Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, kesäkuuta 30, 2010

Kesäkuun raporttia ja heinäkuun suunnitelmia

Vuosi 2010 on jo puolessa välissä, niin se aika vaan rientää... Kurkataanpas, mitä kesäkuun aikana tapahtui käsityörintamalla. Itsellä on aina sellainen olo, ettei ole saanut mitään aikaiseksi, ja varsinkin nyt tähän kesäkuuhun on mahtunut niin paljon kaikkea muuta, kalenteri on ollut ihan täynnä menoja, ja lisäksi synttäreitä, rippijuhlat, painittu allergian ja astman kanssa ja niin pois päin. Ihme on, että valmistuneiden lista on näinkin pitkä - missä välissä ja millä voimilla nämäkin on saatu aikaan? ;)


Kesäkuun valmistuneet:

  • 8.6. Konfirmaatiotaulu (ristipistellen)
  • 8.6. Korurasia (ristipistellen)
  • 13.6. Poncho (virkaten ja kukkaloomeillen), langankulutus 243 g
  • 14.6. Raitapipo (neuloen), langankulutus 46 g
  • 15.6. Kukkapipo (virkaten), langankulutus 42 g
  • 17.6. Raitapipo (neuloen), langankulutus 43 g
  • 23.6. Tunika (virkaten), langankulutus 450 g
  • 26.6. Kesäpipo (virkaten), langankulutus 30 g
  • 28.6. Margaret Sherry: Purrfect partners (ristipistellen)
Tässä kuussa tuli aika paljon tehtyä noita ristipistoja, ja neule/virkkausosasto on jäänyt heikommalle, mutta parin isomman aiemmin aloitetun virkkaustyön ansiosta langankulutus on sentään 854 g. Ja kun uutta lankaa tuli ostettua 200 g Nalle Aloeveraa (siinäkin oli muuten lopulta toinen kerä liikaa), niin lankavarasto pieneni kesäkuun aikana -654 g. Toukokuussahan jäätiin vähän plussan puolelle, joten tämä pikkuisen tasoittaa tilannetta. :) Lankaa taitaa olla varastossa enää alle 2,5 kg. :) Mutta eiköhän sitä tule lähiaikoina lisää, sillä poistuvat Novita-langat ovat jo alessa, ja niitä on tässä vaiheessa syytä hamstrata, jos meinaa niitä itselleen saada...

... turkoosia 7 veljestä ainakin pitäisi saada viisi kerää tunikaa ja sukkia varten, poistuvia 7 veljeksen raitalankoja myös kerä kutakin mieluista väriä ja aika monta muutakin olisi ostoslistalla, mutta ehkä jotain pitää jättää hankkimatta ja jäädä odottelemaan ensi kevään värejä. Aina ei ole pakko saada kaikkea kivaa. :) Voi, ja Puro Batikitkin mulla on vielä tyystin kokeilematta... mulla vaan kun on nuo neuletyöt aina vähän suuremman puoleisia, niin näihin "kokeiluihin" menee vähintään se puoli kiloa, eikä oikein lompakko tykkää niin suuresta lovesta, ja toisaalta kohta ei taas mahdu lankakaapin ovi kiinni, jos alkaa kaikkea testaamaan. ;) Mutta suunnitelmissa olisi siis heinäkuussa ainakin nuo 7 veljekset ostaa, niistäkin kertyy jo toista kiloa lankaa.

Tietysti aikomuksena on myös tehdä heinäkuussa niitä käsitöitä: Revontuli ainakin olisi tarkoitus saattaa valmiiksi ja miettiä sille sitten sijoituspaikka. Ja hoksasinpa tässä, että olen suunnitellut tekeväni muutaman pikkuneuleen tai virkkauksen tiettyyn päivämäärään mennessä, ja se päivämäärä on jo näemmä ensi viikolla. Tarttis varmaan pistää kohta nuokin alulle... ;) Mutta jos nuo suunnitelmat toteutuvat jo heinäkuun ensimmäisten päivien aikana, niin varmaankin tulee tehtyä sitten heinäkuussa muutakin. Joulukalenteria ainakin aion ristipistellä eteenpäin, ja joku isompi neule voisi olla myös taas paikallaan. Oikeastaan lankavarastossa on enää kahteen isompaan neuleeseen lankaa, loput on sitten jämälankoja tai tyyliin yksi kerä yhtä lajia, eli tässä ei tarvitsisi oikeastaan päättää kuin että haluanko tehdä ensin vihreän Nalle-tunikan vai persikanvärisen Wool-jotain (en edes muista, mitä mun piti siitä tehdä, olikohan se joku neuletakki...). No, jompi kumpi kuitenkin päässee pian puikoille. :)


Kesäkuun alussa olikin sellainen tilanne, ettei ollut mitään tempausta tiedossa. No, nyt on tämä Virkkaa Ympyrää meneillään, ja siihen olen jo tehnyt kesäkuun loppupuoliskolla muutaman työn. Eiköhän tähänkin vielä saada jotain kivaa aikaiseksi. :)

