Sairauslomalla ollessani arkeeni on vähitellen muodostunut erilaisia rutiineja, jotka toistuvat päivittäin ja viikoittain. Välillä näihin rutiineihin tulee toki vaihtelua riippuen mahdollisista lääkärikäynneistä tai muista sovituista tapaamisista. Ajattelin näillä kuvilla esitellä oman "viikko-ohjelmani" sellaisena, kuin se ainakin tällä hetkellä ja tällä viikolla on.
Maanantai on tällä viikolla uintipäivä. Pyöräilin ennen puolta päivää lähimmälle uimahallille, joka sijaitsee parin-kolmen kilometrin päässä kotoamme. Uimahallilla minulla on tapana lämmitellä ensin puoli tuntia vesijuoksemalla, sen jälkeen käyn puolen tunnin vesijumpassa. Molemmat lajit ovat kyllä todella suosittuja, välillä tuntuu, että huidomme ja potkimme toisiamme, kun sekä juoksu- että jumppa-altaat ovat aivan tupaten täynnä väkeä. Vesijumppaa järjestetään kaikissa kaupungin uimahalleissa useita kertoja päivässä, ja silti niihin aina vaan riittää väkeä tungokseen saakka. Vesijumpat ovat todella monipuolisia jo pelkästään siinä mielessä, että ohjaajat vaihtuvat usein, ja jokaisella ohjaajalla on tietysti oma tyylinsä jumpan vetämiseen. Usein jumpassa käytetään apuvälineitä, eniten taitaa olla käytössä "hymynaamat", joilla saadaan vastusta käsiliikkeisiin, mutta joskus on käytetty myös "lötköpötköä" tai "kaulinta". Mukavaa vaihtelua siis niidenkin suhteen. :)
Vesijumpan jälkeen saatan usein rentoutua hetken aikaa rauhallisen rintauinnin avulla lähinnä nautiskellen veden kannattelusta, liikkuen eteenpäin ainoastaan hitaiden ja pitkien vetojen myötä. Joskus vielä venyttelenkin altaassa sen aikaa, että pesutiloissa ja saunoissa ehtii ruuhka vähentyä. Vesiliikunta, kuten liikunta yleensäkin, on minulle paitsi hyvä kuntoutumismuoto myös rentoutumiskeino. Nautin siitä, miltä vesi tuntuu kehoani vasten, keskityn liikeratojen laajuuteen ja sen aistimiseen, miltä liikkuminen tuntuu kropassani. Samalla oma pää tyhjentyy turhista ajatuksista - liikunta on siis minulle meditaatiota! :) Vaikka altaassa on muitakin, tunnen silti pystyväni keskittymään ihan vain omaan liikkumiseeni. En ole sitä tyyppiä, joka tykkäisi liikkua kaverin kanssa samalla jutellen. Juoruta ehtii muulloinkin, liikunnan haluan pyhittää ihan vain liikunnalle. :)
Vesiliikunta on osoittautunut minulle todella hyväksi liikuntamuodoksi tämän sairauteni keskellä. Veden kannattelun ansiosta pystyn tekemään sellaisia liikkeitä, jotka eivät kuivalla maalla onnistu ollenkaan, vaikkapa yhdellä jalalla seisominen tai erilaiset hyppelyt. Vesiliikunta on tehokasta ja ajoittain myös raskasta, mutta siitä huolimatta paikat eivät kipeydy! Suosittelen! :)
Kun aloin käydä tiheämmin uimassa, katsoin tarpeelliseksi ostaa myös uuden uimapuvun. Vanhassa uimapuvussani oli irroitettavat olkaimet, ja aina sai jännittää vedestä noustessaan, onko olkain vielä kiinni puvussa, vai vilahtelevatko tissit. ;) Nyt voin olla senkin suhteen huoleton, olen tästä uimapuvusta tykännyt kovasti.
Ensimmäinen osa tästä viisiosaisesta haasteesta oli siis tässä, ja haastan ensimmäiseksi Riikuskan Arjen pieniä iloja -blogista vastaamaan tähän samaan haasteeseen. Tämä on siis vapaaehtoista, haastetta ei ole pakko ottaa vastaan.
Nappasin haasteen mukaani. Tämä vaikuttaa mukavalta haasteelta. Kivaa viikkoa!
VastaaPoistaKiva juttu! Olisin toki voinut sinut haastaakin tulevina päivinä, näitä haastettavia kun täytyy vielä keksiä neljä lisää... ;)
PoistaMulla on tässä haasteessa vähän omat säännöt, mut ei se menoa haittaa. On kivaa kuvata arkea ja arkipuuhia. Ihan "normi"viikko tämä ei oo, ku lapsonen sairastaa ja ollaan arkena päivisinkin kotona.
