Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Syyskuun raporttia ja lokakuun suunnitelmia

Aika kiitää vinhaa vauhtia, ja nyt on taas vuoden toiseksi ihanin kuukausi takanapäin. Mutta vuoden kaikkein ihanin kuukausi alkaa onneksi huomenna - JEE! :) Mitäpä elämä olisikaan ilman syys- ja lokakuuta, tätä ihanaa syksyä?! :)

Lörpöttelyt sikseen, ja raportoimaan syyskuun käsityösaldoa! :)

Suunnitelmia oli kuun alkaessa taas vaikka millä mitalla, osa taas toteutui, osa ei. Suunnitelmat ovat tässä alla, ja kursiivilla taas se, miten toteutui vai toteutuiko ollenkaan:

  • Virkkaan aloittamani pitsiliinan valmiiksi - näin tein
  • Virkkaan isännälle sinisen kännykkäpussin - senkin tein, vaikka ei ole näemmä ollut paljon käytössä...
  • Neulon sinisen puseron Tennesseestä - toteutui
  • Neulon sinisen topin Samoksesta - toteutui tämäkin
  • Neulon ainakin kolme paria sukkia - tasan kolmet tein, eli ne mitkä aioinkin (Saltkråkan, polvekeraita ja sinivalkoiset)
  • Neulon yhdet siniset lapaset - en ehtinyt edes aloittaa... yhdet punaiset lapaset kyllä tein ;)
  • Neulon yhdet siniset kämmekkäät - nämä ehdin aloittaa, mutta ei ole vielä edes toinen valmiina
  • Neulon yhden sinisen luutun - juu, taisin neuloa
  • Ristipistelen yhden joulukalenterin luukun - tämän tein
  • Edistän joulukalenteria jonkin matkaa - edistyi
  • Kulutan yli kilon lankaa :) - onnistui!
Ja lisäksi tuli tehtyä ehkä jotain muutakin, mitä en osannut kuun alussa vielä suunnitellakaan. :)






Valmiita käsitöitä syyskuussa:

  • 2.9. iPhone-pussi (virkaten), langankulutus 10 g
  • 5.9. Luutu (neuloen), langankulutus 18 g
  • 10.9. Pitsiliina (virkaten), langankulutus 89 g
  • 14.9. Toppi (neuloen), langankulutus 169 g
  • 14.9. Kirjanmerkki (virkaten), langankulutus 4 g
  • 17.9. Polvekeraitasukat (neuloen), langankulutus 130 g
  • 20.9. Saltkråkan-sukat (neuloen), langankulutus 143 g
  • 22.9. Lapsen lapaset (neuloen), langankulutus 36 g
  • 26.9. Kukkakirjottu pusero (neuloen), langankulutus 547 g
  • 29.9. Perussukat (neuloen), langankulutus 108 g
Yhteensä siis 10 valmistunutta työtä kuukaudessa ja langankulutusta 1254 grammaa! :) Tosin mainittakoon, että meille tuli syyskuussa 750 grammaa Cottonellaa, että lankavarasto ei ihan hurjasti pienentynyt. Kuitenkin aika hyvin langankulutusta, kun noistakin suuri osa on tehty ohkaisesta langasta.

Mistä päästäänkin tämän vuoden tavoitteeseeni pienentää lankavarastoa vuoden aikana 10 kiloa. Tilanne on nyt vuoden alkuun nähden se, että 3/4 vuodesta on kulunut, lankaa on neulottu, virkattu tai muuten tuhottu 10 kg 809 grammaa, uutta lankaa on kaikista itsensähillitsemisyrityksistä huolimatta saapunut meille 4886 grammaa, eli lankavarasto on pienentynyt tähän mennessä 5923 grammaa. Se tarkoittaa sitä, että lankavaraston pitäisi vielä pienentyä loka-, marras- ja joulukuun aikana 4077 grammaa. Ei siis mahdoton ajatus vieläkään saavuttaa lankalaihistavoitetta: jos en osta enkä saa nyt kolmeen kuukauteen lainkaan lankaa, minun tarvitsee neuloa, virkata tai muuten kadottaa ainoastaan 1359 grammaa lankaa kuukaudessa. Helppo nakki! :) Tai luulisin, että aika tiukille menee, mutta mitäpä tämä elämä olisikaan ilman jännitystä... ;)



Langantuhoamisen apuna minulla on ollut syyskuussa tietysti Project Spectrumin sininen kausi sekä Sukkasato - molemmat jatkuvat vielä lokakuun ajan, joten kuukauden vaihtuminen ei sikäli tuo mitään suurta muutosta elämään, ainakaan neulerintamalla. Porskutellaan entiseen malliin! :)

Ja sitten ne suuret suunnitelmat. :) Aika pitkälle jatketaan siitä, mihin ollaan nyt jääty ja mitä jäi vielä syyskuun suunnitelmista toteuttamatta. Mutta jos jotain aikeita lokakuulle tähän nyt kirjaisin ylös, niin ne voisivat olla:

