Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla...

Joskus materiaali muokkautuu valmiiksi työksi ennen kuin ehtii Mörri-Möykkyä sanoa. Toisinaan taas hieman kestää, eikä kaikissa työvaiheissa välttämättä edes vielä ole tietoa, mitä siitä lopulta syntyy. Yleensä niistä kyllä sitten jossain vaiheessa jotain tulee - tai sitten jäävät perikunnalle jaettaviksi. ;)

Nyt mennään heinäkuuhun 2009, jolloin löysin Prisman poistomyynnistä Novitan Hahtuvaista. Muistatteko vielä tätä huovutuskäyttöön tarkoitettua villaa? Minä taisin vähän hamstrata lempiväriäni turkoosia... ;)

Sitten sain kotiini isomummun vanhan rukin, ja kun olin harjoitellut kierrettä hahtuvalangalla, päätin kokeilla ihan kuidun kehräämistä. Koska olin tullut hamstranneeksi tuota turkoosia Hahtuvaista, kuvittelin kehrääväni sen kauniiksi langaksi. No, eihän siitä tullut yhtään mitään paitsi Mörri-Möykkyä, ja rukkikin siinä rytinässä otti ja hajosi! Isäntä kyllä korjasi sen myöhemmin nippusiteellä. Mutta siihen toppasi kehruuinto vähäksi aikaa. Tämän rullallisen kehräsin siis tammikuussa 2010.

Sitten hypätäänkin ajassa 3 vuotta ja 8 kuukautta eteenpäin! Koko tämän ajan olin kehräämättä, kun niin suivaannuin tuohon turkoosiin möykkylankaan. Tänä syksynä menin kuitenkin kehruukurssille - jossa en oppinut edelleenkään kehräämään muuta kuin möykkylankaa - mutta ennen kurssia oli pakko tyhjentää rulla tuosta vuosia sitten kehrätystä langasta. Sitähän sanotaan, että kehrätyn langan pitää antaa seistä rullalla jonkin aikaa, mutta se tarkoittaa yleensä muutamia päiviä eikä muutamia vuosia, kuten minun tapauksessani. ;) Joka tapauksessa tämä Mörri-Möykky pääsi syyskuussa 2013 viimein vapauteen. Mutta vielä se ei ollut käyttökelpoista lankaa...

***

Sillä välin toisaalla: Loput turkoosit Hahtuvaiset ovat päätyneet huovutuskäyttöön, joten niistäkin viimein syntyy jotain. Sitä jotain katsellessa syntyy idea, josko sen samasta materiaalista kehrätyn aineksenkin voisi hyödyntää...

***

Ja sitten ollaankin marraskuussa 2013, pyhäinpäivässä. Nyt Mörri-Möykky muuttui kerästä vyyhdiksi ja pääsi uiskentelemaan veteen. Kastelun ja kuivumisen jälkeen kehrättyä ainesta voi viimein alkaa kutsua langaksi! :) Lankakirjanpitooni ilmestyikin 54 grammaa uutta lankaa, vaikken ollut käynyt ostoksilla, ja kehrättykin tämä oli vuosia sitten... mutta vasta viimeistely (ja aikomus tehdäkin tästä jotain) teki tästä Virallista Lankaa, joka lasketaan lankavarastoni täytteeksi (kaikkia kehruuyrityksiä sinne ei kannata merkitä).

Kehruukurssin oppien mukaan lanka on tasapainoista, jos se ei ala vyyhdillä ollessaan kiertyä itsensä ympäri vaan roikkuu suorana alas. Tämä todellakin alkoi kiertyä, eli on erittäin epätasapainoista! ;)

Epätasapainoinen Mörri-Möykky on kova muuttamaan olomuotoaan: rullalta kerälle, kerältä vyyhdille, vyyhdiltä kerälle...

... ja sitten puikoille! :) Suurennapa huviksesi kuvaa, niin huomaat langan epätasaisuuden: joukosta löytyy ompelukonelangan vahvuista säiettä, mutta myös niin paksuja klönttejä, ettei niitä tahtonut saada 5 mm puikoilla väännettyä silmukaksi. :D Välillä on tosi tiukkakierteisiä paikkoja, välillä taas ihan kierteettömiä.

Mutta eihän Mörri-Möykky halunnut vieläkään jäädä olomuotoonsa, vaan kävi pyykkikoneessa yhdessä treenipöksyjen kanssa. Tässä on viimein Mörri-Möykyn lopullinen olomuoto, ja tällaiseksi se haluaa jäädä - jollei sitten muuta mieltään.

Työ on silti edelleen keskeneräinen, sillä nämä erittäin käsintehdyn näköiset suikerot ovat vain erään työn osa. Mistä työstä onkaan kysymys, sitä tietoa joudutaan vielä vähän odottamaan... mutta eipä tämän kanssa nyt muutenkaan ole ollut varsinaista kiirettä. :D

Mahtavaa, kun voi 30 vuoden käsityöharrastuksen jälkeenkin tuntea vielä olevansa ainakin joillakin käsityön osa-alueilla ihan aloittelija - ja siltä se työn jälki saa näyttääkin! :)

Mörri-Möykky siis palaa vielä blogiin - olkaa varuillanne! ;)

