Puikkojen säilytys

Olen varmasti monta kertaa ennenkin esitellyt täällä puikkojeni säilytysjärjestelmää. Aika ajoin eri blogeissa esitellään erilaisia säilytysratkaisuja ja kysellään muiden tapoja säilyttää puikkoja ja koukkuja; viimeksi tätä kyseltiin Ellin kotona. Koska sanallisesti on vaikeaa selittää, ajattelin tehdä asiasta uuden postauksen, johon voin sitten linkittää, eikä tarvitse aina uudestaan kertoa, miten tämä on meillä ratkaistu. :)

Puikkojen säilytystä varten minulla on tällainen "lusikkalaatikko", eli samanlainen, johon keittiössä lajitellaan lusikat, haarukat, veitset, pikkulusikat jne. Tämä on vain muovin sijaan rottinkinen. :) Ostin tämän Tiimarista v. 2000-2001 vaihteessa, eli tämä on palvellut minua jo toistakymmentä vuotta.

Lokeron oikeassa reunassa pitkässä lokerossa on kaikki pitkät puikot, joita on melkoinen määrä, vaikken niitä käytännössä koskaan käytäkään, vaan neulon kaikki pitkiä puikkoja vaativat työt pyöröpuikoilla. Nuo ovat kuitenkin kulkeneet minun mukanani lapsuudenkodistani saakka eli osa on lähtenyt mukaani yli 20 vuotta sitten, ja vanhimmat puikot saattavat olla jo ties miltä ajalta peräisin, 60-70-luvulta kenties. Lukioaikoina tuli monesti aloitettua uusi työ kotona käydessäni, napattua äidiltä puikot, ja kun työ lähti mukaan opiskelupaikkakunnalle, niin lähtivät myös niissä kiinni olevat puikot. :) Kun pitkiä puikkoja tarvitaan äärimmäisen harvoin (eli ei koskaan), niin ei haittaa, vaikka ne ovatkin kaikki tuollaisessa yhdessä läjässä - eivät kuitenkaan sekaisin, vaan kohta näette, miten olen ne järjestänyt. :)

Etummaisessa lokerossa säilytän virkkuukoukkujani, ja noissa muissa lokeroissa säilytän sukkapuikkoja paksuuden mukaan lajiteltuina: vasemmassa reunassa 2-3 mm puikot, keskimmäisessä 3,5-4 mm puikot ja oikeassa reunassa 4,5 mm ylöspäin. Tällainen lajittelu siksi, että yleensä sukkapuikkoja tarvitaan vain 3,5 mm koosta alaspäin, niin ne käytetyimmät löytyvät noista kahdesta lokerosta nopeimmin.

Lokeroinnin lisäksi lajittelemisen apuna ovat kumilenkit. Kaikki pitkät puikot säilytän joko omissa koteloissaan (joita ei juurikaan ole siksi, että nämä pitkät puikot ovat tosiaan niitä "ties mistä peräisin", eli ei ole koteloita tallessa), tai kotelottomat puikot olen niputtanut pareittain kumilenkeillä. Säilytän näitä vielä niin päin, että puikkojen nupit ovat kaapin avatessani eteenpäin, eli oikea koko löytyy nopeasti, kun sehän on kirjoitettu niihin nuppeihin.

Virkkuukoukuissa on muutamassa koukussa kotelo tallessa, ja ne olen jättänytkin koteloihin. Muut olen niputtanut kumilenkeillä vahvuuden mukaan niin, että ohuet ovat yhdessä nipussa, keskivahvat toisessa ja paksut kolmannessa. Eli jos vaikka tarvitsen 1,75 mm koukkua, niin nappaan käteeni tuon ohuiden koukkujen nipun, ja valitsen koukun siitä. Jos koukut ajelehtisivat irrallaan sekaisin, joutuisin käymään joka kerta kaikki koukut läpi, mutta tämä nopeuttaa hommaa suunnattomasti, toisin sanoen oikea koukku löytyy yleensä alle 10 sekunnissa. :)

Sukkapuikoilla on sama niputusjärjestelmä. Osassa uusimmista puikoista on kotelo tallessa, ja ne saavat koteloissaan olla. Muut puikot on niputettu koon mukaan; yleisimmin käyttämiäni puikkoja minulla saattaa olla enemmänkin kuin 5 kpl (esimerkiksi 3 mm puikkoja minulla on 20 kpl eli voin tehdä vaikka neljät sukat yhtä aikaa halutessani), ja ne kaikki on aina niputettu samaan nippuun. Ja tosiaan nämä on vielä lokeroitu niin, että ohuemmat puikot on omassa lokerossaan, keskivahvat omassa ja paksut omassa, jolloin oikeat puikot löytyvät jälleen alle 10 sekunnissa.

Pyöröpuikkojeni säilytyssysteemin esittelinkin viime talvena, koska silloin vasta löysin näille järkevän systeemin. Pyöröpuikot on joko siinä pussissa, jossa ne on ostettu, tai kun suurimmalla osalla ei ole pussia tallessa, niin ne on laitettu pienimpiin minigrip-pusseihin, yksi puikko per pussi. Mahtuvat juuri sopivasti säilytykseen pystyyn muoviseen jäätelörasiaan. :) Pussien päälle on kirjoitettu pyöröpuikon vahvuus ja pituus eli esim. 2 mm/60 cm. Ne ovat tietysti kokojärjestyksessä niin, että ohuin ja lyhin on ensimmäisenä, paksuin ja pisin viimeisenä. Ohuin ja lyhin pyöröpuikko minulla näyttäisi olevan tuo 2 mm/60 cm, ja kyllähän tuosta kokoja välistä puuttuu, ja joitakin puikkoja löytyy kaksikin samaa vahvuutta ja pituutta. Tuosta on muuten sitten helppo tarkistaakin, jos jokin koko puuttuu! :) Vielä selvennykseksi tuosta kokojärjestyksestä, jos se jäi epäselväksi jollekin. Eli jos oletetaan, että minulla olisi kaikkia puikkoja 40 cm, 60 cm ja 80 cm pituisina, niin järjestys olisi: 2 mm/40 cm, 2 mm/60 cm, 2 mm/80 cm, 2,5 mm/40 cm, 2,5 mm/60 cm, 2,5 mm/80 cm, 3 mm/40 cm, 3 mm/60 cm, 3 mm/80 cm, 3,5 mm/40 cm, jne. Tajusitte varmaan jo? ;)

Olen kyllä itse äärimmäisen tyytyväinen näiden puikkojen järjestykseen. Tuo lusikkalaatikkosysteemi minulla on ollut tosiaan jo vuosituhannen alusta saakka, mutta kuminauhoilla niputtamisen hoksasin vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Siihen asti oli aika työlästä joka ainoa kerta etsiä ne viisi samanvahvuista sukkapuikkoa, varsinkin kun ei ollut puikkomittaria olemassa. Nyt riittää, kun puikkomittarilla tarkistan yhden nipussa olevan puikon vahvuuden (jos siitä on epäselvyyttä; yleensä ei ole), ja muut samanvahvuiset tulevat perässä. Samoin tuo niputtaminen on helpottanut oikean virkkuukoukun löytymistä, vaikka niissähän se vahvuus on kirjoitettuna, mutta ei tarvitse haeskella sitä oikeaa kaikkien kymmenien koukkujen joukosta.

