Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012

Lokakuun raporttia ja marraskuun suunnitelmia

Lempikuukauteni on jälleen tältä vuodelta takana. Vaikka tykkään minä marraskuustakin, kuten kaikista syksyn kuukausista. Käsityöaikaa on ollut kuluneena kuukautena suorastaan ruhtinaallisesti sairasloman ansiosta, mutta voimia ei ole valitettavasti ollut ihan samalla mitalla. Mutta niin kauan kuin pystyn tekemään edes jotain käsitöitä jollakin tavalla, niin kiitollinen saan olla! Voinnistani huolimatta selätin lokakuussa muutaman isomman käsityöhaasteenkin, joskin vastapainoksi muut tekeleet olivat sitten sitäkin simppelimpiä.


Lokakuussa valmistuivat:
  • 8.10. Villahousut (neuloen), langankulutus 432 g
  • 13.10. Köynnössukat (neuloen), langankulutus 190 g
  • 14.10. Junasukat (neuloen), langankulutus 44 g
  • 17.10. Vauvantossut 2 paria (neuloen), langankulutus 59 g
  • 18.10. Vauvantossut (neuloen), langankulutus 29 g
  • 21.10. Kissa (ommellen)
  • 24.10. Palmikkosukat (neuloen), langankulutus 234 g
  • 26.10. Pihlajasukat (neuloen), langankulutus 73 g
  • 29.10. Pipo ja lapaset (neuloen), langankulutus 147 g
  • 30.10. Kauluri (neuloen), langankulutus 78 g
  • 31.10. Virkattu kortti (virkaten), langankulutus 1 g

Lankaa kului lokakuussa 1287 g eli hiukan vähemmän kuin tänä vuonna keskimäärin, mutta ei mitenkään huomattavasti vähemmän. Lankaa ostin lokakuussa 150 g käsityömessuilta, eli kohtuudessa ollaan pysytty senkin kanssa. Lankavarasto alkaa näyttää taas ihan siedettävältä, kun joka paikka ei ihan pursua äärimmillään täynnä.

Ristipistojakin tuli tehtyä lokakuussa ihan mukavasti, toivottavasti saan keskeneräisen työni marraskuussa valmiiksi!

Marraskuun käsityösuunnitelmiin kuuluu ainakin parit sukat, joista ensimmäiset valmistunevatkin varmaan ihan marraskuun ensitunteina. Ehkä myös yksi lapaspari tulee tehtyä, ja yhtä pehmoleluakin suunnittelen. Haaveissa on edelleen saada aloitettua kirjoneuleliivi itselle, mutta se on nyt jo noin puolen vuoden ajan lykkäytynyt eteenpäin mukamas kiireellisempien juttujen mentyä edelle.

Vaan oman voinnin mukaan edetään, eli tehdään se mitä jaksan. Kroppa on viime päivinä antanut viitteitä vähän siihen suuntaan, että kovin kauaa ei enää tuo oikea puolisko jaksa osallistua yhtään mihinkään. Tätä kirjoittaessakin pitää välillä ihan pinnistellä, että sormet toimivat näppäimistöllä. Tosin tänään on ollut lääkärikäynti, eli voimat voivat senkin vuoksi olla tavallista heikommat. Mutta uskoisin, että kun kuukauden päästä kirjoitan seuraavaa kuukausiraporttiani, niin tästä sairaudestani tiedetään jo aika paljon enemmän. Tänäänkin saatiin ainakin yksi epäilty sairaus poissuljettua, eli aina tässä eteenpäin mennään pienin askelin. Hyvin, hyvin pienin askelin etenen minäkin ihan kirjaimellisesti sen minkä kävellä jaksan.

Täytyy vielä mainita, kun tuossa alussa tuo neulottujen villahousujen kuva komeilee, että tänään minua paleli niin valtavasti, että vedin pitkien puuvillakalsareiden päälle vielä nuo villahousut, pistin kaksi villatakkia päällekkäin ja kömmin isoäidinneliöpeiton alle hörppimään tulikuumaa teetä - ja silti vielä paleli. Mutta villahousut auttoivat sentään edes vähän, joten niille varmasti tulee tarvetta usein! :)

Toivotan kaikille ihanaa marraskuuta! :)

tiistaina, lokakuuta 30, 2012

Purppuraa ja turkoosia

Novita 7 veljestä -lehdestä bongasin heti lehden ilmestyttyä kivan setin, jonka arvelin sopivan eräälle marraskuun synttärisankarille. Sopivaa purppuraista lankaakin löytyi kotoa, mutta vähän piti miettiä, mikä väri sille sopisi kaveriksi. Rohkenin kokeilla vaaleaa turkoosia, joka sopikin yllättävän hyvin. Kannattaa olla värivalinnoissa rohkea! :)

Pipo ja lapaset
Tehty ajalla: 26.-29.10.2012
Malli: Novita 7 veljestä ekstra nro 11
Suunnittelija: Susanna Mertsalmi
Lanka: Novita 7 veljestä purppura (573) ja musta (099) sekä Novita Ilona turkoosi (031)
Langankulutus: 147 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 9-vuotiaalle
Muuta: Synttärilahjaksi. Lapasten silmukkamäärää lisätty 9-vuotiaalle sopivaksi.      

