Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

perjantaina, elokuuta 31, 2012

Hyvin arvattu! :)

Loistavasti osasitte arvata, mikä se eilen arvuuttelemani kapistus oli. Täältä lähtee raikuvat aplodit, hurjat jalkojen tömistelyt ja vikkelät puikkojen kilinät kaikille teille, jotka oivalsitte, että kuvassa oli todellakin sadas tekemäni sytomyssy. :) Tässä esittelyssä tällä viikolla valmistuneet, siis järjestysnumeroilla 97-100:

Sytomyssyt 4 kpl
Tehty ajalla: 26.-29.8.2012
Malli: Isoäidinneliömyssyjen idea kurkattu Matleenalta, kaksi pipoa ihan peruspipoja päälaelta alkaen ja reikäpipo se tuttu Matleenan malli omilla kukkamausteilla
Lanka: Novita Miami keltainen (211), lime (330), vihreä (339) ja sininen (140), Lidlin "Nadine" Knitting Yarn beige (003) ja keltainen (113)
Langankulutus: 142 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm, isoäidinneliömyssyssä myös 3,5 mm puikot
Koko: Neliöpipo n. 57 cm, peruspipo kukalla n. 56 cm, sininen peruspipo n. 58 cm ja reikäpipo n. 55 cm
Muuta: Oysiin. 100 sytomyssyä on tehty! :)

Muutama sananen näistä myssyistä. :)

Olen katsellut Lankapirtissä Matleenan tekemiä isoäidinneliömyssyjä, ja mieleni teki kokeilla samanlaista. Koitin Matleenan myssyistä vähän katsoa miten nämä on tehty, ja tein siitä sitten oman versioni. Tämä myssy oli jo sunnuntaina valmis, mutta myöhemmin tällä viikolla Matleena sitten julkaisi ohjeenkin näihin neliömyssyihin. Huomasinpas heti, että omassa myssyssäni on 8 neliötä, kun Matleenan ohjeessa on kuusi neliötä, eli vaikka kuinka yritin matkia, niin heti tuli vähän omanlainen versio. ;) Seuraavat neliömyssyt (jotka on jo aloitettu) teen edelleen tällä omalla sovelluksellani, mutta alkuperäinen idea on siis todellakin Matleenalta matkittu.

Seuraavat myssyt tein sitten ihan päälaelta alkaen, koska viime aikoina olen tykästynyt tekemään myssyt mieluumin sillä tavalla, omalla tyylilläni varmaan nekin myssyt teen, en ole ohjetta mistään katsonut. Päälaelta alkaen on kiva tehdä myssyjä siinä mielessä, että siinä saa helpommin säädettyä langanmenekkiä, jos lankaa on niukasti. Esimerkiksi kaikki myssyt, joihin käytän yhden täyden kerän lankaa, teen aina päälaelta, ja myssystä tulee silloin sen kokoinen ja mallinen kuin sattuu tulemaan. Voi tehdä tarvittaessa tiiviimpää myssyä, jos lankaa riittää, tai sitten vähän reikäisempää. Nämä myssyt tein nyt ihan jämälangoista, joten siksi se päälaelta alkava myssy oli sitten hyvä ratkaisu.

Sitten olikin vuorossa sadannen sytomyssyni tekeminen. :) Näitä myssyjä olen nyt tehnyt sen kaksi ja puoli vuotta, eli siitä alkaen, kun Matleena ja Seijasisko ovat tätä sytomyssyideaa laittaneet netissä ja muissakin medioissa leviämään. Halusin tehdä sadannesta myssystä jollakin tavalla erilaisen kuin näistä muista, eli en ihan sitä "perusmyssyä". Mietin jonkun uuden mallinkin kokeilemista. Mutta sitten muistin ihan ensimmäisen sytomyssyn, jonka tein tammikuussa 2010, se nimittäin on yhäkin yksi kauneimmista tekemistäni sytomyssyistä, vaikka olikin ihan ensimmäinen tekeleeni - tai ehkä juuri siksi. :)


Ensimmäisen sytomyssyni tein Kotiväestä ja tämän sadannen huomattavasti paksummasta Miamista, mutta sain tähän sen saman idean mahtumaan kuin tuossa ensimmäisessäkin myssyssä. Paitsi hupsista heijakkaa, enpäs muistanut virkata tuohon tuota nirkkoreunusta, se oli tarkoitus siihen tehdä, mutta vasta tästä kuvasta hoksasin, että sehän siitä puuttuu. Mutta kelvannee tuo myssy tällaisenaankin, tai sitten lisään nirkkoreunuksen siihen jälkikäteen, vaikka myssy onkin tässä jo esitelty. :) Tein tämän myssyn nyt sitten pitkästä aikaa sillä Matleenan reikämyssyn ohjeella, koska tuon ensimmäisen myssynikin tein aikoinaan samalla ohjeella.

Näin on siis tosiaan sata sytomyssyä tehty ja toivottavasti myös sataa syöpäpotilasta saatu ilahdutettua. Hiljattain kuulin taas, että tuttavapiirissäni on eräs ihminen sairastunut syöpään, ja hänkin ihan nuori ihminen vielä, arvioisin että kutakuinkin minun ikäiseni. Eli sytomyssyille on tarvetta jatkuvasti! Niinpä näitä varmasti tässä syntyy edelleen, eivät ne minullakaan tähän sataan myssyyn lopu. :)

 

torstaina, elokuuta 30, 2012

C

Arvoitus: Mitä kuva esittää?


Villejä veikkauksia tai taattua tietoa voipi esittää kommenttilaatikkoon! :) Kerrottakoon, että matemaattis-loogista ajattelua vaativa vihje löytyy tämän postauksen otsikosta. ;)

Esittelen kuvassa näkyvän käsityön kavereineen tarkemmin sitten, kun kerron oikean vastauksen. :) Arvauksista tai oikeista vastauksista en jaksa nyt luvata muuta palkintoa kuin hieman aplodeja ja puikkojen kilkutusta sille, kuka tämän ensimmäisenä hoksaa.

 

keskiviikkona, elokuuta 29, 2012

Post it

Sain TeSalta Post it -lappusen:



Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin


Lämmin kiitos TeSalle! :)

Minä en jatka tätä eteenpäin, koska viiden blogin sijaan minun pitäisi jakaa tunnustus noin 250:lle seuraamalleni blogille. Mutta varmasti ne, ketkä saavat minulta usein kommentteja, tietävät olevan suosikkieni joukossa. Ja myös ne, joille en jaksa aivan yhtä usein kommentoida, ovat suosikkejani yhtä lailla. ;)

Tällä hetkellä kommentointiin ei ole oikein voimia, kuten ei juuri mihinkään muuhunkaan. Nappasin hetki sitten yhden kolmiolääkkeen ja illan aikana pitäisi ottaa kahta muuta kolmiolääkettä. Hirveitä huumeita ne ovat, mutta jospa tämä kuukausia jatkunut jatkunut sairastelukierre saataisiin niiden avulla viimein taltutettua, ainakin yksi oire kerrallaan. Lääkäriin oli aika mennä siinä vaiheessa, kun virkkaaminen alkoi tuntua kädessä jotenkin omituiselta. Ihan sama, vaikka jalat ja pää menisivät, mutta käsien on syytä pelata kunnolla. ;) Kun lääkäri kysyi, onko käsissä ollut viime aikoina mitään vikaa, niin vastasin heti, että kyllä, olen huomannut etteivät käsityöt enää suju samalla vauhdilla kuin yleensä! :D

Kiitos kaikille sukkia ja hametta kehuneille ja muillekin kommentoijille! :)

Nukkumatti taitaa pian kutsua, joten hyvää yötä ja hyvää viikonjatkoa! 

 

maanantaina, elokuuta 27, 2012

Joulusukatko?

Muistanette vielä, että osallistuin Novitan ja SK:n järjestämään kirjoneulesukkakilpailuun. Kilpailuun osallistuminen päättyi viime perjantaina, joten tässä vaiheessa uskaltanen vilauttaa, millaiset sukat minun ideariihestäni ja käsistäni syntyivät:

Kirjoneulesukat ("Joulusukat")
Tehty ajalla: 4.-6.8.2012
Malli: Oma
Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010), vihreä (322) ja punainen (549)
Langankulutus: 139 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: Nainen n. 38
Muuta. Novitan ja SK:n järjestämään kirjoneulesukkakilpailuun


En ole todellakaan mikään jouluihminen, mutta kun aloin suunnitteluvaiheessa hahmotella sydänkuviota, niin siitä vain tuli jotenkin joulu mieleen. Kun vielä lankavarastostani löytyi juurikin tuota joulunpunaista riittävästi ja vihreää enemmänkin kuin riittävästi, niin siitä se ajatus sitten lähti. Mieheni mielestä nämä eivät ole kovin jouluiset, vaikka näissä on kyllä sydäntä ja joulukuusta. No, toisaalta ihan hyvä, jos eivät ole liian jouluiset, tulevatpahan käyttöön sitten ympäri vuoden.

