Hilipatihimpsis!

Jostain kumman syystä minulla tulee mitä kummallisimpia mielleyhtymiä nykyään kaikista neulevaatteista, joita saan aikaiseksi. Muutama viikko sitten valmistunut tunika sai minut luulemaan olevani menossa karatetunnille. Tänään kuvittelin liittyneeni kansantanhuryhmään. ;) Vaikka tiedän toki, että ei tanhuajien liivit ihan tällaisia ole... Vaan kun en ole koskaan ennen käyttänyt muita liivejä kuin rintaliivejä ja sitten kansallispuvun liivejä, niin väkisinkin kun puin valkoisen paidan päälle liivin, niin näin siinä jotain kansallispukumaista. Että hilipatihimpsistä vaan! :)

Koukuttu liivi

Tehty ajalla: 20.8.-6.9.2010

Malli: Novita Syksy 2009 nro 89

Suunnittelija: Saila Niemi

Lanka: Novita Wool persikka (260)

Langankulutus: 382 g

Koukkuamiskoukku: 4 mm + virkkuukoukku 4 mm

Koko: M

Muuta: Näytti pahasti, että tästä tulee liian pieni, mutta kasteleminen ja höyryttäminen teki taas ihmeitä. :)

No, nyt minullakin on sitten olemassa liivi! Saa nähdä, tuleeko tätä pidettyä. Jotenkin en osaa nähdä tässä kovin lämmittävää = käytännöllistä ominaisuutta, sillä jos kaipaan lisälämmikettä, kaipaan sitä yleensä käsivarsilleni ja harteilleni, eli neuletakkia. Joten enemmän uskoisin tämän olevan sellainen ulkonäöllinen lisuke. Ja jos ei tästä nyt niin kauhean vahvasti tule tanhuaminen mieleen, niin ainakin näytän tässä ihan opettajalta... ;) Voisi tietysti olla korkea aikakin näyttää edes vähän opettajamaiselta, kun pedagogin papereiden saamisesta on kuitenkin jo aika monta vuotta. :D

Liivin alaosa eli tuo "pitsinen" osuus on tehty koukkuamalla, ja tämähän oli ihka ensimmäinen koukkuamisharjoitteluni. :) Haastetta toi se, että liivi tehtiin yhtenä kappaleena, eli koukkuamiskoukulle ängettiin sellaiset reilut 240 silmukkaa. Yläosa on virkattu todella tiiviiksi, lähestulkoon peltimäiseksi, joka ei jousta mihinkään suuntaan. Todellinen kontrasti tuolle alaosalle, joka on ihan unelmanpehmeää. Jännitti koko ajan, että mahtaakohan tämä mahtua päälleni, mutta kun viimeistelin liivin kostuttamalla ja höyryttämällä, niin tuo peltinen yläosakin antoi sen verran periksi, että menee oikein sievästi ympäri, napitkin mahtuvat kiinni. :)

Ihan nätti tästä tuli, eiköhän tätä käytetä ainakin kerran! :) Kunhan saan tälle tehtyä kaveriksi ensin sukat... ;)

Viikonjatkoja! :)

Minä selvisin! :)

Jihuu, selvisinpäs! :) Ai mistäkö? Niin, mitäs uutta minä olenkaan opetellut viime aikoina käsityörintamalla?

No sitä koukkuamista tietenkin! :) Enhän ole viimeiseen puoleentoista viikkoon oikeastaan muuta käsityötä tehnytkään.

