauolla, mutta tammikuun lopulla se alkoi taas uudestaan. Ehdin silloin käydä kuntosalilla kaksi kertaa, mutta helmikuun alussa aloitin kehonhallintaryhmässä, joka kokoontui viiden viikon ajan kahdesti viikossa. Tänä aikana en käynyt kuntosaliryhmässä, koska kolme kertaa viikossa kuntoutusta olisi ollut jo vähän liikaa. Kehonhallintaryhmän päätyttyä palasin kuntosaliryhmään takaisin ja saan olla siellä ainakin nyt tämän kevätkauden ajan. Tosin kaupungin säästötoimenpiteistä johtuen ryhmä jää taas huhtikuussa muutamaksi viikoksi tauolle, ja laskinkin ehtiväni kevään aikana juuri ja juuri käydä tuolla sen kymmenen kertaa, minkä lääkäri on minulle lähetteeseen kirjoittanut.

Syksyllä ennen kuntoutuksen alkua ihmettelin, mitä oikein pystyn tuolla tekemään, kun en välttämättä jaksa edes maitopurkkia nostaa kaupan hyllystä ostoskärryyn. Aluksi teinkin joitakin liikkeitä ihan fysioterapeutin avustamana, mutta aika nopeasti opin löytämään itselleni sopivat painot ja toistojen määrän, ja olenpa niitä saanut vähitellen lisätäkin, vaikka edelleen aika kevyillä painoilla mennään. Oli todella ilo huomata, että pystyn sittenkin vielä harrastamaan liikuntaa, vaikken tietenkään samalla tavalla kuin ennen. Olen nyt innostunut jumppaamaan myös kotona - tietysti vointini sallimissa rajoissa - ja varsinkin tuosta kehonhallintaryhmästä sain paljon vinkkejä, millaisia liikkeitä voi tehdä myös kotioloissa. Eihän tuo liikunta sairauttani paranna, mutta kyllä se vaan antaa paljon hyvää mieltä! :)

Jos yllättäen paranisin tästä sairaudestani ja olisin taas yhtä hyvissä voimissa kuin ennen sairastumistani, niin arvatkaapa, mitä haaveilen tekeväni ensimmäiseksi? Lähtisin oikein pitkälle ja reippaalle sauvakävelylenkille! ;)

Bussimatkat kaupunginsairaalalle ja takaisin sujuvat mukavasti, käsitöitä tehden tietysti. :)

Tässä arkikuvahaasteessa on tarkoitus haastaa jokaisena päivänä yksi uusi bloggaaja vastaamaan haasteeseen. Tänään haasteen saa Anna omassa kämpässään. Haasteen vastaanottaminen on vapaaehtoista.

Viisi kuvaa arjesta: Mardi je fais du français

Arkihaasteeseen vastaaminen jatkuu. Sain siis haasteen Prusiluskalta blogata viitenä eri päivänä viisi kuvaa arjestani. Eilen nähtiin jo yksi väläys arjestani, tänään on vuorossa jotain ihan muuta.

Viime kesän alussa päätin alkaa opiskella ranskaa. Ranskan opiskelu on ollut aiemminkin elämässäni mielessä, mutta muut tekemäni valinnat ovat tähän saakka estäneet siihen ryhtymästä. Sairauslomalla ollessa alkoi tuntua siltä, että voisin käyttää tämänkin ajan hyödyksi tekemällä jotain sellaista, mihin minulla ei muulloin ole aikaa, mutta jota sairauteni ei haittaa samalla tavalla kuin vaikkapa liikkumista tai käsillä tekemistä. Uuden kielen opiskeleminen laittaa mukavasti aivot töihin! :)

Olen kesästä alkaen opiskellut ranskaa ihan omatoimisesti kerran viikossa, yleensä se päivä on ollut näin alkuviikosta. Aluksi lainasin kirjastosta kaksi lähinnä kuunteluun ja erilaisten fraasien opetteluun keskittyvää kielikurssia. Huomasin kuitenkin, että ihan pelkkien fraasien ulkoa opettelulla ei kovin pitkälle pärjää - mistäpä keskustelukumppani voi tietää, mitkä nimenomaiset fraasit minä juuri osaan. ;) Aloin janota lisää tietoa tästä lumoavasta kielestä, halusin opiskella kielioppia, ymmärtää lauserakenteita, oppia muodostamaan ihan itse kaikenlaisia lauseita.

Lokakuussa lainasin kirjastosta tästä Parfait! -oppikirjasta ensimmäisen osan. Tammikuussa sain siirtyä jo tähän toiseen osaan, jossa olen nyt jo yli puolivälissä menossa. Yleensä minulla menee kokonainen työpäivä viikossa ranskan opiskeluun. Aloitan aamupäivällä kertaamalla edellisellä viikolla oppimani kappaleen sanastoa. Yleensä ehdin tutustua myös uuteen kappaleeseen ennen lounasta ja kuopuksen hakemista päiväkodista. Iltapäivän puolella opiskelen uuden kappaleen kielioppia ja teen tehtäviä. Koska kirja on kirjaston oma, teen kaikki harjoitukset tuohon ruutuvihkoon, joka alkaakin olla kohta täynnä. Tehtävien tekemisen jälkeen luen vielä kappaletta ääneen ja kertaan sanastoa. Kirjan mukana on äänite, josta tietysti kuuntelen kappaleen ja sanaston, ja joitakin kuullunymmärtämisharjoituksiakin tuolta äänitteeltä löytyy.