Luulisi sen heinäkuunkin kuluvan taas käsitöiden parissa vauhdikkaasti, ja sittenhän ollaankin jo melkein syksyssä! :) Sitä odotellessa... :)

tiistaina, kesäkuuta 29, 2010

Vihdoinkin puikoilla

Nyt olikin pari päivää sellainen tilanne, ettei ollut mitään neuletta tai virkkuuta työn alla, eikä oikein ideaakaan mitä aloittaisi seuraavaksi. Tai ideoitahan on, mutta mikään ei varsinaisesti houkutellut. Joten tämähän on mitä oivallisin hetki aloittaa se neule, jota on aina vaan lykännyt ja lykännyt, ajatellut että teen sen kyllä sitten seuraavaksi, mutta sitten on joka kerta vain mennyt joku muu kivempi tai kiireellisempi edelle.


Tästä on nyt vihdoin ja viimein tulossa ensimmäinen Revontuli-huivini. Kaikki muuthan ovat tehneet näitä jo monta vuotta ja useita kappaleita, mutta minä en ole saanut aloitettua sitä ensimmäistänikään ennen eilisiltaa.

Syykin tähän aloittamattomuuteen on selvä. Lanka minulla on kyllä ollut jo yli puolitoista vuotta, sillä Tiina diilasi minulle tätä Virosta lokakuussa 2008. Lanka on Evilla-vironvillaa, väri A26 "Karamelli". Itse kyllä pyysin Tiinalta tätä nimenomaista väriä, sillä olin nähnyt tästä sekä kuvan vyyhdistä että kuvan tästä väristä tehdystä Revontulesta, mutta en siis ollut livenä nähnyt tätä väriä. Luotin kuitenkin liiaksi netin kuviin, ja jouduin pettymään, kun näin tämän langan livenä. Siksi on siis jäänyt Revontulikin aloittamatta.


Tämä kuva havainnollistanee pettymystäni. Kuvan ylälaidassa on nuo neljä väriliuskaa kuvaamassa sitä mielikuvaa ja haavetta, mitä tältä langalta odotin, eli kuvittelin saavani langan, jossa on kaksi kirkasta pinkkiä ja kaksi kirkasta vihreää sävyä. Näette kuvassa myös sen, mitä lanka on todellisuudessa... Punajuuri ja oliivi ovat ihan kivoja olemassa ruokalautasella ja sammal on hyvä juttu metsässä, mutta väreinä - ei kiitos. Ja minun ylläni olevan vaatteen väreinä - ei missään nimessä. Kyllähän tuolta sisältä pilkistää vähän kirkkaampaa pinkkiä, mutta sekin saisi olla vähän vähemmän sameaa.

Lanka on siis maannut kaapissa siitä lokakuusta 2008 saakka. Jossain vaiheessa menin tämän kerimäänkin valtavan isoksi palloksi, joka oli siinä mielessä vähän tyhmää, että vyyhtinä olisin vielä ehkä voinut ajatella tämän langan myyväni tai lahjoittavani eteenpäin. Tai sitten olen vain odottanut, että lanka saisi jotain neonsäteilyä osakseen ja muuttuisi yhtäkkiä kirkkaammaksi. ;)

Hulluinta tässä tietysti on se, että vaikka tiedän langan olevan ihan vääränväristä, niin siitä huolimatta olen vain sinnikkäästi päättänyt siitä vielä jonain päivänä Revontulen tehdä. Ja nyt on se joku päivä. Eikä lanka edelleenkään näytä oikean väriseltä, itse asiassa mitä pidemmälle tuo huivi etenee, sitä enemmän inhoa tuota lankaa - ja olen nyt menossa vasta kerroksella 68... ;) Mutta jostain käsittämättömästä syystä olen päättänyt tehdä huivin valmiiksi, vaikka vain sillä ajatuksella, että testaan millainen tuo Revontuli on neuloa. Jos vaikka sattuisi, että löytäisin joskus oikeamman väristä lankaa tähän tarkoitukseen. Vironvillassa vaan ei taida olla riittävän kirkkaita värejä minun makuuni; se Sateenkaari-vironvilla lienee kaikkein kirkkainta, ja siitäkin olen kerran yhden vyyhdin palauttanut nettikauppiaalle, kun ne Sateenkaaren värit olivat minulle liian tummia. Ja nyt ainakin näiden 68 ensimmäisen kerroksen perusteella voisin väittää, etten tule toista Revontulta koskaan tekemään. Mallihan on ihan älyttömän suosittu, ja olen netissä ihaillut toisten tekemiä kauniita Revontuli-huiveja, mutten ole itse ainakaan vielä jäänyt sen tekemiseen koukkuun. Voi olla, että se johtuu tuosta langasta, joka ei tunnu minun käsiini mitenkään erityisen hyvältä, tai sitten vain tuosta väristä - Revontulessahan on kuitenkin ne värit ja niiden leikki se pääasia, ei niinkään huivin malli.