Ensin tarkoitukseni oli tehdä vain nämä pipo ja lapaset, mutta kun lankaa jäi, niin ajattelin kokeilla, riittäisivätkö ne kauluriin. Ja riittiväthän ne!

Kauluri
Tehty ajalla: 29.-30.10.2012
Malli: Hepsin kauluri hieman muokattuna
Lanka: Novita 7 veljestä purppura (573) ja Novita Ilona turkoosi (031)
Langankulutus: 78 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 9-vuotiaalle
Muuta: Synttärilahjaksi.
     
Kiitos Hepsille hyvästä kaulurin ohjeesta! Ohje on sikälikin loistava, että sitä on helppo muokata omiin tarpeisiin - tässä kaulurissa tekemäni muutokset ovat ihan vain silmukkamäärän muutos sekä lisäysten välillä on yhden silmukan sijaan kaksi silmukkaa. Reunuksessakin taitaa olla yksi kerros enemmän kuin ohjeessa. Mutta parhaat ohjeethan ovat muokkaamiskelpoisia, eikös? :)

Tarkoitukseni oli upottaa kauluriin loput langat noista kahdesta väristä, mutta vielä jäi jokunen metri kumpaakin, ei niistä olisi kuitenkaan enää uutta kerrosta kauluriin saanut. Sitten minulla välähti:

 
Virkattu kortti
Tehty: 30.10.2012
Malli: Omasta päästä
Lanka: Novita 7 veljestä purppura (573) ja Novita Ilona turkoosi (031)
Langankulutus: 1 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: Tavallinen kortti :)
Muuta: Synttärikortiksi   

Nyt on ainakin koko synttäripaketti samaa settiä korttia myöten. ;) Toivottavasti nuo neuleet mahtuvat ja lämmittävät.

Pakko vielä kertoa, että kun näin tätä tulevaa synttärisankaria viime kesänä, hän ei muistanut yhtään, kuka olen, koska näemme niin harvoin. Mutta kun muistutin, että hän sai minulta viime vuonna synttärilahjaksi neulotun siiliasustesetin, niin kyllä hän sitten muisti. Neuleista täti tunnetaan. ;)

Hyvää viikonjatkoa sinulle!

lauantaina, lokakuuta 27, 2012

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

En ole pariin vuoteen jaksanut osallistua Sukkasatoon tai muihinkaan vastaaviin tempauksiin, mutta Google Readerissa seuraan yhä joitakin tempauksia, ainakin tuota Sukkasatoa. Sieltä saa välillä hyviä ideoita omillekin sukkapuikoille myös niiltä käsityöharrastajilta, joiden blogia en itse seuraa. Nyt en muista, kenen sukkasatolaisen tekemänä näin pari viikkoa sitten hienon Pihlaja-setin, mutta idea oli niin loistava, että päätin itsekin matkia sitä. Tosin siinä näkemässäni setissä sukat olivat kokonaan kettu-kirjoneuletta, ja settiin kuului vielä lapaset ja pipokin (muistaakseni). Itse tein näihin sukkiin ainoastaan pienen kettu-raidan:

Pihlaja-sukat
Tehty ajalla: 24.-26.10.2012
Malli: Perussukka kettu-kirjoneuleraidalla, katsottu mallia karkkipaperista
Lanka: Novita 7 veljestä punainen (549), keltainen (268), luonnonvalkoinen (010) ja musta (099)
Langankulutus: 73 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 30
Muuta: Lahjaksi menossa Pihlaja-karkkipussin kera   

Alkuperäisessä suunnitelmassa ketturaita olisi ollut korkeampi ja ketut isompia, mutta jouduin vähän pienentämään kettua, koska keltainen lanka uhkasi loppua kesken. Itseasiassa se loppuikin kesken, joten jouduin taikomaan sitä lisää ikäänkuin tyhjästä - jääköön tekijän salaisuudeksi, miten niitä taikoja tehtiin. ;) Helpointa olisi ollut toki taikoa uusi kerä tuosta lähikaupasta, mutta pyrin nyt ainakin jonkin aikaa tekemään neuleet niistä langoista mitä kaapista löytyy, vaikken missään varsinaisessa langanostolakossa olekaan. Huomaan, että käsityön tekeminen on mielekkäämpää ja saa käyttää enemmän luovuutta, kun materiaali on rajallista - uuden langan ostaminen on jotenkin liian helppo ratkaisu. ;) Joka tapauksessa sukista tuli nyt tällaiset, ja ihan noista kyllä tuon karkkipussin kuvan tunnistaa.