  • Keskeneräiset neuleet valmiiksi eli hiljattain aloittamani kämmekkäät
  • Toinen keskeneräinen valmiiksi: turkoosit sukat
  • Siniset lapaset siirtyvät syyskuun suunnitelmista lokakuulle
  • Sinisiä lankoja voisi tuhota pariin ehkä salaiseenkin projektiin
  • Taikajakku vihreästä 7 veljeksestä + sille kaveriksi sukat
  • Joku toinenkin vähän isompi projekti paksuhkosta langasta ois kiva...
  • Yhteensä ainakin kolmet sukat valmiiksi (yllä onkin mainittu jo kahdet)
  • Syystakin kaveriksi olisi kiva ehtiä neuloa jotain asustetta, lankaakin olisi valmiina...
  • Ristipistoillen taas yksi joulukalenterin luukku + itse joulukalenteria vähäsen eteenpäin
  • Lankaa olisi tarkoitus tuhota ainakin se 1359 grammaa :)
  • Kierrän lankahoukutukset kaukaa - myös Oulun käsityömessuilla! ;)
Lokakuun suunnitelmani ovat nyt aika väljähköt, mutta tällä hetkellä sellaisia ihan "must"-projekteja ei ole mielessä, mutta sitäkin enemmän kaikenlaisia kummia lankanyssäköitä, joille suunnitelmat ovat hieman vielä avoimena. :) Eikä tiedä, mihin niistä tarttuisi seuraavaksi...



Muistin virkistykseksi vielä kuva tuosta joulukalenterin luukusta, jonka sain tehtyä syyskuussa. Tälle olisi seuraavaksi tulossa kaveriksi enkeli. :)

Oikein leppoisaa ja ihanan syksyistä lokakuuta teille kaikille! :) Minä odotan oikein kovasti kuun vaihtumista... ;)

tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Muistoja toissakesältä

Olen neulonut perussukat. :) Paksusta langasta. Lämpimät. :) Arvelin toissailtana, että saisin ne vielä saman illan aikana valmiiksi, sillä paksu lanka on joutuisa neuloa, ja lanka näytti hupenevan ihan silmissä. Kuvittelin jopa, että lanka saattaisi riittää just ja just varrettomiin sukkiin. Siksi totesin sunnuntai-iltana, että pakko säästää loppulanka bussineuleeksi, että on jotain helppoa tekemistä työmatkalla, ja aloittelin kotineuleeksi jotain vähemmän aivotonta. No, aivan hyvin olisin voinut pitää nuo sukat kotineuleenakin, sillä sitä lankaa lopulta riitti ja riitti... ja riitti. Ihan oikeiksi sukiksi, eikä miksikään sniikkereiksi. ;)



 Perussukat
Tehty ajalla: 27.-29.9.2009
Malli: Perussukat jalkaterään jatkuvalla 2o 2n -joustimella, aloitettu kärjestä 8-aloituksella, tiimalasikantapää
Lanka: 100% Suomenlampaanvilla Hailuodosta Luovon Puikkarista, langan tekijäksi mainittu E. Sipilä
Langankulutus: 108 g
Puikot: 4 mm
Koko: Oma jalka, napakka 38/39
Muuta: Paksut ja ihanat perussukat


Nimesin sukat kuvatiedostossa Hailuoto-sukiksi ihan vain siksi, että muistaisin, mistä lanka on peräisin. :) Kävimme toissakesänä eli 2008 elokuussa Hailuodossa, josta ostin yhden vyyhdin tätä paksua merihenkistä lankaa, silloin jo ajatuksenani oli tehdä tästä sukat. Tiedä sitten, miten kestävät käytössä, kun ovat täyttä villaa. Mutta nämä on todella paksut! :) Arvioisin, että suunnilleen Novitan Isoveljen paksuista, eli tätä olisi voinut neuloa hyvin vaikka 5-6 mm puikoilla, mutta koska halusin neuloa molemmat sukat yhtä aikaa, eikä minulla ole noin paksuja puikkoja kaksia kappaleita, niin valitsin puikoiksi 4 mm vahvuiset, koska niitä minulla on sekä metalliset että bambuiset. Tämän karhean villalangan kanssa muuten metalliset taisivat luistaa vähän paremmin.

Ensin mietin, että olisin tehnyt näihin jotain pientä palmikkoa tms., mutta lopulta päätin, että koska lanka on tällaista meleerattua (onkohan oikea termi?), niin siinä ei paljon kuviot näy, joten päädyin ihan tavalliseen sukkaan, jossa on joustinta myös jalkaterän päällä. Kärjestä aloitin siksi, että saisin käytettyä kaiken langan tarkoin, ja tiimalasikantapään tein siksi, että saan sen onnistumaan kärjestä aloitetuissa sukissa paremmin kuin lappukantapään. Tosin näissäkin piti kertaalleen kantapää purkaa, kun aloitin sen sittenkin noin senttiä liian aikaisin.

Kivat sukat, ja pitkästä aikaa oli hauska tehdä ihan tällaiset perussukat! :)




Sukat päätyvät sinisävyisenä sekä Project Spectrumiin että tietysti Sukkasatoon. :) Hillokellarissa on nyt täten taas yksi purkki mustikkahilloa lisää, jälleen vähän harmaalla ja valkoisella homeella kyllästettynä. ;)

Mainitsinkin jo aloittaneeni jotain vähän vähemmän aivotonta, toisin sanoen en osaa keskittyä edes äänikirjaan samalla, kun tikuttelen tuota tämänhetkistä työtäni. Toinenkin vähän samantapaista keskittymistä vaativa työ olisi minulla mielessäni, joten en ehkä aloita sitä tähän ainakaan päällekkäin. Mutta koska aivotonta työtäkin tarvitaan, niin saatan tässä vielä pikaisesti luoda silmukat uusiin perussukkiin, jotta on jotain tekemistä blogien lukemisen, bussimatkojen ja sen sellaisten ajaksi. Nyt olisi tarjolla vähän ohuempaa sukkalankaa, joten niitä varmaan tikutellaan vähän pidemmän aikaa.