Ja nyt voin sanoa HAH! kaikille niille epäilyksille, että liivi olisi liian iso työ ensikertalaiselle koukkuajalle! :) Okei, kuvassa näkyvä kappale ei toki vielä ole valmis liivi, mutta koukuttu osa on nyt tehtynä kokonaan! JEE! :) Täytyy kyllä nyt ihan rehellisesti myöntää, että oikein ilomielin vaihdan tuon kuvassa näkyvän pitkän kepakon vähän lyhyempään koukkuun, ja innolla käyn tekemään liivin loppuosaa, joka syntyykin sitten tutummasti virkaten. :)

Mutta olenpas onnellinen, että tähän saakka olen päässyt - on jo aihetta vähän tuulettaa! :)

Selvisinpäs tänään jostain muustakin, nimittäin uuden lukuvuoden ihka ensimmäisestä varsinaisesta työpäivästä, tai siis oikeammin työillasta, vaikka koko aamupäivä ja iltapäiväkin menivät tyystin valmisteluhommiin ja viime hetken asioilla juoksemiseen (lähdin kyllä sen verran ajoissa liikenteeseen, että kävelykin riitti, ei tarvinnut ihan juosta, vaikka niitä kävelykilometrejä taisi tulla aika lailla...). Oli kyllä niin kivaa taas aloittaa uusi lukuvuosi, ja kieltämättä oli jälleen kerran perhosia vatsassa ja muutenkin olin ihan täpinöissäni (lue: maha kuralla ja yöllä ei tullut uni ;) ). Mutta se on sellaista positiivista jännitystä, vähän niin kuin lapset odottavat joulupukkia... mulla ei ihan sentään ollut luukkukalenteria, josta saisin laskea päiviä töiden alkamiseen, mutta kyllä minä olen henkisiä luukkuja aukonut useamman viikon. Ja jokaisen ryhmän kohtaaminen ensi kerran on kuin avaisi joulupaketin - hauska nähdä keitä kaikkia oven takaa tupsahtaa sisään. Tänään avasin kuusi "joulupakettia", vielä olisi muistaakseni 14 pakettia jäljellä... ja ainakin 300 naamaa kohdattavana, onneksi ei ihan kaikki ole uusia naamoja, ja nimien oppiminen siihen päälle (en sentään opettele kuin lasten nimet, vanhemmat saavat olla "sen ja sen äiti/isä", kuten vanhemmat yleensä ovat ;) ). Tää on aina niin jännää. :) Vaan kun vauhtiin pääsee, niin siitähän se lähtee sitten taas rullaamaan, ja ennen kuin huomaakaan, niin taas on kevätjuhlan aika.

Kiva fiilis siis tämän maanantain iltana. :) Väsyttää, mutta vähän on ylikierroksia, joten niitähän voi hyödyntää vaikka tuon liivin kimpussa, jos saisi ne ensimmäiset virkattavat kerrokset alkuun. Ja jos ei sukankutominen vie pian ihan mennessään, niin tuon liivinhän voisi saada ensi viikoksi päälle... :)

Vilkasta viikonalkua toivotellen,

Koukussapa hyvinkin :)

Kylläpä minulla on hoksaavaisia lukijoita, sillä kaikki jotka uskaltautuivat arvaamaan edellisen postauksen kommenteissa, arvasivat ihan oikein. :) Eli koukkuamistahan minä olen täällä alkanut opettelemaan. Ja ihan vaatimattomasta työstä lähdin liikkeelle:

Yleensähän, kun opetellaan jotain uutta tekniikkaa, niin kannattaa aloittaa jostain pienestä ja helposta, tässä tapauksessa vaikkapa patalapusta. Minä en kuitenkaan aloita koukkuamisharjoituksiani patalapusta, vaan aattelin tekaista tuollaisen soman pitkän pitsiliivin itselleni. ;) Lisähaastetta tuo se, että mallineulos ei ole mitään peruskoukkuamista, vaan tosiaankin tuollaista pitsistä. Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän lajiin! :D

Myönnän kyllä, että ennen kuin päätin lopullisesti tämän liivin tekemisestä, niin testasin tuossa parisen viikkoa sitten ihan pienellä tilkulla, että onnistuuko tämän pitsin koukkuaminen, se oli siis ihka ensimmäinen kerta kun pidin koukkuamiskoukkua kädessä, lukuunottamatta sitä hetkeä viime syksyn käsityömessuilla, jolloin kyseisen koukun ostin. Samalla testasin myös koukkuamisen tekniikkaa ja erilaisia koukkuamismalleja yleensäkin, että olin vähän perillä tästä tekniikasta. Mutta ne olivat sellaisia parin kerroksen testejä, jotka purin saman tien, eli ihan tutustumista vaan. Tämä liivi tulee olemaan varsinaisesti ensimmäinen koukkuamisprojektini.