Kuviot ovat tosiaan kaikki ihan itse suunnittelemiani ja sommittelemiani, vaikka onhan näissä myös aika paljon muistumaa vanhan ajan käsitöihin ja perinteisiin kuviomalleihin. Ison työn kuitenkin tein näitä suunnitellessani, ja loppujen lopuksi malli muotoutui tällaiseksi vasta ensimmäistä sukkaa tehdessä, kun näki miten paljon millekin kuviolle tulee korkeutta.

Olen näihin erittäin tyytyväinen, toivottavasti arvovaltainen kilpailuraatikin tykkää. :) Ja ennen kaikkea toivon, että nämä sukat ilahduttavat häntä, joka nämä aikanaan omakseen saa, kilpailusukathan lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.

Taisin luvata näihin ohjeen jossain vaiheessa, eli jollei sellaista julkaista noiden kilpailunjärjestäjien toimesta, niin sitten se tupsahtaa tänne blogiin. :)

 

sunnuntaina, elokuuta 26, 2012

Ohuempi myssy tällä kertaa

Kädet eivät ole tosiaankaan kovin paljon jaksaneet vääntää lankaa tällä viikolla, koska tätäkin sytomyssyä tein viikon ajan... No joo, todellisuudessa siis tein sitä maanantaina ja tiistaina bussissa, maanantaina töissä pari tuntia lapsiparkissa päivystäessäni, keskiviikkona taas bussissa ja terkkarin eteisessä, ja sittenpä tähän "bussityöhön" tulikin muutaman päivän tauko, kunnes eilen illalla selvitin sotkussa olevan lankakerän (siis miksi ihmeessä minulla on viime aikoina kaikissa töissä ollut langat solmussa?) ja tänään virkkasin myssyn valmiiksi, siitähän puuttuikin siinä vaiheessa enää kaksi ja puoli kerrosta. ;) Eli olisin periaatteessa saanut sen keskiviikkonakin jo tekaistua valmiiksi asti.

Yleensähän teen myssyn päivässä eli käytännössä meno- ja paluumatkalla töihin ja kotiin, mutta tällä kertaa oli vähän ohuempi myssylanka käsiteltävänä:

Sytomyssy
Tehty ajalla: 20.-26.8.2012
Malli: Moda 4/2012 nro 2
Lanka: Novita Virkkauslanka roosa (550)
Langankulutus: 30 g
Virkkuukoukku: 2 mm
Koko: n. 55 cm
Muuta: Oysiin

Kun näin tämän myssymallin Modassa, tuumasin heti, että siinä olisi varmasti oiva sytomyssymalli. Varsinkin, kun minulla on Virkkauslankaa ja vastaavaa yllin kyllin lankavarastossani, eikä aina jaksa liinoja virkata. No, ohuesta langasta myssyn tekeminen kestää toki kauemmin kuin paksummasta, mutta varsinaisesti se ei ollut syy siihen, miksen sitten lopulta tähän myssyyn ihastunut, en siis valmiiseen tekeleeseen enkä tekemiseen. Itse asiassa Hennahan se oivalsi bussissa, että myssy näyttää jotenkin omituiselta. Lehdessä se oli kuvattu jotenkin nätisti niin, että vain tuo reunan mallikerta näkyy, mutta tuosta minun kuvastani huomaa kyllä, että päälaella on ensin ihan nättiä ja säännöllistä kuviota, joka sitten yllättäen muuttuu tuollaiseksi vähän epämääräisen näköiseksi kuvioksi, joka ei kuitenkaan muodosta mitään järkevää kuviota, vaikka säännöllisesti sekin itseään toistaa. Ja ainakaan minun mielestäni tuo toinen kuvio ei sovi yhtään ensimmäisen kuvion kanssa yhteen.

No, eiköhän tästäkin tietysti joku saa itselleen hyvän sytomyssyn, mutta voi olla, etten toista myssyä tällä mallilla enää tee. Tai sitten voisin tästä myssymallista ottaa tuon päälaen osuuden ja jatkaa sitten vaan sitä kuviota reunuksessakin tai kehitellä jotain sopivampaa. Haluaisin kyllä välillä tehdä myssyjä ohuemmastakin langasta, kun viime aikoina olen virkannut lähinnä vain paksumpia sytomyssyjä.

Mukavaa uutta viikkoa! :)

 

Alla pihlajapuun

Lempipuuni alkaa pian olla kauneimmillaan.


Hmm... keittelisiköhän näistä marjoista tänä syksynä hilloa?

Hillonkeitosta haaveilun lomassa voi esitellä myös uutukaista hametta:

Siksak-hame
Tehty ajalla: 12.-25.8.2012
Malli: Novita Syksy 2012 nro 4
Suunnittelija: Lea Petäjä, raidoituksen tein omasta päästä
Lanka: Novita Miami keltainen (211), lime (330), punainen (560), sininen (140), turkoosi (347) ja vihreä (339)
Langankulutus: 220 g
Puikot: 4mm pyöröt 80 cm
Koko: M
Muuta: Kiva hame, mutta tekeminen välillä tympäisi monien roikkuvien lankakerien vuoksi.

Minusta tuntui, että tämä hame ei valmistu ikinä. En ole kyllä kauheasti jaksanutkaan neuloa, mutta jossain vaiheessa aikaa näytti menevän enemmän lankojen selvittelemiseen kuin itse neulomiseen. Tässähän kuitenkin roikkui peräti kuusi lankakerää, jotka jostain syystä olivat aina ihan solmussa keskenään.

Joka tapauksessa hame on tosi kiva! :) Ulkokuvaukseen osui nyt keltaiset asusteet matkaan, mutta sisällä testasin, miten erivärisen paidan vaihtaminen vaikuttaa hameen ilmeeseen:


Tällä hameelle löytyy kyllä pareja vaatekaapistani vaikka kuinka, enkä sitä yhtään ihmettelekään, sillä hamehan on tehty kaikista mahdollisista Miami-langan jämistä, mistä olen jo itselleni tehnyt itseni värisiä vaatteita ennenkin. Varmasti tälle hameelle tulee siis paljon käyttöä! :)

Miami-lanka se on vain riittoisaa... Näistä langoista on tehty vaikka kuinka monta mekkoa ja lisäksi yksi jämälankatoppi ja nyt tämä jämälankahame, ja yhä voisin niistä langoista tehdä ainakin vielä toisen ihan samanlaisen hameen kuin tämä. Syy moiseen jämälankojen määrään on ihan siinä, että niissä aiemmin tekemissäni mekon ohjeissa oli aika tavalla yläkanttiin ilmoitettu langanmenekki, jotakin lankaa saattoi mennä vain puolet tai jopa vain kolmas- tai neljäsosa siitä, mitä ohjeessa oli ilmoitettu. Joten ei ihme, jos lankaa sitten jää yli vaikka kuinka! :)

Mutta vaikka tykkään näistä väreistä ja ennen kaikkea Miami-langasta sekä neulottavuuden että käyttömukavuuden puolesta, niin eiköhän näitä vaatteita ala jo kaapissani olla riittävästi. Siispä taidan tehdä lopuista jämistä sytomyssyjä, vaikka niistä varmaan vielä yhden mekonkin saisi. ;)


Syksy toistaa samoja värejä kuin hameessani. Ainakin pihlajapuun alla. :)

 

lauantaina, elokuuta 25, 2012

Sitä nopeammin mitä blokkaa

Tällä viikolla ei ole oikein käsityöt edistyneet. Bussissa tuli virkattua alkuviikosta, mutta sitten loppui bussimatkustamiset, eikä kotona ole jaksanut kotikäsityötä tehdä kuin silmukan silloin ja toisen tällöin.