Pyöröpuikkojen kanssa tuo pussisysteemi on ihan välttämätön. Aiemminhan ne olivat sekaisin - kirjaimellisesti, sillä lenkit tahtovat olla keskenään aina solmussa - ja joka kerta piti mitata sekä puikkomittarilla vahvuus että mittanauhalla pituus. Pussittamisen yhteydessä tarvitsi tehdä se mittaaminen yhden ainoan - viimeisen! - kerran, ja nyt oikea koko löytyy aina ilman haeskelua.

Toivottavasti tästä on vinkkiä muillekin! :) Tärkein vinkkini kuitenkin on, että aina kun joku neule- tai virkkuutyö tulee valmiiksi, palautan puikot ja koukun heti oikealle paikalleen ennen kuin aloitan seuraavan käsityön. Koska jos ne jäävät lojumaan käsityökoriin, niin ei tästä järjestyksestä ole mitään hyötyä. Joskin kun minulla on tekeillä kerrallaan vain yksi käsityö, korkeintaan kaksi, niin kyllä ne työssä kiinni olevat tarvikkeet siellä korissakin aika hyvässä järjestyksessä säilyvät... ;)

Sininen lintu

Kevättalvella Novita Ipana -lehden ilmestyessä ihastuin välittömästi suloisen Angry Birds -possuhuppariin. Valitettavasti olin vain ainoa meidän perheessä, joka siitä possusta tykkäsi. Esikoinen ilmoitti haluavansa punaisen linnun puseron - hupparissa ei olisi ollut hänelle edes riittävän isoja kokoja - ja kuopus puolestaan tahtoi sinisen linnun puseron.

Koska olin jo päättänyt tehdä possuhupparin ennen lasten mielipiteen kysymistä, pitäydyin päätöksessäni, mutta saajan toiveita kuunnellen. Näin syntyi sinisen linnun huppari! :)

Angry Birds Sininen lintu -huppari

Tehty ajalla: 11.-19.8.2013

Malli: Novita Ipana nro 2 possuhupparista muokattu lintuhuppariksi

Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), valkoinen (011), keltainen (268), Novita Wool tummanpunainen (547), nappien ompeluun Viking Vilma musta (609)

Langankulutus: 295 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm, virkkuukoukku 3,5 mm

Koko: Leveys 110 cm, pituus 122 cm mukaan tehty

Muuta: Kuopukselle

Pusero on muuten ihan peruspusero tuota huppua ja taskua lukuunottamatta. Ohjeen puseroon otin siis siitä possuhupparista, mutta siinäkin vähän soveltaen, sillä laskin 110-senttisen leveyden sopivan vielä vaikka meidän 130-senttiselle hoikalle esikoisellekin, mutta halusin tämän menevän nyt ainakin pari-kolme talvea, niin tein pituuden 122-senttisen mukaan. Taskun ja silmän valkoisen osan virkkasin possun ohjeella, mutta "hiustupsut", silmän alaosat ja nokan sävelsin omasta päästä. Nappi-Kikasta löysin napit silmien iiriksiksi sekä hupun kiinnikkeeksi. Nokkaan päädyin laittamaan hieman täytettä, niin se törröttää kivasti ulospäin. :)

Valitettavasti etten näe nyt puseron saajan tyytyväistä ilmettä, sillä se on sensuroitu pois. Näitä Änkkäri-juttuja kun varmasti googletellaan ympäri maailmaa, niin ei hirveästi houkuta ajatus siitä, että oman lapsen naama läpsähtäisi ensimmäisenä kuvahakuun. Siksi siis tällä kertaa tällainen päätös. Voitte kuitenkin kuvitella onnellisen ilmeen. :) Sain tehdä tuon peruspusero-osuuden aika rauhassa, mitä nyt ehkä kerran-pari päivässä piti esitellä, missä vaiheessa neulominen on menossa. Mutta tuon linnun tekeminen ei ihan niin rauhallisissa tunnelmissa sujunut, sillä "laadunvalvonta" tarkkaili jokaista pistoani viiden sentin päästä. ;) Valvoja sai myös itse millilleen asetella silmät ja nokan oikeaan asentoon ennen niiden kiinnittämistä. Hyvä niin, sillä tällaisissa jutuissa kannattaa kuunnella asiantuntijan neuvoja! :D

Puseron puolesta saisi siis pakkaset jo tulla, mutta vielä on monta villaneuletta tekemättä - tällekin puserolle on tulossa piakkoin kaveriksi housut ja sukat. Arvatkaa, minkä väriset? ;)

Täytyy muuten kehua uusimman Novita-lehden eli Syksy 2013 "neulekoulu"-osuutta. Siinä on aivan älyttömän hyvät ohjeet neuleen viimeistelyyn! Nyt suorastaan hävettää, kuinka rumia saumoja olen aiemmin neuleisiini ommellut - tähän ja aiemmin tekemääni vauvan potkupukuun kokeilin Novitan ohjeita, ja ihan on jälki toista luokkaa. Suosittelen tutustumaan, vaikka varmasti noita ohjeita löytyy muualtakin.

Ihanaa uutta viikkoa! :)

Syksyn väreissä

Odotan hartaasti syksyn väriloistoa. Sitä odotellessa täytyy löytää näitä värejä toisaalta.

Krapit ja sipulinkuoret ovat odottaneet kaapissa sopivaa hetkeä. Sipulinkuoret sain jo toissatalvena, ja osan niistä olen käyttänytkin. Krappia ostin alkukesästä, ja vaikka sitä olenkin jo kokeillut yhdistää muiden kasvien kanssa, niin suurimman osan säästin tähän tilaisuuteen.

Ensimmäiseksi keitin liemen, jossa oli 20 g krappia ja 50 g sipulinkuoria. Värjäysjärjestys on luettavissa vasemmalta oikealle: ensimmäisestä liemestä tuli vahva terransävy, jälkiliemet vaalenivat asteittain; neljä vyyhtiä siis värjäsin tällä seoksella, ja lopun jälkiliemen jätin odottamaan ämpäriin.