Tekniikka on minusta aika helppoa, kun osaa virkata. Hidasta tämä on sen vuoksi, että työtä pitää tuijottaa ehkä enemmän kuin tavallisessa virkkauksessa, johtuen todennäköisesti siitä, etteivät kädet ole vielä automatisoituneet koukkuamiseen samalla tavalla kuin virkkaukseen. Mutta ei tämä lopulta paljon hitaampaa ole kuin tavallinen virkkaus. Enemmänkin hitaalta tuntuvaan edistykseen vaikuttaa se, että liivi koukutaan suunnilleen kainaloihin asti yhtenä kappaleena, eli silmukoita on kerroksella 241 kappaletta. :) Korkeussuunnassa ei siis edistys näy kovin nopeasti.

Tämä kuva saattaa vähän antaa suuntaa työn leveydestä, mittana vieressä on ihan standardikorkuinen kirjoituspöytä. :) Liivi on A-linjainen eli kapenee ylöspäin, joten helmassa näitä silmukoita on vähän enemmän mitä ympärysmittani varsinaisesti vaatisi.

Ja kun kaikki 241 silmukkaa on koukuttu samalle puikolle/koukulle, niin tuppaa olemaan vähän ahdasta, mutta sehän vain innostaa aloittamaan pikaisesti paluukerroksen, jolla silmukoita tipahtaa koko ajan puikolta pois. :) Ja kunhan korkeutta on 17 cm, niin päästään tekemään ensimmäiset kavennukset, siinähän niitä silmukoita sitten pikku hiljaa vähenee.

Minulla oli aluksi mielessäni tehdä tästä persikanvärisestä Woolista jotain muuta kuin tämä koukuttu liivi, mutta päädyin sitten tähän siksi, että tein uudenvuodenpäätöksen opetella tänä vuonna koukkuamaan. Ja tässä liivissä näin "nyt tai ei koskaan" -mahdollisuuden. Olenkin pikkutytöstä saakka haaveillut koukkuamisen opettelemista, ja muistaakseni olen lapsena yrittänytkin koukuta ihan tavallisen virkkuukoukun kanssa, kun tuollaista oikeaa vempelettä ei ollut meillä olemassa. Mutta nekin taisivat mennä samantien purkuun. :)

Kommenteissa oli ihmettelyä, että voiko koukuten tehdä tällaistakin jälkeä, ja täytyy myöntää että itsellenikin oli yllätys, kun näin Novitassa (Syksy 2009) tämän pitsisen liivin, koska oma mielikuvani koukkuamisesta on ollut tasan se, mitä jollain perusohjeella saa aikaan. Mutta tosiaankin, tässäkin näyttäisi olevan vain mielikuvitus rajana, eli koukutessa voi tehdä väliin ketjusilmukoita, vetää useamman kuin kahden silmukan läpi koukkua, tehdä menokerroksella langankiertoja tai mitä ikinä keksiikin. Puhun tässä kuin tietäisinkin jotain asiasta, mutta korostan edelleen sitä, että teen nyt ihan ensimmäistä koukkuamistyötäni, eli mikään ekspertti en ole. ;)

Vilautanpas kuitenkin sitä kirjaa, josta pikkutyttönäkin koukkuamistekniikan ensimmäisen kerran löysin, eli Kauneimmat käsityöt 1:

Tässä pari esimerkkiä erilaisista koukkuamisen mallineuloksista. Ylimpänä se ihan perusneulos, alempana jonkinlainen muunnelma.

