2015

Hyvää alkanutta vuotta 2015!

Vuoden vaihde tuntuu monille olevan käännekohta, jolloin suunnataan katsetta tulevaan ja luvataan tehdä muutoksia parempaan. Toiset eivät jaksa edes luvata, vaan ainostaan toivovat, että jokin ulkoinen tekijä muuttaisi yllättäen elämän toisenlaiseksi kuin ennen.

Itselläni ei ole tapana odottaa vuodenvaihdetta, jotta voisin tehdä elämässäni muutoksia haluamaani suuntaan. Jos koen tarvetta muutokselle, teen sen samantien - en vuodenvaihteessa, ensi maanantaina, enkä edes huomenna. Vaan nyt.

En ole muutenkaan "sitku-ihminen", joka suunnittelisi tekevänsä asiat "sitku" tai "sitten joskus". Olen jo aikoja sitten lakannut käyttämästä konditionaalia: ei "pitäisi tehdä", "voisipa tehdä", "tekisin jos", vaan asiat joko tehdään tai sitten ei tehdä. Ilman isejä, sitkuja ja mutkuja. Jos en tee sitä juuri nyt - kaikkia asioitahan ei voi tehdä yhtä aikaa - päätän ajankohdan, jolloin teen sen. Ei kuitenkaan sitku tai joskus, ne ovat liian epämääräisiä.

Pitäähän ihmisellä toki olla unelmia ja haaveita. Jos haave on todella tärkeä ja realistinen toteuttaa, sen toteutumiseksi täytyy tehdä jotain heti eikä vasta ensi vuonna: rahansäästö, kielen opiskelun aloittaminen, elämäntapamuutos... Epärealistiset ja vähemmän tärkeät haaveet voivat taas ihan vapaasti jäädä omiksi hassuiksi fantasioikseen, joiden ei ole koskaan tarkoituskaan totetua.

Unelmia täytyy olla niin paljon, että en ehdi toteuttaa niitä.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa - 

Käsitöiden kohdalla en ole aina osannut erottaa sitä, mikä on oikeasti tärkeä ja tarpeellinen käsityö toteutettavaksi, ja mikä vain haaveilua. Kyllähän käsitöiden toteuttaminen on realistista taitojen puolesta, eivätkä materiaalitkaan nyt niin paljon maksa, että niiden hankkiminen veisi vararikkoon. Olen kuitenkin herännyt tajuamaan sen, ettei kaikkea oikeasti tarvitse tehdä, vaikka ne olisivat kuinka ihania. Kyllä ne tarvekäsityötkin antavat riittävästi käsillätekemisen nautintoa ja tyydyttävät kauneuden tarpeeni ilman, että täytyy erikseen tehdä vielä höpsöttelykäsitöitä pelkästä höpsöttelyn halusta. Tarvekäsitöihinkin voi laittaa ripauksen höpsöttelyä mukaan, jos haluaa.

Minulla on "to do -lista" niille käsitöille, jotka aion tehdä. Se ei ole "would do" -lista käsitöistä, joista haaveilen, vaan tarkoitukseni on listalla olevat käsityöt myös toteuttaa. Toteutusjärjestys ei välttämättä ole sama kuin listan järjestys, sillä joku toinen käsityö voi mennä tarpeellisuus- ja kiireellisyysjärjestyksessä toisen edelle. Joskus mukaan tulee myös vieläkin tarpeellisempia käsitöitä, jotka eivät ehdi edes listalle, vaan menevät listan edelle. Lista elää jatkuvasti: yliviivaan siitä valmistuneita käsitöitä ja lisään uusia tilalle. Jonkun listalla olevan saatan pyyhkiä kokonaan yli, jos suunnitelma vaihtuukin toiseen. Silti se pysyy toteutettavien käsitöiden listana, ei haavelistana.

Viime vuoden to do -listalla on enää vain yliviivattuja käsitöitä, siis toteutuneita (ja yksi on vielä keskeneräisenä käsityökopassa). Sattui siis mainiosti, että voin kirjoittaa uuden listan juuri vuodenvaihteessa, vaikken ole tarkoituksella yrittänytkään saada kaikkea juuri vuoden sisällä valmiiksi. Niin on vain käynyt.

Akilles eläisi ehkä vieläkin, jos hänen äitinsä olisi osannut neuloa vahvistetun kantapään.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa - 

Vuoden 2015 käsityösuunnitelmani näyttävät tältä:

1. Teen valmiiksi keskeneräisen eli viime vuonna aloittamani mekon, ja jos lankaa jää yli, sille kaveriksi sukat.
2. Valmistan heti vuoden alussa kaikki tämän vuoden lahjaneuleet isompiin tiedossa oleviin juhliin (3 kpl), vaikka osa juhlista onkin ihan loppuvuodesta. Sitä en tosin vielä tiedä, järjestävätkö juhlakalut mitään kemuja tai olenko itse niihin osallistumassa, mutta isompina merkkipäivinä on kohteliasta lähettää edes postissa pieni muistaminen.
3. Sukkalankalaatikon sisältöä on syytä vähentää tänäkin vuonna. Niistä suunnitelmista minulla on olemassa ihan erillinen lista, joka on lyhentynyt vähitellen. Taisin aloittaa sen listan kirjoittamisen jo vuonna 2013.
4. Yhdet puserolangat odottavat, joten enköhän neulo ne tämän vuoden aikana
5. Ristipistoilua pyrin jatkamaan entiseen malliin jokaisena vuoden iltana. 

Ristipistosuunnitelmistani haluan kertoa vielä tarkemmin:

1. Teen valmiiksi tällä hetkellä keskeneräisen eli viime vuonna aloittamani ristipistotyön, josta tulee pieni seinälle ripustettava juttu.
2. Keskityn ensisijaisesti seitsemään Couleur d'Etoilen malliin (kuvassa yllä), joiden pistelemisen olen nimennyt "vuoden 2015 projektiksi". Odotan tätä innolla! :)
3. Kun tuo isompi projektini on valmis, jatkan pistelyharrastustani todennäköisesti joidenkin seuraavien parissa:
• Couleur d'Etoile: Flocon d'Etoile
• Couleur d'Etoile: Lune de Plume (jollen tuon isomman Couleur d'Etoile -projektini jälkeen kaipaa välillä vaihtelua toisen suunnittelijan pariin)
• Lizzie Kate: Green Flip Border
• Savoir-Faire Vailly: Saisons
• Isa Vautier: Les 4 Saisons
• Tai jokin muu kaapistani löytyvä ristipistomalli... niitä riittää. :)

Tunnemyrskyt voi kertoa kirjoneuleena.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Koska uusi vuosi ei ole mikään erityinen päivä tehdä päätöksiä ja lupauksia, minä tein monia päätöksiä jo viime vuoden lokakuussa - miksi olisinkaan odottanut vuodenvaihteeseen? Olen myös pitänyt nuo päätökset tähän mennessä, joten en usko olevan vaikeuksia pitää ne myös koko tämän vuoden ajan. Kertaukseksi ja itselle muistutukseksi listaan ne vielä tähän lyhyesti:

• Jatkan elämän yksinkertaistamista. 
• Teen vain oikeasti tärkeitä asioita. 
• Nautin kaikesta, mitä teen.
• Käytän kirjastoa sen sijaan, että ostaisin uusia käsityökirjoja ja -lehtiä.
• Laitan omistamiani käsityölehtiä ja -kirjoja aktiivisesti kiertoon.
• Kierrän uudet käsityömallit kaukaa. Uuden käsityömallin hankin (= kopioin/tulostan/tallennan koneelle) vain, jos myös toteutan sen välittömästi.
• Pärjään jo omistamillani käsityötarvikkeilla ja -välineillä. Käsityön viimeistelyyn tarvittavat materiaalit löydän ensisijaisesti omasta kaapistani, en kaupasta. Langan loppuessa tai akuuttiin tarpeeseen ostan, jos se on välttämätöntä. Kaappiini ei eksy mitään vain kaiken varalta.
• Omistan riittävästi neuleita ja muuta vaatetta. Uusille neule- tai muillekaan vaatteille ei ole tarvetta alusvaatteita yms. kuluvia tarvevaatteita lukuunottamatta.
• Neulon itselleni vaatteita vain niistä langoista, jotka olen jo tiettyä neuletta varten hankkinut. Harkitsen myös uudelleen, tarvitsenko kyseistä neuletta, vai käytänkö nekin langat hyväntekeväisyysneuleisiin. Suunnitelmia voi aina muuttaa etenkin tässä asiassa.
• Hyväntekeväisyys- ja lahjaneuleiden lankaostokset tehdään vakavan harkinnan jälkeen. Lanka-ale ei ole syy ostaa lankaa edes hyväntekeväisyysneuleisiin.
• Uusien itselle tulevien neuleiden (myös villasukkien) valmistuessa luovun joistakin vanhoista. Vien tarpeettomat vaatteet kirpparille jo ennen seuraavaa kaapinsiivouspäivää.
• Käytän aikaani entistä enemmän myös tärkeämpiin asioihin kuin käsityöt. Tämähän on vain harrastus. :)

Tänä vuonna tulen olemaan onnellinen, hyvinvoiva, elämästä täysillä nauttiva ihminen! :) Edes anna edes sairauteni häiritä mielenrauhaani, vaan käännän senkin voitoksi - kuten tähänkin asti. Sitä paitsi tänä vuonna tämä sairaus selätetään! :) Ainakin teen kaikkeni sen eteen, lääkäreistä huolimatta. ;)

Jos pelkään pettymyksiä, lakkaan toivomasta.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Tämä vuosi on myös Sibeliuksen juhlavuosi, hänen syntymästään tulee 8.12.2015 kuluneeksi 150 vuotta. Sibbe-fanina odotan, miten tämä juhlavuosi tulee näkymään esimerkiksi konserttitarjonnassa. Suurin jännitykseni liittyy jo tähän päivään. Minun ainoa uudenvuodenperinteeni (sen lisäksi, että vuoden vaihtuessa haluan ehdottomasti olla aina nukkumassa) on Wienin uudenvuodenkonsertti, jossa on Straussin perheen sävellysten lisäksi yleensä myös huomioitu juhlavuottaan viettäviä tunnettuja säveltäjiä. Olisi suoranainen häpeä, jos konsertissa ei kuultaisi tänään lainkaan Sibeliusta. Olen myös mielessäni arvuutellut mahdollisesti soitettavaa Sibeliuksen sävellystä - vahvin veikkaukseni on Valse Triste... Elviksen syntymästäkin tulee 8.1.2015 kuluneeksi 80 vuotta, mutta häntä tuskin tuossa konsertissa muistettaneen. ;) (meillä kyllä on juhlat joka vuosi Elviksen synttäripäivänä, mutta ihan eri syystä...)

