Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

maanantaina, lokakuuta 31, 2011

Lokakuun raporttia ja marraskuun suunnitelmia

Lokakuu, ihana lokakuu! :) Niin monta kertaa olen todennut, että lokakuu on lempikuukauteni, eikä se pettänyt minua tänäkään vuonna. Olen suunnattomasti nauttinut raikkaista syyssäistä, lumoutunut syksyn väriloistosta, imenyt sisääni huumaavaa syksyn tuoksua, hurmaantunut myrskyn paukkeesta nurkissa, tanssinut yhdessä sadepisaroiden kanssa, antanut ajatusteni lentää hämyisissä syysilloissa... kerrassaan iloinnut syksystä ja nimenomaan lokakuisesta syksystä kaikilla aisteillani! :) Saan voimia syksyisestä luonnosta, raikas sää antaa minulle energiaa ja tuntuu kuin syyssateessa astellessani kasvaisin ja vahvistuisin yhdessä metsän sienien kanssa, ja ovathan pimeät syysillat, varsinkin ne myrskyillat, niin romanttisia... ;) Voi, miten ihana syksy tämä onkaan ollut - eikä tämä tähän lopu, sillä mainio marraskuu on vielä edessä, mitä kaikkea hauskaa se sitten tuokaan tullessaan. :)

Vaan syksyn romanttisista haaveista ja ajatuksista pikaisesti paluu arkisempiin asioihin eli niihin lokakuussa valmistuneisiin käsitöihin:


 Lokakuussa valmistuivat:

  • 5.10. Päivänkakkara-jakku (virkaten), langankulutus 595 g
  • 5.10. Huivi ja vyö (virkaten), langankulutus 37 g
  • 23.10. Angry Birds -munien pesä (virkaten), langankulutus 8 g
  • 23.10. Angry Birds oranssi lintu (virkaten), langankulutus 37 g
  • 28.10. Patjat 12 kpl (ommellen)
  • 30.10. Torkkupeitto (virkaten), langankulutus 1250 g

Vähäinen on valmistuneiden saldo taas määrässä laskettuna, mutta puntari näyttää mukavasti 1927 grammaa, eli ei paha ollenkaan. :)

Lankaostoksia tuli taas tehtyä peräti 1750 grammaa, mutta se on vähemmän kuin kulutetut langat, eli miinuksen puolelle mentiin - jee! :) Sitä paitsi noista ostoksista on 100 g lankaa, joka loppui kesken työn viimeistelyn, eli sitähän ei lasketa, kun oli "pakko-ostos", eikä mun mielestä myöskään lasketa niitä 1300 g lankaa, jotka ostin värjäystarkoitukseen. Eli eihän tuossa ole kuin säälittävät 350 grammaa oikeita ostoksia, jotka ovatkin sitten messuostoksia.

Lokakuussa on kyllä kylvetty väreissä ihan kirjaimellisesti. Paitsi että luonto on ollut kauneimmillaan ja värikkäimmillään, niin langat ovat uineet väreissä värjäyskurssin ansiosta. Tämä harrastus tulee varmasti jatkumaan, vaikka pieniä pettymyksiäkin tuli sillä saralla (siitä lisää ehkä seuraavassa postauksessa).

Ristipistorintamalla on ollut tosi hiljaista. En pistellyt piston pistoakaan koko kuukautena, ennen kuin sitten kuun toiseksi viimeisenä päivänä havahduin siihen, että pitäisikö vähän pistää lankoja ristiinkin. Joten tässä vaivainen yhden sunnuntai-illan pistelytulos:



Jos pistelisin tällaisen määrän jokaisena iltana (mikä on käytännössä mahdotonta, kun olen parina iltana viikossa töissäkin), niin eipä kestäisi kauaa valmistuminen. Nyt siis sain tuon oikeassa alakulmassa olevan ympyrän valmiiksi, eli taas yksi etappi ohitettu. Nuo pienet yksityiskohdat motivoivat pistelemään niin, että tulee aina joku tietty kohta valmiiksi. Vaan kohtapa tässä on taas edessä laajoja alueita, joiden kimppuun täytyy vain käydä sinnillä. :)

Mitäs sitten marraskuulle suunniteltaisiin?

Ristipistot ainakin voisivat edistyä vähän enemmän kuin lokakuussa, mutta en ota paineita. Kesken on tällä hetkellä sukkia itsevärjätyistä langoista, joten ne haluaisin saada valmiiksi marraskuun aikana. Samoin aloittelin ihan lokakuun lopussa siililapasprojektia, ja tarkoitus on tehdä useampiakin pareja siilejä, osa lahjoitettavaksi kenties hyväntekeväisyyteenkin. Kuopus on tilannut itselleen taas uuden pehmolelun tai itse asiassa kaksikin, mutta ne saavat odottaa sitä aikaa, että olen pitänyt pienen tauon virkkaamisesta. Nyt voisi vaihteeksi tehdä vähän pienempiä käsitöitäkin, sillä viime aikoina on tullut työstettyä noita tosi isoja töitä. Blogin lukijoiden kannaltakin olisi varmasti kivempi, jos tänne ilmestyisi vaikkapa pari valmistunutta pikkutyötä viikossa kuin yksi jätti-iso työ kerran kuukaudessa - vai mitä? ;)

Joka tapauksessa kiitän teitä kaikkia taas mielenkiinnostanne blogiani ja tekeleitäni kohtaan kuluneen kuukauden aikana! Kiitos, että jaksatte käydä täällä ja jättää välillä kommenttejakin! :) Toivotan mitä mahtavinta marraskuuta ja oikein paljon intoa käsitöiden parissa!


Ps. Syksyn värejä on meillä kotonakin sisustuksessa - tai onhan tämä värimaailma meillä ympäri vuoden, ei lempivärit katso kalenteriin. ;)

sunnuntaina, lokakuuta 30, 2011

Tilkkumaniaa?

Tänä vuonna on tullut tehtyä jokunen isoäidinneliö. Olen aina ollut isoäidinneliöfani, ja virkannut neliöistä melkein mitä vaan aina tossuista kasseihin - mutten ennen tätä vuotta en vielä yhtään peittoa. No, tänä vuonna on tehty ensin vauvanpeitto Novitan maailmanennätystempaukseen, sitten jättitorkkupeitto meidän olohuoneeseen, sitten hento vaaleanpunainen peitto kuopukselle, sitten välillä pari puseroa/jakkua isoäidinneliöistä, yksi jakku toisenlaisista tilkuista, jossain välissä taisin tehdä isoäidinneliö-sytomyssyjäkin... ja nyt sitten taas peitto, tällä kertaa esikoiselle hänen toiveistaan ja hänen pyytämillään väreillä. Onko tämä jo jonkinlaista tilkkumaniaa? :)

Torkkupeitto
Tehty ajalla: 5.-30.10.2011
Malli: Isoäidinneliö
Lanka: Novita 7 veljestä metsänvihreä (391), musta (099), punainen (549), sammaleenvihreä (322) ja verenpunainen (587)
Langankulutus: 1250 g (melko tarkasti 250 g per väri)
Virkkuukoukku: 5 mm
Koko: 110x145 cm
Muuta: Esikoiselle.