Seuraavaksi keitin kaikki loput sipulinkuoret, joita minulla oli jäljellä, eli noin 90 grammaa. Värjäysjärjestys jälleen vasemmalta oikealle. Sävy on erittäin voimakas rusehtavankeltainen. Kokeilin esipuretusta näiden sipulinkuorivärjäysten kohdalla, koska värjäyskirjan käyttämä menetelmä, missä lisätään puretusaineet värjätessä, on ihan toivottoman hidas, jos aikoo värjätä useampia vyyhtejä, sillä liemen jäähdyttäminen jokaisen värjäyksen välissä kestää muutamia tunteja. Tämä oli oikein näppärä menetelmä, mutta värjäyksistä tuli hieman epätasaisempia, johtuen ehkä siitä, että esipuretukseen käyttämäni kattila oli turhan pieni siihen tarkoitukseen. Mutta nämä ovatkin oikein eläväisiä lankoja tuon pienen epätasaisuuden ansiosta. Neljä ensimmäistä vyyhtiä on pelkkää sipulinkuorilientä, viidenteen värjäyssatsiin lisäsin puolet edellispäivänä talteenotetusta krapin+sipulinkuoren jälkiliemestä. Tuo vyyhti on kuvassa laitimmaisena oikealla, ja se poikkeaa sävyltään selvästi noista muista kuvan vyyhdeistä.

Viimeisen liemen keitin kaikista jäljelle jääneistä krapeista, joita oli reilut 50 grammaa. Väristä ei tullut ihan niin vahva punainen kuin viime syksynä saamastani veriseitikkiliemestä, mutta kyllä tämä silti on kaikkein punaisin kaikista tämän kesän värjäyksistä. Erityisen ihastunut olen noihin kahteen jälkiliemien korallinpunaisiin. Kaksi viimeistä vyyhtiä ovat taas sekoituksia, eli krapin jälkiliemeen sekoitin loput siitä krapin+sipulinkuorten jälkiliemestä, jonka olin ottanut aiemmin talteen; sävy muuttui heti hieman kellertävämmäksi. Mielenkiintoista noissa kahdessa viimeisessä vyyhdissä on se, että niistä tuli lähestulkoon samansävyisiä, vaikka toinen on keitetty periaattessa vahvemmassa liemessä kuin toinen. Sen verran noissa on sävyeroa, että vyyhti nro 4 taittuu aavistuksen verran keltaisempaan kuin vyyhti nro 5. Olen huomannut, että jälkiliemillä värjätessä sävy vaalenee aluksi voimakkaasti ensimmäisessä ja toisessa jälkiliemessä, mutta siitä eteenpäin tuota vaalenemista ei enää juuri huomaa, eli juuri sen enempää ei kannata jälkiliemiä käyttää, jos toiveena on saada erisävyisiä lankoja. Toki sitten voisi nakata viimeiseen jälkiliemeen vaikkapa useamman vyyhdin, jos haluaa monta samansävyistä vyyhtiä, sillä näissä vahvoissa väreissä riittää kyllä jälkiliemissäkin väriä pitkäksi aikaa.

Ylärivissä sipulinkuorivyyhdit, keskellä krappi+sipulinkuorivyyhdit ja alhaalla krappivyyhdit. Kannattaa kiinittää huomiota kunkin rivin oikeanpuoleisiin vyyhteihin: kaikissa niissä on käytetty krappia ja sipulinkuorta yhdessä, mutta kun ainesten suhde vaihtelee, niin sävyissä on melkoisesti eroa! :)

Kesän aikana yritin monta kertaa värjätä kasveilla, joista erinäisten lähteiden mukaan saisi vihreää väriä, mutta minun lankoihini ei sitä vihreää vaan tarttunut. Nyt olen äärimmäisen onnellinen siitä, ettei sitä vihreää tullutkaan: näistä keltaisen, ruskean, oranssin ja punaisen sävyistä saa varmasti niin mahtavia yhdistelmiä, etten niiden joukkoon edes kaipaa enää muita värejä! :) Voisin leikkiä näillä palleroillani varmasti loputtomiin kokeillen kaikenlaisia sekoituksia. Esimerkiksi noista jälkiliemien synnyttämistä "pastellisävyistä" saa varmasti aikaan jotain todella herkkää ja kaunista, vaikka tottakai nuo vahvat ja hohtavat värit tuosta kasasta ensimmäisenä silmiin osuvat. Rakastan jokaista näitä 59:ää itsevärjäämääni lankakerää! :) Oikeastaan värjäsin tänä kesänä tasan 60 kerää, mutta yksi kerä on muuta lankaa kuin Nallea, jota nämä kaikki kuvassa olevat ovat, joten se ei päässyt nyt yhteiskuvaan mukaan. Mutta se meneekin kokonaan toiseen projektiin. :)

Vaikka nuo kaikki värjäykset ovat omalla tavallaan kauniita ja ihania, niin jotenkin minusta tuntuu, että nämä viimeisimmät ovat ihan parhaita! Voisinpa ottaa hiusväreikseni nämä kaikki! ;)

Oikeasti en ole lainkaan aikeissa vaihtaa hiusväriäni, jos erehdyitte edellisestä postauksesta niin luulemaan. ;) Tuota kuparinpunaista vyyhteä katsellessani tuli vain mieleen, että minulla oli ihan sen väriset hiukset 14 vuotta sitten niihin aikoihin, kun tapasin mieheni. Silloin en ollut vielä käynyt värianalyysissä, joten tuli kyllä kokeiltua hiusvärejä ihan laidasta laitaan, blondista punapään kautta pikimustaan. Värianalyysin jälkeen tuli tolkkua tuohonkin touhuun, ja nykyään tiedän täsmälleen, mitkä värit minulle sopivat niin vaatteisiin kuin hiuksiinkin. Ei ole enää vuosiin ollut tarvetta kokeilla uusia hiusvärejä, välillä saatan vaihtaa astetta vaaleampaan tai tummempaan, kunhan sävy on aina kultainen. :)

Ne lankaperuukkikuvat olivat siis vain ihan päähänpisto.*** Kun olen 7,5 vuotta esittänyt täällä blogissa asiallista roolia, niin ajattelin välillä näyttää vilauksen todellista minääni kaikkine päähänpistoineni. ;) Mutta vain vilauksen, jotten karkota kaikkia lukijoita lopullisesti... ;)