Viime vuoden loppupuolella tuli jo tarpeelliseksi hankkia ihan omaksi ranskan sanakirja. Myös sieltä opettelen välillä uusia sanoja, joita ei oppikirjasta löydy.

Tuota Parfait! -sarjaa on saatavilla vielä kolmaskin osa, ja tätä menoa olen opiskellut senkin kesän loppuun mennessä. Mitä sen jälkeen - tyydynkö hankkimaani kielitaitoon vai alanko syventää taitojani uuden oppikirjasarjan avulla, se jää nähtäväksi. Olen kuitenkin jo nyt onnellinen siitä, että kuunnellessani ihania ranskankielisiä chansoneja ymmärrän, mitä niissä lauletaan. Ehkä pian pystyn lukemaan omistamiani ranskalaisia ristipistolehtiäkin, eikä tarvitse tyytyä pelkkään kuvien ihailuun. :)

Jokaisena päivänä on tarkoitus haastaa yksi uusi bloggaaja vastaamaan tähän samaan arkikuvien haasteeseen. Tänään haasteeni lähtee puron varteen PeePeelle. Haasteeseen vastaaminen on täysin vapaaehtoista.

Viisi kuvaa arjesta: Maanantaina uimassa

Sain Prusiluskalta haasteen esitellä blogissa viisi kuvaa omasta arjestaan viitenä eri päivänä, ja jokaisen kuvan kohdalla haastaa joku toinen bloggaaja. Haaste on vapaaehtoinen, ja haastettu voi itse päättää, osallistuuko vai ei. Minä päätin osallistua - kiitos haasteesta! :)

Sairauslomalla ollessani arkeeni on vähitellen muodostunut erilaisia rutiineja, jotka toistuvat päivittäin ja viikoittain. Välillä näihin rutiineihin tulee toki vaihtelua riippuen mahdollisista lääkärikäynneistä tai muista sovituista tapaamisista. Ajattelin näillä kuvilla esitellä oman "viikko-ohjelmani" sellaisena, kuin se ainakin tällä hetkellä ja tällä viikolla on.

Maanantai on tällä viikolla uintipäivä. Pyöräilin ennen puolta päivää lähimmälle uimahallille, joka sijaitsee parin-kolmen kilometrin päässä kotoamme. Uimahallilla minulla on tapana lämmitellä ensin puoli tuntia vesijuoksemalla, sen jälkeen käyn puolen tunnin vesijumpassa. Molemmat lajit ovat kyllä todella suosittuja, välillä tuntuu, että huidomme ja potkimme toisiamme, kun sekä juoksu- että jumppa-altaat ovat aivan tupaten täynnä väkeä. Vesijumppaa järjestetään kaikissa kaupungin uimahalleissa useita kertoja päivässä, ja silti niihin aina vaan riittää väkeä tungokseen saakka. Vesijumpat ovat todella monipuolisia jo pelkästään siinä mielessä, että ohjaajat vaihtuvat usein, ja jokaisella ohjaajalla on tietysti oma tyylinsä jumpan vetämiseen. Usein jumpassa käytetään apuvälineitä, eniten taitaa olla käytössä "hymynaamat", joilla saadaan vastusta käsiliikkeisiin, mutta joskus on käytetty myös "lötköpötköä" tai "kaulinta". Mukavaa vaihtelua siis niidenkin suhteen. :)

Vesijumpan jälkeen saatan usein rentoutua hetken aikaa rauhallisen rintauinnin avulla lähinnä nautiskellen veden kannattelusta, liikkuen eteenpäin ainoastaan hitaiden ja pitkien vetojen myötä. Joskus vielä venyttelenkin altaassa sen aikaa, että pesutiloissa ja saunoissa ehtii ruuhka vähentyä. Vesiliikunta, kuten liikunta yleensäkin, on minulle paitsi hyvä kuntoutumismuoto myös rentoutumiskeino. Nautin siitä, miltä vesi tuntuu kehoani vasten, keskityn liikeratojen laajuuteen ja sen aistimiseen, miltä liikkuminen tuntuu kropassani. Samalla oma pää tyhjentyy turhista ajatuksista - liikunta on siis minulle meditaatiota! :) Vaikka altaassa on muitakin, tunnen silti pystyväni keskittymään ihan vain omaan liikkumiseeni. En ole sitä tyyppiä, joka tykkäisi liikkua kaverin kanssa samalla jutellen. Juoruta ehtii muulloinkin, liikunnan haluan pyhittää ihan vain liikunnalle. :)

Vesiliikunta on osoittautunut minulle todella hyväksi liikuntamuodoksi tämän sairauteni keskellä. Veden kannattelun ansiosta pystyn tekemään sellaisia liikkeitä, jotka eivät kuivalla maalla onnistu ollenkaan, vaikkapa yhdellä jalalla seisominen tai erilaiset hyppelyt. Vesiliikunta on tehokasta ja ajoittain myös raskasta, mutta siitä huolimatta paikat eivät kipeydy! Suosittelen! :)

Kun aloin käydä tiheämmin uimassa, katsoin tarpeelliseksi ostaa myös uuden uimapuvun. Vanhassa uimapuvussani oli irroitettavat olkaimet, ja aina sai jännittää vedestä noustessaan, onko olkain vielä kiinni puvussa, vai vilahtelevatko tissit. ;) Nyt voin olla senkin suhteen huoleton, olen tästä uimapuvusta tykännyt kovasti.

