Tammikuun raporttia ja helmikuun suunnitelmia

Vuoden ensimmäinen käsityökuukausi on takana! Tosin en voi väittää tämän olleen erityisemmin käsityöpainotteinen kuukausi. Monenlaista poikkeavaa on mahtunut tähän kuukauteen, ja toisaalta omasta terveydestä ja kuntoutumisesta huolehtiminen vie minulla yhä enemmän aikaa - ja myös voimia, jotta jaksaisin enää tehdä käsitöitä tai muita harrastuksia. Mutta ei kannata verrata tätä tilannetta menneeseen, nyt eletään tätä päivää niillä voimavaroilla, jotka on annettu.

Tammikuussa valmistuivat:

• 1.1. Etiopianuttu (neuloen), langankulutus 72 g
• 3.1. Etiopianuttu (neuloen ja virkaten), langankulutus 79 g
• 4.1. Etiopianuttu (neuloen), langankulutus 70 g
• 8.1. Etiopianuttu (neuloen), langankulutus 72 g
• 14.1. Etiopianuttu (neuloen), langankulutus 75 g
• 15.1. Kitara & saksofoni -taulu (ristipistellen)
• 16.1. Talvinen kanavatyö (kanavatyö)
• 19.1. Etiopianuttu (neuloen ja virkaten), langankulutus 79 g
• 20.1. Pianojakkaran päällinen (ommellen)
• 22.1. Soikea liina (virkaten), langankulutus 28 g
• 26.1. Etiopianuttu (neuloen), langankulutus 77 g
• 28.1. Oranssi pitsiliina (virkaten), langankulutus 25 g
• 31.1. Etiopianuttu (neuloen), langankulutus 70 g

Lankaa kului tammikuussa 647 grammaa, mikä on noin kilon vähemmän kuin viime vuoden kuukausittainen keskikulutus. Toisaalta marras-joulukuussa vointini heikennyttyä myös langankulutus laski reippaasti alle aiemman keskitason, joten ei tämä nyt pelkästään tämän tammikuun juttu ole. Ehkä tässä on nyt sitten se uusi langankulutustaso, johon voi tulevissa kuukausiraporteissa peilata. Tätä menoa kyllä pysyn hyvin uudenvuodenlupauksessani kuluttaa tänä vuonna vähemmän lankaa kuin viime vuonna... ;)

Lankaa tuli ostettua tammikuussa 1950 grammaa, eli aika reippaasti on lankavarasto kasvanut. Vaan onpa tuolla tilaakin kasvaa. :)

Uudenvuodenlupauksenani päätin tänä vuonna painottaa käsitöissäni ristipistoja, ja siinä olen kyllä päässyt hyvään alkuun! :) Tammikuussa oli laskujeni mukaan ainoastaan viisi päivää, jolloin en pistellyt lainkaan: neljä päivää reissun vuoksi ja yksi päivä olohuoneen mööblaamisen vuoksi. Muina päivinä - tai pikemminkin iltoina - olen uskollisesti istunut noin 60-75 minuuttia pistelemässä äänikirjaa kuunnellen. Kaksi pistelytyötä on tullut tässä kuussa valmiiksikin (joista toinen on kanavatyö), ja yksi työ on muutamaa jälkipistoa ja viimeistelyä vailla. Siitä tuleekin todennäköisesti ensimmäinen valmis työ helmikuulle. :)

Helmikuun käsityösuunnitelmat ovat vielä hieman avoimia. Ristipistopuolella toivon saavani pisteltyä tuon melkein valmiin työn lisäksi ainakin yhden työn lisää, toinenkin pistely varmasti pääsee alkuun. Suuri Virkkausprojektini on kesken, siihen toivon saavani helmikuun aikana paljon lisää kerroksia, mutten vielä uskalla ehkä haaveilla sen valmistumisesta. Neulerintamalla jatkuu etiopianuttujen tekeminen vielä ainakin viiden-kuuden nutun verran. Sytomyssyily on vakavassa harkinnassa, mutta se saattaa jäädä myös tuonnemmaksikin. To do -listalta löytyy joitakin kesävaatteita, niitäkin voisi alkaa vähitellen jo tekemään. :)

Toivon helmikuulle vielä reippaammin lunta ja kunnon talvikelejä - ja kaikille tietysti ihania käsityöhetkiä! :)

Kuukauden viimeinen

Ehdin jo luulla, ettei tässä kuussa enää valmistuisi käsitöitä. Muuta niinpäs vain sain tehtyä tämän nutun valmiiksi hetki sitten.

