Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

tiistaina, tammikuuta 31, 2012

Tammikuun raporttia ja helmikuun suunnitelmia

Näin on tätä vuotta lusittu jo 1/12. Ollaan nautittu ihanasta pakkasesta ja pidetty kädet lämpiminä puikkoja ja koukkua heiluttamalla. Aika hyvin tämä käsityövuosi alkoikin:



 Tammikuussa valmistuivat:

  • 12.1. Isoäidinneliötunika (virkaten ja neuloen), langankulutus 746 g
  • 16.1. Raitasukat (neuloen), langankulutus 148 g
  • 17.1. Vauvakortti (ristipistellen)
  • 20.1. Sytomyssyt 3 kpl (virkaten), langankulutus 100 g
  • 22.1. Sytomyssy (virkaten), langankulutus 40 g
  • 27.1. Pitsipolvisukat (neuloen), langankulutus 179 g
  • 28.1. Virkattu matto (virkaten), langankulutus 814 g
  • 30.1. Kaulahuivi (neuloen), langankulutus 100 g

Tammikuun langankulutussaldo oli siis peräti 2227 grammaa. :) Lankaa ostin 1464 grammaa, joten lankavarasto pieneni kuukaudessa 763 grammaa. Ihan hyvä kuukausi siis sen puolesta.

Tästä jatketaan vailla sen kummempia suunnitelmia uudelle kuukaudelle. Kesken on tällä hetkellä yhdet sukat ja yksi ristipistotyö. Niitä nyt ainakin tässä jatketaan, ja toivottavasti edes toinen esitellään helmikuussa valmiina. Aika moni lanka juttelee minulle korissaan, eli ei ole edelleenkään pulaa ideoista, ja parin päivän päästähän niitä ideoita taas ryöpsähtää postiluukusta sisään lisää. :)

Hauskaa helmikuuta - helmikuu on talvikuukausista minun suosikkini, ja heti syyskuukausien jälkeen seuraavaksi lempparein kuukausi. :) Nyt on talvi parhaimmillaan ja kauneimmillaan! :) Niin, itse asiassa juuri tänään töissä kysyin lapsilta laulun avulla: "Sanos mitä Pohjolaan talvi tuopi tullessaan..." ja lapset keksivät kaikkea mahdollista: "Lunta, pakkasta, lumiukkoja...", mutta sitten yksi lapsi vastasi: "Kauneutta, koska luonto on nyt niin kaunis!" Yksi lapsi sanoi jollain aiemmalla viikolla tuohon vastaukseksi: "Hyvää mieltä." Voi että, kun lapset ovatkin niin viisaita! :)

maanantaina, tammikuuta 30, 2012

Heja Sverige!

Kas tässä uusin luomukseni:


Oho! Miten se nyt tuolleen sen kuvan otti? ;) Tällaista on blogikuvaajan arki, kun koittaa itsestään laukeavan kanssa sähläillä. Vaan kun sählää riittävän pitkään, niin lopulta joku otos sentään saavuttaa jo julkaisukelpoisuuden rajan. Joskin sitten täytyy vielä hiukan rajata kaikki epäoleellinen pois. Oleellista on se mitä tahdotaan esitellä, eli tässä tapauksessa kaulahuivi.

Kaulahuivi
Tehty ajalla: 27.-30.1.2012
Malli: Pidennetty helmineule
Lanka: Novita Nalle Kool Aid Ice Blue Raspberry Lemonade + Piña-Pineapple + 011
Langankulutus: 100 g
Puikot: 4 mm
Koko: n. 13x180 cm
Muuta: Nå jåå.

Lanka on lokakuisen värjäyskurssin ihan vihoviimeistä saldoa sikäli, että oli ihan kurssin hetket käsillä, ja mulla vielä yksi Nalle-vyyhti liossa. Nakkasin äkkiä toisen pään kattilaan turkoosin värin kanssa, sitten kysyin kurssikaverilta, että pistäisinkö vihreää vai keltaista kaveriksi, johon kaveri vastasi että laita keltaista, ja sitten uitettiin se vyyhdin toinen pää keltaisessa. Äkkiä jäähdytys, paikat siistiksi ja kotiin. ;) Ei siis mitään käsitystä, mitä tästä oli tarkoitus tehdä... siis värjäysvaiheessa. No, kun kotona huomasin, että lankaan jäi hurjasti valkoisia läiskiä käytännössä melkein kaikkin kohtiin, missä väri vaihtuu toiseksi, ja sitten se otti vielä toisista värjätyistä langoista jotain oransseja pläjäyksiä sinne tänne, niin en halunnut tästä ainakaan sukkia tehdä, koska tulos olisi ollut taatusti eriparinen. Joten päätin tehdä huivin. No, viime viikonloppuna olin taas menossa samaan taloon kurssille, vaan en tällä kertaa kädentaitokurssille vaan ihan muunlaiselle, mutta piti kuitenkin teoriaosuuksia ajatellen saada käsille jotain näprättävää, niin äkkiä vaan otin tämän langan mukaani, eikä siinä ehtinyt mitään huivimalleja etsiä. Tein ihan vaan helmineuletta, ja tämmöinen tuli.

Ihan kiva - tiedän jo, minkä takin ja minkä turkoosin päänlämmittimen ja turkoosien käsienlämmittimien kanssa tätä aion käyttää. Eli sellainen syys-kevät-kaulahuivi tästä tuli. Värityksen perusteella vaan heräsi ajatus, että mahtaakohan toukokuun puolivälissä Luulajassa olla sellainen sää, että tarvitsisi kaulahuivia? Kun sattui tulemaan naapurimaan värit tähän... :)

Nautitaanhan näistä ihanista pakkaspäivistä, kun niitä vihdoin saatiin! :) Mukavaa tätä viikkoa! :)


sunnuntaina, tammikuuta 29, 2012

Pieni pyöreä

Täällä on myös virkattu viime päivinä.