Tänään uudenvuodenpäivänä tulee kuluneeksi myös kuusi vuotta siitä, kun Heivattuihin Kudelmiin tuli ensimmäinen postaus. Bloggaamista olen kuitenkin harrastanut jo yhdeksän vuotta (5.1.2006 alkaen). Vanhaa blogiani Vuodatuksen puolella ei kuitenkaan ole enää olemassa, poistin sen kaikessa hiljaisuudessa joskus viime vuoden aikana. Kaikki kuvat olivat sieltä hävinneet, joten ei ollut enää mitään järkeä pitää pelkkiä tekstejä luettavana. Yksinkertaistamiseen kuuluu myös tämänkaltaiset luopumiset. Kuvan kynttiläkippokin siirtyi uudelle omistajalle kirppariviikkojen aikana. :) Hyvin hiljaisissa merkeissä annetaan bloginkin vanheta rauhassa; mietitään sitten vuoden päästä, pidetäänkö pyöreitä synttäreitä vai "ollaanko matkoilla". ;)

Ongelmat ratkeavat ja kaikki taudit paranevat, kun nukkuu yli yön villasukat jalassa.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Onnellista loppuvuotta! :)

Aatteen värinen ja muita aatteita

Viikko sitten laitoin sukat puikoille mielessäni sellainen aate, että ehtisin saada ne valmiiksi ennen lokakuun ja Sukkasadon loppumista. No en ehtinyt, enkä alkanut edes väkisin yrittää. Saa niitä sukkia marraskuussakin valmistua. :)

Punaiset pitsisukat

Tehty ajalla: 26.10.-1.11.2014

Malli: Perussukka varpaista alkaen, pitsimalli Neulojan suuri silmukkakirja

Lanka: Austermann Step classic punainen (1004)

Langankulutus: 94 g

Puikot: 2 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: 8-aloitus, tiimalasikantapää. Ihan kivat!

Malli on tällä kertaa lähestulkoon omasta päästä. Neuloin sukat varpaista alkaen 8-aloituksella ja tiimalasikantapäällä. Pitsimallin nappasin Neulojan suuri silmukkakirjasta, ja pitsimalli toistuu sekä sukan etuosassa että varren takaosassa. Muotoilulevennykset oli helppo tehdä pitsimallissa jättämällä vain yksi kavennus tekemättä mallikertaa kohden, näin ne muotoilut ovat ihan huomaamattomat. Varren suun joustimeen tein valepalmikkoa, se sopii pitsisukkiin paremmin kuin tavallinen joustin.

Nämä "aatteen väriset" sukat tyydyttävät toivottavasti pitkäaikaisen punaisten sukkien tarpeeni. Minulla on ollut joitakin punaista sisältäviä sukkia, jotka olen neulonut itsestäänraidoittuvista langoista, mutta ne ovat olleet aina jotenkin väärän värisiä, kun olen tarvinnut sukkia kaveriksi parille punasävyiselle vaatteelleni. Niissä on ollut punainen ihan väärää sävyä, tai sitten ne muut raitavärit eivät ole sopineet muuhun asukokonaisuuteen. Ne sukat ovatkin nyt kaikki lähteneet lahjoituksena eteenpäin.

Näitä sukkia ajattelin ensisijaisesti kaveriksi tuolle virkatulle liiville ja hameelle, ja mietinkin ensin raidoittamista liivihamesetistä ylijääneillä langoilla. Päädyin kuitenkin yksivärisiin sukkiin siksi, että nyt voin käyttää näitä muidenkin punaisten vaatteideni kanssa.

Kovin paljonhan minulla ei punaisia vaatteita olekaan, koska en ole erityisemmin punaisen ystävä. Näiden sukkien värisävykään ei ole ihan peruspunainen, vaan taittaa jonkin verran pinkkiin päin. Värimieltymykset menevät minulla jaksoissa, ja vuosi tai pari sitten minulla oli enemmän punaisen ja pinkin kausi. Silloin tuli ostettua pari punaista vaatetta sekä punaista ja pinkkiä lankaa omiin vaatteisiin. Koska en ole pystynyt heti noita lankoja laittamaan puikoille, joudun neulomaan niitä punasävyisiä vaatteita nyt, kun punainen kausi on kohdallani auttamattomasti ohitse. Mutta ehkä se tulee vielä uudestaan joidenkin vuosien kuluttua.

Oikeastaan jo vuoden ajan minulla on ollut menossa vahva keltainen kausi, keltaista pitäisi saada kaikkialle! Keltaisia kynttilöitä olen hamstrannut pitkin vuotta, joten koko tämän syksyn ja loppuvuoden saamme tunnelmoida keltaisessa valossa. Vaatekaapistakin valikoituu päälleni vain vaatteita, joissa on edes ripaus keltaista - jos näette pääsiäistipun tarpomassa lumihangessa, se olen minä! :) Jopa tuota virkattua settiäkin tehdessäni harmittelin, kun en ollut ostanut siihen keltaista lankaa, vaikkapa valkoisen tilalle... Täytyy pukea se keltaisen paidan ja legginssien kanssa! :)

Toisaalta nämä punaiset sukat sopivat ajankohtaan sikäli, että ne valmistuivat eilen pyhäinpäivänä, jonka liturginen väri on punainen! :)

Tänään liturginen väri oli kuitenkin vihreä, se näkyi myös neulekirkossa Pyhän Luukkaan kappelissa. Vaan kylläpä meinasi minun kirkkomatkani tyssätä heti alkuunsa!

Aamulla herätessäni näin ikkunasta pimeyden läpi pilkottavan vitivalkoista maata. Netistä kurkkasin säätiedotuksen, joka lupasi aamupäivälle "mahdollisesti vähäistä lumisadetta". Päivän valjetessa tämä "vähäinen lumisade" osoittautui hivenen runsaammaksi: jos lumisateesta voisi käyttää vertausta Esterin istumalihaksista, niin se kuvaisi sitä lumen määrää aika lailla... Eihän noita pyöräteitä oltu ehditty vielä aurata, eikä juuri autoteitäkään, joten pyörän kanssa sai aika tavalla puskea toistakymmentä senttiä paksussa lumikerroksessa. Onneksi puolessa välissä matkaa koitti autuus ja auratut pyörätiet, ja kirkonmenojen aikana aura-auto oli ehtinyt puhdistaa kaikki väylät, niinpä kotimatka sujui leikiten. :)

Neulekirkko oli ihan tavallinen, ihana, lämminhenkinen messu, jossa neuleteemaa sivuttiin vain johdantosanoissa ja saarnassa. Päivän aihe "Jeesuksen lähettiläät" istui sen sijaan käsillä tekemiseen mitä parhaiten, sillä useinhan nämä käsityöt matkaavat kirkon lähetyskentille tai muuhun hyvään tarkoitukseen. Messun jälkeen eteisessä lähetyssihteeri kertoi minulle, etteivät he olleet neulekirkon päivämäärää sopiessaan katsoneet ollenkaan päivän aihetta, ja hämmästys olikin ollut suuri, kun paras mahdollinen aihe oli osunut tähän teemakirkkoon. Sattumaako?

Kuten jumalanpalvelus yleensäkin, myös tämä kirkkohetki herätti minussa ajatuksia. Oikeastaan se jatkoi niitä mietteitä, joita olen pyöritellyt viime aikoina. Karsiessani varsin neulepitoisen vaatekaappini sisältöä sekä käsityömallieni ja -lehtieni määrää, on myös käsityöharrastukseni joutunut pieneen kriisiin. Olen kysynyt itseltäni kysymykset "Mitä?", "Miksi?" ja "Kenelle?" koskien käsitöiden tekemistä tulevaisuudessa. Neulekirkossa kuulemani Raamatun tekstit ja saarna vahvistivat sitä vastausta, jota olen itsekin noihin kysymyksiini yrittänyt muotoilla.

Kaappeja siivotessani mielessäni on soinut myös yksi virren säkeistö, ja kuinka ollakaan, se laulettiin myös tänään neulekirkossa:

Asioiden paljous
usein näköalat peittää,
anna silloin rohkeus
syrjään kaikki turha heittää.
Anna nähdä olennainen,
siitä olla riippuvainen.

Virsi 443:4

Neulekirkko antoi myös tilaisuuden luopua jostain itselleni tarpeettomasta, mutta jollekin toiselle tarpeellisesta: villalankakolehtiin lahjoitin vyyhdin 100% suomenlampaan villaa, jolle tuskin koskaan keksin käyttöä, ja perinteinen kolehtihaavikin sai täytettä. Molemmilla lahjoilla on varmasti parempaa käyttöä muualla kuin itselläni.

Tuntui siltä, kuin tuo neulekirkko olisi tarkoitettu juuri minulle. Olen kiitollinen siitä, että lumikerroksesta huolimatta jokin sai minut hyppäämään pyöräni päälle - sisäinen pakko, suomalainen sisu, vaiko itse Jumala?

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein julkisesti käsitöitä jumalanpalveluksessa. Käsitöitä olen kuitenkin tehnyt kirkoissa paljonkin, monet kirkkorakennukset kun ovat monitoiminnallisia seurakuntakeskuksia, joissa käsitöiden tekeminen on luontevaa aika monessakin tilanteessa. Ja olen minä kirkollisissa toimituksissa neulonut salaa (paitsi yksi näkee senkin), jos olen voinut tehdä sen muiden ihmisten ja oman työni häiriintymättä. Radio- tai tv-jumalanpalvelusten ääressä olen myös neulonut ja huomannut pystyväni paremmin keskittymään itse sanomaan, kun käsillä on jotain tekemistä. Tänään käsillä tekeminen tuntui ihan hyvältä myös kirkkosalissa, mutta en kuitenkaan usko kaipaavani käsitöitä aivan jokaisessa messussa, johon osallistun. Enhän minä neulo teatterissa tai konsertissakaan, miksi siis pitäisi neuloa kirkossa? On ilo huomata, että on myös paikkoja ja tilanteita, jolloin ei tarvitse tehdä käsillään mitään, vaikka se sallittua olisikin. Ja miksipä neulominen ei voisi olla sallittua vaikka jokaisessa jumalanpalveluksessa? Sillä onhan jokainen neulomani silmukka pieni rukous sen ihmisen puolesta, jolle olen neulettani tekemässä. Ajatelkaa, kuinka paljon rukouksia yhteen neuleeseen mahtuukaan! :)

Tällaisia aatteita tänään, ja uusin aattein aloitetaan pian uutta, lumista viikkoa! :) Lumenvalkoisia aatoksia lähettelen täältä teille kaikille!