*** Päähänpisto = päähän pisto = pistänpä lankaa päähäni.

Kaiken väri-ilottelun keskellä olen koko viikon ollut vaihteeksi todella kipeä kaikkialta ja äärimmäisen väsynyt. Ilahduttavaa sairastelun puolella on ollut se, että työterveyslääkärini lomalta palattuaan ja Oysin lääkärin palautteen luettuaan halusi pyytää lausunnot kahdelta muulta erikoislääkäriltä. Pääsen käymään heidän luonaan työterveyden piikkiin yksityisvastaanotolla, joten minun ei tarvitse odottaa puolta vuotta, kuten Oysin puolelle, vaan sain ajat jo ihan lähiviikoille. En ole edelleenkään osannut murehtia, vaikka tämä elämäntilanteeni onkin mennyt sairastumisen vuoksi melkoiseen solmuun. Kyllähän lankavyyhditkin menevät välillä sotkuun, eikä siinäkään auta itkeä, vaan täytyy vaan tyynen rauhallisesti käydä lankohin käsiksi ja avata solmut järjestelmällisesti. Eiköhän tämä elämän lankavyyhtikin aikanaan selviä! :)

Vaikka olen ollut kipeä, niin olen silti nauttinut näiden lankojen värjäämisestä ja iloinnut näistä mahtavista väreistä! Eiväthän nämä kipua ja väsymystä vie unohduksiin, mutta saavat ainakin hymyn huulille ja sydämen sykähtämään. :) Voi, kun vielä saataisiin tuo luontokin yhtä värikkääksi! :)

Iloa tällä viikolla on tuonut myös kesän virallinen loppuminen lasten kouluun ja päiväkotiin paluun myötä. Molemmilla tahoilla on puhallellut hieman uusia tuulia tuoden perheeseemme taas uudenlaisen arjen rytmin. Varma syksyn merkki on tietysti myös kansalaisopistojen kursseille ilmoittautuminen: joka syksy tulee kerättyä pitkä lista ihanista kursseista, joista täytyy lopulta valita aikatauluihin ja omaan jaksamiseen parhaiten sopivat. Tänä syksynä ilmoittauduin kahdelle yhden illan kurssille, eli menen kehräämään ensin värttinällä ja paria viikkoa myöhemmin rukilla. :) Mietinnässä on vielä yksi ompelukurssi, jossa olisi neljä kokoontumiskertaa - jaksanko ja tarvitsenko sitä kurssia? Märkähuovutuskurssista olen haaveillut jo monta vuotta, mutta tänäkin vuonna tuon lähimmän opiston kurssien kanssa tulee aikatauluongelmia, joten jään vielä pohtimaan, ilmoittautuisinko huovuttamaan toiselle opistolle; viikonloppukurssin ehkä jaksaisikin käydä, ja onneksi niitä on nykyään niin paljon tarjolla. Molemmille lapsillekin on koko vuoden kestävät kurssit opistoissa, kuopus jatkaa muskarin puolella soitinryhmään, ja esikoisellekin löydettiin muutaman vuoden tauon jälkeen sopiva kodin ulkopuolinen harrastus.

Syksy on aina kaiken uuden alun aikaa, siksikin se tuo niin paljon hyvää mieltä! :)

Värikästä viikonlopun jatkoa!

Väri on pääasia

Pitäisiköhän minun vaihtaa hiusten väriä?

Mietin...

... miltä mahtaisin näyttää punapäänä?

Toisaalta sanotaan...

... että blondeilla on aina hauskempaa. :)

No jaa, entä jos sittenkin...

... laittaisin ihan vaan raidat. ;)

Hauskaa loppuviikkoa, palataan pian uudestaan näiden "peruukkien" kera! ;)

Onnellisimmillaan :)

Innostukseni sieniä kohtaan alkoi pari vuotta sitten. Varsinaisesti en voi puhua sienestämisestä saati sieniharrastuksesta, koska ruokasienten saalis on jäänyt molempina syksyinä niihin suomumustesieniin, jotka ovat suunnilleen ainoita varmuudella tunnistamiani ruokasieniä. Eikä niitäkään saisi kaupunkialueelta kerätä (eli juuri sieltä, mistä olen niitä kerännyt). Viime syksynä opin tuntemaan sienivärjäyskurssilla värjäyssieniä, joiden lisäksi koriini kertyi rouskuja ja haperoita, joista saimmekin maittavan aterian. Edelleenkään en niitä kyllä itse tunnistaisi, sillä suurin osa noistakin sienistä oli muiden kurssilaisten löydöksiä tai heidän avullaan tunnistettuja, ja kun muut eivät silloin ruokasieniä halunneet, niin minä sain viedä ne kaikki kotiin.

Mutta eihän sillä niin väliä, vaikkei saalista tulisikaan, tärkeintä on innostus! :) Ja tietysti siltä varalta, että joskus hommaan pääsisi jyvällekin, täytyy olla myös välineet: sienikirja, sieniveitsi ja sienikori. Sienikoreja olen hommannut jo kaksi, molempina sieni-innostussyksyinä uuden. En siis mitään "oikeaa" sienikoria, jossa olisi niitä lokeroita erilaisia sieniä varten, vaan ihan tavallisia koreja. Ja nyt näytti pahasti siltä, että tarvitsen taas uuden korin...

... koska ne minun sienikorini olivat "varattuja". ;) Valkoisen korin hommasin toissasyksynä, ruskean korin viime syksynä. Miten siinä käykin aina näin, että kun talossa on joutilaita säilytyskoreja, niin niihin jossain vaiheessa eksyy aina lankaa? Sitä kaiketi kuvittelee, että se kori jotenkin ihmeellisesti tyhjenee ennen seuraavaa sienestyskautta, mutta eipä näytä tyhjentyvän. Omituista. ;)

Jos olisin ostanut taas kolmannen sienikorin sienestystä varten, niin mitä todennäköisimmin ensi syksynä sekin olisi ollut taas lankojen säilytyskorina, ja tarvitsisin neljännen sienikorin. Päätin sanoutua irti tästä sienikorien ostelukierteestä, ja ratkaisin ongelmani näin:

Ja nyt minulla on peräti kaksi sienikoria - toinen ruokasienille, toinen värjäyssienille - ja langoille runsaasti säilytystilaa! :) Tietenkään en voinut tehdä tätä muutosta aivan niin yksinkertaisesti, että olisin vain siirtänyt noissa koreissa olleet langat uusiin säilytyslaatikoihin, vaan koko lankavarasto meni uuteen järjestykseen. Noissa uusissa lankalaatikoissa on muuten se hyvä puoli, että jos lankavarastoni pienenee merkittävästi, niin nämä laatikot ovat kaikki kokoontaitettavia, eli ne eivät tyhjänä vie juuri lainkaan tilaa. :) Täytin laatikot myös suhteellisen väljästi, eli on myös varaa lankavaraston pienimuotoiselle kasvullekin. ;)

Uuteen punaiseen laatikkoon laitoin kaikki täydet puuvillalankakeräni, tai siis eihän minulla edes ole puuvillalankojen jämiä, jollei virkkauslankoja lasketa (niistä kuva myöhemmin tässä postauksessa), vaan minulla on tällä hetkellä vain nämä täydet puuvillakerät; Bambut twinsettiä varten ja Puro Batikit sekä Kaste (piilossa Batikkien alla) neuletakkiin. Tänne koppaan mahtuisi varmasti vielä ainakin yhdet puserolangat.

