Vuoden vaihde tuntuu monille olevan käännekohta, jolloin suunnataan katsetta tulevaan ja luvataan tehdä muutoksia parempaan. Toiset eivät jaksa edes luvata, vaan ainostaan toivovat, että jokin ulkoinen tekijä muuttaisi yllättäen elämän toisenlaiseksi kuin ennen.
Itselläni ei ole tapana odottaa vuodenvaihdetta, jotta voisin tehdä elämässäni muutoksia haluamaani suuntaan. Jos koen tarvetta muutokselle, teen sen samantien - en vuodenvaihteessa, ensi maanantaina, enkä edes huomenna. Vaan nyt.
En ole muutenkaan "sitku-ihminen", joka suunnittelisi tekevänsä asiat "sitku" tai "sitten joskus". Olen jo aikoja sitten lakannut käyttämästä konditionaalia: ei "pitäisi tehdä", "voisipa tehdä", "tekisin jos", vaan asiat joko tehdään tai sitten ei tehdä. Ilman isejä, sitkuja ja mutkuja. Jos en tee sitä juuri nyt - kaikkia asioitahan ei voi tehdä yhtä aikaa - päätän ajankohdan, jolloin teen sen. Ei kuitenkaan sitku tai joskus, ne ovat liian epämääräisiä.
Pitäähän ihmisellä toki olla unelmia ja haaveita. Jos haave on todella tärkeä ja realistinen toteuttaa, sen toteutumiseksi täytyy tehdä jotain heti eikä vasta ensi vuonna: rahansäästö, kielen opiskelun aloittaminen, elämäntapamuutos... Epärealistiset ja vähemmän tärkeät haaveet voivat taas ihan vapaasti jäädä omiksi hassuiksi fantasioikseen, joiden ei ole koskaan tarkoituskaan totetua.
Unelmia täytyy olla niin paljon, että en ehdi toteuttaa niitä.
- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -
Käsitöiden kohdalla en ole aina osannut erottaa sitä, mikä on oikeasti tärkeä ja tarpeellinen käsityö toteutettavaksi, ja mikä vain haaveilua. Kyllähän käsitöiden toteuttaminen on realistista taitojen puolesta, eivätkä materiaalitkaan nyt niin paljon maksa, että niiden hankkiminen veisi vararikkoon. Olen kuitenkin herännyt tajuamaan sen, ettei kaikkea oikeasti tarvitse tehdä, vaikka ne olisivat kuinka ihania. Kyllä ne tarvekäsityötkin antavat riittävästi käsillätekemisen nautintoa ja tyydyttävät kauneuden tarpeeni ilman, että täytyy erikseen tehdä vielä höpsöttelykäsitöitä pelkästä höpsöttelyn halusta. Tarvekäsitöihinkin voi laittaa ripauksen höpsöttelyä mukaan, jos haluaa.
Minulla on "to do -lista" niille käsitöille, jotka aion tehdä. Se ei ole "would do" -lista käsitöistä, joista haaveilen, vaan tarkoitukseni on listalla olevat käsityöt myös toteuttaa. Toteutusjärjestys ei välttämättä ole sama kuin listan järjestys, sillä joku toinen käsityö voi mennä tarpeellisuus- ja kiireellisyysjärjestyksessä toisen edelle. Joskus mukaan tulee myös vieläkin tarpeellisempia käsitöitä, jotka eivät ehdi edes listalle, vaan menevät listan edelle. Lista elää jatkuvasti: yliviivaan siitä valmistuneita käsitöitä ja lisään uusia tilalle. Jonkun listalla olevan saatan pyyhkiä kokonaan yli, jos suunnitelma vaihtuukin toiseen. Silti se pysyy toteutettavien käsitöiden listana, ei haavelistana.
Viime vuoden to do -listalla on enää vain yliviivattuja käsitöitä, siis toteutuneita (ja yksi on vielä keskeneräisenä käsityökopassa). Sattui siis mainiosti, että voin kirjoittaa uuden listan juuri vuodenvaihteessa, vaikken ole tarkoituksella yrittänytkään saada kaikkea juuri vuoden sisällä valmiiksi. Niin on vain käynyt.
Akilles eläisi ehkä vieläkin, jos hänen äitinsä olisi osannut neuloa vahvistetun kantapään.
- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -
Vuoden 2015 käsityösuunnitelmani näyttävät tältä:
- Teen valmiiksi keskeneräisen eli viime vuonna aloittamani mekon, ja jos lankaa jää yli, sille kaveriksi sukat.
- Valmistan heti vuoden alussa kaikki tämän vuoden lahjaneuleet isompiin tiedossa oleviin juhliin (3 kpl), vaikka osa juhlista onkin ihan loppuvuodesta. Sitä en tosin vielä tiedä, järjestävätkö juhlakalut mitään kemuja tai olenko itse niihin osallistumassa, mutta isompina merkkipäivinä on kohteliasta lähettää edes postissa pieni muistaminen.
- Sukkalankalaatikon sisältöä on syytä vähentää tänäkin vuonna. Niistä suunnitelmista minulla on olemassa ihan erillinen lista, joka on lyhentynyt vähitellen. Taisin aloittaa sen listan kirjoittamisen jo vuonna 2013.
- Yhdet puserolangat odottavat, joten enköhän neulo ne tämän vuoden aikana
- Ristipistoilua pyrin jatkamaan entiseen malliin jokaisena vuoden iltana.
Ristipistosuunnitelmistani haluan kertoa vielä tarkemmin:
- Teen valmiiksi tällä hetkellä keskeneräisen eli viime vuonna aloittamani ristipistotyön, josta tulee pieni seinälle ripustettava juttu.
- Keskityn ensisijaisesti seitsemään Couleur d'Etoilen malliin (kuvassa yllä), joiden pistelemisen olen nimennyt "vuoden 2015 projektiksi". Odotan tätä innolla! :)
- Kun tuo isompi projektini on valmis, jatkan pistelyharrastustani todennäköisesti joidenkin seuraavien parissa:
- Couleur d'Etoile: Flocon d'Etoile
- Couleur d'Etoile: Lune de Plume (jollen tuon isomman Couleur d'Etoile -projektini jälkeen kaipaa välillä vaihtelua toisen suunnittelijan pariin)
- Lizzie Kate: Green Flip Border
- Savoir-Faire Vailly: Saisons
- Isa Vautier: Les 4 Saisons
- Tai jokin muu kaapistani löytyvä ristipistomalli... niitä riittää. :)
Tunnemyrskyt voi kertoa kirjoneuleena.
- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -
Koska uusi vuosi ei ole mikään erityinen päivä tehdä päätöksiä ja lupauksia, minä tein monia päätöksiä jo viime vuoden lokakuussa - miksi olisinkaan odottanut vuodenvaihteeseen? Olen myös pitänyt nuo päätökset tähän mennessä, joten en usko olevan vaikeuksia pitää ne myös koko tämän vuoden ajan. Kertaukseksi ja itselle muistutukseksi listaan ne vielä tähän lyhyesti:
- Jatkan elämän yksinkertaistamista.
- Teen vain oikeasti tärkeitä asioita.
- Nautin kaikesta, mitä teen.
- Käytän kirjastoa sen sijaan, että ostaisin uusia käsityökirjoja ja -lehtiä.
- Laitan omistamiani käsityölehtiä ja -kirjoja aktiivisesti kiertoon.
- Kierrän uudet käsityömallit kaukaa. Uuden käsityömallin hankin (= kopioin/tulostan/tallennan koneelle) vain, jos myös toteutan sen välittömästi.
- Pärjään jo omistamillani käsityötarvikkeilla ja -välineillä. Käsityön viimeistelyyn tarvittavat materiaalit löydän ensisijaisesti omasta kaapistani, en kaupasta. Langan loppuessa tai akuuttiin tarpeeseen ostan, jos se on välttämätöntä. Kaappiini ei eksy mitään vain kaiken varalta.
- Omistan riittävästi neuleita ja muuta vaatetta. Uusille neule- tai muillekaan vaatteille ei ole tarvetta alusvaatteita yms. kuluvia tarvevaatteita lukuunottamatta.
- Neulon itselleni vaatteita vain niistä langoista, jotka olen jo tiettyä neuletta varten hankkinut. Harkitsen myös uudelleen, tarvitsenko kyseistä neuletta, vai käytänkö nekin langat hyväntekeväisyysneuleisiin. Suunnitelmia voi aina muuttaa etenkin tässä asiassa.
- Hyväntekeväisyys- ja lahjaneuleiden lankaostokset tehdään vakavan harkinnan jälkeen. Lanka-ale ei ole syy ostaa lankaa edes hyväntekeväisyysneuleisiin.
- Uusien itselle tulevien neuleiden (myös villasukkien) valmistuessa luovun joistakin vanhoista. Vien tarpeettomat vaatteet kirpparille jo ennen seuraavaa kaapinsiivouspäivää.
- Käytän aikaani entistä enemmän myös tärkeämpiin asioihin kuin käsityöt. Tämähän on vain harrastus. :)
Tänä vuonna tulen olemaan onnellinen, hyvinvoiva, elämästä täysillä nauttiva ihminen! :) Edes anna edes sairauteni häiritä mielenrauhaani, vaan käännän senkin voitoksi - kuten tähänkin asti. Sitä paitsi tänä vuonna tämä sairaus selätetään! :) Ainakin teen kaikkeni sen eteen, lääkäreistä huolimatta. ;)
Jos pelkään pettymyksiä, lakkaan toivomasta.
- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -
Tämä vuosi on myös Sibeliuksen juhlavuosi, hänen syntymästään tulee 8.12.2015 kuluneeksi 150 vuotta. Sibbe-fanina odotan, miten tämä juhlavuosi tulee näkymään esimerkiksi konserttitarjonnassa. Suurin jännitykseni liittyy jo tähän päivään. Minun ainoa uudenvuodenperinteeni (sen lisäksi, että vuoden vaihtuessa haluan ehdottomasti olla aina nukkumassa) on Wienin uudenvuodenkonsertti, jossa on Straussin perheen sävellysten lisäksi yleensä myös huomioitu juhlavuottaan viettäviä tunnettuja säveltäjiä. Olisi suoranainen häpeä, jos konsertissa ei kuultaisi tänään lainkaan Sibeliusta. Olen myös mielessäni arvuutellut mahdollisesti soitettavaa Sibeliuksen sävellystä - vahvin veikkaukseni on Valse Triste... Elviksen syntymästäkin tulee 8.1.2015 kuluneeksi 80 vuotta, mutta häntä tuskin tuossa konsertissa muistettaneen. ;) (meillä kyllä on juhlat joka vuosi Elviksen synttäripäivänä, mutta ihan eri syystä...)
Tänään uudenvuodenpäivänä tulee kuluneeksi myös kuusi vuotta siitä, kun Heivattuihin Kudelmiin tuli ensimmäinen postaus. Bloggaamista olen kuitenkin harrastanut jo yhdeksän vuotta (5.1.2006 alkaen). Vanhaa blogiani Vuodatuksen puolella ei kuitenkaan ole enää olemassa, poistin sen kaikessa hiljaisuudessa joskus viime vuoden aikana. Kaikki kuvat olivat sieltä hävinneet, joten ei ollut enää mitään järkeä pitää pelkkiä tekstejä luettavana. Yksinkertaistamiseen kuuluu myös tämänkaltaiset luopumiset. Kuvan kynttiläkippokin siirtyi uudelle omistajalle kirppariviikkojen aikana. :) Hyvin hiljaisissa merkeissä annetaan bloginkin vanheta rauhassa; mietitään sitten vuoden päästä, pidetäänkö pyöreitä synttäreitä vai "ollaanko matkoilla". ;)
Ongelmat ratkeavat ja kaikki taudit paranevat, kun nukkuu yli yön villasukat jalassa.
- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -
Onnellista loppuvuotta! :)
Hyvää vuoden 2015 jatkoa myös Sinulle !
VastaaPoistaPaljon päätöksiä, lupauksia, suunnitelmia... Toteutukoon kaikki ajallaan :)
Kiitos! Nuo päätökset, jotka tein jo lokakuussa (en siis vasta vuodenvaihteessa), ovat jo toteutuneet, jatkan vain samaan malliin! Eikä tee edes tiukkaa! :) Minulla on tapana tehdä päätökset loppuelämää koskevaksi, ei vain yhdeksi vuodeksi tai "tipattomaksi tammikuuksi".