Sunnuntaina kirkkoon! :)

Kyllä minä niin mieleni ilahdutin, kun luin äsken seurakuntalehteä. :)

Luen aina tarkasti kaikki tulevat tapahtumat, josko sieltä löytyisi vähän "menovinkkiä". Olen kuitenkin aika huono lähtemään ylipäätään mihinkään, minne ei ole pakko, koska tämä sairauteni verottaa voimia. Seurakuntavaaleissa kävin sentään äänestämässä heti maanantaina, kun kirkko on melkein meidän kuopuksen soittotuntipaikan vieressä. :)

Mutta nyt löysin itselleni "menovinkin" ensi sunnuntaiksi 2.11., sillä Pyhän Luukkaan kappelissa klo 10 on NEULEKIRKKO! :) Sinne saa ottaa mukaan oman käsityön, ja kolehtiin voi lahjoittaa villalankaa. Minä kaivoin jo kaapistani yhden joutilaan vyyhdin - voisin kyllä lahjoittaa useammankin, mutta jos se kolehti kerätään perinteisellä haavilla, niin ei mahda koko lankavarastoni sinne mahtua... ;) Tulkaahan muutkin oululaiset kirkkoon kutimia kilkuttamaan! :)

Tässä samalla taidankin kirjoittaa pari muutakin asiaa, jotka ovat ilahduttaneet mieltäni kuluvan syksyn aikana. Pari niistä on bongattu niin ikään kirkollisesta lehdestä, nimittäin Kotimaasta (jota jostain syystä tuli minulle tänään kaksin kappalein...).

Joskus syyskuussa Kotimaan takasivulta löytyi tällainen ihana pikkujuttu "Kiitos langasta!" Mukava muistutus siitä, millaisista asioista sitä kannattaakaan kiittää. Langasta voi kiittää aina, vaikka sitä sattuisikin olemaan itsellä liikaa... ;)

Pari viikkoa sitten oli Kotimaassa juttu neulovasta miehestä. Otsikossa viitataan 17.10. olleseen kodittomien yöhön, jonne tämäkin mies oli sukkia neulomassa. Näiden molempien juttujen pitäisi suurentua lukukelpoisiksi klikkaamalla.

Syksyn aikana olen kulkenut myös pitkin kansalaisopiston käytävää pikku kitaristi-rumpalin mukana. Vilaukselta olen huomannut seinällä ilmoituksen, että viime syksyltä tuttu Villasukkaoperaatio jatkuu tänäkin vuonna. Minähän kudoin sinne useammankin sukkaparin vuosi sitten. Sen tarkemmin en ole ehtinyt ilmoitusta lukea kansalaisopistolla, mutta tässä jokin aika sitten kävin heidän nettisivuillaan lukemassa asiasta lisää - lue sinäkin tämän linkin takaa. Klikkasin myös auki villasukka-esitteen, ja siinä vaiheessa vasta tajusin, että siinä seinälläkin näkemässäni esitteessä on jotain tuttua: kuvassa olevista viidestä villasukasta neljä on minun kutomaani! :D Aika hauska juttu - toivottavasti sinne sentään ovat muutkin villasukkia kutoneet kuin minä... ;)

Näiden hyväntuulisten ja hyvää tekevien juttujen perään täytyy liittää kuva, jonka olen saksinut jo monta vuotta sitten irti Kotimaasta, jossa on joka viikko jokin Maija Paavilaisen piirros ja teksti:

Tämä lehtileike on kiinnitettynä seinälle työpöytäni yläpuolelle muistuttamaan, mitä kaikkea hyvää voi käsillään saada aikaan.

Lokakuuksi ei taida enää käsitöitä valmistua, vaikka niitä tekeillä onkin. Seuraavan postauksen aihe onkin siten kuukausiraportti. Sitä ennen voisit kertoa kommenttilaatikossa, mikä asia on sinun mieltäsi ilahduttanut tänään tai viime aikoina? :)

Ihanaa syksyistä iltaa! ♥

Merimaisema

Merimaiseman edistymistä on seurattu melko tarkasti neljän viikon ajan blogissani, ja nyt voin esitellä sen valmiina. Ensin kuitenkin edistyskuvaa viime viikosta:

Niin se merikin tuonne lopulta hahmottui aivan viimeisillä pistoilla, toisin sanoen yhden säikeen ristipistoilla sekä jälkipistoilla. Karu maisema heräsi samalla ihan eri tavalla eloon. :)

Merimaisema

Tehty ajalla: 29.9.-26.10.2014

Malli: Permin / Ateljé Margaretha: Merimaisema (1473); pelkkä malli, alunperin myyty pakkauksena

Kangas: 14 ct ecru aida

Langat: DMC B5200, 3761, 931, 930, 613, 646, 844, 3799, 927, 926, 472, 3364, 3046, 729, 3012, 3011, 407, 840, 839

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 96x134 pistoa, n. 18x25 cm

Viimeistely: Taulu 24x30 cm

Muuta: ♥

Tämä on toinen sarjan suosikkitauluistani lammastaulun lisäksi. Maisema tuntuu niin tutulta, kun toisaalta tulee mieleen synnyinkuntani rannat (joissa tosin en ole koskaan viettänyt juurikaan aikaa, kun asuimme sillä laidalla kuntaa, joka oli mahdollisimman kaukana merestä), mutta ehkä enemmän tämän meidän nykyisen asuinalueemme kumpuileva merenrantamaasto. Tämän kuvan olisin voinut ihan hyvin napata lenkkipolun varrelta. :)

Tämä oli viimeinen sarjan tauluista, ja kaikki kuusi pääsivät eilen illalla seinälle. Joskaan se ei tapahtunut ilman pientä aviokriisiä: minä naputtelin taulut nätisti seinälle, jonka jälkeen isäntä tuli paikalle ilmoittaen, että ne on laitettu ihan miten sattuu, irroitti taulut ja naulat seinältä ja sommitteli ne oman mielensä mukaan. Taidammekin jättää jälkeemme melkoisen määrän naulanreikiä, kun tästä asunnosta joskus pois muutamme, sillä kaikki taulun laittamiset menevät aina samalla tavalla. Ensin emäntä asettelee taulut taiteellisesti vähän sinne päin (mieluiten vanhoihin naulanreikiin), jonka jälkeen isäntä tulee vatupassinsa kanssa ja vaihtaa taulujen paikat symmetrisesti... No, ehkä hänellä on siihen oikeus, minä sentään olen nämä taulut tehnyt ja kehystänyt, joten antaa isännänkin sanoa sanasensa johonkin asiaan. Sain sentään määrätä näille tauluille seinän sekä taulujen järjestyksen, mitkä tulevat vierekkäin. :)

Näiden jälkeen "Viikon pistot" -päivitykset jäävät ainakin joksikin aikaa tauolle, kenties loppuvat kokonaan. Pyrin toki jatkamaan pistelemistä tunnin päivässä, mutta ajattelin tässä välissä tehdä muutamia vähän pienempiä ristipistotöitä, ennen kuin käyn taas isomman projektin kimppuun. Tai eiväthän nämä nyt mitään isoja projekteja ole, pikkutöiksi minä nämäkin taulut lasken, kun valmistuivat niin nopeasti ja vähällä vaivalla. :) Uskoisin kuitenkin, että muutama seuraava ristipistotyö tulee valmistumaan vieläkin lyhyemmässä ajassa, joten viikkokatsauksessa ei oikein ole edes mieltä. On toki ollut ihan mukavaa seurata omaa edistymistään viikoittain, mutta toisaalta siitä tulee helposti myös stressiä, kun pitää tehdä päivitys tiettyyn aikaan viikosta. Yritän muutenkin karsia elämästäni kaiken ylimääräisen, joten mieluummin esittelen työt sitten kerralla valmiina kuin keskeneräisinä viikkokatsauksissa. Jossain vaiheessa minä ne viikkokatsaukset lopetinkin, mutta kun niitä toivottiin kommenteissa, niin aloin niitä taas tehdä. Nyt on kuitenkin turha nurista kommenteissa niiden perään, kun tämän olen teille etukäteen kertonut. :)

Viikonloppuna kävin noita ristipistomallejani läpi ja valitsin muutaman projektin loppuvuodeksi. Minulla oli kyllä yksi hieman isompi projekti mielessäni tehtäväksi näiden taulujen jälkeen, mutta nimesin sen aikoinaan "vuoden 2015 projektiksi", koska en uskonut tuolloin saavani näitä tauluja tämän vuoden aikana valmiiksi. Toki voisin aloittaa tuon "vuoden 2015 projektin" vähän etuajassakin, mutta minulta puuttuu siihen projektiin tarvittava viimeistelykangas - tai oikeastaan en voi sanoa sitä viimeistelykankaaksikaan, kun se on niin iso osa kokonaisuutta. Ja tarvitsisin sen kankaan ennen kuin voin aloittaa pistelemistä, koska voin siinä vaiheessa vielä vaihtaa joitakin värisävyjä niin, että pistelyn värit sopivat sen kankaan kanssa yhteen. Mutta jospa tässä loppuvuoden aikana vielä jossain vaiheessa jaksaisin käydä kangaskaupassa...