Virkattu matto
Tehty ajalla: 24.-28.1.2012
Malli: Oma
Lanka: Hoooked Zpagetti vihreä
Langankulutus: 814 g
Virkkuukoukku: 10 mm
Koko: Halkaisija 65 cm
Muuta: Kiva! :)


Nyt on sitten kokeiltu virkata trikookudettakin, ja kuten kuvasta näkyy, ihan kohtuullisen kokoinen matto siitä yhdestä kerästä tuli. Just sopiva siihen pienen maton mentävään aukkoon, johon olin sen ajatellutkin. Mää ainakin tykkään. :)


lauantaina, tammikuuta 28, 2012

Kuinkahan monennet sukat nämäkin ovat?

Mun sukkavarastoni alkaa olla jo niin suuri, ettei a) vaatekaapin ovi tahdo mennä enää kiinni, saati että sukat pysyisivät (mahtuisivat pysymään) niille varatuissa osastoissaan ja b) siitä sukkamäärästä ei ikinä tahdo löytää just niitä villasukkia, jotka juuri sinä aamuna haluaisi laittaa jalkaansa (eli ne, jotka sointuvat ylläni olevan puseron kanssa yksiin). Siitä huolimatta teen yhä vaan lisää villasukkia ja aina vaan itselleni. Ja jos tekee samasta langasta useammat kuin yhdet villasukat, niin on todennäköisempää löytää edes joku, mikä sopii yhteen päivän asun kanssa. :)

Siispä taannoin tehdylle tunikalle tässä toinenkin sukkapari kaveriksi:

Pitsipolvisukat
Tehty ajalla: 23.-27.1.2012
Malli: Novita Syksy 2011 nro 34
Suunnittelija: Minna Metsänen
Lanka: Novita Ilona vaaleanturkoosi (031)
Langankulutus: 179 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 38
Muuta: Ihanat 


Tässä sukkamallissa on siis tuo pitsiraita myös takana, sekä oikein ihanat pohjekavennukset, mikä toivottavasti on kuvasta edes jotenkuten havaittavissa.

Niin, kun sanoin, että sille taanoin virkkaamalleni tunikalle nämä sukat ovat kaveriksi, niin oikeastaan se homma meni niin, että ihastuin tähän sukkamalliin viime syksyn Novitassa, mutta halusin nähdä sen mieluummin yksivärisenä kuin raitalangasta tehtynä (kuten lehden mallissa). Sitten näin Cittarissa myynnissä Ilonaa, joka vastaa paksuudeltaan 7 veljestä, ja ajattelin ostaa sitä sen yhden sukkaparin verran, että saan nämä sukat tehtyä. Mutta sitten oivalsin, että kun haaveissani oli myös se tunika, jota en halunnut tehdä mustana kuten lehden mallissa, mutta en myöskään luonnonvalkoisena, koska olen käyttänyt sitä väriä isoäidinneliötöissä "rauhoittavana värinä" jo ihan kyllästymiseen saakka, niin tarvitsin siihen jotain yksiväristä 7 veljeksen vahvuista lankaa. Ja siihen tämä Ilona kävi vallan loistavasti. Muistelisin niin, että tein tämän oivalluksen vasta Cittarin kassalla, ja jouduin tekemään samana päivänä vielä toisenkin reissun ostamaan tunikaakin varten lankoja, vai olisinko sitten siitä kassalta palannut hakemaan lisää riittävän määrän. Joka tapauksessa, nyt sitä Ilonaa on sitten vielä kolme ja puoli kerää jäljellä, eli vielähän tuosta jokuset sukat saisi... ;)

Jotain muutakin on valmistunut, mutta siitä lisää huomenna. :)


tiistaina, tammikuuta 24, 2012

Lisää virkattavaa

Ouluun tuli uusi lankakauppa tasan kaksi viikkoa sitten, kun Menita avasi Oulun putiikkinsa Isokadulle. Vasta tänään ehdin käydä tutustumassa uuteen liikkeeseen, kun minulla oli päivällä taukoa.

Ensivaikutelma: Ohhoh, siinäkö olikin kynnys?! En ollut ainoa, joka kompastui kynnykseen, vaan minun jälkeeni tullut rouva lensi siinä ihan mukkelismakkelis. Muistakaahan varoa siis kynnystä, jos astutte Menitaan sisälle! Siinä vaiheessa taitaa kyllä itse kenelläkin olla silmät ja ajatukset jossain ihan muualla kuin jaloissa... ;) Ovat kyllä aikeissa korjata kynnysasian, eli toivottavasti seuraavalla kerralla ei ole enää kompurointivaaraa.

Seuraava vaikutelma: Iso liike, paljon lankaa. Mutta kuulemma paljon enemmän on vielä tulossa, ja hyvä niin. Nyt oli vasta talvilankoja myynnissä, mutta kevät-kesälangat ovat tulossa. Niitähän minä enemmän kaipailenkin. Valikoimaa oli aika paljon, ihan muutama oli samoja lankoja kuin esim. Nappi-Kikassa, mutta pääasiassa eri valikoima kuin muissa Oulun lankakaupoissa, mikä on hyvä, sillä kilpailua täällä ei välttämättä tarvita vaan ainoastaan lisää valikoimaa. Menitan omia lankoja näkyi olevan aika paljon, luonnollisesti. Positiivinen ylläri oli myös se, että siellä oli joitakin Novitan lankoja, jotka ovat poistuneet aika päiviä sitten markkinoilta, esim. Bambua! :)







Mukaan tarttui ensimmäisenä tuo ihanan vihreä kerä trikookudetta. Meillä tehtiin kotona viime viikonloppuna hieman muutoksia huonekalujen suhteen, ja keittiö-olohuone-osastolle jäi yhden pienen maton mentävä tyhjiö. Voisin koittaa täyttää sen tyhjiön vihreällä. Trikookuteen mukaan täytyi ostaa myös 10 mm virkkuukoukku, koska en mielestäni sellaista entuudestaan omistanut. Novitan Tiina oli alessa euron kerä, joten ostin sitä neljä kerää sytomyssyjä varten. En ole ennen Tiinasta mitään tehnyt, mutta tuntui oikein hyvältä sytomyssylangalta. Rullamittanauhankin ostin Menitasta, kun edellinen on mennyt rikki, samoin kuin 15 vuotta palvellut Tiimari-mittanauha. Yksi mittanauha minulla kyllä on vielä ihan ehjä, mutta se ei oikein ole "käsilaukkumallia", toisin kuin tämä rullamitta.

