Kvaak!

Pieni ankanpoikanen polskutteli veessä...


Hups! Taisi tulla väärä biisi...

Silloin nousi kaislikosta suuren suuri Isä-Ankka, joka sanoi suurella äänellänsä...

...KVAAAAK!!!

Ankka
Tehty ajalla: 6.-12.5.2009
Malli: Fiona McTague: Neulo itse pehmeät lelut
Lanka: 7 veljestä keltainen (268) ja oranssi (278)
Langankulutus: Oranssi 42 g + keltainen 92 g = 134 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Koko: Seisomakorkeus n. 60 cm, istumakorkeus n. 35 cm, siipiväli n. 45 cm, vyötärönympärys n. 45 cm, päänympärys n. 35 cm
Muuta: Kummitytölle nimppariyllätykseksi

Jo joskus muinoin, kun ostin itselleni tuon pehmolelukirjan, ihastuin tähän ankkaan, ja päätin että joskus sen kyllä neulon. Se oli jo harkinnassa itse asiassa viime joulun allakin, mutta silloin puikoille pääsikin tuosta kirjasta pari pupujussikkaa. Nyt sitten, kun menin tässä kevättalvella hommaamaan keltaista ja oranssia 7 veljestä - joista en sitten innostunutkaan tekemään kaikkea, mitä olin kaupan hyllyjen välissä suunnitellut - muistin tuon ankan, ja niin rupesi tekemään mieli tehdä se ankka ihan heti. Mutta kenelle sen tekisin?


Heti tuli mieleeni kummityttö, joka asuu Hanhipuron varrella (jossa en kyllä ole koskaan nähnyt ainuttakaan hanhea enkä kyllä ankkojakaan), ja ajattelin tekeväni ankan hänelle synttärilahjaksi. Mutta kun niihin synttäreihin on vielä niiiiiin pitkä aika (heinäkuussa), etten olisi varmastikaan sinne asti jaksanut odottaa ankan luovuttamista. No mutta onneksi on nimipäivät, ja niinpä tähtäsin ankan valmistumista siihen.


Ihan hyvin onnistui tähtääminen, sillä ankka oli kuulemma päässyt jo eilisiltana perille, eli päivää ennen varsinaista nimpparipäivää. Mukavaa nimipäivää kummitytölle vielä tätäkin kautta ja näin oikeana päivänä toivoteltuna! :)


Terveisiä myös Heimolaan SeijaP:lle, joka jossain kommenteissa ihan oikein osasi arvata, että niistä keltaisista lärpäkkeistä on tulossa pehmoankka. :) Kovasti niissä lärpäkkeissä oli kyllä ompelemista, mutta se oli oikeastaan ihan hauskaa puuhaa. :)


Huiiiiiiii...!


Näin ankka laskettelee suoraan Project Spectrumin keltaiselle kaudelle! :)

Ankasta tuli muuten yllättävän iso - siinä kirjan kuvassa se näytti paljon pienemmältä... ;) Ei sentään ihan kummitytön kokoinen ole, mutta varmasti aika lailla samankokoinen hänen pikkusiskonsa kanssa. ;) Toivottavasti vauva ei tätä ankkaa pahasti säikähdä!



Isäntä ei olisi meinannut raaskia luopua ankasta, vaikka tekovaiheessa hän kävi naureskelemassa tuolle ankan nokalle, joka ei ihan ensimmäisellä kiinni ompelulla osunut kohdilleen. ;) Vähän hassu se on vieläkin, mutta kyllähän tuon ankaksi tunnistaa. :D


Ja lopulta mieskin vissiin hyväksyi, että ankka lähtee uuteen kotiin, koska hän kävi ankan postittamassakin. ;) Löytyi muuten aika passeli laatikko ankalle, tässä oli oikein turvallinen matkustaa. :)

KVAAK-KVAAK! :)