Huarapiäskyjä ja kutovia ankkoja

En ole ornitologi enkä savolainen, mutta luulenpa bonganneeni muutaman huarapiäskyn tästä pistelystäni:

Viiden vuodenajan sarjasta on nyt myös kevät pisteltynä. Pääskyjä ja omenankukkia tuo pitänee sisällään.

Tältä näyttää tekele tässä vaiheessa, keskeneräinen on siis edelleen. Syksyn alapuolelle aloitan tänään talvimallia nro 1 ja sen alapuolelle tulee vielä toinenkin talvimalli. Siitä siis viisi vuodenaikaa. :)

Huarapiäskyjen lisäksi olen tehnyt tällä viikolla muitakin lintubongauksia, kun kotiimme lennähti eilen neulovia ankkoja! :)

Klikkaa kuvia, niin näet lukea tekstit! :)

Eilen siis tuli Aku Ankka Ekstra 12/2015, ja siinähän oli hauska tarina nimeltään Oikein, nurin. En skannaa tähän koko tarinaa, mutta nämä neuleaiheiset ruudut on ihan pakko saada jakaa teidän kanssanne. Energiansäästöteema oli tuossa tarinassa aiheena, ja Ankkalinnan naisethan hoksasivat, kuinka villapaitoja kutomalla ja käyttämällä säästää myös energiaa.

Tuon sivun jälkeen tapahtui tietysti muitakin juttuja, mutta välillä palattiin taas kertomaan, mitä naisten villapaitaprojektille kuuluu:

Tällä sivulla repesin tuolle Helmi-Neuleelle... :D Huomatkaa myös viimeisen kuvan Neiti Näpsän hieno kielikuva. :)

Mutta kuinkas kävikään, kun Ankkalinnan naisyhdistys voitti palkinnon parhaalla energiansäästöideallaan. Voittorahoilla ostetaan lisää lankaa...! :D Kuulostaako jotenkin tutulta? ;)

♪♪♪

Liti-liti, loti-loti, korvissani kuulen,

liti-liti, loti-loti, ainakin niin luulen,

ulkona sataa, liti-liti, loti-loti,

niin luulen. 

Liti-liti, loti-loti, vesipisaroita,

liti-liti, loti-loti, niin kuin sammakoita,

lätäkössä hyppii, liti-liti, loti-loti,

sammakoita.

♪♪♪

 
Alkuviikosta lauloin töissä lasten kanssa ihania sadelauluja, ja nehän tehosivat, kun saimme vihdoin viimein sadetta! :) On ihanaa pyöräillä ja kävellä sateessa - nyt tuntuu lopultakin oikealta syksyltä! ♥ Huumaannun sateen ja maahan pudonneiden märkien lehtien tuoksusta ja ihastelen kirkkaan keltaisena, oranssina ja punaisena hehkuvaa luontoa. Olisipa aina syksy! :)

Hurmaavia sadepäiviä - nyt ulos reippailemaan ja virkistymään! :)

Toinenkin peitto

Ihanan vilpoisat ja hurmaavan sateen tuoksuiset ulkoilusäät ovat pitäneet minut koko kesän liikkeellä, eikä olisi kyllä yhtään huvittanut tehdä käsitöitä. Mutta koska olin ajatellut virkata kaksi peittoa kesäprojekteinani (oletuksena että kesä olisi ollut yhtä kamalan kuuma kuin vuosi sitten, jolloin ulos ei tee edes mieli lähteä, vaan istuu mieluummin sisällä virkkaamassa), niin päätin kuitenkin puolipakolla rykäistä tämän toisenkin peiton valmiiksi ennen syksyä - sehän kolkuttelee jo ovella! :) Ensimmäisen kesäprojektipeiton näittekin jo kuukausi sitten, ja tässä on se toinen:

Isoäidinneliöpeitto

Tehty ajalla: 2.-27.7.2015

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita Nalle kasvivärjätyt (kaikissa pohja valkoinen 011): Horsma, Horsmankukka, Lupiininkukka, Mesiangervo, Mesiangervo JL, Pietaryrtti, Pihlaja, Pihlaja JL, Porkkanannaatti, Porkkanannaatti JL, Porkkanannaatti JL2, Raparperinlehdet, Raparperinlehdet JL

Langankulutus: 1212 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: 123x162 cm

Muuta: Tarjotaan lahjaksi, jos kelpaa. 