Voi miten ihanaa oli neuloa ihan vaan perussukat! Tällaisia yksinkertaisia käsitöitä jaksan nyt tehdä paljon paremmin kuin monimutkaisia.

Kiitos myös paranemistoivotuksista! Parisen viikkoa pitäisi vielä odottaa kuvauksiin pääsyä, ja jos tämä on sitä mitä kaiketi eniten epäillään (tai ainakin itse epäilen, ja sama ajatus on vilahtanut lääkärin kirjoittamissa lähetteissäkin), niin eiköhän niistä kuvista sitten jo jotain pitäisi näkyä, vaikka senkin jälkeen on varmasti vielä pitkä tie varsinaisen diagnoosin ja hoidon saamiseen. Mutta näillä mennään mitä on annettu. Olo vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen, toiset oireet jäävät vähän vähemmälle ja toiset puskevat enemmän esiin. Kyllä täällä kotona ihan kohtalaisesti pärjää, kun tietää tämänhetkiset rajansa. Lasten syyslomaviikko on syönyt tavallista enemmän voimia, mutta on se yhdessäolo myös antanut paljon iloa, vaikkei olla paljon kotoa kauemmas päästykään.

Ihanaa viikonlopun jatkoa - huomenna saa nukkua tunnin pidempään tai vaihtoehtoisesti tunti lisää käsityöaikaa! ;) Muistakaa myös äänestää! :)

perjantaina, lokakuuta 26, 2012

Talvi

Talvi on tullut!


Kuopus on odottanut talvea jo pitkään, hän kun on meidän perheen talvi-ihminen. Satoihan täällä jo 16.10. hieman lunta, mutta se ei vielä jäänyt maahan toisin kuin eilen illalla satanut lumi. Sanoinkin illalla miehelleni, että täytyy käyttää poika vessassa aamulla ennen kuin päästää hänet ikkunan luo, muuten lirahtaa pissat housuun innostuksesta. ;) Aamulla sitten sanoin pojalle, että käypäs katsomassa ikkunasta ulos. Ja niin alkoi ensin pomppiminen sohvalla, sitten pomppiminen olohuoneen lattialla: "Talvi on tullut, talvi on tullut, talvi on tullut, talvi on tullut...!" Eipä ole yhtenäkään aamuna sujahtaneet vaatteet niin nopeasti pojan päälle tai uloslähtö sujunut niin vauhdikkaasti ja nurisematta kuin tänään. Ja omituisen kauan pojat ulkona tänään viihtyivätkin, yleensä ovat jo hetken päässä pyytämässä päästä sisälle.

Kuopus suunnitteli jo muutama viikko sitten, mitä hän tekee sitten, kun talvi tulee:

- Äiti, sitten kun tulee talvi ja mää meen ulos ja teen lumiukon, niin saanko mää sitten jääkaapista yhden porkkanan sille lumiukolle?
- Kyllä sää varmasti saat.
- Mutta äiti, kun mää oon tehnyt sen lumiukon, niin jos mää soitan meidän ovikelloa, kun mää en saa sitä meidän ovea ite auki, niin tuutko sää aukaseen mulle sen oven ja antamaan sen porkkanan mulle sieltä jääkaapista?
- Kuule, me voidaan tehdä niinkin, että laitetaan se porkkana sulle taskuun jo valmiiksi silloin kun lähdet sinne ulos tekemään lumiukkoa.
- Tuo oli kyllä hyvä ajatus, äiti!

Tänään sitten kaiveltiin jääkaapista porkkana. Ennen kuin ulos asti päästiin, niin porkkana ehti mennä poikki. No, ei kun uusi porkkana matkaan, mutta eikös sekin katkennut eteisessä. Kolmas porkkana pääsi ehjänä ulos saakka, mutta kun pakkasta oli -3 astetta, niin eihän siitä lumesta sitten lumiukkoa saanut tehtyä. Kuopus ei ollut kuitenkaan jäänyt asiaa harmittelemaan, vaan oli sitten syönyt taskustaan sen porkkanan ulkona. ;)

Meillä muuten kuopuksella on nykyään perinne, että kun katsotaan yhdessä elokuvaa, niin hänellä pitää olla aina naposteltavanaan elokuvaporkkana. ;) Paitsi lauantaisin, silloin meilläkin on karkkipäivä.


Tätä tulilatvaa olen yrittänyt saada hengiltä ja jättänyt sen parvekkeelle enkä ole kastellutkaan sitä ainakaan kahteen kuukauteen. Kovasti se kukkaa pukkaa, vaikka luntakin jo näkyy tuossa pöydällä kukan takana. En jaksanut tätä enää hoitaa, mutten raaski kukkivaa kukkaa nakata roskiinkaan. Saa nähdä, kukkiiko tämä mokoma talven ylikin. ;) Sisällähän meillä ei kasveja olekaan, eikä myöskään tule, jos asia on minusta yhtään kiinni. Leikkokukkia korkeintaan, jolleivät ole kovin pölyttävää sorttia.