PoistaSaahan näitä soveltaa. :)
PoistaViikolla päiväjumppien aikaa on ruuhkaista . Johtunee osaltaan siitäkin, että arkipäivisin yli 65-vuotiaat saavat käydä ilmaiseksi. Nykyisin olen useimiten käynyt arki-iltapäivisin kolmen neljän maissa Raksilassa tai Raatissa.. silloin on hiljainen aika tosin niihin aikoihin ei ole sitten jumppiakaan. Viikonlopun jumpillla käyn mieluusti, sillä silloin on ollut sopivasti porukkaa. . Tänään vesijuoksin puoli neljästä puoli viiteen Raksilassa 50-metrin altaassa. Laskin matkankin ja 61 minuuttia meni kilometrin juoksulenkkiin. :) Päälle venytykset altaassa ja kunnon löylyt.:) Ihanaa!! Minäkin nautin liikkua yksikseni ,,josku erittäin harvoin tulee lähdettyä kaverin kanssa .Joskus myös sattuu niin, että jokin tuttu on juoksemassa yhtäaikaa ( niin kuin mekin vasta tavattiin) niin kivaa vaihteluahan sekin on. :)
VastaaPoistaPitää vielä sanoa , ihana asia että olet löytänyt liikuntamuodon josta apua sairauteekin. Minä ainakin olen aivan koukussa tähän lajiin. niin paljon terveyttä ja hyvää mieltä se on tuonut elämääni.
PoistaEi minua haittaa, vaikka onkin paljon väkeä. Mukavaa vain, että jumpat ovat suosittuja. Kerran kävin sunnuntai-iltapäivän jumpassa, kun oltiin perheen kanssa porukalla, silloin taisi puoli allasta riittää jumppaajille. Mulle tuo puolenpäivän aika vaan sopii parhaiten, viikonloppuisin ja illemmalla on mukavampaa olla perheen kanssa, ja päiväsaikaan jaksankin paremmin liikkua.
PoistaEihän tuo liikunta sairautta paranna, mutta antaa paljon iloa, kun jossain vaiheessa luulin, etten enää pysty mitään liikuntaa harrastamaan. On vain täytynyt hyväksyä se, että nyt liikun eri tavalla ja tarvitsen siihen vähän tukeakin. Ja senkin olen huomannut, että vaikka liikkuminen on vedessäkin välillä vähän vaikeaa ja raskasta, varsinkin tuon sairastuneen puoliskoni osalta, niin en minä siitä rikki mene, vaikka vähän niitä lihaksia rääkkäänkin. :)
Niin minä vähän ajattelinkin, että sulla kätevin käydä päivällä kun pojat ovat koulussa. Hyvä kun olet sopeutuvainen.:)Minua on kyllä tympässy välillä ne väkimäärät etekin, kun välillä on niin paljon porukkaa, että saa varoa ettei potki tai töni ketään. Koen että esim. vesijuoksuradalla ei pääse etenemään omaan tahtiin kun joka puolella ihmisiä. Mulla ei oo täällä kotona ennään muita kuin tuo mies niin voi onneksi käydä melkeinpä milloin huvittaa. Hyvät yöt ja viikonjatkot!
PoistaKyllä sopu sijaa antaa altaassakin. Täytyy vaan kääntyä aiemmin vesijuoksuradalla tai muuten ottaa oma tilansa. Joskus olen pyörinyt siinä juoksualtaan keskellä pientä ympyrää siihen asti, että on taas tullut sopiva rako, johon mahtua. Ja jos sattuu jotakuta toista huitaisemaan, niin tuleepa siinä anteeksipyynnön lomassa monesti sitten pari sanaa vaihdettuakin ihan tuntemattoman kanssa, mikä onkin lopulta sitten ihan mukavaa. :)
PoistaSaunassa on parhaat jutut :) ..tosin muistelen ettei se taida olla ihan sinun lempipaikka. Tänään olin Aquazumballla Raksilassa 17.15-18 ..porukkaa ei ollut liikaa eli tilaa oli ja juoksuradallakaan ei tarttenu pyöriä ympyrää.:) vaan sain rauhassa vedellä 50 metrin rataa edestakaisin. Siitä minä tykkään. Kesäkin on jo vähän mielessä ja erityisesti että pääsen taas Lämsänjärvelle juoksemaan.:)
PoistaKäyn kyllä hetken lämmittelemässä saunassa uinnin jälkeen. Mutta tämän sairauteni oireet pahenevat lämmössä, ja astman vuoksi taas en kestä löylynheittoa, istunkin uimahallin saunassa aina kädet kasvoilla, ettei ala henkeä ahdistaa. Kotona käyn aina kuivassa saunassa silloin, kun se ei ole vielä kovin lämmin eikä kukaan ole siellä heittänyt löylyä. Sitten, kun minä tulen pois, niin saavat muut tulla ja heittää niin paljon vettä kiukaalle kuin haluavat. Sama juttu esim. äidin luona käydessä, että mun on päästävä ensimmäisenä saunaan, koska en sitten voi enää sinne mennä, jos vettä on heitelty. Vaikka kyllä se 40 asteen lämpökin minulta nuo lihasvoimat vie tyystin, mutta sen tekee ihan tavallinen lämmin suihkukin.