Tämä peitto on tehty samalla periaatteella kuin edellinenkin, eli kuhunkin palaseen on käytetty lankaa niin paljon kuin 100 gramman kerästä on riittänyt, eli kukin palanen painaa hieman alle sen 100 grammaa. Kahtatoista eri kasvivärjättyä väriä olen tähän käyttänyt, ja kolmannellatoista värillä yhdistin palat ja virkkasin reunuksen.

Valitsin tähän peittoon näitä kaikkein kellertävimpiä lankojani, joten reunuskin on oikein kirkkaankeltainen. Pietaryrtistähän tuo väri on peräisin.

Tässä vielä tekstin kanssa kuva siitä, mistä mikäkin väri on saatu. Osa langoista on värjätty jälkiliemillä, siksi tuossa voi olla sama kasvi kahteen tai kolmeenkin kertaan, mutta sävyt ovat ihan erilaisia riippuen siitä onko kyse ensimmäisestä, toisesta vai kenties jopa kolmannesta värjäyksestä samalla liemellä.

Tarkoitukseni on antaa peitto lahjaksi, mutta lahjan antamiseen ei ole mitään erityistä syytä (ei siis ole synttäreitä, valmistujaisia tms.), kunhan nyt vain annan vähän samalla perusteella kun tein peiton äidillenikin. Muuten vaan. :) Täytyy vain odotella, että näen jossain vaiheessa näitä ihmisiä, joille tämän ajattelin antaa, siihen voi mennä huonossa lykyssä vielä puolikin vuotta, mutta kyllä tämä tuolla kaapissa säilyy... Mieluummin säilytän lankoja tässä muodossa kuin kerällä. ;)

Jotta sain peiton ennen syksyä valmiiksi, otin tavoitteekseni virkata neljä palasta viikossa. Kahdeksan palaa valmistuikin kahdessa viikossa, mutta loput neljä palaa veivät aika reilusti enemmän aikaa, ei siis voinut mistään loppukiristä todellakaan puhua. Syykin tähän löytyy, sillä päätin kaiken reippailuni ohessa aloittaa pari viikkoa sitten uuden harrastuksen, tai oikeastaan aloin elvyttää vanhaa lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni aikaista harrastusta. (Vihje: Liittyy kirjoittamiseen ja englannin- ja ruotsintaidon kohentamiseen...) Ja siihen on saanut kyllä uppoamaan aikaa. Ihanaa, kun intohimoa riittää nykyään niin moneen muuhunkin kuin käsitöihin - oikeastaan koukut ja puikot jäävät koko ajan vain enemmän taka-alalle. :)

Tänä aamuna kävin otattamassa toivottavasti viimeiset verikokeet tähän sairauteeni liittyen, ja sen kunniaksi päätin sitten pyörtyä näytteidenoton jälkeen! :D Kumma juttu, kun minua on näiden viimeisen kolmen vuoden aikana tökitty neulalla kymmeniä kertoja, niin että vasen kyynärtaipeenikin on pelkkää arpikudosta suonen kohdalta, enkä silti ole vielä karaistunut noihin pistoksiin! ;) Itse asiassa tämä oli kyllä ensimmäinen kerta yhdeksään vuoteen, kun minulla alkoi tehdä pahaa pistäessä. Ehkäpä kehoni halusi muistuttaa minua, että loistavasta voinnistani huolimatta olen yhä vielä viisi päivää täyspäiväisesti sairauslomalla ja senkin jälkeen vielä osasairauslomalla vuoden loppuun saakka. Että ei parane hötkyillä... :)

Mutta kyllä täällä vähän ollaan täpinöissä: viikon päästä teen comebackin työmaalle! ♥♥♥ Ja siitä se syksy sitten alkaa! :)

Ihanaa ja runsassateista viimeistä kesäviikkoa kaikille! :)

Pikku Pörriäinen :)

Tänä kesänä on ollut uutisia noista pörriäisistä. Ampiaisia on tavallista vähemmän viileiden säiden ansiosta, mehiläiset puolestaan tuhoutuvat ihmisten käyttämän rikkakasvintorjunta-aineen vuoksi. :( Vaikka pörriäiset eivät aina niin kivoja olekaan, niin niiden hävitessä loppuu kasvien pölyttäminen, ja sehän tietää tuhoa kaikelle muullekin elämälle. Toivotaan siis paljon lisää pörriäisiä maailmaan!