Kehruuvalssia

Tänään oltiin sitten rukkikurssilla! :) Meitä oli siellä monta innokasta naista - suurimman osan naama tuttuja muilta kansalaisopiston kursseilta tai käsityötapaamisista - ja kaikilla sattui olemaan perinnerukit mukanaan. Oman rukkini opettaja tunnisti aidoksi kiikkalaiseksi rukiksi, valmistusnumeron perusteella olisi 40-50-lukujen taitteessa valmistunut, mitä hieman epäilin, koska äitini on väittänyt rukkia paljon vanhemmaksi. Rukkinihan on äidin mummun vanha rukki, jonka mummu oli luvannut äidilleni kuolemansa jälkeen. Isomummuni kuoli muistaakseni 50-luvun alussa, eli ei hän ole kovin pitkään rukilla ehtinyt kehrätä, ja äitini ei ole kehrännyt sillä laisinkaan. Opettaja kehuikin rukkiani hyväkuntoiseksi, vaikka siitä onkin lyhtyä pitelevä nahkaremmi murtunut (kiitos sukurasitteena olevan siivousvimman; äidilläni on ollut tapana käyttää rukki aina silloin tällöin suihkussa...), ja sen on isäntä korjannut nyttemmin nippusiteellä. :D

Tämä kuva on noin neljän vuoden takaa, jolloin rukki kotiutui tänne meille. :)

Tässä vaiheessa lämmin kiitos Suville kyydistä ja kantoavusta! Ilman sinua olisi jäänyt kurssi-ilta väliin rukin kuljetusvaikeuksien vuoksi. Onneksi tässä vuosien aikana on jo alkanut tulla käsityötuttuja blogien ja neuletapaamisten ansiosta, niin osaa jo aavistaa, ketä kannattaa houkutella kursseille kaveriksi. :)

Ja mitäpäs muuta siellä kurssilla sitten tehtiin kuin kehrättiin!

Opettaja pisti vähän alulle ja näytti tekniikkaa, ja minä jatkoin. Huomaatko, mikä on opettajan kehräämää ja mikä minun? :D

Kotiin lähdin sitten tällaisen rullallisen kanssa:

Onhan tuo vielä melkoista "efektilankaa", mutta olen äärimmäisen onnellinen niistä muutamista lyhyistä hetkistä, jolloin tunsin pääseväni jyvälle kehräämisen saloista. Korostan, että kyse oli kuitenkin ihan lyhyistä hetkistä, sillä muutaman onnistuneen polkaisun jälkeen ote sitten herpaantui ja taas tuli möykkyjä, säie katkesi tai koko halvatun kuitu pääsi kierteelle. ;) Oivalluksen hetkinä kuitenkin tajusin, mistä kehräämisessä on kyse, ja olisihan se minun jo muusikkonakin pitänyt ymmärtää: RYTMISTÄ! Eivät ne naiset syyttä suotta ole aikoinaan polkeneet rukkia kehruuvalssin tahdissa. Mulla vaan on ollut viime päivinä korvamatona eräs hiphop-biisi, eikä se sopinut laisinkaan kehräämisen "taustamusiikiksi" - jos päässä soivaa kappaletta voi taustamusiikiksi kutsua - mutta kun koitin vaihtaa taajuuden välillä kolmijakoiseen "I Feel Pretty" -lauluun (toinen sinnikäs korvamato viime päiviltä), niin johan alkoi kehrääminenkin sujua.

Tätä kehruun huipputuotosta en alkanut kurssilla kertaamaan, ja luultavasti jätänkin sen yksisäikeiseksi. Sen sijaan pääsin kokeilemaan navajo-kertausta opettajan kehräämällä langalla ja sähkörukilla. Kursseilla on mahtavaa just tämä, ettei tarvitse oppia ainoastaan itse tekemällä, vaan myös seuraamalla toisten työskentelyä, ja että myös opettajan materiaaleilla ja välineillä voi harjoitella jotain tekniikkaa.

Minullahan on tällä hetkellä olemassa kaksi rukin rullaa itselläni. Kolmaskin rulla on, mutta sen äiti löysi vasta tänä kesänä, enkä ole muistanut ottaa sitä itselleni. Kurssilla en sitten ehtinytkään kertaamaan mitään, mutta tyhjensin kaiken varalta sen toisenkin rullan. Sen ympärillä oli nimittäin edelleenkin tällainen:

Tämän kuvan päiväys on 17.1.2010, eli tämä Novitan Hahtuvaisesta kehrätty möykky on levännyt rullalla vain vaatimattomat kolme vuotta kahdeksan kuukautta... ;) Jotenkin se kehruuinnostus vain lopahti tämän jälkeen, koska koin olevani ihan onneton siinä vaiheessa, kun pitäisi saada ihan kuidusta nyhtämällä lankaa. Tätä möykkyä ennen olin harjoitellut hahtuvalangalla kierteen tekemistä, ja sehän onnistui ihan hyvin ja lankaa syntyi kaulurin verran. En ole siis yli kolmeen ja puoleen vuoteen katsonutkaan tähän rullaan päin, vaan hautasin sen pois silmistä ja pois mielestä...

... kunnes toissailtana oli pakko tyhjentää rulla kurssia varten. Ja mitä ihmettä: onko aika ja lepo tehneet tehtävänsä, sillä tämähän on ihan lankaa! :) Nyt tämä vain pitäisi vyyhdittää ja kastella. Ehkä teen sen sitten yhdessä tämän iltaisen valkean möykkylangan kastelun kanssa. Toivottavasti se ei kuitenkaan lepää rullalla ihan kolmea ja puolta vuotta... ;)

Eilen oltiin huovutuskurssilla, tänään kehräämässä, ja nyt on sitten tosi vaikeaa päättää, kumpaa niistä tekisi koko viikonlopun... ;) Varsinkin, kun työn alla on niitä sukankutimiakin. Vähän kuitenkin tuntuu siltä, että huovutus vie voiton, sillä...

