10 värikästä vyyhtiä

Nyt sitten paljastan, kuten jo vähän eilen illalla lupailin, mitä sitä tulikaan tehtyä koko lauantaipäivä. Tai no, jos ei lasketa aamupäivän kaupassakäyntiä ja ruuanlaittoa lukuun, niin muuten koko lauantaipäivä.

Teki nimittäin mieli vähän värjätä. Viikko sitten sain ison pussillisen sipulinkuoria, joita isäni vaimo oli minua varten kerännyt. He kasvattavat puutarhassaan ihan tolkuttomia määriä sipuleita, ja käsittääkseni myös syövät niitä päivittäin aika tavalla, niin kun aloin miettiä sipulinkuorivärjäystä, niin ei tarvinnut kauaa pähkäillä, että mistähän niitä sipulinkuoria saisi. ;) Ja varmaan jatkossakin niitä saa heiltä, mutta jäihän noita nyt vielä pariin seuraavaankin värjäykseen asti, eli ei ole ihan lähiaikoina akuuttia tarvetta. :)

Sipulinkuorivärjäyskokeiluun otin omasta varastostani vitivalkoista ja luonnonvalkoista 7 veljestä sekä aamuisella kauppareissullani ostin vielä harmaata 7 veljestä yhden kerän (kuvassa oikealla). Kauppareissulla tarttui matkaani muutakin, joka näkyy myös kuvassa. Kassalle päin kulkiessani ohitin paistinpannuhyllyt, josta muistin, että sairaana ollessani tiputin vahingossa yhdestä paistinpannustamme lasisen kannen lattialle, ja se tietysti meni tuhannen pirstaileiksi. No, se oli onneksi se meidän vanhin ja huonoin pannu, joka on jo lähestulkoon loppuun palvellut. Niinpä sitten eilen hoksasin, että voisihan sitä ostaa uuden paistinpannun, ja sitten siinä hyllyillä pyöriessäni silmiini osui vielä iso 12 litran kattila, jota ei ollut hinnalla pilattu, niin siitäpä sitten tuli mieleeni, että jospa ostaisin värjäyskattilaksi. :) Meillä kun suurin kattila on sellainen 3-litrainen, ja kyllä toki sinnekin yksi 7 veljestä mahtuu värjäytymään, mutta kun olin nytkin suunnittellut kolmen kerän värjäämistä kerralla, niin siihenhän ehdottomasti tarvitsin isomman kattilan. Se vaan ei mahdu meidän keittiön kaappeihin, mutta ei sitä nyt jokapäiväiseen käyttöön ole tarkoitettukaan (en voi kuvitella, että ikinä tarvitsisin ruuanlaitossa 12 litran kattilaa ;) ), niin se joutaa olemaan säilytyksessä muualla. Mutta tuossa sekin nyt kuvassa komeilee. :)

Sipulinkuorivärjäys olikin jo paljon haasteellisempaa kuin Kool Aidilla tai teellä värjääminen, joita olen tähän saakka kokeillut. Mutta netistä kun olen näitä värjäysjuttuja lueskellut, niin ymmärtääkseni sipulinkuorivärjäys on kasvivärjäyksistä helpointa, ja ei se vaikeaa ollutkaan, ainoastaan aikaavievää. Ensin kuoria piti keittää värin irroittamiseksi, tosin sillä aikaa sain hyvin vyyhditettyä ja liotettua ne kolme kerää, jotka olin aikeissa värjätä. Sitten, kun olin saanut siivilöityä suurinpiirtein kaikki sipulinkuoret pois kattilasta (jokunen roska sinne vielä jäi, mutta en antanut sen häiritä), nakkasin langat liemeen noin tunniksi ottamaan väriä itseensä.

Sitten vaan huuhtelu ja kuivumaan. :) Netin ohjeista ymmärsin, että välttämättä mitään kiinnitysaineita ei tarvita, mutta varmuuden vuoksi ennen värjäystä liotin langat vedessä, johon oli lisätty hiukan suolaa. Ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin hieman etikkaa ja annoin lankojen liota siinä jonkin aikaa.