Menitasta tepastelin Lumoavaan Lankaan viemään neljä sytomyssyä eteenpäin toimitettavaksi. Tsekkasin samalla lankahyllyt, ja nappasin matkaani alelaarista kaksi virkkauslankakerää pari euroa kipale, toinen vaaleampi ja toinen tummempi keltainen. Nyt on sellainen kodinsisustusbuumi mulla menossa noiden juuri tehtyjen muutosten ansiosta, että kaikki tekisi mieli tehdä tänne kotiin kaikkea kivaa. Mutta pikku hiljaahan niitä voi tehdä, kaikki ei ole niin kovin välttämätöntä... Noista keltaisista voisi virkata vaikkapa pikkuliinoja pöytätableteiksi. Tai jotain. :)

Annis (muistaakseni) kysyi kommentissaan, että montako sytomyssyä olen tehnyt kaiken kaikkiaan, ja tarkistin juuri eilen, että kahdessa vuodessa olen tehnyt 46 sytomyssyä, kaikki OYSiin. Eihän tuo ole mikään iso määrä moneen muuhun verrattuna, mutta jokainen pisara kasvattaa valtamerta, eli yhtä arvokastahan se on, tekee niitä myssyjä (tai muita juttuja hyväntekeväisyyteen) sitten yhden tai tuhat kappaletta. Sytomyssyjä on minusta helppo tehdä siksi, että niihin menee verrattain vähän lankaa eivätkä vie käsilaukussakaan paljon tilaa, jos kuljettaa virkkuuta (tai neuletta) mukanaan. Ja kun Lumoava Lanka ottaa noita myssyjä vastaan ja toimittaa OYSiin, niin sekin omalta osaltaan edistää ainakin minun kohdallani sitä, että tulee myssyjä helpommin tehtyä, kun ei tarvitse lähetellä postissa mihinkään. Toinen minulle mieluisa hyväntekeväisyyskohde on etiopianutut, joita myös voi toimittaa Lumoavaan Lankaan täällä Oulussa. Ja sitten aina välillä tulee vastaan sellaisia kohteita, joihin haluaa osallistua, mutta ihan mahdotontahan on kaikkeen ottaa osaa. Usein käy sitten niin, että kun jostain hyväntekeväisyysjutusta tulee itselle tärkeä, niin tulee tehtyä sinne enemmäkin. Esimerkiksi v. 2001 kun olin leikkauksen jälkeen pitkään sairaslomalla, niin tein sinä aikana 36 paria sukkia ja joitakin pareja lapasia Venäjälle lastenkoteihin, silloisesta kotiseurakunnastani niitä sinne sitten toimitettiin. Siitä tuli minulle niin tärkeä juttu, että jopa leikkauksen jälkeen heti heräämöstä päästyäni vaadin hoitajaa tuomaan minulle kutimet kaapista, ja vaikka hoitaja sanoi, etten kuulemma jaksaisi lääketokkurassa kutoa, niin ärähdin, että tuo nyt ne kutimet sieltä vaan... ;)

Pistin muuten jo tuon vihreän matonvirkkauksen alulle, niin teki mieleni kokeilla trikookudetta. Hassua sitä on virkata, kun kude venyy, mutta ehkä siihen kohta tottuu. :)

Ihania pakkaspäiviä kaikille! :)


maanantaina, tammikuuta 23, 2012

Yks vielä

Ehdin vielä viime perjantaina aloittaa bussissa kotimatkalla yhden sytomyssyn. Tosin kun olin hyvän tovin sitä virkkaillut, niin koko aloitus meni purkuun ja päädyin lauantaina aloittamaan sen uudestaan päälaelta. Joka sekin meni purkuun, kun en heti muistanut, miten olen noita myssyjä ennen tehnyt. Piti sitten käydä tarkistamassa isännän pipoista, niitähän on tullut virkattua aika monta, oli vaan päässyt unohtumaan. Ihan kuin sillä olisi ollut niin väliä, omasta mallistanihan tässä on kyse, jos nyt tällaista peruspipon mallia voi edes kenenkään nimiin laittaa.

Mutta lanka on ainakin itse värjättyä! :D

Sytomyssy
Tehty ajalla: 20.-22.1.2012
Malli: Oma
Lanka: Novita Kotiväki Kool Aid Black Cherry -värjätty + 010 sekä Virkkauslanka Kool Aid Black Cherry -värjätty + 010 (epäonnistunyt värjäysyritys)
Langankulutus: 40 g
Virkkuukoukku: 3 mm
Koko: Ympärys 57 cm
Muuta: Oysiin

Tässä on nyt se syksyinen epäonnistunut yritykseni värjätä puuvillalankaa. Kool Aid -värjäyskurssin opettaja oli onnistuneesti värjännyt Kool Aidilla puuvillaa, tosin kiinnitysaineena täytyi käyttää etikkaa. Hänen ohjeillaan värjäilin pienen nyssäkän Virkkauslankaa ja vähän isomman nyssäkän Kotiväkeä, mutta pilalle meni, suurin osa väristä irtosi huuhtelussa. No, tässä on sitten lopputulos virkattuna: Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen. :) Suurin osa myssystä on Kotiväkeä, mutta kun se loppui kesken, niin pari viimeistä kerrosta tein kaksinkertaisella Virkkauslangalla, ja kun ne on yhtä aikaa värjätty yritetty värjätä, niin tuostahan ei edes huomaa, missä lanka vaihtuu. :)

Alunperin muuten värjäsinkin puuvillaa kokeiluerän juuri sen verran, että erästä riittää yhteen sytomyssyyn. Riittoisuus tuli tässä nyt todistetuksi.