Todennäköisesti mitään uutta ei enää tässä kuussa valmistu, joten huomenna pyrin raportoimaan syyskuun saldoa. :)

Mukavaa syyskuun loppua! :)

sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009

Palkintoa, pistoja, puikoilla, kirjoja...

Nyt tulee ihan mahdottoman paljon kaikenlaista sekalaista asiaa, mutta kun ei taas tiedä, milloin ehdin päivittämään, niin pistetään kaikki tähän samaan sumppuun. :) Saan taas valita varmasti ainakin kymmenen tunnistetta tähän kirjoitukseen, mutta ei se mitään. :)

Ensinnäkin ihan älyttömän mahdottoman tuhannen paljon kiitoksia ihanista kommenteistanne! :) Kiitos puseron kehuista, olen niistä niin kovin liikuttunut! :) Tykkään kyllä itsekin puserosta, ja sehän on pääasia, jolloin on aivan sama, mitä mieltä muut ovat, mutta onhan niitä kehuja kiva lueskella. Kiitos paljon teille kaikille! :)

Tästä johtuen olen nyt päättänyt ojentaa jokaiselle täällä kävijälle ja erityisesti teille ahkerille kommentoijille pienen enkelin. Kiitos, blogiystävät, olemassaolostanne! :)



Sain tämän enkelin itse Leenuliinilta, joka on tietysti myös minun blogiystäväni. Olen seurannut hänen Enkelin silmin -blogiaan vasta aika vähän aikaa, ehkä muutamia kuukausia, kenties jo kohta vuoden, ja tykkään vierailla siellä. Jos ette ole ennen käyneet, niin kurkatkaapa, sillä sinne päivittyy joka päivä ihania positiivisia ajatuksia, jotka joskus kolahtavat tosi osuvasti omallekin kohdalle. :) Kiitos Leenuliinille tänään tästä enkelistä! :)

Vastakommentteja muutamiin kommentteihin:

Ensinnäkin dvd-soittimen kaukosäädin, josta mainitsin ohimennen jossain postauksessa, sai aikaan montakin hauskaa kommenttia. Se löytyi vielä samana päivänä, eikä syyllinen piilottamiseen ollutkaan kuopus vaan hänen isoveljensä, joka oli ihan vain laittanut sen talteen, ettei pikkuveli saa sitä käsiinsä. Meillähän on semmoinen mekanismituoli, nojatuoli (=käsityötuoli) siis, jossa on niskatyyny vetoketjulla avattavalla päällisellä. Ja esikoinen oli näppärästi tallettanut kaukosäätimen sinne niskatyynyn sisälle. Onhan se ihan looginen paikka, koska siinä nojatuolissahan sitä dvd:tä useimmin katsellaan, niin on kaukosäädinkin ihan kädenulottuvilla. Olisi tietysti kannattanut vihjaista meille vanhemmillekin tästä uudesta säilytyspaikasta... ;) Sieltä saman tyynyn sisältä se kaukosäädin on löytynyt myöhemminkin, joten nähtävästi se on nyt ihan virallinen uusi säilytyspaikka sille. :) Sen sijaan sitä yhtä sinistä Tennessee-kerää ei ole näkynyt, enkä usko sen löytyvänkään, koska se on todennäköisesti kadonnut jo viime talvena tai jopa toissakesänä muuton yhteydessä, minä vain huomasin sen puuttumisen vasta muutama viikko sitten, kun aloitin tuon eilen esitellyn puseron neulomista. Valmistuihan se pusero ilmankin sitä kerää, ja lankaa jäi reippaasti vielä ylikin. :)

Kommenteissa on myös ihmetelty, missä välissä minä oikein ehdin neuloa. :) Vastaus on, että joka välissä. :D Minulla on sellainen tapa, että harvoin teen vain yhtä asiaa kerrallaan (esim. tällä hetkellä kuopus pyörii sylissäni tissiä imemässä, ja kirjoitan samalla ihan 10-sormijärjestelmällä ;) ). Käsityöt kuljetan mukanani joka paikkaan ja teen sen mitä milloinkin pystyn. Tai sitten jos en tee koko aikaa käsitöitä, niin kuitenkin hoidan kaikki muutkin asiat samaan tyyliin, että mahdollisimman monta juttua yhtä aikaa. Ehkä sekin vaikuttaa ajankäyttöön, että meidän arkielämämme pyörii hyvin rutiininomaisesti, ruokailut, nukkuma-ajat, kotityöt, kauppareissut jne. tehdään melko tarkasti samaan kellonaikaan päivästä tai tiettyinä viikonpäivinä. Sillä tavalla jää aika hyvinkin aikaa myös harrastuksille. Joskus sitten pitää ihan itsekkäästi nipistää itselle sitä "omaa aikaa" tehdä, joskus nipistän sitä yöunista, joskus jostain muusta. :) Mutta ennen kaikkea kun tekee samalla jotain muuta käsitöiden ohella, käsityötkin sujuvat joutuisammin. Sitten jos on joku vaativampi vaihe menossa, vaikkapa viimeistelyvaihe, saatan tehdä ihan "vain käsitöitä" sen vaiheen aikana, mutta jos on joku tylsempi vaihe (voiko käsitöissä edes olla tylsää vaihetta? :) ), niin se kyllä sujuu sukkelammin, jos vaikkapa lukee blogeja tai kuuntelee äänikirjaa tai ottaa sen käsityön bussineuleeksi. En minä osaa sen tarkemmin selittää, mistä sitä käsityöaikaa riittää tai olenko jotenkin nopea tekemään, aina minä vain olen ollut tämmöinen. :D Eikä tämä elämä nyt niin yllätyksetöntä suinkaan ole noiden kahden pienemmän ja yhden isomman pojan kanssa, tämänkin blogikirjoituksen aikana on tullut monenmoista keskeytystä, mm. käväisin tässä välissä paistinlastan avulla onkimassa ainakin viisi dvd-koteloa tv-tason alta ja noin kymmenen levyä sieltä tv-tason pyörivän osan ja itse tason välistä... Siellä näyttäisi nykyään olevan noiden levyjen ja koteloiden säilytyspaikka, vaikka niille on kyllä olemassa ihan hyllykin ja irtolevyt säilytetään noin niin kuin periaatteessa kansiossa... ;)