Huomasin ristipistoprojekteja suunnitellessani, että on lähes mahdotonta noudattaa päätöstäni olla ostamatta uusia käsityötarvikkeita. Tosin poikkeuksenahan lupasin itselleni, että sellaisia tarvikkeita saa ostaa, jotka ovat välttämättömiä jonkin tietyn projektin viimeistelyyn, jollei kaapista entuudestaan löydy sopivia. Tietysti yritän ensisijaisesti käyttää minulla jo olemassaolevia materiaaleja, ja olikin hauskaa lauantaina, kun onnistuin parittamaan erään vähän "hankalan" kankaan ja ristipistomallin - en ollut aiemmin ajatellutkaan, että ne voisivat sopia yhteen. Noita ristipistokankaita kun on tullut joskus ostettua ihan vaan summassa, kun kangas on vaan näyttänyt niin kivalta, eikä ole ollut kuitenkaan hajuakaan, mihin tarkoitukseen se voisi sopia. Mutta ehkä pikkuhiljaa ne kankaat ja mallit löytävät toisensa... Todennäköisesti se "hankala" kangas päätyykin pian neulalla tökittäväksi, kun niin kovasti haluaisin nähdä, tuleeko siitä sellainen kuin mielessäni kuvittelen. Siihen projektiin ei tarvitsekaan sitten hankkia mitään uutta materiaalia, mutta tunnustan laittaneeni tilauksen muutaman muun projektin viimeistelytarpeista. Mutta jos aion laittaa ne piakkoin työn alle, niin eikös se hankinta silloin ole ihan ok? Enkä taatusti tilannut samalla mitään ylimääräistä "kaiken varalta"! :)

Kylläpä tuntuu ihanalta, kun ollaan siirrytty nyt normaaliaikaan, ja kello on samassa rytmissä minun kehoni kanssa! :) Eletään vuoden parasta ajanjaksoa - mahtavaa kuunnella syysmyrskyn pauketta ulkona! :) Lumipeitteestä on jäljellä enää aura-autojen jättämiä kasoja teiden ja pihojen reunoilla, mutta kyllä sieltä kohta varmasti taas uudet lumet sataa. Mahtavaa lokakuun lopun viikkoa kaikille! :)

Mallit kiertoon!

Eilen kävin läpi työhuoneen hyllyt, kaapit ja laatikot, jotka sisältävät pääasiassa käsityötarvikkeitani, mutta tietysti myös kaikenlaista muutakin. Suurin osa päivästä meni käsityökirjojeni ja -lehtieni läpikäymiseen, itse asiassa puuhailin niiden parissa peräti 6 tuntia! Vaikka laitoin jo toissatalvena ihan valtavan paljon käsityölehtiä ja -kirjoja kirpparille, niin aina niitä vain jostain riittää, vaikken ole puoleentoista vuoteen ostanut yhtään käsityökirjaa, ja lehtiäkin vain kaksi tai kolme (plus tilattuna tulleet Novitat). Muiden kaappien läpikäymisessä ei ollut niin suurta urakkaa, lähinnä vain pyyhin pölyt ja järjestelin tavarat takaisin kaappiin, ihan jotain yksittäisiä juttuja pistin kirpparille, mutten juurikaan käsityötarvikkeita. Vaikkakin tuntuu pöljältä säilyttää kaapissa käsityö- ja askartelutarvikkeita, joita ehkä joskus saatan käyttää, esim. huovutusvillaa, huopaa, massapalloja... Ehkä sitten seuraavalla kerralla pistän nekin kiertoon...

En tiedä, kuinka hyvin käsityökirjat ja -lehdet menevät kirpparilla kaupaksi, joten ajattelin laittaa blogin kautta myyntiin nämä kolme kirjaa:

KAIKKI KIRJAT MYYTY, KIITOS!!!

Myyn kirjat 6 e/kpl + postikulut. Kaikki kirjat ovat uudenveroisia, ainoastaan tuosta pehmolelukirjasta olen yhden mallin virkannut ja muita kirjoja vain selannut.

Postikuluja tulee seuraavasti:

1 kirja: 5,40 e (kirjeenä 2. luokassa)
2 kirjaa: 7,60 e (pakettina)
3 kirjaa: 9,00 e (pakettina)

Jos kiinnostuit ostamaan yhden tai useamman kirjan, laita minulle sähköpostia: marska_77@yahoo.com

Jätä myös kommenttilaatikkoon viesti, että olet ostamassa jonkun tietyn kirjan, niin muut näkevät sieltä, jos jokin kirja on jo varattu.

Nämä ovat myynnissä 31.10. saakka, sen jälkeen teen hintalaput kirpparia varten ja vien nämä sinne, jos eivät ole menneet blogissa kaupaksi.

Nämä ovatkin ainoat käsityökirjani, joista luovun ainakin tällä erää. Katsotaan sitten seuraavassa inventaariossa, vieläkö hyllyssä on joutilaita opuksia... Hyllyyn jäi vielä 31 käsityökirjaa, joten eiköhän niissä riitä joksikin aikaa tekemistä.

Lehtiäkin olen laittamassa kiertoon, mutta nämä päätynevät myyntiin ihan kirpparipöydän kautta:

Oikeanpuoleisessa korissa on pelkästään ristipistolehtiä (näemmä yksi hardanger-mallivihkonenkin) ja vasemmanpuoleisessa neule- ja virkkauslehtiä.

Jos teitä kiinnostaa tietää, niin ristipistolehtiä laitan myyntiin 31 kpl mm. Diana Kirjontatöitä, Cross Stitcher, Cross Stitch Gold, Cross Stitch Collection, Cross Stitch Card Shop, The World of Cross Stitch ja mitä näitä nyt onkaan... On siellä joukossa yksi De fil en aiguille -lehti ja muutamia pikkuisia ristipistomallivihkosiakin, yksi hardanger-vihko jne. OSA LEHDISTÄ MYYTY, KIITOS! JÄLJELLÄ LÄHINNÄ DIANA KIRJONTATÖITÄ, CROSS STITCHER JA CROSS STITCH CARD SHOP -LEHTIÄ, TIEDOKSI HALUKKAILLE.

Neule- ja virkkauslehtiä olisi lähdössä 16 kpl: pari Modaa, neljä Novitan teemalehteä (joista yhden lupasin antaa äidilleni), Kauneimmat käsityöt -sarjan teemalehtiä (mm. sukka- ja lapaslehtiä ja jouluteemalehtiä), ja sitten pari ulkomaankielistäkin lehteä, kuitenkin ihan kotimaasta ostettuja.

Suurin satsi on kuitenkin ihan pelkät virkkauslehdet, joita menee kirpparille peräti 39 kappaletta, eli kaikki mitä minulta hyllystä löytyi! Siellä on näitä Diana, Lea yms. virkkauslehtiä, joissa on niitä pikkuliinojen malleja toinen toisensa jälkeen: kun selailin lehtiä läpi, niin huomasin, että monissa lehdissä toistuu samat mallit, yksikin malli löytyi ainakin neljästä eri lehdestä. Ja myös näitä joulu- ja pääsiäisteemaisia lehtiä oli useampia. En käsitä, mistä näitä on minulle kertynyt vuosien aikana! Virkkauslehdet ovat olleet minulle sellaisia heräteostoksia, joita tulee napattua lehtihyllyltä vähän saman tapaan kuin joku toinen saattaa siepata kassajonossa seistessään suklaapatukan ostoskoriinsa. Ne kun ovat yleensä aika halpojakin, ainakin verrattuna moneen muuhun käsityölehteen. Mutta mitä ihmettä minä teen kymmenillä virkkauslehdillä?! Teen kuitenkin suhteellisen vähän pikkuliinoja yms., ja silloin kun teen, niin on tosi työlästä alkaa käymään kymmeniä lehtiä läpi mallia etsiäkseen. Onhan noista joistakin lehdistä tullut jotain tehtyä, mutta osasta en ole tehnyt yhtään mitään, vaan ne ovat seisseet hyllyssä tyhjänpantteina. Nyt pistän kaikki kiertoon, enkä enää osta uusia lehtiä itselleni ikinä! Jos tarvitsen pikkuliinan mallia, niin käyn vaikka kirjastosta lainaamassa pari käsityölehteä tai -kirjaa ja valitsen mallin niistä. Niin akuutti tarve niillä pikkuliinoilla ei koskaan ole, että pitäisi olla kotona hirveä läjä mallilehtiä, jotta pääsee vaikka keskellä yötä vääntämään koukkua... ;)

En siis ole näitä lehtiä myymässä blogin kautta, mutta jos joku tuntee ihan valtavaa kutsumusta ostaa minulta käsityölehtiä, niin niitä voi kysellä sähköpostitse marska_77@yahoo.com. Kerro sähköpostissa, minkä tyyppisistä lehdistä olisit kiinnostunut, niin voin antaa helpommin lisätietoa. Myös näihin lehtiin laitan kirpparin hintalaput 31.10. jälkeen, joten siihen mennessä saa hihkaista halukkuutensa "kuoria kermat päältä". Tosin en ala postittamaan yhtä lehteä kerrallaan, vaan mieluummin sitten myyn useamman lehden samalle ihmiselle.  Luultavasti myös kirpparilla laitan näitä myyntiin jonkinlaisissa nipuissa, koska kirpparipöydän hintaan kuuluu kuitenkin vain 120 ilmaista hintatarraa per viikko, ja yksistään näitä lehtiä on kirpparille lähdössä 86 kpl...

Tässä jäljellejääneet käsityökirjat sekä vasemmalla lehtikotelossa ristipistolehdet

Neulelehdet koteloissaan ja neljä kansiollista tulostettuja tai kopioituja ohjeita

Jäihän sinne hyllyynikin toki riittävästi lehtiä: aiemmin minulla oli 10 lehtikotelollista käsityölehtiä, nyt niitä lehtikoteloita on vain kuusi, eivätkä nekään ole ihan täpötäyteen ämpättyjä. Novitan vuosikerrat 2006-2014 jäivät hyllyyn (eikä lisää tule, koska olen lopettanut Novitan tilauksen), niiden lisäksi jäi neljä Novitan teemalehteä (sukkalehti, vuonna 2006 tai 2007 ilmestynyt 7 veljestä -lehti ja kaksi lastenvaatelehteä) sekä 12 ristipistolehteä. Tekemistä siis riittää taatusti näidenkin parissa pitkään! Lisäksi minulla on neljä kansiota, joissa on esimerkiksi netistä tulostettuja malleja sekä muutamia kopioita niistä käsityölehdistä, jotka olen laittanut kiertoon (joko nyt tai aiemmin), mutta joissa on ollut yksi kiinnostava malli.

Vasemmalla koreissa ristipistokankaita ja oikealla ristipistopakkauksia ja -malleja

Puhumattakaan sitten esimerkiksi ristipistopakkauksista ja -malleista, joita riittää koko loppuelämäksi... Joka kerta malleja läpikäydessäni minulta pääsee syvä huokaus - sekä ihastuksesta että niiden mallien määrästä. Ne sentään vievät suhteellisen vähän tilaa: toiseen muovikoriin mahtuu ristipistopakkaukset, toiseen pelkät mallit. Ristipistokankaat ovat sitten omissa koreissaan, toisessa aidakankaat ja toisessa muut.