Luultavasti huomenna käyn heittämässä tämän ja kolme muuta myssyä Lumoavaan Lankaan, niin ovat sitten taas pois käsistä. :)

Mukavaa uutta viikkoa!


lauantaina, tammikuuta 21, 2012

Myssyjä

Hyvä, kun blogeissa on ollut taas sytomyssyt pitkästä aikaa esillä muistuttamassa, että myssyjä tarvitaan jatkuvasti. Minähän olen niitä virkkaillut koko tämän kahden vuoden ajan, minkä keräys on ollut olemassa, mutta välillä tulee siihenkin taukoja. Syksyllä ostin pari puuvillakerää, että teen niistä jossain vaiheessa myssyjä. Tämä viikko oli vähän sellainen, etten ehtinyt kauheasti alkaa miettiä, minkä käsityön aloittaisin seuraavaksi, tai ei ollut oikein aikaa etsiä mallia eikä varsinkaan tutkailla ohjeita. Hyvä siis, että sytomyssyistä on muistuteltu, sillä oli niin näppärä vaan napata äkkiä käsityökopasta muutama puuvillakerä ja virkkuukoukku käsilaukkuun, ja aloitella bussissa myssyä sillä vanhalla tutulla ohjeella. Ja edellisen valmistuttua jossain bussimatkalla tai palaverissa, ei muuta kuin uutta koukulle. :)

Sytomyssyt 3 kpl
Tehty ajalla: 17.-20.1.2012
Lanka: Red Heart Eco-Cotton Blend punainen (01003) ja beige (00003)
Langankulutus: 200 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: Yksiväriset ympärys n. 54 cm, kaksivärinen ympärys n. 60 cm
Muuta: Oysiin 


Eipä näistä sitten olekaan juuri muuta sanomista kuin että käyn nämä tässä joskus kiikuttamassa Lumoavaan Lankaan, josta ne toimitetaan sitten aikanaan Oysiin. Niin ja ne kaksi kerää meni näihin kokonaisuudessaan, hädin tuskin sain jämäpätkistä tuon kukan virkattua yhteen myssyyn. :)






torstaina, tammikuuta 19, 2012

Onnea

"Naiset on semmoisia, että jos joku niitten ystävä saa vauvan, niin niitä alkaa itkettää."

Näin tuumasi meidän esikoinen perjantaina 13. päivä, joka osoittautui jälleen kerran onnen päiväksi. :) Tätä esikoisen lausumaa havaintoa edelsi tietysti eräs iloinen tekstiviesti ja minun luonnollinen reaktioni siihen. Ilon kyyneleitä täytyy tirpsauttaa aina, kun vaan tilaisuus tarjoutuu. Kyyneleet pyyhittyäni seuraava reaktio oli kaivaa kaikki ristipistomallit esille ja valita sopiva pistely onnittelukorttiin.

Vauvakortti
Tehty ajalla: 15.-17.1.2012
Malli: Cross Stitcher issue 185 "Bear Sampler" -mallista osa
Suunnittelija: Andrée Langham
Kangas: 14 ct luonnonvalkoinen aida
Langat: DMC Blanc, 413, 606, 608, 738, 739, 3326, 963, 746, 819, 967, 899, 3862, 3864, 169
Pistot: Risti-, jälki-, solmu- ja murto-osapistot
Koko: 38x46 pistoa
Viimeistely: Kortti
Muuta: Ystävän vauvalle. Vaihdoin ilmapalloon värit (alkuperäisessä keltainen).

Lahja olikin ollut jo jonkin aikaa valmiina, ja se näkyy kuvassa kortin alla; tarkemmin sitä voi vielä käydä kurkkaamassa tässä muutaman viikon takaisessa postauksessa.

Onnea vielä tätäkin kautta! :) On se vaan ihanaa, että maailmaan syntyy lisää lapsia. :)


tiistaina, tammikuuta 17, 2012

Raitaa

Vaihteeksi sukat, ja yllättäen raidalliset. Tällä kertaa kuitenkin raidoittajana minä eikä Novitan raidoituskone.

Raitasukat
Tehty ajalla: 13.-16.1.2012
Malli: Perussukat
Lanka: Novita Ilona vaalea turkoosi (031) ja vihreä (039), 7 veljestä siniturkoosi (310), vihreä (309) ja sininen (124)
Langankulutus: 148 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 38-39
Muuta: Ihanat, tietysti. :)


Tunikalleni tein nämä sukat pariksi, ja kunhan tässä pakkaset vähän hellittävät (tietokoneen mittari näyttää -17), niin voisin uskaltautua tässä asussa jopa töihin. Mutta siis vasta sitten, kun ulos tarkenee mennä pelkissä legginsseissä (eli kalsareissa) ja toppahousuissa, nyt on oltava farkut siinä välissä, ja jos tästä vielä kiristyy, niin laitetaan toisetkin toppahousut lisäksi. Ei ole nyt hamekelit. :) (huomioiden siis, että minä en liiku autolla, vaan kävelen/pyöräilen/seison bussipysäkillä, ja periaatteeni on, että mieluummin liikaa vaatetta kuin liian vähän) Mut voihan näitä sukkia ja tunikaa käyttää farkkujenkin kanssa, tarkoituksella laitoin raitaa tuohon teräänkin, ettei kaikki hyvä jää housunlahkeiden alle piiloon. ;)

Viikonjatkoja kaikille! :)



sunnuntaina, tammikuuta 15, 2012

10 värikästä vyyhtiä

Nyt sitten paljastan, kuten jo vähän eilen illalla lupailin, mitä sitä tulikaan tehtyä koko lauantaipäivä. Tai no, jos ei lasketa aamupäivän kaupassakäyntiä ja ruuanlaittoa lukuun, niin muuten koko lauantaipäivä.