PoistaOikein Onnellista Uutta Vuotta Sinulle ♥
VastaaPoistaLista hyviä päätöksiä, joista minunkin pitäisi ottaa mallia.
Kiitos samoin sinulle! Taisit sitä käydä kyllä jo eilenkin toivottamassa. ;) Huomasitko muuten kirjoittavasi "pitäisi ottaa mallia" - siinä se konditionaali jo on. Jos pitää ottaa mallia, niin silloin otat. Tai jos ei pidä ottaa mallia, niin et ota. Ei ole olemassa mitään "pitäisi" -sanaa. ;)
PoistaHyvää Uutta Vuotta!
VastaaPoistaAivan oikea asenne sinulle, ettei käytetä turhia sitkuja ja mutkuja joka asiassa, vaan tehdään ne silloin kun haluaa tai täytyy eikä vasta ensiviikon keskiviikkona. ;)
Kiitos samoin sinulle! :) Eihän sitä tosiaan saa mitään aikaan elämässään, jos vaan lykkää tekemisiään ja jahkailee. Joko tehdään tai jos ei tehdä, niin ei tarvi ainakaan valittaa, että kun ei saa aikaiseksi. :)
PoistaHei Mari ja aivan ensimmäiseksi kiitos aivan mahtavasta blogistasi. Aina yhtä innostuneena tulen lukemaan ajatuksiasi. Itselläni on paljon samaan suuntaan meneviä ajatuksia ja haluja toteuttaakin ne, halu yksinkertaistaa joka osa-aluetta elämässäni. Esimerkiksi innokkaana käsityöharrastajana olen kerännyt aikamoisen lankavaraston kaappeihini ja en edes muista mitä kaikkea siellä on jemmassa. Ne ovat alkaneet tuntua jopa "taakalta harteilla", koska kaapit ovat jo väärällään valmistuneita puseroita, takkeja, myssyjä, sukkia, tumppuja yms. Perheenjäsenille ja sukulaisillekin on jo tullut tehtyä osansa. Kaikkea on jo tarpeeksi, Joten hyvin samansuuntaisia ajatuksia on kuin sinullakin. Toivotan sinulle oikein hyvää alkanutta vuotta. Sinikka
VastaaPoistaKiitos samoin ja kiitos kommentista! :)
PoistaMinullakin se lankamäärä tuntuu välillä samanlaiselta taakalta - vaikka toki olen ne aikoinaan ihan itse hankkinut, ja kannan siitä siten myös vastuun. ;) Ja esimerkiksi värjäyskokeiluja varten hankituissa langoissa on ollut jo se värjäämisen ilo, eli niistä on päässyt kertaallen nauttimaankin, vaikkei niistä ole valmista käsityötä tehnytkään. Mutta jotta se ilo kasvaisi täyteen mittaansa, olisi niistä mukava viimein jotain tehdäkin ennen kuin kantaa uusia lankoja kotiinsa. Eikä niistä tarvitse tehdä aina itselle, sillä ei tavaramäärä sillä vähene, että langat siirtyvät lankakaapeista vaatteiksi muokattuina vaatekaappiin. ;)
Sillä tavalla se elämä tosiaan vähitellen yksinkertaistuu ja helpottuu, kun vähän joka saralla miettii, mitä voisi tehdä toisin. :) Blogissani kirjoitan lähinnä käsitöihin liittyvästä yksinkertaistamisesta, mutta kyllä sitä tapahtuu myös kaikessa muussakin. Mutta en ala siitä kaikesta täällä edes kirjoittamaan, koska kaikkine taustafilosofioineen siihen menisi aikaa ikuisuus, eikä se ole tämän yksinkertaistamisen tarkoitus, että aikaa menee joutavuuksiin. :)
Kiva, että tykkäät blogistani!
Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi! :) Minä en ole aikoihin tehnyt uuden vuoden lupauksia edes leikkimielisesti, vaan nytkin jatkan entisillä linjoilla.
VastaaPoistaKiitos samoin! :) En minäkään ole tehnyt uudenvuodenlupauksia aikoihin, enkä ole tehnyt nytkään. Kuten sanoin, uudenvuodenpäivä ei ole mikään erityinen päivä, että kaikki elämänmuutokset pitäisi tehdä silloin, vaan ne voi ja pitääkin tehdä tasan silloin, kun havahtuu johonkin muutoksen tarpeeseen. Ja silloin niitä ei tehdä leikkimielisesti, vaan tosissaan! ;) Sinulla on varmasti elämä oikein mallillaan, kun et koe tarvetta muutoksille, onnea siitä! :)
PoistaHyvää alkanutta vuotta 2015 myös sinulle! Hyviä ajatuksia ja tavotteita.
VastaaPoistaMietin tätä ja edellistä kirjoitustasi lukiessani " niin me ihmiset olemme erilaisia ". Itse kyllä sorrun turhuuksiin tuon tuosta ja teen välillä höpsötyskäsitöitäkin ihan vaan tekemiseen ilosta tai kun pidän jostain ideasta. Sukkia väännän vaikkei olisi varsinaista tarvettakaan. Vielä ovat kuitenkin paikkansa löytäneet, lahjana, tuliaisena, hyväntekeväisyyteen jne. Jos alkaa kasaantumaan nurkkiin sit pitää varmaan katsoa pääkopan sisälle tarkemmin :) Eli tiivistettynä teen sitä mikä tuottaa iloa itselleni ja/tai saajalleen.
