Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

lauantai, marraskuu 07, 2009

Sikakiva lauantai :)

No nyt on sitten mulle ja kuopukselle pistetty piikit sekä kausi-influenssaa että possupöpöä vastaan! :) Ja olikin varsin mielenkiintoinen kokemus tämä rokotus. ;) Oulussahan on tähän mennessä rokotettu vasta terveydenhuoltohenkilöstö ja raskaanaolevat, ja tänään alkoi klo 9 rokotukset riskiryhmäläisille. Luulin, että kuopus saisi vain kausipiikin tänään, koska alle 3-vuotiaiden sikarokotteet aloitetaan täällä vasta ensi viikolla, mutta pistivät sitten sikapiikin myös hänelle, jottei tarvi toista kertaa käydä, kun kyse on kuitenkin vain muutamasta päivästä. No, hyvä näin, ollaan sitten nyt molemmat suojattuja. :) Esikoinen vissiin saa kans lähiviikkoina oman sikarokotteensa, ja kausirokotetta hän ei saakaan, kun ei ole riskiryhmää.

Oli varmaan ilmeeni näkemisen arvoinen, kun yhdeksän aikoihin pyöräilin terveyskeskukseen, ja se jono meni ensinnäkin terveyskeskuksen ovelta ulos sisäpihalle, jatkui siitä muutama sata metriä tien päähän, ja kääntyi siitä edelleen kohti kaupunkia jatkuen sinne päin myös muutama sata metriä. Oli siis pitemmät jonot näillä Sikapäivillä, mitä Kärkkäisen Sikapäivien kinkkukiusausjonossa... ;) Edit: Tässä kuvassa mekin varmaan jossain ollaan... ;) Mentiin sen jonon päähän, mutta siinä ystävällinen nuori mies sanoi, että lapsille on oma jononsa, joten ajettiin pyörällä takaisin kohti terveyskeskusta, ja siellähän se jonon pää oli vain siinä jossain tien varressa tk:n vieressä. :) Ulkona tarvitsi jonottaa vain puolitoista tuntia ennen kuin päästiin sisälle. Ja se olikin tosi mukava puolitoistatuntinen! :) Ei mitään käsirysyjä lainkaan, vaan ainakin lapsiperheiden jonossa oli leppoisa tunnelma. Ensimmäiseen puoleen tuntiin en vielä tohtinut juttusille kanssajonottajien kanssa, mutta kun jono kääntyi tk:n pihaa kohti, missä oli liukas mäki (yöllä oli satanut lunta ja oli pikkuisen pakkasta), niin en tahtonut enää saada pidettyä siinä mäessä pyörää pystyssä, kun kuopuskin sen verran pyöri tarakalla. No, kaksi isää siinä perässäni tarjoutuivat pitämään pyörääni pystyssä, jotta saan kuopuksen pois kyydistä, ja jätin pyörän sitten siihen tien varteen parkkiin. Siitä alkoikin sitten kuopuksen vahtiminen. Aluksi hänellä kului aika muiden lasten kanssa, kun kurkkivat parkkitalon ikkunoista sisälle ja ihmettelivät autoja. Sitten, kun jono oli mennyt parkkitalon ikkunoiden ohi, lapset kiinnostuivat parkkihallin rappusista, ja sinne tuo meidän kuopuskin viipotti. Minä koitin jonossa kuikuilla aina välillä, että tuttu pipo vilahtaa, mutta jossain vaiheessa tuli näköesteeksi pihalle parkkeerattu auto, niin en ihan koko aikaa nähnyt, missä se oma poika viilettää. Sitten päätin lähteä katsomaan, että onhan hän tallella - enkä löytänyt poikaa mistään! Huusin ja huhuilin, ja muut vanhemmat tulivat auttamaan ja kysymään, minkä näköisestä pojasta on kyse. Jonossa perässäni olleet isät sanoivat, että mene vaan poikaa etsimään, kyllä me pidetään sulle paikkaa... ja sitten juoksin ja huhuilin sydän rinnassa takoen, enkä vain löytänyt omaa lastani - kunnes tienvarteen juostuani näin sinne parkkeerattujen pyörien takana tutunnäköistä lakkia ja sieltähän se poika löytyi! HUH! Kyllä osasikin vikkelästi livahtaa, en tiedä, oliko hän ehtinyt koko parkkitalon kiertää, vaiko luikahtanut sitten parkkihallin ovesta sisään ja toisesta ulos, vai miten oli päässyt lyhyessä ajassa niin kauas, mutta onneksi löytyi! Sen jälkeen ei ollutkaan sitten enää montaa kymmentä metriä jonotettavaa ovelle, ja kun perässäni jonottanut isä tarjosi vielä meidän pojalle jotain lukemistakin viihdykkeeksi, niin siinä se loppuaika sitten meni kivasti.