Teki nimittäin mieli vähän värjätä. Viikko sitten sain ison pussillisen sipulinkuoria, joita isäni vaimo oli minua varten kerännyt. He kasvattavat puutarhassaan ihan tolkuttomia määriä sipuleita, ja käsittääkseni myös syövät niitä päivittäin aika tavalla, niin kun aloin miettiä sipulinkuorivärjäystä, niin ei tarvinnut kauaa pähkäillä, että mistähän niitä sipulinkuoria saisi. ;) Ja varmaan jatkossakin niitä saa heiltä, mutta jäihän noita nyt vielä pariin seuraavaankin värjäykseen asti, eli ei ole ihan lähiaikoina akuuttia tarvetta. :)


Sipulinkuorivärjäyskokeiluun otin omasta varastostani vitivalkoista ja luonnonvalkoista 7 veljestä sekä aamuisella kauppareissullani ostin vielä harmaata 7 veljestä yhden kerän (kuvassa oikealla). Kauppareissulla tarttui matkaani muutakin, joka näkyy myös kuvassa. Kassalle päin kulkiessani ohitin paistinpannuhyllyt, josta muistin, että sairaana ollessani tiputin vahingossa yhdestä paistinpannustamme lasisen kannen lattialle, ja se tietysti meni tuhannen pirstaileiksi. No, se oli onneksi se meidän vanhin ja huonoin pannu, joka on jo lähestulkoon loppuun palvellut. Niinpä sitten eilen hoksasin, että voisihan sitä ostaa uuden paistinpannun, ja sitten siinä hyllyillä pyöriessäni silmiini osui vielä iso 12 litran kattila, jota ei ollut hinnalla pilattu, niin siitäpä sitten tuli mieleeni, että jospa ostaisin värjäyskattilaksi. :) Meillä kun suurin kattila on sellainen 3-litrainen, ja kyllä toki sinnekin yksi 7 veljestä mahtuu värjäytymään, mutta kun olin nytkin suunnittellut kolmen kerän värjäämistä kerralla, niin siihenhän ehdottomasti tarvitsin isomman kattilan. Se vaan ei mahdu meidän keittiön kaappeihin, mutta ei sitä nyt jokapäiväiseen käyttöön ole tarkoitettukaan (en voi kuvitella, että ikinä tarvitsisin ruuanlaitossa 12 litran kattilaa ;) ), niin se joutaa olemaan säilytyksessä muualla. Mutta tuossa sekin nyt kuvassa komeilee. :)

Sipulinkuorivärjäys olikin jo paljon haasteellisempaa kuin Kool Aidilla tai teellä värjääminen, joita olen tähän saakka kokeillut. Mutta netistä kun olen näitä värjäysjuttuja lueskellut, niin ymmärtääkseni sipulinkuorivärjäys on kasvivärjäyksistä helpointa, ja ei se vaikeaa ollutkaan, ainoastaan aikaavievää. Ensin kuoria piti keittää värin irroittamiseksi, tosin sillä aikaa sain hyvin vyyhditettyä ja liotettua ne kolme kerää, jotka olin aikeissa värjätä. Sitten, kun olin saanut siivilöityä suurinpiirtein kaikki sipulinkuoret pois kattilasta (jokunen roska sinne vielä jäi, mutta en antanut sen häiritä), nakkasin langat liemeen noin tunniksi ottamaan väriä itseensä.


Sitten vaan huuhtelu ja kuivumaan. :) Netin ohjeista ymmärsin, että välttämättä mitään kiinnitysaineita ei tarvita, mutta varmuuden vuoksi ennen värjäystä liotin langat vedessä, johon oli lisätty hiukan suolaa. Ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin hieman etikkaa ja annoin lankojen liota siinä jonkin aikaa.


Lopputuloksesta totean, kuten Putouksen sketsihahmo Leena Hefner os. Herppeenluoma sanoisi: "olen hirrrrveen tyytyväinen ja ja ja ja ja on hirrrrveen nätti ja ja ja ja ja..." (mutta en jatka, että olin silloin hirrrrveen, hirrrrveen humalassa, koska se ei pidä paikkansa ;) ). Eniten olen yllättynyt tuosta harmaasta, koska kattilassa näytti, ettei se ota yhtään itseensä väriä, ja vielä kun laitoin vyyhdin kuivumaan, niin se oli ihan harmaa. Mutta kuivuttuaan se olikin muuttunut tuollaiseksi pronssinväriseksi, eli tuli varsin mielenkiintoisen värinen vyyhti siitäkin. :) Näille sipulinkuorivärjäyksille on jo suunnitelma, tarkoitukseni on tehdä näistä kiitokset sipulinkuorien lahjoittajille ja sipulien kasvattajille. :) Voivat sitten sanoa, että heillä on jalassaan sukat, joiden väri on peräisin itse kasvattamistaan sipuleista! ;) (toivottavasti he eivät lue blogiani, koska sen on tarkoitus olla yllätys)


Kun langat olivat jo jonkin aikaa uineet sipuliliemessä, päätin ihan huvikseni kokeilla nakata sinne palan kangastakin. Nappasin pienen palan vitivalkoista aidaa, ja kuten kuvasta näkyy, mitään järisyttävää muutosta ei tapahtunut. Vasemmalla malliksi alkuperäisen värinen kangas ja oikealla eli tuo ruttuinen on se kattilassa uinut. Hivenen se muutti sävyään lämpimämmäksi, eli vitivalkoisesta tuli lähinnä luonnonvalkoinen. En kyllä odottanutkaan sen kummempaa, koska kyse on kuitenkin puuvillasta, ja liemestä oli varmastikin enin väri jo imeytynyt lankoihin. Mutta tulipahan kokeiltua. :)

Siinä sipulikattilan poristessa ajattelin, että kun kerran vyyhdinpuut olivat esillä, niin vyyhditänpäs loputkin valkoiset ja luonnonvalkoiset langat, jotka olen aikoinaan ostanut värjäysmielessä, ja värjään ne Kool Aidilla. Siinähän se loppupäivä ja -ilta sitten vierähtikin, lisää lankaa vyyhditin samalla, kun edelliset porisivat kattilassa ja osa oli likoamassa...