Tämä esikoisen valitsema värimaailma on minun makuuni hivenen liian tumma ja synkkä, tai itse asiassa en saanut pojalta muuta väritoivetta kuin punainen, vihreä ja musta, ja otin niitä värisävyjä, mitä tällä hetkellä sattui 7 veljeksen värikartassa olemaan. Keväämmällä olisi voinut olla vähän raikkaampaa vihreääkin tarjolla, vaan nyt piti tyytyä tähän. Vaan jos poika tykkää, niin mikäpä siinä. Ei hän kyllä tätä peittoa kommentoinut muuten kuin "liian villainen". Ei siis ehtinyt vielä testata eikä mitään. No, en minä kyllä osaa torkkupeittoa ajatella muusta kuin villasta, mutta ehkäpä poika huomaa villan arvon sitten, kun hän tähän peittoon käpertyy lämmittelemään. :)


Osa kollaasin kuvista on otettu salamassa, osa ilman salamaa, värit lienevät oikeammat noissa ilman salamaa otetuissa eli vähän tummemmissa kuvissa, eli tuossa ylemmässä yksittäisessä kuvassa ja kollaasin keskikuvassa.

Nyt luulen, että on pakko pitää vähän virkkaustaukoa. Tykkään kyllä virkkauksesta melkeinpä enemmän kuin neulomisesta, ja virkkaustyö on niin paljon kätevämpi nakata käsilaukkuun bussimatkoja varten (missä tämäkin peitto on suurimmaksi osaksi virkattu), neuleet tahtovat aina lähteä purkautumaan laukun pohjalla. Kyllä virkkauskin saattaa purkautua, mutta siitä saa helpommin heti kiinni kuin puikoilta pudonneista silmukoista. Kädet ovat kestäneet varsin hyvin virkkausta, mutta tämän peiton viimeistely alkoi ottaa tosi lujille, osittain varmastikin peiton painon takia. Eli vaikka yhä himottaisi virkata tilkkuja, niin nyt taitaa olla pakko vähän aikaa neuloa.

Isoäidinneliöfanitus jatkuu kyllä vielä tämän jälkeenkin. :) Vielä on listallani virkkaamatta ainakin yksi tunika/mekko isoäidinneliöistä, ja ehkä niitä peittojakin vielä syntyy...

Ihanaa syyshämäräistä sunnuntai-iltaa kaikille! :)

perjantaina, lokakuuta 28, 2011

Ommeltua ja uunissa paistettua

Eilen minulla oli ompelupäivä. Ja vielä ihan palkallinen sellainen. Syynä moiseen ensinnäkin tämä syyslomaviikko, jota en kuitenkaan voinut ottaa lomana, koska minulle ei ole lomapäiviä ehtinyt vielä kertyä. Ja kun olen monta vuotta joutunut olemaan kaikki koulujen loma-ajat palkattomilla lomilla (eli käytännössä noin 20 viikkoa vuodessa), niin ei oikein huvittanut ottaa palkatonta lomaa vapaaehtoisesti. Onneksi pääsin alkuviikosta sinne leirille ja loppuviikoksi esimies keksi, että voisin ommella ne 12 patjaa, joita olen toivonut tilattavaksi töihin ja joille ainakin minulla on omissa ryhmissäni tarvetta. Huvitti vain, että tähän patjan ompeluun piti esimiehen pyytää ensin ihan papin siunaus... ;) Tai siis lupa kirkkoherralta. :) Lopulta sain vielä luvan ommella kotona, mikä passasi hyvin siinä mielessä, ettei tarvinnut jättää tuota syyslomalla olevaa koululaista ihan yksin kotiin kahdeksi päiväksi. Tänään hän oli sitten muutaman tunnin itsekseen kotosalla aamusta, kun kävin nakkaamassa valmiit patjat töihin. Oikeastaan minulla oli kotona vain yksi patja mallina, eli kävin hakemassa patjat ensin yhdestä paikasta ja sieltä huristelin bussilla toiseen paikkaan, jossa laitoin päälliset paikoilleen ja jätin puolet patjoista sinne, ja työkaveri tarjoutui ystävällisesti viemään omalla autollaan toisen puolen patjoista toiseen paikkaan, ettei minun tarvinnut enää ajella bussilla noiden patjojen kanssa, vaikka olisin minä kyllä voinut senkin tehdä, ei nuo patjat paina käytännössä mitään. :)

Patjat 12 kpl
Tehty ajalla: 22.-28.10.2011
Kangas: Eurokankaasta puuvillaa
Koko: 60x140 cm / kpl
Muuta: Tarranauhakiinnitys. Töihin ommeltu. Vaahtomuovipatjat ETRAsta (ent. Pohjolan Kumi).

Semmoisiapa noista sitten tuli. Toivottavasti osoittautuvat sitten hyviksi patjanpäällisiksi, eivätkä ihan heti kulu puhki. Arvoin vähän tuon kankaan suhteen, kun sain ohjeen, etten saisi ostaa kalliita kankaita, mutta mitään hintarajaa minulle ei sanottu, niin en sitten uskaltanut ostaa vahvempaa ja tuplasti kalliimpaa kangasta vaan tyydyin hivenen tukevampaan puuvillaan. Tein mahdollisimman simppelit ommella ja käsitellä, ja nämähän ovat tietysti irroitettavat ja pestävät. Aikahan sen näyttää, miten nämä toimivat käytännössä, ja minä näitä nyt pääasiassa tulenkin käyttämään.

Kotiuunissa on paistunut tänään tämmöistä:


Viimein sain lämpökäsittelyyn ne puuvillalangat, jotka värjäsin viime viikon torstaina värjäyskurssilla. Ope antoi langoille pienen rasian ja käski säilyttää langat siinä niin kauan, että ne kuivavat, mutta eiväthän ne siinä kuivaneet ollenkaan ja kodinhoitohuone alkoi haista jo liian voimakkaasti etikalta. Niinpä nostin langat pari päivää sitten vähän laakeampaan astiaan, jossa ne olivat tänään sitten ihan kuivat. Ei kun uuniin 125 asteeseen (suunnilleen sama kuin puuvillan silityslämpötila), jossa annoin niiden olla jonkin aikaa. Nyt ne saavat taas pari päivää ässähtää ihan rauhassa ja sen jälkeen ne pestään tai ainakin huuhdellaan. Saa nähdä mitä noista tulee... Märkänä niissä oli ihan tasaisesti sitä väriä, mutta kuivuttuaan se väri on paakkuuntunut osaksi ihan tummanpunaiseksi ja osassa kohtaa on taas vaaleamman punaista. Voi olla, että jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi puuvillavärjäykseksi, jos ei onnistu kunnolla. Villan värjäys on paljon yksinkertaisempaa, ainakin noilla Kool Aideilla. Mitähän Kool Aidia tähän laitoin, jotain kirsikkaa?  Taisi olla Black Cherrya, ellen väärin muista.

Mieli tekisi taas värjäillä lisää, tuli nimittäin tänään bussissa istuessani mieleen yksi idea kattilavärjäykseen... Ja edelleen meillä on kuopuksen kanssa värjäämättä ne vaaleanpunaiset langat. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

keskiviikkona, lokakuuta 26, 2011

Syksyä ja Ullaa

Nyt ollaan taas kotosalla! :)

Ihanaa, kun on vaihteeksi tällainen työviikko, että on vähän erilaisia työtehtäviä kuin yleensä. Vaikka tunnustan, että tämä leiri taisi olla tähän mennessä rankin, jolla olen ollut. Rippileireillä on sentään päässyt joskus ottamaan päiväunet - toisaalta niillä on jäänyt sitten yöunet vähemmälle. Nyt sain yöllä ainakin nukkua riittämiin, mutta päivällä riitti senkin edestä hommaa. Mutta kivaa oli silti! :) Uusi tilanne oli sekin, että oma lapsi oli leiriläisenä - nyt ymmärrän hiukan sitä, mistä olemme hänen opettajiensa ja aikanaan päiväkodin väen kanssa puhuneet. On se lapsi ihan erilainen muiden lasten seurassa kuin täällä kotona! Mielenkiintoiset leiripäivät oli siis kaikin puolin. :)

Ehdin hiukan kierrellä maastoa (parinkymmenen metrin säteellä majoitusrakennuksestamme) sillä aikaa, kun lapsilla oli liikuntaleikkejä pihalla. Kamera tietysti tallensi tätä ihanaa syksyistä luontoa, jotta on taas talvella jotain mitä muistella ja kesällä jotain mitä odottaa... Jos kuukausi sitten kuvittelin kuvaavani luontoa kauneimmillaan, niin yhä olen sitä mieltä, että luonto on kauneimmillaan myös näin loppusyksystä. Vaan nyt on viimeiset hetket nauttia syksystä ennen kuin lumi peittää maan...