... kävin tänään hankkimassa "hieman" tykötarpeita ja lisämateriaalia huovutetuista palleroista tehtävän korun valmistukseen. Oulun Sinooperissa on tällä hetkellä -50% alennuksessa kaikki mahdollinen, sillä myymälä uudistetaan tämän syksyn aikana, ja kaikki vanha materiaali pyritään myymään sitä ennen pois. Huopakoruihin tarvitsin tietysti vähän jotain nauhaa, johon huopahelmet voi pujotella, sekä korulukkoja. Korvakorutkin ajattelin tehdä, ja vaikka minulla onkin jo entuudestaan korvakorukoukkuja, niin en yhtään tiennyt, miten ne huopapallukat voi koukkuun kiinnittää. Onneksi Sinooperin täti auttoi, ja ostin korupiikkejä. Toivottavasti isännällä on työkaluja niiden vääntelemiseen... Kaulakoruun ajattelin laittaa huopahelmien väliin vähän muitakin helmiä, joten ostin sitten niitäkin. Tämä on sinänsä hassu ostos minulle, koska en ole pätkääkään koruihminen, enkä varsinkaan helmi-ihminen. Blogeissakin jos satun törmäämään koru- ja helmiaskarteluihin, niin hyppään ne samantien yli. Enkä kyllä tykkää valmiistakaan helmikoruista. Joskus olen helmiä käyttänyt neuleisiin ja ristipistoihin, niissä ne vielä menettelevät, jos ovat sellaisia oikein pikkuriikkisiä ja huomaamattomia. ;) Huopahelmet ovat vähän siinä rajalla... toisaalta niissä on se pallon/helmen muoto hieman vastenmielinen, mutta se villa taasen houkuttaa. Mutta nyt, kun huovutuskurssilla alettiin palleroita pyörittelemään, niin kait niistä ne korut pitää tehdä! Saa nähdä, kuinka paljon sitten laittelen näitä muita helmiä joukkoon, vai jaksanko pyöritellä koko helminauhallisen huopahelmiä. Huovutuskurssin opettajan helminauhassa oli arviolta 27 huopahelmeä ja välissä vielä näitä askarteluhelmiäkin, joten saa niitä muutaman kappaleen pyörittää, jos sellaisen haluaa tehdä.

Olen minä muuten töissä tehnyt pari rannekorua puuhelmistä, mutta aika vähälle käytölle ovat jääneet...

Mutta näissä tunnelmissa aletaan vähitellen käydä kohti viikonloppua. Nähtäväksi jää, mitä käsitöitä silloin inspiroidun tekemään. :) Kroppa kyllä nytkii edelleen rukin polkaisujen tahtiin, joten varmaan ainakin henkisesti tanssahdellaan hetki vielä kehruuvalssia.

Kosketa värttinää...

Lapsena leikittiin äidin yhden perhepäivähoitolapsen kanssa usein Prinsessa Ruususta. Yleensä toinen oli prinsessa (yleensä se mun kaveri) ja toinen hoiteli kaikki muut roolit. ;) Yksi jännittävimmistä kohtauksista oli tietenkin se, kun Ruusunen lähestyi kohtaloaan ja noita kähisi korvan juuressa: "Kosketa värttinää, kosketa värttinää..."

Mun täytyy kuitennkin tunnustaa, etten ole nähnyt värttinää livenä koskaan eläessäni ennen tätä iltaa!

Olin siis tänä iltana Oulun kansalaisopistolla värttinällä kehräämisen kurssilla, opettajana varmastikin monille tuttu Louhittaren Luolan Tuulia, joka on myös kirjoittanut Kehrääjän käsikirjan. Olenhan minä rukillani harjoitellut kierteen tekemistä hahtuvalangasta, mutta kun kuvioihin tuli kuidut ja sormenvahvuiset möykkylangat, niin siihenpä se innostus sitten lopahti - plus että rukista hajosi ratkaiseva osa, ja vaikka mies korjasi sen nippusiteellä, niin en ole moneen vuoteen enää tuntenut kehräämisen intoa ensimmäisten kokeilujen jälkeen. Nyt sitten oli pakko päästä opettelemaan kehräämisen salat ihan kädestä pitäen, kun siihen mahdollisuus tarjoutui.

Tadaa! :) Ensimmäinen värttinällä kehräämäni lanka, viisi grammaa! :D Onhan tuossa "hieman" epätasaisuutta, mutta olen ihan äärimmäisen ylpeä siitä, että ope sanoi lankani olevan tasapainossa - Luoja yksin tietää, mitä se tarkoittaakaan, tai selitettiinhän se kurssilla montakin kertaa, mutta mulla meni keskittyminen täysin siihen värttinän kanssa räpeltämiseen, niin ei kaikkea tullut sisäistettyä. Jotain sellaista se kuitenkin tarkoittaa, että jos lanka ei vyyhtinä roikottaessa lähde kiertymään itsensä ympäri, niin se on tasapainossa. Onnistuin siis edes jossain! :) Nyt tuo pikkunöttönen on uiskentelemassa vedessä ja laitan sen piakkoin kuivumaan.

