Tammikuun raportti?

Kuukauden viimeinen päivä. Pitäisikö minun tehdä jälleen katsaus menneeseen käsityökuukauteen, kuten olen tehnyt jo vuosia?

Ei. Elämässäni on menossa nyt niin isoja asioita, ettei minulla ole ollut aikaa, voimia eikä edes halua tehdä käsitöitä. Saati sitten miettiä blogipäivityksiä. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Nyt keskityn tekemään työtäni ja vapaa-ajalla laittamaan elämäni sellaiseen kuntoon, että tästä voi taas jatkaa eteenpäin uusissa puitteissa. Seuraavat pari kuukautta tulevat ainakin olemaan sellaista hullunmyllyä, että saa nähdä, kuinka pysyn matkassa. Mutta tiedän selviäväni. Kaikella on varmasti tarkoituksensa, ja uskon lujasti siihen, että tämäkin elämänmuutos johtaa lopulta hyvään.

Käsityöt ja blogi saavat siis jäädä elämässäni sivuosaan, kuten ovat jo pidemmän aikaa olleet jäämässäkin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hyvää alkavaa helmikuuta!

Lisää talvea ja muita vuodenaikoja

Ristipistotyöni viides ja viimeinen osa valmistuikin paljon nopeammin kuin neljä edeltäjäänsä. Ilmeisesti tässä talvisessa työssä oli vähemmän pisteltävää, ainakaan värinvaihtoja ei ollut niin paljon kuin noissa edellisissä.

Tältä näyttää se viimeinen sydän, jonka pistelin noiden edellisten alle. Tähänkin jouduin vaihtamaan valkoisen langan tilalle vaaleansinisen, jotta tuo teksti "Hiver" (suom. "Talvi") ja nuo lumihiutaleet tuosta edes hiukan erottuvat. Livenä erottuvat vähän paremmin, kuvattavanahan tämä on aika haasteellinen. Ja tarviiko noiden nyt niin kovin paljon erottuakaan, talvihan on tuollainen aika vaalea vuodenaika. :)

Tässä sitten koko ristipistotyö valmiina:

Saisons

Tehty ajalla: 15.7.-18.10.2015

Malli: Isabelle Vautier / Savoir-Faire Vailly: Cahier de Coeurs Calligraphies Saisons

Kangas: 25 ct Floba luonnonvärinen

Langat:DMC B5200, 316, 317, 321, 355, 415, 433, 434, 435, 437, 469, 471, 498, 554, 646, 648, 722, 725, 727, 729, 743, 754, 775, 778, 793, 800, 801, 809, 815, 844, 898, 921, 937, 986, 989, 3021, 3347, 3348, 3371, 3822, 3835, 3839, 3854 (43 väriä)

Pistot: Risti- ja jälkipistoja 1 säikeellä 1 langan yli

Koko: 82x444 pistoa

Viimeistely: Seinävaate 10x47 cm

Muuta: Vaihdoin osan mallin väreistä 

Olen jo esitellyt jokaisen vuodenajan täällä erikseen aiemmin sitä mukaa, kun ne ovat tuohon kankaalle ilmestyneet, mutta vielä kertauksen vuoksi pieni lähikatsaus. Tässä kuvassa kevät ja kesä.

Keskeltä seinävaatetta löytyvät kesä, syksy ja ensimmäinen talvikuva.

Ja alimpana molemmat talviset sydämet.

Naputtelin tämän jo seinälle siihen paikkaan, johon tämän olin kaavaillutkin. Aika monta ristipistotyötä tältäkin seinältä jo löytyy. 

Ja jos katsotte tarkkaan, niin tässä kuvassa näkyy toinenkin vuodenaikamalli samantyylisenä seinävaatteena. Tuolla raanun toisella puolen. :)

Ja vähän vielä joka kuvakulmasta kuvattuna tätä uusinta mallia. :) 

Kun edellisen kerran esittelin tätä työtä keskeneräisenä - silloinhan lähikuvassa oli tuo ensimmäinen talvipistely - niin sain hauskan kommentin, että on ihanan syksyinen ristipistotyö. :) Jännää sinänsä, että tämä näyttää syksyiseltä, kun tässä on kuitenkin kaikki vuodenajat edustettuina, ja vieläpä talvi kahteen kertaan. :) Mutta ehkä noissa kaikissa vuodenajoissa on vähän syksyisiä elementtejä: keväässä muuttolintuja (jotka muuttavat taas syksyllä takaisin etelään), kesässä auringonkukkia (jotka ovat ihan selkeästi minun mielestäni syksyn kukkia), syksy on tietysti syksy, ja kyllähän syksyllä jo saattaa olla vähän lunta tai ainakin pakkasta, joten mikseipä talvikuvatkin ole sitten syksyisiä. Sehän passaa minulle, syksyihmiselle! :)

Laitan tämän ristipistomallin nyt kiertoon, ja samalla muutakin ristipistoihin liittyvää myytävää Huuto.netiin. Tällaisia siellä olisi minulla tarjolla:

   

Kutakin kuvaa klikkaamalla pääset suoraan huuto.netiin kuvan esittämään kohteeseen. Tai voit kurkata kaikki kohteeni tästä linkistä. Jos sinulla ei ole huuto.net -tunnuksia, mutta olet näistä kiinnostunut, voit toki lähestyä minua asiasta sähköpostitse marska_77@yahoo.com

Edit: Vuodenaikamallit menivät kaupaksi, joten poistin niiden kuvista linkit kohteisiin. Taulun ristipistopakkaus on vielä huutiksessa myynnissä.

Talvi tekee tuloaan, ja minäkin aloitin viikko sitten talviuinnin, kun se avainkin talviuimareiden pukutiloihin on tullut hankittua. Ihanaa oli, ja olipa minulla siellä tällainen uintikaverikin:
 

Mukana ei sattunut olemaan muuta kameraa kuin työpuhelin, kun olin silloin suoraan töistä palaamassa. Videonkin kuvasin tästä komeasta kaverista, mutten ole osannut sitä vielä tietokoneelleni siirtää.