Uuuden Vuoden lupauksia en yleensä tee. Paitsi tänä vuonna leikkimielisesti lupasin meidän Misulle neuloa töppöset jos hän vastaavasti lupaa olla purematta mua. Ei luvannut :D
Kiitos kommentista! :)
PoistaMinäkin olen tehnyt vähän kaikenlaisia käsitöitä ihan vaan tekemisen ilosta, kuten nyt vaikka nuo kukkaset tämän postauksen eka kuvassa. Tai hillitön lankojen värjääminen ihan vain värjäämisen ilosta, sekin ryöpsähti vähän käsistä. Samoin käsityötarvikkeita olen ostanut jossain vaiheessa aivan päättömästi ajattelematta, ehdinkö niistä kaikista koskaan mitään valmista tekemään. Itse tekemiäni villasukkia minulla oli parhaimmillaan yli 80 paria, vaikka toki olen aina kuluneimpia laittanut roskiinkin. Jos luit blogiani lokakuussa, muistanet, mistä tämä kaikki lähti liikkeelle: yksinkertaisesti vain tila loppuu kesken säilyttää niitä kaikkia neulevaatteita, joita puikoiltani tippuu ihan yli oman tarpeen, jollen tee asialle jotain. Toisin sanoen minulla käsitöiden teko alkoi mennä aivan järjettömyyksiin. Eikä sillä tavalla todellakaan pysäytetä ilmastonmuutosta, että haalitaan ympärille tavaraa yli todellisen tarpeen, vaikka kuinka olisi itsetehtyä. Ja kyllä ne sukulaistenkin nurkat tulevat jossain vaiheessa täyteen. Vaikka olen ollut mielestäni järkevä käsityöntekijä, eli olen ostanut lankaa vain silloin, jos sille on ollut käyttökohde tiedossa, niin silti tällainen paisuminen on päässyt tapahtumaan. En edes ehdi neuloa kaikkea, mitä haluaisin ja joihin olen lankoja ostanut. Ja elämässäni on paljon, paljon tärkeämpiäkin asioita kuin käsityöt, haluan käyttää niihin jatkossa paljon enemmän aikaa, voimavarojani ja rahaa, ja jättää käsityöt vähemmälle. Me ihmiset olemme erilaisia, mutta varmasti erilaisuudesta huolimattakin ymmärrät pointtini? :)
Uuden vuoden lupaukset ovatkin ihan turhia, siitä olemme samaa mieltä! :)
Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat :)
VastaaPoistaNo hyvä. :)
PoistaMielenkiintoisia ajatuksia niin blogitekstissä kuin näissä kommenteissakin. Itsekin olen pohtinut paljon tuota ajankäyttöä. Mikä on omalla kohdalla järkevää ja asianmukaista ajankäyttöä. Sehän tarkoittaa jokaisella vähän eri asioita. Haastetta aiheutuu silloin, jos elämässä on jokin/joitakin asioita, jotka vievät ison osan ajasta, mutta niiden tuottama mielihyvä tai muu hyöty tuntuu riittämättömältä "aikarosvouksen" rinnalla. Ja sitten tietysti se ikuisuuskysymys, pitääkö kaiken tekemisen ja olemisen tuottaa mielihyvää tai muuten vaan tuntua hyvältä? Onko olemassa asioita, jotka vain ovat ja ne hoidetaan tai niiden kanssa opetellaan elämään riippumatta siitä, miltä ne tuntuvat?
VastaaPoistaTaisi tulla aika sekavaa pohdintaa, mutta tämmöisiä asioita tuli mieleeni tekstiä ja näitä kommentteja lukiessa. On kyllä mielenkiintoista lukea erilaisia näkemyksiä aiheesta.
Siinä kohdin ajattelen vähän eri tavalla, että kannattaako jotakin tehdä pelkästä tekemisen ilosta. Minusta kannattaa. Tekemisen ilo on mielestäni oikein hyvä ja riittävä syy tehdä käsitöitä, leipoa, liikkua tms. Tietysti sitten jos vaikka ne käsityöt täyttävät kaikki kaapit tai leipomukset eivät mahdu pakastimeen, niin kannattta miettiä joku muu tekemisen iloa tuottava asia ja siirtyä siihen.
Hyvää loppu vuotta:)
Hyvää loppu vuotta sinnekin! :)
PoistaHuomasitko nuo kaksi lausetta tekstissäni:
"Teen vain oikeasti tärkeitä asioita."
ja:
"Nautin kaikesta mitä teen."
Kun luet ajatuksella nuo kaksi lausetta ja yhdistät ne toisiinsa, ymmärrät ehkä koko yksinkertaistamisen ajatuksen. Vuosi sitten olen kirjannut myös blogiini tällaisen ajatelman, jonka olen jostain poiminut:
"Onnelliseksi ei tee se,
että tekee mitä pitää,
vaan se, että pitää
siitä mitä tekee."
Olen jo pitkään oppinut iloitsemaan ja nauttimaan ihan kaikista arkisistakin asioista, myös niistä "pakollisista", joita ei voi välttää. Ne täytyy vain kohdata sillä asenteella, että tämä on mukavaa ja tästä on seurauksena jotain vielä parempaa. Ei siis tehdä otsa rypyssä, vaan otetaan ilo irti kaikesta. Joku saattaa laittaa lempimusiikkinsa soimaan jonkin pakollisen kotihomman ajaksi (esim. meidän perheessä asuu yksi sellainen enkä se ole minä ;) ), ja kohta käykin niin, että sitä hommaa alkaa suorastaan odottaa ja tarjoutuu tekemään sen vapaaehtoisesti, jotta pääsee kuuntelemaan sitä musiikkia (näin on käynyt meilläkin).
Sitä paitsi nuo sinun esimerkkisi tekemisen ilosta ovat myös hyödyllisiä asioita, vai väitätkö käsitöiden, leipomisen ja liikkumisen tuovan vain tekemisen iloa, eikä minkäänlaista hyötyä? :) Kaikesta tekemisestä löytyy kyllä sekä huvi että hyöty, kun niitä osaa ajatella oikealta kantilta. Jos jostain asiasta ei tule hyötyä eikä huvia, niin silloin se kannattaa jättää tekemättä. ;)
Voihan tietysti ajatella, että jostain tietokonepelin pelaamisesta ei ole mitään hyötyä, eikä välttämättä iloakaan, mutta kyllähän sekin laittaa koko ajan aivosolut töihin. Joskus huomaan jonkun pelisession jälkeen osaavani ratkaista ihan uudella tavalla arkisiakin pulmia. Isäntä kysyi joskus ihmeissään, että miten muka saan mahtumaan tietyt tavarat niihin varattuun tilaan, johon vastasin vain: "No, miten pelataan Tetristä?" ;) (paitsi että mää osasin kyllä sen taidon jo ennen kuin Tetris keksittiin...)