Lopputuloksesta totean, kuten Putouksen sketsihahmo Leena Hefner os. Herppeenluoma sanoisi: "olen hirrrrveen tyytyväinen ja ja ja ja ja on hirrrrveen nätti ja ja ja ja ja..." (mutta en jatka, että olin silloin hirrrrveen, hirrrrveen humalassa, koska se ei pidä paikkansa ;) ). Eniten olen yllättynyt tuosta harmaasta, koska kattilassa näytti, ettei se ota yhtään itseensä väriä, ja vielä kun laitoin vyyhdin kuivumaan, niin se oli ihan harmaa. Mutta kuivuttuaan se olikin muuttunut tuollaiseksi pronssinväriseksi, eli tuli varsin mielenkiintoisen värinen vyyhti siitäkin. :) Näille sipulinkuorivärjäyksille on jo suunnitelma, tarkoitukseni on tehdä näistä kiitokset sipulinkuorien lahjoittajille ja sipulien kasvattajille. :) Voivat sitten sanoa, että heillä on jalassaan sukat, joiden väri on peräisin itse kasvattamistaan sipuleista! ;) (toivottavasti he eivät lue blogiani, koska sen on tarkoitus olla yllätys)

Kun langat olivat jo jonkin aikaa uineet sipuliliemessä, päätin ihan huvikseni kokeilla nakata sinne palan kangastakin. Nappasin pienen palan vitivalkoista aidaa, ja kuten kuvasta näkyy, mitään järisyttävää muutosta ei tapahtunut. Vasemmalla malliksi alkuperäisen värinen kangas ja oikealla eli tuo ruttuinen on se kattilassa uinut. Hivenen se muutti sävyään lämpimämmäksi, eli vitivalkoisesta tuli lähinnä luonnonvalkoinen. En kyllä odottanutkaan sen kummempaa, koska kyse on kuitenkin puuvillasta, ja liemestä oli varmastikin enin väri jo imeytynyt lankoihin. Mutta tulipahan kokeiltua. :)

Siinä sipulikattilan poristessa ajattelin, että kun kerran vyyhdinpuut olivat esillä, niin vyyhditänpäs loputkin valkoiset ja luonnonvalkoiset langat, jotka olen aikoinaan ostanut värjäysmielessä, ja värjään ne Kool Aidilla. Siinähän se loppupäivä ja -ilta sitten vierähtikin, lisää lankaa vyyhditin samalla, kun edelliset porisivat kattilassa ja osa oli likoamassa...

Kuopukselle lupasin jo syksyllä värjäyskurssin jälkeen, että värjätään joskus yhdessä vaaleanpunaista lankaa, ja tässä sitä on nyt tulossa. Kuopus hämmentää soppaa ihan ammattilaisen ottein, vaikkakaan meillä ei ollut hänelle riittävän pieniä suojakäsineitä. Mutta minä teinkin ne sottaisemmat osuudet, joissa oli kädet eniten vaarassa sotkeutua, kun itselläni oli suojakäsineet.

Käytin tosiaan kaikki langat, joita olin värjäilyyn joskus ostanut, ja kaikki Kool Aid -pussitkin sitten menivät. Tässä on viimeinen satsi hellalla, ja tämä olikin varsin hauska juttu, kun viimeisestä oranssista pussista päätin laittaa väriä kahteen vyyhtiin, joissa oli jo ennestään toista väriä. Yleensä olen tuollaiseen 100-150 g vyyhtiin laittanut kaksi tai jopa kolmekin pussillista väriä, ja oli vähän miettiminen, kun jäljellä oli kaksi 100 g vyyhtiä, että mitenkäs minä saan niihin kolme viimeistä pussillista riittämään.

Tässä sitten Kool Aid -värjäilyjen lopputulokset:

Näissä kaikissa pohjana luonnonvalkoinen Novitan Ticotico.