Kurssin ajaksi sai lainaksi värttinän, mutta se oli mahdollisuus myös ostaa itselle. Lisäksi ope myi kympillä kuitupaketteja, jossa on erilaisia kuituja kotona kokeiltavaksi, sen sai siis halutessaan ostaa. No minähän ostin sekä värttinän että kuidut, ja on tuossa kasassa myös se kuitu, mitä en ehtinyt kurssilla kehrätä, eli kurssin hintaan kuului sen verran villaa, että pääsi kehräämistä kokeilemaan. Eihän siinä kolmessa tunnissa ihan mahdottomia ehdikään. :)

Tänä syksynä meidän perhe kyllä opiskelee kansalaisopistossa ahkerasti. Tiistaina esikoisella alkoi parkour-liikuntaharrastus, tänään sitten kuopus meni opistorakennuksen toiseen päähän ensimmäiselle ukulele&djembemuskaritunnilleen (voi että, kun hän onkin toivonut oppivansa soittamaan ihanaa pinkkiä ukuleleaan! :) ), kun taas minulla alkoi samalla kellonlyömällä tuo värttinäkurssi opistotalon toisessa päässä. Tosi kivoja kyllä tuollaiset yhden illan kurssit, joita nyt on opistolla tänä syksynä ihan mukavasti, ei ole niin tiivis rupeama kuin viikonloppukurssi, eikä toisaalta sido viikottain kuten koko vuoden jatkuvat kurssit. Tämän värttinäkurssin lisäksi ilmoittauduin syyskuun lopulla pidettävälle yhden illan rukkikurssillekin, ja oikeastaan se minua kiinnostaa enemmän, mutta kurssin edellytyksenä on se, että osaa kehrätä entuudestaan värttinällä, joten siksi kävin tämän kurssin ensin. Tuulia pitää opistolla vielä lokakuussa yhden illan kuitukurssin ja kahden illan värjäyskurssinkin. Niille en ollut ajatellut osallistua, mutta kun kyselin kurssien sisällöstä tänään lisää, niin ne alkoivatkin kiinnostaa enemmän. Kotiin tultuani pohdin ääneen miehelleni, pitäisiköhän minun ilmoittautua noillekin kursseilla, ja mies vastasi, että ilman muuta kannattaa, jos vain jaksan. Ihana mies! :) Siitä jaksamisestahan tämä onkin enemmän kiinni - sairauslomalla minulla on nyt kyllä aikaa ja mahdollisuus harrastaa enemmän kuin työssä käydessä, mutta omat voimat ovat aika heikot. Tänäänkin minulla on ollut vaihteeksi hieman kuumetta (kuuluu nähtävästi tähän sairauteeni aina pienissä periodeissa), mutta en viitsinyt perua kurssia, kun sitten olisi pitänyt perua se rukkikurssikin, kun en olisi oppinut tätä värttinäkehruuta. Hyvinhän tuota jaksoin, ja väsymyshän minulla onkin jo ihan kroonistunut, ei se lähde nukkumalla eikä levolla minnekään. Sitä paitsi lääkäri ja toimintaterapeutti eilen nimenomaan suosittelivat, että pitää tehdä ja käyttää kropan lihaksia niin paljon kuin jaksaa ja pystyy.

Ilmoittauduin siis tänä iltana vielä niille kahdelle muullekin kurssille, ovathan ne vähän niin kuin jatkoa näille kehruukursseille. Niin, ja huovutuskurssillekin lopen viimein ilmoittauduin siinä vaiheessa, kun sairausloman jatkosta sovittiin, ja sain varmuuden siitä, että pääsen kurssilla käymään. Ensin olin ajatellut viikonloppukurssia, mutta sen kurssin infoilta olisi juuri samana iltana kuin koulun vanhempainilta, ja myös päällekkäin kuopuksen muskarin kanssa, eli sen puolesta se kurssi ei sitten sopinut aikatauluihin. Toisen kansalaisopiston viikonloppuhuovutuskurssille pääsin vasta varasijalle, koska olin tietysti juuri silloin taas yhdellä lääkärikäynnillä, kun sen opiston ilmoittautumiset alkoivat, ja suosituimmat kurssit tulevat vauhdilla täyteen. Niinpä sitten päädyin tämän saman kansalaisopiston päivähuovutuskurssille, jossa on neljä kokoontumiskertaa syys-lokakuussa. Tuota huovutusta olen miettinyt jo pitkään siksikin, että märkähuovutusta olisi ihana tehdä töissä lastenkin kanssa, mutta pitäisi vähän käydä opettelemassa sitä tekniikkaa, jotta voisi sitten opastaa muita. Eri asia sitten, miten toisessa kädessä riittää voimat tehdä siellä mitään, mutta jos ainakin perusperiaatteet oppisi. Sitä paitsi hoksasin tänä iltana, että kaikki kehräyksessä "pilalle menneet" (katkenneet, sotkeutuneet...) villanpalathan voi käyttää huovutuksessa hyödyksi, niitä ei ainakaan roskiin kannata heittää! :D

Minulla oli tietysti kurssilla myös kudin mukanani siihen saakka, kun odoteltiin kurssin alkua ja käytiin vähän esittäytymiskierrosta läpi. Hassua oli hoksata, että kutimilla olevat langat värjäsin vuosi sitten juuri siinä samassa luokassa, jossa tänäänkin istuin (istuin silloin vielä ihan samalla paikallakin...). Lisää siitä kutimesta sitten aikanaan, kun se on pudonnut puikoilta. :)

Ihania syyspäiviä! :)

Kakkasesta kukkaseksi ja kaikkea muutakin kaunista :)

Joskus lampaankakasta voi tulla lampaankukka. Tosin ensin täytyi tehdä se kakkakin. :)

Tarina alkoi yli vuosi sitten tammikuussa, jolloin kävin ostamassa kiekon hahtuvaa.