Tänään olisi tarkoitus käydä jälleen pulahtamassa Oulujoessa. Siellä alkaa vähitellen vesi olla sopivan lämpöistä, jotta uintikausi pääsee kunnolla alkamaan! :) Eilen kävin lasten kanssa Raksilan uimahallissa, ja tuntui, että uintireissu jäi jotenkin vajaaksi, kun siellä ei ole kylmäallasta, jossa voisi käydä itseään virkistämässä uinnin päätteeksi. Raatin uimahallissa kun olen tottunut siinä kylmäaltaassa aina käymään ennen kotiin lähtöä (enkä käy ikinä saunassa, vaan pikaisesti viileässä suihkussa, ja sitten menoksi!).

Hyvää syyslomaviikkoa kaikille! :)

Luuripussi

Värikästä syyspäivää! :)

Eräälle syksyn synttärisankareista on valmistunut tällainen kännykkäpussi:

Kännypussi

Tehty ajalla: 6.-10.9.2015

Malli: Oma

Lanka: Novita Pikkusisko Dylon-värjätty Madonna Blue 18 + elintarvikeväri sininen ja keltainen (pohja luonnonvalkoinen 010) uudelleenvärjätty happovärillä keltainen -> sammaleenvihreä ja uudelleenvärjätty happovärillä koralli -> murrettu lila

Langankulutus: 21 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: n. 8x14 cm

Muuta: Lahjaksi menossa

Tätä värimaailmaahan on täällä blogissani jo nähtykin. On siis sitä "väripadan yllätystä", jota olen koittanut tuhota jo useampaankin lahjaneuleeseen: mustaan ja valkoiseen yhdistettynä olen käyttänyt näitä sekä sukissa, säärystimissä että kämmekkäissä ja nyt näitä riitti vielä kännykkäpussiinkin. Vihreän sain onneksi nyt käytettyä loppuun, mutta lilaa jäi yhä pikkunöttönen.

Värin tarinahan on se, että värjäsin viime syksynä sinisellä Dylonilla tuota Novitan Pikkusiskoa, mutta väri ei ollutkaan mieluinen. Olisinkohan yrittänyt jotain jälkivärjäystä vai miksiköhän siitä tuli sellainen sinertävänharmaa... Koska muistan kyllä värjänneeni ihan kaunista sinistäkin sillä samalla värillä. Tähän soppaan olin vielä kaatanut jotain elintarvikevärien jämiäkin joukkoon, joten ei ihme, jos lopputulos oli vähintäänkin kummallinen. Mutta viime syksyn happovärjäyskurssilla pääsin testaamaan uudelleenvärjäystä, jolloin uitin kummatkin värjäämäni sinertävänharmaat kerät eri liemiin. Langan pohja kun oli mitä oli, niin lopputuloksista tuli tällaisia murrettuja sävyjä, vaikka samoissa liemissä uineet valkoiset langat olivatkin ihan kaunista kirkkaankeltaista ja korallinpunaista. Näitä olen tosiaan sitten yrittänyt lahjaneuleisiin ujuttaa. :) Vaikka värit eivät olekaan minun suosikkejani, niin mielestäni näistä lahjaksi menevistä tuotoksista on tullut ihan nättejä. Tätä kännypussia somistelin vielä muutamalla napilla, kun sattui löytymään kaapista justiinsa passelin sävyisiä kukkanappeja. :)

Minä olen alkanut jo valmistautua vuoden suurimpaan juhlaan - eli tietysti pääsiäiseen! :) Viime viikonloppuna kuuntelin muistin virkistämiseksi Bachin Johannes-passion ja huomenillalla alan harjoitella sen kuoro-osuuksien alttostemmojen laulamista. Sen parissa taitaa vierähtääkin kiitettävästi seuraavan puolen vuoden vapaa-aika, ja treenitahti vain tiivistyy pääsiäistä lähestyessä. Ensi hiljainen viikko ei tule todellakaan olemaan minulle hiljainen, kun koko viikko menee passiota laulaessa! :) Olen kyllä ihan täpinöissäni, sillä juuri tällaisesta olen vuosikaudet haaveillut. Elämäntilanne vain on ollut näille haaveille esteenä, ja nyt kun tilaisuus tarjoutui, niin totta kai päätin siihen tarttua! Mutta vielä suurempi haaste on edessä pääsiäisen jälkeen, jolloin tavoite asetetaan syksyyn 2017 ja vielä isompaan musiikkiteokseen... :) Tuntuu käsittämättömältä, että voin yhä tuntea näin suurta intohimoa suurinta rakkauttani musiikkia kohtaan, vaikka olen tehnyt musiikkia työkseni jo yli 18 vuotta! En ole selvästikään päässyt siihen leipääntymään, kun virtaa riittää musisoida vielä vapaa-ajallakin... Päinvastoin, tällaiset musiikilliset haasteet ovat oikein hyvää vastapainoa työlle, jossa musisointi on vähemmän haasteellista. ;) Vaikka kyllä minä haastan työssäkin itseäni opettelemaan koko ajan uutta, sillä sen leipääntymisen välttää.