Ensimmäinen osa tästä viisiosaisesta haasteesta oli siis tässä, ja haastan ensimmäiseksi Riikuskan Arjen pieniä iloja -blogista vastaamaan tähän samaan haasteeseen. Tämä on siis vapaaehtoista, haastetta ei ole pakko ottaa vastaan.

Vuosi 2013

Vuosi lähestyy loppuaan, ja on aika jälleen tehdä tämä jo perinteeksi muodostunut uudenvuoden meemi. Vuoden käsityökooste tulee sitten huomenillalla, nyt höpötellään muita vuoden aikana tapahtuneita asioita.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2013, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Kehräsin värttinällä. Kävin kuntosalilla (jos ei koulun liikuntatunneilla tehtyjä käyntejä lasketa). Kävin vesijumpassa. Värjäsin kasviväreillä. Valmistin ja söin tomaattikeittoa. Olin selkäydinpunktiossa. Aloin opiskella ranskaa omatoimisesti kirjaston kielikurssien avulla. Tulin isotädiksi. :)

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En tehnyt uudenvuodenlupauksia. Olen edelleen sitä mieltä kuin vuoden alussakin, että ihminen voi jokaisena vuoden päivänä päättää tehdä asiat paremmin kuin edellispäivänä, siihen ei tarvita uutta vuotta, ensi maanantaita tai edes huomista. Tämä on ollut hyvä periaate, ja samalla tavalla aion elää ensi vuodenkin, päivä kerrallaan. Käsitöiden suhteen osa haaveista toteutui, osa jäi yhä toteutettavaksi ensi vuonna, mutta niiden tilalle on tullut paljon muita haaveita ja hyviä toteutuksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kyllä, siskontyttöni synnytti elokuun lopussa pojan ja teki minusta isotädin. :) Muita vauvan saaneita tuttaviani ovat muun muassa eräs lapsuuden kaverini (joka lukee myös blogiani - terkkuja! :) ); kuopuksen "tyttökaverista" tuli keväällä isosisko, ja onpa tämän vuoden aikana syntyneet vauvat sekä meidän ylä- että alakertaan, molemmissa perheissä on meidän lasten ikätovereita, niin nämä vauvaperheet ovat siinäkin mielessä meidän lähimmät naapurimme. :)

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Omia läheisiä ei kuollut, mutta yhden osanottokortin lähetin marraskuussa, kun läheiseni läheinen kuoli 95-vuotiaana. En varsinaisesti tuntenut kyseistä henkilöä, vuosia sitten tapasin hänet pari kertaa, ja silloinkin olen korkeintaan esittäytymisen verran hänen kanssaan jutellut.

5. Missä maissa kävit?

En käynyt edes Ruotsissa tällä kertaa. :) Oulun rajojen ulkopuolelle taisin poistua koko vuonna kahdesti: heinäkuun alussa käytiin mummolassa Keski-Pohjanmaalla ja heinäkuun lopussa papan luona Pohjois-Karjalassa. ;)

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2014, jota puuttui vuodesta 2013?

En osaa kuvitella mitään, mikä tekisi elämäni paremmaksi kuin se on nykyisellään. Sairauteeni olisi tietysti mukava saada tarkempi diagnoosi kuin "määrittämätön toispuolihalvaus". Sitä toivon eniten, ja sen myötä tietysti myönteistä kuntoutustukipäätöstä - kenties myös jotain parannuskeinoakin sairauteeni.

7. Mitkä vuoden 2013 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

28.8. syntyi sukumme nuorin jäsen.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Olen jaksanut koko vuoden pysyä tyynenä ja toiveikkaana, vaikka sairauteni on mennyt vuoden aikana pahemmaksi, eikä kuitenkaan tarkempaa syytä ole löytynyt. Ihan konkreettinen suuri saavutukseni oli kevättalvella tekemäni kodin kaappien ja varaston siivoaminen ja tarpeettomien tavaroiden toimittaminen kirppareille. Se oli vapauttava kokemus! :)

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

En koe epäonnistuneeni, vaikka nykyisen kömpelyyteni vuoksi monenlaisia pikkuisia kömmähdyksiä sattuukin. Suurin minuun kohdistunut epäonnistuminen oli ensimmäinen selkäydinpunktio, joka meni pieleen ja se jouduttiin tekemään myöhemmin uudestaan. Se ei ollut tietenkään minun mokani, mutta minä siitä lääkäreiden huonosta päivästä jouduin kärsimään. Mutta siitäkin selvittiin, ja nyt sitä kokemusta voi jo hymyillen muistella. :)