Toiseen uuteen laatikkoon menivät kaikki Nallen vahvuiset jämälangat, Nallen lisäksi siis Woolit ja Viking Vilmat. Näille on suunnitelmissa jämäprojekti toivottavasti vielä tämän vuoden puolella, ja tässä kopassa on hyvin tilaa uusillekin jämille, joita tulee koko ajan. Aiemmin nämä jämät oli ahdettuna ruskeaan sienikoriin, josta ne tursuivat ja pursuivat ulos, ja päällä keikkuivat vielä muovipussissa nuo edellisessä kuvassa esitellyt puuvillalangat.

Kolmas uusi laatikko sai sisälleen kaikki 7 veljekseni. Aiemmin minulla oli täydet 7 veljeskerät omassa laatikossaan (jonka kansi ei mahtunut kiinni), ja jämät omassaan. Olisin ehkä halunnut jatkaa vielä tällaista erittelyä täysien ja jämien välillä, mutta tähän ratkaisuun päädyin tässä vaiheessa, ja hyvinhän ne tuonne mahtuvat, ja kohta mahtuvat vielä paremmin, kun pääsen noita täysiä keriä työstämään neuleeksi. :)

Vanhatkin säilytyslaatikot vaihtoivat hieman sisältöä. Raidalliseen laatikkoon pääsivät täydet Nallet, Woolit ja Pikkusiskot. Aiemmin nämä olivat sinisessä muovikorissa, jonne ne olisivat mahtuneet hyvin nytkin, mutta...

... laitoinkin sinne sukkalankani, jotka majailivat aiemmin valkoisessa sienikorissa.Tämä kori pursuaa vähän liikaa, ja suunnitelmissa on kyllä tämänkin sisältöä vähentää aivan ensisijassa. Miten noita sukkalankoja onkin kertynyt noin paljon? Suurin osa näistä on kyllä itse värjättyjä, joten se ehkä vastaa jo omaan kysymykseeni. :)

Tässä laatikossa oli ennen ne korkkaamattomat 7 veljekseni, jotka eivät sinne kunnolla edes mahtuneet. Nyt siitä tuli "muiden lankojen" säilytyspaikka. "Muut langat" tarkoittavat villalankoja, joita en osaa mahduttaa oikein mihinkään kategoriaan. Eivät ole sukkalankoja, eivät oikeastaan tietyn merkkisiäkään (kuten Nallet tai 7 veljekset), eivätkä sovi yhteen juuri muiden lankojen kanssa. Oikeastaan tässä on vain hailuotolaista villalankaa sekä luonnonvärisenä että itsevärjättynä ja muutama kerä alpakkaa, eli eivät nämä nyt ihan "mitä sattuu" ole. ;)

Nythän on kyllä sitten niin, että tähän lankahyllylleni ei mahdu yhtään enempää säilytyslaatikoita, joten lankavaraston on syytä pysytellä nykyisissä rajoissaan. Näyttäähän tämä nyt taas paljon paremmalta kuin niiden parin pursuavan sienikorin kanssa...

Mutta eivät ne lankalaatikot ihan vielä tässä olleet... Vilautetaan nyt sitten loputkin kätköpaikat, vaikken näitä nyt tänään järjestellytkään:

Olin muistaakseni 8-vuotias, kun isäni oli työmatkalla Saksassa, ja toi minulle ihan ensimmäisen käsityökorini. :) Se on tällainen pikkuinen pyöreä koppa, jonka kannen alla on ensin tuollainen lokerikko käsityötarvikkeille. Tähän eivät ole enää pariinkymmeneen vuoteen mahtuneet minun kaikki käsityötarvikkeeni, joten säilytän lokerikossa lähinnä ristipistoneuloja, nekin neulakoteloissaan. Lokerikko vilahtaaa tuossa kuvan yläreunassa. Lokerikon alla on säilytystilaa, ja minä säilytän siellä virkkauslankojani, eli niitä joista saa tehtyä pitsiliinoja 1,25-1,50 mm koukulla. Eihän näitä ihan hirveästi edes ole, mutta ei näiden kulutuskaan ole minulla mikään päätähuimaava. ;) Jos joskus jonkun pitsiliinan virkkaa, niin siihen saa ehkä 20 grammaa uppoamaan. :D

Työpöydän alta löytyy iso pyykkikori, joka on tällä hetkellä varattu värjätyille Nalleille. Niitä ei olekaan aivan vähän... :D

On siellä kyllä sitten myös ne Nallet, jotka on tarkoitus värjätä. Sinne nakkasin myös nämä kymmenen valkoista Nalle-kerää, jotka ostin samalla reissulla kuin nuo säilytyslaatikotkin. :) Toivottavasti nämä eivät ole kovin kauaa valkoisia. ;)

Otsikko tulee siitä yhdestä jutusta, jonka kerroin teille muutama päivä sitten meemissä. Mieheni totesi minun olevan onnellisimmillani, kun järjestelen lankojani. :) Hassuahan se onkin järjestellä aina vaan uudestaan ja uudestaan sellaista, mikä ei ole edes epäjärjestyksessä. Tuntuu siltä, kuin olisin aivan hiljattain esitellyt näitä lankalaatikkojani täällä blogissakin... ja siinä välissä olen taatusti järjestellyt lankani pari-kolme kertaa uuteen järjestykseen. ;) Toiset tykkäävät vaihtaa huonekalujen järjestystä, minä tykkään järjestellä lankojani! :D Ja kun nämä langat ovat pikaisesti kuluvaa tavaraa: yhden puseroprojektin kun aloittaa, niin siinähän hetkessä tyhjenee yksi lankakoppa, kun langat siirtyvät puikoille ja jonkin ajan päästä jämälankaosastolle. Keväällä tuo iso pyykkikori oli täynnä puuvillalankoja, nyt ne mahtuvat kaikkein pienimpään koppaan. Eli en minä ihan pelkästä järjestelemisen ilostakaan tätä hommaa niin usein tee, vaikka se suurta iloa minulle tuottaakin. :)

Hei, mutta nyt minulla on taas kaksi sienikoria! :) Niihin pitäisi saada täytettä - ja nyt en puhu langasta... ;)

Hauskaa viikonjatkoa! :)

Tätä en kyllä yhtään suunnitellut...