Mutta on tällä viikolla ollut sitten muita ilon aiheita. Muun muassa kuopuksen nimipäivänä meillä syötiin ehkä komein kakku (jäätelökakku), mitä tässä talossa on koskaan nähty:


Tämä on nimpparisankarin itsensä tekemä kakku. :) 4-vuotias vatkasi ensin ihan itse kermavaahdon, sitten hän pursotti kerman jäätelön päälle (ihan kaupan jäätelöä tällä kertaa), minä ainoastaan täytin pursottimen ja lapsi hoiteli loput, ja lopuksi kaivoin kaapista kaikkia mahdollisia kakunkoristeita, joita oli joskus jostain yli jäänyt, ja isoveli tuli vähän pikkuveljen avuksi koristelemaan. Eikö vaan ole mahtava kakku? :) Enpä kyllä itse osaisi noin hienoa tehdä! :)

Tänä aamuna kun kömmin ylös makkarista, lapsilla oli ilouutisia: kuopuksen piirustus oli näkynyt aamulla Pikku Kakkosen posti -ohjelmassa telkkarissa. :) Piirustus lähetettiin joskus loppukesästä, ja oli kyllä aika huippujuttu, että se sitten pääsi ohjelmaan, ja vielä hauskempi sattuma, että pojat olivat sen ohjelman vielä sattumoisin nähneet. Se taisi olla arkiaamulta uusinta, koska ohjelma löytyi jo Ylen Areenasta. Jos jotakuta kiinnostaa käydä kurkkaamassa, niin tässäpä linkki Pikku Kakkosen postiin. Varmaan jokainen minun blogiani vähänkään lukenut arvaa, mikä niistä piirustuksista on meidän lapsen tekemä, vaikka se ihan pikaisesti vaan vilahtaakin... ;)

Töissäkin on ollut lapsista iloa. Ehkä omasta väsymyksestäkin saattoi johtua, että yhtenä päivänä hihitin ihan hysteerisesti erään lapsen lausahdukselle. Olimme retkellä puistossa, ja retken lopuksi työparini opasti lapsia, että kerätään nopeasti hiekkalelut kassiin, niin päästään sitten sisälle syömään eväitä. Siihen eräs lapsi totesi: "Sitä nopeammin mitä pääsee." Ja tämä täti sai siitä naurut koko loppupäiväksi. ;)

Tuli nimittäin mieleeni vanha vitsi: Mitä yhteistä on krokotiilillä? - Sitä vihreämpi mitä ui. :D

Otankin tuosta itselleni uuden moton, jospa siitä saisi motivaatiota käsitöihinkin, kun tietää käsityön valmistumisen jälkeen pääsevänsä kirjoittamaan valmiista töistä blogiin. Siitä siis tämän kirjoituksen otsikkokin: "Sitä nopeammin mitä blokkaa." ;)

Iloa viikonloppuusi! :) Aina voi nauraa ihan pöhköillekin asioille ja iloita pienistä jutuista.

 

sunnuntaina, elokuuta 19, 2012

Ja taas myssy

Keksikää mulle jo joku uusi sopiva reissukäsityö! Tuli nimittäin taas tehtyä yksi myssy... Hameentekelekin oli eilen mukanani, mutta kun siitä roikkuu kuusi kerää keskenään ihan solmussa, niin ei se oikein kodin ulkopuolella tehtäväksi sovi.

Mutta tässä se myssy:

Sytomyssy
Tehty ajalla: 17.-18.8.2012
Malli: Perusmyssy päälaelta alkaen
Lanka: Novita Tennessee luonnonvalkoinen (010) ja Hjertegarn Bommix Bamboo turkoosi (731)
Langankulutus: 51 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: n. 57 cm
Muuta: Oysiin

Tällainen myssy tällä kertaa. Sitä samaa perusmallia, millä olen myssyjä tehnyt, mutta viime aikoina olen alkanut tehdä vain päälaelta alaspäin, se tuntuu nyt kivemmalta tavalta.

Mukavaa sunnuntaipäivää! :)

 

torstaina, elokuuta 16, 2012

Myssyttelyä (vaihteeksi)

Aloitin sunnuntai-iltana neulomaan itselleni hauskaa jämälankaneuletta, jonka ajattelin edistyvän kivasti bussimatkoilla ja palavereissa. Mutta onneksi hoksasin, että jos työstä roikkuu kuusi lankakerää, niin se ei välttämättä ole ihan parhain mahdollinen reissuneule. Ja kotineuleena se edistyy t-o-d-e-l-l-a h-i-t-a-a-s-t-i. Adagio piu lento. Suurin osa ajasta menee toisiinsa sotkeutuneiden kerien selvittelemiseen.

Bussi- ja palaverikäsityöksi päätyi siis maanantaiaamuna käsilaukkuun yllättäen sytomyssyvirkkuita. Alkaa kohta myssylangat loppua, mitähän tämän jälkeen keksin survoa laukkuuni?

Sytomyssyt 5 kpl
Tehty ajalla: 13.-16.8.2012
Malli: Perusmyssy päälaelta alkaen
Lanka: Gedifra Fiorista Fino moniväriset (6323, 6325, 6326, 6328 ja 6329)
Langankulutus: 250 g
Virkkuukoukku: 4,5 mm
Koko: n. 55 cm
Muuta: Oysiin

Voi että näistä väriä vaihtavista Gedifran langoista tulikin hienoja myssyjä! :) Kaupassa nämä kerät näyttivät niin kamalilta, että oli pakko ihan mielenkiinnosta ottaa niitä kokeiltaviksi, ja tässä nämä upeat lopputulokset sitten ovat! :)

Tänään oli tosiaankin vähän erilainen työpäivä, josta ei etukäteen oikein tiennyt, mitä on odotettavissa. Rauhallista oli, mutta todennäköisesti viikonloppuna samassa työtehtävässä on sitten vilkkaampaa. Tai sitten ei. Joka tapauksessa tuli tänään nähtyä vilaus mm. pääministeristämme (no, siitä vilauksesta en olisi niinkään perustanut, en kestä katsella häntä edes telkkarissa ;) ), ja sitten tuli vähän shoppailtua, kun nämä sattuivat olemaan ihan muutaman metrin päässä työpisteestäni:


Otin näemmä kuvan vain tästä käsityöaiheisesta kirjasta, eli entisten pehmoneule/-virkkuukirjojeni kaveriksi tuli hommattua tällainen. Mutta ostin myös työkäyttöön pari muuta kirjaa, en ottanutkaan niistä kuvaa blogia varten. Suur-Oulun messuilla ja kirjamessuilla olen siis tämän päivän ollut, ja olen vielä lauantaina ja maanantainakin, kovasti odottelimme lapsiparkissa kavereita sinne hoitoon, mutta tänään oli tosiaan hiljaista. Lauantaina luultavasti kuhisee sitäkin enemmän, toivottavasti. :) Itse messut ehdin kiertää kevyesti vartissa ja totesin, että kyllä ne kädentaitomessut ovat enemmän mun juttuni. ;)

Hyvää viikonlopun odotusta!

 

Arvontavoitto

Minullahan on tunnetusti hyvä tuuri arpajaisissa, varsinkin blogiarpajaisissa. Siinä on yksi syy, miksi yleensä jätän kaikki blogiarpajaiset väliin, koska on ihan reilua antaa välillä muidenkin voittaa ja toisekseen en välttämättä hirveästi halua kotiini mitään, mille ei ole akuuttia tarvetta. Ylipäätäänkin kartan kaikkia arpajaisia juurikin tämän "turhan tavaran" pelossa. ;) Mutta joskus, kun arvonnan palkinto on tiedossa ja se on sellainen, mikä itseäni houkuttelee, niin saatanpa osallistuakin. Ja kun minulla tuppaa sitä tuuria olemaan, niin nytkin napsahti voitto Leenan blogissa, ja palkinto saapui tällä viikolla postissa:


Lämmin kiitos Leenalle ja hyvälle tuurilleni! :) Eiköhän tästä lehdestä pisteltävää löydy. Ja tämä taitaa olla ihan Pariisista saakka tuotu? :)

Huhuilen tässä samalla täälläkin itselleni seuraajaa Oulunseulun Neuletapaamiset -blogin ylläpitäjäksi. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt neuletapaamisissa aika harvakseltaan, ja nyt näyttäisi siltä, että tapaamiset tulevat jäämään minulta jatkossa kokonaan väliin, joten en koe enää mielekkääksi jatkaa tapaamisten organisoijana, jos en niissä itse enää juurikaan käy. Isoa työtä siinä organisoinnissa ja tapaamisblogin ylläpitämisessä ei ole, ja voin antaa siihen myös opastusta. Ja joka tapauksessa olen päättänyt luopua tästä kunniatehtävästäni riippumatta siitä, tuleeko tehtävään jatkajaa vai ei. Tehtävästä kiinnostunut voi ottaa mahdollisimman pikaisesti yhteyttä minuun sähköpostilla marska_77 at yahoo piste com. Kiitos! :)

Mukavaa päivänjatkoa! :) Minulla onkin tänään vähän lyhyempi työpäivä, mutta vastineeksi siitä olen sitten lauantaina myös töissä. Vähän tavallisuudesta poikkeavia työtehtäviä taas luvassa, mutta innolla olen menossa kohti uusia haasteita. :) Toivottavasti sinullakin on tänään mukavia haasteita edessä, töissä tai harrastuksissa! :)

 

sunnuntaina, elokuuta 12, 2012

Raitaa ja kukkia

Tuossa keväällä tekaisin ihan omasta päästäni topin, johon yhdistin neuletta ja isoäidinneliöitä. Voit kurkata halutessasi sen tekeleeni tämän linkin takaa. Kun nyt toistamiseen vastaavaa lankaa jäi isoja määriä jämälangoiksi, päätin tekaista hyväksi havaitun topin uudelleen. Joskin isoäidinneliöt muuntuivat tällä kertaa vähän kukkaisemmiksi. :)

Raitatoppi
Tehty ajalla: 6.-12.8.2012
Malli: Oma
Lanka: Novita Miami punainen (560), turkoosi (347) ja lime (330)
Langankulutus: 151 g
Puikot ja virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: M niin kuin Mari
Muuta: OK.