Ihana, ihana syksy! :)

Joka vuosi tuntuu siltä, että tämä syksy on kauniimpi kuin kaikki edelliset - nautin syksyistä aina vaan enemmän ja enemmän (siinä missä ällöän kesää joka vuosi entistä enemmän). Ja kun nappaa kameran mukaan, niin jotenkin löytää aina vaan uusia ihasteltavia asioita syksyssä, eikä kaikkia tarvitse kameralle tallentaakaan.

Mainitsenpa vielä, että uusi Ulla on ilmestynyt, tai ilmestyi jo sunnuntaina, vaan en jaksanut silloin enää alkaa asiasta näpyttelemään. Mitäs kaikkea sieltä bongasinkaan...? Florentine-, Penni- ja Merenkulkija-sukat ainakin tuntuivat mielenkiintoisilta, täytynee laittaa ne listalle. :) (tai siis Pennit ovatkin säärystimet, mutta voihan ne aina jatkaa halutessaan sukiksikin)

Oikein ihastuttavaa syysviikon jatkoa kaikille! :) Huomenna (ja ehkä ylihuomennakin) mulla onkin sitten ompelupäivä ja palkallinen sellainen. ;) Moninaiset ovat nämä työtehtävät... yritän muistaa ottaa kameran mukaan sitten, kun käyn sijoittamassa ompelusten lopputulokset paikoilleen. :)

tiistaina, lokakuuta 25, 2011

Tiedotus

Tervehdys täältä leirin keskeltä!

Tenavat ovat pihalla juuri suunnistamassa muiden työntekijöiden kanssa, joten livahdin tänne toimiston puolelle kurkkaamaan sähköpostit. Hassua, että täällä korvessakin toimii samat tunnukset koneelle kuin työpaikalla... en välillä kykene käsittämään näitä tietoteknisiä ihmeellisyyksiä. :)

Ihan vain sähköpostiani tulin koneelle kurkkimaan, ja huomasin, että olin saanut pyynnön liittää blogiini pienen tiedotuksen meneillään olevasta keräyksestä. Siispä tässä copypastella ote saamastani sähköpostista:

---

Neulekeräys katulasten hyväksi!

Hyväntekeväisyysjärjestö Ohi Älä Käy ry on käynnistänyt neulekeräyksen vähäosaisten lasten hyväksi! Neulo lapasia, pipoja tai kaulahuiveja joulukuussa järjestettäviin myyjäisiin – tyyli on vapaa. Yhdistys ottaa vastaan myös muita käsitöitä. Pääkaupunkiseudulla ja Turussa pidettävien joulumyyjäisten varoilla viedään jouluksi ruoka-avustusta Viron lastenkoteihin, katulapsikeskuksiin ja köyhiin perheisiin.

Neuleet ja muut käsityöt pyydetään lähettämään keräyksen sivuilla olevaan osoitteeseen 30.11.2011 mennessä.

Kaikille osallistuneille yhdistys tarjoaa etusetelin käsityöliikkeeseen!

Myyjäisten pitopaikka- ja aika tullaan tiedottamaan yhdistyksen kotisivuilla.

Keräyksen tuotto julkaistaan joulumyyjäisten jälkeen yhdistyksen sivuilla ja joulun jälkeen yhdistys kertoo matkakertomus -osiossa joulukuun avustusmatkasta.

Humanitäärinen yhdistys Ohi Älä Käy ry on rekisteröity vuonna 2004.

Lisätietoa neulekeräyksestä: www.katulapsiapu.fi/osallistu.html#4
Tapahtuma facebookissa: http://www.facebook.com/event.php?eid=219528191447435

---

Eli siitä vaan osallistumaan, ken tuntee siihen vetoa.

Mukavaa viikon jatkoa! :)

 

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Tilaustöitä ;)

Mietin tuota otsikkoa, että mitä siihen laittaisin. Lopulta tuumasin, että tilaustöitä tässä on tullut tehtyä, vaikka omaan kotiin jäivätkin.

Oikeastaan kaikki alkoi siitä, että sovimme kuopuksen kanssa värjäävämme jossain vaiheessa yhdessä vaaleanpunaista lankaa, josta teen sitten kuopukselle jotain (tai hänelle varmaan riittäisi, jos hän saisi sen kerän itselleen ihan vain halailtavaksi). Kun sitten kysyin, että mitä hän haluaisi minun siitä tekevän (että tiedän, värjätäänkö 7 veljestä, Nallea vai mitä), niin hän ilmoitti haluavansa vaaleanpunaisen pesän Angry Birdsien munille. Ajatus ei oikein houkutellut - värjätä käsin lankaa jotain pesää varten? No sitten, kun selvisi, että sen pesän on tarkoitus olla ihan pieni vain: poika näytti omilla 3-vuotiaan pikkukourillaan, miten pienestä on kyse, niin johan alkoi äidillä raksuttaa. Onhan sitä mummun lahjoittamaa kaameaa vaaleanpunaista mohairia vielä kaapissa vaikka vähän isompaakin pesää varten! Mutta koska tarve oli vain ihan pienelle pesälle, niin siinähän ei kauaa nokka tuhissut, noin 10 minuutissa sen pyöräytin:

Angry Birds - munien pesä
Tehty: 23.10.2011
Malli: Oma / Kuopuksen ohjeiden mukaan
Lanka: Kattens Carol vaaleanpunainen (9127)
Langankulutus: 8 g
Virkkuukoukku: 5 mm
Koko: Halkaisija n. 8 cm
Muuta: Saaja tykkäsi ja tarpeeseen tuli. 

Juuri sopivasti nuo kesällä virkkaamani kolme munaa tuohon pieneen pesään mahtui ja kuulemma siitä tuli ihan sellainen kuin pitikin. Hyvä, että käsityöni kelpaavat edes jollekin! :)

Toinen tilaus tehtiin samalla, ja itseasiassa olin jo osannut tätä odottaa. Rovio julkaisi tänä viikonloppuna uuden Angry Birds Halloween -pelin, jonka mieheni latasi pojille eilen, ja siinä tuli peliin uusi oranssi lintu. Ei mennyt kuin vuorokausi, kun kuopus ilmoitti tarvitsevansa leikkeihinsä oranssin linnun, joten siinäpä se tämä sunnuntaipäivä sitten menikin... ;) Mallia otin tästä ainoasta kuvasta, jonka onnistuin tuoreesta pelihahmosta löytämään sekä vilkaisin tämän videon.

Angry Birds oranssi lintu
Tehty: 23.10.2011
Malli: Oma
Lanka: Novita 7 veljestä oranssi (278), musta (099), luonnonvalkoinen (010) ja ruskea (653)
Langankulutus: 37 g
Virkkuukoukku: 4,5 mm
Koko: Halkaisija n. 10 cm
Muuta: Mieluinen tuli, joskin ei ihan näköinen.