Ihanaa talvista viikonloppua kaikille! :)

torstaina, lokakuuta 25, 2012

Auringonpaistetta

Kun viime viikolla esittelin edelliset valmistuneet aikuisen sukat, huokailin kovasti niiden työläyttä, mutta toisaalta olin supertyytyväinen siihen, että sain tehtyä niinkin haastavan sukkamallin valmiiksi. Kuvittelin jotenkin, että nämä uudet sukat olisivat helpommat, sillä ensinnäkään lanka ei ollut enää mustaa ja tätä jopa näki neuloa. Toisekseen kun edellisissä sukissa ei ollut varren kaaviossa mitään toistoa, vaan jokainen kerros oli erilainen, niin näissä sukissa sentään toistui 16 kerroksen mallikerta. Eli sen puolesta helpommat sukat. Vaan pakko on kai jo todeta, että oikea käteni ei yksinkertaisesti enää jaksa vääntää palmikoita, niin työlästä oli näidenkin tekeminen.

Silti olen kiitollinen siitä, että vaikka tuolle oikealle kädelle jo maitopurkin nostaminen tai kattilan hämmentäminen on iso voimainkoitos, niin pystyn sentään vielä neulomaan edes jotenkin! Olen kehitellyt tekniikan, jossa oikea käsi ainoastaan pitää neuletta ja puikkoa paikallaan ja vasen käsi tekee kaiken työn ja liikkeet. Siinä mielessä hyvä juttu, että vasemmassa kädessä on tunto normaali, koska kuten olen aiemminkin sanonut, minun ei tarvitse välttämättä katsoa neuletta laisinkaan (ainakaan ihan normaalissa sileä/ainaoikea/joustin/helmineuleessa), vaan sormet tuntevat, onko seuraavaksi vuorossa oikea vai nurja silmukka. Ja nimenomaan vasemman käden sormet ovat ne, jotka sen neulepinnan tunnistavat. Hyvä siis, että se käsi toimii!

Joka tapauksessa haasteellinen sukkapari on valmis, ja tässä tilanteessa saan olla ylpeä itsestäni, että jaksan vielä tarttua tällaisiinkin haasteisiin ja sinnitellä neuleen valmiiksi! :)

Palmikkosukat
Tehty ajalla: 15.-24.10.2012
Malli: Novita Sukkalehti 2011 malli a
Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: Novita 7 veljestä keltainen (268)
Langankulutus: 234 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 38
Muuta: Lahjaksi menossa


Ensimmäisessä salamalla otetussa kuvassa väri lienee lähimpänä totuutta, kun taas tästä alemmasta ilman salamaa otetusta kuvasta saa paremmin selvää mallista. Lankana tosiaan 7 veljeksen keltainen, ja ihan siitä syystä, että sukkien saaja toivoi löytävänsä lahjapaketistaan keltaiset sukat. Toivottavasti myös malli miellyttää, kaikkihan eivät välttämättä ole pitkien sukkien ystävä, kuten itse olen. Ja nämä ovat todella pitkät, itselläni yltävät ihan polvitaipeeseen saakka!

Sukkien valmistuttua hämmästytti sellainen seikka, että toinen sukka painoi 5 grammaa enemmän kuin toinen! Kiinnitin asiaan huomiota siksi, että ensinnäkin minua vähän jännitti, riittääkö lanka näihin sukkiin, minkä vuoksi punnitsin ensimmäisen sukan heti sen valmistuttua, ja samalla punnitsin myös jäljelle jääneen lankakerän ja totesin, että lankaa jää vielä 10 grammaa ylikin. Sitten kuitenkin lankaa jäi yli vain ihan pikkunöttönen, mikä harmitti siksi, että olin jo ehtinyt suunnitella tuolle 10 gramman jämälle käyttötarkoituksen, ja nyt se ei ihan riitä siihen mihin olin sitä ajatellut. Mutta kuinka voi olla mahdollista, että kun sukat on tehty samasta langasta samoilla puikoilla ja kerroksia on tasan tarkkaan saman verran ja sukat ovat kaikin puolin samankokoiset eikä toinen ole toista löysempi tms. - kuinka silti toinen sukka painaa 5 grammaa enemmän kuin toinen? No, eihän se käytössä tietenkään mitään haittaa, mutta ihmetyttää silti. :)

Auringonpaistetta on tänään paitsi sukissa myös ulkona. Vaikka oli se eilinen myrskysääkin mahtava! Kävimme kuopuksen kanssa pikkumutkan kaupassa, ja matkan varrelle tuuli oli puhaltanut lehdet yhteen isoon kasaan aidanreunustalle. Kuopus teki sen, mistä itse aina syksyisin haaveilen - ja olisin kyllä nyt mennyt kuopuksen seuraksi, jollei minulla olisi ollut ostokset selkärepussa, jonka selkään saaminen oli jo ollut oma urakkansa. Poika nimittäin meni siihen lehtikasaan makaamaan! :) Voi, kouluikäisenä mekin aina välitunnilla leikimme leikkiä, jossa joku haudattiin lehtikasan alle niin että pää vain näkyi - tekisi mieli leikkiä sitä vieläkin, sillä niin hauskaa niissä lehdissä on pyöriä... Ihanaa oli kuitenkin katsoa lapsen onnea, kun hän nautti syksystä täysillä! :) Minäkin nautin katsellessani maata, jonka puista pudonneet lehdet ovat värjänneet kauniin keltaiseksi - ihan näiden sukkien väriseksi!