Jotkut pitkästyttävät asiat, kuten munien vatkaaminen tai pinaattilättyjen paistaminenkin sujuvat paljon mukavammin, kun lukee samalla kirjaa. Eikä vessaankaan kannata mennä ilman puuhalehteä. (tv. nimim. "peräpukama") ;)
Tuon edellisen vastaukseni jälkeen keräsin kasaan ristipistotyön ja laitoin äänikirjan levyn koteloon, ja aloin sitten miettiä, että mikähän niissä on se hyöty-osio, koska iloahan se pistely tuottaa samoin kuin kirjan lukeminen/kuunteleminenkin. Pistelytyö on käytännössä ihan "turha", se tulee vain seinäntäytteeksi edellisten joukkoon. Mutta kyllähän niistäkin voi ajatella, että se hyöty on rentoutuminen, koska sitäkin ihminen tarvitsee, ei voi koko ajan vain touhottaa. Siksi varmaan mulla on tapana iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen kuunnella se levyllinen äänikirjaa ja pistellä ristipistoja, koska sen jälkeen uni tulee paljon helpommin - varsinkin, jos Lars Svedberg on äänessä, kuten nyt. (Tiesitkö, että on ilmestynyt uusi Hercule Poirot -romaani, jonka kirjoittaja ei ole Agatha Christie?) Ja jos siitä kaivaa vielä lisää hyötyä, niin Poirothan viljelee aika paljon ranskankielisiä sanontoja, ja kun nykyisin jonkin verran sitä ranskaa ymmärrän, niin on hauskaa palautella joitakin sanontoja mieleen tai kääntää niitä päässään suomeksi. Ja huomasinpa Lars Svedbergin lausuvan yhden sanan ihan väärin! ;)
PoistaMeillä muuten koko perhe repeää aina nauruun, kun lausun Hercule Poirot, koska se kuulostaa poikien korvissa "Ähkyvä Poro" (ja monsieur H.P. on sitten "mössö ähkyvä poro"). ;)
Tästäkään vastauksen lisäselvityksestä ei tainnut nyt olla ihan hirveästi hyötyä, mutta jospa oli sitten edes sitä huvia, jos nyt ylipäätään käyt vastauksen lukemassa. :)
Toki käyn vastaukset lukemassa:) Luen blogeja paljon puhelimella ja silloin ei vastaaminen useinkaan huvita, kun se tuntuu jotenkin työläältä.
PoistaSiinä me taidetaan olla erilaisia, että minä en edes yritä tykätä kaikesta mitä teen. Mun kohdallani yksinkertaistaminen tarkoittaa, että joskus voi vain todeta, että "paska homma, mutta tulipahan tehtyä". Ja sitten jatkan taas muuta elämää...;)
Pääasia, että itsellä on hyvä ja tasapainoinen olo omassa elämässään.
Onhan niitä juttuja varmasti kaikilla, jotka eivät ole niin mukavia. Mutta yleensä niistäkin on lopputuloksena jotain hyvää ja myös hyvä mieli siitä, että se on tehty. Sitäpaitsi joskus kunnon v**utus tekee myös ihan hyvää. ;) Mää saan paljon tehokkaammin asioita tehtyä pikkuisen raivarin vallassa, mutta sekin menee äkkiä ohi. Mullahan on siivouspäiväkin yhtä on-offia, vaikka siis periaatteessa tykkään siivouksesta, ja suurin osa ajasta menee hyväntuulisesti vitsaillessa isännän kanssa, lauleskellessa Jaakko Teppoa tai Mozartin aariaa - mutta hetken kuluttua saatan huutaa naama punaisena ja paiskoa vessanpöntönpesuvälineitä pitkin kartanoa. Sitten pestään loppukämppä kyynelillä ja räällä, ja kohta taas aariat raikaa... ;) Ja lopputuloksena hyvä mieli kaikilla. :)
PoistaKuulostaa tehokkaalta:D
PoistaJep. Voisi olla tietysti vielä tehokkaampaa, jos jättäisi ne siivousvälineiden paiskomiset väliin... mutta jos ei siivouskaveri ymmärrä, miten saa käytettyä hyödyksi viimeisetkin pesuainerippeet pullon pohjalta, niin meneehän siinä hermot. ;) Nimimerkillä "Ei huvittaisi lähteä Tokmannille ostamaan vessa- ja talouspaperia, mutta kun sieltä on kerran tullut tuliaisina väärää merkkiä, niin ne on pakko käydä ostamassa itse - mutta tuleepahan samalla päivän ulkoilulenkki, joten lopulta varmasti v**utus kääntyy hymyksi" ;)
PoistaTärkeitä kirjoittelet.
VastaaPoistaYksinkertaistaminen on tärkeää - vähennystä edes yritämme huushollisssa ja neulon lähinnä Missioon - ja sukulaisille kylläkin myös.
Kiitos kommentista! :) Eihän sen yksinkertaistamisen tarvitse tarkoittaa kaikille samaa asiaa. Toisille se voi liittyä materiaan, joillekin henkisten kuormien ja stressin vähentämistä. Se voi olla ajankäytön selkeyttämistä. Tai sitten vähän kaikkea. Usein se yksinkertaistaminen alkaa jostain yhdestä elämän osa-alueesta, mutta laajenee vähitellen koskemaan vähän kaikkea. En minäkään millään muotoa elä askeettisesti, nautin kyllä nykyajan mukavuuksista, mutta samalla olen kiitollinen siitä, että useimmissa mukavuuksissa on se on/off-nappi, josta mukavuuden saa kytkettyä tarvittaessa pois päältä. Neulomisen saralla voi todellakin keskittyä niihin hyväntekeväisyysneuleisiin sen sijaan, että paisuttaisi omaa kokoelmaansa. Huomaan itse nauttivani hyväntekeväisyyskäsitöistä enemmän, niihin tulee kudottua paljon enemmän hyvää mieltä mukaan kuin itselle tuleviin neuleisiin! :)
PoistaHyvää yhdeksänvuotissyntymäpäivää ja pitkää ikää!
VastaaPoistaSari
Blogi kiittää! :) Unohdin itse koko juhlapäivän, kai sillä ei enää tässä iässä ole merkitystä. ;) Vanhan bloginhan olen hävittänyt, mutta periaatteessa siis olen sen 9 vuotta blogannut. Saa nähdä, miten pitkään tätä vielä jatkan - tekniikkakin kehittyy niin vauhdilla, että onko 9 vuoden päästä enää blogeja olemassakaan?
PoistaKiitos kommentista blogissani!