Vasemmanpuoleisessa värinä Berry Blue (1 pussi) ja sitten ihan pikkupätkä Orangea; ajatuksena on se, että jos teen tästä esim. sukat, niin siellä aina välillä turkoosin seassa vilahtelee muutama silmukka oranssia piristyksenä. :)

Keskimmäisessä värinä Mandarina-Tangerine (2 pussia). Tässä harjoittelin liukuvärjäystä, eli upotin ensin noin puoli vyyhtiä kattilaan ja annoin sen imeä hetken aikaa väriä itseensä, ennen kuin laskin lopun vyyhdistä kattilaan. Lopputuloksena vyyhti, jossa puolet on värjäytynyt voimakkaammin ja toinen puoli vähän hennommin, mutta kuitenkin samalla värillä on värjätty. Tästä kuvasta muuten näkyy aika hyvin, mikä sävyero on Orangella ja Mandarina-Tangerinella, eli Orange on jotenkin tuollainen sammuneempi oranssi ja Mandarina-Tangerine selvästi kirkkaampi ja keltaisempi oranssi. Ihan vain tämä itsellenikin muistiin, kun jatkossa mietin, kumpaa oranssia kannattaa mieluummin tilata.

Oikeanpuoleisessa värinä Cherry (2 pussia), ja tämä on ainoa vyyhti, jonka eilen värjäsin mikrossa. Tässäkin on kivasti noita sävyeroja, sillä mikrossa tulee aina vähän epätasaisempaa värjäystä kuin kattilassa, joskaan kattilassakaan ei ihan tasaista tule koskaan.

 

Tässä sitten loput Kool Aid -värjäilyt. Aika paljon olikin vielä noita vaaleanpunaisia sävyjä näemmä jäljellä, tosin niitä ja eri punaisia löytyy Kool Aideista muutenkin, ja minä tilasin silloin syksyllä jokaisesta väristä vähintään yhden näytepussin.

Vasemmanpuoleisessa pohjana vitivalkoinen Nalle, sävyina Watermelon Cherry ja Orange, molempia 1 pussi, paitsi tuosta Orangesta meni pikkuisen siihen turkoosiin kerään piristeeksi. Jännä nähdä, miten aiemmin olen Watermelon Cherrylla värjännyt luonnonvalkoista 7 veljestä, niin siitä tuli paljon pehmeämpi sävy kuin tähän vitivalkoiseen - pohjaväri tosissaan vaikuttaa!

Toinen vasemmalta on se vaaleanpunainen, jonka värjäsimme kuopuksen kanssa yhdessä, pohjana siinäkin vitivalkoinen Nalle. Vaaleampi sävy on Pink Lemonade ja tummempi Soarin'Strawberry Lemonade. Tykkään tästä vyyhdistä melkein eniten, vaikka sävyt ovatkin kylmät eli ei minun hipiälleni. Tuosta Soarin'Strawberry Lemonadesta saisi varmasti kyllä mahtavat sävyt luonnonvalkoiseen, pakko kokeilla joskus... :) Kuopus on tilannut tästä langasta itselleen sukat - ihan kuin sillä pojalla ei olisi jo villasukkia tarpeeksi, on isoveljeltä perittyjä ja hänelle itselleenkin tehtyjä, mutta aina hän haluaisi vaan uudet... äitiinsä tullut. ;) Harvalla 4-vuotiaalla kyllä on sukkia, joiden langan hän on itse värjännyt. :)

Toinen oikealta oli alunperin luonnonvalkoista 7 veljestä, mutta se sai nyt sävykseen Lemon-Limen (2 pussia). Tässäkin yritin liukuvärjäystä niin, että upotin langasta aina noin neljäsosan kerrallaan kattilaan. No, en tiedä, mitä tästä oikein tuli, ei siinä oikein mitään kovin selkeää ja säännöllistä värieroa ole. Tässä vihreässä taas tuli vitivalkoiseen mielestäni kivemmat sävyt (värjäsin silloin kurssilla syksyllä) kuin tähän nyt värjäämääni luonnonvalkoisen, mutta toisaalta käytin silloin aiemmin väriäkin suhteessa enemmän kuin tähän. Ei tämäkään huono ole, mutta olisi saanut tähän määrään olla ehkä enemmänkin kuin kaksi pussia käytössä.