5.1.2010

Se ei päässytkään puikoille, vaan joutui rukin käsiteltäväksi.

6.1.2010

13.1.2010

16.1.2010

Kun se oli kerrattu kaksisäikeiseksi, siitä oli aika tehdä vyyhti.

16.1.2010

16.1.2010

Sitä pestiin ja kuivattiin. Tässä vaiheessa sen tuoksu antoi sille myös nimen Lampaankakka. :)

17.1.2010

17.1.2010

17.1.2010

17.1.2010

Kuten kuvien päivämääristä huomaa, Lampaankakka sai ihan rauhassa pötkötellä lankakaapin uumenissa yli vuoden, ennen kuin se taas kaivettiin esille hieman vähemmän tuoksuvana. :)

14.2.2011

Ystävänpäivän kunniaksi löytyi tuttu ystävä vyyhdinpuut. :) Joita ei tässä taloudessa oltukaan käytetty sen jälkeen, kun sen avulla tehtiin Lampaankakasta vyyhti. Ja nyt sitten samasta kakasta tehtiin samoilla puilla kerä. :)

14.2.2011

16.2.2011

Sitten vain täytyi alkaa pienentää palloa ja muuttaa Lampaankakka lopulliseen olomuotoonsa. Sormet tunsivat, että tässä on selvästikin aloittelevan kehrääjän ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) itsekehrätty lankavyyhti: kierrettä on niin runsaasti, että lanka oli paikoin tosi kovaa ja karheaa, kun olisi köyttä neulonut. Mutta ei sen niin väliä, sehän on itsekehrättyä. :)

Ja sitä lankaa riitti ja riitti ja riitti... mutta periksi ei annettu, jokainen sentti oli käytettävä. :) Ja niin tuli Lampaankakan päälle lopulta vielä se kukkanenkin. :)

Lampaankakka-kauluri

Tehty ajalla: 14.-18.2.2011

Malli: Oma; syntyi tehdessä

Lanka: Itse kehrätty Lampaankakka

Langankulutus: 150 g

Puikot: 5 mm + virkkuukoukku 5 mm

Koko: Itselle

Muuta: Olipas kierteinen lanka neuloa, mutta lampaanrasva piti kädet hyvässä kunnossa! :) Kukkakoriste ja kaulurin reunus virkattu.

Tiesittekö muuten, että rakastan talvea?! :) Etenkin tämä kulunut viikko on ollut ihan talvea parhaimmillaan! On niin ihanaa, kun voi pukea viisi villapuseroa päällekkäin, kääriytyä lämpimään ja pehmeään. Itseneulottuun. :) 

Eikä haittaa, vaikka jäisi aamulla naamavärkki naturelliksi, kun voi ulkona huoletta vetaista villaa naamankin yli, eikä kukaan katso pitkään. :) 

Villa tuntuu niin pehmeältä poskea vasten, ja se suojaa hyvin myös astmaatikon hengitysteitä. Ja kun hetken aikaa on hengitellyt aidon pässinpökkimän läpi, niin johan sieltä alkaa se huumaava ominaistuoksukin taas tulla esille. :) Villaa, villaa, villaa - voi kun voisi ympäri vuoden pukeutua päästä varpaisiin moniin villakerroksiin! :)

Ihanaa, että tätä itse kehrättyä oli näinkin paljon olemassa, nyt saan samalla vaatteella lämmittää niin kasvot kuin hartiatkin. :) Ja tulihan tästä vähän söpökin, virkattua pitsireunaa ja vielä tuo kukanhöpsötys. ;)

En varmaan koskaan kyllästy lumeen - se tekee minut lapseksi jälleen! :) Kun ensilumi satoi joskus loka-marraskuussa, mieleni teki hypätä vain hankeen ja jäädä siihen kellimään. Eikä se innostus ole laantunut missään vaiheessa, päinvastoin joka ainoa päivä kun näen puhdasta, valkoista lunta, se houkuttelee minua yhtä lailla syleilyynsä kuin ensilumikin. Syksyn lehdissä on jotain samaa, niihinkin tekisi mennä mieleni pyörimään ja loikoilemaan. Sen sijaan keväässä ja kesässä en ole koskaan kokenut mitään viehätystä, ne vain olla möllöttävät, mutta onneksi kestävät vain vähän aikaa. :) Voi, tällä viikollakin kirjastoreissullani oli niin mahtavaa, kun ilmassa leijaili keijupölyä ja puhtaalla hangella hohtivat timantit - siinä kieriskeleminen tulee kyllä huomattavasti halvemmaksi kuin oikeisiin timantteihin sukeltaminen. ;)

Kunpa tämä talvi jatkuisi ikuisesti eikä kesä tulisi ikinä! :) Mieluummin -30 pakkasta kuin +30 hellettä. ;)

  

Tarkkaan kulutettu villakerä kerryttää toki hamsterigrammoja, ja kukkaistempauksen aikana se kukka näemmä löytyy nyt ihan joka paikasta. :) Lankavarastossani ei muuten ole enää edes puolta kiloa lankaa - onneksi tuli eräs huippukiireellinen ristipistoprojekti työn alle, niin ei tarvitse enää pelätä langan loppumista kesken hamsterikuukauden, kun ei ehdi neuloa... ;)

Ihanaa talviviikonlopun jatkoa - käykäähän muutkin pyörimässä timanttikylvyssä! :)

Pikku-Marin rukista on lyhty irronnut...