Pääsiäistä erittäin suurella innolla odotellessa toivottelen kaikille ihania syksyisiä päiviä! :) Nautitaan ruskasta, kirpeistä aamuista ja huumaavasta syksyn tuoksusta! :)

Auringonkukkia ja merimaisemaa

Tekeillä olevasta viisiosaisesta ristipistotyöstäni on nyt toinenkin osa valmiina:

Vuodenaikatyöstä kun on kyse, niin kyllähän tämän varmasti kesäksi tunnistaa. Vaikken itse ole pätkääkään kesän ystävä, niin tästä kuvasta tykkään. Siinähän on auringonkukkia, jotka ovat kyllä minun mielestäni enemmän syksyisiä kuin kesäisiä kukkasia! Ehkä suunnittelija on itsekin enemmän syksyn ystävä, ja on halunnut tähän mieluummin loppukesän ja alkusyksyn tunnelmaa noilla auringonkukilla (tai ehkä ne vain Ranskassa kukkivat aiemmin kuin Suomessa?). Auringonkukat ovat kyllä yksiä lempikukkiani. Kuvasta löytyy myös toinen lempiasiani eli meri - se on ihana kaikkina vuodenaikoina, niin sulana kuin jäätyneenäkin. Tuulisella ja myrskyisellä säällä se on kerrassaan upea! :) Olen onnekas, kun saan asua meren rannalla, ja meren ääreen kyllä suuntaankin aina kävelylenkkini, kun sinne huitaisee muutamassa minuutissa. :)

Tässä tilanne kahden vuodenajan jälkeen. Aloitin eilen jo keväänkin pistelyä tuohon kesän yläpuolelle, mutta nappasin kuvan ennen sitä. Eilen pidinkin jo aamusta päivittäisen äänikirja- ja ristipistotuokioni. Olen tiistaisin aina iltapainotteisessa työssä, enkä ehdi silloin iltaisin pistellä, kun juuri ja juuri ehdin töistä palattuani syödä iltapalan ja käydä pesulla, jotta ehdin ajoissa nukkumaan, seuraavana päivänä kun on taasen sitten jo aamuksi töihin meno. Mutta hoksasin, että ehdin vallan mainiosti kuunnella äänikirjaa ja pistellä ristiin tiistaisin aamusta ennen kuin menen iltapäiväksi ja illaksi töihin! Onpahan jotain järkevää tekemistäkin, ettei tule vain kuikuiltua kelloa ja odoteltua, milloin pitää lähteä.

Näin nämä päivittäiset ja viikottaiset kuviot alkavat pikku hiljaa löytää uudet uomansa. Vielä kun saadaan koko perheen kaikki harrastukset käyntiin, niin sitten on kaikki hyvin! :) Huomenna minäkin aloitan uuden harrastuksen, menen kansalaisopiston Shindo-kurssille venyttelemään ja rentoutumaan kerran viikossa. :) Ja jos naamani ja ääneni miellyttävät, niin ehkä parin viikon päästä aloitan vielä yhden uuden harrastuksen, tai oikeastaan elvytän vanhaa... se ei sentään tule olemaan ihan viikoittainen, mutta varmasti sitäkin mieluisampi. Kerron lisää sitten, jos pääsen touhuun mukaan... Se olisikin sitten jo kolmas uusi harrastus tälle syksylle, kun olen elvyttänyt tässä alkusyksystä myös kirjeenvaihtoharrastustanikin 13 uuden kirjeenvaihtoystävän myötä. In English ja på svenska. :)

Tuntuu oikeasti, kuin uusi elämä olisi alkanut tervehtymisen myötä! :) Aika monta vuotta tässä menikin sairastaessa, ja sitä ennen kun lapset olivat pienempiä, niin ei oikein ollut edes halua ajatella mitään kodin ulkopuolista menemistä. Nyt tuntuu, että pitää ottaa kaikki ilo irti tästä uudesta mahdollisuudesta! Sain myös tänään hyviä uutisia lääkäriltäni, vahvistuksen sille, että oikeasti olen parantunut, enkä vain kuvittele parantuneeni! :) Jotkin viime talvena tehdyt muutokset jäävät pysyvästi elämääni, toisia saan pikku hiljaa lopetella ja seurailla, miten se alkaa vaikuttaa vointiini. Mietin vain, että jos jotain hoitoa pitää jatkaa loppuelämäni ajan, niin onko sitä saatavilla enää vuonna 2075, jos minä tässä vielä kuusikymmentä vuottakin elän...? ;) Tätä menoa saatan elää pidempäänkin. Tervetuloa satavuotissynttäreilleni vuonna 2077! :D Vieläköhän siinä vaiheessa minulla on kaapissani noita samoja ristipistomalleja tekemättömänä, jotka siellä ovat tällä hetkellä...

Elämäniloa päivääsi! :)

Lenkkeilevä likka

Jos töihinpaluu oli tämän syksyn ykköstavoite, niin tänään täyttyi sitten se syksyn kakkostavoite.

Vielä tammikuussa jaksoin kävellä vain muutama sata metriä kävelykepin avustamana ja erittäin hitaasti. Tänään kävelin 7,5 kilometriä kahden kävelysauvan kanssa - vieläpä varsin vauhdikkaasti!

Lenkkiseurana oli arviolta muutama tuhat muutakin naista. Ensimmäisen parin kilometrin aikana ohitinkin heistä muutama sata minua hitaampaa. Ja kyllä niitä ohitteluja tapahtui vielä loppumatkastakin, eli vauhti ei hyytynyt.

Jännittyneenä odottelen alkuverryttelyä ja starttia...

Puolivälissä matkaa, eikä hymy ole vielä hyytynyt ollenkaan. Neljän ja viiden kilometrin välillä alkoi hiukan tuntua jaloissa, mutta loppumatka oli taas jo helpompaa.

Stadion häämöttää jo tuolla selkäni takana...