VastaaPoistaKyllä kuule niin tärkeitä kirjoittelet, että ei noihin voi muuta sanoa kuin että aamen ja kiitos. Tuota elämän hektisyyttä miekii oon jo vuosia miettinyt ja pikkuhiljaa "yksinkertaistanut" elämää. Kyllä mua niin ahdistaa tuo jatkuva uusien tavaroiden haaliminen ja se ns, shoppailukulttuuri.(mitä se on, ihan vierasta minulle). Nyt ilahduin suuresti kun teinitkin rupesivat raataamaan, että eipä osteta yhtään vaatetta ennen kesää ja eipä käydä pizzalla ennen kesäkuuta kertaakaan. Säästetään. Joulukin meni hyvin leppoisasti, kun ei sitä kamalaa lahjavuorta enää ollut kuusen alla. Hyvän mielen sai jokainen ja edelleenkin jatkuvan mielenkiinnon, kun lahjoitimme pitkin syksyä joululahjoihin varattuja eurosia SriLankaan telluschooliin. Siellä poikani anoppi puuhaa uuden koulun parissa ja ihan lahjoitusvaroin. Ja ne minunkin roposet menee satavarmasti sinne minne ne haluankin, eikä organisaation pyörittämiseen.
Olisi paljonkin juttua tuosta, miten olen yksinkertaistanut mie elämääni ja lopettanut turhanpäiväisen kouhkaamisen. Terveys, hyvinvointi, jaksaminen, mieluisa tekeminen ja ennenkaikkea luopuminen siitä "kaikkimulletännenytheti, haluantuotajatuotajatuotakinvielä-ajatuksesta" on tuonut seesteistä elämää, vaikka työ onkin välillä hektistä ja vastoinkäymisiäkin tulee karjan parissa ja maahommissakin. Säiden armoilla kun ollaan, mutta turhaa niistä on hiuksiaan repiä kun ei niille voi mitään. Mutta se minkä haluan muuttaa, muutan heti ja muutinkin, enkä oottanu uutta vuotta enkä ensi kesää.
Käyn täällä muuten lukemassa alusta loppuun jokaikisen postauksesi, nekin maratonpostauksesi, vaikka en ehdi kommentoimaan juurikaan. On monesti kuin omasta päästäni nuo sun jutut. Kiitosta vaan.
Kiitos itsellesi valtaisan pitkästä kommentista! :) Mukavaa lukea, että muillakin on samansuuntaisia ajatuksia. Itselläni tuo yksinkertaistaminen on lähtenyt tapahtumaan pikkuhiljaa, toisaalta varmasti sairastumiseni ja sitä myöten ihan fyysinen hidastuminen on siihen vaikuttanut, osittain myös se, että nyt on ollut aikaa näitä asioita pohtia. Vaikka olen jo paljon sitä ennen kiinnittänyt huomiota terveellisiin elämäntapoihin tai ympäristöasioihin. Ehkä se yksinkertaistaminen alkoi jo 11 vuotta sitten odottaessani ensimmäistä lastani. Ja siitä sitten vähitellen, välillä perustellen ympäristö- tai terveyssyillä, välillä taas rahalla, useimmiten perusteluja löytyy näistä kolmesta yhdessä, vaikka toisaalta taas jotkut ympäristö- ja terveysystävällisemmät tuotteet maksavat enemmän. Mutta kun jättää kaiken turhan hankkimatta, voi satsata sitten enemmän niihin, mitä ilman ei voi elää, kuten ruuan laatu. Kyllähän niitä mielitekojakin saa olla, mutta niitä kannattaa tyydyttää harkiten. Minä olen käsitöiden saralla vähän liikaakin hankkinut kaikkea ja heti kun vain on mieli tehnyt, mutta toisaalta nyt voin niiden tekemisestä sitten iloita senkin edestä, kun en enää hanki lisää mielitekoja, vaan kulutan niitä kaappeihin kertyneitä materiaaleja. Jossain vaiheessa tulee varmasti vielä sekin aika, että täytyy taas hankkia uutta, kun vanhat on käytetty vähemmäksi, mutta se on sitten aikanaan.
PoistaOmpas juttusi kirvoittanu lukijoiden aatoksia. Hyvä. Minut hellyyttää heti tommonen listailu koska se on mullakin lähellä sydä tä vaikka aiheet ei ookkaan samoja. Uuen vuoden lupauksista aattelen että se on varmaan hyvä hetki kasata ajatukset ja tutkailla omia tavoitteitaan ja niiden edistymistä. Varsinaiset lupaukset täyyyy laittaa käytäntöön heti kun ne tulee mieleen. Tehtävien käsi- tai muiden töiden etukäteen päättäminen tuntuu minusta jotenkin ahistavalta. Siksi nautin uusista inspiraatioista ja niiden toteuttamisesta vaikkei niissä olis mitään järkeä. Tota kiertoon laittamista min täytyy opetella tiiviimmin.
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) Minäkin olen lueskellut sinun listojasi, mutta itse en taas ole yhtään innostunut laskeskelemaan esimerkiksi liikuntamääriä, vaikka liikunkin päivittäin. Se on ehkä hyvä tapa silloin, jos se liikkumaan lähteminen vaatii tavallista enemmän ponnistelemista, mutta kun minulla siitä on tullut jo elämäntapa - ja autottomalla sitä liikuntaa tulee ihan automaattisestikin, vaikka kuinka kävelisi kepin tukemana - niin ei ole ollut listoille tarvetta.