Pörriäisten lisääntymistä odotellessa voidaan kuunnella vaikka tätä biisiä:

Kävin hetki sitten ihailemassa Suden virkkaamia ampiaisia, siitä sitten muistui mieleen Pikku Pörriäinen -biisi, ja huvikseni googletin, mitä tietoa siitä netistä tällä hetkellä löytyy. Ja olin ihan innoissani, kun se löytyikin YouTubesta! :) Tuo on siis Satu Sopasen ja Tuttiorkesterin versio kappaleesta, mutta siitä on tehty toinenkin levytys ja sovitus, jota ei tosin netistä löydy kuunneltavaksi, mutta tässä linkki levyyn. Jos nyt joku ihmettelee, että miksi minä tästä biisistä niin olen innostunut, niin voipi käydä kurkkaamassa YouTubesta tuon biisin alta tiedot säveltäjästä. ;) (klikkaa "näytä lisää", niin sieltä löytyy "composer"; tosin siinä pitäisi olla erikseen myös "lyrics", joka on sama henkilö... :) )

On ne pörriäiset ja muut möttiäiset onneksi lisääntymässä. Hiljattain minulle tuli julkaisulupapyyntö biisiin nimeltä "Öttimönkiäinen ja Sittisontiainen"... :D Ehkä siitäkin vielä kuullaan. Joku opiskeluaikoinani erään kurssin lopputyönä säveltämäni pupubiisikin löytyi kuulemma koulun arkistoista, ja siihenkin pyydettiin jokin aika sitten julkaisulupaa, mutta en nyt muista, koskiko se vain nuottia vai myös levytystä. En pysy näissä enää kärryillä, puputkin kun ovat niin kovia lisääntymään. ;)

Pörinää päivääsi! :)

Mustelmansinipunainen unelma

Värjäys on ihanaa puuhaa, etenkin värjäyskursseilla, jossa saa läträtä ja lotrata mielin määrin ilman, että tarvitsee murehtia oman keittiön tai kylppärin sotkeutumisesta. Aika monta värjäyskurssia olen käynytkin, ja jokaisella kurssilla on aina vähän mopo karannut käsistä värjättävän materiaalin määrän suhteen. Toisaalta kursseillahan on tarkoitus oppia ja kokeilla kaikenlaista, joten on ihan luonnollista hyödyntää kurssiaika koko rahan edestä. Lopulta on kuitenkin edessä sellainen pikkuongelma, että kaappi pursuaa lankoja, joista ei ole hajuakaan, mitä niistä tekisi, eikä läheskään kaikkiin ole osunut sellainen värisävy, että niistä edes houkuttelisi tehdä mitään. Ja kun noilla kursseilla tulee värjättyä lähinnä vain pikkumääriä kerrallaan, niin ideat lankojen hyödyntämiseen alkavat käydä vähiin, kun ei kaikista voi aina sukkiakaan tehdä...

Toissasyksyn happovärjäyskurssin tuotoksista tiesin heti, että tietyt kolme vyyhtiä haluan käyttää samaan käsityöhön, koska ne vain tuntuivat sopivat toisiinsa. Osittain se johtunee siitä, että kaikissa oli pohjana Dropsin Fabel Moulinea, joka on siis jo valmiiksi "kaksiväristä" lankaa (meleerattu lienee oikea nimitys?). Mutta värisävyt eivät oikein olleet sitä, mitä olin ajatellut. Lilan langan sävy on ihan ok, petroolinsinisestä taisin yrittää turkoosia, mutta lopputulos oli haluttua tummempi. Vadelmanpunaisesta taisin haluta vadelmanpunaista, mutta enemmän kai tuo sävy muistuttaa punajuurilientä... Pitkään mietin, että tekisin noista itselleni yläosavaatteen, mutta kun sävyt eivät ole ihan sellaisia, joita voin käyttää kasvojeni lähellä, niin se ajatus ei oikein houkutellut. Lahjaneulettakaan en osannut noista hahmottaa, sillä värjäysten lopputulos on sen verran "taiteellinen", etten usko monellakaan löytyvän ymmärrystä noin epämääräisiä läiskittymiä kohtaan. ;) Lopulta päädyin pohtimaan alaosavaatteen tekemistä, mutta siinä arvelutti lähinnä se, löytyykö kaapistani yhteensopivia yläosia. Dropsin sivuilta löytämäni ihana malli sai minut viimein tarttumaan koukkuun ja virkkaamaan noista omituisista langoistani hameen. :)