...nippusiteellä me korjaamme sen! :)

Pikku-Mattihan korjasi autoaan aina purukumilla, mutta meidän perheessä toimii tilanteessa kuin tilanteessa nippuside. :) Kuten nyt vaikka isomummun rukin korjaamisessa.

Tästä puuttui tappi. Se oli siinä kyllä silloin vielä, kun olin lapsi, mutta kun rukkia on kotonani siirrelty sinne jos tännekin, niin se on jonnekin matkan varrelle pudonnut. Uutta tappia ei tarvitse alkaa sorvaamaan, kun pistetään tilalle nippuside... ;)

Lyhdynpidike on nahkainen, eli lyhty työnnetään tuonne rullalle käärityn nahan muodostamaan reikään. Vaan rukki kun on vanha, ja äitini on sitä huoltanut mm. käyttämällä rukkia säännöllisesti suihkussa (!), niin eihän nahka ihan mitä tahansa kestä. Kun minä aloin tällä ahkerasti kehräämään, ja pojatkin taisivat vähän innostua polkemaan ja pyörittämään, niin nahkahan murtui, eikä lyhty pysynyt enää paikoillaan. Vaan minä pistin vähän nahkaliimaa väliin ja varmistin liimauksen pysymisen nippusiteellä...

Kas näin, ja nyt se taasen kehrää...! :)

Kukkuuta vaan! :)

Lupasin edellisessä postauksessa kirjoittaa seuraavaksi jostain muusta kuin kehräämisestä, mutta jos sitä alkaa odottaa, niin voi tulla pitkä päivitysväli... ;) En ole kyllä nyt kehrännyt sitten viikonlopun, mutta koska kommentteihin tuli jotain kysymyksiä, niin vastaanpa niihin. Niin, kiitos tosiaan kommenteista! :)

Heh, en aio mitään lankatehdasta perustaa, eli sen mitä kehrään, aion myös itse neuloa. :) Ja muutenkaan minulla ei ole ainakaan nyt mitään suuria suunnitelmia kehräämisen suhteen, kunhan vain kokeilen, millaista se on. Joitain haaveita minulla kyllä on, millaista lankaa olisi kiva kokeilla itse tehdä, mutta ensin pitää tuo taito kunnolla opetella. Tai sitten tyydyn aina vaan kehräilemään hahtuvalangasta, kun se näkyy sujuvan. :)

En ole edes kokonaan lukenut Sari Varilon Kehrääjän kirjaa, mutta sen mitä olen kehräämisestä nyt oppinut ja oppia tarvinnut, niin tuohon kirjaan olen turvautunut. Siinä kirjassa on alussa pitkät pätkät kaikista maailman kuiduista ja värttinällä kehruusta, mutta minä hyppäsin suoraan kohtaan rukilla kehrääminen ja kertaaminen ja valmiin langan viimeistely. :D Mutta kiinnostuin myös aiheesta erikoislangat ja efektilangat, ja kun niistä oli kommenteissa kysymys, niin koitanpa tähän poimia jotain, mitä tuossa Kehrääjän kirjassa aiheesta sanotaan. Eli melkein mitä vaan voi kehrätä, ja jos omistaa karstat, niin niillä voi karstata ensin kaikenlaisia kuituja yhteen, vaikkapa eri materiaaleja, eri värejä jne. Tai sitten voi vaikka jotain langanpätkiä tai valmiita neuleitakin pistää uudestaan karstojen päälle ja karstata niistä uudestaan kehrättäviä kuituja. No, minulla ei ole niitä karstoja, joten voi olla etten tuota koskaan tule kokeilemaan, mutta siis mahdollisuuksia on niille, keitä aihe kiinnostaa. :) Mutta sitten kertaamalla voi myös tehdä vaikka mitä, eli jos kaapissa on vaikka jotain aivan liian ohutta lankaa, mistä ei halua sellaisenaan mitään neuloa, niin sitä voi kerrata rukilla yhteen jonkun toisen langan kanssa. Voi kerrata paksua ja ohutta lankaa yhteen, ja kerrata voi useampiakin kuin kahta säiettä - minäkin luulin, että voi tehdä ainoastaan kaksisäikeistä lankaa, mutta niitä säikeitä voi olla vaikka kuinka monta ja vielä kertaamisen jälkeenkin voi taas kerrata uudestaan toisen langan kanssa, ainakin niin tuossa kirjassa sanotaan. Ja sitten siinä neuvotaan ihan erikseen, miten saa tehtyä lankaan möykyn, jos haluaa efektilankaa. ;) Heh, minäpäs osaan tehdä möykkyjä vaikken haluaisikaan! :D Ja ihan kuin olisin lukenut samaisesta kirjasta, että lankaan voi sekoittaa hiuksia ja heinääkin - ainakin hiuksia taitaa olla minun Lampaankakassani seassa, koska noita minun hiuksiani nyt muutenkin on aina joka paikassa, neulon niitä yleensä neuleen sekaankin noin niin kuin vahingossa. :) Niin, ja tuossa kirjassa sanotaan vielä, että "luova langanteko sopii sellaisellekin, jonka kärsivällisyys ei riitä kehräämisen opettelemiseen", eli ihan jo pelkästään lankoja kertaamalla voi tehdä uudenlaista lankaa. Se kertaaminen on tosi helppoa, kun siinä vain rukin avulla kierretään kaksi tai useampi lankaa yhteen. Että silleen. :)