♪♫♪♪♫

Tein aiemmin lupauksia, millä saan pidettyä vaatevarastoni kurissa - vähentämällä vaatteiden ostamista ja tekemistä tietysti. Nyt täytynee tehdä sitten päätöksiä, miten saan pidettyä myös käsityötarvikkeiden ja -mallien määrän kohtuudessa:

• En osta enää yhtään käsityökirjaa enkä -lehteä. Käytän kirjastoa. Ainoastaan silloin voin ostaa lehden, jos laitan siinä olevan mallin heti työn alle ja/tai jos sitä ei saa kirjastosta. Kirjoja en osta lainkaan, vaan lainaan kirjastosta. En osta mitään siltä varalta, jos joskus sattuisin siitä jotain tekemään.
• Netistä voin tulostaa ohjeen vain, jos olen juuri sillä hetkellä aloittamassa sen. Tietokoneen kirjanmerkkeihin tai omiin kansioihin saan tallentaa, mutta kohtuudella niitäkin... (jonkun pitäisi kyllä joskus ne tietokoneelle tallennetut mallitkin käydä läpi ja poistaa tarpeettomat)
• En osta myöskään uusia käsityötarvikkeita niin kauan kuin edellisiäkin on jäljellä. Poikkeukset: katkenneen puikon tilalle saa ostaa uuden, tai jos joku puikko- tai koukkukoko puuttuu (ei puutu). Langan loppuessa kesken saa ostaa lisää (jos on pakko). Akuuttiin tarpeeseen voi ostaa, jos ei entuudestaan löydy sopivaa lankaa. Käsityön valmiiksi saattamiseen välttämättä tarvittavia juttuja saa ostaa, esim. nappeja, ompelulankaa, ristipistotyön viimeistelyyn tarvittavaa kangasta tai taulunkehykset - mutta vain, jos omasta kaapista ei löydy sopivaa. Ja vain, jos sitä tarvitaan välittömästi juuri tekeillä olevan työn valmistamiseen, ei "kaiken varalta" (niitä kaiken varalta ostettuja on pyörinyt vuosikaudet kaapissa ilman, että niitä on käytetty mihinkään...)
• Mitään tupsunteko- yms. laitteita en osta siltä varalta, että jos joskus sattuisin sillä jotain tekemään (sitä paitsi minulla on se tupsuntekolaitekin...).
• Tämä kaikki koskee myös askartelutarvikkeita, joita tällaisella ei-kovinkaan-usein-askartelevalla on niitäkin ihan liikaa...
   

Ja nämä päätökset pidetään loppuelämän ajan. Tai ainakin siihen saakka, että käsityötarvikkeiden määrä on vähentynyt kohtuullisen kokoiseksi. Saa nähdä, milloin on sitten seuraavan inventaarion ja tavaroiden karsimisen aika...

♪♫♪♪♫

Muistelen kaiholla aikaa ennen blogin perustamista, samoihin aikoihin aloin lukea myös muiden blogeja ja saada niiden kautta tietoa esimerkiksi uusista käsityökirjoista tai -lehdistä, löysin ristipistomallien nettikaupat jne. Varmasti blogin pitäminen on vaikuttanut siihen, että käsityömateriaalia on tullut hankittua niin paljon: ostopäätöstä vauhdittaa helposti se, että tiedän saavani siitä taas kivan kirjoituksen blogiini. Sepäs onkin varsin oivallinen peruste ostaa jotain!

Ennen blogia eli ennen vuotta 2006 minulla oli noin viisi käsityökirjaa ja neljä käsityölehteä (90-luvun lopulla ostamani neljä Novita-lehteä siis). Lankaa ostin aina vain seuraavaa käsityötäni varten, jämälangoista koostuva "lankavarastoni" mahtui yhteen Orthexin muovikoriin. Puikot olivat äidiltä pöllittyjä, niitäkin ainoastaan muutamia kokoja, ja kun yksi sukkapuikko kerran hukkui pimeään bussiin (matkustin siis talvella ilta-aikaan), niin kudoin sukat sen jälkeen neljällä puikolla. Minulla ei ollut to do -listaa. Ristipistomalleja tai -pakkauksia ostin vain, jos olin samantien alkamassa sitä pistellä. Kirjastosta lainasin niin käsityökirjoja kuin -lehtiäkin. Muun muassa oman hääpukuni tein kirjastosta lainatusta Novita-lehdestä, eikä minulla ole hajuakaan edes minkä vuoden lehdestä mahtoi olla kyse. Tosin ei minulla ole enää sitä hääpukuakaan, mitä minä sillä tekisin?

Kuinka voisin palata tuohon aikaan takaisin? Puikot ja koukku suhisivat jatkuvasti, vaikken ollut ympäröinyt itseäni langoilla ja malleilla. Oma äitini on yhtä ahkera tekemään käsitöitä kuin minäkin, eikä hänellä ole tietääkseni yhtään ainoata mallilehteä (paitsi kohta on, kun lahjoitan hänelle Novitan Lapaslehden). Niin, eipä ajassa voi taaksepäinkään palata, mutta jossain vaiheessa täytyy pistää jarrut päälle eikä vain jatkaa entiseen malliin. Toisaalta olen jo parin vuoden ajan hillinnyt ihan kiitettävästi esimerkiksi lehtien ja kirjojen ostamista, kuten alussa mainitsinkin. Kaikkea muutakin olen ostanut maltillisesti. Jos haluat käydä katsomassa, miltä käsityökaappini ja -hyllyni näyttivät toissakeväänä, voit tehdä sen tästä linkistä. Suurta muutosta ei onneksi ole tapahtunut sen jälkeen, paitsi nyt näiden kirjojen ja lehtien osalta. Silti kaikkea on vain liikaa.

Vapauttakaa minut edes noista kolmesta kirjasta! :) Ja Oulun seudulla asuvat: käyttehän sitten kirpparilla ostamassa lehteni pois, jooko? Laitan tänne tiedon, missä ja milloin ne ovat myynnissä, kun pöytävaraukseni alkaa.

Syyssiivoukseni on nyt takana ainakin kaikkien kaappien osalta. Ei ollut onneksi niin iso homma kuin puolitoista vuotta sitten tekemäni kevätsiivous, johon meni muistaakseni viisi viikkoa; tämä oli ohi reilussa viikossa (enkä edes joka päivä ole kaappeja kolunnut). Ensi viikolla alan laittaa tavaroita myyntikuntoon ja kirjoittaa hintatarroja, seuraavalla viikolla voinkin käydä niitä jo tulostamassa ja kiinnittää paikoilleen. Kirpparilla on siis käytäntö, että hintalaput kirjoitetaan valmiiksi netissä, käydään tulostamassa ne kirpparilla, jonka jälkeen ne voi kiinnittää myytäviin tavaroihin kotona etukäteen tai silloin, kun käy laittamassa tavaroita pöytään. Näppärä juttu, vaikka tavarat täytyykin käydä moneen kertaan läpi. Ehkä se on kuitenkin hyväkin juttu siinä mielessä, että silloin viimeistään tajuaa, miten paljon turhaa sitä onkaan tullut kotiinsa haalittua... (vaikka onhan osa ollut ihan käytössäkin, tietysti)

Ihania syksyisiä päiviä teille kaikille! :) Toivottavasti joku muukin inspiroituu syyssiivoukseen!

Mieletön vaatekaappi

Kesällä luin paljon kirjoja, ja poikkeuksellisen paljon tietokirjallisuutta. Yksi niistä oli Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi, josta kirjoitin silloin pienen postauksenkin. Kirja herätti paljon ajatuksia, joita olen pyöritellyt nyt muutaman kuukauden ajan. Oikeastaan se oli suoraa jatkoa aiemmin lukemilleni Laura Honkasalon kirjoille Kotikutoista ja Nuukaillen (ajatuksiani kyseisistä kirjoista voit lukea tästä linkistä ja tästä linkistä). Moni varmaan muistaa myös ekopaastoni toissakeväänä, eli voisin puhua jo jatkuvasta projektista...

En kutsuisi vaatekaappiani (tai siis kaappejani!) varsinaisesti pahan mielen vaatekaapiksi, vaikkei se hyvän mielen vaatekaapin kriteereitäkään ole täyttänyt. Pikemminkin se on ollut mieletön vaatekaappi vailla järjen hiventäkään. Miten se on päässyt sellaiseksi?

Minähän en seuraa muotia, ja on täysin yhdentekevää, näytänkö trendikkäältä tai yleensäkään hyvältä toisten silmissä. Käytännöllisyys on pukeutumisessa tärkeintä, vaatteiden ainoa tarkoitus on lämmittää ja suojata kehoa. Ulkonäkö on ihan sivuseikka, mutta toki on plussaa, jos vaate näyttää päälläni omissa silmissäni siedettävältä. Vaatteiden värit ovat minulle tärkeämmät kuin istuvuus: värien on oltava juuri oikeaa "minun sävyäni", soinnuttava hyvin toisiinsa, ja sukkien on oltava samaa väriä ja mielellään myös samaa materiaalia kuin pusero. Jos väriasia on kohdallaan, on ihan sama, roikkuuko vaate päälläni teltan lailla tai kiristääkö kenties jostain kohdasta. Kyllä minä toki jonkin verran katson vaatteen istuvuuttakin: a) maha ei saa pömpöttää b) rinnat ei saa tursuta kaula-aukosta ja c) rintsikat eivät saa vilkkua olkaimien alta, kaula-aukosta, kainalon alta eikä selästä.

Inhoan vaatekaupoissa käymistä ja vaatteiden ostamista. Vaatevaraston paisuminen ei johdukaan siitä, että ostelisin vaatteita liikaa, ja nekin ostan kirpparilta tai ohimennen marketista vaaterekkien ohi kävellessäni. Yleensä ostan kaupasta vain perusvaatteita, jotka käyvät moneen tilanteeseen ja jotka myös kestävät aikaa ja kulutusta. Kirpparilta tai kaupasta hankitulla virheostoksella on myös matala kynnys päätyä kiertoon, jos se ei itseäni enää miellytä tai on osoittautunut vääränkokoiseksi tai -malliseksi.