Malli tähän on tosi tosi simppeli. Luodaan sen verran silmukoita, että ne yltävät oman kropan ympäri, minun tapauksessani 160 s riittää tällä langalla. Pyörönä neulotaan 3o 2n -joustinta, kunnes toppi on halutun mittainen. Raidoitus on 4 krs punaista, 1 krs limeä, 4 krs turkoosia, 1 krs limeä. Virkataan isoäidinneliöitä tai muita ruutuja 8 kpl, joista 4 kpl ommellaan selkäpuolelle ja neljä muuta olkaimiksi. Tuo neliöiden asetteluhan muokkautui silloin edellistä toppia tehdessäni tuollaiseksi melkein vahingossa, kun olin ensiksi ajatellut tehdä kaikista neliöistä olkaimet, mutta niistä olisikin tullut liian pitkät. Sitten ompelin ylimääräiset neliöt selän puolelle olkainten väliin, mikä osoittautui niin hyväksi ratkaisuksi, että oli pakko sitten tehdä toinenkin tällainen kiva toppi. :) Kädenteille ja pääntielle on virkattu vielä kerros kiinteitä silmukoita.

Nyt sitten vielä samoista jämälangoista syntynee hame... :)

Kiitos monista kommenteista edelliseen postaukseen tilaustöitä koskien! Mukava lukea, että monilla on samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin, mutta että jokaisella on vähän omanlaisensa tapa suhtautua tilaustöihin tai ylipäätään muille tekemiseen. Itse mietin vielä, että kun käsityöt on minulle harrastus ja tapa rentoutua vapaa-aikanani (tai kokouksissa jonkun helpon neuleen vääntäminen auttaa keskittymään käsiteltävään asiaan), niin lähtökohtana täytyy olla se oma innostus tehtävään käsityöhön. Saattaahan joskus joku vaikka tilatakin minulta jotain sellaista, mistä innostun suuresti (vaikkapa kuopuksen "tilaamat" linnut ja possut), tai joskus tulee valtava inspiraatio tehdä toiselle jotain lahjaksi. Eli vähän vaikea tehdä sitä rajanvetoa, milloin sanoo tilaustöille "ei" (= tämä tilaustyö ei nyt innosta minua) ja milloin "kyllä" (= sellainen olisikin hauska tehdä). Mutta en tosiaan jaksa mitään pakolla vääntää, ja yleensä monet tekemistäni käsitöistä vaativat aika vähän aivotoimintaa, kunhan vain neuloo tai virkkaa selkäytimestä jotain helppoa ja itselle mieleistä. Kuten nyt tämä toppikin: tämän tekeminen ei todellakaan paljon ajattelutyötä vaatinut, varsinkin kun tällaisen olin jo kerran tehnyt. Valmiista mallista tekeminenkin on aika helppoa, kun sen on jo joku kertaalleen miettinyt ja suunnitellut. :)

Mutta näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa! :) Ihanaa, kun koulut alkavat ja bussit muuttuvat normaaliaikatauluun - pääsen neulomaan tai virkkaamaan taas tutun linjan kyytiin. ;)

 

perjantaina, elokuuta 10, 2012

Tilaustöistä

Tällä kertaa luvassa kuvaton postaus, sen sijaan luultavasti tulossa paljon tekstiä. Onhan tästä aiheesta kyllä tullut ennenkin kirjoitettua, mutta silti se on taas kerran mielen päällä. Olisi myös mukava kuulla muiden käsityöharrastajien ajatuksia tästä aiheesta. Siis tilaustöistä.

Olen pyrkinyt ottamaan sen linjan, että käsityöt ovat minun harrastukseni, eivät työni. Syy, miksi teen käsitöitä, on ensisijaisesti se, että rentoudun käsitöiden parissa ja haluan nauttia siitä mitä teen. Yleensä nautin käsitöistä silloin, kun tunnen tekeillä olevaa työtä kohtaan intohimoa ja suurta halua saattaa se valmiiksi. Hyvin usein käsityöni tulevat itselleni, ne ovat "minun värisiäni" tai "minun näköisiäni". Joskus taas motivaationa on joku kiva lanka, jota haluan testata, vaikkei se olisikaan ihan minun näköiseni - silloin käsityö saattaa päätyä jollekulle muulle kuin itselleni. Mutta silloinkin se käsityö on jollakin tavalla minun tekemäni näköinen. Vaikka pohjalla on halu ilahduttaa toista ihmistä, niin täytyy siinä tekemisessä olla jotain muutakin inspiroivaa, kiva malli vaikkapa.

Tilaustöistäkin voi ajatella tietysti, että ilahdutan siinä toista ihmistä tekemällä hänelle jotain, jonka hän itselleen haluaa. Mutta entä jos en koe mielekkääksi tehdä sitä, mitä toinen on tilannut? Ilahduttaako saajaa oikeasti sellainen työ, jonka toinen on vääntänyt hammasta purren vain siksi "kun nyt tuli luvattua"? En jotenkin voi uskoa, että ketään voisi ilahduttaa sellainen käsityö, jonka tekemisessä ei ole ollut sydän ja tekemisen ilo mukana.

Toki joskus teen pyynnöstäkin jotain. Mutta onko kaikkiin pyyntöihin vastattava "kyllä"? Vai voiko joihinkin pyyntöihin vastata "kyllä" ja toisiin "ei"? Olen huomannut, että jos minulta joku ihan ventovieras tai vaikkapa blogin kautta tuttukin lähestyy sähköpostilla, on kenties käynyt lukemassa blogiani, ja pyytää että tekisin hänelle sitä ja sitä - sellaisiin sanon ehdottomasti ei. Lähisukulaiset ovat ihan eri asia, heidän pyyntöjään saatan harkita. Mutta aika moneen oman lapseni pyyntöönkin olen sanonut ei, sillä enhän ehtisi mitään muuta tekemäänkään kuin virkkailemaan hänelle "älki pöötsejä", jos toteuttaisin kaikki hänen toiveensa. Toiset hänen pyyntönsä ovat sellaisia, että saan heti kiinni idean päästä ja alan tekemään. Toisiin en syty lainkaan, ja ne kyllä jäävät tyystin tekemättä. Ei äitikään kaikkea osaa eikä jaksa.

Pyyntöihin tulee herkemmin vastattua myönteisesti, jos on selkeästi joku malli, jonka tekemistä minulta pyydetään, ja jos se on sellainen, jonka olen ennenkin tehnyt ja todennut nopeaksi ja mukavaksi tehdä. Isompia töitä (puserot, mekot...) en edes harkitse. Esimerkiksi kun tässä kesällä olin virkannut itselleni korvakorut ja lähisukulainen pyysi tekemään itselleen samanlaiset, niin sellaisen toteutin ihan mielelläni, koska tiesin varmasti osaavani tehdä sellaiset, ja tiesin myös, ettei niissä olisi edes iso vaiva. Tai kun siskontyttö näki mieheni päässä virkattuja kesäpipoja ja samaan aikaan virkkasin sytomyssyjä, ja sitten kun hän pyysi minua tekemään itselleen muutaman kesäpipon, niin tuumasin, että mikäpäs siinä, silloin oli muutenkin pipovaihde päällä.

Lähisukulaiset ja lähiystävät ovat muutenkin eri asemassa kuin vaikkapa nettituttavat tai hyvän päivän tutut tai työkaverit. On helpompaa tehdä toiselle ihmiselle, kun tuntee tämän hyvin ja tietää, mistä toinen tykkää ja mistä hän ilahtuu. Yleensä kuitenkin hyvin läheiselle ihmiselle teen mieluummin lahjaksi kuin ihan "tilaustyönä". Toiveita voi laittaa korvan taakse ja toteuttaa sopivan tilaisuuden tullen.