Hoksasin juuri, että voinkin osallistua näillä Virkkausringin Leikkimielellä -tempaukseen, kun ovat virkattuja leluja molemmat. :)


Kuopus on muuten hyvä esittämään näitä toiveitaan. Eilen olin ompelemassa koneella, kun kuopus ihan vaivihkaa toi siihen ompelukoneen viereen mustan Angry Birds -lintunsa, josta oli sauma auennut. Äiti ymmärsi vihjeen, nyt on sauma kursittu umpeen ja vähän lisätty lintuun täytettäkin. ;)

Sitten vielä vähän väri-ilottelua:


Torstaina värjätyt langat ovat nyt kuivuneet ja vyyhdit kerin palloiksi tänä aamuna. Muutenhan nuo olisivat saaneet olla vyyhdillä, ovat siinä kauniimpia kuin kerällä, mutta minulla meni vähän värjäystouhuissa langat solmuun, niin halusin selvittää sen sotkun samantien, ja se onnistui vain kerimällä nuo keriksi. On ne ihania palleroinakin - vaan miten ihania mahtavat olla sitten neulottuina tai virkattuina? Suunnitelmia noille uusille värjätyille ei vielä ole ihan kaikille. Murretusta punaisesta teen melko varmasti sukat lahjaksi, keltaisesta nappivarsisukat itselleni. Turkoosi-keltainen voisi olla parhaimmillaan kaulahuivina, koska siihen jäi niin pahoja valkoisia läikkiä, etten millään saa siitä ainakaan kahta samanlaista sukkaa. Sateenkaarilanka on niin pätkärääkättyä, etten osaa vielä kuvitella siitä mitään hyvännäköistä neulottuna - vyyhtinähän tuo on ehkä maailman kauneinta. :)

Eilen illalla muuten meinasi iskeä paniikki, kun kiinnitin noihin värjättyihin vyyhteihin vyötteitä. Olen siihen alkuperäiseen vyötteeseen laittanut nitojalla kiinni pienet suikaleet värjäyksiin käyttämistäni Kool Aid -pusseista, joten näen kertasilmäyksellä, mikä on ollut langan pohjaväri (alkuperäisestä vyötteestä) ja mitä väriä ja montako pussia olen mihinkin vyyhtiin käyttänyt. Sateenkaarilangassa niitä pusseja oli nidottuna vaikka kuinka paljon, koska violetin aikaansaamiseksi tarvittiin kolmea eri väriä. Ja sitten en löytänytkään sitä vyötettä mistään! Olin laittanut sen käsityökoriini, joka oli aika täynnä ja jota säilytän tässä työpöydän alla roskiksen vieressä. Vyötettä ei ollut roskiksessa, joten arvasin miten oli käynyt: mies oli tyhjentänyt roskikset perjantai-iltana, löytänyt vyötteen lattialta ja nakannut sen siinä samalla sinne roskapussiin ja vienyt ulos. Arvaatte varmaan, mitä meikäläinen teki sitten lauantai-iltana puoli kahdeltatoista ulkona roskakatoksessa...? ;) Onneksi mies muisti, mihin niistä noin seitsemästä sekajäteastiasta hän oli meidän roskapussin nakannut, ja sieltähän se vähän aikaa tongittuani löytyi ja vyöte oli tallessa. :) En kyllä ihmettele, jos mies erehtyi luulemaan vyötettä roskaksi, koska olin vastikään laittanut muita vyötteitä roskiin (siis sellaisten lankojen, jotka ovat jo loppuneet ja joiden vyötettä en enää tarvitse) ja samassa roskiksessa saattoi olla niitä Kool Aid -pussejakin, joista olin vain leikannut sen yläosan nimen pois ja nitonut vyötteeseen kiinni.

Oulun seudulla on tulevalla viikolla syysloma, mikä vaikuttaa meidän perheessä vain esikoisen eli ekaluokkalaisen elämään. Miehellä ja minulla on töitä ja kuopus on ensi viikon normaalisti hoidossa; joskin minullakaan ei ole niitä tavanomaisia työtehtäviä, kun ne kaikki on syyslomaviikon tauolla. Mutta koska minulle ei ole vielä lomapäiviä kertynyt, niin tulevalle viikolle piti jotain työtehtäviä järjestää. Niinpä huomenna lähden kolmeksi päiväksi leirille, ja mikä parasta, esikoinen lähtee samalle leirille leiriläiseksi. :) Torstaiksi ja perjantaiksi minut on ihan "ison pomon" luvalla määrätty ompelukoneen ääreen - olikin varsin hauskaa perjantaina käydä kangaskaupassa työajalla ja lähteä vielä ison kangaskassin kanssa pois ilman, että tarvitsi maksaa niistä kankaista, mitä nyt kaivoin hankintamääräyksen käsilaukusta. :) Kyllä mulle tällaiset työtehtävät kelpaavat, ja sain vielä luvan surautella omalla koneella kotona, niin ei tarvitse jättää esikoista ihan yksin kotiin koko päiväksi. Laitetaanpa sitten kuvia niistä ompeluksista loppuviikosta, toivottavasti saan ne sen verran joutuisasti valmiiksi, että ehdin käydä vielä perjantaina viemässä työpaikallekin. Oon kyllä niin onnellinen tästä nykyisestä työpaikasta; aiemminhan jouduin aina kaikki syys-, joulu-, hiihto- ja kesälomat olemaan palkattomalla vapaalla, joten mieluummin näin päin, että saa olla töissä ja ansaita palkkaa. :)

Hyvää syyslomaa niille, keillä sellainen on ja mukavaa työviikkoa meille, jotka saamme mennä huomenaamulla töihin! :) Minä palailen koneen äärelle luultavasti keskiviikkona, jollen sitten satu löytämään leirikeskuksesta nettiyhteyttä... ;)

torstaina, lokakuuta 20, 2011

Koolailuja ja kommelluksia

Terveisiä taas värjäyskurssilta! :)

Tänään oli Kool Aid -värjäyskurssin toinen ja samalla viimeinen ilta, eli nyt pitäisi olla sitten "kaiken oppinut" tai niin oppinut kuin 13 euron kurssimaksulla voi olla. ;) Plus jokunen euro on mennyt tarvikkeisiin... sitähän ei lasketa, eihän? :)

Huh huh, mikähän kohellusvaihde minulla oli oikein päällä tänään... tuntui että sattui ja tapahtui kaikenlaista! Ihme on, että ylipäätään sain mitään järjellistä tuotua kotiin kurssilta. Ehkä tuli vähän kiire, kun teki mieli kokeilla sitä ja tätä ja tuota ja vielä vähän muutakin. Silloinhan sitä sitten niitä hupsiksia sattuukin.


Minulla oli oikeastaan kolme tavoitetta tälle illalle: oppia värjäämään puuvillaa, oppia värjäämään kattilassa ja tehdä vielä jokin kiva liukuvärjäys, jossa pääsee testailemaan eri sävyjä - ja kun sitä liukuvärjäystä ei viitsi kotona paljon harrastaa, niin sitä kannattaa touhuta tuolla, missä on tilaa ja asianmukaiset välineet siihen tarkoitukseen.

