Koukussapa hyvinkin :)

Kylläpä minulla on hoksaavaisia lukijoita, sillä kaikki jotka uskaltautuivat arvaamaan edellisen postauksen kommenteissa, arvasivat ihan oikein. :) Eli koukkuamistahan minä olen täällä alkanut opettelemaan. Ja ihan vaatimattomasta työstä lähdin liikkeelle:

Yleensähän, kun opetellaan jotain uutta tekniikkaa, niin kannattaa aloittaa jostain pienestä ja helposta, tässä tapauksessa vaikkapa patalapusta. Minä en kuitenkaan aloita koukkuamisharjoituksiani patalapusta, vaan aattelin tekaista tuollaisen soman pitkän pitsiliivin itselleni. ;) Lisähaastetta tuo se, että mallineulos ei ole mitään peruskoukkuamista, vaan tosiaankin tuollaista pitsistä. Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän lajiin! :D

Myönnän kyllä, että ennen kuin päätin lopullisesti tämän liivin tekemisestä, niin testasin tuossa parisen viikkoa sitten ihan pienellä tilkulla, että onnistuuko tämän pitsin koukkuaminen, se oli siis ihka ensimmäinen kerta kun pidin koukkuamiskoukkua kädessä, lukuunottamatta sitä hetkeä viime syksyn käsityömessuilla, jolloin kyseisen koukun ostin. Samalla testasin myös koukkuamisen tekniikkaa ja erilaisia koukkuamismalleja yleensäkin, että olin vähän perillä tästä tekniikasta. Mutta ne olivat sellaisia parin kerroksen testejä, jotka purin saman tien, eli ihan tutustumista vaan. Tämä liivi tulee olemaan varsinaisesti ensimmäinen koukkuamisprojektini.

Tekniikka on minusta aika helppoa, kun osaa virkata. Hidasta tämä on sen vuoksi, että työtä pitää tuijottaa ehkä enemmän kuin tavallisessa virkkauksessa, johtuen todennäköisesti siitä, etteivät kädet ole vielä automatisoituneet koukkuamiseen samalla tavalla kuin virkkaukseen. Mutta ei tämä lopulta paljon hitaampaa ole kuin tavallinen virkkaus. Enemmänkin hitaalta tuntuvaan edistykseen vaikuttaa se, että liivi koukutaan suunnilleen kainaloihin asti yhtenä kappaleena, eli silmukoita on kerroksella 241 kappaletta. :) Korkeussuunnassa ei siis edistys näy kovin nopeasti.

Tämä kuva saattaa vähän antaa suuntaa työn leveydestä, mittana vieressä on ihan standardikorkuinen kirjoituspöytä. :) Liivi on A-linjainen eli kapenee ylöspäin, joten helmassa näitä silmukoita on vähän enemmän mitä ympärysmittani varsinaisesti vaatisi.

Ja kun kaikki 241 silmukkaa on koukuttu samalle puikolle/koukulle, niin tuppaa olemaan vähän ahdasta, mutta sehän vain innostaa aloittamaan pikaisesti paluukerroksen, jolla silmukoita tipahtaa koko ajan puikolta pois. :) Ja kunhan korkeutta on 17 cm, niin päästään tekemään ensimmäiset kavennukset, siinähän niitä silmukoita sitten pikku hiljaa vähenee.

Minulla oli aluksi mielessäni tehdä tästä persikanvärisestä Woolista jotain muuta kuin tämä koukuttu liivi, mutta päädyin sitten tähän siksi, että tein uudenvuodenpäätöksen opetella tänä vuonna koukkuamaan. Ja tässä liivissä näin "nyt tai ei koskaan" -mahdollisuuden. Olenkin pikkutytöstä saakka haaveillut koukkuamisen opettelemista, ja muistaakseni olen lapsena yrittänytkin koukuta ihan tavallisen virkkuukoukun kanssa, kun tuollaista oikeaa vempelettä ei ollut meillä olemassa. Mutta nekin taisivat mennä samantien purkuun. :)

Kommenteissa oli ihmettelyä, että voiko koukuten tehdä tällaistakin jälkeä, ja täytyy myöntää että itsellenikin oli yllätys, kun näin Novitassa (Syksy 2009) tämän pitsisen liivin, koska oma mielikuvani koukkuamisesta on ollut tasan se, mitä jollain perusohjeella saa aikaan. Mutta tosiaankin, tässäkin näyttäisi olevan vain mielikuvitus rajana, eli koukutessa voi tehdä väliin ketjusilmukoita, vetää useamman kuin kahden silmukan läpi koukkua, tehdä menokerroksella langankiertoja tai mitä ikinä keksiikin. Puhun tässä kuin tietäisinkin jotain asiasta, mutta korostan edelleen sitä, että teen nyt ihan ensimmäistä koukkuamistyötäni, eli mikään ekspertti en ole. ;)

Vilautanpas kuitenkin sitä kirjaa, josta pikkutyttönäkin koukkuamistekniikan ensimmäisen kerran löysin, eli Kauneimmat käsityöt 1:

Tässä pari esimerkkiä erilaisista koukkuamisen mallineuloksista. Ylimpänä se ihan perusneulos, alempana jonkinlainen muunnelma.