Ovella oli tosiaan vartija päästämässä väkeä aina vähän kerrallaan sisälle - mikä olikin järkevä systeemi, koska eihän tuhansia ihmisiä olisi voinut kerrallaan sisälle päästää, siitähän ne nyrkkitappelut olisivat syntyneet! Mekin pääsimme sisään sen puolentoista tunnin ulkona jonottamisen jälkeen, ja sisällä selvisi, että olimme jonottaneet jonotusnumeroita! :D Minusta se oli varsin hauska juttu, että sen kaiken jonottamisen jälkeen sain painaa koneesta itselleni jonotusnumeron, jolla pääsin jonottamaan ilmoittautumiseen. :) Siihen ei tarvinnut sen numerolapun kanssa jonottaa kuin ehkä 10 minuuttia (siinä ajassa ehdin vähän jo neuloakin seisaaltani ;) ), ja kun olimme ilmoittautuneet, meidän ohjattiin siihen päähän taloa, missä oli lasten rokotukset. Siellä odotimme ehkä puolisen tuntia, ja itse rokotuksessa ei juurikaan aikaa mennyt. Rokotettavat kutsuttiin nimeltä sisään, ja lapsen mukana pääsi samalla koko perhe, eli minun ei tarvinnut enää uudestaan jonottaa omaa vuoroani. ;) Puoli kahdeltatoista olimme valmiita lähtemään kotiin, eli kaksi ja puoli tuntia meni kaiken kaikkiaan. Ei paha minusta, tilanteen huomioon ottaen. :)

Siellä lasten odotushuoneessa ehdin neuloakin kovasti. :) Esikoisen tarhakaverin äitikin oli paikalla pienimpänsä kanssa, ja hän tuli juttelemaan minulle ja kertoi hänkin harrastavansa käsitöitä. :) Olipa kiva juttu, eipä olisi tuokaan asia tullut varmaan tietooni, jos en olisi tuolla ollut käsityöni kanssa istumassa. :) Tuo äiti onkin vaikuttanut ihan kivalta ihmiseltä sen perusteella, mitä ollaan joskus muutama sana vaihdettu päiväkodin eteisessä, ja nyt kun tiedän hänen harrastavan käsitöitä, niin meillä voi olla lisää yhteisiä puheenaiheita. :)

Itse rokotus meni tosi hyvin. Kuopus sanoi sikapiikkiä pistettäessä "äh" ja kausipiikkiin "ääh". ;) Oli muuten ensimmäinen kerta, kun hän päästi minkäänlaista ääntä rokotuksen tai verikokeen aikana! Yleensä hän on ollut vain ihan hiljaa ja ihmetellyt, että mitä se täti tulee tuolla neulalla oikein sorkkimaan. :) Taitaa olla aika korkea kipukynnys meidän kuopuksella - ja kotona oltiin niin onnellisia, kun molemmissa jaloissa oli laastarit! :) Minä meinasin piikkitädeille, että taitaa päästä äidiltä isompi älähdys kuin lapselta pistettäessä, mutta kumma kyllä se pistäminen ei sattunut yhtään - oli joko tosi taitava rokottaja tai sitten sattui molemmat piikit sellaiseen kohtaan, missä ei ole tuntohermoja. :) Tai sitten mulla oli muuten niin rento fiilis pirtsakan puolitoistatuntisen ulkoilun jälkeen, ettei pistoskaan tuntunut missään. :)