Auringonkeltaista päivänjatkoa sinulle!

 

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2012

Novitan Joulu-lehdestä

Pistänpä tänne tiedon, jonka juuri sain sähköpostitse Novitalta. Nimittäin kun viime viikolla tekemäni Novita-katsauksen yhteydessä kerroin tilanneeni jo ennakkoon Novita Joulu -lehden, niin kommenttiin tuli kysymys, että miten sen voi tilata, kun Novita nettisivuilta sitä ei löydy.

Minä tilasin lehden ennakkoon laittamalla sähköpostia Novitan tilaajapalveluun, ja sain juuri äsken vastauksen, että tilaukseni on hyväksytty. Samassa sähköpostissa kerrottiin (vastauksena ihmettelyyni, miksei lehteä ole mahdollista tilata netin kautta), että lehti tulee nettisivuille myyntiin vasta 13.11. eli lehden ilmestymispäivänä. Siis jos lehden haluaa tilata ennakkoon ja kotiinkannettuna ilmestymispäivänä, niin tilaus täytyy tehdä sähköpostitse.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Täällä myrsky soittaa sinfoniaa, sitä on ihanaa kuunnella ja nautiskella sisätiloissa. Syksyä parhaimmillaan! :)

 

maanantaina, lokakuuta 22, 2012

Simo Siili

Eilen meidän lähistöllä tepasteli siili. Satuin huomaamaan sen pienellä kävelyretkelläni ja huikkasin asiasta lapsille, jotka leikkivät ihan siinä lähellä koulun pihalla, ja soitinpa vielä miehenikin paikalle kuvaamaan.


Lapsille tämä oli ensimmäinen kerta, kun näkivät siilin ihan livenä. Kovin oli arka siili, ei kylläkään lähtenyt juoksemaan pakoon, mutta välillä veti päänsä piikkien alle piiloon. Ja tuhisi ihanasti. :)


Siiliparkaa varmasti palelsi pakkaspäivänä, ja taisi olla kaveritkin häneltä hukassa. Löytyiköhän syötävää ennen talvilevolle menoa?

Ristipistopäivitys

Sunnuntai oli selvästikin neulan ja langan päivä. Kaikki tekeleet eivät onnistuneet (ks. kaksi edellistä postausta), mutta onneksi kuopus suhtautui asiaan ymmärtäväisesti: "Kyllä sää äiti sitten onnistut, kun oot taas terve." :) Mukavaa kuitenkin, että ristipistojen ompelu sujuu vähän paremmin kuin muut ompeluyritykset.


Kummasti tämä työ on taas edennyt muutamassa päivässä. Ensimmäinen kuva on siis muutaman päivän takaa, ja tähän jälkimmäiseen on tullut taas yksi väri lisää kokonaisuudessaan. Vielä kaksi väriä jäljellä. Kuvat on muuten otettu vähän eri valaistuksessa ja selvästikin hieman eri kuvakulmista, joten näissä saattaa sen vuoksi olla vähän värit pielessä, mutta kyllähän noista kuitenkin näkyy se, että pistoja on tullut lisää. :)

Hauskaa uutta viikkoa!

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2012

Lempipikkareiden uusi elämä osa II

- Ei tästä hernepussia tullutkaan.
- No, mikä siitä sitten tulisi?
- Siitä tulisi kissa!

Joskus voi käydä niin, että kun hiiri ryhtyy kissalle - tai tiikerille - räätäliksi, niin kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan.

Muutama tunti sitten esittelin ylpeänä lapseni vanhoista alushousuista tekemäni hernepussin. Hetken leikkimisen jälkeen huomasin, että pussista alkoi saumat repeillä ja niihin ehti tulla jo herneenmentävä aukko. Vanhojen pikkareiden kangas on yksinkertaisesti niin haurasta, ettei se kestä enää mitään, ainakaan herneiden painoa ja heittelyä. Ehkä siinä on syy siihen, miksi pikkarit ylipäätään hajosivat!