Muutenkin pidän vähän epämiellyttävänä ajatusta, että tekisin käsitöitä maksua vastaan, eli käytännössä "myyntiin". Vaikka olisikin kyse yksittäisestä käsityöstä eikä varsinaisesta myyntiin ja tuottoon tähtäävässä toiminnassa, niin silti rahan tullessa mukaan kuvioihin minulla iskee jarru päälle. Tämähän on nimenomaan harrastus, kun taas minulla on palkkatyö sitä varten, että saan siitä rahaa elääkseni. Harrastuksesta menee harrastamisen ilo, jos alan tehdä sitä maksusta. Ja jos käytän jotain valmista mallia, niin niiden käyttöhän ei ole sallittua kaupallisiin tarkoituksiin, ja minusta kaupallista on jo yhdenkin käsityön valmistaminen niin, että saan siitä vastineeksi rahaa. Omasta päästä minulla taasen harvemmin syntyy ideoita, eikä varsinkaan pyynnöstä synny mitään ideaa. Tässä tullaan taas siihen mistä jo kirjoitin, että jos minua pyydetään tekemään jokin sellainen käsityö, johon on olemassa valmis malli ja jonka olen joskus kenties jo toteuttanutkin, niin sen saatan suostuakin tekemään, mutta maksuahan sellaisesta ei saa ottaa, jos mallin on joku toinen suunnitellut. Korkeintaan ehkä materiaalikustannukset voisi maksattaa tilaajalla, mutta omasta työstä maksu ottaminen menee minusta jo kaupalliselle puolelle.

Sitten taas sellaiset pyynnöt lyövät täysin idealukon päälle, jos joku sanoo: "Näin yhdessä kaupassa sellaisen ja sellaisen jutun (sitten sitä kuvaillaan hetken aikaa tai näytetään kuva tms.), voisitko tehdä mulle samanlaisen. Maksan kyllä." Jos siihen ei ole mallia missään valmiina, ainoastaan kuva tai kuvaus valmiista tuotteesta, niin on aika työlästä alkaa itse miettimään ja selvittämään, miten sen voisi toteuttaa. (Tietysti, jos itse haluan itselleni tehdä jotain samanlaista, jota olen nähnyt kaupassa, niin se on sitten jo eri juttu, koska siinä on taas se itselle tekemisen motivaatio, josta kirjoitin jo aiemmin.) Viimeisin minulle tullut pyyntö on juuri tällainen. Myönnän, että olen pähkäillyt sen toteuttamista, ja periaatteessa se on sellainen pikkuesine, jonka tekemistä voisin harkita ihan itsellenikin. Mutta ainakaan tällä kertaan en ole keksinyt, miten saisin tehtyä edes lähellekään samanmoista, millaista minulta pyydetään, joten siihen meni sitten se inspiraatio ja motivaatio.

Ja oikeesti, jos joku on valmis maksamaan siitä, että joku tekee hänelle jotain samanlaista, jonka hän näki edellispäivänä kaupassa, niin miksei hän mene sinne kauppaan ja osta sitä haluamaansa juttua sieltä? Onko taustalla ajatus, että jos se on myynnissä kaupassa, niin siitä voi hyvin periä hintaa vaikka viiskymppiä, mutta jos sen tekee se yksi höperö nainen, joka kaivaa ne kutimensa esiin paikassa kuin paikassa, niin sen saisi jotenkin halvemmalla? ;)

Mietin sitäkin, että onko itsekästä kieltäytyä tilaustöistä? Eikö sitten oman harrastuksensa suhteen saa ollakin vähän itsekäs? Minähän teen tätä ensisijaisesti siksi, että saan siitä mielihyvää. Vai pitäisikö toisen ilahduttamisen mennä itsensä ilahduttamisen edelle?

Tällaisia pohdintoja näin perjantai-illan ratoksi. Pohdintojen taustalla ei ole mitään dramaattista, ainoastaan turhautuminen siitä, että jos sanoo "ei" ja perustelee sen joillakin yllämainituilla argumenteilla, niin sitten seuraavana päivänä pyydetään uudestaan jotain muuta ja vähän sillä varjolla, että kun se olisi vain ihan pieni.

Tätä blogia lukee moni käsityöharrastaja. Halusin nostaa aiheen esille siksi, että muut voisivat kertoa omia ajatuksiaan samasta asiasta. Sana on vapaa, olkaa hyvät ja klikatkaa itsenne kommenttilaatikkoon! :)

Hyvää viikonloppua!

 

keskiviikkona, elokuuta 08, 2012

Työpäiviä

Vaikka tämä blogini keskittyykin vapaa-ajan harrastukseeni, niin joskus on ihan pakko sivuta työjuttujakin. En voi vieläkään lakata ihmettelemästä, miten ihana työ ja työpaikka minulla on! Varsinkin näin syksyn koittaessa, kun uusi toimintakausi on edessä, ja on aikaa ja mahdollisuus ideoida ja suunnitella, antaa luovuudelle tilaa. Luovuus tietysti vaatii myös vähän enemmänkin tilaa kuin pelkkää kansioiden ja kirjojen pläräämistä pienessä työhuoneessa. Onneksi sen työnantaja oivaltaa, ja antaa meille etenkin näin uuden kauden alkaessa tilaisuuden kokoontua yhteen kollegoiden kanssa, kouluttautua, suunnitella, vaihtaa ajatuksia, parantaa jo ennestään hyvää yhteishenkeä, ja ehkä sieltä sitten tarttuu mukaan jokin pieni toteuttamiskelpoinen ideanpoikanenkin tai ainakin paljon pohdittavaa. Aika usein tämä kaikki vaatii myös sen, että lähdetään pois siitä tutusta työhuoneesta, kuten nyt tällä viikolla.

Maanantai:


Perimmäisten ja tärkeiden kysymysten äärellä. Monta ajatusta heräsi ja toivottavasti poikii hedelmää.

Tiistai:


Koulutusaamupäivän jälkeen esimies oli järjestänyt iltapäiväksi tiimilleen yllätyksen. Vaihdettiin ihan oikeasti maisemaa. :)

Kun liikkeellä oli 14 naista ja vain yksi mies, niin paluumatkalla jotenkin onnistuimme eksymään käsityömyymälään (erityisesti meidän auton takapenkin puikkojengi oli sinne kovasti haluamassa...):


Joku rakastui. :) Ihanaa, pehmeää, lampaalle tuoksuvaa, käsinkehrättyä villalankaa! :) Joskus sitä huomaa olevansa varsin impulsiivinen, koska käsityöliikkeen ovesta sisään astuessani kävelin välittömästi tämän lankaläjän luo tekemään juuri tuota, mitä kuvassa näkyy. Työkaveri nappasi heti tilanteesta kuvan. ;)

Lankojen vieressä oli aivan ihana mekko, jossa oli hintalappu 300 e. Rupesi tekemään mieli sellaista mekkoa, mutta laskeskelin, että jos kilon lankasatsissa on hintalappu 64 e, niin kannattaa sen säästyvän 236 euron edestä sitten jo vähän puikkoja kilkutella mekon eteen. Joten:


No, eihän langanostoon kauheasti perusteluja tarvita. Huomasin muuten kotona, että tässä olikin 1,1 kg lankaa kilon sijaan, nämä vyyhdit olivat siis kaikki yhteensolmitut ja yhteishintalappu vaan päällä. Oli siis ostettava kaikki tai ei mitään. Valitsin kaiken. ;)

Keskiviikko:


Ohjelmassa oli toisen tiimin suunnittelupäivä, joka oli tarkoitus pitää paikassa A, mutta sääolosuhteiden vuoksi se peruuntui, ja sattumoisin esimiehen yllätys oli vienyt osan meistä juuri edellisenä päivänä paikkaan B, joka oli alkuperäinen varasuunnitelma. No, sähköpostitse saimme sitten vain ohjeen, mitä pitää pakata mukaan, ja sitten vain kyytiin ja menoksi paikkaan C. Yllätyksiä on siis ollut luvassa monena päivänä. :) Vielä suurempi yllätys oli se, että meitä ajelutettiin aamulla niin kaiken maailman mutkaisia pikkuteitä ja harhareittejä, että kukaan ei oikeasti enää tiennyt, missä oltiin. Mutta pikkubussin kuskilla oli avain siihen paikkaan minne päädyimme, ja sieltähän löytyi sitten myös tällaisia aarteita. :) Sanoinkin, että sieltä puuttui enää vain lammas, muutenhan tässä olisin alkanut jo kehruupuuhiin, kun oli keritsimet, karstat ja rukki, sekä myös kangaspuiden sukkulat ja pari Singeriä. Tuohon kuvakollaasiin eksynyt hassu otus on villasukan varsista koottu pehmoeläin - niin siis voi käyttää puhkikuluneiden sukkien varret uudestaan. :)

Torstai ja perjantai:

Toimintakausi alkaa ja toivotamme tervetulleiksi meidän pikkuasiakkaamme. :) Nyt on oikein hyvä mieli aloittaa ja varmasti itse kenelläkin on virtaa ja niitä ihania ideoita pää täynnä. :)

Ja jos joku huolehtii, että onko se Mari ehtinyt näinä päivinä ollenkaan kutoa, niin mitäpäs muutakaan olisin tehnyt. ;) Enpä muista, että olisin ennen istunut kokouksessa kiikkustuolissa takan ääressä kudin kädessä. :)