Etiopianuttu

Tehty ajalla 29.-31.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Novita Wool vaaleansininen (145) ja lila (750)

Langankulutus: 70 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva
Muuta: Etiopiaan

Pahoittelen kuvan laatua. Kun kuvattavana on maailman hankalin väri eli violetti, niin siitä ei mitenkään saa kuvaa, joka toisi värin oikein esiin. Alunperin tuo tumma violetti näytti kuvassa tummansiniseltä, lähestulkoon mustalta, joten olen säätänyt kuvassa värejä, jotta sain sen näyttämään edes vähän enemmän violetilta. Mutta edelleen se on liian tumma, kun taas vaaleansininen näyttää enemmän violetilta kuin se on todellisuudessa. On se toki hieman violettiin vivahtava sininen, mutta ei ihan noin voimakkaasti. Kun taas tuo tumma violetti on luonnossa violetimpi kuin kuvassa. Kummallisia nuo värisäätöasiat. ;)

Käytin vaaleansinisen langan tähän nuttuun ihan viimeistä senttiä myöten loppuun. Violettia minulla oli jäljellä peräti pari täyttä kerää (kyllä, kutsun niitä silti jämälangoiksi!), joten sitä jäi vieläkin ainakin yhteen nuttuun.

Seuraavaksi onkin sitten luvassa kuukausiraporttia, jollen onnistu saamaan vielä ristipistotyötäkin tänään valmiiksi. ;) Nähdään pian!

Liiterilankaa

Lidliin tuli tänään vaihteeksi lankaa myyntiin. Koska käyn aina torstaisin tekemässä ruokaostokset, useimmiten juuri Lidlissä, niin ajattelin tänään lähteä hyvissä ajoin, että ehdin nappaamaan langat heti yhdeksältä. Sen verran nihkeää oli pyöräillä -20 asteessa, että olin lankojen äärellä vasta klo 9.06. ;) Viime syksynähän minulle kävi niin hullusti, etten ehtinyt hammaslääkärikäynnin vuoksi Lidliin vasta kuin yhdeltätoista, jolloin kaikki langat olivat jo menneet... No, tällä kertaa ei olisi ehkä tarvinnut pitää niin kiirettä, sillä "kello yhdeksän mummot" vain tuhahtelivat: "Ai, se on puuvillaa..." Ja sukkalangoista totesivat: "Kauhean ohutta, vaikka tässä lukee että sukkalanka!" Koitin erästä mummoa valistaa, että nykyään tehdään myös ihan ohuita sukkia, mutta sain vastaani vain katseen, joka kertoi, että eihän sukkia voi mitenkään tehdä 7 veljestä ohuemmasta langasta. ;)

Kilon verran puuvillaa ostin sytomyssyilyä ajatellen. Tätä samaa lankaa ostin myös vuosi sitten, silloin sain 600 grammasta tehtyä 14 myssyä (klikkaa linkkejä). Kilosta tulee jonkin verran enemmän. En ottanut ihan kaikkia värivaihtoehtoja, siellä olisi ollut vielä puhtaanvalkoista neljän kerän pakkauksia, tummempaa ja kirkkaampaa punaista 2+2 kerän pakkauksia sekä tummemman ja vaaleamman keltaista niin ikään 2+2 kerän pakkauksia. Mutta niitä punaisia ja keltaisia virkkasin myssyiksi jo viime vuonna, niin otin vaihtelun vuoksi muita värejä.

En vielä tiedä, milloin nämä aion myssyiksi tehdä. Nythän on menossa taas perinteinen sytomyssykeräys ystävänpäiväksi (klikkaa linkkiä). En vain osaa ajatella, että tekisin näistä langoista vain yhden tai kaksi myssyä keräykseen, vaan jos alan myssyjä tekemään, niin silloin pitäisi virkata koko tämä kilon satsi myssyiksi ystävänpäivään mennessä, tai sitten en tee ollenkaan. ;) Tai siis toki teen, mutta myöhemmin. :) Ja kun minulla on nyt menossa etiopiannuttuprojekti samalla "kaikki tai ei mitään" -periaatteella, niin haluaisin saattaa sen loppuun ennen muita juttuja. Täytyy mietiskellä. Myssyjähän voi kyllä toimittaa jatkuvasti, että sen puolesta en pidä tuota ystävänpäivää minkäänlaisena takarajana. Ja luultavasti ystävänpäiväkeräys on vuoden päästäkin. :)

Tämän ohuen sukkalangan ostoa mietin pidempään. Sukkalankaa minulla on kyllä enemmän kuin riittävästi, mutta toisaalta teki mieli ostaa tätä ihan kokeilumielessä. Tämähän on puuvillan ja villan sekoitetta, jollaista en ole koskaan ennen testannut. Värivalikoimasta tämä pastellinsävyinen miellytti minua eniten, joten lopulta se lähti mukaani. Kotimatkalla tuli mieleeni, että tämä värimaailma sopisi kyllä täydellisesti kaikkien kolmen kesätakkini kanssa. Kesälläkin tarvitsee välillä käsineitä ja kaulanlämmitintä, joten ehkäpä tämä puuvilla-villasekoite voisi sopia siihen tarkoitukseen. Nythän olen käyttänyt kylmemmillä kesäsäillä ihan kaupasta ostettuja ties-mitä-akryylihanskoja. Täytyy mietiskellä vähän tätäkin, lähinnä siis etsiskellä sopivaa mallia.