Mutta joo, tehdäänpäs nyt tämä huivi kuitenkin loppuun vaikka väkisin vääntäen, ja katsotaan sitten, mitä teen sille valmiille huiville. En usko sitä kyllä käyttäväni koskaan, mutta eipä olisi ensimmäinen huivi, joka päätyy vain kaappini täytteeksi - loppujen lopuksi huiveilla on niin vähän käyttöä, juhla-asuissahan ne menevät, mutta jos ihmisellä on sellaisia juhlatilaisuuksia, jonne laittaa päälleen muutakin kuin farkut ja t-paidan, korkeintaan kerran vuodessa jos sitäkään, niin ei niitä huiveja nyt niin kauheasti tarvitse. ;) Sekin oma suunnittelemani Ruutu ja risti -huivi, jonka virkkasin helmikuussa olympiatyönä, odottaa edelleen ensimmäistä käyttöään, ja sitä huivia minä sentään rakastan. ;)

Niin ja mainitsenpa vielä sen huivin, jonka perusteella aikanaan tätä lankaa havittelin, nimittäin Anu teki pari vuotta sitten ihan tästä samasta väristä Revontulen - kuvan perusteella ei kyllä uskoisi, että kyse on samasta väristä, niin ne kamerat ja tietokoneen näytöt noita värejä muuttavat. Jos tuo lanka olisikin livenä samanväristä kuin tuossa kuvassa, niin sehän olisi aivan taivaallista! :) Vaan se nyt on sitä mitä on, enkä pysty siitä tykkäämään, vaikka kovasti yritän ja olen koittanut ajatuksen voimalla muuttaa lankaa eriväriseksi. ;)

No joo, minäpä jatkan tästä neulomista, pitää vaikka koittaa neuloa välillä pimeässä, niin ei tuo väri koko aikaa häiritse. ;)

Kiitän lämpimästi kissapariskunnan saamista kommenteista! :) Siinä sentään meni väritkin ihan nappiin. ;) Värikästä viikon jatkoa!

maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Kissapariskunta :)

Kissapariskunta on saanut kehykset ympärilleen, joten tämä on nyt ihan valmis! :)

Purrfect partners
Tehty ajalla: 10.-28.6.2010
Malli: Margaret Sherry: Purrfect partners. Tuli Cross Stitcher issue 196 kylkiäisenä, kaikki tykötarpeet sisältävä pakkaus siis (paitsi että työohje oli lehdessä)
Kangas: 14 ct valkoinen aida (pakkauksessa)
Langat: Pakkauksessa, 18 sävyä (ei tietoa merkistä)
Pistot: Risti-, puoli-, murto-osa-, jälki- ja solmupistoja
Koko: Pistelyalue 66x82 pistoa = 12x15 cm
Viimeistely: Pinkeep
Muuta: Pakkauksessa ollut kangas oli turhan pieni viimeistelyä ajatellen (17x20 cm). Tämä menee lahjaksi/tuliaisiksi eräälle pariskunnalle.

Valmista siis tuli! :) Se viimeistelyn pieni yksityiskohta, joka vielä eilen mietitytti, on tuo kehystävä nyöri - ei siis suinkaan pieni yksityiskohta vaan hyvin tärkeä sellainen. Muodon päätin jo aikoja sitten, eli että tulee tuollainen kärki tuonne alas, ja että teen tämän pinkeepiksi (Violariumin sivuilla on siihen erinomainen ohje!), ilman neuloja tosin eli voiko tätä sitten pinkeepiksi = neulavahdiksi kutsuakaan? Joka tapauksessa tuo nyöri tuotti vähän päänvaivaa, koska halusin sen olevan ei-niin-kovin-hempeä. Vielä eilen illalla voitolla oli sellainen tosi rouhea paksu juuttinaru, mutta se ei ollut tähän ihan täydellisen tuntuinen. Toinen vaihtoehto, mihin olisi kotoa löytynyt tarvikkeet, olisi ollut se, että olisin punonut sopivansävyisestä muliinilangasta itse nyörin, mutta minusta siitä olisi tullut jotenkin liian "sievä". Ja kun tämä menee kuitenkin taloon, jossa kaikki on suunnilleen niin rouheaa ja maanläheistä, että seinää pyyhkäistessä jää todennäköisesti tikkuja sormiin. ;) Tuo ruskea nyöri on nyt sellainen välimuoto, eli ei ihan niin karheaa kuin juuttinaru, muttei niin hienoa kuin muliinilangasta punottu nyöri. Nyörin kävin hankkimassa tänä aamuna Nappi-Kikassa, ja kyllä sielläkin vielä mietin neljän eri värin välillä: hempeä sininen ja vaaleanpunainen olisivat tähän kyllä sopineet, mutta tekivät tästä liian hempeän, sitten oli vaihtoehtoina vaaleampi kullanruskea (tyttökissan värinen) ja sitten tuo tummempi ruskea eli jälkipistojen värinen. Päädyin tummempaan, koska se kuitenkin kehystää työn vahvemmin kuin vaalea, eikä tämä ole nyt liian hempeä. :)