Mutta sitten siihen, mitä olen puuhastellut edellisen postauksen jälkeen:



Eilen illalla lasten nukahdettua päätin pistellä loppuun tämän joulukalenterin luukun. Siitä puuttui enää jonkin verran jälkipistoja, ja ne oli tehty noin 5-10 minuutissa. Mikähän hirveä kiire minulle tuli viime ristipistotapaamisesta pois, kun en ehtinyt siellä mukamas tätä luukkua tehdä loppuun...? No, nyt on kuitenkin yhdeksäs luukku valmiina! :)

Tämän pisteltyäni pistinkin sitten illalla vielä äänikirjan soimaan, ja pistelin joulukalenteria eteenpäin:



Itse asiassa olen tätä pistellyt nyt sekä eilen illalla että tänään päivällä. Tein tuon alhaalla olevan "O' Holy Night" -tekstin kokonaisuudessaan ja aloittelin vielä tuolla ylempänä olevaa kuvaa keltaisella ja kullanruskealla, ne ovat siis olkia tallin lattialla. :) Kiva, kun sain tätäkin tehtyä nyt vähän eteenpäin, sillä tavalla tämäkin kenties joskus valmistuu... Ristipistojen kanssa olen nykyään huomattavasti hitaampi kuin neuleiden tai virkkausten kanssa, ei ole ollut mitään valtaisaa pistelyinspiraatiota viime aikoina. Mutta jos tekee piston joskus ja toisen tällöin, niin kait sitä näistäkin valmista aikanaan tulee. :)

Kuvasta huomaakin, mikä minulla on menossa äänikirjana, eli Sinuhe egyptiläinen. Olen kuunnellut sitä nyt ehkä viikon ajan, pyrkinyt siihen että jos yhden levyn saisin kuunneltua iltaisin sen jälkeen, kun lapset ovat nukahtaneet. Tosin tänään sitten koitin kuunnella päivälläkin, mutta keskittyminen kuunteluun ei onnistunut ihan niin helposti. Nyt olen kuunnellut vasta 8 levyä, kun tässä on kaikkiaan 31 levyä, mutta voisin alun perusteella sanoa tykkääväni kirjasta. :) Minusta Sinuhe on jollain tavalla hauska kirja, ei siis niin että ulvoisin vedet silmissä, mutta olen jotenkin huvittunut sitä kuunnellessani. :) Minulla on nyt lainassa kirjastosta vasta äänikirjan ensimmäinen osa, jossa on 15 levyä, pitänee käydä huomenna hakemassa toinen osa, kun se näyttäisi olevan pääkirjastossa hyllyssä. Äänikirjat ovat kyllä hyvä keksintö ainakin minulle, kun voin samalla tehdä käsitöitä. ;) Sitä paitsi epäilen, että minulla saattaisi jäädä lukematta monet kiinnostavat klassikkoteokset, jos ei olisi äänikirjoja keksitty - tai sitten ei. :)



Aloittelin tänään tekemään itselleni taas sukkia, ja saatan ne vielä tänä iltana tekaista valmiiksikin. Lanka on sen verran paksua, ettei näissä kauan nokka tuhise. Vaihteeksi teen näitä kärjestä ylöspäin, ihan vain siksi, että lankaa on sen verran vähän, että saan sen tällä tavalla riittämään edes jonkinlaisiin sukkiin. Yhtä aikaa teen kaksilla puikoilla taasen siksi, että kun en viitsi tehdä muistiinpanoja silmukkamääristä yms. niin tälleen saan sukista suunnilleen edes samanlaiset. :)