... vielä pitäisi vain tuo välissä oleva lätäkkö saada kierrettyä. ;)

Ja perille päästiin! :) Huomaa kuvissa toistuva "tänään paistaa aurinko suoraan edestä" -ilme, siitä nuo Sibelius-rypyt otsalla. ;) Täytyyhän sitä Sibeliuksen juhlavuotta kunnioittaa, jos ei muuten niin otsarypyillä... :D

Parin viikon päästä olisi sitten se syksyn kolmas tavoite eli Piispansauvakävely. Olen vähän suunnitellut käveleväni silloin vain toiseksi pisimmän eli 6 km lenkin, mutta tänään kyllä alkoi mietityttää, että jos sittenkin suuntaisin sinne kympin lenkille... Katsotaan! :)

Oli kyllä ihanaa kävellä ja ihailla syksyistä luontoa kellastuneine lehtineen ja punertuvine pihlajanmarjoineen. Alkavaa ruskaa olen ihastellut myös arkisin pyöräillessäni töihin ja takaisin - sekä tuoksutellut raikkaita syysaamujen tuoksuja! :) Ihan hyvin tuo 25 km työmatkapyöräilyä päivässä on taittunut, mutta saa nähdä, mitä jalat sanovat maanantaiaamuna, kun ovat saaneet tänään vähän toisenlaista rääkkiä. Luultavimmin ne sanovat vain että "Jippii!" :)

Kyllä nyt on taas niin energinen olo, kun endorfiinit on laitettu hyrräämään! :) Energistä viikonlopun jatkoa sinullekin!

Kanadanvuokot

Syksyn sukkaputki on alkanut! :)

Anemonidium-sukat

Tehty ajalla: 29.7.-2.8.2015

Malli: Anemonidium Ulla 01/14

Suunnittelija: PäiviH

Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), kasvivärjätty (krappi JL3 + krappi&sipulinkuori JL4):n JL (pohja valkoinen 011)

Langankulutus: 112 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 37-38

Muuta: Lahjaksi menevät 

Nämä ihanaiset sukat näyttävät vaikeammilta tehdä kuin oikeasti ovatkaan. Tietysti noissa varren kukkasissa oli oma haasteensa (varsinkin kun yritti lukea Stephen Kingiä samaan aikaan), mutta kohtalaisestihan nuo onnistuivat. Taakse tuleva nyöritys kruunaa koko komeuden! :)

Ohje on 7 veljekselle, mutta minulla tuppaa sukista aina tulemaan sen verran löysät, että päätin tehdä nämä Nallesta mutta 7 veljeksen silmukkamäärällä. Olen huomannut, että omiin jalkoihini saan sopivat sukat juurikin niin, että teen 7 veljeksen ohjeilla ja silmukkamäärillä Nalle-langasta, ja vastaavasti Nallen ohjeita voi soveltaa ohuille sukkalangoille. Nämä istuvat ainakin omiin jalkoihini todella mukavasti. Itselleni sukat eivät kuitenkaan jää, vaan menevät lahjaksi ihmiselle, jolla on numeroa tai paria pienempi jalka kuin minulla.

Sain sukat valmiiksi jo eilen illalla, joten ei tarvinnut ottaa palmikoita väänneltäväksi työkauden aloituspäivään, vaan saatoin aloittaa vähän simppelimpää sukanvartta. Kovin paljon en kyllä malttanut tänään neuloa, sillä niin paljon oli kaikkea muuta ihanaa työpäivässä. :)

Tällaisella varustuksella palasin tänä aamuna töihin sairauslomaltani:

Esimieheltä tuli jo alkukesästä sähköpostia, että ensimmäisenä työpäivänä kaikilla pitää olla mukana ämpäri, ja koska ajattelin muutamalla muullakin olevan samanlaisia valkoisia marjaämpäreitä (tai langanhuuhteluämpäreitä), niin jotenkinhan omansa pitää tunnistaa. Ajattelin myös, että jos alkaa hävettää, niin tämän voi vetää päähän... ;) No, kyllä minä kerran mokasinkin kymmenien silmäparien tuijottaessa, mutta en voinut siinä tilanteessa vetää ämpäriä päähäni, kun ämpärin pohjalla oli siemeniä... ;) Tehtävänä oli muodostaa ämpärin pohjalle siemenistä kukkanen, ja minähän taiteilin omaani suurella hartaudella, kunnes huomasin kaikkien muiden olevan jo valmiina - ja sitten tietysti menin tönäisemään ämpäriäni, ja koko taideteokseni levisi takaisin epämääräiseksi siemenläjäksi. Siinä tilanteessa teki mieli sanoa ruma sana, mutta onneksi muistin, missä olen ja tyydyin vain murisemaan. ;) Muuten ilmeeni oli kyllä koko päivän ihan samanlainen kuin tuolla ämpärin hahmolla, suupieleni ovat tainneet jäädä nyt pysyvästi korviin, ja aamupalan jäännökset olivat kaikkien nähtävillä hammasrivistöni välissä. :) No, pikkuisen kyllä meinasin itkeä tirskauttaa heti aamulla, kun ensimmäinen työkaveri riensi halaamaan, mutta koska niitä halauksia tuli päivän aikana aika tiheään tahtiin, niin ei siinä auttanut alkaa jokaisen kohdalla kyynelehtiä, vaan annoin vaan hymyn paistaa, koska siihen todellakin on aihetta! :)

Olen niin kertakaikkisen ONNELLINEN!!! :) Ja ajatella, saan vielä huomennakin mennä töihin - ja ylihuomenna! :) Sitten on pakko pitää vähän vapaata, kun olen tämän syksyn vain osa-aikaisena - mutta että ensi viikollakin pääsee töihin, ja sitä seuraavana! Ihanaa! :) Elämä hymyilee, ja niin teen minäkin! :) Luulin vielä eilen, että olen täynnä energiaa, mutta nyt sitä vasta energiaa onkin, kun olen saanut käydä töissä lataamassa akkuni täyteen...! Pikkuisen tuntuu jaloissa, että olen polkenut tänään noin 25 kilometriä pyörällä töihin ja takaisin, mutta kyllä se liikuntakin näyttää nykyisin enemmän antavan energiaa kuin syövän sitä. Eikä tämän pirteyden keskellä uskoisi, että heräsin aamulla jo klo 5.11., kun jänskätti niin hirveästi, ettei uni enää tullut... :)

Ihanan pirteää ja energistä viikkoa kaikille! :)

Uudelleen luotua

Muistanette vielä kaksi luomispussia, jotka ompelin toukokuussa. Nyt ompelin samanlaisia pusseja kaksi lisää:

Luomispussit 2 kpl

Tehty ajalla: 15.-17.6.2015

Malli: Hääräämö-blogista

Kangas: Kuutta erikuosista puuvillaa

Koko: 23x23 cm

Muuta: Vien töihin työkavereiden käyttöön.