Pullo kirkasta kulki tänään laukussani - etikkaa tietysti, kuvittelitteko kenties jotain muuta? ;) Sekoitin pieneen etikkatilkkaan Black Cherrya - siis Kool Aidin sen makuista juomajauhetta - ja uitin siinä liemessä yhden sytomyssyllisen verran Kotiväkeä ja pikkunöttösen Virkkauslankaa, molempien pohjavärinä luonnonvalkoinen. Puuvillan värjäys ei suju niin sukkelasti kuin villan, joten tästä värjäyksestä on olemassa kuva vain tuossa kollaasin vasemmassa alakulmassa, jossa langat ovat pienessä kipposessa. Niiden täytyy antaa rauhassa kuivua useamman päivän ajan, sen jälkeen paistan langat uunissa ja taas niiden pitää jäähtyä pari päivää, että voin heittää ne pesuun. Mutta tosi kaunis kirsikanpunainen väri niihin tuli, ei yhtään "black" vaan ihan puhdas kirsikka. :)

Kattilaan nakkasin 100 grammaa beigeä Nallea ensin Blastin' Berry Cherryn kanssa. Väristä tuli ihan kiva murrettu punainen. Vaan sitten kun tuota etikkavärilientä jäi noista puuvillalangoista, niin en tietenkään halunnut heittää sitä pois vaan käyttää johonkin. Niinpä luirautin lopun punaisen etikan kattilaan ja uitin hetkeä aiemmin värjätyn Nallen siellä uudestaan. Niin sai Blastin' Berry Cherry vielä päälleen Black Cherrya ihan hiukkasen vaan, ja väri syveni entisestään. Tämä värjäys on oikeastaan ainoa tämänpäiväinen, johon olen tyytyväinen - niin ja puuvillalangat myös. En itse tykkää murretuista sävyistä, jollainen tuosta Nallesta nyt tuli beigen pohjavärin ansiosta, mutta mielessäni on kyllä eräs ystävä, jolle voisin tuosta punaisesta vaikkapa sukat kutaista. :) Tuo kattilassa uitettu Nalle roikkuu kuvissa suihkuverhotangosta.

No sitten teki mieleni kokeilla vielä sitä liukuvärjäystä. Viime viikollahan värjäsin molemmat vyyhteni kurssilla liukuvärjäyksellä, ensimmäiseen töpötin värin vaahtomuovilla ja toiseen pensselillä. Tällä kertaa käytin ruiskua, eikä siitä tullut kyllä lempitekniikkaani. Jotenkin en osaa hallita sitä, paljonko ruiskusta milloinkin väriä ruiskahtaa. Tosin en muutenkaan ihastunut kovasti tähän aika hitaaseen liukuvärjäilytekniikkaan, minulle sopii paremmin joku nopeampi systeemi, sitä paitsi tykkään "melkein tasavärisestä" lopputuloksesta enemmän kuin pätkävärjätystä. Mutta oppimassahan tässä ollaan!

Tavoitteenani oli sateenkaaren väreissä kylpevä lanka, ja heti suurin haaste tuli violetin löytämisestä. Kuvittelin, että Kool Aidin Grape olisi violettia, mutta se olikin jotain kuivatun luumun väristä, yäk. No, onneksi kurssilta löytyi sen värin ystävä ja vaihdoin jo sekoittamani Grape-litkun hänen yhteen Kool Aid -pussiinsa. Tuo kurssikaveri kyllä osasi sekoittaa Grapesta hienoja värejä yhdistämällä niitä muihin, taito se on sekin. Minulla ei ole kyllä sitä taitoa, sillä kuvittelin saavani violettia ihan vain tyhjentämällä sinisen ja punaisen pussin yhteen mukiin. Nakkasin mukiini Pink Lemonadea ja Ice Blue Raspberry Lemonadea, mutta siitä tuli vain sellaista harmahtavan sinistä. Ei muuta kuin punaista lisää sekaan, tällä kertaa Soarin' Strawberry Lemonadea. Muut suosittelivat, että kannattaa sekoittaa pieniä määriä kerrallaan ja tarkkailla värin muuttumista, ja niin yritinkin tehdä. No, siinä hötäkässä sitten kaatui se väriseoksenikin pitkin pöytiä, josta koitin pelastaa ruiskun avulla ainakin osan. Lopulta minä nakkasin sen punaisen värin kokonaan sinne liuokseen ja päätin tyytyä siihen violettiin, mikä siitä tuli. Mielenkiintoista, että periaattessa 1 pussi pitäisi riittää 100 gramman värjäykseen; violetissa liuoksessani oli yhteensä kolme pussia, ja sain värjättyä ihan pikku pätkän lankaa...

Ja eikun lisää kommelluksia vielä saman langan kohdalla. Punainen väri tuli Cherrysta, ja sitä riittikin ihan mukavan pitkään pätkään. Sininen väri tuli Berry Bluesta, jonka kanssa sattui myös vahinko: olin juuri imaisemassa ruiskulla viimeiset tipat mukin pohjalta, kun kuului joku paukahdus, ja reaktioni oli tietenkin silmät kiinni ja kädet ilmaan ja kirkaisu. ;) En siis nähnyt mitä tapahtui, mutta kun avasin silmäni, oli kädessäni rikkoutunut kertakäyttömuki ja Berry Blueta oli roiskunut sinne ja tänne, myös päälleni ja juuri värjättyyn langan punaiseen kohtaan. No, ei iso vahinko kuitenkaan. :) Jatkoin tyytyväisenä värjäämistä Lemon-Limellä, josta sain vihreää. Sen jatkeeksi tuli Piña-Pineapplea eli keltaista, jonka jälkeen huomasin, että lankaa on värjäämättä yhä niin paljon, ettei oranssi riitä siihen kaikkeen. Oranssina värinä oli Orange, mutta täydensin sitä vielä Mandarine-Tangerinella, joka olikin vielä kirkkaampi oranssi. Tässä langassa on siis tosissaan oranssia! :) Mutta sainpahan sateenkaarilankani valmiiksi - ja pohjana tässä on 7 veljestä vitivalkoisena.

Ikävämpi ylläri tämän langan kanssa tuli sitten kotona. Mikrotin sateenkaarilankaa reippaasti useiten minuutteja, mutta jostain syystä se oli vielä päästänyt kuljetuksen aikana väriä toiseen lankaan - vaikka opettaja sanoi, että ne uskaltaa kyllä laittaa samaan astiaan, että eivät päästä enää väriä - ja olihan se lanka sitten värjännyt itse itseään, eli esim. keltaisessa pätkässä on violetti tahra jne. No, onpahan ainakin persoonallinen lanka, ja onhan noissa kaupan langoissakin välissä kaikenmaailman täpliä ja muita. ;)

No sitten koitin kiireellä tekaista vielä pari vyyhtiä valmiiksi ennen kotiin lähtöä. Onneksi myös minulle kyydin luvannut kurssikaveri innostui myös värjäilemään - taas kuten viime viikollakin - yli sallitun ajan. Tavoitteeni oli tehdä hieman tasavärisempi keltainen vyyhti kuin viime viikolla, sillä haluaisin tehdä tuosta väristä itselleni nappivarsisukat, johon minulla olisi sopivat napitkin. Mutta se viime viikon kelta-oranssi-värjätty lanka ei sovi tuolle mallille, läiskittyy siinä tosi rumasti. Yritin siis tehdä sellaista ei-tasavärjättyä-mutta-ei-liukuvärjättyäkään lankaa. Ensin keitin kattilassa kaksi pussia Lemonadea, joka on tosi hailakka keltainen väri, sillä sain tehtyä luonnonvalkoiseen 7 veljekseen vähän keltaisemmansävyisen pohjan. Sitten luutusin tuolla langalla pöydän, eli lanka imaisi itseensä edellisestä värjäyksestä pöydälle jääneet oranssit tipat. Sitten mikrotin langan kahdessa Mango-pussissa, mutta nyt kävi niin hullusti, että vyyhdin sisäpuoli jäi kokonaan ilman väriä, eli siinä oli vain se pohjaväri Lemonade. Ajatukseni kyllä oli, että se Lemonade saisi hieman kuultaa muun värin alta, muta en nyt tarkoittanut, että se kuultaisi ihan näin paljon... ;) Hassua, viime torstaina kotona onnistui ihan eri tavalla mikrossa värjääminen, en tiedä mikä tässä meni pieleen. No, kotona keitin koko komeuden vielä kerran Piña-Pineapplessa kattilassa, jolloin koko lanka sai vielä pienen tasoituksen värien suhteen. Nyt uskoisin siitä tulevan oikein hyvät nappivarsisukat! :)