Tämä menee tosiaan lahjaksi, tai oikeastaan ihan vaan tuliaisiksi. Heti aikoinaan tämän mallin nähdessäni tiesin, kenelle tai keille tämän haluan tehdä, enkä jaksa nyt enää odottaa, että tämän antamiselle tulisi jokin erityinen syy, koska sitä syytä ei välttämättä tule koskaan, joten tein tämän sitten kohteelle ihan muuten vaan yllätykseksi. Aina ei lahjaan tarvitse mitään erityistä syytä. :)


Pitäähän sitä takapuoltakin vilauttaa. ;) Sieltä löytyy ruusuista Tilda-kangasta, joka on kyllä viimeisen päälle hempeää, mutta tämähän jääkin piiloon seinälle ripustettaessa. Tässä vaan oli niin samat värit kuin tuossa pistelyn kukissa. :)

Kiitos ihanista kommenteistanne, on ollut niitä jälleen kiva lukea! :) Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntaina, kesäkuuta 27, 2010

Tämä on nyt tässä

Neula on suihkinut, ja jälkipistot tehneet ihmeitä. :)

Aamullahan vielä oltiin tässä pisteessä:


Ja nyt on kuvaan tullut ihan uutta ilmettä, aivan kuin olisi kokonaan eri työstä kyse:


Valmishan tämä työ ei vielä ole, sillä viimeisteltäväkin tämä olisi jollain tavalla. Tiedän kyllä, millä tavalla tämän viimeistelen, mutta pieni yksityiskohta - tai oikeastaan aika tärkeä yksityiskohta - on vielä hieman mietinnän alaisena. Ajattelin nukkua yön yli. :)

Tässä vaiheessa voin kyllä jo sanoa päällimmäiset tunnelmat tämän pistelemisestä. En ole ennen Margaret Sherryn ristipistomalleja pistellyt, mutta hänen tyylinsä on tuttu ja tullut monessa paikassa vastaan. Varsinaisesti Sherryn mallit eivät ole minun tyyliäni, aiheet eivät kolahda ja tyyli on aavistuksen liian söpöä. ;) Mutta tämä ei tulekaan minulle itselleni. :) Tykkäsin kuitenkin pistellä tätä, sillä tässä oli juuri sopivasti haastetta ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Oli puolipistoja ja "fractional stitches" eli "murto-osapistoja", sekä 29 ranskalaista solmua. :) Eli melkein kaikkea mahdollista, mitä ristipistotyöhön voi sisältyä. Hauskinta oli, kun kissat saivat naamat. :)

Koitan viimeistellä tämän mahdollisimman pian, kunhan vain saan sen yksityiskohta-asian ratkaistua. Olen kyllä periaatteessa sen jo ratkaissut, mutta voi olla, että vielä käyn huomenna kurkistamassa kaupungilla, löytäisinkö paremman idean. Luulenpa, että en löydä. ;)

Kiitos kun olette käyneet jättämässä kommentteja! :)

Pyhäaamun pistojen ääreltä

Arjen jälkeen koittaa aina sunnuntai, niin tänäänkin. Nyt onkin niin ihanan vilpoisan oloista, että voisi pitkästä aikaa lähteä reippailemaan ulos, onhan tässä monta päivää paettukin kuumuutta sisätiloihin. Vaan on siitä ollut paljon hyötyäkin:


Tästä työstä puuttuu enää jälkipistot. :) Minusta on mukava ottaa ristipistotöistä kuva ennen jälkipistojen aloittamista, jotta voi sitten verrata, miten ne jälkipistot saavat ihmeitä aikaan. :) Etenkin tällaisissa töissä, joissa niitä jälkipistoja on paljon. Jälkipistot ovat kyllä kaikkein hauskinta ristipistotöissä - toivottavasti näette vielä tämän päivän puolella, miten tämäkin työ muuttuu ihan eri näköiseksi. :)

Jännän jutun muuten huomasin tässä työssä, nimittäin sen miten väriin vaikuttaa paljon se, missä ympäristössä se on. En tiedä, huomaako sitä tästä kuvasta, mutta livenä sen näkee: kukkien keskellä oleva keltainen ja ruskean kissan vatsan keltainen on tehty samalla sävyllä, ja kukissa se keltainen näyttää oikein kirkkaalta sitruunankeltaiselta, kun ympärillä on hentoa vaaleanpunaista, mutta kissan vatsassa sama keltainen näyttää paljon ruskeammalta, vähän kuin maitokahvilta, kun ympärilläkin on ruskeaa. Piti oikein tarkistaa, että kyllä minä kuitenkin olen samaa lankaa käyttänyt molemmissa. :)

