Arvuuttelin lukijoilta, mitähän tästä mahtaa olla tulossa. Villein veikkaus taisi olla verhokappa, mutta ei meillä ihan niin pientä ikkunaa ole, että 15x35 cm kokoinen palanen siihen riittäisi. ;) Jos olisin paljastanut, että lähettäjänä oli Helmi Vuorelma Oy, niin sittenhän varmaan kaikki olisivat arvanneet. Kainis osoittautui kuitenkin tietonikkariksi tai hyväksi arvaajaksi, hieman Eilan avustuksella: Kainis veikkasi ensin tykkimyssyä, ja kun kerroin tämän veikkauksen olevan lähellä, Eila ehdotti tanua, mikä oli oikea vastaus. Kainis kiersi Keski-Suomen kautta ja päätyi lopulta Hämeeseen ehdottaen, että Hämeen tanusta on kyse. Nappivastaus! :) Ja jos vielä tarkennetaan, niin kyseessä on nimenomaan vuoden 1922 versio Hämeen naisen puvun tanusta. Tarkistettu versio on vuodelta 1985, ja siinä tanu on aika tavalla erilainen.
Haluatte varmaan nähdä, miltä se tanu ihan valmiina näyttää, eikä vaan pelkästään irrallisia kankaanlipareita. ;) Nyt voin ylpeänä sen esitellä, ihan itse ommeltuna:
Häme 1922 tanu
Tehty: 26.8.2013
Kangas: Vuorelmalta tilattu tarvikepaketti (harsokangas, tyllipitsi ja kukallinen nauhakangas)
Koko: Päähän sopiva
Muuta: Osasinpas tehdä! :)
Hämeen kansallispuku on mummuni vanha, vaikkei meillä sukujuuria Hämeessä olekaan. Mummuni käytti puvun kanssa ainoastaan tytön punaista nauhaa, vaikka hän kyllä oli ihan rippikoulun käynyt aikuinen nainen pukua käyttäessään. Monesti näkee vanhojenkin ihmisten pitävän tytön nauhaa, vaikka oikeasti rippikouluiän ylittäneiden naisten kuuluu käyttää aikuisen naisen päähinettä. Mummulla ei ollut omia tyttäriä, joten hänen miniänsä eli äitini peri puvun mummun kuoltua v. 1979. Äiti taisi käyttää tätä pukua vain kerran joissain "kansallispukujen kokoontumisajoissa". 80-luvun alussa äitini teki siskolleni Kaukolan kansallispuvun ihan alusta alkaen, toisin sanoen kutoi kangaspuissa jopa kankaat puvun liiviä ja hametta varten. Kun hän tilasi pukuun tarvikkeita Vuorelmalta, muistaakseni samassa yhteydessä hän osti tähän Hämeen pukuun tanun, eli aikuisen naisen päähineen, joka puvusta puuttui.
Kuvissa näkyy muuten muutakin mummuilta perittyä: seinällä olevan taulun mummu on joskus nuorena tyttönä saanut kahvilassa työskennellessään palkaksi joltain ohikulkumatkalla olleelta taiteilijalta, olisivatkohan yösijan hänelle tarjonneet, vai mistä se taiteilija sitten maksanutkin taulullaan. Rukki on taas ihan toiselta mummulta, nimittäin äidin puoleisen isomummuni vanha rukki; kansallispuvun ja taulun omistanut mummu oli isäni äiti.
Puku siirtyi kuitenkin minun käyttööni, kun aloin heittää viulistikeikkoja. Erityisesti kotiseutujuhlissa tapasin tätä pukua pitää siellä esiintyessäni. Ensimmäinen tällainen keikka taisi olla 11-vuotiaana, silloin äiti tämän puvun pienensi minun mittoihini. Enpä ole sen jälkeen kasvanut enkä levinnyt, koska puku mahtuu minulle mainiosti nytkin; olin siis "naisen mitoissa" jo noinkin nuorena. ;) Tytön nauhaahan minä silloin tietysti käytin, kuten taisin vielä käyttää lukioiässäkin, vaikka olinkin rippikoulun käynyt, eli olisi kai pitänyt vaihtaa päähine silloin tanuun. Kyllähän se äidin ostama tanu puvun mukana kulki, minne sitten ikinä muutinkin. En kuitenkaan ole tätä nyt enää aikoihin käyttänyt, ja puku oli pitkään minulla ihan vaan säilytyksessä pukupussissa tai laatikossa, jossa se on matkannut muuttokuormien mukana. Tämän vuoden keväällä kävin perusteellisesti kaikki tavarani ja vaatteeni läpi, ja silloin huomasin, että se tanu on joutunut hukkaan! Tuohan on varsin pieni ja ohut kangaslipare, joten olisikohan sitten jäänyt jonkun pukupussin pohjalle, ja kun olen vanhat ja huonokuntoiset pukupussit hävittänyt, niin tanu on saattanut siinä yhteydessä joutua roskiin, tai ehkä se on vain luiskahtanut muuttokuormassa jonnekin kadoksiin.