Ihanaa viikonjatkoa kaikille! :)

tiistaina, elokuuta 07, 2012

Myssyttelyä

Sytomyssyjä on taas syntynyt. Kun sain eilen kirjoneulesukat valmiiksi koulutuspäivillä istuessani, niin eipäs sieltä käsityöpussukasta sitten muuta "hätävaralankaa" löytynyt kuin taas yksi kerä myssylankaa. Tälle päivälle oli myös näppärintä pakata myssylankoja matkaan, siispä tässä jälleen pari sytopäähinettä:

Sytomyssyt 2 kpl
Tehty ajalla: 6.-7.8.2012
Malli: Perusmyssy päältä alkaen
Lanka: Drops Muskat Soft sinikirjava (06) ja punakirjava (05)
Langankulutus: 100 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: n. 55 cm
Muuta: Oysiin

Näiden lankojen väritys ei oikein kolahtanut minuun, lähinnä ehkä siksi, että kaksi aiemmin tekemääni myssyä samaisesta Drops Muskat Softista olivat hyvin harmonisia väritykseltään (ks. pari postausta aiemmin). Hassua, että samasta langasta löytyy sitten toisia värityksiä huomattavasti lyhyemmillä värinvaihdoksilla ja, hmm... hieman erikoisilla väriyhdistelmillä. ;) Uskon kuitenkin, että näistäkin joku tykkää! :)

Minulla on ollut eilen ja tänään ihan älyttömän mukavat työpäivät, ja huomiseksikin on luvassa jotain yllätystä, mistä en tiedä vielä oikeastaan juuri mitään. Jään jännityksellä odottamaan, ja ajattelin sitten kertoa jotain teillekin. Ainakin ne jutut, mihin liittyy lankaa. ;)

 

maanantaina, elokuuta 06, 2012

Kilpailusukat

Muistanette varmaan, että olen jo ainakin pariin otteeseen ilmoittanut osallistuvani Novitan ja Suuri Käsityölehden kirjoneulesukkakilpailuun. Sinnehän pitää neuloa 7 veljeksestä itse suunnittelemansa kirjoneulesukat. No, nyt on osallistuminen jo sen verran edistynyt, että kilpailusukat ovat valmiit! :)


Mutta koska haluan kilpailun olevan kaikille osallistujille tasapuolinen ja jokainen ansaitseen oman ideoimis- ja toteuttamisrauhan, niin tässä vaiheessa näytän valmiista sukista vain nurjan puolen ja mustavalkoisen kuvan. ;) Värillisen version ja sukkien oikean puolen näette sitten, kun kilpailuaika on päättynyt.

Tänään koulutuspäivässä toista sukkaa valmistaessani tuli kysymyksiä mm. että miten raaskin näistä luopua, kun kaikki kilpailusukathan menevät hyväntekeväisyyteen. No hyvänen aika - minähän voin aina neuloa uudet sukat! :) Sitä paitsi 150 euron lankalahjakortti houkuttelee niin paljon, että sen eteen nyt voi hyvinkin laittaa yhden sukkaparin menemään maailmalle. Ja jos ei palkintosijoille päästä, niin saapahan joku onnellinen nätit sukat. Minusta näistä ainakin tuli nätit - te saatte kertoa mielipiteenne sitten muutaman viikon kuluttua. ;)

Neulovalle maailmalle tiedoksi ja itselleni muistiin myös, että lahjoitin tänään työkaverilleni 100 grammaa lankaa omista lankavarastoistani. Varmaan olen nyt ihan seonnut, kun viskon ympäri maapalloa sekä valmiita käsitöitä että käyttökelpoisia lankoja. ;) Mutta juu, se Novitan Crystal beige paljettilanka, josta sain väännettyä viime viikolla ponchon, ei enää minua iskenyt niin paljoa, että olisin yrittänyt keksiä yhdelle kerälle käyttötarkoitusta, ja kun lanka vaikutti ihan työkaverini ja etenkin hänen tyttärensä tyyliseltä, niin tarjosin kerää sinne suuntaan ja kelpasi. :) Taas kerran meikäläisen lankakirjanpito meinasi mennä ihan nurinkurin, kun en tiedä, pitäisikö typerään taulukkooni merkitä langan poisantaminen langankulutukseen (ei, koska en ole neulonut tai virkannut sitä) vai lankaostoksiin miinusmerkkisesti. Päädyin laittamaan sitten lankaostosten puolelle -100 grammaa, mikä kuulostaa maailman hölmöimmältä jutulta, mutta enpäs ole tuollaisia ottanut huomioon silloin, kun olen kirjanpitotaulukkoni laatinut. Voisihan sitä tietysti luopua koko kirjanpidosta, mutta kun noiden tilastojen kanssa räplääminen on vaan niin hauskaa. :)

Noista kirjoneulesukista olen tehnyt myös ohjeen, jonka voin julkaista joskus sitten, kun sen kilpailun tulokset ovat julkaistu, jollei niiden sukkien ohjetta sitten satu tulemaan Novitaan tai SK:een. Ja hyvä on olla ohje itsellä muistissa joka tapauksessa.

Siinäpä tärkeimmät tällä erää. :)

 

4-vuotiaan käsistä

Meidän 4-vuotiaamme teki taulun:


Aiheena sama kuin kaikissa hänen taideteoksissaan, oli ne tehty sitten piirtäen, legorakennelmina tai vaikkapa hamahelmillä, kuten tällä kertaa. 4-vuotias teki tämän ihan itse ilman minkäänlaista mallia, iskä ainoastaan silitti helmet tauluksi ja minä kehystin. :) Hauskaa tässä on, että tuon "Space"-sanan (jonka lapsi siis ihan itse kirjoitti edelleen ilman mallia tai kirjoitusapua!) ympärillä olevat helmet hohtavat pimeässä, eli kun taulun kanssa menee pimeään huoneeseen, niin tuo Space-sana hauskasti pomppaa siitä esille. Aika mahtavaa suunnittelu- ja toteutustyötä noin nuorelta. Äiti on ylpeä. :)

Mukavaa tätä viikkoa kaikille!


 

sunnuntaina, elokuuta 05, 2012

Pari sytomyssyä

Bussivirkkuuna on tällä viikolla ollut sytomyssyjä:

Sytomyssyt 2 kpl
Tehty ajalla: 1.-4.8.2012
Malli: Perusmyssy päälaelta alkaen
Lanka: Drops Muskat Soft pinkkikirjava (01) ja oranssikirjava (15)
Langankulutus: 100 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: n. 55 cm
Muuta: Oysiin menevät

Päälaelta aloitettavissa myssyissä tulee muuten käytettyä lähes aina matikantunneilta tuttua kaavaa p = 2πr  tai itse käytän yleensä helpompaa versiota p = πd. Ympyrän kasvaessa mittailen aina halkaisijaa ja kerron 3,14:lla, jotta tiedän missä vaiheessa päänympärys alkaa olla sen kokoinen, että mahtuu aikuisen ihmisen päähän. Ei ole siis menneet matikantunnitkaan hukkaan, niitä taitoja tarvitaan hyvin usein käsitöissäkin! :)


 

lauantaina, elokuuta 04, 2012

Pitkästä aikaa tätä lajia :)

Silloin aikoinaan, kun verkkoponchot olivat suuri hitti maassamme - juuri niihin aikoihinhan moni innostui käsitöistä perusti käsityöbloginkin - niin minä virkkasin noita verkkoponchoja aikamoisen määrän. On niitä kyllä tullut käytettyäkin. Uusimmassa Novitassa oli verkkoponchosta "päivitetty versio", ja kun lankavaihtoehtona oli Novitan Crystal, jota voitin kevättalvella Novitan arvonnassa ja jolle en ole onnistunut keksimään oikein käyttöä, niin ajattelinpa sitten tekaista siitä tuon ponchon.


Poncho ja tukkakoriste
Tehty ajalla: 1.-4.8.2012
Malli: Novita Syksy 2012 nro 14
Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: Novita Crystal beige (609)
Langankulutus: 200 g
Virkkuukoukku: 10 mm
Koko: Sopiva :)
Muuta: Tein hiuskoristeen samalla mallilla kuin ponchon kukkanen

Sain tuota Crystalia kulumaan tasan kaksi kerää, mutta tein ponchoon pari kerrosta lisää ohjeeseen nähden, koska muuten se olisi jäänyt aika lyhyeksi. Sitten vielä aikamoinen määrä lankaa päätyi roskikseen, koska koristekukan tupsu ei oikein onnistunut ensiyrittämällä. No, en kyllä tästä beigestä paljettilangasta kauheasti perustakaan, joten ei haittaa, vaikka lankaa meni vähän hukkaankin. Minullahan ei yleensä mene roskikseen yhtään ainoata langanpätkää, en jätä päättelyä varten kuin 3-5 cm pätkän, jonka pujotan aina neuleen sisälle. Joten jos kerran elämässä jonkun pilalle menneen tupsun vuoksi joutuu vähän lankaa roskiin, niin ehkei se ole katastrofi. :)

Lisääkin valmistuneita olisi näytettävänä, säästetään seuraavaan postaukseen. :)

 

perjantaina, elokuuta 03, 2012

Kesäkevennys

Vaikka olenkin jo omassa mielessäni täyttä häkää syksyssä menossa, niin laitan tänne silti Matleenalta saamani kesäkevennyksen. Itse asiassa sain tämän heinäkuun puolella, joka on vielä ainakin ihan kesää.