Vaan piti äkkiä vielä yksi Nalle kerä saada värjättyä. Kun en äkkiseltään muutakaan keksinyt, nakkasin toisen pään kattilaan Ice Blue Raspberry Lemonade -liemeen, ja toisen pään vähän myöhemmin Piña-Pineapple -liemeen. En vain oikein älynnyt, miten moinen olisi kannattanut tehdä, ja opettaja joutui rientämään hätiin, kun olin vaihteeksi taas kastellut pöydän langoillani. Sitten tietysti kävi niin, että osassa lankaa on värien vaihtumiskohdassa pitkät pätkät valkoista, osassa lankaa taas ei. Eihän se mitään haittaa, jos työssä on välillä valkoisia raitoja siellä täällä, mutta minun tuurillani ne on vain toisessa sukassa, jos teen siitä langasta sukat... Kaiken huipuksi tämä on nyt se lanka, jonka kuljetin samassa astiassa sateenkaarilangan kanssa ja joka sai siitä itseensä vähän ei-toivottuja värejä. On turkoosin ja keltaisen seassa vähän oranssia yms. No, tekevälle sattuu!

Vielä olisi muutama Kool-Aid -pussi jäljellä, lähinnä punaisia, sillä niitä löytyy tosi montaa eri sävyä (makua), ja halusin tilata kokeeksi vähintään yhden kaikkia. Värjättäviä lankoja taitaa kyllä löytyä enemmän kuin värejä, joten pitääkö tässä kohta pistää uusi tilaus Jari Mäelle vetämään? :)

Mukavaa loppuviikkoa, palailen näiden värjäilyjen kanssa vielä uudestaan jossain vaiheessa! :)




sunnuntaina, lokakuuta 16, 2011

Lisää kurssimateriaalia

Mitä näet kuvassa?


Ihan oikeassa olet, jos arvelet, että olen käynyt ostoksilla. Mutta että lankavarastoon täydennystä tai järjetöntä hamstrausta Tokmannin alesta? (7 veljekset 7 e / 2 kerää, Nallet 12 e / 4 kerää; Ticoticot Halpa-Hallista normihinnalla) Ei ei ei, tässä ei nyt todellakaan ole mitään lankavarastoa kartutettu - tämähän on kurssimateriaalia! :) Siis värjäyskurssille tietysti. Paitsi että tuskin nyt ehdin koko satsia tai edes osaa tästä värjäämään ensi torstai-iltana, mutta pitäähän niitä kurssilta saatuja oppeja soveltaa sitten kotona, eikös? Ja kun oppimateriaalia saa edullisesti, niin täytyyhän ne tarjoukset hyödyntää, ei sitten niin kovasti harmita pieleen menneet kokeilut.


Voitko kuvitella, että noistakin tylsänvalkoisista keristä tulee jonain kauniina päivänä jotain tällaista? Langat ovat nyt kuivuneet ja ehtivät hetken aikaa pötkötellä suloisina vyyhteinä, mutta illalla pyöräytin ne kerälle ja testasin vähän, miltä langat näyttävät neule- tai virkkauspintana. Sukkaa on tulossa näistä kaikista.

Aurinkoisesta langasta suunnittelin ensin tekeväni nappivarsisukat uusimman Novita Sukkalehden mukaan, mutta sille mallille tuo lanka ei soveltunut alkuunkaan, sillä lanka läiskittyi todella pahasti. Siinä mallissa kun varsi tehdään tasona edestakaisin; pyöröneuleena tuo värjäykseni toimii paremmin. Päädyin sitten aloittamaan samaisen Sukkalehden virkatut sukat, joissa on neulottu sukansuun joustin. Kivalta näyttää sekä neuloen että virkaten! Ja voihan noihinkin sitten sen napin iskeä johonkin kohtaan piristämään - mulla olisi nimittäin pussillinen auringonkukkanappeja, jotka tälle langalle kyllä soveltuisivat. Tai sitten pitää värjätä toinen satsi jotain vähän vähemmän läiskittyvää lankaa nappisukkia varten. ;)

Vesimeloni-kirsikka-väristä on tulossa sitten pitsisukat samasta lehdestä. Sitä mallia en ehtinyt kauankaan miettiä, se tuntui sopivan tuolle langalle heti. Turkoosin Nallen kanssa etsin mallia pitkään. Sinänsähän tuo lanka sopii mihin tahansa, kun värien läiskittymisestä ei ole pelkoa, mutta en vain tahtonut löytää sellaista mallia, että se istuisi minun jalkaani, koska yleensä Nallelle kirjoitetuissa ohjeissa on ihan liikaa silmukoita minun siroille säärilleni. ;) Tuosta tulee nyt ne Sukkalehden Kärki auki -sukat, mutta ajattelin pistää kärjen kuitenkin umpeen (jollei sitten lanka lopu kesken), ja vähensin silmukoita reippaasti (ohjeessa 61, minulla 50; tosin ohje on Alpacalle ja minulla on Nallea).

Katsotaan sitten lopputulos joskus! Lähinnä halusin näistä langoista nyt vähän jotain aloitella, jotta voin torstaina viedä kurssille näytille, millaista jälkea näistä värjäilyistä tulee neulottuna.

Tänään lauantaina (okei, nyt ollaan jo vähän sunnuntain puolella) olikin viikon ainoa vapaapäiväni eli huomenna sunnuntaina on työpäivä. :) Odotan sitä innolla, luvassa on varmasti tosi mukava päivä! Jää siis tänä viikonloppuna käsityöt vähän vähemmälle, mutta ehtiihän sitä sitten eläkepäivinä... ;)

Hauskaa pyhäpäivää kaikille! :)



torstaina, lokakuuta 13, 2011

Värjättyä ja muuta kivaa

Nyt on sitten annettu pikkusormi värjäykselle. :)

Kamera oli kyllä värjäyskurssilla laukussa mukana, mutta arvaa vaan, muistiko siinä tilanteessa alkaa mitään kuvia räpsimään... niin antaumuksella kävin kiinni uuteen aluevaltaukseen - onneksi samalla suunnalla asuva neuletapaamistuttu intoutui myös töpöttelemään väriä ihan kurssin viime minuuteille saakka, niin pääsin samalla kyydillä kotiin. Muut kurssilaiset katosivat jo paljon ennen kurssin loppua - höh! :)


Kurssilla en ehtinyt värjätä kuin kaksi vyyhtiä, mutta kun kolmas oli ollut koko kurssi-illan ajan likoamassa, niin pakko se oli sitten kotona värjätä pikaisesti. Sille vyyhdille oli kyllä muunlaisia suunnitelmia, kun se oli vartavasten vyyhditetty lyhyemmäksi kuin muut, mutta siitä tuli nyt tuollainen.

Turkoosin pohjana on vitivalkoinen Nalle, ja väreinä Kool Aid Ice Blue Rasperry Lemonade (vaaleampi turkoosi) ja Berry Blue (tummempi turkoosi). Värin töpöttelin lankaan sellaisella vaahtomuovisysteemillä. Keltaoranssin langan pohjana on vitivalkoinen 7 veljestä ja väreinä Piña-Pineapple, Orange, Lemonade ja Mango. Nämä värit töpöttelin siveltimellä, mutta pidemmällä liu'ulla, tai siis turkoosissahan ei ole varsinaisesti liukua, vaan ne värit on siellä iloisesti sekaisin. Lemonade osoittautui ihan hailakaksi väriksi, en suosittele sitä (ja mulla on tietysti sitä nyt vielä kaksi pussia - kuka haluaa? ;) ). Sitten kotona ei oikeastaan ollut mahdollisuutta muuhun kuin pikaiseen yksiväriseen värjäykseen, eli nakkasin luonnonvalkoisen 7 veljeksen mikroon kahden Watermelon Cherry -pussin kanssa. Lopputulos ihanan pastellinen vesimeloninpunainen ja hauskasti epätasainen.