Kuopukselle lupasin jo syksyllä värjäyskurssin jälkeen, että värjätään joskus yhdessä vaaleanpunaista lankaa, ja tässä sitä on nyt tulossa. Kuopus hämmentää soppaa ihan ammattilaisen ottein, vaikkakaan meillä ei ollut hänelle riittävän pieniä suojakäsineitä. Mutta minä teinkin ne sottaisemmat osuudet, joissa oli kädet eniten vaarassa sotkeutua, kun itselläni oli suojakäsineet.


Käytin tosiaan kaikki langat, joita olin värjäilyyn joskus ostanut, ja kaikki Kool Aid -pussitkin sitten menivät. Tässä on viimeinen satsi hellalla, ja tämä olikin varsin hauska juttu, kun viimeisestä oranssista pussista päätin laittaa väriä kahteen vyyhtiin, joissa oli jo ennestään toista väriä. Yleensä olen tuollaiseen 100-150 g vyyhtiin laittanut kaksi tai jopa kolmekin pussillista väriä, ja oli vähän miettiminen, kun jäljellä oli kaksi 100 g vyyhtiä, että mitenkäs minä saan niihin kolme viimeistä pussillista riittämään.

Tässä sitten Kool Aid -värjäilyjen lopputulokset:


Näissä kaikissa pohjana luonnonvalkoinen Novitan Ticotico.

Vasemmanpuoleisessa värinä Berry Blue (1 pussi) ja sitten ihan pikkupätkä Orangea; ajatuksena on se, että jos teen tästä esim. sukat, niin siellä aina välillä turkoosin seassa vilahtelee muutama silmukka oranssia piristyksenä. :)

Keskimmäisessä värinä Mandarina-Tangerine (2 pussia). Tässä harjoittelin liukuvärjäystä, eli upotin ensin noin puoli vyyhtiä kattilaan ja annoin sen imeä hetken aikaa väriä itseensä, ennen kuin laskin lopun vyyhdistä kattilaan. Lopputuloksena vyyhti, jossa puolet on värjäytynyt voimakkaammin ja toinen puoli vähän hennommin, mutta kuitenkin samalla värillä on värjätty. Tästä kuvasta muuten näkyy aika hyvin, mikä sävyero on Orangella ja Mandarina-Tangerinella, eli Orange on jotenkin tuollainen sammuneempi oranssi ja Mandarina-Tangerine selvästi kirkkaampi ja keltaisempi oranssi. Ihan vain tämä itsellenikin muistiin, kun jatkossa mietin, kumpaa oranssia kannattaa mieluummin tilata.

Oikeanpuoleisessa värinä Cherry (2 pussia), ja tämä on ainoa vyyhti, jonka eilen värjäsin mikrossa. Tässäkin on kivasti noita sävyeroja, sillä mikrossa tulee aina vähän epätasaisempaa värjäystä kuin kattilassa, joskaan kattilassakaan ei ihan tasaista tule koskaan.


Tässä sitten loput Kool Aid -värjäilyt. Aika paljon olikin vielä noita vaaleanpunaisia sävyjä näemmä jäljellä, tosin niitä ja eri punaisia löytyy Kool Aideista muutenkin, ja minä tilasin silloin syksyllä jokaisesta väristä vähintään yhden näytepussin.

Vasemmanpuoleisessa pohjana vitivalkoinen Nalle, sävyina Watermelon Cherry ja Orange, molempia 1 pussi, paitsi tuosta Orangesta meni pikkuisen siihen turkoosiin kerään piristeeksi. Jännä nähdä, miten aiemmin olen Watermelon Cherrylla värjännyt luonnonvalkoista 7 veljestä, niin siitä tuli paljon pehmeämpi sävy kuin tähän vitivalkoiseen - pohjaväri tosissaan vaikuttaa!

Toinen vasemmalta on se vaaleanpunainen, jonka värjäsimme kuopuksen kanssa yhdessä, pohjana siinäkin vitivalkoinen Nalle. Vaaleampi sävy on Pink Lemonade ja tummempi Soarin'Strawberry Lemonade. Tykkään tästä vyyhdistä melkein eniten, vaikka sävyt ovatkin kylmät eli ei minun hipiälleni. Tuosta Soarin'Strawberry Lemonadesta saisi varmasti kyllä mahtavat sävyt luonnonvalkoiseen, pakko kokeilla joskus... :) Kuopus on tilannut tästä langasta itselleen sukat - ihan kuin sillä pojalla ei olisi jo villasukkia tarpeeksi, on isoveljeltä perittyjä ja hänelle itselleenkin tehtyjä, mutta aina hän haluaisi vaan uudet... äitiinsä tullut. ;) Harvalla 4-vuotiaalla kyllä on sukkia, joiden langan hän on itse värjännyt. :)

Toinen oikealta oli alunperin luonnonvalkoista 7 veljestä, mutta se sai nyt sävykseen Lemon-Limen (2 pussia). Tässäkin yritin liukuvärjäystä niin, että upotin langasta aina noin neljäsosan kerrallaan kattilaan. No, en tiedä, mitä tästä oikein tuli, ei siinä oikein mitään kovin selkeää ja säännöllistä värieroa ole. Tässä vihreässä taas tuli vitivalkoiseen mielestäni kivemmat sävyt (värjäsin silloin kurssilla syksyllä) kuin tähän nyt värjäämääni luonnonvalkoisen, mutta toisaalta käytin silloin aiemmin väriäkin suhteessa enemmän kuin tähän. Ei tämäkään huono ole, mutta olisi saanut tähän määrään olla ehkä enemmänkin kuin kaksi pussia käytössä.