Jos ihmettelet, mikä kummassa on luomispussi, niin voit käydä lukemassa aiheesta tarkemmin vanhasta postauksestani. Nämä kaksi ovat muuten samanlaisia kuin kaksi edellistäkin, mutta näissä on eläinkuviona lehmäkangasta, kun edellisissä oli kirahvikangasta. Alunperin tilasin nimenomaan sitä kirahvikangasta PeeKaalta, mutta koska se olikin loppunut, jouduin vaihtamaan sen tilalle tämän lehmäkankaan. Mutta sitä kirahvikangasta oli sittenkin löytynyt pikku palanen, joten sain sen kaupanpäällisiksi. Siitä kuitenkin riitti vain kahteen pussiin, ja kun noita muita kankaita riitti yhteensä neljään pussiin, niin onneksi oli tuota lehmäkangasta tilalle.

Edellisistä pusseista toisen pidin itse ja toisen lahjoitin töihin, ja myös nämä kaksi aion vielä työpaikalle, joten siellä on sitten kolme luomispussia käytössä. Enempää tuskin enää teen ainakaan ihan ilmaiseksi. ;)

Ohje pusseihin löytyy Hääräämöstä. Tein nämä kaksi b-vaihtoehdon mukaan eli en huolitellut reunoja ennen pussin yhteenompelua; edellisissä pusseissa huolittelin, ja jouduin kuitenkin siksakkaamaan repsottavat reunat yhteenompelun jälkeen uudelleen, joten päätin tällä kertaa säästää vaivaa ja huolittelin kaikki reunat samalla. Minusta tämä versio on parempi, ja vielä parempi se olisi, jos omistaisin saumurin. Ehkä sen vielä jonain päivänä omistankin, kunhan tämä sairauteni hoito joskus lakkaa ja rahaa jää muuhunkin kuin lääkkeisiin. Mutta kyllä tavallisella ompelukoneellakin saa hyvin ommeltua monenlaista pientä kivaa! :)

Maanantaiaamuna olin kuntopyöräilemässä, kun kuopus heti herättyään tanssi innoissaan luokseni ja hihkui: "Ukkonen, ukkonen, ukkonen!" Valitettavasti oli kuitenkin vain ihan tavallinen tuulinen sadepäivä ilman ukkosta. ;) Poika on tullut äitiinsä, hänkin rakastaa myrskyjä, sateita ja ukkosta. Nyt ovatkin säät olleet suosiolliset - tällaiset raikkaat, tuuliset ja sateiset päivät ovat minun makuuni, ja olenkin ulkoillut ihan mahdottoman paljon viime viikkoina! :) Ainoastaan viime viikonloppuna oli vähän turhan kuuma ulkoiluun (+15), mutta onneksi tällä viikolla on taas tullut kunnolla sateita, ja tänäänkin kunto kohosi polkiessani salilta kotiin vastatuuleen. :) Tällaisia kelejä vain lisää, niin jaksan minäkin odottaa syksyn tuloa! Syksy tuntuu olevan taas niin paljon lähempänä, kun sain nuo pussukat valmiiksi, ja kävinpäs tänään jo hakemassa upouuden työpuhelimenkin... ;) Puolitoista kuukautta vielä pitäisi malttaa odottaa, ja sinä aikana jatkaa tietysti hyvin edistynyttä kuntoutumista, eikä se kuntoutuminen toki saa syksyn alettuakaan loppua. :)

Luovia luomishetkiä luoville lukijoilleni! :) Ja ihanaa syksyn odotusta!

Puukäsityöpäivä

Kun tammikuun alussa varmistui, että maanantaina 9. maaliskuuta joudun selviytymään päivän ilman metallisia käsityövälineitä, aloin tietysti heti suunnitella, että mitä käsitöitä tuona päivänä tekisinkään. Kovin paljon vaihtoehtoja ei ollut ottaen huomioon suppean valikoiman puisia tai muovisia puikkoja ja koukkuja kaapissani, olemassa olevat langat sekä suunnitelmat näille langoille. Oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sytomyssyt. Siksi en osallistunut tänä vuonna sytomyssyjen ystävänpäiväkeräykseen, koska halusin säästellä myssylankoja tämän viikon maanantaiksi.

Puukäsityöpäivä sujui hyvin puisella puikoilla ja bambu-puuvillaisilla langoilla! :)

Sytomyssyt 3 kpl

Tehty ajalla: 9.-10.3.2015

Malli: Perusmyssy päälaelta alkaen

Lanka: Hjertegarn Bommix Bamboo koralli (433) purkulanka

Langankulutus: 203 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: n. 58-60 cm kukin

Muuta: Oysiin

Tämä Hjertegarnin Bommix Bamboo on jo kertaalleen muotoutunut käsissäni puseroksi, mutta jouduin sen purkamaan ennen kuin ehdin sitä juurikaan edes käyttää. Toivottavasti purettu lanka palvelee nyt paremmin sytomyssyiksi virkattuna. :)

Myssyt ovat samankokoisia ja samalla silmukka- ja kerrosmäärillä virkattuja, mutten halunnut tehdä niistä ihan identtisiä kolmosia, joten kikkailin hiukan noilla reikäraidoilla saaden näin jokaisesta myssystä hiukan erilaisen.