PoistaVoi että on mukavaa kun olet löytänyt sellaisen liikuntamuodon, mistä nautit ja mitä voit harrastaa säännöllisesti. Eräs jumppari sanoi, et niin kauan kuin vain joku paikka liikkuu, pitää liikuntaa harrastaa. Ja jos loppupeleissä ei enää liiku kuin etusormi, niin liikutetaan sitten sitä.
VastaaPoistaMeillä täällä korvessa ei ole uimahalleja eikä vettä kuin vähän pellon ojissa, mutta mie nautin lenkkeilystä tuolla metsäautotiellä. Ja yksin juoksen ja kävelen ja siellä kyllä ajatusmaailma järjestyy kummasti taas oikeille raiteilleen. Joskus saan jopa neuleideankin metsän keskellä. Teinit juoksee taas tuota 8-9 kilsan lenkkiä, mutta mie en ole vielä koko lenkkiä jaksanut juosta vaan kävelen sellaisen reilun tunnin ja yritän 3-4 kertaa viikossa tehdä sen. Ilveksen jälkiä näin muuten ihan äskettäin.
Mietin tässä juuri yhtenä päivänä, että jos tästä yhtäkkiä tervehtyisin, niin ensimmäisenä haluaisin mennä oikein pitkälle sauvakävelylenkille! :) Meren rantaan ja tuohon lähipusikkoon minäkin tästä suuntaan kulkuni, kunhan lumet lähtevät, tosin täytyy mennä pyörällä, kun en kävellen jaksa. Meiltä on siis meren rantaan muutama sata metriä, mutta meri ei silti näy kotoa muuta kuin parvekkeelta ja yhdestä ikkunasta, jos osaa oikeasta raosta kurkistella. ;) Mutta asutusalueen ja rannan välissä on aivan mahtavat ulkoilualueet, jos olisi kunnon talvi, niin sieltä saisi melkoiset vauhdit pulkkamäessäkin - ja mäkien päältä näkyy varmaan Ruotsiin asti. ;)
PoistaVesijumpissa käyn minäkin. Täällä on niitä paljon vähemmän kuin teillä siellä Oulussa. Uimahalleissa niitä on vain aamulla, joten kerran viikossa käyn aamujumpalla, joka on tupaten täynnä. Kansanopiston jumpassa taas on hyvinkin tilaa; ilmeisesti aika ei ole miellyttävä 19:30 alkaen.
VastaaPoistaOn se vaan mukava harrastus. Täällä on kyllä ihan valtavasti noita vesijumppia melkein mihin aikaan päivästä vaan ja eritasoisia myös (esim. aquazumbaa, hydrobicia, syvävedenjumppaa, kevytjumppaa). Isoimmassa uimahallissa on 29 vesijumppaa viikossa, tuossa meidän lähimmässä uimahallissa 17 jumppaa viikossa, ja Haukiputaan päässä vielä 14 jumppaa viikossa (Haukipudas kuuluu siis nykyään Ouluun). Ja varmaan vielä tuossa naapurikunnassa Kempeleessäkin on vesijumppia, jos ei kaupungin alueelta löydy riittämiin. Ja tosiaan nuo jumpat on ihan kaupungin järjestämiä, jotka sisältyy uimahallimaksuun, sitten on erikseen vielä uimaseurojen yms. vesijumpat, joihin on erillinen maksu.
PoistaKiitos haasteesta! Laitan osallistumisen harkintaan. :)
VastaaPoistaHarkitse ihan rauhassa, ei kannata tehdä mitään hätiköityä. ;)
Poista