Muutama viikko sitten kirjoitin pitäväni värjäämisestä taukoa ainakin siinä mielessä, etten enää tänä kesänä kerää värjäyskasveja, vaan värjään vain niillä aineksilla, mitä kaapeissa sattuu olemaan tai mitä joku minulle saattaa tuliaisiksi tuoda. Mutta enkös minä puhunutkin vain kesästä, ja minun ajanlaskuni mukaan nyt on syksy... ;) Sitä paitsi teknisesti ottaen sienet eivät ole kasveja. ;)

Kuvan sienet eivät liity tapaukseen

Tämä oli ihan puhdas vahinko, että päädyin värjäämään itse keräämilläni sienillä. Kävin lauantaina keräämässä muutaman desin mustikoita ja vadelmia kodin vieressä olevalta metsäpläntiltä, ja huomasin siellä muutaman komean sienenkin. Viimesyksyisestä sienikurssista huolimatta - tai sen ansiosta - tunnistan luotettavasti vain parhaat värjäyssienet, kun taas tutuimpienkin ruokasienien kohdalla tunnistaminen ilman sienikirjan apua on melkoista haparointia (vai pikemminkin haperointia? ;) ). Niinpä nytkin vain tutkailin sieniä metsässä ja päätin tarkistaa kotona sienikirjasta, mistä sienestä on kyse. Muistin asian vasta sunnuntai-iltapäivällä, jolloin sain sienikirjan avulla selville, että tattejahan siellä lähimetsikössä kasvaa kuin... öh... kuin sieniä sateella. ;)

Nämäkään kuvan sienet eivät liity tapaukseen, mutta kun ihmisellä ei ole kameraa mukana silloin kuin pitäisi, niin täytyy koittaa kaivaa kuvia jostain vanhoista arkistoista piristämään tätä ankean tylsää tekstiä. Nämä sienet taitavat olla niitä haperoita viime syksyn sienivärjäyskurssin retkeltä, jossa löytyi toki muitakin kuin värjäyssieniä.

Näin jo mielessäni, kuinka meillä olisi sunnuntain päivällisellä tarjolla kermaista sienimuhennosta, ja kroppa alkoi täristä siihen malliin, että metsään oli päästävä. Pojat lähtivät kaveriksi syömään mustikkamättäitä tyhjiksi (ja esikoisen vaatteista päätellen hän oli lähestulkoon pyörinyt mustikkamättäillä, vaikka todellisuudessa hän kaiketi oli vain pyyhkinyt mustikkaiset kätensä puseroon, sortseihin ja niskaansa). Tatiksi tunnistettavia sieniä olikin metsänpläntti täynnä, mutta siihen se tunnistaminen sitten jäikin. Periaatteessahan kaikkien tattien pitäisi olla syötäviä, paitsi sappitatti on kitkerän makunsa vuoksi syötäväksi kelpaamaton, ei kuitenkaan myrkyllinen. Koitin pyöritellä niitä tatteja ympäriinsä, ja lopulta ne kaikki alkoivat näyttää - niin, miltäpä muultakaan kuin siltä sappitatilta. En uskaltanut ajatellakaan, että laittaisin niistä ruokaa, kun en ollut sataprosenttisen varma syöntikelpoisuudesta. Siinä vaiheessa onneksi (?) muistin sienikurssilla kerrotun, että tateilla voi värjätä, eikä ole niin väliä edes, ovatko ne kaikki samaa tattilajia, ja että parhaimmat värjäystatit ovat niitä kaikkein matoisimpia, mätäisimpiä ja homeisimpia. Ja niitä kärsineitä yksilöitä sieltä kyllä löytyi, valtavan kokoisia tatteja keräsi hetkessä ämpärillisen!

Tämä kuva liittyy tapaukseen, se on tattiliemi, jossa sukellusta harjoittelee valkoinen Nalle.

Ei sitten auttanut muu kuin pistää tatit väripataan, kun niitä oli tullut kerättyä. Netistä kyllä sitten löysin tiedon, että juuri sappitatti ei kelpaisi värjäykseen. Siinä vaiheessa nauroin tuuriani, että olinkin onnistunut löytämään sellaisen sieniapajan, josta löytyi sekä syötäväksi että värjäykseen kelpaamaton sienilaji! :D Mutta koska tatit porisivat jo kattilassa, niin annoin niiden rauhassa kiehua. Lähtihän niistä jotain väriä, ja seuraavana päivänä olikin aika laittaa lanka uimaan väriliemeen.

Arvaa, mikä näistä on se värjätty lanka? ;)

Ystävämme netti oli jälleen oikeassa: sappitatti ei ole värjäyssieni, eikä siis myöskään ruokasieni. Eihän tuo lanka toki ihan alkuperäisen väriseksi jäänyt, ja ainakin se oli padasta noustessaan erittäin limainen. ;) Kuvassa vasemmalla kerällä on alkuperäinen vitivalkoinen Nalle, keskellä sappitattiliemessä "väri"kylvyn saanut ja vertailun vuoksi oikealla luonnonvalkoista Nallea. Toisin sanoen sen verran tuota sappitatista väriä lähti, että vitivalkoinen muuttui luonnonvalkoiseksi. :) Täytyykin muistaa tuo jatkossa, jos tekee mieli luonnonvalkoista lankaa, ja kaapissa on vain vitivalkoista, niin siitä vaan hakee ämpärillisen mätiä sappitatteja metsiköstä ja uittaa langan siinä. ;)

No joo, eihän tämä sappitatin lopputulos nyt varsinaista väri-ilottelua ole, joten tämä lanka pääsee uiskentelemaan uudelleen pataan. Sainkin siitä uutta potkua värjätä viimein niillä kaapissa odotteleviella aineksilla, joten hieman vahvempia värejä tullaan varmaan lähipäivinä täällä blogissakin näkemään. Tällä laillahan tämä värjäämisharrastus tulee muuten halvemmaksikin, kun voi leikkiä samalla langalla moneen kertaan, kokeilemisen ilo moninkertaistuu, mutta lankakustannukset pysyvät pieninä. ;)

