Luen aina tarkasti kaikki tulevat tapahtumat, josko sieltä löytyisi vähän "menovinkkiä". Olen kuitenkin aika huono lähtemään ylipäätään mihinkään, minne ei ole pakko, koska tämä sairauteni verottaa voimia. Seurakuntavaaleissa kävin sentään äänestämässä heti maanantaina, kun kirkko on melkein meidän kuopuksen soittotuntipaikan vieressä. :)
Mutta nyt löysin itselleni "menovinkin" ensi sunnuntaiksi 2.11., sillä Pyhän Luukkaan kappelissa klo 10 on NEULEKIRKKO! :) Sinne saa ottaa mukaan oman käsityön, ja kolehtiin voi lahjoittaa villalankaa. Minä kaivoin jo kaapistani yhden joutilaan vyyhdin - voisin kyllä lahjoittaa useammankin, mutta jos se kolehti kerätään perinteisellä haavilla, niin ei mahda koko lankavarastoni sinne mahtua... ;) Tulkaahan muutkin oululaiset kirkkoon kutimia kilkuttamaan! :)
Tässä samalla taidankin kirjoittaa pari muutakin asiaa, jotka ovat ilahduttaneet mieltäni kuluvan syksyn aikana. Pari niistä on bongattu niin ikään kirkollisesta lehdestä, nimittäin Kotimaasta (jota jostain syystä tuli minulle tänään kaksin kappalein...).
Joskus syyskuussa Kotimaan takasivulta löytyi tällainen ihana pikkujuttu "Kiitos langasta!" Mukava muistutus siitä, millaisista asioista sitä kannattaakaan kiittää. Langasta voi kiittää aina, vaikka sitä sattuisikin olemaan itsellä liikaa... ;)
Pari viikkoa sitten oli Kotimaassa juttu neulovasta miehestä. Otsikossa viitataan 17.10. olleseen kodittomien yöhön, jonne tämäkin mies oli sukkia neulomassa. Näiden molempien juttujen pitäisi suurentua lukukelpoisiksi klikkaamalla.
Syksyn aikana olen kulkenut myös pitkin kansalaisopiston käytävää pikku kitaristi-rumpalin mukana. Vilaukselta olen huomannut seinällä ilmoituksen, että viime syksyltä tuttu Villasukkaoperaatio jatkuu tänäkin vuonna. Minähän kudoin sinne useammankin sukkaparin vuosi sitten. Sen tarkemmin en ole ehtinyt ilmoitusta lukea kansalaisopistolla, mutta tässä jokin aika sitten kävin heidän nettisivuillaan lukemassa asiasta lisää - lue sinäkin tämän linkin takaa. Klikkasin myös auki villasukka-esitteen, ja siinä vaiheessa vasta tajusin, että siinä seinälläkin näkemässäni esitteessä on jotain tuttua: kuvassa olevista viidestä villasukasta neljä on minun kutomaani! :D Aika hauska juttu - toivottavasti sinne sentään ovat muutkin villasukkia kutoneet kuin minä... ;)
Näiden hyväntuulisten ja hyvää tekevien juttujen perään täytyy liittää kuva, jonka olen saksinut jo monta vuotta sitten irti Kotimaasta, jossa on joka viikko jokin Maija Paavilaisen piirros ja teksti:
Tämä lehtileike on kiinnitettynä seinälle työpöytäni yläpuolelle muistuttamaan, mitä kaikkea hyvää voi käsillään saada aikaan.
Lokakuuksi ei taida enää käsitöitä valmistua, vaikka niitä tekeillä onkin. Seuraavan postauksen aihe onkin siten kuukausiraportti. Sitä ennen voisit kertoa kommenttilaatikossa, mikä asia on sinun mieltäsi ilahduttanut tänään tai viime aikoina? :)
Ihanaa syksyistä iltaa! ♥
Tuttu mies artikkelissa. Olipas mukava lukea.
VastaaPoistaNo olipas sitten hyvä, että laitoin artikkelin tännekin. Itselleni ei ole tuttu mies, mutta tykkään lukea käsityöaiheisia juttuja lehdistä, joissa ei juurikaan käsityöjuttuja ole.
PoistaHeivattujen kudelmien mukavan usein ilmestyneet päivitykset ovat ilahduttaneet viime aikoina. Hyvää syksyn jatkoa. Paula
VastaaPoistaNo voi kiitos! :) Ja minä kun päivitän nykyään niin paljon harvemmin kuin aiemmin, olen nimittäin koittanut jättää ns. turhat päivitykset pois (noiden lehtiartikkeleiden kohdallakin ajattelin jossain vaiheessa, että taidanpa jättää postaamatta, mutta kun ne jotenkin niin sopivasti tähän kirkkouutiseen sopivat, niin pistin mukaan). Mukavaa syksyä sinullekin!
PoistaTuo neulekirkko on kyllä hieno keksintö. Täälläkin seurakunta kuuluttaa aika ajoin, että nyt villasukkia kutomaan milloin mihinkin kohteeseen ja lankaakin saa lahjoittaa. Tuossahan sitä ois ideaa saada neulovat akat ja miksei ukotkin kirkkoon ja samalla vois kolehtiin laittaa muutaman kerän sukkalankaa. Ois kaikinpuolinen hyöty.