Ruokaostoksetkin tein. Lohta valitessani hihittelin itsekseni, kun näin tämän:

Meillä syödään viikonloppuna varsinaista petokalaa! :D

Hauskaa viikonlopun odotusta!

Pömpelin päälle

Meidän kodissamme - erityisesti olohuoneessa - on viime aikoina tapahtunut hieman muutosta. Jotain vanhaa ja tarpeetonta on lähtenyt uuteen kotiin, jotain uutta tullut tilalle. Jäljelle jääneetkin ovat vaihtaneet paikkaansa, jotta olohuoneesta on saatu oikeasti huone, jossa on mukava olla ja harrastaa koko perheen voimin.

Meille ilmestyi viime viikonloppuna myös ruma musta pömpeli, jonka suhteen isäntä moneen kertaan pelkäsi reaktiotani. Mutta sehän on suorastaan söpö verrattuna toiseen isompaan ja rumempaan mustaan pömpeliin, joka ehti ilmestyä vähän aiemmin. Oikeastaan en ollut vielä edes huomannut tuon toisen pömpelin saapumista, kun isäntä alkoi jo hahmotella, että sen päälle voisi sopia kyllä vaikka jokin liina... Taikasana oli lausuttu! :) Olinkin jo itsekseni pohtinut, mitä kivaa voisin virkata siitä itse värjäämästäni oranssinkirjavasta virkkauslangasta, joka koreilee myös tällä hetkellä blogini taustakuvissa. Ei muuta kuin mallia etsimään! Isäntä kauhistui: ei hän suinkaan tarkoittanut, että minun pitäisi alkaa liinaa tekemään, vaan jos olisi sattunut olemaan jokin valmis liina, joka pömpelin päälle olisi sopinut. Ja maskanparjat - sitä vartenhan minä vein ne tarpeettomat liinat viime talvena kirpparille, että pääsen tekemään joskus uusiakin! :)

Oranssi pitsiliina

Tehty ajalla: 26.-28.1.2014

Malli: Diana Virkkausmaailma 6/2006 malli 3

Lanka: Novita Virkkauslanka luonnonvalkoinen (010) sekä sama lanka reaktiivivärjätty oranssi

Langankulutus: 25 g

Virkkuukoukku: 1,25 mm

Koko: 21,5 x 30,5 cm

Muuta: Pömpelin päälle

Mallia ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä tämä malli oli ollut yhtenä ehdokkaana eteisen pöydän liinaksi, mutta päädyin silloin toiseen malliin. Muokkasin tämänkin kaksiväriseksi alkuperäisen yksivärisen sijaan. Vaikka oikeastaanhan tässä on enemmänkin kuin kaksi väriä, kun tuo oranssi lanka on tuollaista kirjavaa - lankaa värjätessänikin käytin ainakin kahta ellen jopa kolmea värisekoitusta.

Aivan pömpelin ja sen päällä olevan liinan läheisyydestä löytyy myös tuo joulukuussa virkkaamani ikkunakoriste, johon käytin myös samaa oranssinkirjavaa lankaa. Ja sitä oranssiahan meiltä löytyy  muutenkin etenkin olohuoneesta.

Olisi mukavaa esitellä blogissa olohuoneemme uusi sisustus "ennen" ja "jälkeen" -tyylillä, kuten monissa blogeissa on tapana. Isäntä kuitenkin torppasi ajatukseni, hänen mielestään ei ole kovin fiksua esitellä netissä kotiaan, varsinkaan vähänkään arvokkaampia "pömpeleitä". Kun toisessa postauksessa sattuu lipsahtamaan asuinpaikka, ja kolmannessa postauksessa ilmoittaa lähtevänsä pariksi viikoksi reissuun, niin voi hyvin olla, ettei niitä pömpeleitä sitten enää ole kotiin palatessa. Kunnioitan siis puolisoni toivetta - onhan tämä hänenkin kotinsa - eikä meidän kodin uutta sisustusta tulla täällä näkemään muutoin, kuin tällaisina pieninä vilahduksina käsitöideni muodossa. Aiemminkin olen kuvannut kaiken sellaisesta kuvakulmasta, etteivät "pömpelit" näy, joten sama meininki jatkunee. Ei täällä nyt loppujen lopuksi niin paljon ole edes muuttunut, värimaailma ja tekstiilitkin ovat säilyneet samoina. :)

Vielä olisi oranssia lankaa jäljellä... mitähän siitä seuraavaksi virkkaisi? :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Novita Lapaslehti

Novita julkaisi viime viikon lopulla Lapaslehden. Koska parin vuoden takainen Sukkalehti oli varsinainen menestys, ja minunkin lehteni on jo lähes puhki neulottu, niin toki tilasin itselleni tämän Lapaslehdenkin.