PoistaTuo minun käsitöiden listani ei todellakaan ole mikään kaikenkattava. Lähinnä listaan sellaiset välttämättömät ja isommat työt, joihin on jo langat hankittuina tai joilla on jokin "aikaraja", kuten nyt nuo lahjaksi tulevat käsityöt. Sukkalankalaatikon tyhjentäminen on varmaan jonkilainen ikuisuusprojekti, ja sen kimppuun käyn ihan täysin fiiliksen mukaan silloin kuin sukattaa tai jokin tietty lanka tai malli alkaa houkutella. Huomasin myös, etten ole tuohon listaan kirjannut lainkaan sytomyssyjä tai etiopianuttuja, joita myös aion tehdä tänä vuonna, samoin kuin varmaan muitakin hyväntekeväisyysneuleita. Yleensä teen niitä jämälangoista, niin niitä syntyy silloin kuin sopivaa jämälankaa sattuu olemaan. :) Moni varmaan ymmärtää niin, että minun to do -listani ovat jotenkin ehdottomia ja niiden järjestystä täytyy noudattaa, eikä minkäänlaisille mielihaluille ole sijaa, mutta ei se ihan niin kuitenkaan mene. :) Siitä kuitenkin haluan pitää kiinni, että pyrin pärjäämään nykyisillä käsityötarvikkeillani, koska huomaan sen myös lisäävän luovuuttani, kun käytettävissä ei ole kaikki maailman materiaalit, joita vain rahalla on ostettavissa, vaan valikoima rajoittuu omaan kaappiin. Eikä sielläkään nyt se valikoima ole ihan suppeimmasta päästä. ;)
Ristipistojen suhteen olen tehnyt vähän tarkemman listan, koska minulla on oikeasti niitä malleja ja materiaaleja ihan käsittämätön määrä. Nuo listaamani mallit ovat sellaisia, joihin olen jo mietiskellyt esimerkiksi viimeistelytapaa, ja olen kenties jo parittanut tietyn mallin ja kankaankin, ja joihin on myös viimeistelymateriaalit olemassa (esim. seinävaatteen ripustin, kehykset tms.). Siksi on helpointa tehdä ne tässä vaiheessa. Rakastan kyllä noiden ristipistotavaroideni penkomista, ja joka penkomiskerralla tulee niitä ahaa-elämyksiä, miten jonkin mallin voi toteuttaa. Joskus ei sitten malta edes odottaa, että pääsee sitä kokeilemaan, siksi esimerkiksi viime vuonnakin tulin pistelleeksi pari mallia, joita en vielä vuoden alussa ollut ollenkaan ajatellut, että ne tulisin tekemään. Toisista on taas syntynyt se ahaa-elämys jo aikapäiviä sitten, mutta eivät vain muuten houkuttele juuri nyt.
Minulla olisi kyllä inspiraatiota ja intoa toteuttaa vaikka kaikki suunnitelmissa olevat käsityöt samantien, mutta koska en voi tehdä kaikkia yhtä aikaa, täytyy vain jollakin tavalla pistää nekin tärkeysjärjestykseen. Voisihan sitä tietysti käyttää aikansa joihinkin itselle tuleviin söpöstelysukkiin (joita ei raaski koskaan edes käyttää), mutta sitten ei pidä itkeä, kun joutuu menemään kummilapsen valmistujaisiin tyhjin käsin. ;) Mieluummin kuitenkin menen sinne rakkaudella ja ajan kanssa (ja ajoissa!) valmistetun lahjan kanssa ja olen vaikka loppuelämäni ilman söpöstelysukkiani.
Noihin lahjajuttuihin ois kyl oikeesti kiva osata varautua. Se ei onnistu multa kun säkällä. Ennen joulua sain joitain juttuja pidettyä jemmassa "kadotukselta", mut voishan sitä oikeesti varautua myös syntymäpäiviin ja semmosiin. Yks vauvaneule mulla on valmiina, jos joku saa vauvan, mut senkin täytyy olla tyttö. :) Toisaalta en harmittele sitä sen kauempaa, vaan keksin sitte jonkin muun lahjan. En vaan pysty kaikkea ennakoimaan. Töissä on pakko yrittää jatkuvasti ennakoida, joten kotona en ees aina halua.
PoistaVoin hyvin kuvitella, millasta tyydytystä tuo, kun päättää tehä jotain ja sit ihan oikeesti myös tekee sen. Tulee valtava onnistumisen tunne ja päättäväisyys palkitaan. Mulla on ihan turhaan niin paljon lankaa ja muuta krääsää, mut kun ne kerran vielä mahtuu näiden seinien sisäpuolelle, niin mikäs siinä. :) Ne tallin yläkertaan kantamani käsityölehet kyl vieläkin kaivelee mieltä, kun en raaskinu niistä silloinkaan luopua. :D Onneks jokaisel on omanlaisensa inspiraatiot ja houkuttimet. Näitä omia listoja katellessa tulee kyl aina mieleen, että onko mulla asperger vai mikä. Toisaalta ei niistä minulle mitään haittaakaan oo,hupia vaan. Näillä mennään. Kohti uusia haasteita. :)
No, nykyäänhän kaikille on jonkinlainen psyykkinen diagnoosi... Ihmisten ei anneta rauhassa olla erilaisia, vaan kaikilla on joku ADHD, asperger, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai vähintääkin PMS. ;)
PoistaMun on nykyään jopa pakko ennakoida kaikki mahdollinen (vaikkei elämä ole tietenkään aina täysin ennustettavissa) tämän vointini vuoksi. Pärjään sairauteni kanssa, kun tiedän etukäteen kaikki pakolliset hommat, ja voin suunnitella niiden lomaan ne vähemmän pakolliset. Esimerkiksi jos tiedän käyttäväni seuraavalla viikolla lasta kahdesti soittotunnilla pyöräillen, en mene edellisenä viikonloppuna väsyttämään itseäni vesijumppaan.
Käsitöiden tekokin on minulla hidastunut, siksi mielelläni teen vaikkapa nuo lahjaneuleet hyvissä ajoin, koska en välttämättä pystykään virkkaamaan ja neulomaan ihan joka päivä tai lähempänä h-hetkeä. Lähipiirin viiskymppiset on yleensä kuitenkin tiedossa hyvissä ajoin (esim. tämän vuoden viiskymppiset on voitu ennustaa jo vuonna 1965... ;) ). Sukulaisnuorten valmistumisaikeitakin utelen jatkuvasti, ainakin heidän osaltaan, joille on tarkoitus laittaa muutakin lahjaa kuin seteli kortin väliin (käytännössä siis kummilapset). En minä ole mikään aktiivinen lahjoja, tavissynttärit kuittaan yleensä tekstarilla, jos muistan. Kummilapset saavat yleensä loppuvuodesta pienen paketin, muttei sekään välttämättä ole itse tehty. Ei se tavaramäärä maailmasta sillä vähene, että ne siirtää vain naapuriin. Varsinkin omia vanhempiaan kannattaa lahjoa harkiten, koska ne romut periytyvät kuitenkin jonain päivänä itselle. Onneksi minulla on sen verran mukavia sukulaisia, etteivät edes onnittele syntymäpäivänä, joten ei ole pelkoa lahjavuoresta! :D
Niin, ja minulla se "isompien juhlien isompi muistaminen" tarkoittaa villasukkaparia. ;) Tai niiden sijaan villasukkien arvoa vastaava (tai hiukan pienempi) seteli kortin välissä.