Koska en osta juurikaan vaatteita, kuinka voin silti kokea vaatevarastoni ihan mielettömäksi?

Vastaus on tässä rakkaassa käsityöharrastuksessani, joka ei suinkaan ole tärkein harrastukseni, mutta kuitenkin kolmen suosikkiharrastukseni joukossa. Kaksi muuta tärkeää harrastustani eivät kuitenkaan tuota samanlaista "ongelmajätettä" kuin käsityöt. Sillä ongelmajätteeksi noita valmiita neuleita voi kutsua siinä vaiheessa, kun niistä on suoranaista ylituotantoa. Minun on vaikeaa vastustaa ihanan väristen lankojen houkutusta. Siinä missä joku muu neuloja ostaa suosikkilankojaan kerän tai pari neuloakseen niistä pieniä asusteita, minä ostan aina puserolangat ja yhden ylimääräisen kerän yhteensopivia sukkia varten. Asusteita tehdessäni teen aina setin, enkä yksinäistä pipoa tai lapasparia. Eniten kuitenkin pidän isojen neulevaatteiden tekemisestä, ja itselle niitä on kaikkein mukavinta tehdä itselle mieluisista väreistä.

Kun tämän yhdistää siihen, että itseneulotuista vaatteista on äärimmäisen vaikea luopua, tarvitseeko enää ihmetellä vaatevaraston paisumista?

Hyvän mielen vaatekaapin luettuani tiesin, että vaatekaappini sisällölle on tehtävä jotain. Ei enää riitä, että vie kirpparille pari liian isoa tai liian pientä vaatetta - tai pahimmillaan säilyttää niitä edelleen siltä varalta, että jos sattuisin lihomaan tai laihtumaan vähän reilummin (niinkin olen tehnyt, vuosien takaisen rajusta jojoiluhistoriastani johtuen). Viikko sitten päätin, etten enää lykkää tätä pidempään, vaan käyn toimeksi nyt enkä ensi vuonna. Varasin marraskuuksi kirpparipöydän ja laadin itselleni "lukujärjestyksen", milloin käyn mitkäkin kaapit kodissamme läpi. Torstaina oli omien vaatekaappieni vuoro (koskien vain sisävaatteita, koska ulkovaatteet kävin läpi jo maanantaina).

Vasemmalla EI-pinoja, keskellä EHKÄ-pinoja ja oikealla KYLLÄ-pinoja, kaikkea aivan liikaa...

Jaoin vaatteet kolmeen pinoon: KYLLÄ, EI, ja EHKÄ. Oli kamalaa nähdä (lähes) kaikki vaatteensa kerralla levitettynä sängylle (ja vähän pöydille ja lattiallekin). EI-kasa oli aivan liian pieni, KYLLÄ-kasakin näytti melkoisen suurelta, mutta huolestuttavan suuri ja se vaikein kasa oli tietysti EHKÄ. Sen kasan vaatteet kävin moneen kertaan läpi aina vaan sovittaen niitä ylleni ja etsien KYLLÄ-kasasta muita vaatteita, joiden kanssa niitä voi käyttää. Otin kriteeriksi, että vaatteelle täytyy löytyä vähintään kolme muuta vaatetta, joiden kanssa niitä voi käyttää yhdessä (perusfarkkuja tms. ei laskettu kolmen joukkoon, koska niitä voi käyttää lähes kaikkien vaatteiden kanssa), ja jollei kriteeri täyttynyt, vaate päätyi EI-kasaan eli kirpparille. Viimein minulla oli enää EI-kasa lattialla ja kaapissani KYLLÄ-vaatteita, jotka veivät nyt huomattavasti vähemmän tilaa kuin aiemmin. Paljon kertoo se, että henkarikaappiin jäi peräti 15 tyhjää henkaria (aiemmin samalla henkarilla saattoi olla kaksikin vaatetta), ja iso kori, joka ennen oli täynnä neuletakkeja, on nyt tyhjä.

Itseneulotuista vaatteista luopuminen oli kyllä rankkaa. Vaatteita lajitellessa sain pidettyä pääni kylmänä ja ajateltua asioita järjellä: tälle vaatteelle ei ole enää käyttöä, tämä ei istu hyvin päälleni jne., mutta kun homma oli tehty (siihen meni aikaa 7,5 tuntia!), tunteet purkautuivat rajuina. Monien neuleiden langat ovat maksaneet useita kymppejä ja niiden tekemiseen on käytetty kymmeniä tunteja. Osa neuleista on ollut jo valmistuttuaan minulle hieman liian väljiä, osa kenties vähän tiukkojakin, tai näyttäneet hyvältä ylläni ainoastaan, jos vedän koko ajan vatsaa sisään (mikä on helppoa silloin, kun katsoo itseään peilistä tai ottaa blogikuvia, mutta unohtuu taatusti muulloin...). Olen silti saattanut roikottaa niitä päälläni monta vuottakin välittämättä siitä, että kaula-aukko päättyy navan korkeudelle, hihansuut uivat kastikkeessa ja koko tekele tahtoo valua koko ajan hartioilta alas. Nämä neuleet ovat olleet niitä vanhimpia neuleitani, joita tehdessä en ole vielä tiedostanut oman vartaloni mittasuhteita, vaan olen yksinkertaisesti valinnut puikoilleni vääränlaisia neulemalleja. Monta vuotta meni myös siihen, että opin valitsemaan oikeankokoiset puikot tietylle langalle, useat neuleet on uskollisesti tikutettu ohjeen suosittelemalla puikkokoolla.

Uusimmat neuleeni ovat istuneet yleensä heti valmistuttuaan päälleni lähes täydellisesti, sen huomaan katsellessani neuleiden kuvia blogistani. Jostain syystä nämä neuleet ovat kuitenkin venyneet kenties ihan vain päälläni ollessaan tai sitten henkarissa roikkuessaan. Neulevaatteen paikka ei taida ollakaan henkarikaapissa... Esimerkiksi eräs polvipituinen puuvillamekko ulottui nyt nilkkoihin, neuleen kapein kohta eli vyötärö oli laskeutunut lantion leveimmän kohdan korkeudelle, ja kädenteiltä ei pilkottanut ainoastaan rintsikat vaan puoli kylkeä. Tätä mekkoa ehdin käyttää tasan kerran esikoisen synttäreillä toissakesänä. Ihanainen villamekko Hailuodosta ostetusta 100% villalangasta oli valmistuessaan hivenen väljä kaula-aukosta, mutta ei se silloin minua haitannut. Käytin sitä viime talvena yhtenä viikonloppuna ensin yksillä 90-vuotispäivillä ja seuraavana päivänä 70-vuotissynttäreillä. Kaula-aukko oli siihen mennessä venähtänyt niin, että jouduin pukemaan alle topin, jottei rintavako näy. Jostain syystä kaula-aukko oli nyt niin avara, ettei enää näkynyt pelkästään vako vaan koko etuvarustus. Molemmat mekot olivat minulle tärkeitä, ja surettaa erityisesti se, etten ole ehtinyt niitä juurikaan edes käyttää. Mahtaako niitä kukaan edes ostaa kirpparilla, purkulangaksi kenties?

Osa neuleista on sitten venähtänyt tai kutistunut ensimmäisessä pesussa, vaikka olen koittanut pestä ne erityistä varovaisuutta noudattaen, tai en ole pessyt kertaakaan (kuten noita kahta edellämainittua mekkoa). Varsinkin villasukilla on taipumus olla kertakäyttöisiä, ne kun likaantuvat nopeasti käytössä, ja ensimmäisen pesun jälkeen alkavat pyöriä jaloissa.

Jotkut selkeät KYLLÄ-vaatteet jäivät samantien henkarikaappiin; sen sijaan sukkakoreihin ei ole tässä vaiheessa vielä kajottu...

Villasukat ovatkin suurin ongelmajäte-erä, jonka käsityöharrastus tuottaa. Kun on pakkomielle sovittaa villasukat väreiltään yhteen puseron kanssa, täytyy puserolangoista neuloa aina myös sukkapari, mielellään vaikka kaksi. Sen lisäksi jos törmää sattumalta ihananväriseen lankaan, sitä voi ostaa yhden kerän, koska siitähän voi aina kutoa sukat - itselle tietysti, koska lanka on niin ihanan väristä. Erinäisillä värjäyskursseilla on ollut tapana kokeilla erilaisia värejä ja värjäystekniikoita aina yhteen vyyhtiin kutakin, eikä yhdestä ainokaisesta vyyhdistä saa juuri muuta kuin... arvaatteko mitä? SUKAT! Sitten on vielä niitä maailman ihanimpia sukkamalleja, joita tekee mieli kokeilla, mutta kun just siihen malliin sopivaa lankaa ei ole varastossa, niin sitähän täytyy ihan erikseen ostaa. Tästä kaikesta huolimatta vaatekaapissani oli edelleen puseroita, joiden pariksi ei löydy sitten millään juuri oikeansävyisiä villasukkia - ja mikä kamalinta: villasukkia, joiden pariksi ei löydy mitään puseroa tai muutakaan vaatetta!

Nämä villasukat ovat kaikki lähdössä kiertoon. Osaa ei ole käytetty kertaakaan.

Jossain vaiheessa laskin, että minulla oli kaapissani 81 paria villasukkia. Sen jälkeen olen kutonut itselleni viidet sukat, eli sukkaparien määrä taisi olla ennen torstain vaatekaappiprojektiani 86 paria. Nyt niitä on "enää" 52 paria. On se kuitenkin kuin vähemmän kuin 86... Lähtöpassit annoin muun muassa liian nyppääntyneille ja lähes puhkikuluneille sukille sekä sellaisille, joille ei löytynyt yhteensopivia vaatteita. Oli järkyttävää huomata, että kaapissani oli useita villasukkia, joita en ole vielä edes käyttänyt (ja nyt ei lasketa tänä syksynä kudottuja sukkia). Yhdet sellaiset pistin suosiolla kirpparipinoonkin.