Sellaisen virheen tein noiden lankojen kanssa, että niissä oli ihan liikaa vettä, eli värit jäivät hailakoiksi. Opettaja meinasi, että yhden pussin pitäisi riittää 100 gramman värjäämiseen, ja hänen suosituksiensa mukaan käytin tuota vettä, mutta ehkä tein sitten jotain väärin tai ehkä opettaja ei ymmärtänyt, mitä olin aikeissa tehdä tai jotain. Pussejakin kului turkoosiin yksi pussi kumpaakin väriä eli yhteensä kaksi pussia 100 grammaan lankaa; kotona värjättyyn meni kaksi pussia 150 grammaan lankaa ja tuohon oranssiin peräti neljä pussia 150 grammaan lankaa. Joka tapauksessa ensi viikolla käytän vähemmän vettä, jos aion maalailla lankoja siveltimillä.

Ensi viikolla voisin testata kattilassa värjäämistä ja tehdä siinä ihan jonkun yksivärisen langan. Sitten voisin kokeilla tehdä sellaista oikein kirjavaa lankaa monesta eri väristä, eli siihen pitäisi sitten raaskia käyttää tosi tosi monta pussia värejä, että saa vielä oikein voimakkaita sävyjä. Sitten olisi kiva ehtiä kokeilla puuvillan värjäämistä myös, eli etikkaa pitäisi kantaa mukana. Ei tosin houkuttele siksi, että lähden kaikkine vermeineni aamuseitsemältä, joten sen etikkapullonkin pitäisi kulkea täältä töihin ensin työpisteeseen a, sitten työpisteeseen b ja sieltä vielä kurssille... No, katotaan, mitä tuumailen asiasta ensi viikolla. Jos meinaan puuvillaa oppia värjäämään, niin syytä olisi opetella kurssilla.


Kotona odotti postia ystävältä, jolla on tapana näin lokakuussa muistaa minua parilla käsityölehdellä. :) Yleensä hän tosin muistaa tuossa kuun 1. päivän tienoilla, mutta kyllä minä mielelläni lehtiä otan vastaan muuhunkin aikaan kuukaudesta. ;) KIITOS kovasti - lehdissä oli paljon kivannäköisiä malleja!


Posti toi muutakin. Tämäkin taitaa olla kohta jokasyksyinen perinne, että meikäläisen sävellyksiä julkaistaan. ;) Viime syksynä ekan kerran ja nyt taas. :) Ja toissasyksynä tuli se yksi sävellyskilpailuvoittokin. Tämä julkaisu liittyy sitten toiseen sävellyskilpailuun, jossa en ihan niin hyvin pärjännyt, mutta biisi pääsi kuitenkin nuotiksi asti. Pakko myöntää, ettei tää enää tunnu niin hohdokkaalta kuin silloin, kun ekan kerran näki oman tekeleensä painettuna. Tässä siis nuottina julkaistuna nyt se sama kappale, joka soi kevättalvella Radio Deissä. En mää nyt sentään niin tuottoisa ole, että ehtisin joka tilanteeseen eri kappaleen säveltää... :D


Ei voi mistään supertuottavuudesta puhua käsityörintamallakaan, mutta on bussimatkoilla sentään jokunen tilkku syntynyt tässä reilun viikon aikana. Eka tilkun pistin alulle viikko sitten keskiviikkona aluetiimipalaverissa, loppuja on tehty sitten vaan bussissa ja eilen työalatiimipalaverissa. Siellä muuten meinasi vasen käsi tulla kipeäksi, ja luulin jo joutuvani vaihtamaan kohta virkkuukoukun sukkapuikkoihin. Mutta ehkä vain röhnötin huonossa virkkausasennossa sohvalla (eiks oo meillä kivoja tiimipalavereja, kun ollaan lokoisasti sohvalla ja virkataan? ;) ).

Nyt pitäisi kuitenkin mennä röhnöttämään lokoisasti tuonne isännän viereen, joten jutustelu loppuu tältä erää tähän. Kiitos mielenkiinnostanne! :)



maanantaina, lokakuuta 10, 2011

Apulaiset

Tänä iltana käytin röyhkeästi hyväkseni lapsityövoimaa. Tosin ihan mielellään lapset tätä tekivät:


Yleensähän tuota vyyhtihärveliä käytetään niin päin, että siihen laitetaan vyyhti, joka keritään kerälle. Tällä kertaa tehtiin toisinpäin, eli muokkasin kahdesta Nalle- ja neljästä 7 veljestä -kerästä kuusi somaa vyyhtiä. Härvelin pyörittäminen kävi minulle ihan työstä, mutta apulaisille se oli leikkiä.

Mutta mahtaako kuusi vyyhtiä riittää kolmeksi tunniksi värjäyskurssille? Toista iltaa varten pitää varmasti kyllä käydä vielä ostamassa lisää... Tokmannillahan olisi taas tarjouksia. :) Mutta ennen torstaita en kyllä ehdi enää vyyhditellä, enkä nyt ihan uskalla vielä laittaa hommaa kokonaan poikien vastuulle. ;)

Saa nähdä, millaisiksi nämä vyyhdit tästä vielä muotoutuvat, ainakin saavat vähän väriä pintaansa! :)

Sanoja

Joskus ei ole oikein sanoja täyttämään tätä blogia (vaikka sitä pulaa ei ole viime aikoina kyllä ollut). Asiaa helpottamaan sain Morsolta viisi sanaa.

1. Ihminen

Minun tärkein tehtäväni työssäni on ihmisten kohtaaminen. Mikä on sinänsä hassua, koska minulla on muusikon ja musiikkipedagogin koulutus. ;) No okei, ihmisiä vartenhan se musiikkikin on olemassa... Tapaan työssäni viikoittain ihan valehtelematta satoja ihmisiä, usein he ovat ne samat ihmiset viikoittain, muutamia näen useampaankin otteeseen viikon aikana. Joskus tulee sellainen olo, että vaikka olen tavannut niin-ja-niin-monta ihmistä päivän aikana, olenko oikeasti kohdannut heistä yhtäkään? Kun ne ihmiset tulevat ryhmänä - joskus 10 kerrallaan, joskus jopa 100 kerrallaan - ei millään voi kohdata kaikkia. Yritän parhaani, että huomioisin heistä jokaisen edes jotenkin, tai vähintään yhden päivässä, jos en kaikkia. Tulisi edes yhden kanssa juteltua vähän pidempään ja vaihdettua ajatuksia.

Ei ihme, jos ei enää vapaa-ajalla jaksa aina lähteä treffailemaan. :) Ja ihme on, että ylipäätään muistan osan tapaamisistani ihmisistä ja sen, mistä heidät tunnen ja mikä heidän nimensä on. Mutta sitten tuntuu kivalta, kun oppii muistamaan ihmisten nimet ja tuntemaan heitä edes pikkuisen. Tuntuu myös kivalta, että minut muistetaan ja tunnistetaan joskus tuolla siviilissäkin. :)


2. Valo

Minulla on varmaankin jonkinlainen "sisäinen valo", joka ei kaipaa ulkoista valoa. Olen mieleltäni valoisa, enkä yleensä edes huomaa vaikka ympärilläni olisi pimeää. Saatan töissäkin kököttää pimeässä huoneessa tietokoneella tai suunnitteluhommissa, kunnes joku toinen tulee ja sytyttää valot ja ihmettelee, miksi teen töitä pimeässä. :D

Vuodenaikojen vaihtelussa nautin eniten pimeän tulosta ja kaamosajasta. Parasta on juuri tämä loka-marraskuu, kun on pimeää eikä ole vielä satanut lunta. Keväällä minuun iskee väsymys, kun päivät alkavat pimentyä, ja nukun keväällä ja kesällä todella huonosti juuri tuon valoisuuden takia. Ehkä sitä valoa on minulle liikaa, jos olen jo itse niin valoisa ihminen. :D Täytyy säilyttää joku tasapaino, siksi minulle sopii syksy parhaiten.


