Tilkkumaniaa?

Tänä vuonna on tullut tehtyä jokunen isoäidinneliö. Olen aina ollut isoäidinneliöfani, ja virkannut neliöistä melkein mitä vaan aina tossuista kasseihin - mutten ennen tätä vuotta en vielä yhtään peittoa. No, tänä vuonna on tehty ensin vauvanpeitto Novitan maailmanennätystempaukseen, sitten jättitorkkupeitto meidän olohuoneeseen, sitten hento vaaleanpunainen peitto kuopukselle, sitten välillä pari puseroa/jakkua isoäidinneliöistä, yksi jakku toisenlaisista tilkuista, jossain välissä taisin tehdä isoäidinneliö-sytomyssyjäkin... ja nyt sitten taas peitto, tällä kertaa esikoiselle hänen toiveistaan ja hänen pyytämillään väreillä. Onko tämä jo jonkinlaista tilkkumaniaa? :)

Torkkupeitto

Tehty ajalla: 5.-30.10.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita 7 veljestä metsänvihreä (391), musta (099), punainen (549), sammaleenvihreä (322) ja verenpunainen (587)

Langankulutus: 1250 g (melko tarkasti 250 g per väri)

Virkkuukoukku: 5 mm

Koko: 110x145 cm

Muuta: Esikoiselle.

Tämä esikoisen valitsema värimaailma on minun makuuni hivenen liian tumma ja synkkä, tai itse asiassa en saanut pojalta muuta väritoivetta kuin punainen, vihreä ja musta, ja otin niitä värisävyjä, mitä tällä hetkellä sattui 7 veljeksen värikartassa olemaan. Keväämmällä olisi voinut olla vähän raikkaampaa vihreääkin tarjolla, vaan nyt piti tyytyä tähän. Vaan jos poika tykkää, niin mikäpä siinä. Ei hän kyllä tätä peittoa kommentoinut muuten kuin "liian villainen". Ei siis ehtinyt vielä testata eikä mitään. No, en minä kyllä osaa torkkupeittoa ajatella muusta kuin villasta, mutta ehkäpä poika huomaa villan arvon sitten, kun hän tähän peittoon käpertyy lämmittelemään. :)


Osa kollaasin kuvista on otettu salamassa, osa ilman salamaa, värit lienevät oikeammat noissa ilman salamaa otetuissa eli vähän tummemmissa kuvissa, eli tuossa ylemmässä yksittäisessä kuvassa ja kollaasin keskikuvassa.

Nyt luulen, että on pakko pitää vähän virkkaustaukoa. Tykkään kyllä virkkauksesta melkeinpä enemmän kuin neulomisesta, ja virkkaustyö on niin paljon kätevämpi nakata käsilaukkuun bussimatkoja varten (missä tämäkin peitto on suurimmaksi osaksi virkattu), neuleet tahtovat aina lähteä purkautumaan laukun pohjalla. Kyllä virkkauskin saattaa purkautua, mutta siitä saa helpommin heti kiinni kuin puikoilta pudonneista silmukoista. Kädet ovat kestäneet varsin hyvin virkkausta, mutta tämän peiton viimeistely alkoi ottaa tosi lujille, osittain varmastikin peiton painon takia. Eli vaikka yhä himottaisi virkata tilkkuja, niin nyt taitaa olla pakko vähän aikaa neuloa.

Isoäidinneliöfanitus jatkuu kyllä vielä tämän jälkeenkin. :) Vielä on listallani virkkaamatta ainakin yksi tunika/mekko isoäidinneliöistä, ja ehkä niitä peittojakin vielä syntyy...

Ihanaa syyshämäräistä sunnuntai-iltaa kaikille! :)