Aatteen värinen ja muita aatteita

Viikko sitten laitoin sukat puikoille mielessäni sellainen aate, että ehtisin saada ne valmiiksi ennen lokakuun ja Sukkasadon loppumista. No en ehtinyt, enkä alkanut edes väkisin yrittää. Saa niitä sukkia marraskuussakin valmistua. :)

Punaiset pitsisukat

Tehty ajalla: 26.10.-1.11.2014

Malli: Perussukka varpaista alkaen, pitsimalli Neulojan suuri silmukkakirja

Lanka: Austermann Step classic punainen (1004)

Langankulutus: 94 g

Puikot: 2 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: 8-aloitus, tiimalasikantapää. Ihan kivat!

Malli on tällä kertaa lähestulkoon omasta päästä. Neuloin sukat varpaista alkaen 8-aloituksella ja tiimalasikantapäällä. Pitsimallin nappasin Neulojan suuri silmukkakirjasta, ja pitsimalli toistuu sekä sukan etuosassa että varren takaosassa. Muotoilulevennykset oli helppo tehdä pitsimallissa jättämällä vain yksi kavennus tekemättä mallikertaa kohden, näin ne muotoilut ovat ihan huomaamattomat. Varren suun joustimeen tein valepalmikkoa, se sopii pitsisukkiin paremmin kuin tavallinen joustin.

Nämä "aatteen väriset" sukat tyydyttävät toivottavasti pitkäaikaisen punaisten sukkien tarpeeni. Minulla on ollut joitakin punaista sisältäviä sukkia, jotka olen neulonut itsestäänraidoittuvista langoista, mutta ne ovat olleet aina jotenkin väärän värisiä, kun olen tarvinnut sukkia kaveriksi parille punasävyiselle vaatteelleni. Niissä on ollut punainen ihan väärää sävyä, tai sitten ne muut raitavärit eivät ole sopineet muuhun asukokonaisuuteen. Ne sukat ovatkin nyt kaikki lähteneet lahjoituksena eteenpäin.

Näitä sukkia ajattelin ensisijaisesti kaveriksi tuolle virkatulle liiville ja hameelle, ja mietinkin ensin raidoittamista liivihamesetistä ylijääneillä langoilla. Päädyin kuitenkin yksivärisiin sukkiin siksi, että nyt voin käyttää näitä muidenkin punaisten vaatteideni kanssa.

Kovin paljonhan minulla ei punaisia vaatteita olekaan, koska en ole erityisemmin punaisen ystävä. Näiden sukkien värisävykään ei ole ihan peruspunainen, vaan taittaa jonkin verran pinkkiin päin. Värimieltymykset menevät minulla jaksoissa, ja vuosi tai pari sitten minulla oli enemmän punaisen ja pinkin kausi. Silloin tuli ostettua pari punaista vaatetta sekä punaista ja pinkkiä lankaa omiin vaatteisiin. Koska en ole pystynyt heti noita lankoja laittamaan puikoille, joudun neulomaan niitä punasävyisiä vaatteita nyt, kun punainen kausi on kohdallani auttamattomasti ohitse. Mutta ehkä se tulee vielä uudestaan joidenkin vuosien kuluttua.

Oikeastaan jo vuoden ajan minulla on ollut menossa vahva keltainen kausi, keltaista pitäisi saada kaikkialle! Keltaisia kynttilöitä olen hamstrannut pitkin vuotta, joten koko tämän syksyn ja loppuvuoden saamme tunnelmoida keltaisessa valossa. Vaatekaapistakin valikoituu päälleni vain vaatteita, joissa on edes ripaus keltaista - jos näette pääsiäistipun tarpomassa lumihangessa, se olen minä! :) Jopa tuota virkattua settiäkin tehdessäni harmittelin, kun en ollut ostanut siihen keltaista lankaa, vaikkapa valkoisen tilalle... Täytyy pukea se keltaisen paidan ja legginssien kanssa! :)

Toisaalta nämä punaiset sukat sopivat ajankohtaan sikäli, että ne valmistuivat eilen pyhäinpäivänä, jonka liturginen väri on punainen! :)

Tänään liturginen väri oli kuitenkin vihreä, se näkyi myös neulekirkossa Pyhän Luukkaan kappelissa. Vaan kylläpä meinasi minun kirkkomatkani tyssätä heti alkuunsa!