Sukantekeleiden kanssa samassa kuvassa on myöskin kirja, mutta tästä kirjasta ei kuulu ääntä, on siis ihan perinteinen luettava. :) Nykyisin minulla on menossa yleensä aina kaksi kirjaa, toista kuuntelen äänikirjana ja toista luen illalla sängyssä sen aikaa, kun nukutan kuopusta. Jossain vaiheessa kuopus ei antanut minun lukea illalla, mutta nykyään hän käy itse hakemassa kirjani ennen nukkumaanmenoa. :) Nyt olen aloitellut Myrskyluodon Maija -sarjaa, ja pistin kirjan siksi tuohon sukkien kaveriksi kuvaan, että käyttämäni lanka on ostettu Hailuodosta, ja sukat ovat muutenkin niin merellisen väriset, niin minusta niissä on jotenkin samaa tunnelmaa mitä Myrskyluoto-sarjassa. :) Myrskyluoto saattaa olla tv-sarjana tuttu, vaikka en kyllä muista itse sitä nähneeni kuin ehkä joitakin pätkiä, mutta kirjasarjana tuo on aivan lumoava! :) Teksti on todella rauhoittavaa, korutonta ja yksinkertaista kuvausta 1800-luvun puolenvälin ajan elämästä saaristossa, ja kaikessa karuudessaan niin kiehtovaa luettavaa! :) Ihaninta minusta on kyllä se, että suunnilleen joka sivulla Maija tekee jotain käsitöitä: kehrää, kutoo kangaspuilla, neuloo tai ompelee, taisi tehdä ristipistojakin jossain vaiheessa. :) Eikä ilman käsityötä lähdetä koskaan kyläpaikkaan, sillä jouten ei sovi olla. :) Sellaistahan se tuohon aikaan oli, käsitöitä tehtiin siksi, että oli pakko, jotta saatiin vaatteita ja kodintekstiilejä. Mutta ihan ensimmäisen kirjan ensimmäisillä sivuilla jo mainitaan, että Maija tykkää tehdä käsitöitä, ja välillä minua huvittaa, kun Maija saattaa keskellä yötä hypätä sängystä saadakseen vähän kehrätä rauhassa. :) Koska minä teen ihan sitä samaa... tai siis en vielä kehrää, mutta teen siis muita käsitöitä. :) Suosittelen kyllä lämpimästi kirjasarjaa luettavaksi, ihan vain jo niiden kädentaitojen kuvauksen vuoksi! :) Sain eilen illalla luettua tuon sarjan toisen osan Luoto meressä, ja kolmas osa pitäisi hakea jossain vaiheessa kirjastosta, että saa jatkaa. Osat ovat kyllä aika nopeita luettavia, ei niissä ole kuin jotain 150 sivua per kirja, että äkkiä on viisiosainen sarja varmasti kahlattu läpi. :)



Kun nyt innostuin noista kirjoista lörpöttelemään, niin laitetaan vielä kuva tästäkin. :) Jätän vähäksi aikaa Myrskyluoto-sarjan lukemisen tauolle, koska sain tämän Lankakaupan tytön tällä viikolla kirjastosta, jossa se oli minulla varauksessa, ja koska tähän on varmasti lisää varauksia jonossa, niin koitan lukea tämän mahdollisimman pian, niin muutkin saavat. :) Tykkäsin siitä Pieni lankakauppa -kirjasta, ja tämähän on sille jatkoa, joten eiköhän tätä aloitella sitten tänä iltana... :)

Eiköhän tässä ollutkin sitten yhteen postaukseen riittävästi kaikenlaista asiaa. :)

Ai niin, kauniiksi lopuksi vielä YouTube -pätkä yhdestä ehkä kauneimmista sävellyksistä. :)



Tämä on soinut päässäni koko sen ajan, kun olen tuota Myrskyluoto-sarjaa lukenut, ja pakko on ollut välillä istua itsekin pianon ääreen tuota soittamaan. :) Oma viulistinuranikin sai aikoinaan potkua nimenomaan tuosta kappaleesta, olin silloin kyllä vasta 10-vuotias, mutta niin vain opettelin tuon soittamaan ja heitin pari keikkaakin. :) Merkittävä kappale siis, eli ei ihme, että olen jo pitkään halunnut kirjasarjankin lukea. Ja niin sopivasti tähän saumaan teen noita merihenkisiä sukkiakin. :)

Ihastuttavaa alkavaa viikkoa! :)

lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Kirpeällä tuulisäällä Mari kirmaa kukkapusero päällä... :)

Olen saanut valmiiksi taas jotain, josta olen ihan mahdottoman onnellinen. :) Aina, kun alkaa neuloa itselleen puseroa, täytyy vain toivoa, että lopputulos olisi miellyttävä ja paita istuisi. Onhan noita vähemmän onnistuneitakin tullut tehtyä, mutta viime aikoina olen ollut ihan hämmentynyt, kun olen sovittanut valmista puseroa ja katsonut sitä ensimmäisen kerran peilistä, sillä olen nykyisin aika hyvin onnistunut neuleissani. Tänään suorastaan aloin tanssahdella, sillä en olisi ikinä uskoa, että tällainen "pikkutyttöjen paita" voisi oikeasti sopia minulle, niin ihana kuin se onkin. :)


 Kukkakirjottu pusero
Tehty ajalla: 30.8.-26.9.2009
Malli: Novita Kesä 2008 nro 51
Suunnittelija: Anne-Maija Immonen
Lanka: Novita Tennessee sininen (119), Novita Bambu vihreä (352), oranssi (249) ja keltainen (217)
Langankulutus: 547 g
Puikot: 4 mm ja 2 mm pyöröt
Koko: M
Muuta: IHANA! TYKKÄÄN! RAKASTAN! :)




Kuten ainakin tästä kuvasta huomaa, täällä on melkoisen tuulinen sää. Pusero valmistui illansuussa, joten oli kiire ehtiä ennen pimeän tuloa parvekkeelle napsimaan kuvia kamerajalustan kanssa, kun kuvausassistentti on teillä tietämättömillä. Valitettavasti salama vääristää värit, paita ei ole oikeasti noin vaalea, vaikka väri on kuitenkin kirkas. Se on sellainen "kirkas tummahko sininen" tai "sähkönsininen", samanvärinen kuin Mambossa oli se sähkönsininen kerä taannoin. Livenä tämä on siis ziljoona kertaa kauniimpi... ;)



