Voi mahoton, mikä päivä tänään on ollut! En ole saanut käsitöiden sarallakaan vielä edes kahta kerrosta virkattua. Äsken tuossa jo ilmoitin, että nyt alkaa tämän päivän osalta äidin oma aika, ja sainkin istahdettua jopa 20 sekuntia, kun oli jo ensimmäisellä asiaa. Enkä edes muista, milloin olisin saanut syötyä aterian ilman, että on kertaakaan tarvinnut nousta pöydästä kesken syönnin tekemään milloin mitäkin. Mutta ihanaahan se on tuntea olevansa perheelle tarpeellinen. :) Ja ihana päivä on ollut tänään monilla tavoin, että en valita. Vaikkakin kuopus on sitten vissiin päättänyt vähentää päiväunensa vain yksiin uniin ja niitäkin vähän lyhentää, mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että... (tässä välissä lause ja ajatus keskeytyi, kun piti alkaa selvittämään kuopukselle, että hänen kädessään oleva esine on pallo. Pallo. Pallo. Pallo. Niin, se on pallo. Pallo. ;) ) ... että tästä lähtien saan nauttia taaperoni ihastuttavasta seurasta muutaman tunnin enemmän päivässä. :) Käymme jo vilkkaita keskusteluja hänen kanssaan, kun hänen sanavarastoonsa kuuluu peräti kolme sanaa: Kukka, kakka ja kukkuu. Niitä höpötellessähän nämä päivät tässä kuluvat... ;)
Tänään olikin varsin juhlava päivä, sillä esikoisen päiväkodissa vietettiin kevätjuhlaa. :) Olisi tietysti ollut tänään mahdollisuus osallistua neuletapaamiseenkin, mutta Prinsessa Ruusunen -näytelmän katsominen vei voiton, etenkin kun esikoiseni esitti näytelmässä linnan muuria. ;) Emme ensiksi meinanneet uskoa, kun poika kertoi, mikä on hänen roolinsa, mutta kyllä hän vain linnan muuri oli. Ruusuröyhelöt kaulassa ja sitten kun linnan muuri kohosi Ruususen nukahdettua, niin jotain ruusuköynnöksiä ne linnan muurin tolpat sitten käsissään kannattelivat. Hyvin suoriutui poika tehtävästään. :)
Tässä tämä meidän iloinen ja valokuvauksen kohteena olemista rakastava linnan muurimme on. ;)
Jeps, nyt sain tässä jopa sen toisen virkattavan kerroksen valmiiksi, ja samantien tupsahti tuossa taas kuopus toiselle käsivarrelle, joten tämä raportti on nyt tässä. Huomenna saattaapi tulla sitten taas enemmän käsityöasiaa... :)
Kivaa tätä viikkoa! :)
Ja minä voin kertoa, että tarvetta äideille on vielä pitkään. Omani on siis jo teini-iässä ja kovasti äitiä aina kaipaillaan: yleensä maksu- tai kyytimieheksi, mutta pääasia on, kun kaivataan :-)
VastaaPoistaLinnanmuurien kuuluukin olla vähän pelottavan näköisiä, joten oikeaoppinen ilme esikoisellanne! :-)
Tuli ihan mieleen tuosta muurista, että minä olin päiväkodissa kevätjuhlassa kivi. Leikin nimi oli "Pieni tytön tylleröinen" ja tyttö nukahti kiveen nojaten. Kiven rooli oli siis erittäin vaativa, kun piti osata olla pitkän aikaa ihan hiljaa paikallaan, eikä saanut kurkkia
VastaaPoistaTeillä käydäänkin sitten kuopuksen kanssa jo henkeviä keskusteluja! ;) Siitä ne tarinat lähtevät soljumaan.
VastaaPoistaPami tuossa edellä kertoi, että vielä teini-iässäkin äitiä tarvitaan. Minä voin vakuuttaa, että vielä puoli välissä neljääkin kymmnentä äitiä tarvitaan! Poikamme nimittäin soitti muutama päivä sitten ja kyseli, miten tehdään hirvenlihasta kastiketta pastalle a lá äiti. Hyvää oli tullut, sen kertoi tekstari myöhemmin. ;D
Hieno roolisuoritus esikoisellasi! Ei sitä joka poika muuriksi pääsekään. :)
Muistatko paljonko siihen virkattuun jakkuun (esittelit vanhaa työtä huhtikuussa) meni lankaa? Miulla ei oo lehteä, enkä viitsisi turhaan lähteä kirjastoon, jos suunniteltu lanka ei siihen riitä.
VastaaPoistaHih. Kakka se taitaa olla joka pojan ekoja sanoja :D Se on meilläkin yksi niistä harvoista selvästi sanottavista sanoista. Ja erityisen tärkeä sana onkin. Sitä hoetaan kun kakkavaippa lötköttää lattialla ja samalla osoitellaan vuorotellen vaippaa ja vuorotellen wc-pönttöä. Eikä hellitetä ennen kuin kakka on putsattu. Sen jälkeen hoetaan vaippa ja osoitetaan likaisten vaippojen ämpäriä :) Perusasiat siis opetellaan ensin. Niin ja voi sitä kakka-sanan hokemista kun se kakka välillä onnistutaan tekemään pottaan. Luotan kyllä siihen, että meilläkin opitaan muita sanoja kuin vain näitä eritteisiin liittyviä :D
VastaaPoistaTulin kommentoimaan, että myös minä vierailen aina tietyin väliajoin blogissasi :) Hauskaa kesän odotusta! täällä etelässä se kesä on ainakin ollut viimeiset pari päivää, mutta katsoaan kuinka kauan..
VastaaPoistaSeisaaltaan minäkin aikoinaan söin kun lapset oli pieniä. Taisi jäädä se tapa päälle kun puurokupin tyhjennän useasti seisoen.
VastaaPoistaKiva näitä sun juttujasi on lukea.
Kyllä se mukavalta tuntuu kun miunkin 22 vuotias poikani töistä tullessaan huikkaa heti ovelta, että äiti. Nuorin usein sanookin jo ennen huikkausta, että olohuoneessa, tai missä nyt sitten satun olemaankin.