Myssyt päätyvät aikanaan Oysiin, ja samalla osallistun näillä omaan PHHT-haasteeseeni, josta saat lisätietoa klikkaamalla ylläolevaa kuvaa. Vielä ehdit tulla haasteeseen mukaan! :)

Puukäsityöpäivään oli tietysti syynsä, sillä maanantaiaamuna lensin Oulusta Helsinkiin ja illalla takaisin kotiin - norjalaisten lakkoilusta huolimatta pääsin onneksi matkaan suunnitellusti, vaikkakin pienen lisäjännityksen kera. Enpä ole muuten niin kaukana kotoa käynytkään sen jälkeen, kun vuonna 2006 muutimme tänne Ouluun! Edellisestä lentomatkastakin oli peräti 16 vuotta (viime vuosituhannella!), silloinkin kävin Oulusta käsin pyörähtämässä Helsingissä. Nämä maanantaiset lennot olivat elämäni seitsemäs ja kahdeksas. Eilen oli sitten semmoinen jet lag, että päätin pysyä lopun elämäni Oulun rajojen sisäpuolella! ;) Minulle ei selvästikään sovi mikään kulkuväline, joka kulkee moottorilla, nytkin pääkipu ja pahoinvointi alkoivat heti, kun kone nousi Oulussa ilmaan, ja lakkasi vasta eilen illalla kestettyään noin 34 tuntia... Ihan huvikseni en ainakaan toista kertaa tuota matkaa tee, eikä tämäkään mikään huvireissu ollut, sillä kävin Helsingissä lääkärissä. Lähempää en valitettavasti apua sairauteeni saa, mutta on tilanne sentään parantunut, sillä vielä muutama vuosi sitten minun kaltaiseni joutuivat hakemaan apua Saksasta saakka, ja sinnehän minunkin vertani on lähetetty analysoitavaksi. Olen miettinyt, miten paljon haluan tästä sairaudestani blogissani tai ylipäätään ihmisten kanssa jakaa, ja tulin siihen tulokseen, ettei tätä voi tyhjentävästi kertoa parilla lauseella, eikä edes parissa postauksessa. Pitäisi perustaa sitä varten ihan oma blogi, eikä minulla ole siihen tällä hetkellä haluja eikä voimia. Mieluummin keskityn nyt paranemiseen sen sijaan, että alkaisin vatvoa mahdollisia syitä ja muita ikävämpiä asioita edes päässäni, saati sitten julkisesti. Hyviä uutisia paranemisen etenemisestä voin toki täällä aina joskus kertoilla teillekin - niitä on paljon mukavampi jakaa! :)

Nuo kolme myssyä aloitin siis maanantaiaamuna ennen sianpieremää bussissa, virkkasin niitä sen bussin lisäksi toisessa bussissa, lentoasemalla, lentokoneessa, taas yhdessä bussissa, vihreän teekupposen ja kirjan ääressä, lääkärin odotushuoneessa, luomusmoothieta lipittäessä, jälleen bussissa, toisella lentoasemalla, taas lentokoneessa ja lopulta vielä bussissa sekä toisessa bussissa. :) Itse asiassa kolmas myssy valmistui jo toiseksi viimeisessä bussissa ennen Oulun keskustaa, ja ehdin aloittaa vielä neljännenkin. Langanpäät jaksoin päätellä vasta eilen aamulla kotona, joten siksi myssyjen valmistumispäivämäärä on eilinen, vaikka muuten ne onkin virkattu maanantaina. Eikä minulla ollut edes päättelyneulaa mukanani. Kiitän tässä vaiheessa lämpimästi sitä blogiystävää - tai olisiko ollut joku vuosien takainen SNY - joka minulle on joskus lahjoittanut tuon puisen virkkuukoukun! :) Nyt sillekin tuli viimein käyttöä!

Minkäköhän takia muuten virkkuukoukku on kielletty käsimatkatavaroissa? Olen kuvitellut itseni hiippailemassa vaivihkaa lentokoneen ohjaamoon ja uhkailemassa virkkuukoukulla osoittaen kaappaavani lentokoneen! ;) Jätin kuitenkin aikeeni toteuttamatta, koska puinen virkkuukoukku ei ole ilmeisesti kaappausta ajatellen yhtä tehokas kuin metallinen. :D Enemmän vahinkoa kaiketi olisin saanut aikaan niillä lasten askartelusaksilla, jotka sai viedä matkustamoon, kun niiden terä on alle 6 cm pitkä. Joskin ne olivat niin umpitylsät, että niillä sai jyystää lankaa hyvän tovin, ennen kuin suostui katkeamaan. ;)

Nyt elämä hymyilee taas entistä leveämmin: pitkään odotettu lääkärikäynti on takana, uudet tropit aloitettu, jet lagista toivuttu - ja siinä sivussa vielä saatu aikaan kolme myssyä hyvään tarkoitukseen! :) Tänään sujui kuntosalillakin harjoitukset jopa odotettua paremmin, se on minulle sellainen viikottainen mittari, jossa viimeistään huomaan paranemisen edenneen vauhdilla! :) Tätä menoa minusta tulee oikea Teräsnainen, joka ei tarvitse seuraavaan lentoonsa enää edes konetta! :D *menee puhelinkoppiin vaihtamaan kalsariasun ylleen*

Mukavaa viikonjatkoa! :)

Hämärähommia

Olen viime aikoina tehnyt neuleita pimeästi. ;) Osittain siksi, että päätimme entistäkin enemmän säästää energiaa (ja rakasta maapalloamme!) kiinnittämällä aiempaa tarkemmin huomiota ylimääräisten valojen ja sähkölaitteiden sammuttamiseen. Samalla olemme opetelleet tekemään erilaisia asioita - kuten neulomista - hieman hämärämmässä valaistuksessa. Ja minäkin olen vähitellen alkanut muistaa sulkea tietokoneen aina, kun en sillä hetkellä koneella tee mitään tärkeää. Monesti se on vain jäänyt auki siltä varalta, jos vaikka tulisikin mieleen jokin asia, mikä pitäisi netistä tarkistaa - ja siinä sivussa sitten on tullut tehtyä jotain muutakin vähemmän tärkeää. Kun kone pysyy kiinni, säästyy energian lisäksi myös aikaa käytettäväsi tärkeämpiin asioihin. Vaikkapa lukemiseen - olen tässä kuussa lukenut jo kymmeniä kirjoja! :)

Lukeminen ja neulominen sujuvat ihan mainiosti hämärässäkin, mutta varsinaista pimeäneulontaa pääsin harrastamaan jokin aika sitten. Minähän olen näihin aikoihin vuodesta perinteisesti* käynyt neulomassa reilut kaksi tuntia 3D-lasit päässä, mutta nyt pitkäaikainen perinne* ilmeisesti katkeaa, koska kyseessä oli trilogian viimeinen osa. ;)

* Perinteeksi voi kutsua mitä tahansa, joka on toistunut kahdesti, ja jos se toistuu kolmannen kerran, kyse on jo pitkäaikaisesta perinteestä.