 
Seuraavien ohjeiden mukaan pitäisi toimia:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa. - Olen kiittänyt.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. - Tämän jätän väliin.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.  - Katso edellinen kohta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. - Sen teen! :)

Tässä siis ne kahdeksan satunnaista asiaa minusta:

  1. En seuraa urheilua lainkaan, eikä myöskään mieheni seuraa. Ja kun emme katso televisiotakaan ja suodatamme Ampparit-uutispalveluista kaikki urheilu-uutiset pois, niin meiltä saattaa hyvinkin mennä ohi monet isotkin kisat. Olen ollut aina ihan anti-penkkiurheilija (paitsi v. 1992 teinityttönä seurasin yhden talven ajan mäkihyppyä, kun Toni Nieminen hyppäsi ;) ). Hauskin esimerkki tietämättömyydestäni urheilun suhteen taitaa olla keväältä -95, kun istahdin maanantaiaamuna lukion ruotsin tunnille ja ruotsin ope alkoi heti tunnin aluksi kirjoittaa taululle: "Den glider in..." Selasin ihan paniikissa ruotsinkirjaani ja vihkojani, koska pelkäsin, että olen unohtanut tehdä jonkun kotiläksyn, koska tuossa opettajan kirjoittamassa tekstissä ei ollut mitään tutuntuntoista. Lopulta kysyin vieruskaverilta: "Mikä tuo on?" ja siihen kaveri nauroi: "Ei Mari, et oo tosissas?" Olin ihan ihmeissäni, että miksi se mulle nauraa, että oliko tuo meillä läksynä vai mikä tää juttu on. "Mari... mikä maa on maailmanmestari?" "Ai niinku missä lajissa?" Ja kaveri jatkoi vaan nauramistaan... No, olen edelleen ihan samanlainen, eli vaikka joku suomalainen voittaisi olympiakultaa tai formulassa tai jääkiekossa tai mitä niitä ikinä onkaan, niin todennäköisesti minua se tieto ei saavuttaisi ikinä. ;) Eikä suoraan sanottuna edes kiinnosta. Mutta voin kyllä ylpeänä kertoa, että tiedän kyllä Rovion tehneen Hockey Birdin kisamaskotiksi johonkin jääkiekkokisoihin, mutta se ei ole omaa ansiotani, vaan ihan vain erään 4-vuotiaan Angry Birds -fanin ansiota. ;) Vaan jos minä en tiedä urheilusta yhtään mitään, niin mieheni tietää vielä vähemmän, ja olen onnellinen, että onnistuin aikanaan löytämään sellaisen puolison, jonka kanssa ei tarvitse urheilua seurata.
  2. Sade on suosikkini kaikista sääilmiöistä. :) Tykkään niin vesi- kuin lumisateestakin, sadekuuroista ja sadepäivistä. Myrsky ja ukkonenkin ovat lemppareitani. Tämän viikon maanantaina oli kyllä mahtavaa, kun tänne Ouluun iski niin kova ukkosmyrsky ja kaikkien aikojen kaatosade niin, että Oulu pääsi uutisiin asti, mm. keskustan kaduilla oli soudeltu kumiveneellä. :) Minä olin sen myrskyn aikana ihan täpinöissäni, sillä nautin katsellessani sadetta ja ukkosta ikkunan läpi. Vaikka aika täpärällä oli, etten joutunut myrskyn kouriin. Töistä tullessani jouduin nimittäin parikymmentä minuuttia odottelemaan bussinvaihtoa, ja päätin sen ajan viettää kenkäkaupassa bussipysäkin vieressä. Ajattelin, että jos kaupassa sattuisi menemään pidempään, niin meneehän siitä sitten kymmenen minuutin päästä seuraava bussi. Mutta kivat kengät löytyi, joten pääsin siihen bussiin, johon olin suunnitellutkin meneväni. Vaan kun pääsin kotiin ja istahdin ruokapöytään, niin samantien taivas repesi ja Oulu kastui. Jos olisin tullut sillä kymmenen minuuttia myöhemmällä bussilla, niin en ainakaan kuivana olisi kotiin selvinnyt. Vaikka en minä pieniä sadekuuroja pelkää, pikemminkin nautin kävelystä tai pyöräilystä sadekuurossa. :)
  3. Toissapäivänä tuli vuosi täyteen vakituisessa työpaikassa. Olen todella onnellinen, että olen saanut nyt vuoden tehdä työtä mahtavassa työpaikassa ja työyhteisössä - tälläkin viikolla on nauru raikunut, kun olemme parin kuukauden tauon jälkeen taas koko tiimillä koolla. :) Vaikka on tässä sattunut kommelluksiakin, kun tosiaan kesä- ja heinäkuun työskentelin toimipisteessä, jossa ei ollut pääsyä tietokoneille, eikä tullut sitten käytyä muissa toimipisteissäkään koneilla, kun siihen ei ollut varsinaisesti tarvetta. Tiistaiaamuna olin työpaikalla ensimmäisenä ja istahdin koneelle, kirjoitin käyttäjätunnukseni - ja sitten löi tyhjää. Ei mitään aavistustakaan salasanasta, jota olin viimeksi käyttänyt toukokuun lopulla, ja jonka olin siinä juuri toukokuun puolenvälin kieppeillä vaihtanut uuteen (se täytyy vaihtaa neljästi vuodessa). Kirjoitin ensin luultavasti vanhan salasanani, jolla en päässyt sisään. Sitten yritin siitä salasanasta muita versiota (isot alkukirjaimet tms.), mutta tuloksetta. Kun olin aika monta kertaa yrittänyt, sain yhtäkkiä valaistuksen ja muistin sen salasanani, mutta olin säheltämiselläni onnistunut lukitsemaan käyttäjätilini. No, ei kun soitto atk-tukeen, ja hetken päästä pääsin koneelle ja vaihdoin vielä uuden salasanankin. Jonkin ajan kuluttua työkaveri tuli töihin ja istahti koneelle, ja eiköhän hänelläkin ollut samanlainen musta aukko salasanan kohdalla ja sai tilinsä lukkoon. Nauroin ihan kippurassa vieressä, kun 15 minuuttia minun soittoni jälkeen atk-tuki sai toisen puhelun täsmälleen samoilla sanoilla: "Palasin tässä kesän jälkeen tietokoneelle ja kävi kuules sellainen homma että..." ;) Luulenpa, että atk-tuki on saanut viime päivinä aika montakin samantapaista puhelua.
  4. Näissä "kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni" -meemeissä on ihan jo perinne, että mainitsen joka kerta olevani syksyihminen. Miksipä siis nytkään tekisin poikkeuksen. ;) Viime syksynä havahduin miettimään, että jos olen syksyihminen, niin miksi ihmeessä en ymmärrä sienestämisestä tuon taivaallista. Niinpä hankin sienikirjan ja yritin muutaman kerran käydä etsimässä ruokasieniä, vähän heikohkolla menestyksellä, mutta yritystä oli kuitenkin. Tänä syksynä ajattelin yrittää uudestaan, ja päätin hankkia siihen vähän opastustakin. Tosin en välttämättä ruokasienten suhteen, vaan ylipäätään sienten suhteen. Nimittäin jos ehdin parin viikon päässä ajoissa ilmoittatumaan kansalaisopiston sienivärjäyskurssille, niin sinne olisin sitten syyskuussa suuntaamassa opettelemaan sienivärjäyksen saloja, ja samalla siinä kuulemma voi saada opastusta ruokasieniinkin. Odotan innolla...! :) Toivon tänä syksynä saavani paistinpannulle jotain muitakin kuin suomumustesieniä, vaikka olivat nekin viime syksynä ihan hyviä. Suomumustesieni on siis ainoa ruokasieni, jonka varmuudella tunnistan. :D