... mutta kun näitä kuvia tuli räpsittyä, niin laitetaan kaikki esille. Sama pusero, sama malli, sama tausta ja suunnilleen sama asentokin kaikissa, mutta haitanneeko tuo. :D



Tämän neulominen oli sikäli hassua, että minulle ei pyrkinyt missään vaiheessa etukappalesyndroomaa päälle. Itse asiassa takakappale oli ehkä kaikkein hitain tehdä, kun oli päällekkäin niin monta projektia silloin alkukuusta. Hihojahan minä tykkään kaikkein eniten neuloa, ja tällaiset lipareet nyt neuloikin äkkiä. Vaikka hihoissa olikin 169 silmukkaa per hiha, ja neuloin ne yhtä aikaa... ;)



Viimeistelyvaihe oli tässä(kin) puserossa kaikkein ihaninta tehdä, sillä tässä oli noiden hihojen kiinnittäminen vähän erilaista mitä yleensä, kun hihoissa ei ole mitään pyöriötä, vaan nuo röyhelöt kiinnitettiin silleen jänskästi kädenteille. Hankala selittää, mutta siihen ne vain upposivat hauskasti. ;)



Mutta kaikkein ihaninta viimeistelyvaiheessa oli tietysti näiden kukkien kirjominen! :) Näiden vuoksi minä tähän puseroon aikoinaan Novita-lehdessä ihastuinkin. :) Itse puseron neulemalli ei ollut ihan niin houkutteleva, neuloessa välillä jopa tylsä, kun mallineule on aika simppeli. Mutta välillä pitää tehdä aivottomiakin juttuja. Kukkien kirjominen sen sijaan ei ollut aivotonta, vaan aivan ihanaa ja haastavaa ja luovaa ja kaikkea muuta mukavaa. :) Mää vähän tykkään näistä kukista! :)

Hauskinta oli, kun sain paidan valmiiksi ja kuvattua, niin esikoinen näki paidan siinä vaiheessa päälläni, ja kysyi, että "mihin sää laitat tuossa niitä lehmiä?" Olin ensin ihan hämilläni, ja sitten muistin, että olin varmaankin kertonut hänelle aiemmin päivällä, että tähän tulee kukkien lisäksi vielä lehtiä. Siis lehtiä, ei lehmiä. :D Olisihan tähän voinut tietysti pari ammuakin kirjoa... ;)

Kirmaan innoissani Project Spectrumiin tämä paita päälläni! :)



Mitähän sitä sitten neuloisi? Nyt ei ole ainoatakaan neuleprojektia kesken, mutta se tilanne on tietysti aika äkkiä toinen. Tiedän kyllä, mitä voisin aloittaa seuraavaksi, tai on mielessä montakin juttua. Ajattelin, että voisin välillä tehdä pari pienempää neuletyötäkin ennen seuraavaa isompaa, vaikka se seuraava isompikin on kyllä jo päätetty, mikä se on. :) Ristipistojakin voisin vaihteeksi tehdä, jospa niitä tekisi vaikka tässä viikonloppuna ja sitten voisi taas neuloa...

Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

-kukkaistyttö :)

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Mitä isot edellä...

Lupasin edellisessä postauksessa näyttää seuraavaksi puseron valmiin etukappaleen, ja pidän lupauksestani kiinni:



Tämä ei ole juurikaan sen kummempi mitä aiemmin esitelty saman puseron takakappale, joten todisteeksi siitä, että kyse on eri kappaleesta, kuvassa vilahtaa myös takakappaleen helmaa. Puikoilla on aloitettuna hihat. Väri on kuvassa päin peppua, tuo on semmoista vähän tummempaa oikeasti, muttei varsinaisesti tummansinistä. Muttei kuitenkaan noin vaaleaa mitä kuvassa.

Pikku apulainen on ollut viime aikoina tavallista ahkerampi auttamaan käsitöissä, koska kamerakin on tallentanut hänestä normaalia enemmän kuvia tosi toimissa:



Lankaa! :) Mitäs se äiti aina tekee, kun näkee tällaisen kerän...? :)



Ensin äiti aina nuuhkii lankaa tällä tavalla...



... sit mää oon nähnyt, että se pussailee niitten lankojensa kans, ihan oikeesti! ;)



Ja sitten äiti aina tälleen silittelee lankaa ja paijailee poskea vasten...



... ja toistakin poskea vasten. :) Aaaaaaiiii... :) On nää langat kyllä mun mielestäkin tosi ihania! :) Just tällainen se oli sekin yksi lankakerä, jonka mää pistin äidiltä piiloon, ja tiiättekö, ettei äiti oo vieläkään löytänyt sitä, mää oon niin hyvä laittaan kaikkia juttuja talteen. :) Eilen piilotin dvd:n kaukosäätimen, ja tänään on ollut tosi kiva seurata iskää, kun se joutuu harrastaan vähän arkiliikuntaa, kun kurkkii ja etsii kaukosäädintä joka paikasta, eikä sekään oo sitä löytäny. ;) Vaikka sit kyllä en määkään pääse kattoon Teletappeja, höh! :(

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

toivottavat:

+ kuopus

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Lasten juttuja

No niin, nyt on sitten viime yönä valmistuneet lapaset (ks. ed. postaus) olleet testissä, ja päivän käytön jälkeen ovat tämän näköiset:



Selvästikin siis mieluisat. ;) Ja kun toiveena oli ihan yksiväriset lapaset, vaikka äiti olisi halunnut pistää jotain muutakin väriä joukkoon, niin tässähän on sitä muutakin väriä nyt käytön jäljiltä. Eikös ne esikoisen nopeusvärit olleetkin punainen ja musta? ;)