Niin, ja mulle tuli mieleeni yksi vuosia sitten ostettu lankakerä, joka mulla edelleen odottaa kaapissa, että älyäisin tehdä siitä jotain; siinä on toinen säie villaa ja toinen pellavaa, eli se on hyvä esimerkki langasta, jossa on yhdistetty kertaamalla kahta materiaalia. Se taitaa vaan olla liian ihanaa, enkä ole siksi raaskinut siitä mitään tehdä... ;)

Okei, ei mulla ollut sitten kehräämisestä tällä erää muuta. Mutta ei oikeastaan ole muistakaan käsitöistä. Huivia ja pikkujakun hihoja olen vuorotellen neulonut aina kun vain on ollut mahdollisuus. Että etenee molemmat, mutta niissä ei ole nyt mitään uutta, että kannattaisi alkaa kuvaamaan. Joten kuvitelkaa tähän ne aiemmat kuvat kyseisistä neuleista, mutta vain pikkuisen edistyneenä. ;) Lupaan tehdä ne valmiiksi tammikuun aikana, niin tulee vielä sitten tässä kuussa kuviakin. :)

Ihana pakkanen taas tänään! :) Kova viima kävi kyllä, oli aika raskasta polkea vastatuuleen kahdesti tänään, mutta ajattelin kuntoilun kannalta. :) Niin, ja sainhan toki kahdesti polkea sitten myötätuuleenkin paluumatkoilla. ;) Luntakin tuli taas lisää. :)

Ai niin, Lampaankakka ei enää tuoksu koko talossa, ainoastaan silloin jos työntää nenänsä vyyhtiin. :) Ja sitähän pitää aina välillä hiplata ja tuoksutella, että onhan se varmasti nimensä veroista. ;) Vieläkään ei ole syntynyt mitään Suurta Ideaa, mitä tuosta tekisin, paitsi ajatus on, muttei käsitystäkään toteutuksesta. Mutta ehkäpä se jonain päivänä hahmottuu. :)

No niin, nyt lopetan tämän turinointini tähän. Hauskaa viikon jatkoa! :)

Lampaankakka :)

No niin, tässä sitä ihtiään nyt olisi! :)

Oikein letille käärittynä. :)

Ja pitäähän langalla nyt olla vyöte ja nimikin. :) Nimi tuli siitä, kun esikoinen kävi tänään kylppärissä, palasi sieltä nenäänsä pidellen ja sanoi: "Äiti, kylppärissä haisee ihan lampaankakka!" :D No, siltä siellä on kyllä kieltämättä haissut siitä asti, kun eilen pistin tämän vyyhdin huuhteluun ja kuivumaan. :) Ja koska tähän lankaan ei edelleenkään voi koskea ilman, että kädet alkaa tuoksahdella sille itsellensä, niin saapi lanka pitää kauniin nimensä. :)

Vyötteen tiedot kertovat sitten kaiken oleellisen. Langan materiaalina oli Pirtin kehräämön hahtuvalanka, eli tämä oli vasta sellainen harjoituserä, jolla opettelin kierteen tekemistä. Helppoa hommaa, jopa meidän 5 v esikoinen osasi kehrätä hahtuvalangalla. Hassuinta minusta on, että sitä hahtuvalankaa minulla oli alkujaan 145 grammaa, mutta äsken punnitessani vyyhdin, painoa olikin 168 grammaa. Nähtävästi kaikki kosteus ei ole vielä pesun jäljiltä haihtunut, vaikka lanka tuntuu sormin koskettaessa ihan kuivalta. Heitin sitten tuohon vyyhtiin painoarvioksi noin 150 grammaa. Metrimäärä voi hyvinkin olla alakanttiin, sillä mittasin vyyhdin ympäryksen noin suurinpiirtein ja sitten vain laskin, montako kierrosta olen tehnyt, ja sillä sain määräksi 243 metriä, mutta se voi hyvin olla enemmän tai vähemmänkin. Jotain sinne päin kuitenkin. :) On siis paksuudeltaan jotain 7 veljeksen ja Isoveljen väliltä.