Oikeanpuoleissa vyyhdissä pohjana on vitivalkoinen 7 veljestä. Tummempi punainen on Tropical Punch ja vaaleanpunainen Slammin'Strawberry Kiwi. Olen vain hieman hämmentynyt, kun värjäyskurssilla kaikki sanoivat, että Tropical Punchista tulee persikanvärinen, mutta tuo on kyllä minusta ihan punainen. :) Ehkä muistan väärin, tai joku muu sanoi väärin. Joka tapauksessa kiva väritys tämäkin on.


Tässäpä ne kaikki sitten ovat: 10 vyyhtiä tuli eilen värjättyä! :) Ja mikä hassuinta, minulla ei ole näille minkäänlaisia suunnitelmia... paitsi noille sipulinkuorilangoille, ja sitten ehkä osa tuosta vaaleanpunaisimmasta menee kuopuksen sukkiin. Periaatteessa nämä ovat sen kokoisia vyyhtejä kaikki, että niistä saa aina yhdet sukat kustakin, mutta en värjätessä miettinyt yhtään sen kummemmin, että minkälainen mahtaa olla lopputulos tai kenelle olen mistäkin tekemässä. Se on oikeastaan värjäämisessä kaikkein hauskinta! Joitakin vyyhtejä olen joskus värjännyt sillaikin, että olen ajatellut niistä tekeväni tietyn työn tai tietylle ihmiselle, mutta kyllähän se pieniä paineita asettaa onnistumisen suhteen. Värjäyskurssilla syksyllä oli monenlaisia ihmisiä, osalla oli hirveän tarkasti selvillä, mitä he värjäykseltään odottavat ja mitä aikovat vyyhdistään tehdä, sitten oli toisia, jotka kokeilivat ennakkoluulottomasti ja suunnilleen pyyhkivät välillä jollain vyyhdillä pöydältä kaikki värit, mitä sinne oli sattunut tipahtamaan (itsekin tein niin yhden vyyhdin kohdalla ja kiva tuli!). Minusta värjäämisessä on hauskinta se, että ei tiedä lopputulosta ja kokeilee väriyhdistelmiä vailla minkäänlaisia odotuksia. Niitä valmiita ja täydellisiä lankakeriä voi käydä sitten ostamassa kaupassa, itsevärjättyihin voi suhtautua niin, että ne on itse omin käsin värjättyä, eivätkä ole täydellistä nähneetkään. ;)


Ja oikeastaan värjäämisessä on kaikkein parasta tämä. ;) Niitä lankoja on niin ihana hypistellä, silitellä, tuoksutella, halailla, ihailla värejä... Harmi vaan, meidän perheessä minä en saa enää siihen yksinoikeutta. ;) Tämän kuvan taustana on tilanne, jossa kuopusta harmitti, itketti ja raivostutti, mutta minä menin hänen luokseen näiden juuri kuivumasta ottamieni vyyhtien kanssa, ja siihen loppui itkut ja kiukut, kun hän sai vähän halata pehmeää lankaa. :) Sitten hän nappasi oman vaaleanpunaisen vyyhtinsä itselleen ja ilmoitti tarvitsevansa sitä. Myöhemmin illalla poika kyllä toi vyyhdin minulle takaisin ja sanoi, ettei hän enää tarvitse sitä, mutta lisäsi: "Sitten kun ollaan nukuttu yö, niin hiivin tänne sun käsityökorille ja nappaan sen itelle..." ;)

Hei muuten, kiitos kommenteista edellisen postauksen tunikaan! :) Hauskaa, kun tänne on eksynyt uusiakin lukijoita tai ainakin uusia kommentoijia!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

lauantaina, tammikuuta 14, 2012

Vuoden ensimmäinen valmis

Vuoden ensimmäinen käsityö valmistui jo torstai-iltana, mutta mihin lie aika mennyt, kun en ole saanut vielä blogattua, hyvä kun edes muistin ottaa tänään kuvat melkein päivänvalon aikaan! Aurinko kyllä paistoi puolilta päivin niin kirkkaasti, että olisi saanut oikein valoisia kuvia, vaan kun olin puuhaamassa muuta, niin siinähän se sitten unohtui. No, hyvät kuvat tuli lampun valossakin iltapäivähämärässä. Huomenna (tai lähipäivinä) näette sitten, mitä se "muu puuha" oikein oli, että unohtui melkein blogikuvien ottaminen. ;)

Vaan tässäpä se vuoden ensimmäinen käsityö, joka täällä on jo keskeneräisenä vilahtanutkin. Eikä tämä ole edelleenkään peitto. ;)

Isoäidinneliötunika
Tehty ajalla: 1.-12.1.2012
Malli: Novita Syksy 2011 nro 7
Suunnittelija: Anne-Maija Immonen
Lanka: Novita Ilona vaalea turkoosi (031) ja vihreä (039), Novita 7 veljestä oranssi (278), punainen (549), sininen (124), siniturkoosi (310) ja vihreä (309), 7 veljestä Kool Aid -värjätyt Watermelon Cherry+010 ja Piña-Pineapple+Orange+Lemonade+Mango+011
Langankulutus: 746 g
Virkkuukoukku ja puikot: 4 mm
Koko: M
Muuta: Ihana, tää on mun! :) Kahta samanlaista tilkkua ei löydy koko tunikasta. Ohjeesta poiketen tein helmaan ja hihansuihin kiinteitä silmukoita.