Aseet valmiina Viiden armeijan taisteluun! :)

Olin hyvissä ajoin varannut itselleni paikan jo ensi-illan tietämille, mutta valitettavasti olin juuri silloin niin huonossa kunnossa, että siirsin varauksen myöhempään, jotta pääsin ensin jaloilleni. Ehtihän sitä vielä sittenkin. :)

Pimeässä neuloessa käsityön täytyy tietysti olla sellainen, että siitä selviää sokkona. Siksi laitoin neuleet alulle jo kotona. Varalta aloitin kaksi neuletta, jos toisen kanssa sattuisi silmukka putoamaan tai jotain muuta yllättävää, niin voi vaihtaa lennossa toiseen. Molemmissa on sama silmukkamäärä, vaikka toinen onkin tässä kuvassa pidemmillä pyöröpuikolla (minulla on vain yksi tuon vahvuinen 40 cm pyöröpuikko).

Mitään yllättävää ei sattunut, joten kudoin koko 2 h 15 min noilla lyhyemmillä pyöröillä olevaa neuletta. Pidemmillä puikoilla ollutta neuletta tein vain leffateatterin aulassa sisäänpääsyä odotellessani, jotta sain sitä hieman alkua pidemmälle. Beige lanka loppui leffan aikana kesken, mutta olin pakannut laukkuun kaikkia värejä, joten seuraavan värin valitsin pimeässä sokkona arpomalla. Pinkki osui käteen. :)

Loput piti sitten neuloa kotona vähän enemmässä valossa, vaikkakin varsin hämärässä:

Se nuttu näyttää valmiina tältä. Kudoin pinkkiä niin pitkästi kuin sitä väriä jämänöttösessä riitti. Jatkoin lopun nutusta samaisella beigellä, nyt toiselta kerältä, joka oli kiinni siinä toisessa leffaa varten aloittamassani nutussa, mutta pystyihän sen langan katkaisemaan. Pinkistä langasta jäi pikkupätkä yli, joka ei olisi riittänyt enää täyteen kerrokseen, joten virkkasin siitä pienen napin kiinnitettäväksi nutun yläosaan.

Se beige lanka menikin melkein kokonaan ensimmäisen nutun yläosaan, joten toisen nutun osuudeksi jäi vain tuo leffateatterin aulassa aikaansaatu helmaraita sekä ensimmäisestä nutusta ylijäänyt nöttönen, joka riitti pikkuiseen kukkaseen yläosaan kiinnitettäväksi. Helman punaiseen raitaan upotin pienen punaisen lankanöttösen kokonaan, ja valkoinen raita on myös yhtä leveä kuin sitä väriä sattui jämänöttösessä olemaan jäljellä. Punaista oli kuitenkin vielä toinenkin (vajaa?) kerä, jolla sain tehtyä nutun loppuun. Ja myös valkoista jäi isompi nöttönen toisesta kerästä, mutta palataan siihen hetken kuluttua...

Kun vauhtiin pääsin, päätin neuloa loputkin langat nutuiksi samantien. Tähän nuttuun oli tarkoitus upottaa luonnonvalkoinen ja pinkki nöttönen loppuun, jotka ovat eri merkkiä kuin kaikki muut langat. Pinkki on siis ihan eri sävyäkin kuin ensimmäisessä nutussa nähty pinkki. Tässä nutussa luonnonvalkoinen loppui kesken kerroksen, mutta jatkoin kerroksen toisenmerkkisen langan luonnonvalkoisella, eikä eroa huomaa. Pinkkikään ei mennyt tasan kerroksen vaihteeseen, joten siitä syntyi taas nappi. Ruskeaa oli sen verran, että sillä pystyi kikkailemaan noita raitoja yms. ihan oman mielen mukaan, eikä tarvinnut välittää langan riittävyydestä. Ruskea lanka kyllä maastoutuu aika näppärästi Eraston ihonväriin. ;)

Viimeiseen nuttuun riitti edelleen sitä ruskeaa. Punaisen langan käytin tähän nyt kokonaan loppuun, hieman jäi taas yli kukan keskustan virkkausta varten. Luonnonvalkoista oli tosiaan toisessa kerässä (vaikka pienemmän nöttösen sainkin upotettua nuttu nro 2:een), joten siitä jatkoin kainaloihin asti ja loput taas ruskealla. Sekä ruskeaa että luonnonvalkoista jäi vielä näiden nuttujenkin jälkeen, mutta niistä ei enää nutuksi asti riitä, eikä näitä oikein voi yhdistää muihinkaan omistamiini lankoihin, joten käytän ne toiseen projektiin.

Tässä kaikki neljä nuttua vielä yhdessä:

Etiopianutut 4 kpl

Tehty ajalla: 14.-25.12.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Drops Alpaca kameli (302), luonnonvalkoinen (010), punainen (3620), vaaleanruskea (401) ja vadelmanpunainen (2922), La Alpaca luonnonvalkoinen (SFN10) ja pinkki (8141)

Langankulutus: 252 g

Puikot: 3 mm + virkkuukoukku 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

Voit lukea etiopianutuista lisää täältä tai täältä, jollei projekti ole sinulle entuudestaan tuttu juttu. Jämälankojen lisääntyessä teen näitä varmasti vielä lisää, ennen kuin toimitan satsin taas eteenpäin.