VastaaPoistaHyväntekeväisyysneulontaa miekii oon nyt harrastanut viikon ajan ja vielä on vähän kesken. Kummasti sitä aikaa vaan löytyy hyvän asian ollessa kyseessä.
Tuo neulekirkko on käsittääkseni meidän seurakunnan käsityöpiirien tempaus. Samalla alkaa kastesukkien neulominen seurakunnan juhlavuodelle 2016 - tämä on yksi maan suurimmista seurakunnista, joten niitä kastettaviakin riittää vuoden aikana sen verran, että pitää aloittaa kutominen hyvissä ajoin. Messun jälkeen saa mukaansa sukkien ohjeen ja lankaa. Olisi mukavaa mennä seurakunnan käsityökerhoihin mukaan, mutta ei riitä voimat tällä hetkellä. Onneksi kotonakin voi kutoa! :)
PoistaHuomasin itsekin tuon neulekirkon. Olisi vielä meidän "kotikirkossa", mutta pitää olla töissä vahtimassa rippikoululaisia jumalanpalveluksessa. Vähän harmittaa :D
VastaaPoistaMinä en edes tiedä, mikä noista meidän seurakunnan kirkoista olisi se meidän "kotikirkko", kun kolmeen kirkkoon on meiltä suunnilleen saman verran matkaa, neljäs on vähän kauempana. :) Itse olen käynyt aika lailla tasaisesti kaikissa kotikirkoissa, paitsi siinä kauimmaisessa.
PoistaNeulon välillä kirkonmenojen aikaan omalla kässytuolillani. Voisi olla kiva mennä ihan paikan päälle rustaamaan muutama silmukka.
VastaaPoistaMinä myös neulon silloin, jos kuuntelen jumalanpalvelusta radiosta tai katson tv:sta. Paikan päälläkin olen joskus kutonut, kun olen ollut urkuparvella muilta piilossa, enkä ole juuri sillä hetkellä ollut soittamassa. :) Niistä ajoista on kyllä jo vuosia, en ole kahdeksaan vuoteen tehnyt kanttorikeikkaa.
PoistaTänään minua on ilahduttanut oma aika, välillä saa olla ihan itsekseen omien puuhien ja ajatusten keskellä :)
VastaaPoistaIhanaa syksyn jatkoa sinulle!
Kiitos kommentista! :) Minua ilahduttaisi suunnattomasti, jos tietäisin, kuka tämän kivan kommentin minulle jätti, joten kerrotko nimesi?
PoistaNeulekirkko kuulostaa hienolta idealta!
VastaaPoistahame -liivi -setti on hieno yhdistelmä.
Kiitos! Toivottavasti neulekirkon toteutuskin on yhtä kiva miltä se kuulostaa. :) Ja mukavaa, kun on omassa seurakunnassa viimein jotain itselle, tuntuu aina, että naapuriseurakunnissa tapahtuu mielenkiintoisempia asioita, enkä kuitenkaan sitten jaksa lähteä kovin kauas, varsinkaan jos bussilla ei pääse suoraan. Tosin näihin meidän lähikirkkoihinkaan ei busseilla pääse suoraan, mutta pyöräilymatka on sen verran lyhyt, ettei matka ole ongelma.
PoistaTänään oli ilahduttavaa vierailla pitkästä aikaa blogissasi. Kauniita töitä olet tehnyt. Viimeaikona on ollut paljonkin pieniä ilonaiheita -ehkä parasta on poikani kavereiden suloinen parivuotias pikkutyttö, joka on silloin tällöin hoidossa luonani niin ja Kaneli-kissastani on minulle kyllä iloa joka päivä.
VastaaPoistaKiitos, kun jaoit ilonaiheesi! :) Lapset ja eläimet taitavat olla aika monelle niitä suurimpia ilon tuottajia. Me saimme tänään kuopuksen kanssa makeat naurut, kun poika laski moppausveden ämpäriin wc:n käsisuihkulla, ja kun hän laittoi suihkua takaisin telineeseen, niin hän vahingossa puristikin sitä nappia, ja olimme sen jälkeen molemmat aivan litimärkiä, kun eihän poika hädissään älynnyt päästää siitä napista otetta, vaan sitä vettä tuli ja tuli... :D Onneksi oli siivouspäivä ja rätit käden ulottuvilla! :)
PoistaVarmasti mahtava tuo neulekirkko,tuollaiseen kyllä menisin miekin. luterilaisella puolella on paljon erilaisia teemoja kirkonmenoissa. meillä ei paljoa sooloilla kaikki tehdään niinkuin aina ennenkin.Eikä se aina välttämättä ole hyvä juttu.