Tarvitsin siis uuden tanun! Kyselin jo kevättalvella Vuorelmalta Hämeen 1922 tanun tai tarvikepaketin hintoja, mutta heillä ei sillä hetkellä ollut tuota kukallista nauhakangasta, ja korvaava kangas oli heillä haussa. Silloin kuitenkin jo päätin, että yrittäisin itse tuon tanun ommella; valmis tanu olisi maksanut pitsistä riippuen 162 e tai 202 e; tästä tarvikepaketista maksoin halvemmalla pitsillä hiukan päälle 50 e postikuluineen. Huomasin myös kansalaisopiston syksyn tarjonnassa kansallispuvun päähineen ompelukurssin, mutta siellä käsittääkseni ommellaan lähinnä tykkimyssyjä, joten jäin vielä harkitsemaan kurssille osallistumista. Kun tilasin tuon tarvikepaketin ohjeineen ja kaavoineen, totesin ettei tämän tekemiseen mitään kurssia tarvita - miten olisin saanut kulumaan tämän tekemiseen neljä kurssi-iltaa, kun tähän oikeasti meni aikaa vain noin 2,5 tuntia? ;) Ja säästin siinäkin sen kurssimaksun 40 euroa. :D
En ole todellakaan mikään mestari ompelukoneen kanssa, joten pikkuisen jännitti, kuinka tämän tekeminen sujuu, varsinkin kun möhlimiseen ei näin arvokkaiden ja herkkien kankaiden kanssa ollut varaa. Mutta hyvinhän se sujui, tässä vielä kuvia työvaiheista:
Ensin leikattiin tietysti ohuesta kankaasta kaksi kappaletta kaavan mukaan. Kaavassa oli valmiiksi saumanvarat, joten sitä ei tarvinnut huomioida, paitsi että missään ei kerrottu, paljonko se saumanvara on... No, ehkä se ei ole niin millilleen tarkkaa.
Sitten ommeltiin pitsi paikoilleen, tässä on otettu kuva nurjalta puolelta, jossa ommelkin näkyy. Pakko muuten todeta, etten ole harsinut sitten koulun käsityötuntien! Nyt oli ihan pakko harsiakin, jottei varmasti mikään mene pieleen. Tuota edestakaisinsaumaa ommellessa harsiminen oli ehkä vähän turhaa, mutta pitsin ompelussa aivan välttämätöntä. Tähän kun tuli poimutuksia ja kaikkea, eivät ne olisi pelkillä nuppineuloilla pysyneet. Pitsi ommeltiin kiinni kapealla siksakilla, ja onnistuin siinä sikäli hyvin, että vain yksi kohta jäi vähän irvistämään, eli ei ollut ensimmäisellä ompelulla osuneet molemmat kankaat neulan alle. Mutta senkin sai ommeltua uudelleen. Monesti kun näitä poimutuksia yrittää ommella, niin tuppaa sinne neulan alle menemään vähän ylimääräisiäkin kankaanpoimuja, nyt sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Ehkä se johtui siitä, että kerrankin maltoin keskittyä ompeluun asiaankuuluvalla hartaudella.
Hauskin vaihe oli rusetin reunojen huolitteleminen siksakilla, siinä kun ei enää tarvinnut tihrustaa eikä varoa kaasupoljinta, vaan sai vaan antaa mennä. Sellaisesta ompelusta minä tykkään, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ;) Ja sitten vielä kehtaan ihmetellä, miksi ompelukone sylttää ja tökkii. Tätä ommellessani se ei syltännyt kertaakaan! :) Joka tapauksessa, kun nauhakangas oli huoliteltu, rusetti solmittu ja ommeltu käsin kiinni, tanu oli valmis! Helppoa kuin heinänteko, joskaan minulla ei ole mitään käsitystä heinänteon helppoudesta. ;)
Nyt sitten odotellaan tilaisuuksia, jossa voisin kansallispukuani käyttää. Onpahan nyt ainakin käyttövalmiina pukupussissa, kunhan tilaisuuksia tulee.
Kivaa tätä viikkoa kaikille! :)
WOW!! Hienosti tehty!! Kaunis.
VastaaPoista"Nut minakin ymmarran" mitä on Tanu. Pitäis varmasti enemmän googlata.