Oikeanpuoleissa vyyhdissä pohjana on vitivalkoinen 7 veljestä. Tummempi punainen on Tropical Punch ja vaaleanpunainen Slammin'Strawberry Kiwi. Olen vain hieman hämmentynyt, kun värjäyskurssilla kaikki sanoivat, että Tropical Punchista tulee persikanvärinen, mutta tuo on kyllä minusta ihan punainen. :) Ehkä muistan väärin, tai joku muu sanoi väärin. Joka tapauksessa kiva väritys tämäkin on.

Tässäpä ne kaikki sitten ovat: 10 vyyhtiä tuli eilen värjättyä! :) Ja mikä hassuinta, minulla ei ole näille minkäänlaisia suunnitelmia... paitsi noille sipulinkuorilangoille, ja sitten ehkä osa tuosta vaaleanpunaisimmasta menee kuopuksen sukkiin. Periaatteessa nämä ovat sen kokoisia vyyhtejä kaikki, että niistä saa aina yhdet sukat kustakin, mutta en värjätessä miettinyt yhtään sen kummemmin, että minkälainen mahtaa olla lopputulos tai kenelle olen mistäkin tekemässä. Se on oikeastaan värjäämisessä kaikkein hauskinta! Joitakin vyyhtejä olen joskus värjännyt sillaikin, että olen ajatellut niistä tekeväni tietyn työn tai tietylle ihmiselle, mutta kyllähän se pieniä paineita asettaa onnistumisen suhteen. Värjäyskurssilla syksyllä oli monenlaisia ihmisiä, osalla oli hirveän tarkasti selvillä, mitä he värjäykseltään odottavat ja mitä aikovat vyyhdistään tehdä, sitten oli toisia, jotka kokeilivat ennakkoluulottomasti ja suunnilleen pyyhkivät välillä jollain vyyhdillä pöydältä kaikki värit, mitä sinne oli sattunut tipahtamaan (itsekin tein niin yhden vyyhdin kohdalla ja kiva tuli!). Minusta värjäämisessä on hauskinta se, että ei tiedä lopputulosta ja kokeilee väriyhdistelmiä vailla minkäänlaisia odotuksia. Niitä valmiita ja täydellisiä lankakeriä voi käydä sitten ostamassa kaupassa, itsevärjättyihin voi suhtautua niin, että ne on itse omin käsin värjättyä, eivätkä ole täydellistä nähneetkään. ;)

Ja oikeastaan värjäämisessä on kaikkein parasta tämä. ;) Niitä lankoja on niin ihana hypistellä, silitellä, tuoksutella, halailla, ihailla värejä... Harmi vaan, meidän perheessä minä en saa enää siihen yksinoikeutta. ;) Tämän kuvan taustana on tilanne, jossa kuopusta harmitti, itketti ja raivostutti, mutta minä menin hänen luokseen näiden juuri kuivumasta ottamieni vyyhtien kanssa, ja siihen loppui itkut ja kiukut, kun hän sai vähän halata pehmeää lankaa. :) Sitten hän nappasi oman vaaleanpunaisen vyyhtinsä itselleen ja ilmoitti tarvitsevansa sitä. Myöhemmin illalla poika kyllä toi vyyhdin minulle takaisin ja sanoi, ettei hän enää tarvitse sitä, mutta lisäsi: "Sitten kun ollaan nukuttu yö, niin hiivin tänne sun käsityökorille ja nappaan sen itelle..." ;)

Hei muuten, kiitos kommenteista edellisen postauksen tunikaan! :) Hauskaa, kun tänne on eksynyt uusiakin lukijoita tai ainakin uusia kommentoijia!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)