Kuten varmasti jo tekstistä hoksasit, kyse oli jämälankaprojektista. Jämälankoina oli kahdenlaisia alpakkalankoja eli Drops Alpacaa (beige, luonnonvalkoinen, vadelmanpunainen, punainen ja ruskea) sekä La Alpacaa (luonnonvalkoinen ja pinkki nutussa nro 3). Ainoastaan Drops Alpacan ruskeaa ja luonnonvalkoista jäi siis vielä hieman yli, mutta tiedän kyllä, mitä niistä teen. :)

Nuttuja on ihana tehdä, kun niihin saa kivasti langanjämiä upotettua, ja niiden teko on niin helppoa, että todistetusti onnistuu vaikka näkemättäkin! :)

Viime postauksen aikoihin olin toipumassa tilapäisestä petiin kaataneesta taudista. Nyt aletaan olla sen osalta jo voiton puolella, ja alan palailla normaalikuvioihin. Viime viikolla jaksoin jo kevyttä kuntopyöräilyä ja venyttelyä, tällä viikolla olen päässyt taas ulkoilemaan ja tänä aamuna tein vatsalihastreenin kahden ja puolen viikon tauon jälkeen - mahtavaa! :)

Iloinen asia on myös se, että olen viimein löytänyt tahon, josta saan melko varmasti apua pitkäaikaiseen sairauteeni! Tähän mennessähän en ole saanut koko kahden ja puolen vuoden aikana minkäänlaista hoitoa, ainoastaan lähetteen kuntosaliryhmään, minkä merkitystä ei toki voi yhtään väheksyä. Suurin osa kuntoutuksesta on kuitenkin jäänyt ihan omalle vastuulleni, ja kovasti olen siitä pitänyt huolenkin. Minulle suositeltiin erästä yksityistä lääkäriklinikkaa, joka hoitaa potilaitaan hyvin kokonaisvaltaisesti, ja vaikka joudun odottamaan sinne lääkäriaikaa kenties vielä useita kuukausia, pääsin jo heidän työntekijänsä ohjauksessa aloittamaan pehmeämmät itsehoidot viime viikolla. Vaikka kyse on lähinnä pienestä hienosäädöstä jo hyvällä mallilla olleisiin elämäntapoihini, tuntuu kuitenkin siltä, kuin kaikki arkirutiinit olisi pitänyt opetella uudestaan, ja koko perheeseenkin tämä vaikuttaa. En ole oikeastaan kyennyt nyt muuta ajattelemaankaan viimeisen puolentoista viikon aikana, ja uudet kuviot tulevat uniinkin. Ja onhan kyse todella suuresta asiasta, sillä viimeinkin voi olla mahdollista, että vointini kohentuu tai kenties paranen kokonaan! :) Tässä vaiheessa pyritään vahvistamaan kehon immuniteettia, jotta se voi alkaa itse parantaa itseään, ja sitten aikanaan lääkärin kanssa keskustelemme, tarvitaanko lisää pehmeämpiä tai kenties vähän vahvempiakin hoitoja. Mutta uskokaa tai älkää: jo viikossa olen alkanut voida paljon paremmin! :)

Käsitöihinkin tämä muutos on vaikuttanut ainakin siten, että kun tarvitsin säilytystilaa mm. uusille luontaistuotteille ja superfoodeille (edellisetkin pursuivat kaapista niin, ettei ovi mahtunut enää kiinni...), niin sitähän järjestyi: tiivistin kuuden lankakopan sisällön neljään, ja niin sain kaksi koppaa tärkeämpään käyttöön! :)

Nämä talviset kuvat todistavat vääräksi väitteen, että pihlaja ei jaksaisi kantaa kahta taakkaa. Paskanmar... eiku pihlajanmarjat! ;) Sehän kantaa kaksi taakkaa vaikka yhtä aikaa! :) Uskon ennemminkin niin päin, että runsaslumisen talven jälkeen pihlaja ei jaksa tehdä isoa marjasatoa, kun taas vähälumisen talven jälkeen se jaksaa kantaa vaikka kuinka paljon marjaterttuja. Ja näinhän sen täytyy olla, jos vähänkään järjellä ajattelee! Viime talvi oli lähes lumeton ja syksy taasen ennätysmarjaisa, kun taas toissatalven lumien jälkeen ei tainnut olla marjan marjaa seuraavana syksynä. Vanha kansa on monesti oikeassa, mutta nuorempi polvi saattaa tulkita sanonnat hieman kummallisesti. ;)

Ja nyt saadaan nauttia marjoista kunnon lumikuorrutuksella - namskis! :)

Mahtavaa, kun tuli lunta! :) Lumisen talven yksi ihanimmista asioista on se, kun voi vetää raskaat kauppakassit ja kirjastokantamukset pulkalla kotiin! :) Eilinen pyörälenkkikin -20 asteen pakkasessa oli varsin piristävä kokemus! Astmanikaan ei tuumannut pakkaspyöräilystä mitään, vaikkei minulla ollut edes kauluria kasvojen suojana, kuten aiempina talvina. Nautin pyöräilystä niin suunnattomasti, että huomasin hymyileväni leveästi koko lenkin ajan! :D Ja kylläpäs tuli pulkkamäestäkin kotiin niin punaposkisia ja iloisia pakkaspoikia, mäki oli ollut kuulemma liukas, kun pakkanen oli sitä päässyt kovettamaan! Suosittelen lämpimästi - tai siis kylmästi! ;)

Eihän tuo -20 astetta vielä missään tunnu: minähän aikoinaan 9-vuotiaana hiihdin 30 km hiihtolenkin -30 asteen pakkasessa kiiveten suksilla Kiilopään huipulle ja viiletellen sieltä alas... ;)

Talvi on ehdottomasti paras vuodenaika ulkoiluun! :) Nautinnollisia reippailuhetkiä ja lumihiutaleisen kevyttä vuoden loppua! :)