Kiitos! :) Mullekin on nuo kansallispukujen termit olleet aika outoja. Tykkimyssy-sanan olen tiennyt, mutten sitä, millainen se oikeastaan on. Tanu-sanan opin vasta sitten, kun sellainen joutui minulta hukkaan, ja aloin etsiä tietoa, mistä saisin uuden.
PoistaMuistan sinut kansallispuku päällä esiintymässä ja päässäsi oli se tytön nauha. :) Hienoa, että teit nyt aikuisen naisen päähineen. :)
VastaaPoistaNo, olihan se korkea aika tunnustaa itsensä aikuiseksi naiseksi. ;) Tai siis olenhan minä omistanut sen päähineen koko aikuisikäni ajan, en vain tiennyt sen kadonneen.
PoistaTodella kaunis...sekä puku, että päähine :) Olen aina halunnut itselleni kansallipuvun, mutta missä sitä siten pitäisin...joten en omista sellaista :)
VastaaPoistaSiinähän se onkin, että millaisissa tilaisuuksissa osaisi kansallispukua käyttää. Periaatteessa sehän kelpaa mihin tahansa juhlaan, jopa iltapukua/miehellä frakkia vaativaan tilaisuuteen, mutta toisaalta etiketti vaatii, että puolison pitäisi myös pukeutua kansallispukuun, joskin en ole sitten varma, miten sellaisissa tilaisuuksissa, joissa ei ole pukeutumiskoodia, voisiko siellä olla miehellä ihan tavallinen puku ja naisella kansallispuku. Kesäjuhliinhan kansallispuku käy mainiosti, minulla ja siskollani oli kansallispuvut veljeni häissä 25 vuotta sitten. Siskontyttö puolestaan piti äitinsä kansallispukua omissa rippijuhlissaan, ja käy myös ylioppilaan juhla-asuksi, samoin tietysti rippi- ja ylioppilasjuhlien vieraille. Hääpuvuksikin kansallispuku kelpaa, kuten häävieraillekin.
PoistaHieno on puku ja päähine. Kyllähän niitä silloin tällöin näkee juhlissa ja erottuu aina edukseen :)
VastaaPoistaKiitos. :) Täytyisi opetella itsekin taas sitä käyttämään.
PoistaKansallispuku on oikea aarre, joskus nuorempana sitä mieluilin ... mutta on ajansaatossa jäänyt pelkäksi ajatukseksi. Se on niin moneen tilaisuuteen sopiva vaate ja toi myssy on tosi kaunis.
VastaaPoistaMyssy on kyllä todellinen kruunu tässä puvussa. Joskus sitä kadonutta tanua päähäni sovitin, enkä oikein tykännyt, mutta nyt tämä tuntui niin omalta kuin vain voi olla. :) Minullekin tämä puku on aarre sikäli, että se on tosiaan mummulta peritty, tuskin olisin muuten osannut kansallispukua itselleni edes haaveilla.
PoistaAivan mahtavaa, että olet hankkinut uuden päähineen kadonneen tilalle! Ihan liian usein näkee aikuisilla naisilla niitä tyttöjen nauhoja. Ovat tietysti edullisempia, helpommin päähän viriteltäviä ja kenties myös jotenkin nykyihmisen tyyliin paremmin sopivia monien mielestä. Ja täytyy kyllä myöntää, että varsinkin karjalaisten pukujen huntuviritelmät tekevät kenet tahansa 60-vuotiaan näköiseksi, joten en yhtään ihmettele, ettei niitä niin usein ihmisten päässä näe. Tanut ja tykkimyssyt ovat sen sijaan todella kauniita päähineitä.
VastaaPoistaItselläni on Tuuterin puku, itse tehty myös. Päähineenä siinä on nastallinen säppäli, eikä taida tuohon pukuun muuta olla saatavissakaan. Kansallispukujen käyttötilanteita on kyllä harmittavan harvoin, esiintymispukuna se minullakin pääasiassa on ollut aikanaan. Nykyään onneksi voi käyttää puvun osia irrallisena muuhun vaatetukseen yhdistettynä ja sillä tavalla puvulle mahdollisesti tulee enemmän käyttöä. Sillä onhan monien länsisuomalaisten pukujen malli sellainen, että korsettimainen liivi korostaa muotoja (=erittäin naisellinen vaate)ja lämmin pitkä hame on varsin kätevä talvella. Leveähihainen paita taas sopisi minkä tahansa muunkin kuin kansallispuvun liivin kaveriksi. Joten kaipa se on niin, että noita puvun käyttötilanteita - joko kokonaisena tai osina - on juuri niin usein tai harvoin kun itse päättää, kun tuo sopii monenlaisiin tilaisuuksiin.