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Koko vuoden olen ollut sairauslomalla määrittämättömien halvausoireiden vuoksi. Toisaalta olen kyllä sitten säästynyt kaikenlaisilta muilta sairauksilta, kun en ole hirveästi ihmisten keskuudessa liikkunut hakemassa flunssa- tai vatsapöpöjä. Yksi angiina minulla oli alkusyksystä, sekin tosin kivuton ja kuumeeton, mutta streptokokkitesti näytti silti plussaa.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Tämä vuosi on ollut ennemminkin tavaroista eroon pääsemisen vuosi, olen ollut ostoksia tehdessäni tiedostavampi ja välttänyt entistä enemmän heräteostoksia ja turhien tavaroiden haalimista. Yritän muistaa jokaista ostosta tehdessäni, että tästäkin pitää joskus hankkiutua eroon. ;) Paras ostokseni taisi olla kerijälaite, jonka ostin alkuvuodesta, sillä on ollut paljon käyttöä etenkin, kun innostuin värjäämisestä, ja värjättyjä vyyhtejä on pitänyt saada kerälle. Toinen hyvä ostos on ollut uusi laukku, jonka ostin lokakuussa käsityömessuilta.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Lapsethan ne aina saavat suupieleni vetäytymään korviin. :) Isäntäkin on välillä ihan hassu. ;) Oikeastaan löydän hilpeyden aihetta aika monen ihmisen käyttäytymisestä - jos joku käyttäytyy vähän oudosti, niin mieluummin naureskelen sille itsekseni kuin antaisin itseni siitä ärsyyntyä. Varo vain, saatan hihitellä täällä juuri sinun touhuillesi! ;)

13. Kenen käytös masensi?

Eipä ole tullut masentavia ihmisiä vastaan. Voitteko uskoa, että kun olen koko vuoden ajan ravannut yhdellä jos toisellakin lääkärillä, niin vastaan on tullut vain pari tyyppiä, jotka eivät ole olleet ihan supermukavia. Asiallisia hekin, ehkä vähän kiireisiä vain. Vuosi sitten kirjoitin harmistuneeni oman työterveyslääkärini toimintaan, mutta hänenkin kanssaan asiointi sujuu nykyään ihan mukavasti ja leppoisissa tunnelmissa, hänestä on oikeastaan tullut minulle iso tuki ja turva tämän terveydenhuoltoviidakon keskellä. :)

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Elämiseen: vuokraan, ruokaan, päivittäistavaroihin. Ylimääräiset rahat lankoihin. ;) Säästöönkin on jäänyt.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Olen yleensä innoissani kaikesta, mihin ryhdyn. :) Käsitöiden aloittamisesta ja valmiiksi saamisesta. Kirjojen lukemisesta, äänikirjojen kuuntelusta. Tänä vuonna taisin innostua vähän liikaa värjäämisestä. Innostuin käymään kansalaisopiston värjäys-, huovutus- ja kehräyskursseilla. Olen innoissani siitä, että viimeinkin olen ryhtynyt opiskelemaan ranskaa, ja että vielä "vanhoilla päivilläkin" voin oppia uuden kielen. Innoissani olin siitä, että pääsin kuntoutukseen ja löysin liikuntamuotoja, joita voin nykyisessä kunnossani harrastaa. Riemusta hypin joka kerta, kun Oysista tuli kirje, jossa minun kerrottiin pääsevän taas uusiin tutkimuksiin. :) (no okei, en kirjaimellisesti hyppinyt, koska se on tällä hetkellä mahdotonta, mutta siis sisäisesti hyppelin riemusta)

Ja ainahan minä olen innostunut syksystä. :) Kesästä muistan myös hetken, jolloin oli ollut monta päivää läkähdyttävä helle, ja yhtäkkiä sitten alkoi sadekuuro. Minä innostuin siitä niin, että riensin parvekkeelle ja huusin täyttä kurkkua: JEEEEEEE! IHANAA, KUN SATAA!!! :)

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2013?

Tähän vuoteen on mahtunut niin paljon erilaisia lauluja, ettei niistä voi nimetä ainoastaan yhtä eikä kahtakaan.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?

Tulen vuosi vuodelta aina vaan onnellisemmaksi. :)

b) laihempi vai lihavampi?

Viime vuonna sairastuttuani kävi niin, että loppuvuodesta paino hiukan nousi, kun liikkumiseni väheni yhtäkkiä rajusti. Tänä vuonna paino on puolestaan pudonnut, kun ruokahalu on ollut hiukan heikompi. Molempien vuosien keskiarvo on siis varmasti pysytellyt suunnilleen samassa. :) Vaatekokoa ei ole tarvinnut missään vaiheessa vaihtaa isompaan eikä pienempään.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Hullulta tuntuu, että vaikken ole ollut koko vuonna töissä ja tulot ovat näin ollen reilusti työtuloja pienemmät, niin säästöön on jäänyt enemmän kuin koskaan elämäni aikana. Mihinpä sitä rahaa edes käyttäisi, kun ei kotoaan pysty juuri poistumaan. :) Elämässä on toki muunkinlaista rikkautta kuin materiaa. Henkinen pääoma on kasvanut tänä vuonna runsaasti, ja sitä arvostan enemmän kuin rahallista.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Ristipistoja. :)

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Pelannut höpöhöpöpelejä netissä. ;) Välillä vaan ei jaksa tehdä muuta.

20. Kuinka vietit joulua?

Ei poikennut tavallisesta arkipäivästäni muuten kuin että lapsilla ei ollut koulua eikä päiväkotia.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Olen kiitollinen kaikista menneistä hetkistä, kaikella on ollut jokin tarkoitus. Mutta jos pitäisi jotain muuttaa, niin menisin takaisin siihen ensimmäiseen selkäydinpunktioon reippaampana ja pistättäisin piikin heti kerralla istuma-asennossa. Tai no, sainhan minä siihenkin toisen tilaisuuden, mutta jos voisin muuttaa sen epäonnistuneen kerran samanlaiseksi kuin sen onnistuneen kerran, niin sen muuttaisin. Toisaalta, sillä ensimmäisellä kerralla tutustuin ihanaan sairaanhoitajaan, joka oli mukana toisellakin kerralla, ja onpa hän pysähtynyt juttelemaan kanssani sairaalan käytävillä myöhemminkin, vaikkei ole ollut edes niillä kerroilla minua hoitamassa. Jos ensimmäinen punktio olisi mennyt oppikirjan mukaan, niin tuskin olisin jäänyt hänen mieleensä. :) Eli mukavia muistoja on jäänyt niistä vähän huonommistakin hetkistä.

