Toukokuussa 2012 olimme työpaikan virkistysmatkalla Luulajassa, ja parin matkapäivän jälkeen oli vielä erittäin antoisa suunnittelupäivä koko työyhteisön voimin. Muistan silloin olleeni erityisen kiitollinen siitä, että olin vuotta aiemmin tullut valituksi mukaan tuohon työporukkaan ja unelmieni työtehtävään! :)
Paria viikkoa myöhemmin sairauteni alkoi osoittaa ensimmäisiä merkkejään muutaman kuukauden kuluttua olinkin jo sairauslomalla, josta en ole edelleenkään kyennyt työhöni palaamaan.
Luulajan matkalla keväällä 2012 ehdin kiertää myös pikkukaupungin käsityöliikkeet, joista yhdestä löysin tällaisen ristipistopakkauksen. Se tuntui silloin juuri oikeanlaiselta matkamuistolta tuosta mukavasta työmatkasta. Nyt se muistuttaa minua ajasta, jolloin kaikki oli mallillaan ja tunsin löytäneeni viimein sen elämäntehtäväni, jota kohden olin siihen saakka kulkenut.
Olin kuvitellut pisteleväni tämän ristipistotyön på svenska; ei kieli olisi minua häirinnyt, koska onhan monissa ristipistomalleissa englannin- tai ranskankielistäkin tekstiä, miksei siis myös ruotsia? Aloittaessani pari viikkoa sitten tätä pistelyä sainkin kokea yllätyksen, kun mallista löytyi tekstit ruotsin lisäksi myös norjaksi, tanskaksi - ja suomeksi! :) Eläköön pohjoismainen yhteistyö - kuten suomalainen ja norjalainen huutavat eräässä vitsissä heittäessään ruotsalaisen ulos lentokoneesta... ;)
Usko - Toivo - Rakkaus
Tehty ajalla: 29.12.2014 - 9.1.2015
Malli: Cewec:n ristipistopakkaus (V5482)
Kangas: 16 ct valkoinen aidanauha leveys 14 cm (pakkauksessa)
Langat: Anchorin ja Cewec:n lankoja 10 väriä (pakkauksessa)
Pistot: Risti- ja jälkipistot kaikki kahdella säikeellä
Koko: 45x157 pistoa
Viimeistely: Seinävaate 14 x 36 cm
Muuta: Ripustimet leveys 16 cm Ateljé Margarethasta
Tämä ristipistotyö on minulle nyt ennen kaikkea toivoa antava huoneentaulu. En ole missään vaiheessa menettänyt toivoani päästä takaisin työhöni, mutta viime aikoina toivonkipinä on alkanut kyteä entistä vahvempana.
Olin ajatellut ripustaa tuon seinävaatteen työhuoneeseen työpöytäni yläpuolelle, jossa se on aina nähtävissäni tässä istuessani. Pianon yläpuolella oli kuitenkin tyhjä tila, jonka autiutta huokailinkin pari viikkoa sitten tuon edellisen Yesteryear -ristipiston valmistuttua. Siihen tämä tuntui sopivan niin kokonsa kuin väriensä puolesta.
Pianon lähettyvillä se kenties antaa minulle myös uskoa siihen, että vielä saan sormeni toimimaan sillä tavalla kuin työssäni pianon ääressä tarvitsee.
Se voi myös muistuttaa suuresta rakkaudestani niin musiikkiin kuin työhönikin - mikä on käytännössä yksi ja sama asia. :) Mutta ennen kaikkea se vahvistaa toivoa.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
(Dietrich Bonhoeffer 1944, suom. Anna-Maija Raittila 1980)
(Dietrich Bonhoeffer 1944, suom. Anna-Maija Raittila 1980)
Tuo virren 600 säkeistö alkoi soida mielessäni, kun aloitin tämän ristipistotyön tekemisen nimenomaan tuosta keskellä olevasta toivosta kynttilöineen. Ajatella, että tämä teksti on kirjoitettu keskitysleirillä, jonne Bonhoefferin elämä sitten päättyikin. Jos niiden kauheuksien keskellä on voitu kirjoittaa nykyisen virsikirjamme yksi valoisimmista virsistä, eikö sitä positiivisuutta ja toiveikkuutta pitäisi riittää myös meillä jokaisella näinä hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden aikoina?
