Vihdoinkin puikoilla

Nyt olikin pari päivää sellainen tilanne, ettei ollut mitään neuletta tai virkkuuta työn alla, eikä oikein ideaakaan mitä aloittaisi seuraavaksi. Tai ideoitahan on, mutta mikään ei varsinaisesti houkutellut. Joten tämähän on mitä oivallisin hetki aloittaa se neule, jota on aina vaan lykännyt ja lykännyt, ajatellut että teen sen kyllä sitten seuraavaksi, mutta sitten on joka kerta vain mennyt joku muu kivempi tai kiireellisempi edelle.

Tästä on nyt vihdoin ja viimein tulossa ensimmäinen Revontuli-huivini. Kaikki muuthan ovat tehneet näitä jo monta vuotta ja useita kappaleita, mutta minä en ole saanut aloitettua sitä ensimmäistänikään ennen eilisiltaa.

Syykin tähän aloittamattomuuteen on selvä. Lanka minulla on kyllä ollut jo yli puolitoista vuotta, sillä Tiina diilasi minulle tätä Virosta lokakuussa 2008. Lanka on Evilla-vironvillaa, väri A26 "Karamelli". Itse kyllä pyysin Tiinalta tätä nimenomaista väriä, sillä olin nähnyt tästä sekä kuvan vyyhdistä että kuvan tästä väristä tehdystä Revontulesta, mutta en siis ollut livenä nähnyt tätä väriä. Luotin kuitenkin liiaksi netin kuviin, ja jouduin pettymään, kun näin tämän langan livenä. Siksi on siis jäänyt Revontulikin aloittamatta.

Tämä kuva havainnollistanee pettymystäni. Kuvan ylälaidassa on nuo neljä väriliuskaa kuvaamassa sitä mielikuvaa ja haavetta, mitä tältä langalta odotin, eli kuvittelin saavani langan, jossa on kaksi kirkasta pinkkiä ja kaksi kirkasta vihreää sävyä. Näette kuvassa myös sen, mitä lanka on todellisuudessa... Punajuuri ja oliivi ovat ihan kivoja olemassa ruokalautasella ja sammal on hyvä juttu metsässä, mutta väreinä - ei kiitos. Ja minun ylläni olevan vaatteen väreinä - ei missään nimessä. Kyllähän tuolta sisältä pilkistää vähän kirkkaampaa pinkkiä, mutta sekin saisi olla vähän vähemmän sameaa.

Lanka on siis maannut kaapissa siitä lokakuusta 2008 saakka. Jossain vaiheessa menin tämän kerimäänkin valtavan isoksi palloksi, joka oli siinä mielessä vähän tyhmää, että vyyhtinä olisin vielä ehkä voinut ajatella tämän langan myyväni tai lahjoittavani eteenpäin. Tai sitten olen vain odottanut, että lanka saisi jotain neonsäteilyä osakseen ja muuttuisi yhtäkkiä kirkkaammaksi. ;)

Hulluinta tässä tietysti on se, että vaikka tiedän langan olevan ihan vääränväristä, niin siitä huolimatta olen vain sinnikkäästi päättänyt siitä vielä jonain päivänä Revontulen tehdä. Ja nyt on se joku päivä. Eikä lanka edelleenkään näytä oikean väriseltä, itse asiassa mitä pidemmälle tuo huivi etenee, sitä enemmän inhoa tuota lankaa - ja olen nyt menossa vasta kerroksella 68... ;) Mutta jostain käsittämättömästä syystä olen päättänyt tehdä huivin valmiiksi, vaikka vain sillä ajatuksella, että testaan millainen tuo Revontuli on neuloa. Jos vaikka sattuisi, että löytäisin joskus oikeamman väristä lankaa tähän tarkoitukseen. Vironvillassa vaan ei taida olla riittävän kirkkaita värejä minun makuuni; se Sateenkaari-vironvilla lienee kaikkein kirkkainta, ja siitäkin olen kerran yhden vyyhdin palauttanut nettikauppiaalle, kun ne Sateenkaaren värit olivat minulle liian tummia. Ja nyt ainakin näiden 68 ensimmäisen kerroksen perusteella voisin väittää, etten tule toista Revontulta koskaan tekemään. Mallihan on ihan älyttömän suosittu, ja olen netissä ihaillut toisten tekemiä kauniita Revontuli-huiveja, mutten ole itse ainakaan vielä jäänyt sen tekemiseen koukkuun. Voi olla, että se johtuu tuosta langasta, joka ei tunnu minun käsiini mitenkään erityisen hyvältä, tai sitten vain tuosta väristä - Revontulessahan on kuitenkin ne värit ja niiden leikki se pääasia, ei niinkään huivin malli.

Mutta joo, tehdäänpäs nyt tämä huivi kuitenkin loppuun vaikka väkisin vääntäen, ja katsotaan sitten, mitä teen sille valmiille huiville. En usko sitä kyllä käyttäväni koskaan, mutta eipä olisi ensimmäinen huivi, joka päätyy vain kaappini täytteeksi - loppujen lopuksi huiveilla on niin vähän käyttöä, juhla-asuissahan ne menevät, mutta jos ihmisellä on sellaisia juhlatilaisuuksia, jonne laittaa päälleen muutakin kuin farkut ja t-paidan, korkeintaan kerran vuodessa jos sitäkään, niin ei niitä huiveja nyt niin kauheasti tarvitse. ;) Sekin oma suunnittelemani Ruutu ja risti -huivi, jonka virkkasin helmikuussa olympiatyönä, odottaa edelleen ensimmäistä käyttöään, ja sitä huivia minä sentään rakastan. ;)

Niin ja mainitsenpa vielä sen huivin, jonka perusteella aikanaan tätä lankaa havittelin, nimittäin Anu teki pari vuotta sitten ihan tästä samasta väristä Revontulen - kuvan perusteella ei kyllä uskoisi, että kyse on samasta väristä, niin ne kamerat ja tietokoneen näytöt noita värejä muuttavat. Jos tuo lanka olisikin livenä samanväristä kuin tuossa kuvassa, niin sehän olisi aivan taivaallista! :) Vaan se nyt on sitä mitä on, enkä pysty siitä tykkäämään, vaikka kovasti yritän ja olen koittanut ajatuksen voimalla muuttaa lankaa eriväriseksi. ;)

No joo, minäpä jatkan tästä neulomista, pitää vaikka koittaa neuloa välillä pimeässä, niin ei tuo väri koko aikaa häiritse. ;)

Kiitän lämpimästi kissapariskunnan saamista kommenteista! :) Siinä sentään meni väritkin ihan nappiin. ;) Värikästä viikon jatkoa!