22. Rakastuitko vuonna 2013?

Yhä uudelleen samaan mieheen ja yhteisiin lapsiimme. :)

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

Tässä vaiheessa parisuhdetta oma mieskin tuntuu "yhden yön jutulta"... ;) Hän on ensimmäiseni ja ainoani. :)

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Samat kuin ennenkin... Katsoin edelleen vain muutamaa ohjelmaa: Putous, Tanssii tähtien kanssa, Dallas, Hyvät ja huonot uutiset, Totuuden torvet, Voice of Finland ja Voice Kids. Siinä koko vuoden aikana katsomani ohjelmat. Suosikkini on Hyvät ja huonot uutiset, sen huumori uppoaa minuun. :)

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En vihannut vuosi sitten, en vihaa tällä hetkellä, enkä ole vihannut tässä välissäkään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Tämä vuosi oli ensimmäinen, jolloin laitoin kaikki lukemani tai äänikirjana kuuntelemani kirjat itselleni muistiin. Lisäksi annoin kirjoille 1-5 tähteä sen mukaan, miten paljon siitä pidin. Suurin osa kirjoista sai kolme tai neljä tähteä, vain pari kirjaa kaksi tähteä. Koko vuoden aikana olen lukenut tai kuunnellut äänikirjana 76 teosta, joiden joukkoon mahtuu kirjallisuutta kolmelta eri vuosisadalta; on huumoria, romantiikkaa, fantasiaa, jännitystä, sotakirjallisuutta, lasten- ja nuortenkirjallisuutta, yksi kansalliseeposkin... miten niitä voi laittaa mihinkään järjestykseen? :) Tykkään niin monenlaisesta kirjallisuudesta, ja mielelläni tutustun jatkuvasti myös itselleni uusiin kirjailijoihin ja tyylilajeihin. Eikä voi verrata toisiinsa vaikkapa Kalevalaa ja Harry Pottereita - tai Tolstoita ja Dan Brownia. :)

Ainoa kirja, jolle oli pakko antaa viisi tähteä, on Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Sen kieli on niin kaunista ja aihe koskettava, puhutteleva. Se on ehdottomasti yksi tämän vuoden puhutuimpia uutuuskirjoja, eikä suinkaan suotta. Olen onnellinen, että älysin varata sen ajoissa kirjastosta ja sain sen ensimmäisten joukossa luettavakseni - kun palautin kirjan, siihen oli sillä hetkellä liki 700 varausta jonossa, ja jossain vaiheessa varausjono taisi käydä tuhannen paikkeillakin. :) Suosittelen!

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

YouTube. :) Sieltä löytyy kaikki. Jonain kesäiltana kuuntelin innoissani kaikkia lapsuuteni renkutuksia Mona Caritasta Frederikiin. Tietokoneella istuessani saatan laittaa Abbaa soimaan YouTubesta, kun en jaksaa kaivaa cd-levyjä kaapistani. Sitä kuunnellessani saatan yhtäkkiä törmätä johonkin Jaakko Teppoon, ja sitä myöten sieltä sitten löytyy aina vaan lisää ja lisää kuunneltavaa. Jossain vaiheessa innostuin kuuntelemaan Edith Piafia ja muutakin ranskaksi laulettua musiikkia. Olen minä tänä vuonna tutustunut vähän kotimaiseen räppiinkin... Oikeastaan se alkoi Voice-ohjelmasta ja Elastisesta. Häntä aikansa tv:ssä katseltuani aloin miettiä, että minkähänlaista musiikkia tuo tekee. Lainasin kyllä kirjastostakin hänen pari levyään - vanhemmasta levystä en tykännyt, mutta uusin levy oli ihan kuuntelukelpoista - mutta kyllä minä mieluummin taidan kuunnella häntä sieltä YouTubesta: siinä kun näkyy se kuvakin!

Yksittäisistä musiikkikappaleista suurin "löytö" taisi olla Queenin Bohemian Rhapsody. Vaikka kyse on vanhemmasta biisistä kuin minä itse, ja olen sen monta kertaa kuullutkin, niin vasta tänä vuonna se on minuun kolahtanut. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun perheen miesväki innostui pelaamaan Guitar Heroa, josta myös kyseinen kappale löytyy. Esikoinen huomasi, että tässä kappaleessa lauluosuus on kaikkein vaikein, ja hän alkoi kärttää, että äidin pitää se laulaa. No, minähän otin haasteen vastaan, ja vasta silloin tajusin, että enhän minä tunne tätä kappaletta ollenkaan, vaikka se mukamas tuttu onkin. Sisuunnuin siitä niin, että etsin käsiini Bohemian Rhapsodyn nuotit ja opettelin ne lauluosuudet siitä sekä tietysti kuuntelin sitä moneen kertaan. Minulle nimittäin ei musiikki välttämättä aukea aina kuuntelemalla, tarvitsen eteeni myös ne nuotit, joita lukemalla voin analysoida kappaletta hyvin monelta kantilta. Tässä prosessissa tajusin, kuinka hienosta biisistä onkaan kyse! :) Muutenkin olen tuohon Queeniin tutustunut paremmin tämän vuoden aikana, niitä kappaleita on tupsahdellut YouTubesta esiin, ja olen sitten niitä kuunnellut. Olen aina ollut sitä mieltä, että musiikin genrellä ei ole niin merkitystä, jos musiikki on vain tehty täydestä sydämestä, sen kyllä kuulee, ovatko tekijät olleet tosissaan. :)