Blue Dream -hame

Tehty ajalla: 16.-27.5.2015

Malli: Drops Blue Dream

Lanka: Blue Dream Mouline happovärjätyt lila (pohja luonnonvalkoinen/beige 800), petroolinsininen (pohja ruskea/valkoinen 801) ja vadelmanpunainen (pohja luonnonvalkoinen/beige 800)

Langankulutus: 221 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm ja 4,5 mm

Koko: M-koon ohjeella, tulos kokoa S

Muuta: Ihan kiva 

Dropsin ohjeessa tätä hametta nimitettiin "kesähameeksi". Minun mielikuvani kesähameesta on kyllä materiaaliltaan jotain muuta kuin villaa, mutta sitten muistin ohjeen olevan norjalainen, ja norjalaiset kun lähtevät etelään rantalomalle, niin hehän tulevat tänne Oulun Nallikariin. ;) Joten ehkä siellä Norjassa Jäämeren rannikolla kesähame on tosiaankin villainen. Itse miellän villahameet kuitenkin enemmän syys- ja talvihameiksi, joskin omalla kohdallani mietin tämän käytännöllisyyttä, sillä minähän poljen pyörällä joka paikkaan ympäri vuoden, eikä hame ole silloin välttämättä paras mahdollinen asuvalinta. Toisaalta olen kyllä joskus talvipakkasella käyttänyt villamekkoa niinkin, että olen pukenut vain sinne alle villa- ja toppahousut, ja riisunut päällimmäisiä housuja sitten sisätiloissa pois ja hame on jäänyt jäljelle edelleen sisällä käytettäväksi. Tällä hameella voisi olla käyttöä ainakin syksyisissä ja talvisissa juhlatilanteissa, joissa on tapana pukeutua vähän hillitympiin väreihin - juhlapaikalla täytyy joka tapauksessa vaihtaa pyöräilyvaatteet juhlavampiin sisävaatteisiin, niin kyllähän tällainen hame silloin kulkeutuu vaikka repussa. :)

Hameen taakse tuli napit - ohjeessa oli neljä nappia, mutta minun hameeseeni sopi paremmin viisi. Olin ajatellut tähän yksiä toisia nappeja, mutta kun ne napitetaan noiden pylväiden rakosiin (ei siis erillisiä napinläpejä), niin ne napithan olivat tähän ihan liian suuret. Tällaiset askartelupakkauksen napit sitten löysin tilalle omasta kaapistani. Näiden napittamisessa on kyllä melkoinen näprääminen, mikä ei tällaiselle hätähousulle (tai hätähameelle!) oikein sovellu, mutta kyllähän tuo hame menee päälleni ilman nappien aukomistakin, joten saan sen kiskottua tarvittaessa päälle ja pois parissa sekunnissa. :)

Ennen hameen aloittamista mieltäni painoi, mahtaako kaapistani löytyä tämän kanssa yhteensopivia vaatteita. Yläkuvissa hameen kanssa on lila t-paita, joka sopii värien puolesta tämän kanssa parhaiten. Talvista käyttöa ajatellen löysin myös lilan villapuseron, jonka alle puin turkoosin topin.

Vaikken onnistunutkaan saamaan yhdestä langasta turkoosia vaan siitä tuli petroolinsinistä, niin kyllä hame sopii myös turkoosin paidan ja sukkahousujen kanssa...

... ja ihmeesti se vain istuu myös sinisten vaatteiden seuraksi. Johtunee ehkä niistä sinisistä läiskistä, joita jostain syystä on sekä lilassa että turkoosissa langassa. Jollen väärin muista, niin läiskät tulivat siitä, kun kesken värjäyksen yritin lisätä väriä pataan tehdäkseni väristä vahvempaa, mutta sehän imeytyi samantien ensimmäiseen langankulmaan, joka tielle osui... Siksi siis langoista ja tästä hameestakin tuli vähän taiteellisia. ;)

Olin ihan varma, että tuo punajuuriliemenpunainen alkaa riidellä kaapistani löytyneiden kirkkaampien pinkkien vaatteiden kanssa...