Ja tässä lisää muunnelmia. Tuo keskimmäinen tummanvihreä näyttää oikealta puolelta ihan samanlaiselta kuin sileä neule (klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet), mutta se on tosiaan koukuttu.

Lisää koukkuamismalleja löytyy esimerkiksi Novitalta (tässä pdf-tiedostona), jossa neuvotaan myös erikoinen kaksisuuntainen koukkuaminen. Mikäli oikein ymmärsin, niin tuollaiseen tarvitaan sellainen Novitan koukkuamiskoukku, joka muistuttaa vähän pyöröpuikkoa, mutta siinä on koukut molemmissa päissä. Kun taas oma koukkuni on tuollainen, missä on koukku vaan toisessa päässä ja toisessa päässä nuppi, ja näyttää lähinnä pitkältä neulepuikolta. Sitten esimerkiksi täältä löytyy jotain koukkuamismalleja.

Ja tässä siitä ihanasta 70-luvun Kauneimmat käsityöt 1 -kirjasta koukuttu vauvanpeitto! :) On tuossa nähtävästi osa virkkaustakin, ja niin muuten tulee olemaan siinä omassa liivissänikin, siinä tulee käsittääkseni vain tuo pitsiosa koukuten ja loput virkaten.

Aloitin tänään myös uuden ristipistotyön, jonka ajattelin tekaista tässä nyt ihan parissa päivässä (toivottavasti) valmiiksi asti:

Tästä tulee elämäni ensimmäinen LHN-työ (Little House Needleworks). Kaapissahan noita LHN-malleja olisi odottamassa useampikin, mutta aloitetaan nyt tällaisesta pienestä. :) Minulla on muuten tätä Music&Books -mallia olemassa kaksin kappalein, koska sain tämän mallin lahjaksi, mutta olin sitä ennen ehtinyt ostaa jo yhden kappaleen. Kahdella kappaleella en tee mitään, joten jos joku haluaa itselleen tämän mallin, niin minulta lähtisi täysin uusi avaamaton ja koskematon pakkaus 5 e:lla sisältäen postikulut. :) Siinä on pelkkä malli eli ei kankaita ja lankoja mukana. Jos kiinnostaa, niin kommenttilootaan voi jättää viestiä mieluiten yhteystietojen (blogi/sähköposti) kera. Edit: Meni jo. :)

Kun kerran aloin tässä nyt näpytellä, niin kerronpas vielä, että kävimme tänään koko perheen kanssa etsimässä geokätköä! :) Isäntä on tuosta jo puhunut pitemmän aikaa, ja olivat poikien kanssa viime viikonloppuna jotain kätköä etsineetkin tuloksetta. Tänään lähdettiin sitten neljästään, ja tie vei läheisen seurakuntatalon liepeille. Sattui vaan niin hassusti, että seurakuntatalossa näkyi olevan hääjuhla menossa, ihmisiä juhlapuvuissaan parveili pihamaalla, ja me siinä aidan toisella puolella etsiskelimme kätköä verkkareissamme. Välillä piti kyllä käydä siellä seurakuntatalon pihan puolellakin, kun koordinaatit tuntuivat johtavan sinne. Yksi häävieras sitten meiltä kysyikin, että onko meillä jotain hukassa, ja me vähän nolona tunnustimme, että geokätkö vaan... ;) Siinä vaiheessa seisoimme enää parin metrin päässä kätköstä, jonka sitten lopulta löysimme, vaikka melkein jo ehdimme luovuttaa. Oli siinä mielessä vähän hankalaa, kun ei tiennyt mitä etsiä, onko se iso vai pieni, maassa vai puussa vai kenties pensaassa. Ja kun isännän iPhone näytti vain maileina/jalkoina etäisyyden, eikä ole hajuakaan, paljonko on vaikkapa 12 jalkaa. No, ehkäpä seuraava kätkö ei ole sitten minkään yleisen paikan lähettyvillä, ettei herätetä liikaa huomiota... ;)