Sivuoireita ei ole ainakaan vielä tullut meille kummallekaan. Tuskin tuleekaan, luulisihan sitä jo jotain lihaskipuja tulleen jos ois tullakseen. Eikä tässä ole tänään ehtinyt ajattelemaankaan mitään oireita, kun on ollut niin sikakiva päivä loppupäivänkin ajan. Käytiin nimittäin vielä iltapäivällä molempien tenavien kanssa kylässä yhden lapsiperheen tykönä, niin siinä sitä touhua on riittänyt kerrakseen. :) Minä olen niin huono lähtemään kotoa pois yhtään mihinkään, joten vaihtelua tämäkin, että on joskus oikein tohinapäivä, jolloin on menoa vähän joka suuntaan. :)



Laitetaan tähän vielä tällainen aiheeseen sopiva kuva. :)

Sikakivaa viikonlopun jatkoa kaikille! :) Muistakaa hemmotella isiä huomenaamulla! :)

perjantai, marraskuu 06, 2009

Ei taho ehtiä...

Päivitystaukoa on tullut muutama päivä, mutta ei ole vain ehtinyt päivitellä, hyvä kun oon blogeissa saanut kierrettyä. Tosin tämän päivän blogipäivityksetkin ovat vielä tyystin lukematta... Tuntuu, etten ole käsitöihinkään kerennyt koskea, nytkin on kello jo yli kuusi illalla, enkä ole tälle päivälle vielä neulonut. Halua olisi, mutta viime päivinä vain ei ole paljon ehtinyt alas istua, kun aina on ollut jossakin päin touhua. :)

Sain kuitenkin eilen työmatkalla tikuteltua Samos-puseron takakappaletta tälle mallille:



Seuraavaksi sitten vain etukappaleen kumppuun! :)

Kiitoksia taasen kommenteista! :) Oikeilla jäljillä olette sen suhteen, mikä lapasmalli minulla on tekeillä:



Huomenna olisi sitten possupiikin aika! :) Täytynee pakata paljon neulottavaa matkaan, jos on pitkät jonot... Ja jos tulee jonoissa samanlaista käsirysyä, mistä media on tänään kertonut, niin minä voin tökkiä riehujia puikoillani. ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

tiistai, marraskuu 03, 2009

Älä silmä pieni katso mihin vain...

Marraskuullekin on jo aloitettu uusia neuleita. En vain ole saanut blogattua, kun tässä on ollut tätä touhua taas kerrakseen. Mutta mikäpä kiire näitä keskeneräisiä on esitellä, valmiinahan ne varmasti enemmän kiinnostavat. ;)



Ensimmäisenä marraskuun aloitettuna neuleena on tietysti itseoikeutetusti lapanen Lapaskuun kunniaksi. Tätä aloittelin sunnuntaiaamuna (eikun oikeasti jo puolenyön jälkeen ;) ) ja tein eteenpäin iltapäivällä neuletapaamisessa. Pistin lapasesta nyt kuvan vain kämmenenpuolelta, mutta se varsinainen kuvio tulee toiselle puolelle ja on nyt vielä teiltä piilossa. ;) Tunnistaakohan kukaan tämän kämmenpuolen kuvion perusteella, mikä lapanen tästä on tulossa? :) Värit ovat kyllä ihan eri maailmasta mitä alkuperäisen mallin värit, mutta kuvio on kuitenkin jostain tosi tutusta jutusta peräisin. Viimeistään valmiin lapasen kuvassa lupaan näyttää kyllä sitten sen oikeankin puolen. :)



Koska kirjoneule vaatii ihan äärimmäisen paljon keskittymistä, niin tarvitsin puikoilleni jotain aivottomampaa, minkä voi ottaa mukaankin. Samos Lollipopista on tässä tulossa puseroa. Tätä tikuttelin ainakin eilen työmatkoilla, ja se on myös varsin oiva tietokoneellaistumisneule. :) Ensin oli tarkoitus tehdä yhdellä toisella mallilla pusero tästä langasta, mutta kun kokeilin sitä yhden mallikerran verran, niin tuumasin ettei sitä ole kiva tehdä, joten vaihdoin toiseen malliin. :) Tämä on oikein kiva ja just sopivan aivoton, muttei kuitenkaan tylsä.