... mutta sen verran taiteellisuutta tuossa punertavassakin langassa on, että se näemmä istuu vähän erisävyisten pinkkienkin kanssa yhteen.

Kun ottaa huomioon, kuinka paljon nuo langat ahdistivat kaapissani vyyhdillä ollessaan, niin siihen nähden tästä tuli ihan yllättävän kiva hame! :) Teoriassa tällä voisi olla jopa käyttöä, mutta aika näyttää, pääseekö se koskaan ylleni käytännössä. Pyöräilyyn tämä taitaa olla vähän liian kapoinen... ;)

Dropsin sivuilla hameen nimeksi oli laitettu Blue Dream eli Sininen Unelma. Oman hameeni väritys on kyllä enemmänkin Mustelmansinipunainen Unelma...

... ja mustelmista puheenollen:

Jos kuntosalin selkälaitteesta puuttuu pehmuste, niin ei välttämättä kannata tehdä sillä ainakaan kolmea täyttä sarjaa - etenkään, jos on tavallista herkempi saamaan mustelmia. Mutta näillä mennään! :D

Hameen kanssa poseeratessani mietin, mahtaakohan tänne blogiini ilmestyä jossain vaiheessa toisenkinlaisia "poseerauksia". Muutama päivä sitten nimittäin säikähdin käsivarteeni ilmestynyttä kovaa pahkuraa, ja vähältä piti, etten soittanut samantien hätänumeroon... kunnes tajusin sen olevan hauis. ;)

Sinipunaisenvioletinkikertävänkukertavankakertavia unelmia kaikille! :)

Syyslankoja

Viikko sitten esittelin blogissani uusimman Novita-lehden, jossa olikin monta kivaa mallia. Koska en halua kovin paljon etsiskellä uusia neulemalleja loputtoman pitkän to do -listan jatkoksi, päätin antaa itselleni luvan toteuttaa tuosta lehdestä korkeintaan yhden mallin. Ja niinhän se suosikkini eli intarsianeule jäi mieltäni polttelemaan. Viime lauantaina katsastin Tokmannilla pyörähtäessäni vähän lankavalikoimaa tuota neuletta ajatellen. Sopiva väriyhdistelmäkin löytyi, mutten vielä ostanut lankoja, koska en ollut tarkistanut lehdestä langanmenekkiä. Olisin hyvin voinut siirtää ostamista hamaan tulevaisuuteen, mutta mieluisen väriyhdistelmän kaksi väriä sattuivat olemaan poistotarjouksessa. Varsinaista hinnansäästöä kahdesta yksivärisestä kerästä normaalihintaan nähden ei tullut kuin 1,38 euroa, mutta enemmän olin huolissani poistovärien pikaisesta loppumisesta. Päätin siis ostaa puserolangat seuraavalla Tokmanni-käynnilläni, edellyttäen tietysti, että saan sitä ennen kulutettua kaikki edellisen lankaostoskertani langat loppuun. Edellisen kerranhan ostin lankaa toukokuun ensimmäisenä päivänä, ja koska ne langat loppuivat tällä viikolla, ja muutenkin olin ollut jo täydet kolme kuukautta ostamatta lankaa, tämä päivä tuntui ihan hyvältä päivältä käydä nuo puserolangat ostamassa.

Puseron raitalangan päätin jo lehteä selatessani, näin silmissäni siihen sopivan täydellisesti tuon ihanaisen karnevaaliraidan (jota muuten tälläkin hetkellä on puikoillani ihan toiseen neuleeseen). Muut värit piti sommitella kaupan hyllyillä. Uutuusväri "maitosuklaa" löytyi yllättäen omasta väripaletistani (jota kannan aina käsilaukussani värisävyjen vertailua varten), ja muut mieluisat värit eli oranssi ja vaaleanruskea olivat sitten niitä poistovärejä.

Aika syksyiset värit, vai mitä? :) Tosin sitä en tiedä, mille syksylle nämä ennättävät puikoilleni, eivät ainakaan tälle syksylle, sillä loppuvuoden neulesuunnitelmat on jo lyöty lukkoon. Mutta eiköhän nämäkin aikanaan nouse to do -listan hänniltä kärkipäähän. :)

Jos ei mitään yllättävää satu, niin nämä olivatkin sitten tämän vuoden viimeiset lankaostokset! :) Katsotaan vuodenvaihteen jälkeen, josko silloin on lankaostoksille taas tarvetta...