Tämäkään ei liity tapaukseen, mutta muistin virkistämiseksi kuva viimesyksyisestä veriseitikistä, kaikkien värjäreiden lempisienestä. :)

Varma syksyn merkki on se täpinä ja tärinä, mitä syksyinen luonto saa minussa aikaan. Vaikka olen vielä huonommassa kunnossa kuin viime syksynä, niin syksyiseen metsään on vain pakko päästä edes pieneksi hetkeksi. Harmi vain, että niiden reissujen jälkeen olen ihan hirveän kipeä, vaikka "reissu" olisi vain 100 metriä pyöräilyä ja muutama askel metsässä, eikä aikaakaan mene varttia tai puolta tuntia enempää. Voi, kun olisinkin entisessä voinnissani, niin minua ei varmaan saisi syksyllä tuolta metsästä ollenkaan pois! :) Haaveissa on vielä löytää ihan syötäviä sieniä, mutta en pistäisi pahakseni pientä seitikkiapajaakaan... ;) (seitikit ovat siis värjäyssieniä)

Värikästä syksyn jatkoa! :)

Nallukka

Kun on koko ikänsä tehnyt käsitöitä, niiden tekeminen myös sujuu yleensä ongelmitta, ja purkaminen on ollut jo pitkään ihan vieras käsite. Kuitenkin joskus - todella harvoin - homma ei menekään kerralla putkeen. Näiden kokemusten myötä oppii aina jotain uutta vanhasta tutusta taidosta, sillä koskaan ei tälläkään saralla voi olla "täysin oppinut".

Ja mikä parasta, pienistä kommelluksista huolimatta lopputulos on aina onnistunut. :)

Kun neuloin nallekuvioisen vauvan asun, teki mieleni tehdä tulevalle sukulaisvauvalle myös nalle samoista langoista kuin pukuun neulotut nallen päät. Pehmolelukirjojahan minulla on hyllyssäni kolme erilaista, joten nallen ohjeita kyllä riitti. Päädyin ottamaan ohjeen vuosi sitten ostamastani kirjasta, josta en vielä ollut tehnyt yhtään mallia.

Tässäkin kirjassa oli monta nallen ohjetta, ainakin yksi  neulottu ja kaksi virkattua nallukkaa. Pieni virkattu nalle tuntui juuri sopivalta pikkuiselle vauvalle.

Koska tämä pehmolelukirja oli minulle aivan uusi tuttavuus, myös sen ohjeiden tulkitseminen aiheutti minulle tavallista enemmän aivosolujen raksuttelua. Suurimmassa osassa ohjeista ei näytä olevan juuri minkäänlaista sanallista ohjetta, ainoastaan tämän tyyppinen kaavio:

Olihan siinä viereisellä sivulla pari riviä jonkinlaista sanallistakin ohjetta, mutta minusta se ei sopinut yhtään yksiin tämän kaavion kanssa, joten päättelin sen koskevan vain kissan ohjetta (samalla kaavalla voi tehdä nallen, kissan tai pupun). Sen verran tulkitsin, että yksi ruutu tarkoittaa aina yhtä silmukkaa ja yhtä kerrosta, ja sen verran ohjeessa toki sanottiin, että kiinteillä silmukoilla tämä nallukka virkataan.

Ensimmäinen höpsähdys tapahtui noiden lisäysten kanssa. Kaaviossahan nuo lisäykset on piirretty tuolleen "porrastetusti", joten minä sitten kirjaimellisesti virkkasin aina reunoihin lisää ketjusilmukoita, joiden päälle aloin virkata taas kiinteitä silmukoita. Olin virkannut tällä tavalla jo molemmat jalat, yhdistänyt ne ja olin vartalo-osassa menossa, kun aloin miettiä, että mahtaako tämä sittenkään olla oikein. Siinä vaiheessa purin ensimmäisen kerran ja aloitin alusta, tällä kertaa tein lisäykset vaan ihan normaalisti virkkaamalla reunoissa kaksi silmukkaa samaan silmukkaan. Nyt alkoi näyttääkin ihan hyvältä!

Virkkailin innoissani nallukkaa menemään ja tein etu- ja takakappaletta fiksusti vielä yhtä aikaakin. Mietin kyllä, mahtaako siitä tulla vieläkään sellainen kuin ohjeen kuvassa, mutten keksinyt, miten muutenkaan tätä ohjetta voisi tulkita, joten jatkoin menemään. Olin tehnyt toisen kappaleen alhaalta kaulaan asti, toiseen olin jo virkkaamassa päätäkin puolessa välissä, kun aloin ihan tosissani katsoa, että kyllä se nalle nyt vain on paljon pidempi ja hoikempi kuvan nalleen verrattuna.

Selailin kirjaa ja yritin löytää tarkempia ohjeita. Sitten vielä kerran tarkka syynäys itse nallen ohjeeseen - ja siinä se sitten oli:

Viereisellä sivulla, jossa on piirroskuvat korvien virkkaamiseen, oli pikkuriikkinen maininta, että yksi ruutu tarkoittaa leveyssuunnassa yhtä kiinteää silmukkaa, mutta kaksi ruutua tarkoittaa yhtä kerrosta! Mikä ihmeen logiikka tässä on? Ei kyllä käynyt mielessäkään, että tässä voisi olla tällainen jippo, koska jos itse piirtelen joskus käsityöohjeita ruudukoihin, niin kyllä yleensä yksi ruutu tarkoittaa yhtä silmukkaa tai kerrosta, ristipistoissa yhtä pistoa.

No niin, siinä sitten purin kahden illan ja yhden päivän työn. Olin ehtinyt virkata käytännössä tuplasti niin paljon kuin tämä nalle vei lopulta valmiina lankaa, eli tavallaan virkkasin tämän nallen kolmeen kertaan. Lopultahan tämän virkkaaminen oikeilla kerrosmäärillä vei vain muutaman hassun tunnin. Lauantai-iltana joskus puoli kymmenen aikaan hoksasin mokani ja aloin purkutyöt, ja sunnuntaiaamuna puoli kymmeneltä ompelin jo kasvoja valmiille nallelle - ja nukuinkin siinä välissä kunnon yöunet. :)

Mutta kuten kirjoituksen alussa mainitsin, aina on lopputulos onnistunut, ja siihen voi olla tyytyväinen! :)

Nallukka

Tehty ajalla: 9.-11.8.2013

Malli: Unileluja, pehmoleluja & nukkeja (Karisto), nro 10

Lanka: Novita Wool beige (624) ja ruskea (695)

Langankulutus: 37 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: n. 17 cm korkea