28. Mitä halusit ja sait?

En minä ole mitään erityistä halunnut... kaikkea pientä vaan. Vaikkapa jos olen halunnut lukea jonkun kirjan tai katsoa tietyn elokuvan, niin pistän sen vaan kirjastoon varaukseen, niin kyllä sen sieltä saa. Tai jos halusin oppia ranskaa, niin senkin kielikurssin sain lainattua kirjastosta. Ei minulla oikeastaan sen suurempia haluja ole. :) No, ehkä suurin juttu oli erään minulla pitkään olleen tavaran myyminen. Olen monta vuotta miettinyt, että haluaisin vaihtaa sen toiseen tavaraan, jolla on kyllä sama käyttötarkoitus, mutta joka olisi minulle käytännöllisempi. En vain ole tiennyt, kuinka pääsisin siitä vanhasta eroon. Sitten tuli yhtäkkiä mieleeni ihminen, kenelle sitä voisin tarjota - ja näin tämäkin asia ratkesi. :) Tosin käytännön puoli hoidetaan vasta ensi vuoden puolella, mutta asiasta on ainakin sovittu tänä vuonna. Tämä nyt vaan on yksi esimerkki siitä, että asiat yleensä selviävät parhain päin, kun jaksaa vähän aikaa miettiä ja tehdä myös töitä ratkaisun eteen.

29. Mitä halusit muttet saanut?

Halusin kokeilla, saanko jollain kasvilla värjättyä vihreää lankaa pelkällä alunapuretuksella. Sitä en onnistunut saamaan. Mutta ei sillä ole väliä - saahan vihreitä lankoja kaupasta. ;)

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Minun elokuvien katsomiset ovat kyllä rajoittuneet koko perheen elokuviin, joita katsomme aina lauantaisin kaikki yhdessä. Niitä olen nähnyt sen 52 kappaletta tämän vuoden aikana, mutta eipä niistä oikein mikään ole jäänyt lähtemättömästi mieleeni - joidenkin japanilaisten animaatioiden aikana olen usein nukahtanut... ;) Hobitti-elokuvan Smaugin autioittama maa kävin katsomassa elokuvateatterissa, ja tykkäsin. Ehkä se oli sitten myös suosikkini. Totta puhuen en ole erityisemmin elokuvaihminen, mieluummin käytän aikani lukemiseen kuin ruudun katseluun. :)

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

36-vuotispäiväni alkoi työterveyden labrassa verikokeissa. :) Sieltä tulin suoraan kotiin ja päivä jatkui ihan tavallisissa arkisissa merkeissä.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Tietysti parempi terveys. Jos olisin voinut käydä lenkillä ja liikkua terveen ihmisen tavoin.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2013?

Samanlainen kuin aina ennenkin: farkut tai hame, trikoopaita ja neulepusero sekä asuun sointuvat villasukat. Näin melkeinpä ympäri vuoden; kesällä neule puuvillaa ja muulloin villaa. Ehkä ihan kuumimpina päivinä oli villasukkien tilalla kaupan puuvillasukat. ;) Ulkoilupukeutuminen sään mukaan. Pukeudun aina iloisiin väreihin, minulta ei löydy muuta mustaa kuin huumori. ;)

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Riittävä uni, terveellinen ruokavalio, sopiva määrä liikuntaa, harrastukset, perhe. Normaalit, yksinkertaiset asiat.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

Olen ihan hulluna Miika Nousiaisen kuiviin kommentteihin Hyvissä ja huonoissa uutisissa. :) Kyseisen herran kirjallinen tuotanto on vielä lukematta, siinäpä lukulistaa itselle ensi vuodelle!

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Ovatko kirkkoherran vaalit politiikkaa? Ainakin niissä saa äänestää, joten kai ne lasketaan mukaan... Oulussa oli tänä vuonna kahdet kirkkoherran vaalit, joissa ensimmäisissä sain itsekin äänestää, ja kovasti seurasin ehdokkaita, että osasin oikean päätöksen tehdä. Naapuriseurakunnan vaalit kiinnostivat tosin vielä enemmän, koska siellä oli tuttu naisehdokas, josta tulikin Oulun ensimmäinen naiskirkkoherra. Muuta politiikkaa en ole jaksanut niin tiiviisti tänä vuonna seurata, vaikka toki tärkeimmät uutiset ovat minutkin tavoittaneet.

37. Ketä ikävöit?

En ole erityisemmin ikävöinyt ketään.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

En ole tänä vuonna tavannut juurikaan uusia ihmisiä. Uudet ihmiskontaktit ovat olleet lähinnä sairaalassa ja kuntoutuksessa, joissa olen kyllä kohdannut ihan mukavia ihmisiä. Lapsilla on alkanut käydä silloin tällöin kavereita kylässä, heihin on ollut kyllä hauska tutustua, lapset ovat niin ihania. :)

39. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2013?