Ja tässä lisää muunnelmia. Tuo keskimmäinen tummanvihreä näyttää oikealta puolelta ihan samanlaiselta kuin sileä neule (klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet), mutta se on tosiaan koukuttu.

Lisää koukkuamismalleja löytyy esimerkiksi Novitalta (tässä pdf-tiedostona), jossa neuvotaan myös erikoinen kaksisuuntainen koukkuaminen. Mikäli oikein ymmärsin, niin tuollaiseen tarvitaan sellainen Novitan koukkuamiskoukku, joka muistuttaa vähän pyöröpuikkoa, mutta siinä on koukut molemmissa päissä. Kun taas oma koukkuni on tuollainen, missä on koukku vaan toisessa päässä ja toisessa päässä nuppi, ja näyttää lähinnä pitkältä neulepuikolta. Sitten esimerkiksi täältä löytyy jotain koukkuamismalleja.

Ja tässä siitä ihanasta 70-luvun Kauneimmat käsityöt 1 -kirjasta koukuttu vauvanpeitto! :) On tuossa nähtävästi osa virkkaustakin, ja niin muuten tulee olemaan siinä omassa liivissänikin, siinä tulee käsittääkseni vain tuo pitsiosa koukuten ja loput virkaten.

Aloitin tänään myös uuden ristipistotyön, jonka ajattelin tekaista tässä nyt ihan parissa päivässä (toivottavasti) valmiiksi asti:

Tästä tulee elämäni ensimmäinen LHN-työ (Little House Needleworks). Kaapissahan noita LHN-malleja olisi odottamassa useampikin, mutta aloitetaan nyt tällaisesta pienestä. :) Minulla on muuten tätä Music&Books -mallia olemassa kaksin kappalein, koska sain tämän mallin lahjaksi, mutta olin sitä ennen ehtinyt ostaa jo yhden kappaleen. Kahdella kappaleella en tee mitään, joten jos joku haluaa itselleen tämän mallin, niin minulta lähtisi täysin uusi avaamaton ja koskematon pakkaus 5 e:lla sisältäen postikulut. :) Siinä on pelkkä malli eli ei kankaita ja lankoja mukana. Jos kiinnostaa, niin kommenttilootaan voi jättää viestiä mieluiten yhteystietojen (blogi/sähköposti) kera. Edit: Meni jo. :)

Kun kerran aloin tässä nyt näpytellä, niin kerronpas vielä, että kävimme tänään koko perheen kanssa etsimässä geokätköä! :) Isäntä on tuosta jo puhunut pitemmän aikaa, ja olivat poikien kanssa viime viikonloppuna jotain kätköä etsineetkin tuloksetta. Tänään lähdettiin sitten neljästään, ja tie vei läheisen seurakuntatalon liepeille. Sattui vaan niin hassusti, että seurakuntatalossa näkyi olevan hääjuhla menossa, ihmisiä juhlapuvuissaan parveili pihamaalla, ja me siinä aidan toisella puolella etsiskelimme kätköä verkkareissamme. Välillä piti kyllä käydä siellä seurakuntatalon pihan puolellakin, kun koordinaatit tuntuivat johtavan sinne. Yksi häävieras sitten meiltä kysyikin, että onko meillä jotain hukassa, ja me vähän nolona tunnustimme, että geokätkö vaan... ;) Siinä vaiheessa seisoimme enää parin metrin päässä kätköstä, jonka sitten lopulta löysimme, vaikka melkein jo ehdimme luovuttaa. Oli siinä mielessä vähän hankalaa, kun ei tiennyt mitä etsiä, onko se iso vai pieni, maassa vai puussa vai kenties pensaassa. Ja kun isännän iPhone näytti vain maileina/jalkoina etäisyyden, eikä ole hajuakaan, paljonko on vaikkapa 12 jalkaa. No, ehkäpä seuraava kätkö ei ole sitten minkään yleisen paikan lähettyvillä, ettei herätetä liikaa huomiota... ;)

No nyt riittää turinat tällä kertaa, jatkan vielä vähän koukkuamista ja sitten ehkä pikkuisen pistelen ennen nukkumaanmenoa. Hyvää yötä ja hyvää pyhää! :)