3. Musta

Väri, jota ei "ole olemassa" minun maailmassani. En käytä mitään mustaa, paitsi hätätapauksessa joku sadetakki tai sateenvarjo voi menetellä. Jossain kengässäni saattaa olla musta raita tms. Periaatteessa kuitenkin vältän mustaa ihan viimeiseen asti.

Äitini taas on selvästi mustan ystävä. Kun minulla oli lapsena ja nuorena paino-ongelmia, äiti osti minulle aina vaan mustia vaatteita ja sanoi, että musta hoikentaa. Orkesterissa soittaessani esiintymisvaatteiden täytyikin olla aina mustia (miksiköhän?). Olisin nuorenakin halunnut käyttää värikkäämpiä vaatteita, mutta kun vaateostoista päätti äiti, niin se oli sitä mustaa, mustaa ja mustaa. Kotoa omille jaloille lähdettyäni yritin muuttaa pukeutumistani värikkäämmäksi, vaan vaikeaa se oli, enkä tahtonut edes löytää sellaisia värejä, jotka minulle sopisivat. Työnikin vuoksi jouduin pitämään paljon mustia vaatteita ensimmäisessä ammatissani, jossa työskentelin parikymppisenä. Vaikka silloinkin laitoin (mustan kaverina tai sellaisenaan) ylleni aina jotain värikkäämpää, jos se vain oli mahdollista (eli tilaisuus joku muu kuin hautajaiset, jossa on yleensä se musta-valkoinen aika pakollinen värivalinta).

Sain "vapautuksen" mustasta, kun kävin värianalyysissa kevättalvella 2006 ja minulle sanottiin, että musta ei sovi minulle. Eikä se muuten sovi suurimmalle osalle suomalaisista, musta kuuluu ainoastaan talvi-ihmisten väripalettiin, ja sitä tyyppiä on suomalaisissa harvemmin. Ihmettelen silti, miksi katukuvassa näkyy niin paljon mustaa? Minä olen joka tapauksessa saanut nyt luvan olla käyttämättä mustaa, enkä suostu sitä pukemaan edes pakon edessä ylleni. Yksi musta jakkupuku minulla on kaapissani, jos minua joskus vielä pyydetään keikalle vanhaan työhöni, mutta enpä ole sitä pukua joutunut yli viiteen vuoteen käyttämään. Saisi varmaan kohta senkin nakata variksille, nehän ovat mustia muutenkin. ;)

Ja sitten minulla on tallessa vielä tuo kuvan iltapuku, jonka ostin noin kuukausi ennen värianalyysia ja jouduin sitä sen vuoksi sitten kerran käyttämään toukokuussa 2006, vaikka tiesin ettei se minulle värinsä puolesta sovi. Onneksi kävin meikissä samassa paikassa, jossa värianalyysi tehtiin, niin siellä osattiin jotenkin pelastaan tilanne. :)


4. Sade

Ehdottomasti mieluisin sääilmiö minulle! :)

Rakastan kaikenlaista sadetta: kesän sadekuuroja, syysmyrskyjä, räntäsateita, lumisateita... niistä kuitenkin syyssade on kaikkein mieluisinta.

Viime syksynä seisoessani bussipysäkillä pimeänä sadeiltana (voiko olla ihanampaa kuin pilkkopimeä sateinen syysilta?!?! :) ) tajusin, mistä ihastukseni sateeseen johtuu. Sadehan on musiikkia! Ja huomaan myös työssäni, että voisin rakentaa vaikka koko lukuvuodeksi musiikkituokiot sade-teeman ympärille. Sateesta löytyy niin paljon musiikin elementtejä! Voi soittaa hiljaista sadetta sormia napsuttelemalla, vähän kovempaa sadetta läpsyttämällä käsiä lattiaan, voimakasta sadetta läpsyttämällä käsiä reisiin ja lopulta ollaankin jo jalkeilla ja tömistellään ukkosmyrskyä jaloilla lattiaan - tai pompitaan lätäköissä. Tätä olen viimeiset pari viikkoa tehnyt töissä kaiket päivät lasten kanssa. :) Sadetta voi soittaa melkein kaikilla soittimilla - marakassin soittama sade kuullostaa ihan erilaiselta kuin triangelin tai rumpujen sade. Kehärummun alle voi mennä sateensuojaan ja kuunnella, kun toinen ihminen napsuttelee sadepisaroita rummun kalvolle. Sade voi soittaa kirkasta ääntä korkealta tai tummaa ääntä matalalta. Sadepisarat voivat tipahdella yksi kerrallaan hitaasti - tai rankkasateessa pisarat tipahtelevat maahan nopeasti. Sade voi hiljentyä ja voimistua, hidastua ja nopeutua, se kuullostaa erilaiselta eri paikassa: katolla, ikkunalaudalla, lätäkössä...

Niin, siinä täytyy olla syy, miksi pidän sateesta niin paljon. Se inspiroi minua työssäni, eikä minulla ole koskaan ainoatakaan lukuvuotta, jolloin en laulattaisi lapsilla sadelauluja. Tip tip tip tip pisaroita... Sade lyö rumpua sienten hattuun... Pienen pieni sade tanssii pihanurmikolla... Litiliti lotiloti korvissani kuulen... Lollotilotiloti vettä se on... Jalkojeni alla litisee... Sateessa istun sateenvarjon alla kuuntelen ropinaa kaikkialla... Lentokone taivahalla törmäsi sadepilveen...

Sadelauluista ei ole ainakaan pulaa! :) Sen jälkeen voikin sitten laulaa sateenkaaresta. ;)


5. Ilo

Elämässäni on paljon aiheita iloon. Minulla on kaksi ihanaa poikaa, joista molemmista pulppuaa elämäniloa ja tarttuu minuunkin. Minulla on maailman ihanin aviomies, joka myös tuottaa minulle kaikenlaista iloa. ;) Meillä on katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja lämmintä yllä. Saan tehdä työtä, joka myös tuottaa minulle valtavasti iloa. Saan iloa harrastuksistani, joille minulla on ihan riittävästi aikaa. Minä ja perheenjäseneni olemme pääasiassa terveitä, ja olemme saaneet huomata senkin, että jos sairauksia tulee, niin niistäkin yleensä selvitään ja toivutaan. En oikeastaan löydä elämästäni mitään, mistä en voisi iloita! Haluan kohdata jokaisen eteeni tulevan asian kiitollisella mielellä ja löytää kaikesta sen positiivisen puolen. Omasta mielestäni olen suurimman osan ajastani iloinen ja suu messingillä. :) Toivottavasti se ilo tarttuu myös muihin!

Jaan teille vielä yhden syksyisen ilon kuvallisesti:






Meillä on kotonamme seinällä hieman taidettakin iloa tuomassa. Arvaatko taiteilijan? :)


Tämä oli oikein kiva meemi, kiitos Morsolle sanoista! :)

Jos sinulla ovat sanat hukassa, jätä kommenttia, niin annan sinulle viisi sanaa!

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)