Tänä vuonna olen ottanut tavakseni laittaa ylös muistikirjaan hyviä ajatuksia tai lausahduksia, joihin olen törmännyt. Poimin niistä mielestäni kaksi parasta ja itselleni tärkeintä:

"Onnelliseksi ei tee se,

että tekee mitä pitää,

vaan se, että pitää

siitä mitä tekee."

 ***

"Miten ikinä voit tietää

osaatko maalata taulun,

pyörittää firmaa,

suorittaa arvosanan,

pystyä siihen virkaan,

pitää sen puheen,

voittaa pelin,

kirjoittaa kirjan,

rakentaa talon,

leipoa kakun

- jos et yritä?"

(Richard M. Devos)

40. Lainaa sanoituksia, jotka summaavat vuoden 2013.

Tänä vuonna päähäni on hyvin usein tupsahtanut virren sanat:

Käyköön myöten taikka vastaan,

eipä Isä hylkää lastaan.

Herra ohjaa parhaaksemme

kaikki vaiheet päiviemme.

(Lina Sandell; virsi 397:6)

Tähän haluan luottaa myös ensi vuonna.

41. Joka kuukauden ensimmäinen virke:

Tammikuu: "Tänään on taas se päivä, jolloin saa istahtaa käsityön kanssa sohvalle ja nauttia ihanasta uudenvuoden konsertista!"
Helmikuu: "Lapset näkivät mainoksen Rölli ja kultainen avain -elokuvasta ja halusivat päästä sen katsomaan."
Maaliskuu: "Muutama päivä sitten meemissä kerroin ekopaastosta, jonka toteutan turhasta tavarasta luopumisen ajatuksella."
Huhtikuu: "Minulla ei ole ollut kuukauteen mitään ristipistotyötä kesken, joten halusin korjata tilanteen ja laittaa jotain työn alle."
Toukokuu: "Minä kun olen suoranainen siivoushullu, niin olen koko kevään katsellut meidän ikkunoita sillä silmällä, että tekisi jo mieleni päästä niitä pesemään."
Kesäkuu: "Niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka yritin saada vielä toukokuulle yhtä isoa käsityötä valmiiksi, niin väkisinkin sen valmistuminen menee kesäkuun puolelle."
Heinäkuu: "Sain joskus tässä keväällä tai kevättalvella idean ommella penaalin."
Elokuu: "Sain tunnustuksen Ingiltä."
Syyskuu: "On taas Se Aika Vuodesta."
Lokakuu: "Lokakuun ensimmäinen."
Marraskuu: "Nyt on kyllä jäänyt grammarin neula pahasti jumiin!"
Joulukuu: "Yksi pistelyviikko on taas vierähtänyt, ja tahti on pysynyt entisenkaltaisena, eli 1-2 tuntia päivässä tulee pisteltyä; viikon aikana noin kymmenisen tuntia."

(tekstit poimittu siis kunkin kuukauden ensimmäisestä blogipostauksesta)

Hyvää loppuvuotta - palaan pian linjoille käsityöaiheisten kuukausi- ja vuosiraporttien kanssa! :)

Mikä käsityö olen?

Oletko jo käynyt tekemässä tämän testin:

MIKÄ KÄSITYÖ OLET?

Kaikki tietysti haluavat kuulla, mikä käsityö minä olen. Tämä osui kyllä ihan nappiin! :)

Olet villiintynyt villapaita. 

Ei ole aikaa, paikkaa eikä hetkeä, mihin käsityöt eivät mielestäsi sopisi. Olet kokeillut jo lähes kaikkea, mutta janoat koko ajan uutta. Olipa työ suuri tai pieni, olet aina yhtä innoissasi, kun se valmistuu.

Olet jo varmaan neulonutkin kaikki Sirkka Könösen mallit, mutta kokeile Metsä kukkii -klassikkopuseroa vaikka uusissa väreissä. 

Villiä sunnuntain jatkoa! :)

11 vastausta

Wild Crafts -blogista heitettiin minua haasteella. Kiitos! :)

***

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait.

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin.

3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle.

4. Valitse viisi blogia joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

***

Tässä saamani kysymykset ja vastaukset niihin:

1.  Mikä on ollut isoin/vaikein käsityösi ikinä?

Ihan koon puolesta isoin on ollut tilkkutyönä ompelemani parisängynpeite, jonka ompelin vuonna 2002, ja kyllä se oli myös vaikein sikäli, etten viihdy ompelukoneen kanssa. Eihän minulla mitään tilkkutyötarvikkeitakaan ollut (eikä ole edelleenkään), joten suunnilleen vapaalla kädellä ja silmämääräisesti katsoen leikkelin kappaleita. Lopputuloksena oli, että ensimmäinen versio meni ihan pilalle, ei niitä kappaleita saanut kunnolla yhdistettyä. Onneksi oli samoja kankaita vielä jäljellä, joten ompelin vain ihan neliöitä ja suorakaiteita yhteen, en minä niitäkään alkanut mittaamaan enkä leikkaamaan (liian työlästä ja pikkutarkkaa) vaan ihan revin suikaleiksi. Aika monta ärrää tuli sorautettua sen työn kimpussa, ja ainakin puoli vuotta siinä meni, oli muuttokin välissä. Myöhemmin tilkkupeitto repesi, kun en ollut raaskinut hankkia laadukkaita kankaita, vaan käytin esim. tarjouksesta löytämiäni lakanoita ja pussilakanoita sen tekemiseen. ;)

Neuletöistä kooltaan isoin on ollut neulomani ja virkkaamani hääpuku itselleni v. 1999. Vaikein neuletyö kautta aikojen on tällä hetkellä puikoillani, niistä tulee palmikkosukat (jos tulee).