Saman huomasin silloin aikoinaan värianalyysissa käydessäni, että värit näyttävät muiden värien rinnalla ihan erilaiselta; minunkin ihoni näyttää oikeiden värien rinnalla terveeltä ja raikkaalta, mutta väärien värien rinnalla kalpealta, punakalta, keltaiselta tai harmaalta. ;) Värillä ja etenkin sen sävyllä on siis väliä! :) Tässä ristipistotyössä on kyllä ihanat värit, vaikka jossain vaiheessa kun tämä oli enemmän keskeneräinen, tuntui välillä että nyt on kyllä pakkaukseen livahtanut ihan vääriä lankoja. Mutta kun tuli toisenvärisiä pistoja ympärille, niin tämä alkoikin näyttää taas ihan hyvältä, ja jälkipistot muuttanevat ilmettä vieläkin. Jälkipistot muuten tehdään ruskealla; se perinteinen musta olisikin aivan liian kova näin hempeässä työssä. :) Täytyy siis jo tässä vaiheessa todeta, että tämän mallin suunnittelija ja valmistaja ovat värien ammattilaisia! :)

Mutta nytpä taidan laittaa pojat lähtövalmiiksi, ja lähdetään lenkille! :) Onkohan tänään muuten kirpparit auki, alkoi tehdä mieli päästä vähän penkomaan... tai jos ei tänään niin sitten vaikka huomenna. :)

Pirteää pyhäpäivää! :)

lauantaina, kesäkuuta 26, 2010

Harmajaa

Harmajaa:


Sade - voiko olla mitään kauniimpaa! :)

Harmajaa:


Käy taivas pilveen. Vielä hohtaa maa,
mut koleammin tuuli puhaltaa,
ja nuori koivu
hiuksin nurinkääntynein on harmaa, vihainen.
Sireenipensaan tuuli pörröttää.
Sen tertut hetken hymyilevät, mutta
on hymy himmeää.

Vain pikkulinnut
ei säiky hämärää.
Kuin suloisemmin
ne kaikki visertää.
"Mik' on tää pelko",
ummut rukoilee,
"ei vielä ilta,
mut ilma himmenee?"
Niin hellä kuoro vastaa lohduttain:
"Vain sade on se,
vain pisaroiden suutelu, ah, taivaan kaste vain."
Ja kohta vaipuu
maa herkkää kuunteluun.
Ei hengi kukka,
ei käänny lehti puun.

Siks kunnes kaikki koivut syvään huoahtaa,
kun sateen armo
suhisten yli lehtien ja mullan lankeaa,
ja kahta ihanammin tuoksuu metsä.
Lävitse pisaraharson hopeaisen
virittää linnut
laulun jumalaisen,
ja vihreämmin vivahtelee maa.
Kas metsätähdet, tänään auenneet,
jo oli kuolemaansa vavisseet!
Nyt kukkaiskasvoin pienin
huoaten
ne taivaan juoman
juovat suloisen.
 
- Saima Harmaja: Kesäkuun sade -

Harmajaa:

Kesäpipo
Tehty ajalla: 23.-26.6.2010
Malli: Hatusta heitetty
Lanka: Novita Kotiväki harmaa (470)
Langankulutus: 30 g
Virkkuukoukku: 2 mm
Koko: Ympärys n. 55 cm
Muuta: Miehelle kesäpipoksi

Voinen päätellä, että pipo on mieluinen:


Kelvannee myös tänne:



Lauantai-illan ja sateen huumaa toivotellen,

Kissa vieköön!

Torstai-iltana varovaisesti arvioin, että jos saisi viikonloppuna pisteltyä tuosta Margaret Sherryn ristipistotyöstä poikakissan valmiiksi. Lasten kanssa kun ei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tullessaan, niin ei uskalla toivoa omista käsityöhetkistään ihan liikoja. No, arvioni oli tosiaan erittäin varovainen, sillä kissat veivät minut perjantai-iltana mennessään, eli poikakissa tuli jo valmiiksi ja lisäksi vähän muutakin:


Tämän kuvan otin siis eilen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta onhan tuohon nyt tänä aamuna ehtinyt jo muutama pisto tulla lisääkin. Eiköhän tätä nyt sitten jatketa valmiiksi saakka! :) Tai jos olisi taas varovainen, niin jos saisi viikonloppuna tästä edes ristipisto-osuudet tehtyä, nimittäin Margaret Sherryllähän on nuo jälki- ja solmupistot aika merkittävässä osassa, ja niiden tekemiseen saa tässäkin varata aikaa. Tosin minähän tykkään jälkipistojen tekemisestä melkeinpä enemmän mitä ristipistojen tekemisestä, sillä jälkipistoilla vasta saa työhön sen oikean ilmeen aikaiseksi. Eihän tästäkään vielä näe kuin hämärän hahmon, mitä tähän on lopulta tulossa. :)

Se olisi kyllä kova sana, jos saisi vielä viikonlopun aikana isännän kesäpipon virkattua valmiiksi. Sitä saisi alkaa kohta jo kaventamaan, eli ehkä mies saa sen vielä tänä viikonloppuna päähänsäkin. :) Ja sitten on taas edessä ongelma, että mitähän sitä sitten alkaisi tekemään. ;) Ristipistojen osalta ei ole kyllä tekemisen puutetta, joulukalenteripistelynkin saisi taas pian kaivaa kaapista, kun tavoitteena olisi, että se roikkuisi puolen vuoden päästä seinällä... Joten kun Margaret Sherryn kissat ovat valmiina, niin sitten vain joulukalenterin kimppuun! :)

Lankaisaa lauantaipäivää! :)

perjantaina, kesäkuuta 25, 2010

Koti

Eipä paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan! :) Me kun olemme tällaisia kotikissoja, jotka poistumme kodin ovesta vain pakon edessä, niin tokihan on mukava, että koti on viihtyisä. Ja nyt se on taas astetta viihtyisämpi!