Langat matkustivat kassissa kotiin kutakuinkin näin. :)

Joskus tässä menneen kesän aikana tulin ostaneeksi kannellisia säilytysrasioita, jotka oli pakattu hölmösti niin, että kussakin rasiassa oli kansi päällä, seuraava rasia oli laitettu kannen päälle, sen päällä taas kansi jne. Ja koko komeuden päällä muovikääre. Kun ostin rasioita vähän isomman satsin kerralla, niin enhän minä olisi niitä sellaisenaan kotiin saanut pyöräntarakalla. Niinpä nakkasin rasiat kassalla takaisin ostoskärryyn, siirryin sivummalle pakkauspöydän luo, jossa avasin kaikki pakkaukset, pakkasin rasiat sisäkkäin, jolloin ne veivät vain murto-osan vähemmän tilaa, ja sain ne näppärästi pakattua reppuun ja yhteen tarakalle menevään kassiin. Eikä tullut kotiin pakkausroskaa, kun ne jäivät kaupan isoon roskikseen! :)

Tänään ostamani kattila oli pakattu samalla tavalla, kansi päällä ja muovikääre ympärillä. Sama juttu: purin sivupöydällä pakkauksen, jätin kääreet kaupan roskikseen, survaisin langat kattilaan ja koko komeus kangaskassiin ja tarakalle! :)

Pyörävarastolla huomasin, että kuopuksella oli unohtunut lippis pyöränsarveen. Koska toinen käteni oli jo täynnä kantamuksia ja toisessa kädessä kävelykeppi (en pärjää edelleenkään ilman sitä kodin ulkopuolella), lätkäisin lippiksen päälaelleni, siinähän sen näppärästi kulkeutui sisälle:

Olihan siellä lippiksen alla huivi, ja muutenkin tuo oli liian pieni, etten olisi sitä syvemmälle päähäni saanutkaan. Alaoven edessä sattui sitten olemaan samassa rapussa asuva teini kavereineen selittämässä juuri jotain juttua, kun minä könkkäsin kantamukseni, keppeineni ja lippiksineni nurkan takaa. Teinillä jäi juttu kesken, hän ei voinut ohi könkätessäni kuin änkyttää "tota noin niin... tota noin niin... tota noin niin..." Hymyilin siinä vaiheessa sisäisesti, mutta kun näin itseni hissin peilistä, niin repesin ääneen nauramaan! :D On niin älyttömän hauskaa järkyttää vastaantulijoita hassulla pukeutumisella! :D Vaikka useimmiten tämä hassuus on ihan puhdas vahinko, kuten tänäänkin. ;)

Muut vuodenajat eivät minua yleensä inspiroi kuvaamaan luontoa, mutta näin syksyisin on ihan pakko ottaa kamera mukaan ulos mennessä! Nämä kuvat on otettu tänään tuolla langanostoreissullani. Haluan tallentaa kuvina mahdollisimman paljon syksyn kauneutta, jotta voin palata ruskan väriloistoon kuvien kautta ympäri vuoden.

Vaikka kauneimmillaan syksy on tietysti luonnossa! ♥

Toivottavasti tänä syksynä saan tallennettua paljon kauniita syyskuvia omaksi ja myös teidän iloksenne. :) Huomaan jo nyt, kuinka syksyn tulo vaikuttaa minuun: energiaa alkaa taas virrata monen kuukauden velttouden jälkeen, ja jaksaisi tehdä vaikka mitä! :) Tietysti sairauteni asettamissa rajoissa, se täytyy aina muistaa. Tänään oli näitä kuvia ottaessani vähän turhan innoissani, unohdin rajoitteeni hetkeksi, ja loppumatka kotiin olikin sitten hivenen hankalaa revähtäneillä lihaksilla... Mutta syksyn merkkejä katsellessa nekin kivut unohtuivat nopeasti - ihmeellinen vaikutus siis syksyn tulolla! :)

Suloista syysviikonlopun jatkoa kaikille! ♥

90 ja 70

Viikonloppuna saimme juhlistaa kaksia pyöreitä synttäreitä.