Otsikkoon liittyen on pakko tehdä eräs tunnustus... ;) Minä nimittäin en eilen saanut töissä lainkaan silmiäni irti yhden oppilaani isästä. ;) Vaikka kuinka yritin kääntää katsettani muualle, niin aina ne silmät vain sinne suuntaan hakeutuivat... en voinut mitään - se oli vaan niin ihana! :) Siis ei se oppilaani isä, vaan se VILLATAKKI! :D Se oli ihan samantyylinen kuin pusero, minkä neuloin miehelleni kymmenisen vuotta sitten; kuvan voi käydä katsomassa täältä, se on ihan ylimpänä tuon linkin takana olevalla sivulla. Sillä erotuksella vaan, että minä olen tehnyt miehelleni puseron, ja eilen näkemäni neule oli villatakki. Ja kun minä olen tehnyt hirviä, niin siinä takissa oli karhuja, ja oli siinä jotain muutakin pientä eroa, mutta värimaailma oli ihan samanlainen ja puseron yläosan puut olivat ihan yks yhteen samanlaiset. Koneella neulotulta se näytti, kun oli tiheämpää neulosta mitä tuo minun tekemäni. Huomaatteko, minä ihan oikeasti olen tuijottanut sitä villatakkia koko puolituntisen ajan...? ;)

No, kyllä minä eilen tuijotin yhden oppilaan äitiäkin (eri ryhmässä kuin em. villatakki), kun hänellä oli kaunis petroolinvärinen neule myös, taisi sekin olla ihan kaupantädin tekemä, mutta silti kaunis. :) Ja tänään katseeni puolestaan hakeutui kuopuksen muskariopettajan sukkiin, kun hänellä oli varsin erikoiset sukat jalassaan. Niissä meni jotenkin jalkapohjassa eriväriset raidat mitä samassa kohti sukan päällä, enkä käsitä, miten ne sukat on voitu tehdä, paitsi tietysti tasona neuloen ja sitten on vaan ommeltu sivusaumat yhteen. En muistanut muskarin jälkeen kysyä noista sukista tarkemmin, olisin kyllä varmasti kehdannutkin kysyä, kun kyseinen sukkien omistaja on entinen opiskelukaverini, mutta ne sukat pääsivät siinä sitten jossain vaiheessa unohtumaan. Eivät tehneet niin lähtemätöntä vaikutusta kuin se eilinen villatakki... ;)

Vielä siitä villatakista ja tuosta miehelleni tekemästä samantyylisestä puserosta, että kun mieheni puserosta jäi lankoja aika reippaastikin yli, niin tein joskus muinoin niistä langoista vielä yhden lapsen puseronkin kummitytölleni kokoa 130 cm. Siinä ei ollut hirviä eikä karhuja vaan pupuja, mutta malli siihen oli samassa 90-luvun lopun Novitassa, missä oli se miehenikin villapusero. Ei ole muuten isäntä käyttänyt koko puseroa kuin muistaakseni kerran äitinsä 50-vuotissynttäreillä, ja siellä olen sen ainokaisen kuvankin napannut. Kummitytön puserosta en tajunnut koskaan kuvaa napatakaan, taisi olla vielä ennen digikamera-aikaa, niin ei käynyt mielessä tuhlata filmiä kaikenmaailman kötöstysten tallentamiseen. ;)

Jatkan tässä puikkojen kilkuttelua, niin saadaan noille postauksen alussa olleille kuville jatkoa. :) Mukavaa tiistai-iltaa ja viikonjatkoja kaikille! :) Niin ja kiitos taas kaikista ihanista kommenteista! :)

sunnuntai, marraskuu 01, 2009

Lokakuun raporttia ja marraskuun suunnitelmia

Tämä kuunvaihde tuntuu joka kerta niin uskomattomalta. Tuntuu kuin ne synttärit lokakuun ensimmäisenä olisivat olleet eilen, mutta  niin vain kuukausi on tässä välissä vierähtänyt. Olikin kyllä ihana lokakuu kaikin puolin! :) Olen ollut lokakuussa pirteämpi ja virkeämpi kuin koko vuonna yhteensä, mikä lie virtapiikki sitten iskenytkin. ;)

Virtaa taisi olla jo kuukausi sitten, kun tein suunnitelmia lokakuun käsitöitä varten. Kuvittelin vissiin yltäväni ihan supersankarineulojan suorituksiin, kun suunnittelin vaikka mitä. Jälleen kerran on todettava, että ihan kaikkia suunnitelmiani en ehtinyt toteuttaa. Tässäpä listaa siitä, mitä ajattelin lokakuussa tekeväni ja kursiivilla taas se totuuden tölväisy:

  • Keskeneräiset neuleet valmiiksi eli hiljattain aloittamani kämmekkäät - Tein valmiiksi ja tein itse asiassa perään heti toisetkin samanmoiset
  • Toinen keskeneräinen valmiiksi: turkoosit sukat - Valmistuivat
  • Siniset lapaset siirtyvät syyskuun suunnitelmista lokakuulle - Ja siirtyvät edelleen marraskuulle, en ehtinyt näitä tehdä... (vaikka langat ovat odottaneet työpöydälläni korissa nyt jo kaksi kuukautta)
  • Sinisiä lankoja voisi tuhota pariin ehkä salaiseenkin projektiin - Enpäs tehnyt salaisia mitään, kun suunnitelmat muuttuivat, eikä kyllä siniset langat mihinkään juuri huvenneet, oli muut värit mielessä... :)
  • Taikajakku vihreästä 7 veljeksestä + sille kaveriksi sukat - Tein jakun ja peräti kahdet sukat sille kaveriksi :)
  • Joku toinenkin vähän isompi projekti paksuhkosta langasta ois kiva... - Öö... no huivin tein, mutta ei se mikään kovin iso projekti ollut vaikka olikin paksuhkoa lankaa
  • Yhteensä ainakin kolmet sukat valmiiksi - Juuri kolmet sain tehtyä ja ne on jo tuossa edellä mainittu
  • Syystakin kaveriksi olisi kiva ehtiä neuloa jotain asustetta, lankaakin olisi valmiina... - En ehtinyt tätä edes ajatella, mutta eipä ole ollut syystakillekaan käyttöä, kun siirryin suoraan kesätakista toppatakkiin ;)
  • Ristipistoillen taas yksi joulukalenterin luukku + itse joulukalenteria vähäsen eteenpäin - En pistänyt ainuttakaan ristipistoa koko lokakuussa!
  • Lankaa olisi tarkoitus tuhota ainakin se 1359 grammaa :) - Jäin tästä tavoitteesta noin 130 gramman päähän :(
  • Kierrän lankahoukutukset kaukaa - myös Oulun käsityömessuilla! ;) - Tässä onnistuin! :)
Eli ihan en pysynyt suunnitelmissani, vaikka pari sellaista projektia sitten tein lisäksi, mitä en ollut suunnitellut etukäteen lainkaan. Ristipistojen kohdalla kävi kyllä köpelösti, kun on ollut tarkoitus niitä joulukalenterin kuvia yksi per kuukausi pistellä. Mulla vain katosi tuossa syyskuun lopulla kiinnostus ristipistoihin kokonaan, saa nähdä saanko sitä innostusta enää takaisin...

Käsityöt olivat kyllä lokakuussa täysin neulepainotteisia, mistä kertoo seuraava kuvakooste:




Lokakuussa valmistuivat:

  • 4.10. Fingerless gloves "Musica" (neuloen), langankulutus 32 g
  • 7.10. Polvisukat (neuloen), langankulutus 85 g
  • 8.10. Fingerless gloves "Musica" uusi versio (neuloen), langankulutus 28 g
  • 9.10. Ranteenlämmittimet (neuloen), langankulutus 15 g
  • 22.10. Taikajakku (neuloen), langankulutus 523 g
  • 25.10. Kuusikko-sukat (neuloen), langankulutus 187 g
  • 29.10. Pitsisukat (neuloen), langankulutus 132 g
  • 30.10. Pikkupipo (neuloen), langankulutus 23 g
  • 31.10. Pitsihuivi (neuloen), langankulutus 200 g
Lankaa kului tässä kuussa 1225 grammaa, mikä on vähän vähemmän mitä suunnittelemani 1359 grammaa. Hyvä kulutus joka tapauksessa, kyllä tuonkin eteen on saanut puikkoja kilkutella! :) Lankaa en kuitenkaan ostanut enkä saanut grammaakaan, joten yhä lähemmäksi olen matkalla kohti tavoitettani pienentää lankavarastoani tämän vuoden aikana 10 kiloa...