Äiti poikkesi eilen pikaisesti Lappiin ohi ajaessaan heittämässä meille mansikoita ja Hillan. Mansikat menivät pakkaseen, Hilla jonnekin muualle. Yleensä äiti kyllä tuo hilloja meille ohikulkumatkalla Lapista etelään päin ajaessaan ja tavallisimmin vasta loppukesän hillareissuilta palatessaan (sisko asuu Lapissa, siksi äiti siellä ravaa alvariinsa), mutta tämä Hilla onkin ei-syötävää laatua, ja tuli siis kotoa päin.


Tässä on nyt Hilla-raanu meidän seinällämme. :) Sopii kyllä kuin nakutettu! Ripustimen kävin ostamassa eilen Somikista, kun äidin tuoma vanha putkenpätkä oli ensinnäkin liian leveä ja toisekseen ruma, eikä isäntä suostunut poraamaan kiviporalla betoniseinään kuin yhden ainokaisen reiän. Mutta tämä ripustin on kyllä täydellinen, ja niitä löytyy Somikista ihan kaikkia kokoja, eikä muuten ollut edes kallis! :)


Tuntuu ihan hassulta ajatella, että äiti on tämän raanun kutonut 30-40 vuotta sitten, eikä ole koskaan pitänyt sitä seinällä! Mutta vaikkei se ole syystä tai toisesta kelvannut äidille itselleen tai on muuten vaan unohtunut jonnekin kaapin perälle, niin silti tätä raanua ei ole kudottu turhaan, vaan se pääsi nyt aikojen perästä käyttöön - ihan kuin se olisi odottanut meidän kotia vuosikaudet! :)


Tuo nurkka onkin näyttänyt aina niin tyhjältä... Jossain vaiheessa isäntä ripusti sinne Ramonesin kangasjulisteen, mutta otti sen pois, kun tuli lauottua ukaasia, että talosta lähtee joko Ramones tai vaimo. ;) Ramones on kyllä nyt täällä työhuoneen seinällä, tänne se passaa paremmin. :)


Ihan on kyllä tuossa raanussa meidän värit. :) Aivan kuin juuri tuohon nurkkaan tehty!

Olohuone on kyllä nyt niin kovin kotoisa ja viihtyisä, eikä siitä ole nyt edes kovin kauaa aikaa, kun siellä ei ollut muuta istuinta kuin tuo nojatuoli, ja yhtäkkiä sinne on tullut kirpparilta ja kierrätyskeskuksesta kaksi sohvaakin lisää. Paljon kotoisampaa näin. :)

Mutta täytyyhän minun vilauttaa myös, mitä tuon raanuseinän vastapäätä olevalla seinällä on...


Olen unohtanut näyttää teille nämä isännän taideteokset, vaikka ne tulivat jo muutama viikko sitten kehystämöstä. Lennonin olen kyllä jo aiemminkin esitellyt, mutta sekin meni vielä uudestaan kehystämöön, kun isäntä päätti sittenkin vaihtaa mattalasin. Molemmat kuvat on siis mieheni tehnyt hamahelmistä! :) Ja kyllä, nämä taulut ovat eri korkeudella, kun mies lätkäisi ne vain valmiisiin naulanreikiin, mutta aikoo kyllä jossain vaiheessa korottaa Lennonin muutaman sentin ylemmäs.


Tässä vielä Pauli vähän lähempää. En muista, kerroinko silloin joskus aiemmin, mutta nämä on tehty minihamahelmillä, jotka ovat pienempiä kuin tavalliset hamahelmet, eikä niitä edes Suomesta saa, vaan mies on tilannut niitä jostain mistä lie. On meillä yksi tavallisillakin hamahelmillä tehty Lennon, mutta isäntä innostui tekemään sitten toisen pienemmillä helmillä ja tarkemmalla resoluutiolla, ja Pauli tuli nyt sitten kaveriksi.