90-vuotiaalla on takana todella monia syntymäpäiviä, mutta edessä enää vain muutama. Aika monelle 90-vuotispäivä jää viimeiseksi pyöreäksi lukemaksi, jos on sinne saakka ehtinyt. Iloitsimme siitä, että päivänsankari vielä jaksoi ottaa vieraita vastaan. Mutta tippa tuli myös silmään, kun päivänsankarin puoliso oli viimekesäisen tapaamisemme jälkeen mennyt todella paljon huonompaan kuntoon. Mahdammekohan hänen 90-vuotispäiviään ehtiä viettää? Saanko vielä tilaisuuden puristaa hänen kättään?

Minulla ei ole ollut omia isovanhempia elämässäni läsnä. Äidin isä kuoli äidin ollessa vielä lapsi, isäni vanhemmat kuolivat minun ollessani niin pieni, etten heitä muista lainkaan. Äidin äiti makasi viimeiset vuotensa dementoituneena sairaalassa, hänestä muistan vain pitkät sairaalan käytävät ja huoneen numero 3, jonka keskimmäisen vuoteen asukasta kävimme tervehtimässä äitienpäivinä ja muina juhlapyhinä, vaikkei hän meitä enää tuntenutkaan. Olin 9-vuotias, kun nekin käynnit sitten loppuivat, viimeisen tervehdyksen jätimme kirkkomaalla. Olenkin lainannut koko elämäni ajan toisten mummoja - mummopuoleni oli koko lapsuuteni ajan minulle kuin ihan oma mummo, eikä hän tehnyt koskaan eroa biologisten lastenlastensa ja minun välillä. Hänet hyvästelimme 15 vuotta sitten, mutta vain muutamaa kuukautta myöhemmin sain elämääni kaksi uutta lainamummoa ja yhden lainapapan, kun tapasin mieheni. Toivottavasti heillä on vielä monta elinvuotta edessä, vaikka 90 lähestyy pian kahdella muullakin.

Viikonloppuun mahtui myös 70-vuotispäivät, joista nämä kaikki postauksen kuvatkin on otettu. Tapasin enoni, jota en ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen, sekä tädin, jonka luona piipahdimme kyllä viime kesänä, mutta sitä edellisestä tapaamisesta on varmasti enemmänkin kuin 20 vuotta. Tapasin kaksi isoa serkkuani, joista toisen muistan nähneeni mummun hautajaisissa 27 vuotta sitten, toista en muista nähneeni koskaan. He ovat melkein tätinsä ikäisiä, seitsemännellä kymmenennellä hekin. Äidistänihän tuli täti jo ihan muutaman kuukauden ikäisenä! Täti- ja serkkupuoliakin tuli vähintään tervehdittyä, osan kanssa vähän juteltuakin.

Tehtiin myös historiaa. Me kaikki viisi sisarusta olemme viimeksi olleet saman katon alla 18 vuotta sitten minun ylioppilasjuhlissani! Äidin 12 lastenlasta olivat ensimmäistä kertaa kaikki yhtä aikaa koolla. Toki olemme toisiamme tavanneet puolin ja toisin, mutta kaikkien saaminen yhtä aikaa koolle onkin jo vähän haastavampaa, kun asumme hajallamme ympäri Suomea.

Oli ilo huomata, että niistä pikku taaperoista, joita Mari-täti oli innokas hoitamaan teini-ikäisenä, on kasvanut ihan mahdottoman fiksuja ja mukavia aikuisia. Vanhin veljentyttö kylläkin väitti, että minä olen edelleen ihan samanlainen kuin he muistavat minut lapsuudestaan. :)

Kaikista tapaamisista odotetuin oli kuitenkin eräs ensikohtaaminen. Vaikkei se tuntunut ensimmäiseltä kerralta, pidinhän 24 vuotta sitten sylissäni vauvaa, jolla oli ihan samanlaiset silmät... :) Ehkä seuraavilla synttärijuhlilla voidaan ottaa jo ryhmäkuvaa sankarin lastenlastenlapsista, yhdestä ei vielä ihan ryhmää saanut. :)

Ja sitten oli vielä yksi hassu tapaaminen, ei sentään ensitapaaminen, kun jo viime kesänä kerran varovasti toisiimme tutustuimme:

Yksi synttärivieras päätti etsiä joukosta sen, joka on isoon ääneen ilmoittanut pelkäävänsä hänen lajitovereitaan. ;) (huomatkaa kauhistunut ilme kuvassa...) No, nyt on pakko myöntää, että maailmassa saattaa olla yksi hännänheiluttaja, jota minun ei kannata enää ihan hirveästi pelätä... :)

(kaksi edellistä kuvaa siskontytön ottamia, koirakuva myös hänen kamerallaan, vauvakuvan sensuroinnit tein kyllä sitten ihan itse)

Lahjatkin pääsivät perille, yksi lahja oli hetken aikaa päivänsankarin päälläkin. Toinen päivänsankari sai myös huivin, mutta sitä hän varmaankin sovittaa myöhemmin, joten siitä ei ole kuvaa käyttäjänsä päällä.

Minä en valitettavasti voinut auttaa juhlien laittamisessa vointini vuoksi, paitsi cocktailtikkujen tekemisessä, kunhan siskontyttö hoiti pilkkomisen. Juhla-aamuna ajattelin voivani edes sytyttää kynttilät. Hetken päästä äiti ilmoitti, että olin tullut polttaneeksi hänen joskus tädiltään lahjaksi saaman vanhan liinan... huomaamattani oli jokin kytevä kappale päässyt tipahtamaan tarjoilupöydän liinan päälle. Saan kuulemma virkata syntyneen reiän päälle jonkun ruusukkeen. ;) Pyromaanius taitaa olla veressä, sillä äiti itse oli juhlien aatonaattona savustanut talon, kun unohti kaikessa tohinassa avata pellin ennen hellan sytyttämistä. ;) No, kaikkea sitä sattuu, onneksi ei vakavampaa! :)

Omituinen sattumus on sekin, että ensimmäistä kertaa kävin äidin luona ilman, että palasin kotiin viisi kiloa painavampana! :D Ruokahaluni on todella olematon, toisilla synttäreillä jaksoin juuri ja juuri juoda kupin teetä, toisilla synttäreillä napsin muutaman cocktailtikun ja pari palaa leipäjuustoa. Enkä oikein muutenkaan jaksanut ajatella syömistä, vaikka sitä oli kyllä äidin luona kaapit, kuistit ja parvekkeetkin täynnä... Mutta varmaan kummallakin synttäreillä oli ihan hyvät tarjoilut, vaikka puntari näyttikin tiistaiaamuna minulle pienempää lukemaa kuin perjantaiaamuna ennen lähtöä. ;) Ihan hyvä näin, minulla on sairauteni puolesta kipuja jo riittämiin ilman, että tarvitsee varta vasten hankkia lisäksi vatsakipuja, kun nuo leivonnaiset eivät vaan minulle sovi, ei edes gluteenittomat.

Pyöreiden juhlien keskellä olen onnistunut olemaan ajattelematta sitä, että tänään meidänkin perheessämme on syntymäpäivä. Pienen aikalisän olen kuitenkin tähän ottanut, ja juhlimme vasta ensi viikonloppuna. Ja sitten ajattelin levätä koko loppuvuoden! Tai no, ainakin touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. ;) Teinkin viikonlopun aikana vähän salapoliisin työtä, jotta pääsen aloittamaan lahjaa alkukesää silmällä pitäen... :) Langat on jo valittu ja aseteltu käsityökoriin lähtökuoppiin.

Lasten lomien ja näiden juhlien jälkeen oli mahtavaa palata taas tavalliseen arkirytmiin! Rakastan tätä arkielämääni kaikkine rutiineineen. Vaikkakin aloitimme arjen pienellä shokkiherätyksellä - neuvola-aika oli heti tiistaina kello 8.00. ;) Se olikin meidän perheen vihoviimeinen käynti neuvolassa, erään aikakauden loppu sekin.

Kultaisia muistoja on siis tulvinut mieleeni viime päivinä - ja uusia muistoja luotu tulevaa varten. :) Vaikka noista juhlistakin jää mieleen ne ihmiset, keitä siellä pitkästä aikaa näki, niin samalla huomasin, että ne parhaimmat yhteiset muistot ovat olleet niitä kaikkein arkisimpia juttuja, hassuja sattumuksia tavallisen päivän keskellä.

Mukavaa arkea teille kaikille! :)