... vielä olisi tuohon -10 kiloon matkaa 2852 grammaa, mikä tarkoittaa sitä, että marras- ja joulukuun aikana olisi neulottava 1426 grammaa kuukaudessa. Pistetäänpä siis puikkoihin lisää vauhtia! :D Etenkin, kun kaapissa on enää pääasiassa ohkaisia lankoja jäljellä. Kaivoin muuten tässä tänä aamupäivänä esille niitä lankoja, mistä ajattelin marraskuussa jotain tehdä, ja ilokseni sain huomata, että yksi 45 litran lankalaatikko jäi kokonaan tyhjäksi, ja niissä muissakin laatikoissa on lankojen lisäksi sisällä vähän ilmaakin. Lankalaihdutuskuuri alkaa siis jo näkyäkin jossain! :)



Kuun vaihteessa on aika jättää jäähyväiset kahdelle tempaukselle. Project Spectrumin parissa on vierähtänyt kahdeksan kuukautta, ja nyt se on taas tältä vuodelta ohi. Aika monta työtä sinne onnistuin taaskin ujuttamaan. Vihreällä kaudella maalis-huhtikuussa tein 8 vihertävää käsityötä, keltaisella kaudella touko-kesäkuussa 12 kellertävää juttua, punaisella kaudella heinä-elokuussa punoitti 11 käsityötä (sekä näemmä olen vienyt Spectrumiin tuolloin pari kuvaa punaisesta ruususta ja mansikoista :D) ja sinisellä kaudella syys-lokakuussa valmistui 9 enemmän tai vähemmän sinistä käsityötä. Kivasti tuo Spectrum antaa virikkeitä käsityöharrastukseen, kun voi valita seuraavaksi käsityöksi jotain sen kauden väristä juttua. Vaikka olen minä tehnyt välillä muunkin värisiä, ei tuo ole minua mitenkään rajoittanut. :)

Sukkasato meni myös varsin mukavasti, sillä sain aikaiseksi kuusi sukkaparia ihan omiin jalkoihini. Molempina kuukausina valmistui kolme paria, eli aika tasaiseen tahtiin niitä olen tehnyt. Ensi vuonna lupaan olla taas sukkasatoa kartuttamassa! :)



Marraskuussakaan ei tarvitse ihan ilman tempauksia elellä, sillä olen liittynyt Lapaskuuhun. :) Jospa nyt viimein saisin tehtyä pois ne yhdet lapaset, joiden langat ovat odottaneet vuoroansa käsityökorissani kaksi kuukautta. Niistä aloitellaan vaikka nyt heti! :)

Vaikka viime aikoina en ole onnistunut toteuttamaankaan kaikkia suuria suunnitelmiani, aion vielä ainakin vuoden loppuun saakka jatkaa tätä kuukausisuunnitelman tekemistä. On nimittäin hauska aina katsoa, sainko toteutettua aikeeni, vai tuliko mieleen jotain muuta matkan varrella. Ja muutenkin on kiva vähän miettiä etukäteen, mitä aikoo lähitulevaisuudessa tehdä, niin voi tarpeen mukaan aloitella pikkuneuleita bussimatkoja varten ja isompia kotona tehtäviksi. Joten tässä suunnitelmiani marraskuulle:

  • No ne lapaset! :) Aion tehdä lapaskuuhun ainakin yhdet lapaset, toivottavasti myös toiset.
  • Viimeiset paksut langat käyttöön, eli pusero Samoksesta olisi kiva.
  • Nallesta tai Woolista neuletakki, tai jos aikaa on liikaa niin vaikka molemmista. :)
  • Ehkä ainakin yhdet sukat...
  • Ristipistointoa takaisin, eli paluu joulukalenterin pariin.
  • Ja se langankulutustavoite, olikos se 1426 grammaa? :)
Enpä näemmä uskalla enää suuria suunnitella, mutta kuukauden päästä katsotaan, mitä on taas saatu aikaiseksi, vai onko sika vienyt tämän neulojan mennessään...

