Viisivuotishistoriikki

Viisi vuotta sitten tammikuun viidentenä päivänä vuonna 2006 posti toi minulle Suuri Käsityölehden:

Tapani mukaan luin lehden kannesta kanteen, ja ihan lehden loppupuoliskolta silmiini osui tällainen pieni juttunen (klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet lukea tekstin):

Neuleblogi! Ja että niitä on jo yli sata Suomessa. Olin lukenut tuon "blogi"-sanan joskus jostain netistä, mutta yhdessäkään blogissa en ollut koskaan vieraillut saati sitten neuleblogissa. Mutta se kuullosti ihan minun jutultani. Olin aiemminkin yrittänyt ylläpitää kotisivuja ja sinnekin joitakin kuvia käsitöistäni laittanut, mutta sen päivittäminen ei oikein ollut mielekästä, ja ne sivutkin olivat hävinneet taivaan tuuliin, kun olin vaihtanut paikkakuntaa ja nettipalvelinta (sivujen tila oli palvelimen tarjoama). Blogi sen sijaan vaikutti sellaiselta, että sitä tulisi ehkä päivitettyä. Ainakin ajattelin kokeilla.

Niinpä suuntasin iltasella pojan nukahdettua nettiin tuohon lehdessä mainittuun osoitteeseen. Sieltähän löytyi ohjeet, kuinka blogi luodaan joko Bloggeriin tai Vuodatukseen. Valitsin Vuodatuksen, koska Blogger oli silloin ainoastaan enkunkielinen, enkä halunnut tehdä blogin aloittamista itselleni yhtään vaikeaksi, jos helpompikin tapa oli olemassa. ;) Blogin nimen "Marin omat käsityöt" keksin sillä sekunnilla, kun kone sitä nimeä kysyi, eli sitä ei oltu mietitty hetkeäkään. Aiemmat kotisivuni olivat nimeltään "Marin omat kotisivut", eli se kertonee jotain minun mielikuvitukseni laadusta. ;) Ja niin oli blogi perustettu muutamassa minuutissa, ja ensimmäinen postaus lähti maailmalle 5.1.2006 klo 23:35. Siitä syystä myös tämä historiikkipostaus on ajoitettu tulemaan klo 23:35. :)

Kolme ensimmäistä bloggausvuotta viihdyin Vuodatuksen huomassa. Vuoden 2008 lopulla alkoi mieli tehdä muutosta, tuntui että halusin muuttaa bloggaamisessa ihan kaiken. Niinpä 31.12.2008 tein viimeisen postaukseni vanhaan blogiini ja 1.1.2009 aloitin uuden blogin Bloggerin puolella. Nimeksikin vaihtui Heivatut Kudelmat. Nimen keksi mieheni eräänä vuoden 2008 syksyisenä päivänä, kun hän toi minulle kaupasta naposteltavaksi kuivattuja hedelmiä - eli heivattuja kudelmia. :) Sillä hetkellä tein lopullisen päätökseni vaihtaa bloginimeä ja palvelinta eli pistää kaiken blogissani uusiksi.

Pääosaa bloggaamisessa ovat näytelleet tietysti käsityöt. Nyt haluankin luoda pienen katsauksen menneeseen ja väläytellä niitä ikimuistoisimpia käsitöitä viiden blogivuoden varrelta:

Tämä pörröhuivi oli ihan ensimmäisiä blogissa nähtyjä tekeleitäni. Tekemiseen kului tasan yksi seminaaripäivä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa - taisi olla niitä viimeisiä pitkiä istuntoja ennen lopputyön valmistumista. Huivi oli käytössä tasan kerran sinä päivänä, kun laulaa luikaisin täydet pisteet lauluopintojeni päättötutkinnossa. :) Käsityötaitojen kannalta tällä huivilla ei ole suurtakaan arvoa, se on pelkkää ainaoikeaa karvalangasta, mutta siihen liittyy tärkeitä muistoja opintojeni loppusuoralta. :)