Mutta tämä äiti ei luovuta, kun on kerran tullut luvattua lapselle, että hänen rakkaista alushousuistaan tehdään muistoksi jotain kivaa. Ensin yritin tehdä hernepussiin vahvikeompelut, mutta nekään eivät kestäneet. Sitten ei auttanut kuin tyhjentää herneet pois - arvatkaa mitä meillä syödään lähipäivinä? ;) - ja täyttää pussukka vanulla. Vasta sen jälkeen syntyi idea siitä, mitä tuosta epämääräisestä pötkylästä voisi syntyä. Kaikki tämä tapahtui sen vartin-puolituntisen aikana, minkä pojat olivat ulkoilemassa iltapäivällä. Ja kun pojat palasivat sisälle, kuopusta odotti uusi yllätys:

Kissa nimeltä Tiikeri
Tehty: 21.10.2012
Kangas: Entiset pikkarit, jotka ehtivät käväistä hernepussinakin parin tunnin ajan
Koko: Venynyt jo muodottomaksi, kokoa hankala hahmottaa
Muuta: Pikkareiden uusi elämä osa 2

Kissa sai nimekseen Tiikeri kankaan kuvioiden mukaan. Aiemmin päivällä nakkasin osan revenneistä pikkareista roskiin, mutta kaivoin sieltä nyt jonkun kankaanlipareen, josta ompelin kissalle hännän. Naama on piirretty ihan tussilla.

Saa nähdä, kauanko tämä kestää halimista. ;) Jos ei kestä, niin sarja saanee jatkoa. Mitähän tästä voisi seuraavaksi tehdä? ;)

Lempipikkareiden uusi elämä

Varmaan jokaisella meistä on joku lempivaate, jota nuhjaantumisesta huolimatta haluaa käyttää aina vaan siihen saakka, kunnes vaate lopulta kuluu puhki, eikä senkään jälkeen haluaisi tästä luopua.

Meidän kuopuksella tällainen vaate oli lempipikkarit.

Ne olivat sellaiset vauvan alushousut, jotka on tarkoitettu käytettäväksi vaipan kanssa. Meillä tosin kestovaippojen päällä ei ole koskaan erikseen käytetty pikkareita, joten nämä on otettu käyttöön lähinnä vasta vaippaiän jälkeen. Mutta hyvin ne ovat mahtuneet vielä isommalle pojallekin, onhan niissä väljyyttä. Molemmat poikamme ovat niitä oman aikansa käyttäneet, ja meille ne pikkarit puolestaan rantautuivat todennäköisesti veljeni viisilapsisesta perheestä, jossa ainakin kaksi poikaa on niitä pitänyt. Mistä he sitten ovat ne pikkarit saaneet, se on jo suuri arvoitus - kenties niillä on ikää yli 20 vuotta!

Joka tapauksessa nämä vanhat pikkarit olivat kuopukseni suosikkipöksyt, mutta tänä syksynä ne alkoivat oikeasti kulua loppuun. Tänä aamuna katselin pikkareita pyykkinarulla ja totesin kuopukselle, että nyt on kyllä niin, ettei äitikään pysty näitä enää korjaamaan, vaan nämä joudutaan laittamaan roskiin ja sanomaan pikkareille hei-hei. Itkuhan siinä lapselle tuli, joten aloimme yhdessä miettiä, vieläkö niistä saataisiin lapselle joku muisto.

Idea syntyi, joten könkkäsin ainoaan avoinna olevaan lähikauppaan eli Siwaan ostamaan herneitä...

Hernepussi
Tehty: 21.10.2012
Kangas: Vanhat alushousut
Koko: Oisko jotain 10x20 cm
Muuta: Pikkareiden uusi elämä

Toivottavasti pikkarit kestävät leikin hernepussina. ;) Tai kestää sen minkä kestää. Kuopus on kuitenkin onnellinen, kun ei tarvinnut vielä luopua noista hellyyttävistä tiikereistä. :)

Tästä oli sekin hyöty, että samalla tuli hoidettua muutama korjausompeluhomma, jotka ovat pitkään odottaneet vuoroaan. Suurin osa oli tosin ihan käsinommeltavaa, mutta kun ompelukoneen lisäksi oli ompelupakki lankoineen ja neuloineen esillä, niin oli jotenkin helpompaa samalla vaivalla hoitaa sitten alta pois kaikki korjausta vaativat. Lähinnä ratkenneita saumoja ja irronneita nappeja.

Huvitti vaan, että taas minä ompelen syyslomalla. :) Tai siis minullehan tämä on edelleen sairaslomaa (muuten olisin kyllä vuosilomalla, mutta ne vuosilomapäivät on nyt siirretty jonnekin tulevaisuuteen odottamaan), mutta lapset ovat syyslomalla koulusta ja päivähoidosta. Monena vuonna olen usein kasannut syyslomaviikolle hirveän määrän ommeltavaa, yleensä sillä seurauksella, että hermot ovat menneet ja lopulta lomakin pilalle, minä kun en ole kovin hyvissä väleissä ompelukoneen kanssa. ;) Viime vuonna en ollut syyslomaviikolla edes lomalla, kun ei ollut vuosilomapäiviä kertyneenä, mutta silloinkin ompelin - töihin patjoja! :D Ja nyt sitten ihan hetken mielijohteesta tuli taas ommeltua! Viimeksihän minä olen ommellut joskus kevättalvella, eli ei tämä todellakaan ole ihan jokapäiväistä puuhaa, siksi siis hämmästelen, että joka vuosi ompeluhommat osuvat samaan ajankohtaan.