Aamulla herätessäni näin ikkunasta pimeyden läpi pilkottavan vitivalkoista maata. Netistä kurkkasin säätiedotuksen, joka lupasi aamupäivälle "mahdollisesti vähäistä lumisadetta". Päivän valjetessa tämä "vähäinen lumisade" osoittautui hivenen runsaammaksi: jos lumisateesta voisi käyttää vertausta Esterin istumalihaksista, niin se kuvaisi sitä lumen määrää aika lailla... Eihän noita pyöräteitä oltu ehditty vielä aurata, eikä juuri autoteitäkään, joten pyörän kanssa sai aika tavalla puskea toistakymmentä senttiä paksussa lumikerroksessa. Onneksi puolessa välissä matkaa koitti autuus ja auratut pyörätiet, ja kirkonmenojen aikana aura-auto oli ehtinyt puhdistaa kaikki väylät, niinpä kotimatka sujui leikiten. :)

Neulekirkko oli ihan tavallinen, ihana, lämminhenkinen messu, jossa neuleteemaa sivuttiin vain johdantosanoissa ja saarnassa. Päivän aihe "Jeesuksen lähettiläät" istui sen sijaan käsillä tekemiseen mitä parhaiten, sillä useinhan nämä käsityöt matkaavat kirkon lähetyskentille tai muuhun hyvään tarkoitukseen. Messun jälkeen eteisessä lähetyssihteeri kertoi minulle, etteivät he olleet neulekirkon päivämäärää sopiessaan katsoneet ollenkaan päivän aihetta, ja hämmästys olikin ollut suuri, kun paras mahdollinen aihe oli osunut tähän teemakirkkoon. Sattumaako?

Kuten jumalanpalvelus yleensäkin, myös tämä kirkkohetki herätti minussa ajatuksia. Oikeastaan se jatkoi niitä mietteitä, joita olen pyöritellyt viime aikoina. Karsiessani varsin neulepitoisen vaatekaappini sisältöä sekä käsityömallieni ja -lehtieni määrää, on myös käsityöharrastukseni joutunut pieneen kriisiin. Olen kysynyt itseltäni kysymykset "Mitä?", "Miksi?" ja "Kenelle?" koskien käsitöiden tekemistä tulevaisuudessa. Neulekirkossa kuulemani Raamatun tekstit ja saarna vahvistivat sitä vastausta, jota olen itsekin noihin kysymyksiini yrittänyt muotoilla.

Kaappeja siivotessani mielessäni on soinut myös yksi virren säkeistö, ja kuinka ollakaan, se laulettiin myös tänään neulekirkossa:

Asioiden paljous
usein näköalat peittää,
anna silloin rohkeus
syrjään kaikki turha heittää.
Anna nähdä olennainen,
siitä olla riippuvainen.

Virsi 443:4

Neulekirkko antoi myös tilaisuuden luopua jostain itselleni tarpeettomasta, mutta jollekin toiselle tarpeellisesta: villalankakolehtiin lahjoitin vyyhdin 100% suomenlampaan villaa, jolle tuskin koskaan keksin käyttöä, ja perinteinen kolehtihaavikin sai täytettä. Molemmilla lahjoilla on varmasti parempaa käyttöä muualla kuin itselläni.

Tuntui siltä, kuin tuo neulekirkko olisi tarkoitettu juuri minulle. Olen kiitollinen siitä, että lumikerroksesta huolimatta jokin sai minut hyppäämään pyöräni päälle - sisäinen pakko, suomalainen sisu, vaiko itse Jumala?

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein julkisesti käsitöitä jumalanpalveluksessa. Käsitöitä olen kuitenkin tehnyt kirkoissa paljonkin, monet kirkkorakennukset kun ovat monitoiminnallisia seurakuntakeskuksia, joissa käsitöiden tekeminen on luontevaa aika monessakin tilanteessa. Ja olen minä kirkollisissa toimituksissa neulonut salaa (paitsi yksi näkee senkin), jos olen voinut tehdä sen muiden ihmisten ja oman työni häiriintymättä. Radio- tai tv-jumalanpalvelusten ääressä olen myös neulonut ja huomannut pystyväni paremmin keskittymään itse sanomaan, kun käsillä on jotain tekemistä. Tänään käsillä tekeminen tuntui ihan hyvältä myös kirkkosalissa, mutta en kuitenkaan usko kaipaavani käsitöitä aivan jokaisessa messussa, johon osallistun. Enhän minä neulo teatterissa tai konsertissakaan, miksi siis pitäisi neuloa kirkossa? On ilo huomata, että on myös paikkoja ja tilanteita, jolloin ei tarvitse tehdä käsillään mitään, vaikka se sallittua olisikin. Ja miksipä neulominen ei voisi olla sallittua vaikka jokaisessa jumalanpalveluksessa? Sillä onhan jokainen neulomani silmukka pieni rukous sen ihmisen puolesta, jolle olen neulettani tekemässä. Ajatelkaa, kuinka paljon rukouksia yhteen neuleeseen mahtuukaan! :)

Tällaisia aatteita tänään, ja uusin aattein aloitetaan pian uutta, lumista viikkoa! :) Lumenvalkoisia aatoksia lähettelen täältä teille kaikille!