Tämä taitaa olla yksi niistä harvoista omille lapsilleni tekemistäni neuleista. Suutarin lapsen kengistähän on olemassa se yksi sanonta... ;) Tähänkin liittyy muistoja juurikin opiskeluajoiltani, tein tämänkin keväällä 2006. Olin äänifysiologian viikonloppukurssilla (yksi parhaita kursseja, jossa olen koskaan ollut) ja tämä oli kurssineuleenani - mutta ohjeen olin unohtanut kotiin. Onneksi tauolla pääsin kirjaston nettiin tulostamaan ohjeen, muuten olisi mennyt kurssiviikonloppu ihan pilalle. ;) Samana viikonloppuna muuten oli ensimmäiset käsityömessut, jossa olen ikinä käynyt, ne olivat Jyväskylässä, ja suuntasimme opiskelukaverini kanssa kurssin loputtua yhdessä suoraan messuille. :)

Bloggaamisen myötä olen innostunut kokeilemaan myös uusia käsityötekniikoita. Vaikka olen haarukkapitsin tekemisestä haaveillut jo ihan pikkutytöstä saakka, niin tuskin olisin innostunut sitä kokeilemaan, jollei olisi tämä bloggaaminen antamassa vähän potkua. :) Tämä valmistui alkuvuodesta 2007. Blogin pitämisen myötä innostuin myös alkuvaiheissa ostelemaan lankaa ihan ilman mitään suunnitelmia - nyt olen palannut taas siihen vanhaan tyyliin, mikä minulla oli ennen bloggaamista, eli ostan vain tiettyä mallia varten - ja tämä Sirdar Duet -lanka on hyvä esimerkki siitä, että ostinpa vain lankaa siksi, että se oli niin ihanaa. Sitten tietysti loppui lanka kesken ja menin samasta liikkeestä ostamaan lisää, ja myyjä kehtasi väittää, ettei hänellä ole koskaan tätä lankaa ollutkaan. Minä kaivoin esiin kuitin ja vyötteen ja esitin todisteen, että tästä nimenomaisesta kaupasta olen tätä lankaa ostanut, ja kas vain - lankakaupan kellarista sattuikin löytymään sitten kokonainen säkillinen tätä samaista lankaa ja vielä samaa värierääkin kuin aiemmin ostamani. ;) Oululaiset arvannevatkin, mistä liikkeestä on kyse... :D

Tässä on kaikkien aikojen ennätykseni puseron neulonnassa. :) Vuosi oli 2007 ja osallistuin ensimmäistä kertaa Lankahamstereihin. Otin hamsterikisan ihan tosissaan, joten tämä pusero valmistui reilussa neljässä vuorokaudessa. ;)

Tässä on ehkä yksi kauneimmista tekemistäni käsitöistä. Ajoittuu myös Lankahamsteri-jaksolle 2007, ja muistan menneeni tämä päälläni ensimmäisille Oulun käsityömessuilleni, ja kehoitin blogissani ihmisiä nykäisemään ponchon hapsusta, jos tunnistavat minut. :) Siellä tulikin aika moni minua hapsuista vetämään ja kertomaan lukevansa blogiani. :)

Tämä on varmasti koko blogihistorian eniten käyttämäni neule, tosin en paljon pidä tätä julkisella paikalla, kun käytön jäljet alkavat neljän vuoden jälkeen näkyä, mutta iltapesujen jälkeen käytän tätä yöpuvun päällä ja aamuisin vetaisen taas päälleni, jotta tarkenen tehdä aamutoimet. Eli "aamutakin" virkaa toimittaa tämä näin. :) Tämänkin tein Lankahamstereitten aikaan 2007.

Tässä myös yksi kädentaidon laji, johon olen tutustunut blogihistorian aikana. Hardagerista olen haaveillut myös ihan pikkutytöstä saakka, ja tämän kirjanmerkin uskaltauduin vuonna 2007 tekemään. Jäi toistaiseksi ainoaksi hardanger-työkseni, vaikka olen kyllä hankkinut materiaalia ja oppaitakin, josko joskus tekisin hardanger-töitä lisääkin... Ei se ollut vaikeaa, vaikka äitini puheista lapsena sain sellaisen käsityksen, että hardanger on suunnilleen vaikeinta, mitä ihminen koskaan voi tehdä. ;)