Kamalasti tuli juttua yhdestä vaivaisesta hernepussin ompelusta, joka ei vaatinut kuin kahden sauman ompelun, koska hyödynsin pikkareiden valmiit saumat. ;) Mutta pitää repiä ilo irti kaikesta pienestäkin onnistumisesta!

Suloista sunnuntaita! :)

 

perjantaina, lokakuuta 19, 2012

Novita Talvi 2012

Eipä olisikaan postinkantajalla ollut tänään meidän oven taakse asiaa, jollen sattuisi olemaan Novitan tilaaja. :) Sen ansiosta luukku kolahti tänäänkin, ja sain mukavaa viikonloppu-/sairaslomalukemista.


Novita Talvi-numerosta löytyy yleensä varsin vähän neulottavaa minulle, enkä osaa tästäkään lehdestä varmuudella sanoa, tuleeko koskaan tehtyä näistä mitään, mutta oli tässä paljon kauniita neuleita, joita voisin harkita, jollei minulla sattuisi olemaan jo ennestään loputtoman pitkä puuhalista. ;)

Kuvat: Novita

Eniten taisin kiintyä tässä lehdessä sukkamalleihin. Malli 6 kirjoneulepolvisukissa on aivan ihanat värit, ja todella taidokkaasti yhdistetty yksivärisiä ja itsekseenraidoittuvia lankoja!

Malli 22 kirjoneulesukkien ohje on valitettavasti kirjoitettu miehen jalkaan, mutta koska mallikerta on vain neljän silmukan levyinen, niin äkkiäkös tuon muuttaa naisen jalkaan sopivaksi. Omiin sukkiini käyttäisin jotain muuta väriyhdistelmää, en siis ainakaan mustaa. ;)

Malli 45 kirjoneulesukat vaikuttavat myös kivoilta, mutta ihmettelen, miten nro 39 sukissa voi silmukkamäärä olla 60 silmukkaa. kun noissa toisissa nro 42 sukissa on 52 silmukkaa? Molemmissa sukissa on lanka siis 7 veljestä. Itse laitan omiin 7 veljestä -sukkiini 44 tai 48 silmukkaa ja Nalle-sukkiin mallista riippuen 48-56 silmukkaa, joten jos mallissa on 60 silmukkaa, niin lanka olisi minulla joku Nallea ohuempi Ticotico, Fabel tms. ohut sukkalanka.

Malli 31 lapsen kaksipuoleisia kääntösukkia aion melko todennäköisesti kokeilla, sillä kummitytöllä taitaa olla juurikin sopivankokoinen jalka. Annan kylläkin noottia lehden tekijöille siitä, että sukat on kuvattu vain toiselta puolelta, jolloin tämä kaksipuoleisuuden idea jää nopeasti hoksaamatta - ohjeen perusteella ymmärsin, että sukkia voi käyttää myös "nurin päin", jolloin värit ovat vain päinvastoin kuin kääntöpuolella.

Kuvat: Novita

Isommissakin neulevaatteissa oli paljon mukavia ideoita. Malli 20 palmikkotunikassa on kaunis palmikkokuvio, mutta en ymmärrä, miksi 7 veljeksen vahvuisessa neuleessa on lyhyet hihat? Minä ainakin kaipaan ensimmäisenä lämmikettä käsivarsilleni ja jaloilleni, en niinkään keskivartalolle, joten kyllä minä pitkät hihat kaikkiin talvineuleisiini haluan. Samaa voisin sanoa malli 21 liivistä, mutta kyllähän sen alle voisi sitten pitkähihaisen paidan pukea. Lehdestä poimittua: "Pitkä liivi lämmittää ihanasti, mutta ei ole liian kuuma lämpimissä sisätiloissakaan." No, ei varmaan ole lämpimissä sisätiloissa kuuma, mutta jos työpaikalla puhaltaa ilmastointi niin voimakkaasti, että siellä on oltava villatakki kesähelteelläkin (samaa valittavat myös työkaverit, eli ei ole ainoastaan minun ongelmani), niin ymmärrätte varmaan kritiikkini lyhythihaisia neuleita kohtaan. ;)

Kuvat: Novita

Onneksi pitkähihaisiakin neulemalleja löytyy. Malli 47 pitsineulejakku ihastutti minua kovasti, vaikka onkin mohairista (vai mitä se Rose nykyään mahtaa ollakaan koostumukseltaan?) neulottu. Ihanaa pitsiä on myös malli 49 puserossa. Tykkään myös malli 51 punaisesta pitsineulejakusta muuten, mutta ensisilmäyksellä näyttää siltä, kun pusero olisi puettu nurinpäin, niin vahvasti tuossa tuo sileä nurja vaikuttaa.