Usein minun päähäni putkahtelee näitä laulunpätkiä melkeinpä missä tahansa tilanteessa. Yleensä ne ovat minulle tuttuja virsiä tai muita paljon laulamiani tai kuulemiani lauluja. Joskus saattaa kuitenkin jokin vähän uudempikin laululyriikka kolahtaa, vaikkei itse musiikkityyli niin miellyttäisikään. Niin kävi minulle perjantai-iltana. Olin pistelemässä tämän ristipistotyön ihan viimeisiä pistoja, kun kuuntelussa olevan äänikirjan levy loppui. Päätin viimeisten pistojen seuraksi laittaa YouTubesta jotain musiikkia, ja törmäsin Elastisen tällä viikolla ilmestyneeseen sinkkuun Eteen ja ylös. Ja se kolahti niin että kuului vaan muksis! Ihan kuin omia ajatuksiani, mutta toinen vaan oli osannut tehdä niistä biisin. Vielä hassummalta tuntui, että tällainen tsemppibiisi putkahti korviini sillä hetkellä, kun olin viimeistelmässä omaa toivoa antavaa ristipistotyötäni!
Katse eteen ja suupielet ylöspäin.
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin.
Antaa tulla!
Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.
(Elastinen: Eteen ja ylös)
Tuosta biisistä löytyy vaikka joka viikolle uusi motto, mutta eiköhän aloiteta uusi viikko tällä:
Katse eteen ja suupielet ylöspäin! :)
(Viimeinen kuva: Joskus kotona tulee sellainen tunne, että joku tuijottaa... ;) )
Todella kaunis ja isotöinen tuo pistelytyösi.
VastaaPoistaKiitos! :) Ei ole isotöinen, tämähän oli vain tämmöinen pikkuruinen välityö. :) Ristipistely on todella helppoa, nopeaa ja mukavaa, ei lainkaan "työtä" saati "isotöistä" - kokeile vaikka itse, jos et muuten usko! ;)
PoistaOnko oikein sanoa, että "uskomattoman" hieno työ, kun siinä on sitä uskoakin mukana :)
VastaaPoistaKiitos! :) Mieluummin uskomattoman hieno kuin toivottoman surkea! ;)
PoistaOi, oletpa pistellyt taas kauniin taulun, jossa on sisimpää puhutteleva, koskettava aihe. Minulle tuli mieleen yhden lempivirteni sanat: "Tue uskoamme, tue toivoamme, pidä sielumme tallella aina. Kuule huutoamme, sinä auttajamme, kuvas kirkkaana sieluumme paina."
VastaaPoistaSari
ps. Laulan tässä itsekseni myös tuota valoisaa virttä "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan..." Sen sanoissa on niin vahvaa luottamusta ja toivoa, että sitä laulaessa ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa... ;-)
Kiitos! :)
PoistaTarkistamatta voin heti sanoa, että lempivirtesi numero on 310. ;) Ja voisin vielä heittää, että nuo sanat ovat viimeisestä eli 8. säkeistöstä. (kävin vielä tarkistamassa, ja näin olikin) Minä tykkään tuon virren voimallisesta sävelmästä, se on sellainen, ettei sitä oikein voi hissuttelemalla laulaa. Joskus veisaan itsekin sitä täysillä suihkussa tai muualla, missä vain saa akustiikasta siihen vielä lisää pontta. :) Olen muuten haaveillut varmaan jo 20 vuotta, että jos tuosta virrestä tekisi heviversion, niin se olisi varmasti aikamoinen jytky. ;) Jollei sitten joku ole ehtinyt jo tehdäkin.
Sitten taas tuo virsi 600 on sävelmältäänkin valoisa - kiinnitin tänään sellaiseenkin huomiota, että Melartin on säveltänyt melodian jo v. 1923, kun taas Bonhoeffer on kirjoittanut runonsa v. 1944. Hienosti on löydetty tekstille sopiva sävelmä ja suomentaja osannut siihen käännöksensä sovittaa! Tuo tuli varmaan siksikin mieleeni pistelyn alkuvaiheessa, koska elettiin juuri vuodenvaihdetta, ja minulle tuo virsi on ennen kaikkea uudenvuoden virsi. "...yhdessä käydä uuteen aikaan nyt."
Jaksamista ja siunausta sinulle. Kaunis työ.