  5. Eräässä kommentissa toivottiin kuvaa hääpuvustani, joten olkoon se viides satunnainen asia itsestäni. Onhan tämä kuva täällä ollut monet kerrat, mutta kaikki eivät ole lukeneet blogiani vuosikausia, eivätkä jaksa etsiä, löytyisikö kuvaa jostain aiemmin. Kuva vaan ei ole kovin hyvä, koska se on skannattu paperivalokuvasta, siihen aikaan ei ollut (ainakaan meillä) vielä digikameroita. Puvun ohje oli jossain 90-luvun lopun Novitassa, luultavimmin -98 tai -99 kevään tai kesän lehdessä, samaisessa lehdessä oli useita juhla-asuja "kevään juhliin". Alkuperäinen malli oli varmaankin ajateltu esim. ylioppilasjuhla-asuksi. Ohjeessa oli lyhythelmainen kotelomekko sekä lyhythihainen bolero, mutta koska menin naimisiin itsenäisyyspäivänä joulukuussa, pidensin helman täyspitkäksi, samoin boleron hihat. Lankana oli Novita Brilla, jonka menekkiä oli hankala arvioida juurikin siksi, että pidensin asua niin reilusti alkuperäiseen ohjeeseen nähden. Vaikka ostin sitä reilusti, se oli loppua kesken, eikä sitä enää sitten saanut Raahen käsityöliikkeestä, josta olin ensimmäisen satsin lankaa ostanut. Niinpä Oulun reissulla juoksin kaikki lankakaupat läpi, ja kaikissa myytiin vaan ei-oota, kun Brilla oli poistunut silloin jo Novitan valikoimista. Mutta minut pelasti kukapas muukaan kuin Villiinan täti, jolla oli kuin olikin Brillaa varastossaan. Nykyisin, kun olen oppinut Villiinan tätiä ja hänen varastojaan tuntemaan paremmin, en enää edes ihmettele, miten häneltä löytyikin lankaa, jota ei enää mistään muualta saanut. ;) Hääpuvun mekko on siis neulottu ja bolero virkattu. Boleron virkkaamiseen liittyy vielä eräs hauska muisto, mikä taisi ajoittua samalle Oulun reissulle, jolloin sen puuttuvan langankin metsästin. Virkkasin nimittäin boleroa eräillä koulutus- ja neuvottelupäivillä, jossa viereeni istahti entinen opettajani, ammatiltaan pappi ja miespuolinen sellainen. Hän tietysti uteli, että mitä virkkaan, ja kun hän kuuli minun tekevän boleroa, niin se huvitti häntä suunnattomasti. "Vai että boleroa..." ;) Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että taisimme muutenkin tämän entisen opettajani kanssa lähinnä vain hihitellä sen luennon aikana peräpenkissä muillekin jutuille kuin vain bolerolle. :)
  6. Kun hääpukuun päästiin, niin kerronpa vielä meidän häistämme lisää niille, ketkä eivät ole tarinaamme koskaan kuulleet. Mehän tutustuimme netin treffipalstan kautta, sain mieheltäni ensimmäisen yhteydenoton perjantaina 13. päivä elokuuta 1999. Noin puolentoista viikon sähköpostiviesteilyn kautta tapasimme ja aloimme samantien seurustella. Kahden ja puolen viikon seurustelun jälkeen vaihdoimme kihloja 9.9.99 ja kirkkoherran virastoon marssimme hakemaan kuulutuksia ja varaamaan vihkipaikkaa tasan kuukauden seurustelun jälkeen. Muistaakseni siinä vaiheessa hääpuku oli jo puikoilla, koska ne neuvottelupäivät, joissa sitä boleroa virkkasin, olivat yleensä syyskuun loppupuolella. Taisinpa sillä samalla Oulun reissulla ostaa jo hääpukua varten kengät ja alusvaatteetkin. Häitä vietettiin itsenäisyyspäivänä -99 eli kolmen ja puolen kuukauden tuntemisen jälkeen. :) Meillä oli ihan pienet häät, paikalla vain vanhempamme, mieheni isovanhemmat ja sisaruksemme perheineen, ja heidän lisäkseen paras ystäväni ja hänen siskonsa, joka hoiti kanttorin tehtäviä, koska seurakunnan kanttori oli sattuneesta syystä estynyt hoitamaan musiikkipuolta, vaikka hän oli kyllä vihkitilaisuudessamme paikalla. ;) Meidät vihittiin keskellä metsää partiolaisten metsäkirkossa, joka on rakennettu vanhasta riihestä, ja jossa ei ole sähköstä tietoakaan. Vihkiminen oli klo 16 eli oli jo täysin pimeää ja lunta satoi. Kamina lämmitti pikkuriikkistä kirkkoa ja kynttilät loivat sopivasti valoa. Kukkakimppuni tein itse valkoisista kanervista, joista osan värjäsin sinisellä spraymaalilla, eli kimppuni oli itsenäisyyspäivään sopivasti sinivalkoinen. :) Pitkään mietin, millaisen hiuskoristeen itselleni laittaisin, ja lopen viimein sopiva kaunis luonnonvalkoinen rusetti/nutturasysteemi löytyikin lähiruokakaupastani 34 markalla. :D Meillä oli siis kaikin puolin tee-se-itse -häät, kun itse laitoin kampaukseni ja meikinkin. Äiti keitti ruuat oman pellon antimista ja veljeni ampumasta riistasta, ja isäni puoliso leipoi kahvitarjottavat, hääkakun leivoin ihan itse. :) 
  7. Muistelujen jälkeen palataan tähän päivään. Tällä viikolla meillä olikin ihan uudenlainen tilanne, kun lapsemme lähtivät ensimmäistä kertaa reissuun ilman meitä vanhempia! He pääsivät siis pappansa ja tämän vaimon kanssa käymään vähän Pohjois-Suomessa, pari yötä viivähtivät. Kylläpä meillä vanhemmilla olikin vaikeus selvityä täällä kotona kahdestaan! Vaikka minullahan päivät kuluivat joutuisasti töissä, enkä ehtinyt lapsia ja kotia siellä ajatellakaan, vaan illat - ne molemmat kaksi iltaa ilman lapsia ;) - olivat kyllä omituisia, kun kotona oli niin hiljaista! Mutta lapsilla oli ollut hauskaa ja olisivat halunneet olla vielä pidempäänkin, ja kyllä papankin äänestä kuuli, että mukavaa hänelläkin oli olla lapsenlastensa kanssa. Suunnittelevat jo uutta reissua... :) Itse olen sellainen kotikissa, etten kaipaa reissuun. Minulle riittää 13 kilometrin työmatka bussissa virkkuukoukun seurassa, siinä on matkustelua ja nähtävyyksien katselua kylliksi. ;) Varsinkin kun nyt bussit kulkevat vielä kesäaikataulussa, ja sopivia bussivuoroja on vähän hankala löytää. Niinpä eilenkin satuin tulemaan töistä kotiin varsinaisella kiertoajelubussilla, joka talviaikataulullaankin kiertää joka tuhannen lähiöt ja onnistuu kuluttamaan matkaansa tunnin siinä missä joku toinen vuoro kulkee puolessa tunnissa. Nyt kesäaikataululla se kiersi vielä jonkun ekstralenkin, joten ei sellaisen kiertoajelun jälkeen enää reissulle kaipaa. ;)
  8. En ole käynyt uimassa tänä kesänä enkä käynyt kyllä viime kesänäkään, paitsi uimahallissa. No, onpahan talvella lämmin, kun on kahden edellisvuoden talviturkitkin päällä. ;) Tykkään kyllä uimisesta, mutta jotenkin luonnonvedet eivät minua houkuttele. Toisaalta taas uimahallissakaan ei ole kivaa uida silloin, jos on liian paljon väkeä tai jos ei pääse 50 metrin radoille uimaan, 25 metrin radalla joutuu liian usein kääntymään. Ennen lasten syntymää kävin yhtenä kesänä uimassa Jyväskylässä uimahallissa, jossa oli 50 metrin allas, ja siellä tuli uitua välillä parikin kilometriä ilman, että levähdin tai käytin jalkoja pohjassa välillä. Siitä rohkaistuin niin paljon, että kun uimahalli meni kesällä kuukaudeksi kiinni, niin aloin käydä järvessä uimassa niin, että uin järven poikki ja takaisin aina uintireissullani (pieni järvi). Vaan uintiharrastus lopahti sitten, kun tulin raskaaksi, ei enää samanlaiset uimiset onnistuneet mahan kanssa, ja lasten kanssa aika meneekin siellä lastenaltaassa läträtessä. :) Pääsisin kyllä työsuhde-etuna ilmaiseksi uimahalliin, mutta olen jopa kerran tämän vuoden aikana hyödyntänyt tätä etua. Näin syksyisin sitä aina suunnittelee uuden harrastuksen aloittamista, pitäisiköhän tänä syksynä alkaa viritellä uimisharrastusta uudelleen? :)
Tässäpä oli kahdeksan todella satunnaista asiaa minusta. En jatka tätä eteenpäin, mutta saahan tämän toki joku itselleen napata, jos haluaa.

Toivottelen kaikille hyvää viikonloppua! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)