Tämä oli osittain jämälankatyö, sillä kulutin kahta eri värjäyserää (ja selvästi erisävyistä vaikkakin samalla värikoodilla olevaa) punaista loppuun, samoin oranssin ja kaksi itse värjättyä nyssäkkää pois kaapista kuljeksimasta. Muita värejä jäi vielä sukkien raidoiksi, eli tälle tulee kaveriksi pitkät raitasukat. Ilona-langat ostin ihan tätä tunikaa varten, ja tuota pohjaväriä vaaleanturkoosia jäi aika monta kerää vielä käytettäväksi muihin töihin, samoin vihreää Ilonaa jäi jonkin verran.

Tilkkuja virkatessa ei ollut mitään muuta periaatetta kuin että kahta samanlaista tilkkua ei saa tulla. Aluksi väritys syntyi suunnilleen niin, että mikä väri sattui käteen osumaan niin sillä jatkettiin, mutta nyssäköiden pienentyessä piti välillä tarkkaan katsoa, mihin viimeiset pätkät riittävät, eli sekin sitten osaltaan vaikutti tilkkujen värijärjestykseen. Ihan viimeisissä tilkuissa värit määräytyivät lähinnä niin, että piti katsoa, ettei tee vahingossa samanväristä jonka on jo tehnyt. Vielä olisi saanut vaikka kuinka monta erilaista väriyhdistelmää, eli ei ollut lainkaan vaikeaa saada 53 ihan erilaista tilkkua tehtyä. :)


Tämä on kyllä niin "mun värinen" ja tykkään tästä noin ziljoona kertaa enemmän kuin siitä alkuperäisestä mallista, jossa pohjaväri oli musta (YÄK!) ja muutenkin oli käytetty murrettuja värejä (uusi YÄK!). Onneksi maailmassa on niin paljon värejä, että saa tehtyä itselleen mieluisan - ja tässähän on käytetty vähän itsevärjättyjä lankojakin, eli jos ei kaupanhyllyltä löydy sopivia, niin aina voi laittaa kattilan porisemaan. :)

Mutta jatketaanpa siitä kattilan porisemisesta toisella kerralla. ;)


sunnuntaina, tammikuuta 08, 2012

Angry Birdsday to you...

Tätä päivää on odotettu ja siitä on puhuttu meillä viime kesästä saakka. Siis siitä saakka, kun tein esikoisen syntymäpäiväksi Lego-kakun. Kuopus ilmoitti, että hänen syntymäpäiväksi äiti tekee sitten Angry Birds -kakun. Se asetti hieman paineita, koska minähän en tunnetusti tykkää leipomisesta, ja suostunkin leipomaan ainoastaan lasten synttäripäiväksi. (En muuten edes syö leivonnaisia, en edes leipää, joten siksi meillä ei ole tarve leipoa muulloin.)

Ajattelin ensin, että helppohan se on tekaista pyöreä kakku ja muotoilla siihen punaisen linnun naama. Mutta kuopus tarkensi tässä syksyn mittaan ohjeita: kakussa tulee olla kaikki linnut ja possut ja ritsa, jolla voi ampua lintuja possujen päälle. Sanoin, ettei äiti taida osata tehdä sellaista kakkua, johon kuopus vastasi: "Se on ihan helppoa. Teet vain pyöreän pallon, siihen nokan, silmät, kulmakarvat ja pyrstön - kyllä sää osaat!" No, kun kuopus oli taidoistani niin varma, niin eihän auttanut kuin yrittää... Myöhemmin tuli vielä vaatimuksia, että kakussa täytyy olla possuille linnake, ja tällä viikolla kuopus varmisti, että "muistathan sää äiti tehdä siihen sitten possuille ruohoa?"

Paineet olivat kovat, mutta niin oli myös lapsen luottamus siihen, että hän sen "Älki Pööts -kakkunsa" saa. Ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen:



Koska pojan lempiväri on yhä edelleen vaaleanpunainen, niin kakkuun pääsi myös sitä vaaleanpunaista väriä aika reippaastikin. Eihän tämä todellakaan ole mikään liikuteltava versio, eli linnan osaset piti vielä kasata uudelleen juuri tarjoilupöydällä, mutta pääasia, että possuille oli se linnake ja linnuille ritsa. ;)

Toinen Angry Birds -kakku olikin sitten vähän yllätys:


Tämä onkin voileipäkakku. :) Alkuperäisen ajatukseni mukaan täytekakusta olisi tullut suunnilleen tämän näköinen, mutta toteutin sitten vision voileipäkakkuun. Tämä on ihan ensimmäinen voileipäkakku, jonka olen eläissäni tehnyt, ja aika paljon olisi vielä opeteltavaa sillä saralla. Leivän leivoin tietysti itse, jotta sain varmistettua, ettei siinä ole mitään "kiellettyjä aineita". Se oli itse asiassa täysin jauhoton, eli "jauhona" on mantelijauhetta. Varsinainen karppaajan ja muiden viljoja välttelevän unelma siis. ;) No, en ole itse mikään voileipäkakun ystävä (en kyllä täytekakunkaan), joten vähän turhan suolainen ja turhan vetelä kakku tästä muotoutui, ja sitä on vielä hirveät määrät tuolla kaapissa, kukahan senkin syö... ;)

Meillä kävi siis eilen kuusi vierasta, ja siksi kakut korkattiin silloin, tänään syödään rippeitä yhden vieraan kanssa ihan virallisena 4-vuotispäivänä.


Minulla on tapana ottaa päivänsankarista kuva siinä vaiheessa, kun vielä vieraita odotellaan, ja jostain kumman syystä päivänsankari (oli se sitten kuopus tai esikoinen) on siinä kuvassa aina kravatti kaulassa pelaamassa tietokoneella... no, sen ääreen on niin helppo laittaa rauhoittumaan, ettei koti ole ihan myrskyn jäljiltä siinä vaiheessa, kun ovikello soi. :D Tämä kuva osoittaa, että Angry Birds on todellakin kuopukselle Se Juttu. :)



Onnea äidin pikku pojalle ja meidän perheen "pikkuveljelle"! :)


Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)