Hah-hah-hah...! :D Tämä on pakko laittaa tänne, sillä se tuo mieleeni kesän 2007 KIP-tapahtuman - ensimmäisen KIPin (Knit In Public), johon olen osallistunut - meillä oli Oulussa hyväntekeväisyysteema, ja saimme lahjoituslankoja käsityöliikkeiltä. Sitten niitä lahjoituslankoja oli suunnilleen pakko jokaisen ottaa kotiin vietäväksi ja neuloa niistä jotain... ;) Tämä on melko varmasti yksi rumimmista käsitöistä mitä olen koskaan tehnyt, mutta toivottavasti joku sai siitä itselleen tarpeellisen lämmittimen! :)

2007 syksyllä osallistuin neulahuovutuskurssille kansalaisopistolla, eipä ole tullut muille kädentaitokursseille osallistuttuakaan. Tämä taulu on sen kurssin satoa, on ollut seinälläni siitä saakka.

Ja niin ikään vuodelta 2007 - joka muuten on tähän astisen blogihistorian tuottoisin käsityövuosi, siksi siltä vuodelta on jäänyt näitä ikimuistoisia töitäkin näin paljon. :) Tunsin tarvitsevani kantotakin, jonka sisällä voi kantaa vauvaa kantoliinassa ja joka lämmittää sekä minua että kannettavaa. En löytänyt mieluista väriä valmiiden kantotakkien joukosta, joten päädyin ompelemaan itse - kaikkea ne raskaushormonit teettävätkin! Tämän kimpussa itkettiin ja kiroiltiin monta päivää, ja ihan susi siitä tuli. Ja arvatkaa mitä - talvi 2008 oli sitten ihan älyttömän lämmin (poika tuotiin tammikuussa kotiin plus-asteissa), ja tämä takki jäi käyttämättä. Tai käytin ehkä kerran-pari kun hain esikoista hoidosta naapuritalosta... ;)

Näihin sukkiin liittyy erityisen lämpimiä muistoja, sillä aloitin nämä loppiaisena 2008 neuletapaamisessa, jonne lähdin tarkoituksella kävellen, että synnytys käynnistyisi. Seuraavana aamuna menikin lapsivedet ja kuopus syntyi sitä seuraavana päivänä. Sukat olivat minun "synnytysneuleeni", olivat synnärilläkin mukana ja supistuksia odotellessa varsi sai aina vaan lisää mittaa. :) Kolme vuotta ovat kestäneet ahkeraa käyttöä, eikä mitään käytön jälkeä näy vieläkään - siksi suosittelenkin kaikille Fabelia sukkalangaksi! :)

Jos joku käsityö voi olla käyttäjälleen erityisen rakas, niin tämä todella on sitä! :) Enkä tarkoita nyt kuvassa näkyvää poikaa, joka kyllä on erityisen rakas hänkin. :) Vaan tuo pipo - se on tehty puolivuotiaan vauvan päähän, mutta "vauva" rakastaa pipoaan vielä 3-vuotiaanakin, ja vaikka se on jäänyt auttamatta jo liian pieneksi, niin yhä se pitää vetää öisin unilakiksi ja välillä päivälläkin. Päiväkodissa sen käyttö kiellettiin, ei kuulemma kuulu hyviin tapoihin pitää lakkia sisällä... ;)

Tällä käsityölläni lienee sitten kaikkien aikojen surkuhupaisin kohtalo. Sain syksyllä 2008 innostuksen lähteä kutomaan kangaspuilla, varasin ajan ja kangaspuut kudontapisteestä, tilasin käsityöliikkeeseen kuteita, pakkasin vauvan matkaani ja vietin kaksi kokonaista päivää pätkyttäen poppanaa ja saaden hartiani jumiin. Tuloksena oli mitä ihanin ja meidän värisin poppanaliina - jonka kohtalo oli kuitenkin tippua vain muutamaa kuukautta myöhemmin alas parvekkeeltamme, kun puistelin siitä pölyjä. Ennen kuin ehdin alas pihalle, niin sen minuutin aikana liina oli kadonnut jäljettömiin, eikä sitä löytynyt koskaan naapureistakaan. Mystinen juttu, mutta vaikka silloin kaksi vuotta sitten tämän tapahtuessa ottikin aika rankasti päähän, niin elämä on jatkunut... :)

Tätä kirjekuorta ei sovi unohtaa - se on ensimmäinen pistelemäni kirjekuori, jolla osallistuin Violariumin kirjekuorikilpailuun keväällä 2009, ja tulin toiseksi! :) Tämä on kyllä yksi ihanimmista tekemistäni käsitöistä, pidän sitä esillä työpöytäni vieressä.