Toki kaapin sisällössä oli myös paljon ilahduttavaa: tietyt vaatteet ovat minulla paljon useammin käytössä kuin toiset, ne ovat olleet lempivaatteitani jo vuosia, vaikka saattavat olla jopa kirpparilta lähtöisin (kuten esimerkiksi kaikki lempifarkkuni ja farkkuhameeni!). Myös neulevaatteiden joukosta löytyy näitä helmiä, jotka ovat kestäneet vuosien varrella niin ahkeraa käyttöä kuin pesuakin. Niiden kaveriksi löytyy useita muita vaatteita, niin ylä- ja alaosia kuin villasukkiakin, joten uusia asukokonaisuuksia syntyy lähes rajattomasti. Ne tuntuvat ja näyttävät hyvältä päälläni pienestä nyppyyntymisestä huolimatta. Näitä vaatteita täytyisikin tutkailla tarkemmin ja miettiä, missä niiden salaisuus piilee. Ja kun sen salaisuuden hoksaan, voi uusien vaatteiden ostaminen ja neulominen olla jatkossa huomattavasti helpompaa...

Vaatekaapissani on nyt mukavasti väljyyttä, kun arviolta ainakin kolmannes vaatteista lähtee kiertoon. Mielettömintä tässä on kuitenkin se, ettei siitä ole pitkäkään aika, kun kävin saman rumban läpi, ja silloin olin muka valtavan tyytyväinen aikaansaannokseeni (voit halutessasi lukea silloisia ajatuksiani tämän linkin takaa; itse en uskalla tuota tekstiä lukea ainakaan vielä...). Puolitoista vuotta sitten keväällä 2013 kävimme koko asuntomme läpi viimeistä nurkkaa ja varastokoppia myöten, ja meiltä lähtikin silloin pakettiautollinen tavaraa kirpparille, lisäksi osan veimme hyväntekeväisyyteen, ja roskiinkin kannoimme useita jätesäkillisiä. Sen jälkeenkin olemme myyneet tai lahjoittaneet tarpeetonta tavaraa pois, mutta jostain syystä sitä turhaa tavaraa tuntuu edelleen riittävän kirpparipöydäksi asti. Vaatteista taidan suurimman osan lahjoittaa, enkä edes harkitse niiden kirpparimyyntiä. Emme ole mielestämme hirveästi ostaneet uutta tavaraa tänä aikana, vaan yksinkertaisesti meillä on edelleen sellaisia "romuja", joista emme ole tuolloin raaskineet luopua, vaan olemme ajatelleet, että niillä voisi olla edelleen käyttöä. Tai on kenties tavaroita, joita on silloin käytetty, mutta jotka ovat nyt tulleet tarpeettomiksi. Varsinkin lasten vaatteiden ja tavaroiden käyttöikä on varsin lyhyt, kun lapset kasvavat niistä ulos. Lapsemme onneksi ovat oppineet kierrättämään, heidän tavaroitaan käymme läpi ja laitamme tarpeettomia pois säännöllisesti pari kertaa vuodessa, ja jo nyt he ovat alkaneet miettiä, mitkä lelut ovat heille tarpeettomia, kun käymme ensi viikolla lastenhuoneen kaappien kimppuun. Sitten onkin enää keittiön ja työhuoneen kaapit jäljellä, joten hyvällä mallilla ollaan!

Mutta taitaa olla jonkinlaisen ostolakon paikka vähäksi aikaa - loppuvuodeksi ainakin?

Tällainen pino vaatteita lähtee kirpparille - suurin osa taitaa kyllä mennä lahjoitukseen (ja tässä on vain minun omat vaatteeni: lastenvaatteet ja ulkovaatteet sekä kengät lajittelin jo aiemmin toiseen yhtä suureen pinoon...)

Mitä voisin tehdä jatkossa, jotta vaatekaappini pysyisi hyvän mielen vaatekaappina, eikä enää paisuisi mielettömyyksiin? Tässä muutamia suunnitelmiani, jotka laitan toteutukseen nyt heti, enkä vasta uutenavuotena:

• En osta enää lankaa itselleni tuleviin neuleisiin. Ainoastaan akuuttiin tarveneuleeseen voin ostaa lankaa, mutta sellaista tarvetta tuskin tulee, koska minulla on varmasti vaatteita säähän kuin säähän.
• En myöskään osta uusia vaatteita lukuunottamatta alusvaatteita yms. kuluvia tarvevaatteita tai muita perusvaatteita tai jotain äärimmäisen akuuttia tarvetta. Minulla pitäisi olla kaapissani päällepantavaa joka tilanteeseen.
• Lankaa voin ostaa lahja- tai hyväntekeväisyysneuleisiin, mutta koska nykyiset lankani riittävät melko varmasti ainakin vuoden 2015 loppuun saakka, pyrin välttämään lankaostoksia. Akuutit tarpeet jne. ovat asia erikseen, mutta niihinkin etsitään langat ensisijaisesti omasta kaapista.
• Voin neuloa itselleni uusia vaatteita niistä langoista, jotka olen jo ostanut tiettyä neulevaatetta varten, mutta uusia lankoja en osta. Lupaan myös harkita uudelleen, haluanko oikeasti tehdä sen vaatteen, johon olen tietyt langat ostanut, vai voisinko sittenkin käyttää ne langat vaikkapa hyväntekeväisyysneuleisiin. Annan itselleni luvan muuttaa mieltäni ja suunnitelmiani.
• Villasukat ovat heikkouteni, ja uusia sukkia tulee varmasti tehtyä lisää. Voisinko samalla luopua aina muutamasta sukkaparista, kun uusi pari valmistuu?
• Jos vaatekaappiini täytyy sulloa tavaraa tai se ei pysy järjestyksessä, lupaan tehdä asialle heti jotain, ja se jotain tarkoittaa jostain vaatteesta luopumista.
• Jos huomaan jonkun vaatteen olevan epämiellyttävä, laitan sen heti kirpparipinoon, enkä vasta seuraavana kaapinsiivouspäivänä.
• En etsi enää aktiivisesti neulemalleja: en osta käsityölehtiä enkä -kirjoja, pyrin myös välttämään niiden aktiivista etsiskelyä kirjaston lehdistä tai netistä. Vien mahdollisimman paljon käsityölehtiä ja -kirjoja kirpparille. Käsitöiden ylituotanto täytyy pysäyttää tavalla tai toisella!

Käsityöharrastukseni on siis varsinaisessa murroksessa. En voi enää tehdä käsitöitä vain itselleni, kuten tähän asti (okei, en ole sentään tehnyt vain itselleni, vaan teen myös valtavan paljon lahjaksi ja hyväntekeväisyyteen, mutta suurimmat neuleet teen itselleni, muualle menevät ovat vain pikkukäsitöitä). Minun täytyy löytää uusia väyliä jatkaa harrastustani niin, että voin edelleen nauttia tekemisen ilosta ja valmiista lopputuloksesta. Joku saattaa tietysti ajatella, että nythän voin hyvällä omalla tunnolla tehdä uusia vaatteita, kun olen luopunut niin paljosta vanhoja, mutta ei se kertakaikkiaan mene niin. Tunnen tietysti suurta iloa esimerkiksi tänä syksynä valmistuneista neuleista, mutta en tunne hyvää omatuntoa siitä, että ne ovat itselleni. Ilo ja hyvä omatunto eivät kulje käsi kädessä. Tärkeintä on kuitenkin, että olen nyt tehnyt asialle jotain, ja että jatkossa sinne vaatekaappiin ei tule enempää täytettä (ainakaan kovin paljon). Minulla on myös pidemmän tähtäimen suunnitelmia, kuinka voin jatkaa käsityöharrastusta niin, että lopputuloksena ei ole ongelmajätettä omaan kaappiini, vaan oikeasti hyödyllisiä esineitä todelliseen tarpeeseen. Mutta vielä ei ole aika käydä niitä suunnitelmia toteuttamaan, vaan yritetään mennä ainakin vuosi tästä eteenpäin näillä suunnitelmilla. Olihan siinä Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjassakin esitetty peräti viidelle vuodelle jaettu suunnitelma, kuinka oma vaatekaappi laitetaan vähitellen uuteen uskoon. Kaiken ei siis tarvitse tapahtua hetkessä. Minulla ne tapahtumat näyttävät tulevan aaltoina, välillä on taas tyynempää ja tasaisempaa.

Kesällä 2012 kudottu hihatin ja keväällä 2013 kudottu pusero olivat venyneet ihan muodottomiksi - pelkästään käytössä, ei pesussa! - joten ne saanevat uuden muodon tiskirätteinä. Ovat nimittäin hyvää rättilankaa! :)

Luopuminen tuottaa tuskaa onneksi vain hetkellisesti. Nyt en aio enää haikailla niiden vaatteiden perään, jotka päätin itse ihan omasta tahdostani ja vapaaehtoisesti laittaa kiertoon. Olisin voinut jatkaa entiseen malliin, mutten halua. Sen sijaan haluan nyt iloita niistä vaatteista, jotka vaatekaappiini jätin, ja yrittää tietysti käyttää niitä mahdollisimman paljon. Itse asiassa nyt, kun vaatteita on vähemmän, tekee mieli kokeilla aivan uusia yhdistelmiä, jotka eivät ole tulleet aiemmin edes mieleeni. Sehän tuntuu melkein samalta kuin uusi vaate! :)

Mielekästä viikonlopun jatkoa!

Novita Talvi 2014

Edit 17.10.: Kuvia ja linkkejä lisätty. Lisätään loputkin, jos jossain vaiheessa onnistuu.

Jo monen vuoden ajan olette te blogini lukijat tottuneet näkemään täällä neljä kertaa vuodessa lehtikatsauksen Novita-lehden ilmestyttyä. Monta kertaa olen miettinyt näiden katsausten lopettamistakin, mutta perinnettä on ollut vaikea katkaista. Niinpä saatte vielä kerran katsauksen uusimpaan Novitaan. (lisää aiheesta postauksen lopussa)

Lehti tuli tänään sellaisessa tilanteessa, jossa uusiin neulemalleihin tutustuminen oli ehkä viimeinen asia maailmassa, jota haluaisin tehdä. Juuri tällä hetkellä en kaipaa yhtään uutta neulemallia nähtäväkseni (siitäkin lisää postauksen loppupuolella) enkä ylipäätään mitään muutakaan uutta vaatekappaletta (siitä luultavimmin kirjoitan jossain vaiheessa erillisen postauksen).

Mitä siis voin sanoa neulevaatteiden malleja pursuavasta lehdestä silloin, kun oma mieleni ei ole lainkaan vastaanottavainen neuleille? Ihania malleja, niin kuin Novitassa aina, mutta juuri nyt minulla ei ole pienintäkään aikomusta laittaa ainoatakaan tämän lehden mallia puikoilleni. Ehkä mieleni muuttuu jossain vaiheessa, toivottavasti ja todennäköisesti ei kuitenkaan ihan lähiaikoina... ;)

Katsotaan nyt kuitenkin niitä malleja, jotka näyttivät silmääni ihan kivoilta, mutta joita en kuitenkaan siis aio kenties ikinä neuloa.