VastaaPoistaNo, en nyt tiedä, onko aina niin hyvä juttu sekään, että pitää järjestää kaikille mahdollisille erityisryhmille omia jumalanpalveluksia: on kansanlaulukirkkoa, jazzmessua, hevimessua, sateenkaarimessua, perhemessua, nuorten messua, tuomasmessua, neulekirkkoa, varikkomessua, motoristikirkkoa... Pikemminkin se "tavallinen" messu pitäisi toteuttaa niin, että kaikki ihmiset tuntevat sinne olonsa tervetulleiksi. Itse olen huomannut, että esimerkiksi lasten kanssa on paljon helpompaa olla ihan tavallisessa messussa kuin siinä erityisesti lapsille suunnatussa perhemessussa. Perhemessussa jotenkin yritetään liikaa keksiä aktiviteetteja, jotta lapset jaksaisivat istua edes sen pikku hetken kirkon penkissä, mutta yleensä se vain lisää lasten levottomuutta ja samalla myös aikuisten. Tavallisen messun kiireettömyydessä lapset aistivat paremmin pyhän läsnäolon ja rauhoittuvat itsekin. Olen ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa monia perhemessuja sekä myös näissä kaikenlaisissa "uusia ideoita perhemessuun" -koulutuksissa, ja yrittänyt myös tuoda tätä näkökulmaa esiin, mutta muiden mielestä vaan on niin kiva juttu toteuttaa Isä meidän -rukous leikkien ja saarna draamana, jota ne lapset eivät kuitenkaan sieltä penkeistä näe.
PoistaMinä olen kerran käynyt ortodoksikirkon jumalanpalveluksessa ja pääsiäisyön messun olen katsonut muutaman kerran televisiosta. Minusta siinä on jotenkin enemmän pyhyyden tunnetta kuin meidän luterilaisessa messussamme. Ehkä ne vuosisatoja jatkuneet perinteet eivät sittenkään ole niin paha asia. :)
Minua ovat ilahduttaneet viime aikoina Sinun postisi, pieni pätkä vuosilomaa (joka jo loppui), vapaaehtoistyön viikonloppu, jolle osallistuin mieheni kanssa, tämä ihana syksy ja kaappiensiivousinnostus, johon Sinä innostit. Pidän siivouksesta kyllä muutenkin, mutta sain täältä lisäkipinää... ;-) Kiitos.
VastaaPoistaEhkä myöhemmin kerrot, millaista oli neulekirkossa. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaiset kokemuksesi tuosta jumalanpalveluksesta olivat. Olen nimittäin aivan samoilla linjoilla kanssasi siinä, mitä yllä olevassa kommentissasi kirjoitit eri ryhmille järjestettävistä jumalanpalveluksista. Minusta jumalanpalveluksen/messun tulisi olla (ensisijaisesti) kaikille yhteinen, siten, että näihin messuihin osallistuvat tulisivat myös "tavalliseen" messuun.
Sari
Kiitos itsellesi kommentista! :)
PoistaVälillä olen miettinyt, onko kirkosta eroamisten syynä se, että liikaa yritetään miellyttää kaikkia. Kun kirkolla kuitenkin on jo 2000 vuotta vanha "brändi", joka on toiminut tähänkin saakka. Ehkä ihmiset eivät kaipaakaan mitään uutta, vaan sitä tuttua ja turvallista. Itse ainakin toivon, että huominen neulekirkko olisi ihan tavallinen messu, jossa on vain lupa tehdä käsitöitä samalla. Ettei sitä neuleteemaa olisi ujutettu joka rukoukseen tai virren säkeistöön. :) ♫♪♫ "Mä kauniin tiedä sukkasen, se mulle ilon antaa..." "Ystävä sä lapasten..." "Mä silmut luon näille puikoille..." "Herra, käsilläni kutoa mä saan..." "Kiitos sulle, Jumalani, langoistani kaikista, joita elinaikanani olen saanut ostella..." :D ♪♫♪
Minustakin tuntuu joskus, että kirkossamme yritetään liikaa miellyttää kaikkia. Surullista se on siksi, että kaiken suvaitsemisen ja miellyttämisen kustannuksella saattaa "syntisten sairaalassa" itse ilosanoma jäädä toissijaiseksi tai suorastaan unholaan...
PoistaJoka tapauksessa toivon, että neulekirkossa olisi ilo kilkutella puikkoja, virkata tai värkätä ;-) väkevän Sanan julistuksen kuulossa ja virrenveisuun aikana.
Sari
*hymyilee täällä leveästi sanoituksillesi* :D
Niinpä, kun se kirkon sanoma on kuitenkin lopulta aika yksinkertainen. Kaiken yrittämisen sijaan pitäisi vain olla läsnä ihmisten keskellä ja tarjota paikka, minne tulla. Toisaalta joku tällainen erityiselle ryhmälle suunnattu tilaisuus voi madaltaa kynnystä astua ensimmäisen kerran kirkon toimintaan sisään, sen jälkeen voi olla helpompi tulla toisen kerran. :)
PoistaOdotan kyllä huomista innolla! Eniten jännittää, vieläkö minulla riittää sukkaparissani neulomista huomiseksi, vai pitääkö keksiä uusi työ aloitettavaksi...