Muuta: Isotäditettävälle menee

Nalle saa vielä kaulaansa joko vaaleansinisen tai -punaisen silkkinauharusetin, kunhan nallen saajan "väri" on tiedossa. :)

Ulkona on ihan syksyn tuntua, ja huomennahan koulutkin jo alkavat, eli sen myötä kyllä perheen rytmi ainakin kääntyy syksyyn. Mukavaa alkusyksyn sunnuntaita ja uutta (koulu)viikkoa siis kaikille! :)

Erasto esittelee

Blogini pitkäaikaiset lukijat muistavat varmaankin Eraston. Häntä ei olekaan näkynyt pitkään aikaan, mutta nyt hän uskaltautuu jälleen blogijulkisuuteen. Vanhoille lukijoille Eraston tarina tulee kertauksena, mutta kerron sen uudempia lukijoita ajatellen. :)

Erasto on minun "adoptiolapseni", vaikka ei hän pienestä koostaan huolimatta ole enää mikään vauva, vaan jo rippikouluikäinen! :) Erasto on pieni tansanialaispoika, jonka adoptoin kesällä 1998 Kuopion Lähetysjuhlilta. Adoptio maksoi 250 markkaa, mikä oli iso raha silloiselle opiskelijalle, mutta hän oli viimeinen tansanialaisvauva, joka adoptointipöydästä löytyi. Muun maalaisia vauvoja olisi kyllä ollut tarjolla vaikka kuinka, mutta sinä vuonna Lähetysjuhlilla oli Tansanian lähetystyön 50-vuotisjuhla, niin näitä tansanialaisvauvoja oli sen vuoksi innostuttu adoptoimaan muita enemmän. En siis minäkään epäröinyt pidempään, sillä Tansania oli silloin erityisen lähellä sydäntäni, on sitä kaiketi vieläkin.

Nimensä Erasto sai Tansanian pohjoisen hiippakunnan piispan Erasto N. Kwekan mukaan; hän oli puhunut aiemmin päivällä Tansanian lähetystyön 50-vuotisjuhlassa, jossa minäkin olin ollut musiikkiryhmämme kanssa esiintymässä. Kastetoimitus tapahtui jossain ulkoilmagospelkonsertissa toisella puolen Kuopiota, jonne olin vasta adoptoitu vauva sylissäni kävellyt halki kaupungin keskustan saaden osakseni muutamia tuijotuksia. ;) Nimen valintaan en osallistunut millään tavalla, vaan musiikkiryhmämme jäsenet katsoivat ohjelmalehtisestä, mikä sen päivällä puhuneen piispan nimi olikaan, sen jälkeen eräs musiikkiryhmämme mieslaulajista sylkäisi kämmeneensä, siveli sillä vauvan päätä ja lausui: "Minä kastan sinut Erasto..." ;)

Erasto kulki pienenä vauvana paljon keikkamatkoilla mukana. Vuoden vanhana hän istui Lapuan Lähetysjuhlilla lavanreunalla meidän levynjulkistuskonsertissamme. Ohjelmaamme kuului myös afrikkalaisia tansseja, ja yhden sellaisen kunnon jytkytyksen aikana Erasto sitten putosi lavan reunalta, mikä sai eturivissä istuneet säikähtämään, kunnes tajusivat, että eihän se nyt ollutkaan ihan oikea vauva, joka siitä putosi... ;)

Erastolla oli adoptiohetkellä yksi Tansanian lipun värejä toistava potkupuku sekä lakki. Valitettavasti lakille kävi köpelösti. Parin vuoden ikäisenä Erasto matkusti yksin linja-autossa Raahesta Ouluun, tosin rahtina pahvilaatikossa, häntä ei kelpuutettu matkustamoon. ;) Hän vieraili tuolloin erään ystäväni luona muutaman viikon ajan. Koska ystäväni on näkövammainen, hän ei huomannut laatikon pohjalle jäänyttä lakkia, ja niin se lakki jäi sitten sille reissulle. Vaan onpa Erasto pärjännyt lakittakin, ja välillä hän saa sovittaa lainalakkeja esimerkiksi blogikuvausta varten.

Eraston ura keikkamaskottina päättyi noin puolentoista vuoden iässä, sen jälkeen hän on toiminut lähinnä vauvanvaatemallina esimerkiksi blogikuvissa. Koska näitä vauvanvaatekuvauksia ei kovin usein ole, ei Erastoakaan ole ihan liiaksi työllistetty, onhan hän vielä 15-vuotiaanakin yhä alaikäinen. ;)

Tälläkään kertaa nämä kuvauksissa käytetyt vaatteet eivät jää Erastolle, vaan menevät sille sukulaislapselle, jonka laskettu aika on tasan kuukauden päästä.

Vauvanhaalari

Tehty ajalla: 3.-8.8.2013

Malli: Novita Syksy 2012 nro 45

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Luontopolku kaarna (869), Novita Wool luonnonvalkoinen (010), beige (624) ja ruskea (695)

Langankulutus: 200 g

Puikot: 3 mm ja 3,5 mm

Koko: 60 cm

Muuta: Isotäditettävälle menee. Napit Nappi-Kikasta.

Vauvan siksak-myssy

Tehty: 7.8.2013

Malli: Perinteinen, ohje katsottu tällä kertaa Pirkka 11/2005 -lehdestä

Lanka: Novita Nalle Luontopolku kaarna (869)

Langankulutus: 31 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 60 cm

Muuta: Isotäditettävälle

Junasukat ja -lapaset

Tehty ajalla: 8.-9.8.2013

Malli: Junasukat (ohje mm. täällä); lapaset muokattu sukista; molemmat sovitettu ohjeesta Woolille sopivaksi (eli silmukka- ja kerrosmääriä vähennetty alkuperäiseen ohjeeseen nähden)

Lanka: Novita Wool luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 56 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 60 cm

Muuta: Isotäditettävälle

Olen ennenkin tehnyt "junalapaset" soveltaen junasukkien mallia lapasille. Silloin tein pidemmät varret ja jopa peukalon lapasiin. Nyt kuitenkin lankaa oli tosi niukasti jäljellä, joten päädyin vähän lyhyempiin varsiin ja peukalottomaan versioon. Lapasen kämmenosassa toinen puoli on sileää neuletta, toisella puolen on noita ryppyjä.

Erasto joutui siis riisumaan kuvausten jälkeen villapuvun pois, ja tämä setti lähtee sitten aikanaan oikeaan osoitteeseen. Sopii minusta mitä parhaiten syysvauvalle, olipa hän kumpaa sukupuolta tahansa. :)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)