Kirpeällä tuulisäällä Mari kirmaa kukkapusero päällä... :)

Olen saanut valmiiksi taas jotain, josta olen ihan mahdottoman onnellinen. :) Aina, kun alkaa neuloa itselleen puseroa, täytyy vain toivoa, että lopputulos olisi miellyttävä ja paita istuisi. Onhan noita vähemmän onnistuneitakin tullut tehtyä, mutta viime aikoina olen ollut ihan hämmentynyt, kun olen sovittanut valmista puseroa ja katsonut sitä ensimmäisen kerran peilistä, sillä olen nykyisin aika hyvin onnistunut neuleissani. Tänään suorastaan aloin tanssahdella, sillä en olisi ikinä uskoa, että tällainen "pikkutyttöjen paita" voisi oikeasti sopia minulle, niin ihana kuin se onkin. :)

 Kukkakirjottu pusero

Tehty ajalla: 30.8.-26.9.2009

Malli: Novita Kesä 2008 nro 51

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Tennessee sininen (119), Novita Bambu vihreä (352), oranssi (249) ja keltainen (217)

Langankulutus: 547 g

Puikot: 4 mm ja 2 mm pyöröt

Koko: M

Muuta: IHANA! TYKKÄÄN! RAKASTAN! :)

Kuten ainakin tästä kuvasta huomaa, täällä on melkoisen tuulinen sää. Pusero valmistui illansuussa, joten oli kiire ehtiä ennen pimeän tuloa parvekkeelle napsimaan kuvia kamerajalustan kanssa, kun kuvausassistentti on teillä tietämättömillä. Valitettavasti salama vääristää värit, paita ei ole oikeasti noin vaalea, vaikka väri on kuitenkin kirkas. Se on sellainen "kirkas tummahko sininen" tai "sähkönsininen", samanvärinen kuin Mambossa oli se sähkönsininen kerä taannoin. Livenä tämä on siis ziljoona kertaa kauniimpi... ;)

... mutta kun näitä kuvia tuli räpsittyä, niin laitetaan kaikki esille. Sama pusero, sama malli, sama tausta ja suunnilleen sama asentokin kaikissa, mutta haitanneeko tuo. :D

Tämän neulominen oli sikäli hassua, että minulle ei pyrkinyt missään vaiheessa etukappalesyndroomaa päälle. Itse asiassa takakappale oli ehkä kaikkein hitain tehdä, kun oli päällekkäin niin monta projektia silloin alkukuusta. Hihojahan minä tykkään kaikkein eniten neuloa, ja tällaiset lipareet nyt neuloikin äkkiä. Vaikka hihoissa olikin 169 silmukkaa per hiha, ja neuloin ne yhtä aikaa... ;)

Viimeistelyvaihe oli tässä(kin) puserossa kaikkein ihaninta tehdä, sillä tässä oli noiden hihojen kiinnittäminen vähän erilaista mitä yleensä, kun hihoissa ei ole mitään pyöriötä, vaan nuo röyhelöt kiinnitettiin silleen jänskästi kädenteille. Hankala selittää, mutta siihen ne vain upposivat hauskasti. ;)

Mutta kaikkein ihaninta viimeistelyvaiheessa oli tietysti näiden kukkien kirjominen! :) Näiden vuoksi minä tähän puseroon aikoinaan Novita-lehdessä ihastuinkin. :) Itse puseron neulemalli ei ollut ihan niin houkutteleva, neuloessa välillä jopa tylsä, kun mallineule on aika simppeli. Mutta välillä pitää tehdä aivottomiakin juttuja. Kukkien kirjominen sen sijaan ei ollut aivotonta, vaan aivan ihanaa ja haastavaa ja luovaa ja kaikkea muuta mukavaa. :) Mää vähän tykkään näistä kukista! :)

Hauskinta oli, kun sain paidan valmiiksi ja kuvattua, niin esikoinen näki paidan siinä vaiheessa päälläni, ja kysyi, että "mihin sää laitat tuossa niitä lehmiä?" Olin ensin ihan hämilläni, ja sitten muistin, että olin varmaankin kertonut hänelle aiemmin päivällä, että tähän tulee kukkien lisäksi vielä lehtiä. Siis lehtiä, ei lehmiä. :D Olisihan tähän voinut tietysti pari ammuakin kirjoa... ;)

Kirmaan innoissani Project Spectrumiin tämä paita päälläni! :)

Mitähän sitä sitten neuloisi? Nyt ei ole ainoatakaan neuleprojektia kesken, mutta se tilanne on tietysti aika äkkiä toinen. Tiedän kyllä, mitä voisin aloittaa seuraavaksi, tai on mielessä montakin juttua. Ajattelin, että voisin välillä tehdä pari pienempää neuletyötäkin ennen seuraavaa isompaa, vaikka se seuraava isompikin on kyllä jo päätetty, mikä se on. :) Ristipistojakin voisin vaihteeksi tehdä, jospa niitä tekisi vaikka tässä viikonloppuna ja sitten voisi taas neuloa...

Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

-kukkaistyttö :)