Kuopus on alkanut ihan tosissaan puhua, enkä enää pysy vauhdissa, kun uusia sanoja tulee hurjaa tahtia. Tämän päivän yksi uusista sanoista oli "RUKKI". :) (hän lausui sen kylläkin ilman r:ää, todennäköisesti "kukki", mutta rukkia sillä tarkoitettiin)





Kyllä tähän vielä niitä puolia kaivattaisiin... ;)

Huomaatteko muuten mitään muutosta kuopuksen lookissa verrattuna parin päivän takaisiin kuviin? :) Meidän vauva muuttui yhdessä hetkessä isoksi pojaksi, kun äiti viimein raaski ottaa sakset käteen ja leikellä vauvakiharat pois. *niisk!* Oli kyllä helppo homma, kuopus oli varsin rauhallinen parturoitava. :) Aina kun sakset nipsaisivat, hän tuumasi: "NYT!", varmaan ajatteli homman olevan sillä napsaisulla valmis. ;)

Kuopuksen tämän viikon yksi uusista sanoista on "tuhma". Jos hän tekee jotain ei-sopivaa, torumme häntä sanomalla "tuhma", mutta nyt me vanhemmat säästymme torumisen vaivalta, koska hän osaa itse torua itseään. Kun siis täysi ruokalautanen heitetään lattialle, heittäjä osoittaa sitä sormellaan ja sanoo: "Tuhma!" ;) Tänään minulla oli pieni askartelutuokio menossa, toisin sanoen aloittelin vähitellen tekemään laulumonisteita töihin, ettei tarvi joulun alla sitten niska limassa niitä vääntää, ja sehän on sellaista monista-leikkaa-liimaa -touhua, jossa tulee paperisilppua. Kuopus tuli katsomaan, mitä äiti puuhaa, ja kun näki minun tekevän paperisotkua, hän torui minua: "Tuhma!" ;) (nähtävästi häntä itseään on toruttu joskus, kun on ottanut sakset käteensä) Niin ja tänään hän tuli myös minulle ilmoittamaan taas "tuhma" ja osoitti sormellaan jonnekin poispäin. Kysyin, onko isi ollut tuhma - vastauksena päänpudistusta. Onko äiti ollut tuhma? Taas päänpudistusta. Ootko sinä ite ollut tuhma? Taas päänpudistusta. No, kuka on ollut tuhma? "Kaakko", tarkoittaen isoveljeä. :D Jaahas, niinpä tietenkin, olisihan se pitänyt arvata, veljen syyksihän ne kaikki kolttoset aina vieritetään... ;)

Äiti on nyt kyllä tosi tuhma, kun vain bloggailee jonninjoutavia, vaikka voisi tämänkin ajan käyttää käsitöihin. Lupaan seuraavaan postaukseen valmiin puseron etukappaleen, joten äkkiä puikot suihkimaan, jottei sitä seuraavaa postausta tarvitse odottaa viikkotolkulla. ;)

Päivänjatkoja toivotellen,

Punaisesta langasta

Kiitos jälleen ihanista kommenteista, erityisesti sukkakehuista! :)

Olen kovasti työstänyt tekeillä olevaa puseroa Tennesseestä, mutta tähän väliin tuli lähestulkoon pakottava ja kiireellinen välityön tarve. Maanantaiaamuna olin pukemassa esikoista ulos, kun huomasin, että hänen lempparilapasissaan, jotka olivat pyörähtäneet viikonloppuna pesukoneessakin, olikin reikä. Nappasin hänelle toiset lapaset, ja niissäkin oli reikä. Vielä löytyi kolmannet lapaset, jotka olivat onneksi ehjät, joten ei ole tarvinnut pojan kuitenkaan reikäisissä lapasissa kulkea. Niin, meillähän pätee hyvin sanonta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä", nimittäin meidän lasten lapaset ja muut ulkoiluasusteet ovat ihan kaupantädin tekemiä. ;) Yleensä siinä vaiheessa, kun havahtuu huomaamaan, että entiset tamineet ovat menneet rikki, käyneet pieniksi tai hukassa, ei ole tietenkään missään sopivaa lankaa saati aikaa tai inspiraatiota alkaa tekemään uusia, ja kun tuo Halpa-Halli on tuossa vieressä, niin sieltä tulee niin helposti napattua ruokaostoksilla myös vaatetta ostoskoriin. Tosin mainittakoon, että kävin kyllä tiistainakin kirppiksellä ostamassa esikoiselle neljät housut, että ihan kaikkea en todellakaan uutena osta. Mutta jotkut välikausilapaset ei maksa edes kahta euroa kaupassa, niin helposti on tullut niitä sieltä ostettua ennemmin kuin alettua neuloa. Kieltämättä myös ajatus siitä, että käytän tuntitolkulla aikaa neuloakseni jotain, mikä ensitöikseen upotetaan kuravelliin, ei hirveästi ole houkuttanut... ;) Sitten olen vielä miettinyt villalapasten käytännöllisyyttä, koska syksyisin ja keväisin ne saattavat olla turhan lämpimät, ja pakkasella taas pidän topparukkasia parempana. Tai ainakin tähän asti on toiminut hyvin tämä systeemi, joten en ole niitä lapasia alkanut tekemään, enkä ole oikeastaan edes ehtinyt päästä ajatuksen tasollekaan niiden suhteen, kun on jo lapasten tarve sillä kertaa mennyt ohi. ;)