Tästä kuvakulmasta en ole tainnut koskaan kotiani kuvatakaan... :)


Meillähän noita hamahelmitöitä on esillä vähän siellä sun täällä, ja esikoisella pursuaa vielä laatikotkin täynnä. :) Tämä on minusta hauska yksityiskohta, kun poika laittoi eteisen oveen kaksi hamatyötänsä ovikranssiksi, toinen kranssi on siis tuossa naulakon yläpuolella, ja sen ympärille on vielä liimattu tähtitarroja. Ja toinen kranssi on tuolla naulakon keskellä. :) Jos klikkaatte kuvaa suuremmaksi, saatatte huomata vielä ovenrivassakin pari koristetta, siinä on myös noita tähtitarroja. ;)


Ennen kuin mieheni siirtyi minihamahelmiin, teki hän noilla ihan tavallisen kokoisillakin muutamia "harjoitustöitä". Kolme isointa hamahelmitekelettä on kiinnitetty työhuoneen verholautaan, siinä on Saxonin ja Kreatorin bändilogot ja sitten isännän ihan omaa designia tuo The Beatles. :) Nuo ei olekaan mitään ihan pikkutöitä, Beatles taitaa olla noin 60x35 cm, siinä on tarvittu muutama helmialusta ja jokunen helmikin. :)


Kun tuo helmiharrastus on miesväellä tällaisissa mittakaavoissa, niin säilytyssysteemitkin pitää olla kohdillaan. Tässä osa helmiensäilytysjärjestelmästä. Kuvassa näkyy hyllyjen alla vilaus siitä isommilla helmillä tehdystä Lennonista.



Yleensä miehet kaiketi käyttävät viehelaatikoita siihen, mihin ne on tarkoitettukin eli joihinkin kalastukseen liittyviin juttuihin. Mutta meillä näihin viehelaatikoihin on järjestelty hamahelmet väreittäin ja värikoodeittain. Hamahelmiähän on olemassa reilut 60 väriä, joten näitä on meillä ainakin neljässä viehelaatikossa, yhdessä taitaa olla jotain muun merkkisiä kuin Hama-merkkisiä - niitähän on olemassa siis eri valmistajienkin ja ne käyttäytyvät silitettäessä eri tavalla, joten niitä ei parane sekoittaa keskenään samaan työhön, siksi siis eri merkkiset on tietysti eri laatikoissa. Laatikoiden päällä on numerot, jotka ovat tietysti samat, mitä helmipussien kyljessä, jotta osaa jatkossa ostaa oikeaa väriä, jos joku pääsee loppumaan. Kaikista väreistä mies ja esikoinen yhdessä ovat tehneet vielä sellaiset pienet silitetyt malliliuskat, joihin on tussilla kirjoitettu kunkin värin numero, ja niiden liuskojen avulla mies yleensä valitsee värit, kun alkaa tehdä jotain uutta helmityötä. Se on kuulkaa tarkkaa hommaa! ;)

Minä muuten käytän noita viehelaatikoita säilyttääkseni muliinilankoja pahvipuolille kerittyinä. Laatikot ovat täydellisiä siihen(kin) hommaan! :) Pitäisi vielä ne loputkin lankatokat saada jossain vaiheessa puolattua ja pakattua rasioihin...


Esikoisella on varmaan menossa joku hama-KYH, kun on näin monta aloitettua helmityötä kesken... ;) Tuppaa vaan olemaan helmet nyt vähän sekaisin levyillä, kun siivooja innostuksissaan onnistuu tönäisemään helmet kumoon...


Meillähän helmityöt ovat vain ja ainoastaan miesväen harrastus, ja jokaiselle on omat helmensä. :) Vasemmalla on maxi-helmi kuopuksen käyttöön, keskellä midi-helmi esikoisen käyttöön - nuo midit ovat niitä, joita myydään joka askartelukaupassa ja marketissa, ja jotka kaikki lapsiperheet tietävät, eli siihen voitte verrata noita mittasuhteita - ja oikealla on sitten isännän mini-helmi, joilla Lennon ja McCartneykin on tehty. Pinseteillähän noita on pakko käsitellä, ne ovat pienempiä kuin nuppineulanpää! :)

Eksyinpäs alkuperäisestä aiheestani melkoisen kauas, mutta palataanpas vielä siihen raanuaiheeseen. :) Minähän olen ollut aina noita seinävaatteita vastaan, kun en ole uskaltanut miehen ja minun pölyallergioitten vuoksi niitä harkitakaan. Mutta mies alkoi toivoa seinävaatteita ihan pelkästään akustiikan vuoksi, joten päätettiin kokeilla. Kun vain muistaa puistella tai imuroida raanun kerran viikossa, niin eiköhän sen kanssa allerginenkin voi elää, toivottavasti! :) Kun eilen sitten saatiin raanu seinälle, niin alkoi tulla sellainen olo, että niitähän pitäisi olla lisääkin, sillä jo yksi tuommoinen vaikuttaa ihan selvästi viihtyisyyteen ja myös siihen akustiikkaan. Nyt tuntuu, että olkkarin vieressä olevassa keittiössä kaikuu valtavasti. ;)


Tyhjältä ja kolkoltakin keittiö nyt tuntuu, kun olohuoneessa on nyt niin täydet seinät ja lämmin tunnelma...


Täytyykin tässä miettiä, pyytäisikö äitiä vielä tuomaan seuraavalla reissullaan lisää raanuja testattavaksi, vai pitääkö minun alkaa sellainen itse tekemään. Muutaman kivan seinävaateidean löysinkin jo vanhoista Novitoista, täytyy laittaa harkintaan...


