Muutama päivä sitten kerroin saaneeni tällaisen tarvikepaketin postissa:
Arvuuttelin lukijoilta, mitähän tästä mahtaa olla tulossa. Villein veikkaus taisi olla verhokappa, mutta ei meillä ihan niin pientä ikkunaa ole, että 15x35 cm kokoinen palanen siihen riittäisi. ;) Jos olisin paljastanut, että lähettäjänä oli
Helmi Vuorelma Oy, niin sittenhän varmaan kaikki olisivat arvanneet.
Kainis osoittautui kuitenkin tietonikkariksi tai hyväksi arvaajaksi, hieman
Eilan avustuksella: Kainis veikkasi ensin tykkimyssyä, ja kun kerroin tämän veikkauksen olevan lähellä, Eila ehdotti tanua, mikä oli oikea vastaus. Kainis kiersi Keski-Suomen kautta ja päätyi lopulta Hämeeseen ehdottaen, että Hämeen tanusta on kyse. Nappivastaus! :) Ja jos vielä tarkennetaan, niin kyseessä on nimenomaan vuoden 1922 versio Hämeen naisen puvun tanusta. Tarkistettu versio on vuodelta 1985, ja siinä tanu on aika tavalla erilainen.
Haluatte varmaan nähdä, miltä se tanu ihan valmiina näyttää, eikä vaan pelkästään irrallisia kankaanlipareita. ;) Nyt voin ylpeänä sen esitellä, ihan itse ommeltuna:
Häme 1922 tanu
Tehty: 26.8.2013
Kangas: Vuorelmalta tilattu tarvikepaketti (harsokangas, tyllipitsi ja kukallinen nauhakangas)
Koko: Päähän sopiva
Muuta: Osasinpas tehdä! :)
Hämeen kansallispuku on mummuni vanha, vaikkei meillä sukujuuria Hämeessä olekaan. Mummuni käytti puvun kanssa ainoastaan tytön punaista nauhaa, vaikka hän kyllä oli ihan rippikoulun käynyt aikuinen nainen pukua käyttäessään. Monesti näkee vanhojenkin ihmisten pitävän tytön nauhaa, vaikka oikeasti rippikouluiän ylittäneiden naisten kuuluu käyttää aikuisen naisen päähinettä. Mummulla ei ollut omia tyttäriä, joten hänen miniänsä eli äitini peri puvun mummun kuoltua v. 1979. Äiti taisi käyttää tätä pukua vain kerran joissain "kansallispukujen kokoontumisajoissa". 80-luvun alussa äitini teki siskolleni
Kaukolan kansallispuvun ihan alusta alkaen, toisin sanoen kutoi kangaspuissa jopa kankaat puvun liiviä ja hametta varten. Kun hän tilasi pukuun tarvikkeita Vuorelmalta, muistaakseni samassa yhteydessä hän osti tähän Hämeen pukuun tanun, eli aikuisen naisen päähineen, joka puvusta puuttui.
Kuvissa näkyy muuten muutakin mummuilta perittyä: seinällä olevan taulun mummu on joskus nuorena tyttönä saanut kahvilassa työskennellessään palkaksi joltain ohikulkumatkalla olleelta taiteilijalta, olisivatkohan yösijan hänelle tarjonneet, vai mistä se taiteilija sitten maksanutkin taulullaan. Rukki on taas ihan toiselta mummulta, nimittäin äidin puoleisen isomummuni vanha rukki; kansallispuvun ja taulun omistanut mummu oli isäni äiti.
Puku siirtyi kuitenkin minun käyttööni, kun aloin heittää viulistikeikkoja. Erityisesti kotiseutujuhlissa tapasin tätä pukua pitää siellä esiintyessäni. Ensimmäinen tällainen keikka taisi olla 11-vuotiaana, silloin äiti tämän puvun pienensi minun mittoihini. Enpä ole sen jälkeen kasvanut enkä levinnyt, koska puku mahtuu minulle mainiosti nytkin; olin siis "naisen mitoissa" jo noinkin nuorena. ;) Tytön nauhaahan minä silloin tietysti käytin, kuten taisin vielä käyttää lukioiässäkin, vaikka olinkin rippikoulun käynyt, eli olisi kai pitänyt vaihtaa päähine silloin tanuun. Kyllähän se äidin ostama tanu puvun mukana kulki, minne sitten ikinä muutinkin. En kuitenkaan ole tätä nyt enää aikoihin käyttänyt, ja puku oli pitkään minulla ihan vaan säilytyksessä pukupussissa tai laatikossa, jossa se on matkannut muuttokuormien mukana. Tämän vuoden keväällä kävin perusteellisesti kaikki tavarani ja vaatteeni läpi, ja silloin huomasin, että se tanu on joutunut hukkaan! Tuohan on varsin pieni ja ohut kangaslipare, joten olisikohan sitten jäänyt jonkun pukupussin pohjalle, ja kun olen vanhat ja huonokuntoiset pukupussit hävittänyt, niin tanu on saattanut siinä yhteydessä joutua roskiin, tai ehkä se on vain luiskahtanut muuttokuormassa jonnekin kadoksiin.