Minulla on muuten jo suunnitelmat olemassa myös vuoden 2018 pyöreille synttäreille... tai siis olen päättänyt, mistä langasta ne sukat kudon! :D
Tämä oli jotenkin niin ihana postaus että pakko kommentoia myös tähän. Itelle konkretisoitui syksyn myötä se, että tavaraa on ihan turha säilöä pahan päivän varalle ellei sillä oikeasti ole käyttöä. Meidän onnettomuus oli aikamoinen ja voit kuvitella millaista oli tyhjentää koko talo meiän kokosen perheen ollessa kysseessä. Turhaa tavaraa oli kohtuuella, mutta nyt kyllä ei ennää. Kaatopaikalle joutu viemään tavaraa ja palijon!
VastaaPoistaMulla on ollu sellanen tilanne etten oo koskaan ehtiny neuloa muuta ku tarpeeseen. En valita tuosta vaan päinvastoin. :) Savuvahingon myötä myös materiaalin valinta sai uuen ulottuvuuen, villaa sen olla pittää ;)
Hyvä postaus joka tapauksessa, kaikkien olisi hyvä miettiä näitä asioita omalta osaltaan. Me olimme miettineet aikasemmin jonku verran ja syksyn myötä kunnolla pohojia myöten, jos näin voi sanoa. Kierrätys kunniaan ja itelle turha tavara kiertoon.
Vielä pittää lisätä, etten oo ollu kovin "paha" hamsteri esim käsityölangoissa, mutta tosiaan tämän savuvahingon jäläkeen vielä vähemmän. Ainaki siltä tuntuu nyt. En oo koskaan kyllä ymmärtäny niitä joilla lankaa on useita kymmeniä kiloja. Huh huh ku aattelee että siinä tarvii kunnon säilytystilatki niille. Mulla oli lankaa vajjaa kaapillinen, kilomäärän tiesin aika tarkalleen, mutta sitä oli aivan liikaa. :) Vaan eipä oo tosiaan sitä ongelmaa nyt. :D :D
PoistaKiitos näistäkin kommenteista! :)
PoistaMinäkään en ole ollut ihan pahimmasta päästä lankahamsteri, jossain vaiheessa homma ryöstäytyi vähän käsistä, ja ostelin aina vaan kivoja lankoja tyyliin "otetaan nyt reilummin, jos vaikka puseron tekisi". Sen jälkeen päätin, että ostan vain tiettyä mallia varten, eli ei tullut hamstrailtua kauheasti ylimääräistä. Mutta kun niitä ihania malleja tulee vastaan nopeampaa tahtia kuin ehtii neuloa! Ja Novitan langat/värit ovat vain sen puoli vuotta myynnissä, ennen kuin paletti taas uudistuu, niin ei voi jättää sitä ostamista myöhempään, vaan täytyy ostaa ne tietyt langat silloin, kun niitä myynnissä on. Mulla on enimmillään lankamäärä ollut reilut 18 kiloa. Jossain vaiheessa päätin, etten osta uutta lankaa, ennen kuin olen neulonut koko lankavarastoni tyhjäksi, ja sehän olikin tyhjä helmikuun lopussa 2011. Eli kaikki lankani on hankittu 1.3.2011 jälkeen. Päätin silloin vakaasti ostaa lankaa vain siihen työhön, jonka aloitan seuraavaksi, ilmeisesti se kuitenkin laajeni siihen, että voin ostaa lankaa työhön, jonka aloitan lähiaikoina, mutta kun se "lähiaikoina" alkoi venyä "seuraavan kahden vuoden aikana", niin miten kävi: kohta oltiin taas siellä 18 kilon tuntumassa. Tosin suurin syyllinen on tuo värjäysharrastus, jota varten tarvittiin tietysti materiaalia ensin värjäyskursseille, myöhemmin myös omiin kotikokeiluihin. Ja kun kokeilut kattavat lähinnä yhden vyyhdillisen, josta ei saa tehtyä muuta kuin sukat, niin sitä itsevärjättyä sukkalankaa on sitten aika tavalla - kaikki tietysti omia lempivärejäni, joista en raaski tehdä sukkia muille kuin itselleni. Kasvivärjäilykokeilujen myötä meille ilmestyi yhden kesän aikana reilut 6 kiloa Nallea, joiden värit taas ovat ihan jotain muuta kuin omaa värimaailmaani. Mutta kun niiden eteen on nähnyt niin suuren vaivan, niin en niitäkään raaskisi ihan hyväntekeväisyysneuleisiin käyttää, vaan ainoastaan jollekin tosi läheiselle ja tärkeälle ihmiselle... Tällä hetkellä sitä lankaa on siis noin 11 kiloa, ja kaikkiin hirveä tunnelataus päällä. Jotenkin vain pakko tehdä jokin päätös, millä sitä lankaa ei tule ainakaan lisää tähän taloon, ja myös päästää irti niistä tunteista tiettyjä lankoja kohtaan.
Useimmiten se "paha päivä", jonka varalle niitä tavaroitaan säilöö, onkin sellainen, että niistä tavaroista joutuukin äkillisesti ja tahtomattaan luopumaan. Jos tulipalo tuhoaa kaiken, niin voi olla helpompaa kestää vähien tavaroiden häviäminen kuin niiden lisäksi myös kaikkien kaiken varalta jemmattujenkin. Tai jos ydinvoimala räjähtää lähialueella, niin mitä iloa siinä vaiheessa on jalallisista viinilaseista (joita ei oltu koskaan käytetty, mutta menivät alle puolessa tunnissa kaupaksi kirpparilla) tai muutaman vuoden takaisesta hittituotteesta piikkimatosta (myös se ostettiin alle puolessa tunnissa kirpparilta, vaikka se oli ehtinyt matkalla tipahtaa pyörän tarakalta kuralätäkköön... ;) )? Ja kyllä kodissa on oikeasti helpompi olla, kun siellä on vähemmän tavaraa! :)