Tämä keittiön seinä näyttää jotenkin kaipaavan jotain isompaa. Nyt siinä on keskellä minun tekemäni ristipistotaulu ja nuo autot ovat palapelejä, jotka teimme viime talvena. Kuopuksen mielestä isoveli ottaa tuon vasemmanpuoleisen ja hän itse oikeanpuoleisen auton. :) Nuo on kyllä kivat pitää seinällä, mutta ne pitänee sitten siirtää muualle, jos satumme keksimään tähän jonkun seinävaatesysteemin. Isohan se saisi olla, joten siinä mielessä kivempi olisi jos löytyisi joku valmis joko äidiltä tai vaikka kirpparilta, kuin alkaa itse tekemään jotain valtavan kokoista ryijyä. Ehkä tähän ei mikään nukkaryijy edes passaa, kyllä se saisi olla sellainen perinteinen raanujuttu... mutta mietitään, kyllä se sopiva joskus kävelee vielä vastaan. :)

Siinäpä oli päivän sisustuspläjäys! :) Nyt toivottelen oikein käsityörikasta viikonloppua kaikkiin koteihin! Toivottavasti saadaan runsaasti virkistäviä sadekuuroja ja raikkaita tuulenhenkäyksiä iloksemme, minä ainakin kaipaan niitä kovasti, kun tässä on viimeiset puolitoista kuukautta hiki valunut puroina lakkaamatta - huhhuh! Mutta nyt taidan kipaista viimein tuonne raanun viereen sohvalle pistelemään, pimennysverhot on vedetty ikkunoiden eteen, etten sula ihan lopullisesti. ;) Palailen taas kenties huomenna kenties pistelyasioilla kenties joillakin muilla asioilla. :)

torstaina, kesäkuuta 24, 2010

Puolimaratontorstai

Torstai taas ja ristipistomaratonpäivä. Tarkoitukseni oli ehtiä pistelemään koko neljä tuntia, mutta jotenkin tuota touhua taas riitti pitkin päivää niin, että pistelyaikaa jäi vain kaksi tuntia eli puolimaratonin verran. Parempi sekin kuin ei mitään! :)

Lähtökohta oli sama, mihin jäin kaksi viikkoa sitten, sillä en ole ehtinyt tätä pistellä lainkaan tässä välissä, vaikka kovasti olisi halua ollut.


Tästä siis aloitettiin...


... ja tähän päästiin. Ihan kohtalainen saalis kahdessa tunnissa. Kolme uutta väriä tuli valmiiksi ja yksi vanha virhe korjattu. :)

Tämän päivän merkittävin tapahtuma on tässä:


Kyllä, tämä on se ensimmäinen veräjä. :) Ajatella, että meillä on jo näin iso poika! *huokaus* Esikoinen oli kyllä koko illan ihan sokissa, johtuen varmaan siitä valtaisasta verenhukasta, mikä seurasi hampaan irtoamisesta. ;) Niin kovasti kuin tätä on monta viikkoa odotettu, ja sitten se olikin niin veristä touhua... ;) No, pojalla on aikaa tähän tottua, vielä on 19 maitohammasta suussa. :)

Viime aikoina olen toivotellut hyviä viikonloppuja jo näin torstaisin, mutta enpäs teekään sitä tällä kertaa. ;) Ajattelin nimittäin vielä postata tänne ennen viikonloppua ja kenties viikonlopun aikanakin, sikäli mikäli maltan sen verran käsitöiden tekemistä keskeyttää, että näpyttelen rivin tai pari (okei, minä en näpyttele koskaan riviä tai paria vaan aina hitusen enemmän... ;) ). Mutta sitä ennen on edessä ihana perjantaipäivä pyykinpesuineen, viikkosiivouksineen ja muine mukavine kotiaskareineen - minähän ihan oikeasti rakastan siivoamista, ja olen vielä niin kieroutunut luonne, että nautin eniten vessan ja kylppärin pesusta, ja varmaan juuri siksi kuuraan kylppärin seinäkaakelitkin kerran viikossa. :) Ja eiköhän tässä riitä noita kotiaskareita lauantaiksi ja pyhäksikin, joten nähtäväksi jää, onko unelmani runsaasta käsityöajasta pelkkä haave- ja harhakuva. Aikomukseni kuitenkin on, että istun koko viikonlopun sisällä sohvalla ristipiston tai virkkauksen kanssa, enkä nosta pyllyäni muuta kuin korkeintaan välillä kuntopyörän tai jumppamaton päälle! :) Ainakin ajattelin tuosta nyt vilauttamastani ristipistosta saada poikakissan pisteltyä, ja toivottavasti vähän muutakin.

Touhukkaan torstain iltana voinkin sitten toivotella kaikille vaikkapa oikein puuhakasta perjantaita! :) Palailen huomenna tänne sisustusjuttujen kera... :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)