Lapaslehti ei minusta ollut ihan niin loistava kuin Sukkalehti, johtuen osittain ehkä siitä, että teen lapasia paljon vähemmän, ja toisaalta myös siitä, että tykkään tehdä samalla mallilla kokonaisia asustesettejä, enkä pelkästään lapasia. Kauniita malleja lehdestä kuitenkin löytyi, tässä omat suosikkini:

Nappasin kuvat suoraan lehden sivuilta, joten niissä on vähän heijastumia kameran salamasta. Paremmat kuvat voi käydä katsomassa Novitan sivuilla tästä linkistä, sieltä löytyy myös kuvat niistä lopuistakin lapasista, omassa kollaasissanihan on esimerkkinä vain muutama.

Kivaa päivänjatkoa! :)

Edistystä

Reilut kaksi viikkoa sitten esittelin erään virkkaustyön alun. Sen jälkeen virkkuu on edennyt verkkaisesti, mutta yksikin silmukka vie sitä aina eteenpäin.

Edellisessä kuvassa oli vasta puolet väreistä, nyt tässä on kaikki värit kertaalleen edustettuina. Tästä jatketaan todennäköisesti samaa verkkaista tahtia.

Suunnittelin tätä aloittaessani, että saisin pari kerrosta päivässä tätä virkattua. Ja höpsistä! Hyvä jos olen edes joka päivä tähän vilkaissut - korkeintaan loikin sen yli, kun se jököttää käsityökopassa kulkureitilläni tietokoneen ääreen. :) Välillä saan virkattua vain muutaman pylväsryhmän päivässä, joskus sitten vähän enemmänkin. Olenkin pitänyt tätä TV-käsityönä, mutta jos katson viikossa kaksi ohjelmaa ja yhden (video)elokuvan, niin ei se vielä ihan hirveästi tuo lisää kerroksia - mutta yleensä sitten kerralla jopa enemmän kuin sen kaksi kerrosta. Aivan sama - pääasia, että edistyy vaikkakin omaa tahtiansa.

Eilinen oli taas yksi niistä päivistä, jolloin käsitöiden suhteen ei ehtinyt muuta kuin loikkia käsityökorin yli. Miten näitä päiviä nyt taas on sattunutkin tähän alkuvuoteen niin paljon? Aamu meni ihan huomaamatta arkiaskareiden parissa, pikkuisen ehdin toista käsityötä silloin tehdä aamutoimien lomassa. Sitten pitikin jo lähteä uimahallille, josta palasin kauppojen kautta kotiin joskus iltapäivällä. Kotona odottivat pähkäilyt poikien tämän talven talviurheiluvälineiden tilasta, mikä johti suksia myyvien kauppojen nettisivuilla surffailuun ja muutamaan puheluunkin pariin kauppaan. Lopulta vielä iltakuuden jälkeen hyppäsin bussiin ja ajoin toiselle puolelle kaupunkia ostamaan suksipakettia esikoiselle, kun alkoi vähitellen valjeta, että kohta ei enää sopivankokoisia (ja -hintaisia) saa mistään. Pakkasin minä käsityönkin bussiin mukaan, oikein ohjelehden kera, mutta unohdin ottaa mukaan toisenvärisen langan, joka piti vaihtaa työhön seuraavaksi. Ei sitten tehty käsitöitä bussissakaan. Tuntui omituiselta vaan istua ja katsella maisemia. ;) Sain minä sentään sitä toista käsityötä (ei siis tätä kuvassa olevaa) tehtyä kuntopyöräillessä. Ja ristipistoja pistelin vielä vuorokauden viimeisen tunnin ajan. Ettei ihan käsityötön päivä kuitenkaan.

Ja tänään sitten avaan taas ranskankielen kirjan. Ehkä iltapäivällä ja illalla tulisi kuitenkin taas tehtyä käsitöitä. Ja luettua - sekin on jäänyt taas vähiin. Tämän vuoden saldo on vasta kaksi luettua kirjaa ja kolme kuunneltua äänikirjaa, viime vuonna tähän aikaan lukema oli seitsemän kirjaa ja kaksi äänikirjaa.

Mukavaa tätä päivää! :)

Viikon nuttu

Tällä viikolla on tainnut valmistua ainoastaan yksi etiopianuttu, edellinen valmistui viikko sitten. Pari muuta käsityötä on kyllä valmistunut ja täällä esitelty, mutta nuttuja siis vain tämä ainoa:

Etiopianuttu

Tehty ajalla: 21.-26.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

 Lanka: Novita Nalle meleerattu ruskea (009), Novita Wool turkoosi (369) ja ruskea (695), Viking Vilma ruskea (618)

Langankulutus: 77 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

 

Tähän nuttuun sain kulutettua kokonaan loppuun kaikki ruskeat lankani tätä vahvuutta (Nalle, Wool, Viking Vilma), ja koska minusta ruskean kanssa sopii todella hyvin turkoosi, otin sitä myös mukaan. Periaatteena raidoituksessa sama kuin edellisessäkin nutussa, eli kudoin aina yhtä raitaa niin pitkästi kuin lankaa riitti, tein yhden kerroksen pohjavärillä väliin, ja taas jatkettiin seuraavalla värillä. Molemmat tummanruskeat langat riittivät taas ihan tasan kerroksen loppuun saakka, samoin tuota turkoosia käytin loppuun yhden vajaan kerän, joka loppui sekin sopivasti kerroksen vaihteessa. Laskin meleeratun ruskean riittävän kokonaan yläosaan, mutta se loppui kuitenkin kesken. Onneksi turkoosia oli vielä korkkaamaton kerä, niin sain siitä tehtyä sitten yläosan loppuun.