No nyt riittää turinat tällä kertaa, jatkan vielä vähän koukkuamista ja sitten ehkä pikkuisen pistelen ennen nukkumaanmenoa. Hyvää yötä ja hyvää pyhää! :)

Perjantaipörssi

Mistä näitä lennokkaita otsikoita aina välillä syntyykään...? ;) Tuo otsikko tuo kyllä mieleeni kouluaikani, sen kummemmin en ala selittämään miksi, koska siihen menisi ikä ja terveys, mutta kun koitin keksiä otsikkokohtaan jotain kirjoitettavaa, ja nyt sattuu olemaan perjantai, niin tuopa tupsahti mieleeni. :) Keksiköön joku muu jotain parempaa ja kuvaavampaa. ;)

Eilen ei sitten tullut ristipistomaratonista yhtään mitään, kuten arvelinkin. Ennen neuletapaamista ehdin pistellä noin 20 minuuttia sillä aikaa, kun perunat kiehuivat, ja illalla pääsin pistelyn ääreen vasta joskus klo 23 jälkeen, mutta uni painoi silmää, niin en tainnut silloin jaksaa pistellä kuin korkeintaan toiset 20 minuuttia, jos sitäkään, en katsonut kelloa...

Joten joulukalenteri on edennyt sitten viime näkemän tasan tämän verran, eli nuo tummemman siniset pistot tuossa kuvassa, ne siis pistelin eilen. Ristipistot ovat kyllä niin keskittymistä vaativia juttuja, että niitä ei voi oikein tehdä samalla, kun tekee jotain muuta, paitsi äänikirjan kuuntelun aikana, niin siksi nuo pistelyt tahtovat olla niitä, jotka jäävät vähemmälle silloin, kun ei ole oikein kunnolla käsityöaikaa ja -rauhaa. Neuleen tai virkkauksen voi aina napata matkaan tai tehdä niitä vaikka tässä koneella istuessa. :)

Eilenhän sitä minun pistelyaikaani vähensi se, että sattui neuletapaaminen tällä kertaa torstaiksi, joten suuntasin sinne neuleen kanssa. Olin paikalla ensimmäisenä tasan viideltä, ja suunnilleen kaksi minuuttia yli viiden ajattelin, että jos ei tänne ihan justiinsa tule ketään muita, niin minä lähden (miten niin kärsimätön? ;) ). No tulihan sieltä sitten porukkaa melkein heti, yhteensä meitä oli tällä kertaa viisi, joten melkein oli jo tungosta. ;) Tätä karvareuhkaa siellä neuloin, itse asiassa aloitin tämän palasen jo maanantaina Kelan odotusaulassa, ja eilen neuloin sitä bussissa ja sitten neuletapaamisessa, tänään sain palan valmiiksi. Tämä on ihan samanlainen kuin edellinenkin palanen väritykseltään, paitsi että edellisen palasen tein niin, että aloitin oranssilla ja jatkoin loppuun keltaisella, tämä on tehty just päinvastoin, syystä että maanantaiaamuna sulloin käteni käsityökoriin ja sokkona nappasin sieltä sen kerän, mikä ensimmäisenä osui käteen, ja eilen aamulla sama juttu, että taas sokkona arvoin keltaiselle parin ennen kuin lähdin liikenteeseen. :) Joka tapauksessa näitä karvapalasia on nyt valmiina viisi, eli melkein ollaan jo puolivälissä. :)

Aloittelinpa sitten tänään uuttakin käsityötä. Vaan mitäpä tästä mahtaa olla tulossa ja ennen kaikkea MITEN?

Neuloen?

Vai sittenkin virkaten?

Vai jollakin ihan muulla tekniikalla? Kas, siinäpä teille viikonlopuksi pohdittavaa! ;) Ja minulle uusia haasteita, katsotaan miten tästä selviän. :)

Haasteellista ja hauskaa viikonloppua! :)