 Kuvat: Novita

Ensin neulemekkoja. Malli 1 naisen neulemekko on tuollainen mukavan klassinen (samassa kuvassa miehen neuletakin kanssa). Malli 20 neulemekon ohje on onneksi vain isommalle naiselle, muuten tuskin voisin vastustaa kiusausta laittaa tuo puikoilleni - nyt voin huoletta unohtaa koko mekon. ;) Malli 30 kaarrokkeellinen neulemekko on myös nätti, mutta kaikkia lehden neuleiden kuvia ei Novitan sivuilta löydy, joten ette näe siitä kuvaa muuten kuin katsomalla se lehdestä, tai jos kuva joskus nettiin ilmestyy. Sama koskee virkattua tunikaa malli 36, joka oli oikeastaan ihan suosikkini koko lehden neuleista. Hassua vaan, että juuri sitä en sitten pääse blogissani esittelemään.

Edit 17.10.: Kuvat ja linkit löytyivät, ja on tähän nyt lisätty.

Kuva: Novita

Malli 11 naisen neuletakki näyttää mukavalta perusneuleelta, varmasti myös ihanan lämmin. Yksinkertainen, mutta kaunis! Lehdessä oli myös malli 21 paloista virkattu jakku, mutta en löydä siitä kuvaa Novitan sivuilta, joten en voi sitä tähän linkittää. Se on tosin XL-kokoinen malli, mutta ideaa voisi varmasti hyödyntää pienempäänkin jakkuun.

Kuva: Novita

Malli 65 neuletunika on myös tuollainen perusnätti, voisin tykätäkin.

Kuva: Novita

Asusteiden vuoro. Malli 19 naisen kirjoneuleinen asustesetti on vain kertakaikkisen ihana, vaikka värimaailma ei ihan osukaan yksiin oman makuni kanssa. Tässähän on muuten sama idea, jonka itse jo hoksasin aiemmin, eli kaulurista voikin tehdä ponchon ja käyttää takin päällä! (sellaisen kauluriponchonhan toteutin tänä syksynä)

Sukkamalleja tässä lehdessä oli viimeinkin, nehän ovat parista aiemmasta lehdestä puuttuneet. Valitettavasti linkitys ei taaskaan toimi kaikkien osalta, esimerkiksi suosikkini malli 23 palmikkoneulesukkia sekä saman setin lapasia ja myssyä ei Novitan sivuilta löydy. Sukissa oli nimittäin ihan huippukiva idea: palmikot ovatkin sukkien pohjassa, kun taas teräosan päällinen on sileää neuletta! Piti ihan kahdesti katsoa, kun en voinut millään uskoa, että palmikot ovat "väärässä paikassa". Miten tuollaiset sukat sitten käytännössä toimivat, sitä en tiedä...

Kuvat: Novita

Malli 52 pilkullisten sukkien kuva onneksi löytyi, nämä ovat niin kovin nätit! Malli 56 kirjoneulesukat ovat niin ikään upeat, mutta minulla tuppaa muutenkin tulemaan sukista aina vähän liian löysiä, jos teen jollain tällaisella valmiilla mallilla (eli sellaisella, jonka silmukkamäärää on vaikea muuttaa ja jossa on muotoiluja), joten taitavat jäädä tekemättä, ettei tule turhaan tehtyä epäsopivia sukkia.

Siinäpä nämä suosikkini olivat, ja valitettavasti juuri ykkössuosikkini kuva jää teiltä nyt näkemättä. Käykää kurkkaamassa kirjastossa tai lehtihyllyillä, jos omaa lehteä ei tule... ;)

Edit 17.10.: Kuva löytyi.

*****

Tämä oli blogini viimeinen Novita-lehtikatsaus, ainakin toistaiseksi. Lehtikatsaukset loppuvat siitä yksinkertaisesta syystä, että olen lopettanut Novitan tilauksen, ja se päättyy tähän lehteen. Tähän päätökseeni ei liity mitään suurta dramatiikkaa: en ole kyllästynyt Novita-lehteen tai mitään muutakaan sellaista, vaikka olenkin kypsytellyt ajatusta päässäni jo pidemmän aikaan.

Olen aina pitänyt valtavasti Novitan malleista, ja siitä syystä lehti onkin tullut minulle yhtäjaksoisesti nyt yhdeksän vuoden ajan; sitä ennen ostin kiinnostavimmat lehdet irtonumeroina. Mikään muu käsityölehti ei ole onnistunut tarjoamaan minulle niin paljon kiinnostavia malleja kuin Novita! Välillä minulle on tullut muitakin käsityölehtiä, mutta olen jo vuosien ajan tyytynyt lukemaan muut lehdet kirjastossa ja jatkanut ainoastaan Novitan tilausta. Nyt aion siirtyä lukemaan myös Novitan kirjastossa, vaikka se vaatiikin pyöräretkeä pääkirjastoon, Novitaa kun ei tule lähikirjastoomme. Jos lehdestä löytyy mielenkiintoisia malleja, voin lainata lehden tai äärimmäisessä tapauksessa ostaa irtonumerona.

Tärkein syy tilauksen lopettamiseen onkin se, että haluan pienentää omalta osaltani ekologista jalanjälkeäni. Painetun lehden tilaaminen tai irtonumerona ostaminen lisää hiilidioksidipäästöjä, kirjaston käyttäminen on siinä mielessä kannattavampi vaihtoehto. Toissatalvena kierrätin kirpparille suuren osan käsityölehdistäni, ja olen sen jälkeen vähentänyt huomattavasti irtonumeroiden ostamista, käytännössä en ole niitä ostanut lainkaan enkä aio jatkossakaan ostaa. Tarkoitukseni on tänä syksynäkin käydä käsityölehteni jälleen läpi ja viedä niitä kirpparille. Vanhoissa Novita-lehdissä tosin on niin paljon ihania malleja, joita en ole ehtinyt toteuttaa, että todennäköisesti niistä ei kovinkaan moni kiertoon päädy, sen sijaan moni muu käsityölehti saattaa lähteä, koska niitä on edelleen liikaa.

Käsityömalleista on nykypäivänä kertakaikkiaan niin paljon ylitarjontaa, että minulle on tullut suoranainen "malliähky"! Mieleni tekisi toteuttaa yhtä jos toista, ja kun suurin osa mieliteoistani on vaatteita itselleni, se näkyy valitettavasti vaatekaapissani. Sen sisältö paisuu paisumistaan, enkä ehdi kaikkia neulomiani vaatteita edes pitää! Olen myös tosi huono luopumaan neulomistani vaatteista, vaikka niitäkin on pakko alkaa nyt kiikuttaa kirpparille ihan rankalla kädellä karsien. Tärkeintä on kuitenkin pureutua suurimpaan ongelmaan eli neulevaatteiden ylituotantoon! On vain vaikeaa olla tekemättä ihania neuleita, jos niiden malleja tulee kotiin kannettuna neljästi vuodessa ihanan Novita-lehden muodossa! Kirjastossa selaillun lehden malleja on helpompi vastustaa, kun taas tilatun ja maksetun lehden kohdalla tuntuu siltä, että on pakkokin jotain toteuttaa, jotta saisi rahoilleen vastinetta. Vaikka ei Novitan mallien toteuttaminen ole tuntunut pakolta, sillä ne ovat toinen toistaan upeampia!

Toivon siis saavani vaatekaappiini viimein jotain kuria ja järjestystä, kun en ole jatkuvasti ihanien neulemallien ympäröimä. Jo vuosien ajan olen yrittänyt neuloa vain tarpeeseen, mutta jos näen jonkun ihanan mekon neulemallin, en pysty sitä vastustamaan, vaikka oikeasti en tarvitse sitä - toki saan vakuutettua itseni siitä, että juuri sen mekon tarvitsen niiden entisten käyttämättömien mekkojen seuraksi. Novita-lehden tilauksen lopettaminen toivottavasti johtaa jonain päivänä viimein siihen, että ensiksi huomaan akuutin tarpeen esimerkiksi tietynlaiselle neuletakille ja vasta sen jälkeen etsin sopivan mallin - ei siis niin päin, että näen ihanan mallin, ja sitten "huomaan tarvitsevani" sellaisen.

Tai ehkä viimeinkin rohkenen alkaa tehdä kaikki käsityöni ihan omasta päästäni, ilman mallia...

Huomaan, että olen kirjoittanut näistä asioista jo muutaman kerran ennenkin blogissani. Valitettavasti mitään suurta muutosta ei ole vaatekaapissani ja neulontatavoissani edelleenkään tapahtunut, vaikka pienin askelin olen mennytkin tällä saralla eteenpäin. Toivon tämän olevan kuitenkin suuri harppaus kohti parempaa huomista - yhdistettynä marraskuulle varaamaani kirpparipöytään. Sieltä niitä ylimääräisiä käsityölehtiänikin saattaa sitten joku onnekas bongata. :)

Tämä vaatekaappiasia on niin iso juttu, että palaan siihen todennäköisesti vielä paremmalla ajalla syvemmin, kun saan ensin itsekin selvitettyä ajatuksiani. Vaatekaappi on onneksi nyt selvitetty, ainakin tällä erää.

*****

Novita-lehtikatsaukset on hyvä lopettaa myös senkin vuoksi tähän, koska Novitan nettisivut ovat vaihtuneet uuteen Novitaknits-sivustoon. Sieltä on huomattavasti hankalampi linkittää tänne blogiin noita neuleiden kuvia kuin aiemmalta sivustolta, eikä kaikkia kuvia edes löydy (Edit 17.10.: Ei ainakaan heti löydy), eli katsausten tekeminen käy minulle työläämmäksi. Olin kuitenkin tehnyt päätöksen lehden tilauksen ja näiden katsausten lopettamisesta jo viikkoja ennen kuin tiesin tästä muutoksesta, joten se ei ole vaikuttanut asiaan millään tavalla. Mutta nyt tuntuu entistä vahvemmin siltä, että olen tehnyt oikean ratkaisun.

Kiitos teille, kun olette jaksaneet näitä Novita-katsauksiani lukea! :) Mukavaa loppuviikkoa!