Olin kuitenkin ehtinyt tehdä jo toisen puolen yläosasta valmiiksi ennen kuin huomasin langan käyvän vähiin. Turkoosia on siis vain nyt etukappaleen yläosassa...

... ja takakappaleen yläosa on kokonaan meleerattua ruskeaa. Tai voihan tätä nuttua käyttää tietysti kumminpäin vaan; minä miellän tuon turkoosilla jatketun puolen "etupuoleksi", mutta aivan hyvin esimerkiksi miehet saattaisivat pukea tuon puolen selkäpuolellekin. ;) Kolmen miespuolisen kanssa eläessäni olen huomannut, että kyllä esimerkiksi paidan kuva voi olla selässä, collegehousujen kiristysnauhat tai farkkujen sepalus pyllyn päällä ja pesulappu somasti törröttää paidankauluksesta ulos - leuan alla tietysti. ;) Olen usein tällaisen tapauksen nähdessäni todennut, että eihän tuossa ole mitään vikaa, ainoastaan pää osoittaa väärään suuntaan. :D

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!

Sinivalkoista

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka uuden pianon päälle löytyi kaksi liinaa, toinen eteisen pöydältä, toinen samanlainen kaapista. Eteisen pöytä - tai oikeastaan se on kenkälipasto - jäi siis liinattomaksi, mutta se asiahan on näppärästi korjattu.

Soikea liina

Tehty ajalla: 19.-22.1.2014

Malli: Diana Virkkausmaailma 4/2007 malli 1

Lanka: Novita Virkkauslanka luonnonvalkoinen (010) ja sininen (116)

Langankulutus: 28 g

Virkkuukoukku: 1,5 mm

Koko: 25x36 cm

Muuta: Eteisen pöydälle

Malli oli alunperin yksivärinen, mutta se oli helppo muuttaa kaksiväriseksi, kun en halunnut aivan pelkkää valkoista liinaa. En kyllä kovin paljon välitä sinisestä sisustusvärinä, mutta eteisen pöydälle tämä värimaailma nyt sopii, kun ostin juuri viime viikonloppuna eteiseen uuden sinisävyisen maton. Edellinen punainen matto kun siirtyi sekin olohuoneeseen. Eteisen kuramatotkin ovat sinisiä, niin ajattelin antaa olla sinistä kaiken muunkin, varsinkin kun kuopus jo viime kesänä toivoi eteiseen sinistä mattoa. Nyt on sitten sininen liinakin. :)

Eteinen on kyllä muuten sellainen paikka, ettei sitä paljon kannata "sisustaa", meillä kun on takitkin ihan avonaulakossa. Eikä lumettomaan aikaan tahdo maton väriäkään erottaa hiekkakerrosten alta. Onneksi nyt on talvi, niin eteinenkin säilyy vähän siistimpänä! :)

Ulkona on muuten ihan samanlainen värimaailma kuin tässä liinassa... :) Ihania talvipäiviä teille kaikille toivottelen edelleen!

Pianoforte

Vaikka blogini keskittyykin harrastuksiini, olen varmasti tullut joskus maininneeksi työni olevan musiikin alalla. Itse asiassa minulla on kaksikin musiikin alan ammattikoulutusta. Kun aikoinaan päätin tehdä rakkaimmasta harrastuksestani itselleni työn, niin siihen se musiikin harrastaminen sitten jäikin. Rakastan kyllä musiikkia edelleen, mutta se on minulle nykyään pelkkää työtä - johon kuitenkin suhdaudun suurella intohimolla ja nautinnolla. :)

Kotiimme on kertynyt melkoinen määrä soittimia osittain siksi, että haluan olla monipuolinen muusikko sen sijaan, että olisin keskittynyt vain yhteen instrumenttiin. Molemmat ammattinikin ovat sellaisia, että monipuolisuudesta on pelkkää etua. Kotona en näitä soittimia hirveästi soita, tai jos soitan, niin silloinkin yleensä treenaan työtä varten. Useimmissa soittimissa on sen verran voimakas ääni, että se tuntuu pienissä huoneissa turhan voimakkaalta - ja kuuluu tietysti naapureillekin. Siinäkin yksi syy, miksi musisoiminen on jäänyt pääasiassa työpaikalle. Ja hyvä niin, sillä kyllähän työllä ja vapaa-ajalla täytyy jokin ero olla. :)