VastaaPoistaKiitos! :) Kyllä taas jaksaa, kun on käynyt liikkumassa ja ulkoilemassa -22 asteen pakkasessa, se virkistää ja antaa voimaa pitkäksi aikaa! :)
PoistaTulin nyt katsomaan sitä Toivo-aihettasi täällä, josta kirjoitit blogini kommenttiin kun kerroin sukumme pikku-Toivosta. Toivoa kyllä tässä elämässä tarvitaan ja ainakin silloin kun ponnistellaan isojen asioiden kanssa, kuten nyt tämän sinun sairautesi. TOIVON siiis sinulle sitä, että säilytät positiivisen asenteen ja toivosi! Kaikkea hyvää sinulle. Ja hieon tuo taulusi! <3
VastaaPoistaKiitos! :) Toivoa kyllä tarvitaan, ja teillä sitä on pienen uuden ihmisen myötä, ihan sanan monenlaisissa merkityksissä! :)
PoistaKaunis ja puhutteleva ristipistotyö tää ja se kirjaintyö tuo jotenkin mieleen vanhanajan merkkaukset.
VastaaPoistaOlen huomannu monesti, että jos näytän jollekin kuvan keskeneräsestä työstä, niin jotenkin siitä työn jatkamisesta katoaa into. Taas kävi näin. Sain työn kyl valmiiks, mut sen tekeminen kesti paljon kauemmin, kuin olin ajatellu.
Pyöräilykausi on vielä multa alottamatta. Pyörä on kyl jo huollettu.
En ollu viel kuullu tota Elan uutta biisiä, mut se on kyl oikeesti hieno sanotus!
Kiitos! :)
PoistaNiin, minullahan periaatteessa se "keskeneräinen" ei ollut keskeneräinen, koska se tietty malli oli valmiina. Loput tulevat kaikki aina eri kangaspalalle - viimeistely tulee siis olemaan tilkkutyö, joka koostuu pistellyistä kangastilkuista sekä puuvillakankaasta tilkkujen välissä. Into ei kyllä pääse katoamaan, koska aina pääsen yhden tilkun jälkeen aloittamaan uutta! :) Vaikka voi tietysti olla, että jossain vaiheessa voi alkaa puuduttaa, kun pistelen seitsemän ristipistomallia peräkkäin samalta suunnittelijalta. Mutta katsotaan, miten akan käy! :)
Kun näin sinun kommentoineen, arvasin sinun sanovan jotain tuosta Elan biisistä. ;) Samoin osasin kuvitella sinun kommentoivan jotain pyöräilystä, mutta kun mainitsin siitä toisen postauksen yhteydessä, niin en heti arvannut, että kommentoit siitä tähän postaukseen. Niin sitä vaan oppii blogituttavat tuntemaan vuosien varrella! :)
Mulla ei edes ole mitään "pyöräilykautta", vaan poljen ympäri vuoden aina kun jonnekin pitää päästä. Varsinkin nyt, kun isäntä sai säädettyä mun jalkajarrullisen pyörän penkin - viime talvena yritin vielä käsijarrullisen pyörän kanssa käydä kauppareissut, mutta kun en jaksa oikealla eli "sairaalla" kädelläni käyttää takapyörän käsijarrua, niin ainoa jarru oli etujarru, jolla lentää tietysti nokalleen kovassa vauhdissa. Mäet piti laskea alas toinen jalka maassa, jotta vauhti ei yltyisi liian kovaksi. Tosin viime talvi oli niin lauha, että tiet olivatkin paljon liukkaammat, pakkasellahan ei ole ollenkaan liukasta! Mutta nyt on mukava ajella, kun jalkajarrupyörä on ajokunnossa! :)
Mää en ole varsinaisesti mikään räpin ystävä, mutta oon noitten parin tv-ohjelman kautta huomannut tuon Elan positiivisen asenteen (ja komean ulkonäön, mutta ei puhuta nyt siitä... ;) ), ja sitä kautta alkanut sitten tutustua hänen musiikkinsa myös. En kyllä edelleenkään tykkää räpistä tai mitä hiphoppia se musiikkityyli sitten virallisesti onkaan, mutta sanoituksista löytyy yleensä hyvää asennetta. Aluksi ajattelin, että ne on vaan jotain punttisaliäijän uhoamisbiisejä, mutta joskus niistä löytyy ihan hyviä ajatuksia ihan kelle tahansa. :) Kääkkiä (= Cheek) en kyllä ole vaivautunut kuuntelemaan paria biisiä enempää, ja nekin oon katkaissut kesken. Mutta kait siitäkin joku tykkää, kun sai stadionkeikallekin pari fania yleisöön. ;)
Vielä kun joku alkais tehdä räppiä vaikka Oulun murteella, mulla särähtää räpissä käytetty slangi vähän korvaan... ;) Elan "Ota iisii" vois olla vaikkapa "Elähän hötkyile". ;) Tai: "Anna sen soija, anna sen soija, elä pyssäytä mussiikkia, elä ikänä pyssäytä sitä!" ;)