Voi, Tuuterin puku onkin ehdottomasti kaunein kansallispuku! :) Tosin itse tykkään myös sinisestä Munsalan puvusta, voisin valita sen itselleni, jollei minulla olisi tätä Hämeen pukua.
PoistaMinä olen jotenkin niin konservatiivinen tässä asiassa, etten uskaltaisi pistää kansallispuvun osia erikseen päälle. Voisi kyllä näyttää villiltä tuo liivi esim. farkkujen ja t-paidan kanssa... ;)
Minäkin ajattelin, että minulle sopisi paremmin se tyttöjen nauha, kun olen pitkähiuksinen. Mutta sekin piti ainakin äidin mielestä pukea kokonaan hiusten päälle, ei siis niin, että niskasta menisi hiusten alle. Ja sellaisena sitä oli aivan kamala pitää! ;) Sen muistan myös, että kun äidilläni oli lyhyet permanentatut hiukset aikoinaan, niin hänen oli vaikeaa saada puettua tanua ilman hiuspinnejä. Nyt huomasin, että nutturan kanssa (vaikka minun ohuista hiuksistani ei kovin kummoista nutturaa saakaan) se pysyy aivan loistavasti paikoillaan, rusetin juureen nipsaisin pari pinniä, mutta tuo "tötteröhän" jää kivasti nutturan päälle, ja piilottaa myös sen ei-niin-kovin-nätin nutturankin. :)
Olipas kiva nähdä valmiina, enpä arvannut, että tuosta kukallisesta kankaasta tulee rusetti, hieno.
VastaaPoistaKiitos, ja onnea vielä hyvästä arvauksesta/tiedosta! :)
PoistaMahtava juttu, että teit tuon päähineen! Kaunis muisto mummusta ja nuo muutkin tavarat on ihania perintökalleuksia.
VastaaPoistaJuu, tajusinkin yhtäkkiä vasta monta tuntia tuon postauksen jälkeen, että tosiaan tämä puku on ollut joskus mummunkin päällä! :) Piti muuten kaivaa tänään valokuva-albumista yksi kuva, jossa oon kesällä -90 tässä kansallispuvussa urheilukentän laidalla sun kanssa, sullakin on siinä kansallispuku päällä. :) Mutta ei pelkoa, en laita sitä blogiin. ;) Halusin vain tarkistaa, että oonko oikeasti ollut silloin samankokoinen kuin nykyäänkin, kun sama puku mahtuu päälle. Kieltämättä siinä vanhemmassa kuvassa nuo liivin yläosan nyörit oli vedetty vähän kireämmälle, eli en ollut siinä suhteessa vissiin vielä ihan aikuisen naisen kokoinen. :)
PoistaTykkimyssyn minäkin tiedän, mutta tanu oli ihan outo juttu. Joten kiitos sinulle, että nyt tiedän senkin! Kauniin tanun teitkin, mahtavaa!
VastaaPoistaKiitos kehuista! :)
PoistaSamoin minäkin olen kuullut tykkimyssystä, mutta tanu on aivan vieras termi. Kauniin tanun teit:) Äidillä oli myös kansallispuku, joka on hiukan huonokuntoinen ja osia hukassa. Pitäisi varmaan ottaa se tarkastelun alle.
VastaaPoistaKiitos! :) Täällä meillä on ainakin kansalaisopistossa kursseja, joissa voi korjata huonokuntoista kansallispukuaan ja täydentää sitä puuttuvilla osilla ammattitaitoisen opettajan opastuksella. Tietysti myös Vuorelmalta voi kysellä puuttuvia osia valmiina tai tarvikepaketteina, mutta hintansa on silläkin. Käsityökeskuksistakin voi kysellä opastusta kansallispukujen suhteen, jos itsellä on epävarmuutta, mitä osia pukuun kuuluu. Ja sitten esimerkiksi tästä osoitteesta löytyy kansallispukuja, ja tarkasti selvitetään kuuluvat osat:
Poistahttp://www.kansallispuvut.fi/
Minkäkokoinen tuo tanu on?
VastaaPoistaNo mun pää on 54 cm. Eihän noita ole kuin yhtä kokoa, ja sehän ei varsinaisesti istu päähän millään lailla, siis samaan tyyliin kuin lakki istuu. Pitää kiinnittää hiuspinneillä tms. Eli vähän niinkuin nenäliinan laittais päähän. :D
PoistaSaisiko sulta tuon kaavan mittoja?
PoistaEi mahda olla enää kaava tallessa. :(
PoistaVoi sentään
Poista