Vanhempani hankkivat minulle pianon ollessani 5-vuotias, vaikkei pianosta koskaan minulle pääinstrumenttia ole tullutkaan. Piano on kulkenut minun mukanani aina näihin päiviin saakka. Vaikka tästä pianosta on kyllä ollut minulle lopulta jopa enemmän riesaa kuin iloa. Olen minä sitä tietysti tarvinnut varsinkin opiskeluaikoina erilaisia koulutehtäviä tehdessäni (varsinaiset treenaamiset olen yleensä hoitanut koulun tiloissa paremmilla soittimilla), ja myös ollessani sellaisissa työtehtävissä, joissa tein suunnittelu- ja valmistelutyöt kotona. En minä ilman pianoa olisi mitenkään pärjännyt. Jokaisen muuton yhteydessä tämä on kuitenkin ollut se suurin murheenkryyni, sillä tavallista raskaamman rakenteensa ansiosta tämä suostuu liikkumaan vasta kuuden riskin kantajan voimin. Ja kun se on saatu sisälle asuntoon tiettyyn paikkaan, siinä se on sitten saanut olla, ja muut huonekalut on jouduttu sijoittamaan pianon paikan mukaan.

En minä tällä ole viime vuosina enää kovin paljon soittanut. Osittain tietysti siksi, että saan työssäni ihan tarpeekseni musiikista ja soittamisesta. Viimeisen puolentoista vuoden aikana taasen soittaminen on ollut aika turhauttavaa, kun oikean käden sormet eivät liiku kunnolla - siinä yksi syy, miksi olen ollut näin pitkään sairauslomalla, soittaminen kun on aika oleellinen osa työkykyäni. Kerrostalossa ei myöskään ole mukavaa soittaa, kun tietää soiton kantautuvan naapurihuoneistoihin, ja soittotreenien kuunteleminen ei ole varmasti kenestäkään mukavaa, kun se on pahimmillaan yhden tahdin hinkkaamista eestaas tunnista toiseen. Olen ollut mieluummin treenaamatta ja koittanut pärjätä tähän asti hankituilla taidoilla. Olisi ihanaa antaa lastenkin soittaa, mutta sitä rämppäämistä en jaksa kuunnella itsekään, saati että sillä kidutettaisiin naapureita. Ehkä suurin syy soittamattomuuteen on ollut se, että tämä soitin ei vaan ole tuntunut enää mukavalta soittaa, vaikka se ihan soittokuntoinen vielä onkin.

Kuusi vuotta sitten ennen tähän asuntoon muuttamista mietin vakavissani tämän pianon vaihtamista digitaalipianoon. Meillä kävi jo musiikkiliikkeen setäkin tekemässä tästä pianosta arvion ja vaihtotarjouksen. Silloin vain ei talous antanut myöten vaihtokaupan tekemiseen, joten muuttopäivän aamuna kuusi ukkoa kantoivat pianon uuteen asuntoon mukanaan minun piirtämäni pohjapiirros, johon oli merkitty tarkka paikka pianolle. Ja siinä se on sitten jököttänyt, vaikka olemme näiden vuosien aikana todenneet, että piano on ihan väärässä paikassa, ja sen myötä koko olohuoneen järjestys on epäkäytännöllinen. Vaan mihinpä se olisi tuosta liikahtanut.

Joulukuussa aloimme jälleen keskustella olohuoneen toimimattomuudesta. Silloin tein yhtäkkiä ja mieheni suureksi yllätykseksi päätöksen: piano lähtee. Ja sehän lähti aika helposti - ystäväni on puhunut pitkään haluavansa "oikean pianon", ja minä sain tehtyä kaupat hänen kanssaan yhdellä puhelinsoitolla. Muutama viikko tietysti vierähti, että hän sai kuljetuspuolen järjestettyä, mutta viime torstaina se sitten lähti meiltä ilman tyytyväisyystakuuta ja palautusoikeutta. ;)

Mutta enhän minä tietystikään pysty elämään kokonaan ilman pianoa. Ehdimme asua jopa muutaman päivän kahden pianon kanssa, sillä uusi ystäväni saapui meille viime maanantaina. :)

Nämä viikot, jotka kuluivat kaupoista sopimisen ja kuljetusten välillä, olin huolissani siitä, jos minua kuitenkin alkaa kaduttaa. Kun otin tähän uuteen soittimeeni ensituntuman, en ole sen jälkeen katunut muuta kuin etten tehnyt tätä aiemmin! :) Akustiset soittimet ovat tietysti aina aidompia kuin sähköiset, mutta olen viime vuosina soittanut työssäni niin paljon myös digitaalipianoja, että tiesin hyvälaatuisten soittimien jo vastaavan soitto-ominaisuuksiltaan ja tuntumaltaan lähes täysin akustista. Puhumattakaan sitten niistä pienistä lisäominaisuuksista, joita ei akustiseen soittimeen saa. Voin halutessani valita pehmeämmän tai kirkkaamman sointiäänen - tai soittaa barokkimusiikkia cembaloäänellä. Voin transponoida (= muuttaa sävelkorkeutta) yhden napin painalluksella, vaikka tietysti ammattitaitooni kuuluu transponointitaito ihan ilman apuvälineitäkin. Mutta miksi tehdä asioita vaikeammin kuin on pakko? Tärkeintä on kuitenkin volume-nappi, jota pyörittämällä äänen yleisvoimakkutta voi säätää voimakkaammalle tai hiljemmälle, sekä koskettimiston alta löytyvä kuulokeliitäntä!

