Lisää virkattavaa

Ouluun tuli uusi lankakauppa tasan kaksi viikkoa sitten, kun Menita avasi Oulun putiikkinsa Isokadulle. Vasta tänään ehdin käydä tutustumassa uuteen liikkeeseen, kun minulla oli päivällä taukoa.

Ensivaikutelma: Ohhoh, siinäkö olikin kynnys?! En ollut ainoa, joka kompastui kynnykseen, vaan minun jälkeeni tullut rouva lensi siinä ihan mukkelismakkelis. Muistakaahan varoa siis kynnystä, jos astutte Menitaan sisälle! Siinä vaiheessa taitaa kyllä itse kenelläkin olla silmät ja ajatukset jossain ihan muualla kuin jaloissa... ;) Ovat kyllä aikeissa korjata kynnysasian, eli toivottavasti seuraavalla kerralla ei ole enää kompurointivaaraa.

Seuraava vaikutelma: Iso liike, paljon lankaa. Mutta kuulemma paljon enemmän on vielä tulossa, ja hyvä niin. Nyt oli vasta talvilankoja myynnissä, mutta kevät-kesälangat ovat tulossa. Niitähän minä enemmän kaipailenkin. Valikoimaa oli aika paljon, ihan muutama oli samoja lankoja kuin esim. Nappi-Kikassa, mutta pääasiassa eri valikoima kuin muissa Oulun lankakaupoissa, mikä on hyvä, sillä kilpailua täällä ei välttämättä tarvita vaan ainoastaan lisää valikoimaa. Menitan omia lankoja näkyi olevan aika paljon, luonnollisesti. Positiivinen ylläri oli myös se, että siellä oli joitakin Novitan lankoja, jotka ovat poistuneet aika päiviä sitten markkinoilta, esim. Bambua! :)

Mukaan tarttui ensimmäisenä tuo ihanan vihreä kerä trikookudetta. Meillä tehtiin kotona viime viikonloppuna hieman muutoksia huonekalujen suhteen, ja keittiö-olohuone-osastolle jäi yhden pienen maton mentävä tyhjiö. Voisin koittaa täyttää sen tyhjiön vihreällä. Trikookuteen mukaan täytyi ostaa myös 10 mm virkkuukoukku, koska en mielestäni sellaista entuudestaan omistanut. Novitan Tiina oli alessa euron kerä, joten ostin sitä neljä kerää sytomyssyjä varten. En ole ennen Tiinasta mitään tehnyt, mutta tuntui oikein hyvältä sytomyssylangalta. Rullamittanauhankin ostin Menitasta, kun edellinen on mennyt rikki, samoin kuin 15 vuotta palvellut Tiimari-mittanauha. Yksi mittanauha minulla kyllä on vielä ihan ehjä, mutta se ei oikein ole "käsilaukkumallia", toisin kuin tämä rullamitta.

Menitasta tepastelin Lumoavaan Lankaan viemään neljä sytomyssyä eteenpäin toimitettavaksi. Tsekkasin samalla lankahyllyt, ja nappasin matkaani alelaarista kaksi virkkauslankakerää pari euroa kipale, toinen vaaleampi ja toinen tummempi keltainen. Nyt on sellainen kodinsisustusbuumi mulla menossa noiden juuri tehtyjen muutosten ansiosta, että kaikki tekisi mieli tehdä tänne kotiin kaikkea kivaa. Mutta pikku hiljaahan niitä voi tehdä, kaikki ei ole niin kovin välttämätöntä... Noista keltaisista voisi virkata vaikkapa pikkuliinoja pöytätableteiksi. Tai jotain. :)

Annis (muistaakseni) kysyi kommentissaan, että montako sytomyssyä olen tehnyt kaiken kaikkiaan, ja tarkistin juuri eilen, että kahdessa vuodessa olen tehnyt 46 sytomyssyä, kaikki OYSiin. Eihän tuo ole mikään iso määrä moneen muuhun verrattuna, mutta jokainen pisara kasvattaa valtamerta, eli yhtä arvokastahan se on, tekee niitä myssyjä (tai muita juttuja hyväntekeväisyyteen) sitten yhden tai tuhat kappaletta. Sytomyssyjä on minusta helppo tehdä siksi, että niihin menee verrattain vähän lankaa eivätkä vie käsilaukussakaan paljon tilaa, jos kuljettaa virkkuuta (tai neuletta) mukanaan. Ja kun Lumoava Lanka ottaa noita myssyjä vastaan ja toimittaa OYSiin, niin sekin omalta osaltaan edistää ainakin minun kohdallani sitä, että tulee myssyjä helpommin tehtyä, kun ei tarvitse lähetellä postissa mihinkään. Toinen minulle mieluisa hyväntekeväisyyskohde on etiopianutut, joita myös voi toimittaa Lumoavaan Lankaan täällä Oulussa. Ja sitten aina välillä tulee vastaan sellaisia kohteita, joihin haluaa osallistua, mutta ihan mahdotontahan on kaikkeen ottaa osaa. Usein käy sitten niin, että kun jostain hyväntekeväisyysjutusta tulee itselle tärkeä, niin tulee tehtyä sinne enemmäkin. Esimerkiksi v. 2001 kun olin leikkauksen jälkeen pitkään sairaslomalla, niin tein sinä aikana 36 paria sukkia ja joitakin pareja lapasia Venäjälle lastenkoteihin, silloisesta kotiseurakunnastani niitä sinne sitten toimitettiin. Siitä tuli minulle niin tärkeä juttu, että jopa leikkauksen jälkeen heti heräämöstä päästyäni vaadin hoitajaa tuomaan minulle kutimet kaapista, ja vaikka hoitaja sanoi, etten kuulemma jaksaisi lääketokkurassa kutoa, niin ärähdin, että tuo nyt ne kutimet sieltä vaan... ;)

Pistin muuten jo tuon vihreän matonvirkkauksen alulle, niin teki mieleni kokeilla trikookudetta. Hassua sitä on virkata, kun kude venyy, mutta ehkä siihen kohta tottuu. :)

Ihania pakkaspäiviä kaikille! :)