Kuvat: Novita

Nautin tämän lehden kirjoneuleiden ihanista väreistä! Malli 1 kirjoneuletakki on kyllä ihana, ja voisin kuvitella käyttäväni samoja värejäkin muuten, mutta ehkä tummansinisen tilalle vaihtaisin jonkun muun värin. To do -listalle menee tämä ehdolle!

Polvekeraitojen ystävä kiittää jälleen ihanasta siksak-neuleesta! Malli 3 neuletakissa on kyllä kauniit värit, ei välttämättä minun päälleni, mutta aika tavalla sellaisia minun "sisustusvärejäni". Voiko neuletakin tehdä ihan vain olohuoneen koristukseksi? ;)

Meidän olohuoneen värinen on myös malli 74 neuletakki, jossa on niin hauskasti yhdistelty erilaisia lankoja. Niin lämpimän näköinen! :)

Kuvat: Novita

Olohuoneen koristukseksi sopisivat myös malli 8 myssy ja malli 10 lapaset, ainakin väriensä puolesta. Eipä silti, on näissä kaunis mallikin.

Kuvat: Novita

Malli 28 lapsen kirjoneuleponcho näkyy olevan sen verran ison tyttölapsen päällä, että arvelisin tuon mahtuvan myös aikuiselle. Tuollainen voisi olla kyllä kiva olla olemassa kaapissa muiden käyttämättömien ponchojen seurana. ;)

Vaippahousuille ei ole enää meidän perheessä tarvetta, mutta entisenä fanaattisena kestovaippailijana (meidän lapset eivät ole käyttäneet koskaan ainoatakaan kertakäyttövaippaa edes synnytyssairaalassa!) kiinnitin näihin malli 33 vaippahousuihin huomioni. Hämmästyttävintä näissä minusta on se, että ne on kudottu Novitan Hahtuvaisesta, eli siitä huovutusvillasta, joka ei ole lankaa laisinkaan! Minullahan on tuolla erään lipaston laatikoissa valtaisa kokoelma Hahtuvaista, joten mietiskelin, josko niistä oikeasti voisi kutoa vaippahousuja vaikka lahjoitettavaksi? Tekisi melkein mieleni ihan kokeilla!


Vielä kurkistus lehden sivuille. Vaikka en ole enää moneen vuoteen viettänyt joulua, pistin kuitenkin Novitalle tilauksen marraskuussa ilmestyvästä Novita Joulu -lehdestä. Noista jouluisista malleista en välitä, mutta kiinnitin huomiota siihen, että tulevassa lehdessä on Angry Birds -malleja, kuten tässäkin lehdessä on yksi linnun malli. Tosin voin sanoa, kun minulla on jo puolentoista vuoden ajalta kokemusta noiden Änkkäreiden virkkaamisesta, että ei ne kovin kummoista taitoa tai ohjetta vaadi, sen kun virkkaa menemään omasta päästä. :) Ja siihen nähden, että tosiaankin me virkkaajat ja värkkääjät olemme jo ainakin sen puolitoista vuotta näitä hahmoja vääntäneet, Novita on näiden ohjeiden kanssa "hieman" jälkijunassa. Toisaalta uskoisin, että oma aikansa kestää saada lupa tunnetun brändin hahmojen ohjeiden julkaisuun - kun me harrastelijat teemme omaan käyttöön, niin siihen ei sen kummempaa lupaa tarvita, muuta kuin ottaa koukun ja lankaa käteen ja alkaa virkata.

Joka tapauksessa mahtava homma, että Novita ja Rovio tekevät tässä asiassa yhteistyötä, ja että nähtävästi näiden ohjeiden julkaisuun on ihan Rovion suostumus! Tässä juuri yhtenä päivänä mietin, että kun meillä Suomessa on nyt tällainen maailmanlaajuisesti menestyvä ja tunnettu yritys/brändi, niin onhan se hienoa, että menestyksestä saavat osansa myös muut kotimaiset yritykset. Tällä viikolla juuri uutisoitiin, että Fazer on tehnyt Angry Birds -karkeillaan kaikkien aikojen myyntituloksen, vaikka karkit ovat olleet myynnissä vasta muutaman kuukauden. Vaikka loppujen lopuksi yhteistyö jonkun kotimaisen lankatehtaan kanssa tuntuu ihan pieneltä verrattuna esimerkiksi Angry Birdsin sopimuksiin Nasan tai George Lucasin (Star Wars) kanssa. Mutta tästä voimme päätellä, että Änkkäreiden virkkaaminen on nyt ihan sallittua! Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia Änkkäri-ohjeita tuossa joululehdessä sitten onkaan...

Päätän tämänkertaisen Novita-katsaukseni tähän. Hyvää viikonloppua! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)