Kun piano keksittiin, sen nimi oli alunperin pianoforte, joka on vain myöhemmin lyhentynyt nykyiseen muotoonsa. Nimi kuvastaa sitä, että soittimella voi soittaa piano eli hiljaa sekä forte eli voimakkaasti, kun taas pianoforten edeltäjillä ei voinut äänen voimakkuutta säädellä. Akustinen piano oli minulle kirjaimellisesti piano, koska en uskaltanut soittaa sitä kuin ihan hiljaa pelätessäni lähimmäisteni häiriintymistä. Nyt voin laittaa kuulokkeet päähäni ja soittaa myös forte - tai jopa forte fortissimo. :) Myös lapset saavat pimputtaa nyt ihan sydämensä kyllyydestä. Siis heti, kun vaan äiti malttaa nousta pois penkiltä. ;)

Niin, tilasinhan tämän mukana tietysti myös uuden penkin. Josta viimein saadaankin yhteys blogin varsinaiseen teemaan eli käsitöihin. :)

Pianojakkaran päällinen

Tehty: 20.1.2014

Malli: Suorakaiteen muotoiseen kankaaseen ompelin kuminauhakujat ja pujotin kuminauhan sisään

Kangas: Salsa Stripe -puuvillakangas oranssi (omasta kaapista)

Koko: Penkin koko n. 55x30 cm, päällinen hieman suurempi

Muuta: Täydellinen! :)

Edellinen pianopenkki oli kyllä ihan näppärä, kun sen sisään sai kätkettyjä vinon pinon nuotteja. Mutta se oli erittäin epäergonominen, koska sen korkeutta ei voinut säädellä. Luovutin siis vanhan jakkaran vanhan pianon mukana, ja tilasin tämän pianon kanssa samassa paketissa kunnollisen ja ergonomisen pianojakkaran. Mustaa samettia oleva päällinen kerää tietysti pölyä - ja siinä näkyy kaikki pölyt liiankin selvästi - ja muutenkin se on hyvä suojata kulumiselta, siksi halusin ommella penkille heti uuden päällisen. Tietysti vähän paremmin sisustukseen sopivissa väreissä, minä kun koitan sitä mustaa välttää viimeiseen asti. Pianon ja penkinkin tilasin mieluummin ruskeana, vaikka oli niissäkin se musta toisena vaihtoehtona. Mutta ei mustaa minulle, kiitos! ;)

Ja kyllä tämä nyt aika hyvin sopii meidän sisustukseen. :) Eikä kyllä ihan sattumalta, sillä meillä on jo sohvatyynyt tuosta samasta kankaasta, jonka aikanaan valitsin tämän raanun vuoksi. Ja raanu on pianon takana oikeastaan juuri siksi, että huomasin tuota kangasta olevan juuri sopivan kokoisen palasen penkkiä varten. Niin, jos ihan tarkasti katsot ensimmäistä kuvaa vanhasta pianosta ja näitä uuden pianon kuvia, niin huomaat varmasti, että uusi piano ei ole tullut vanhan paikalle, vaan täällä on tapahtunut hieman muitakin muutoksia... mutta niistä ehkä lisää joskus toisella kertaa. :)

Huomaat kuvasta varmasti myös ne ristipistotaulut, joita esittelin viime viikolla kuvattuna vanhan pianon päällä. Uuden pianon päältä löytyi niille uusi paikka, mutta vanhan pianon päällä ollut liina ei enää tähän sopinut. Siitä on tarkoitus tuunata jossain vaiheessa liina jonnekin muualle. Tämän pianon päälle löytyi sopiva liina eteisen pöydältä, ja toiselle puolelle kaapista sen liinan "kaksoiskappale". Mutta koska vein viime talvena kaikki ylimääräiset liinat kirpparille, niin minähän joudun nyt virkkaamaan eteisen pöydälle uuden liinan - voi mikä harmistus! ;)

Nyt tiedätte ainakin jotain siitä, miksen ole viime päivinä ihan hirveästi voinut paneutua käsitöihin... :) Mutta kyllä nekin aina vähän kerrallaan edistyvät, jollen ole päivän aikana soittanut kättäni ihan lopullisesti rikki. ;)