Tärkein on toki mainittu vyyhdissä, eli: Tuotannollisista syistä lanka sisältää solmuja. :) Ei siis "saattaa sisältää", kuten yleensä lukee, vaan ihan varmuudella sisältää. :) En oikein muuten tiennyt, miten yhdistää kerrattuja lankarullallisia toisiinsa, joten tein sitten solmun. Kyllä ne sinne neuleen sisään piiloutuvat. :)

Kertaamisen jälkeen lanka tuntui ihan kovalta narulta, mutta pesu on pehmentänyt sitä kovasti, ja enää se vain tuntuu napakalta. Karhealta ja pehmeältä yhtä aikaa, niin kuin ehta pässinpökkimä tuntuu. Ja rasvaiselta myös - älkääkä unohtako sitä tuoksua. ;)

Mitähän tästä sitten tekisi? :) Odotan tietysti ensin, että kaikki kosteus haihtuu, eli lanka saa nyt olla vielä jonkin aikaa rauhassa vyyhdillä. Tästä olisi kiva tehdä joku yksi neulottu tai virkattu juttu, johon saisi käytettyä kaiken langan. Voisi sitten sanoa siitä jutusta, että tämä on tehty ensimmäisestä kehräämästäni langasta. :)

Koska ensimmäinen lanka onnistui noin hyvin, oli intoa siirtyä seuraavaan vaiheeseen kehräyksen opettelun taipaleella.

Huhut kertovat, että Heivatun Kudelman kotikehräämö olisi aloittanut uuden Möykky-langan tuotannon. ;) Materiaalina Novitan Hahtuvainen turkoosina, ja tässä ensimmäinen 50 gramman satsi kehrättynä. Möykky-langasta on ilmiselvästi tulossa nimensä veroista. ;)

Hahtuvalangan kehrääminen oli todellakin lastenleikkiä verrattuna sitten ihan kuidun kehräämiseen, ja Hahtuvainen kuitenkin on käsittääkseni hyvin pitkälle esikäsiteltyä, että sitä pitäisi olla helppo kehrätä. Mutta eipäs vain ollutkaan niin helppoa, vaan niitä möykkyjä alkoikin tulla oikein urakalla. Tuumasin, että ehkä pidänkin tässä välissä pienen kehräystauon, sillä huomasin etten oikein jaksanut tänään enää keskittyä. Eihän minulla ole mikään kiire tätä asiaa opetella, kun ei ole langoista ainakaan pula, että sen vuoksi pitäisi kiireesti itse kehrätä. :) Joten Möykky-langan tuotanto on toistaiseksi keskeytetty, mutta jatkunee jossain vaiheessa, ehkä jopa odotettavissa vähemmän möykkyistä lopputulosta. :) Niin, ja mikäli tuotanto jatkuu tällaisena, niin Möykky-langasta on tulossa tosi paksua... ;)

Niin, noista kehräämisen materiaaleista kysyttiin kommenteissa. Minä siis aloitin opettelun ihan hahtuvalangalla, eli sillä, mitä myydään kiekoissa 1- tai 2-säikeisenä, ja jota voidaan neuloa sellaisenaankin ihan suoraan kiekolta. Siitähän tehdään mm. vaippapöksyjä tai erilaisia vaatteita huovutettavaksi tai ilman huovuttamista pidettäväksi. Sitä on tosi helppo kehrätä, kun tarvitsee vain tehdä kierrettä lankaan. Sitten on olemassa valmiiksi esikäsiteltyjä villatopseja, joihin en ole vielä perehtynytkään, muuta kuin nyt tuota Novitan Hahtuvaista kokeilin, kun sitä on "muutama" pussi tuolla huovutusvillalaatikossa. Voi olla, että omat kehräilyni jäävät toistaiseksi ainakin näihin hyvin helppoihin materiaaleihin, joita ei tarvitse itse työstää mitenkään, koska mulla ei ole esimerkiksi karstoja olemassa (ainakaan vielä). Eikä mua kauheasti houkuttele villan karstaaminen, ja muutenkin haluan pitää tämän kehräämisen vain sellaisena satunnaisena kokeiluna. Pitäähän sitä aikaa jäädä niiden valmiiden neuleittenkin tekemiseen. :)

Ja pakko vielä kehua tuo isomummuni rukki! Se on nimittäin niin toimiva kapistus, ettei minulla ole ollut sen kanssa ongelmia vielä yhtään! :) Yksi tappi siitä puuttui, sekin kyllä oli paikoillaan vielä silloin, kun olin lapsi, mutta on vissiin jonnekin meidän vintille pudonnut. Isäntä laittoi sen tilalle nippusiteen ja hyvin toimii! :) On siis tosi hyvässä kunnossa, vaikkei sillä ole kehrätty ehkä 60 vuoteen. Äiti on pitänyt sen puhtaana ja säilyttänyt sen hyvin, eli sain sen täysin pölyttömänä eikä siinä ole mitään villarasvoja kertynyt eikä muutakaan. No, jos se on ollut meidän suvun naisten käytössä, niin voin kuvitellakin, että sen puhtaudesta on pidetty hyvin huolta. ;) Pyörii kuin unelma, ja kaikki pelaa muutenkin. Tänään meinasi tulla ensimmäinen ongelma, kun nyöri alkoi liitoskohdastaan jäädä jumiin aina tullessaan puolan uraan, mutta se johtui ihan vain siitä, että olin eilen illalla hoksannut, että se rukin päässä oleva tappi onkin ruuvi, ja innostuksissani sitten ruuvannut nyörit vähän liian kireiksi. Kun sitten hoksasin löysätä ruuvia, niin sitten taas toimi rukki entiseen malliin. :) Voi, miten onnellinen olenkaan, että suvussamme on kulkenut tuollainen aarre, ja että sain sen omakseni! :)

Se kehräämisestä tällä erää, lupaan palata muihin käsityöaiheisiin heti seuraavalla kerralla. :) Olen minä tänään vähän neulonutkin, että en ole ihan vain tuoksutellut Lampaankakkaa. :D

Mukavaa uutta viikkoa! :)