Tarvitsin siis uuden tanun! Kyselin jo kevättalvella Vuorelmalta Hämeen 1922 tanun tai tarvikepaketin hintoja, mutta heillä ei sillä hetkellä ollut tuota kukallista nauhakangasta, ja korvaava kangas oli heillä haussa. Silloin kuitenkin jo päätin, että yrittäisin itse tuon tanun ommella; valmis tanu olisi maksanut pitsistä riippuen 162 e tai 202 e; tästä tarvikepaketista maksoin halvemmalla pitsillä hiukan päälle 50 e postikuluineen. Huomasin myös kansalaisopiston syksyn tarjonnassa kansallispuvun päähineen ompelukurssin, mutta siellä käsittääkseni ommellaan lähinnä tykkimyssyjä, joten jäin vielä harkitsemaan kurssille osallistumista. Kun tilasin tuon tarvikepaketin ohjeineen ja kaavoineen, totesin ettei tämän tekemiseen mitään kurssia tarvita - miten olisin saanut kulumaan tämän tekemiseen neljä kurssi-iltaa, kun tähän oikeasti meni aikaa vain noin 2,5 tuntia? ;) Ja säästin siinäkin sen kurssimaksun 40 euroa. :D
En ole todellakaan mikään mestari ompelukoneen kanssa, joten pikkuisen jännitti, kuinka tämän tekeminen sujuu, varsinkin kun möhlimiseen ei näin arvokkaiden ja herkkien kankaiden kanssa ollut varaa. Mutta hyvinhän se sujui, tässä vielä kuvia työvaiheista:
Ensin leikattiin tietysti ohuesta kankaasta kaksi kappaletta kaavan mukaan. Kaavassa oli valmiiksi saumanvarat, joten sitä ei tarvinnut huomioida, paitsi että missään ei kerrottu, paljonko se saumanvara on... No, ehkä se ei ole niin millilleen tarkkaa.
Sitten käskettiin ommella edestakaisinsauma. Siinä tuli pieni ongelma, koska en tiennyt, millainen tuo edestakaissauma oikein on. Hyllyssäni on kuitenkin vanha 70-lukulainen "Kauneimmat käsityöt" -kirjasarja, ja sieltähän se ohje edestakaisinsaumaankin löytyi. :) Kyllä nuo vanhat käsityöopukset vaan on ihan parhaita! Tässä kuvassa sauma on ommeltu, ja työ muistuttaa lähinnä kestosuodatinpussia, materiaalikin ihan samanlaista. ;)
Sitten ommeltiin pitsi paikoilleen, tässä on otettu kuva nurjalta puolelta, jossa ommelkin näkyy. Pakko muuten todeta, etten ole harsinut sitten koulun käsityötuntien! Nyt oli ihan pakko harsiakin, jottei varmasti mikään mene pieleen. Tuota edestakaisinsaumaa ommellessa harsiminen oli ehkä vähän turhaa, mutta pitsin ompelussa aivan välttämätöntä. Tähän kun tuli poimutuksia ja kaikkea, eivät ne olisi pelkillä nuppineuloilla pysyneet. Pitsi ommeltiin kiinni kapealla siksakilla, ja onnistuin siinä sikäli hyvin, että vain yksi kohta jäi vähän irvistämään, eli ei ollut ensimmäisellä ompelulla osuneet molemmat kankaat neulan alle. Mutta senkin sai ommeltua uudelleen. Monesti kun näitä poimutuksia yrittää ommella, niin tuppaa sinne neulan alle menemään vähän ylimääräisiäkin kankaanpoimuja, nyt sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Ehkä se johtui siitä, että kerrankin maltoin keskittyä ompeluun asiaankuuluvalla hartaudella.
Hauskin vaihe oli rusetin reunojen huolitteleminen siksakilla, siinä kun ei enää tarvinnut tihrustaa eikä varoa kaasupoljinta, vaan sai vaan antaa mennä. Sellaisesta ompelusta minä tykkään, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ;) Ja sitten vielä kehtaan ihmetellä, miksi ompelukone sylttää ja tökkii. Tätä ommellessani se ei syltännyt kertaakaan! :) Joka tapauksessa, kun nauhakangas oli huoliteltu, rusetti solmittu ja ommeltu käsin kiinni, tanu oli valmis! Helppoa kuin heinänteko, joskaan minulla ei ole mitään käsitystä heinänteon helppoudesta. ;)
Nyt sitten odotellaan tilaisuuksia, jossa voisin kansallispukuani käyttää. Onpahan nyt ainakin käyttövalmiina pukupussissa, kunhan tilaisuuksia tulee.
Kivaa tätä viikkoa kaikille! :)