Tähän ankkaan taas liittyy hauskat muistot, kun kävin kuvaamassa tätä pihalla - siis usean kerrostalon yhteisellä pihalla - blogia varten. Blogikuvien ottoon liittyy välillä varsin hupaisia tilanteita, ja tämän ankan kuvaaminen on ollut toistaiseksi kaikkein mukavinta. Käy katsomassa kaikki kuvat täällä. :) Ankka matkasi kummitytölle nimpparilahjaksi keväällä 2009.

Tämä vauvanvaatesetti on ehkä yksi hauskimmista oivalluksistani - se on tehty metsästystä harrastavan veljeni pojalle syksyllä 2009. :) Sain idean saman tien, kun sain veljeltäni uutisia tulokkaasta; näin heti mielessäni maastokuvioisen vauvan villapuvun ja tietysti punaisen pipon. Kyllä se puku olikin mieleinen ja paljon käytetty! :) Mahtaa olla käytössä vielä toisellakin pojalla.

Blogimaailman syytä on myös se, että minä aloin hinguta itselleni rukkia. Tässä toistaiseksi ainoa rukkini tuotos (minun käsistäni; isomummuhan on kehrännyt aikanaan varmasti paljonkin samalla rukilla) tammikuulta 2010. Pitäisi tästä Lampaankakasta joskus raaskia jotain vissiin neuloakin, ehkä se pääsee sitten 10-vuotishistoriikkiin. ;)

Ruutu ja risti -huivi on ensimmäinen julkaisemani huiviohje, ja toistaiseksi ainoa. Tein huivin olympianeuletyönäni helmikuussa 2010, ja samaan aikaan kirjoitin ohjeen muistiin. Ohje löytyy täältä.

Tämä taisi olla vuoden 2010 suurin työ, tai siis tein tätä vuosina 2009-2010. Tämän pistelyn edistymistä raportoin blogissani aika usein, joten se on varmasti jäänyt monelle lukijalle ainakin mieleen.

Ja tietysti ryijyprojekti neuloen oli sellainen vuoden 2010 loppupuoliskon iso juttu. Näistä uudemmista valmistuneista ei oikein ole paljon "muisteltavaa", kun ovat niin tuoreita juttuja. Täytyy niitäkin kuitenkin historiikissa vähän mainita. ;)

Kaikenkaikkiaan blogin viisivuotisen historian aikana on valmistunut liki 750 käsityötä, joten näissä muisteloissa oli vain murto-osa...

Näiden viiden vuoden aikana blogitekstejäni on käyty lukemassa noin 716 000 kertaa! Määrä on ihan käsittämätön - vanhassa blogissani on tehty vierailuja yli puoli miljoonaa kappaletta ja täällä uudessa pian 200 000 kappaletta (ja vanhassakin laskurilukemat yhä näyttävät lisääntyvän, vaikkei se ole päivittynyt kahteen vuoteen). Kiitos teille kaikille kävijöille - ja erityiskiitokset jokaiselle, joka jaksaa tänne aina joskus jotain kommentoida! :)

Kaikille teille haluan tarjota tietysti synttärikakkua viiden kynttilän kera. Mutta ei ihan sellaista perinteistä kakkua, vaan...

... no, lankakakkuapa tietenkin! :) Kynttilöitäkään ei ole tarkoitus polttaa - nämä "kynttilät" ovat muuten viimeksi olleet ei suinkaan neulomistarkoituksessa vaan kanteleensoiton apuvälineinä!

Nauttikaa kakusta ja kiitos näistä viidestä vuodesta ihan jokaiselle! :)