Nyt kuitenkin aloin heti miettiä, että josko tekisin tällä kertaa ihan omin kätösin uudet lapaset pojalle, kun lankakorissakin oli ihan päällimmäisenä yhtä jämälankaa ihmettelemässä, että mitä niistä voisikaan tehdä. Varmuuden vuoksi kysyin lapasen tarvitsijan mielipidettä maanantai-iltana, että haluaisiko hän uudet lapaset, kun entiset ovat reikäiset. No, haluaisihan hän. Entä haluaisiko hän, että ostetaan lapaset kaupasta vai että äiti tekisi. Vastaus kuului: "Tee. Punaisesta langasta." :) Kävin heti hakemassa sen punaisen Nalle-jämän, jota olin tähän projektiin vähän ajatellutkin, ja kysyin kelpaisiko se. Kyllä kelpasi, se on kuulemma ihanaa. :) Vielä varmistelin, että saako siihen laittaa jotain muutakin väriä (olin jo ehtinyt vähän katsella Eeva Haaviston kirjaa sillä silmällä), mutta poika sanoi, että ei mitään muuta väriä, vain punaista. Ei kuulemma edes nimikirjainta saa tehdä eri värillä. ;)

Joten maanantai-iltana pistin punaista lankaa puikoille, ja tiistain lähestyessä loppuaan olivat lapaset valmiina. Löysin muuten kaupastakin tiistaina yhdet ohkaisemmat lapaset, joissa oli myös punaista, joten ostin ne varalapasiksi, ettei olla ihan näiden yksien lapasten varassa kummiskaan. :)


Lapsen lapaset
Tehty ajalla: 21.-22.9.2009
Malli: Novita Muksu Ekstra 2008 nro 24
Lanka: Novita Nalle punainen (549)
Langankulutus: 36 g
Puikot: 3 mm bambusukkapuikot
Koko: 110 cm (5-vuotiaalle)
Muuta: Esikoiselle esikoisen toiveet toteuttaen

Näissä ei ole mitään tämän kummempaa ihmettelemistä. Peruslapaset peukalokiilalla ja 2o 2n -joustinvarrella. Nopeahan tällaiset oli tekaista! :) Ja pääasia on, että saaja tykkää ja sormet pysyvät lämpiminä. Näiden kurankaivuuominaisuuksia ei ole vielä ehditty testata... ;)

Kivaa keskiviikkoa! :) Minä palaan taas puseron neulomisen kimppuun, jollei muuta akuuttia välityön tarvetta ilmene...

maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Lomps lomps loikataan, ollaan niin kuin sammakoita...

Sarjassamme muinoin tehtyjä käsitöitä. :) Todisteena siitä, että suhteeni ompelukoneeseen on ollut joskus ihan hyväkin.

Siivosin viikonloppuna poikien vaatehyllyt, toisin sanoen siirsin kesätamineet taka-alalle ja lämpimämmät varusteet etualalle ja samalla sitten poistin pieneksi käyneet. Esikoisen hyllyllä oli tämä sammakkopaita, jonka olen ommellut hänelle neljä vuotta sitten hänen ollessaan 1,5-vuotias. Paidassa on kylläkin sen verran kokoa, että se varmasti mahtuisi hänelle vieläkin, mutta tuumasin sen olevan 5-vuotiaalle sen verran lapsellinen, että siirsin sen suoraan kuopuksen hyllylle. :) Kuopus on nyt samankokoinen mitä esikoinen silloin, kun paidan tein.

Kuva on ollut vanhassa blogissanikin, mutta laitanpa tähän nyt arkistosta kaivamani kuvan paidasta silloin, kun se taisi olla vielä aika uusi:



Esikoisestakin löytyi yksi kuva samainen paita päällä:



Esikoinen ei ole koskaan ollut oikein valokuvauksen ystävä...

... mutta kuopus sen sijaan tykkää poseerata, joten tänä aamuna kuvattiin häntä "uudessa" paidassa - siis isoveljeltä perityssä, mutta pikkuveljen mielestä uudessa ja ihanassa. :)



"Mitä se äiti oikein laittoi mulle päälle...?"



"IIIK! Sammakoita!"



"Täähän on oikeastaan ihan kiva."



"Näytänkö minäkin nyt ihan sammakolta?" :)

Mietin tänään, että mistähän olen ottanut tuon paidan mallin, ja totesin sitten, että hyvin todennäköisesti kaavoja en ole ottanut mistään, vaan olen vain leikannut vapaalla kädellä puseron kankaalta. Ainakaan ei tule yhtäkkiä mieleeni, mistä tuo voisi olla peräisin. Sen kyllä muistan, miten aikoinaan ostin tuota kangasta vaippaompeluksiin, ja yhtäkkiä sain idean, että samasta kankaasta voisi ommella puseronkin. Ai niin joo, esikoinen taisi tykätä tuohon aikaan tosi paljon sammakoista, ainakin sammakkovaipat olivat hänen lemppareitaan. :) Siitä se ajatus sitten varmaan lähti tuohon puseroon...

Milloinkahan se suhteeni ompelukoneeseen oikein kariutui...? En panisi vastaan, vaikka ompelukone haluaisi jossain vaiheessa lämmitellä vanhaa suhdetta uudelleen. ;)

Seuraavassa postauksessa kenties palaamme taas tähän päivään ja tällä hetkellä työstettäviin käsitöihin. :) Kivaa tätä viikkoa! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)