2. Kenelle teet eniten käsitöitä?

Itselleni on mukavinta tehdä, koska silloin värit ja mallit ovat itselle mieluisia ja niiden tekemisestä nauttii eniten. 

3. Neulominen vai virkkaaminen?

Teen molempia, mutta nautin virkkaamisesta enemmän ja virkatut työt ovat minusta paljon kauniimpia kuin neulotut. Virkkutyö on myös helpompi sujauttaa käsilaukkuun mukaan, kun siinä on vain yksi koukku, eikä niin haittaa, jos lähtee vähän purkautumaankin.

4. Mikä on mieleenpainuvin käsityö minkä olet saanut/ostanut?

En ole juurikaan saanut tai ostanut toisten tekemiä käsitöitä, koska niitä tulee tehtyä niin paljon itsekin, eivätkä muut siitä syystä minulle niitä edes halua tehdä. Mutta ehkä mieleenpainuvin tapaus on eräs vanha nainen, jonka puolison hautajaisissa olin kanttorina v. 2000. Hän soitti minulle hautajaisten jälkeen kotiin eräänä iltana klo 23 (mikä kellonaika soittaa!) ja olisi halunnut maksaa palkkion tästä työstäni. Sanoin, että saan jo seurakunnalta palkan, eikä minulla ole lupakaan ottaa muuta palkkiota. Mutta mummeli oli sinnikäs ja kutsui minut kotiinsa kahville/teelle, että hän saa antaa minulle lapaset, kun kuulemma oli antanut kirkkoherrallekin. Minähän sitten eräänä päivän menin, ja aikamme juteltuamme ja teekupin tyhjennyttyä hän kaivoi kaapista lapaslaatikkonsa, jossa olikin valtavasti valinnanvaraa - ei ihme, että mummeli halusi niitä saada jaettua välillä poiskin. Sain valita peräti kahdet lapaset, ja sen teinkin.

5. Katsotko televisiota samalla kun teet käsitöitä?

Katson todella vähän televisiota, mutta silloin kun katson, teen kyllä käsitöitä samalla. Teen käsitöitä aina ja kaikkialla, ja usein samanaikaisesti jotain muuta, vaikkei se "jotain muuta" välttämättä ole televisio. :)

6. Myytkö vai annatko ilmaiseksi käsitöitäsi?

En myy koskaan, enkä tee käsitöitä tilauksesta. Tämä on minun harrastukseni, ja teen vain sellaisia käsitöitä, joita itse haluan tehdä, eikä jonkun toisen visio ole minun visioni. Lahjaksi voin antaa käsitöitäni, mutta silloinkin haluan miettiä itse, millaisen haluan tehdä, vaikka toki otan lahjan saajan mieltymyksiä huomioon.

7. Palmikko vai pitsi?

Tällä hetkellä ei oikein kumpikaan, olen vähän kyllästynyt molempiin. Palmikoiden vääntäminen on työlästä (kuten paraikaa joudun todistamaan maailman työläimmän palmikkoneuleen kanssa!), pitsineule on ainakin tasona neulottaessa minulle haastavaa, koska minulla jää nurjalla kerroksella silmukat aina väärinpäin johtuen neulomistavastani, ja joudun kääntämään silmukat oikeinpäin ainakin oikealle menevissä kavennuksissa ja muutamissa muissakin.

8. Yksivärinen vai raidallinen lanka?

Sekä että, riippuu väreistä ja raidoista! :) Tällä hetkellä olen kyllä viehättynyt enemmän monivärisiin lankoihin, vaikkeivät ne välttämättä tuottaisi raitoja, esim. sellaisiin yksivärisiin, joissa on saman värin eri sävyjä, eli eivät ole ihan tasaisesti värjättyjä. Ja ylipäätään moniväriset neuleet ovat minun suosiossani juuri nyt.

9. Missä ja miten säilytät lankasi?

Niille varatuissa laatikoissa kaapin hyllyllä, kasvivärjätyt langat ovat pyykkikorissa työpöytäni alla. Langat on lajiteltu tarkasti niin, että samantyyppiset langat ovat samassa laatikossa; järjestys tosin vaihtuu sitä mukaa, kun lankoja vähenee ja uusia tulee lisää, koska laatikot ovat vähän eri kokoisia.

10. Hamstraatko lankaa/muita käsityötarvikkeita vai ostatko vain tarpeeseen?

Ostan vain tarpeeseen eli minun pitää tietää ostohetkellä, mitä langasta teen. Vaikka reilun 17 kilon lankavarasto saattaa väittää muuta. ;) Kaikille langoilleni on kyllä malli tiedossa.

11. Lempi käsityöblogi tai TOP3

Kaikki käsityöblogit ovat yhtä arvokkaita, ja niissä on yhtä mukava vierailla, en halua laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Seuraan arviolta yli 300 blogia, suurin osa käsityöblogeja, joten niistä on vaikea valita kolmea parasta.

***

En ehdi keksiä kysymyksiä, joten en haasta tähän ketään.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)