Mitä mainiointa marraskuuta teille jokaiselle! :)

lauantai, lokakuu 31, 2009

Lokakuun viimeinen

Huh, ehdinpäs saada vielä lokakuulle yhden käsityön valmiiksi! Ei siksi että tällä olisi ollut muuten mikään kiire, mutta onhan se mukava saada kuukauden langankulutussaldoon parisataa grammaa enemmän. ;) Ei tämä nyt ihan täpärällekään mennyt, kun suunnilleen klo 22.50 valmistui. :D Ja sitten äkkiä piti kaivaa kaapista jotain vähän tummempaa puseroa alle, että kuvio näkyisi selvemmin, ja napata nopeasti kuvaajaa pyjamanhihasta, että ottaa pikaisesti kuvan niin pääsen bloggaamaan. ;) Niin, ja tukkakin piti sitaista nutturalle, muuten se peittäisi koko tuon selän kuvion. :D


Pitsihuivi
Tehty ajalla: 23.-31.10.2009
Malli: Novita Talvi 2008 nro 33
Suunnittelija: Minna Metsänen
Lanka: Novita Nina luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 200 g
Puikot: 5 mm pyöröt
Koko: One size
Muuta: Ohjeesta poiketen pitsikuvion osuus on lyhyempi langanriittävyyden vuoksi. Huivista tuli kuitenkin ihan sopivankokoinen näinkin. Tykkään! :)



Tämä huivi on ihana sekä takaa että edestä. :) Takaosassa tykkään tietysti tuosta pitsikuviosta ihan hullun lailla, se on kaunis ja sitä oli myös mukava tehdä. Kuvio tehtiin lyhennetyin kerroksin, joten niskassa pitsikuviota on lyhyemmästi mitä helmassa. Etupuolella puolestaan tykkään tästä kiinnityssysteemistä, eli huivin toisessa joustinkaitaleessa on reikä, minkä läpi toinen kaitale pujotetaan. Uskoisin, että tämän systeemin ansiosta huivi tulee olemaan hyvin käyttökelpoinen - ja värinsä puolesta sopii minkä vaatteen kanssa vaan! :)

Tuota Novitan Ninaa sain joskus jostain lahjaksi pari kerää - kenties SNY:ltä jonain vuonna tai sitten jostain blogiarvonnasta - ja vaikka väri ja materiaali vaikuttivat mielenkiintoiselta, en oikein pitkään aikaan keksinyt, mihin voisin tuon pari kerää käyttää. Vuosi sitten Novitassa oli tuo huivin ohje, ja ihastuin siihen oikopäätä. Sitten jossain vaiheessa oivalsin, että Nina saattaisi käydä huiviin. Tiheys oli sama mitä ohjeen suosituslangassa Luxus Windissä, ja laskin langan riittävän, koska kahdessa kerässä Ninaa oli lankaa 560 m, kun taas ohjeessa menekiksi oli ilmoitettu viisi kerää Windiä eli 525 m. Tästä huolimatta kävi kuitenkin niin hassusti, että lanka ei riittänyt huiviin siinä mitassa, mitä ohjeessa oli, joten jouduin tekemään tuota pitsikuviota hieman lyhyemmästi mitä ohjeessa (pari mallikertaa jäi vajaaksi). Hoksasin tämän ongelman onneksi siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kerä loppui, joten siitä pystyin nopeasti laskemaan, miten pitkästi uskallan pitsikuviota tehdä ennen kuin tarvitsee aloittaa taas joustinneuletta. Onnistuin laskemaan toisen kerän menekin jopa niin tarkasti, että lopuksi minulle jäi 10 cm pätkä pääteltäväksi. ;) Vaikka huivista tuli ehkä hieman lyhyempi, mitä oli tarkoitus, niin sopiva tämä on silti! :)

Lokakuun kuukausiraporttia on luvassa sitten huomenissa, vaikka luulenpa näpytteleväni sen nyt samantien tulemaan sitten vaikka ajastuksella. :) En nimittäin juuri nyt voi aloittaakaan oikeastaan mitään neuletta, koska yhden neuleen saan aloittaa vasta huomenna (eli puolen tunnin kuluttua ;) ) ja toiseen neuleeseen on langat vielä makkarin vaatekaapissa, missä kuopus nukkuu. Tai siis ei se siellä vaatekaapissa nuku, mutta makkarissa. ;)

Huomenna on muuten sitten neuletapaaminenkin, ja paikkana Café Saara (ei siis Valve kuten aiemmin, kun sen kahvila ei olekaan nykyään enää sunnuntaisin auki). Toivottavasti tapaamiseen tulee muitakin kuin minä...! :)

Viikonlopun jatkoja kaikille! :)