Nututtaa

Tämä vuosi on kyllä alkanut melko epätavallisissa merkeissä. Tammikuu on yllättäen edennyt jo yli puolen välin, ja tuntuu ettei ole ollut oikein aikaa harrastuksille. Vaikka kuinka olen päättänyt, että teen joka päivä pari kerrosta virkkuutyötä ja tunnin verran ristipistoja, niin joinakin iltoina huomaan, etten ole ehtinyt tehdä kumpaakaan, tai sitten on vielä aikaa ennen nukkumaanmenoa vain jommalle kummalle. Tässä on vaan ollut kaikenlaista muuta. Elämää. :) Ja sitten kun olen viimein istahtanut sohvalle käsityön kanssa, niin tunnin-parin päästä olenkin siitä herännyt ja huomannut nukahtaneeni kesken silmukan. Eräänä iltana tällä viikolla meillä oli vieras kylässä, ja minä istahdin sohvalle virkkaamaan. Lapset olivat kuulemma melunneet ympärillä, ja isäntä keskustellut vieraan kanssa metrin päässä kovaäänisesti - mutta minä onnistuin nukahtamaan, enkä edes tiennyt, milloin vieras oli lähtenyt... ;)

Virkkuutyö näkyy olevan tällä hetkellä se kaikkein paras nukahtamislääke, joten sen edistyminen on ollut aika hidasta. Neuletta sen sijaan olen tehnyt aina "siinä sivussa" muutaman silmukan kerrallaan, joten huomaamattani olen saanut näemmä valmiiksi taas yhden nutun:

Etiopianuttu

Tehty ajalla: 14.-19.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Viking Vilma musta (609), Novita Wool tummanpunainen (547) ja vadelma (534), Novita Nalle oranssi (278) ja valkoinen (011)

Langankulutus: 79 g

Puikot: 3 mm + virkkuukoukku 3,5 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

Tähän nuttuun sainkin kulutettua aika monta jämänöttöstä. Loppuun saakka kuluivat niin punainen, vadelma, oranssi kuin mustakin; ainoastaan valkoista laitoin isommasta kerästä sekaan "jatkeeksi", koska tiesin, etteivät nuo muut värit yksistään aivan riittäisi nutuksi saakka. Osasin arvioida langanmenekin niin erinomaisesti, ettei tuota mustaa jäänyt kuin niin lyhyt pätkä, että siitä ei olisi riittänyt enää yhdellekään kokonaiselle nuttukerrokselle. Raitalangoista punainen ja vadelma riittivät noihin raitoihin juuri ja juuri, oranssia jäi myös joku metrin pätkä.

Nämä oranssin ja mustan "metrin pätkät" virkkasin koristenapiksi nutun etumukseen, valkoista pistin siihenkin vähän piristeeksi reunaan.

Minusta tämä nuttu onnistui kyllä erinomaisesti! Pitkään pähkäilin, kuinka voin tehdä mustasta langasta nutun ilman, että nuttu näyttää liian synkältä vauvan käyttöön. Tästä nutusta ei välttämättä edes ihan ensimmäisenä huomaa, että siinä on mustaa peräti kaikkein eniten näistä väreistä. :)

Hyvää uuden viikon alkua teille jokaiselle! :)

Tekstiilityötä sittenkin :)

Muistanette varmaan, kun syksyllä muutaman kerran esittelin blogissa esikoiseni käsitöitä, joita hän oli tehnyt koulussa teknisen työn tunnilla. Silloin ainakin kommenteissa käytiin keskustelua siitä, miten minun ikäpolveni aikana oli tapana olla kolmannella luokalla puoli vuotta teknisessä ja puoli vuotta tekstiilityössä, kunnes neljänneltä luokalta alkaen jatkettiin sitten siinä omassa ryhmässä, joka yleensä oli automaattisesti määritetty sukupuolen mukaan. Olen tässä vähän ihmetellyt, että eikö nykypäivänä enää ole tällaista systeemiä, sillä minusta se oli ihan hyvä käytäntö.

Vaan kevätlukukauden alettua opettajalta tuli viestiä, että ne jotka olivat syksyllä teknisessä työssä, ovat kevään tekstiilityössä ja päinvastoin. Eli se käytäntö on kuin onkin yhä olemassa! Siitä vaan ei oltu meitä vanhempia informoitu, tai sitten se on ollut jossain "pienellä präntillä". ;) Mutta hyvä näin!

Viime viikolla ensimmäisen tekstiilityön tunnin jälkeen poika tuli innoissaan kotiin: seuraavalla kerralla päästään ajamaan ajokortti! :) Eilen hänellä oli mukanaan nippu papereita, jotka hän halusi ehdottomasti näyttää minulle. Neljä ensimmäistä tehtäväsivua hän on saanut jo ommeltua, ja kyllä on tarkkaa jälkeä! :) Latasin kuvan poikkeuksellisen suurena blogiin, eli voit klikata hiirellä kuvaa ja sen jälkeen vielä uudestaan (kuvan päällä näkyy + -merkki), jotta näet kuvan suurempana. On niin tarkkaa ja suoraa jälkeä, että taidan tästä eteenpäin luovuttaa kaikki ompeluhommat pojalle! :) Minä kun en ihan hirveästi koneompelusta tykkää... Nytkin olisi vaikka mitä ommeltavaa jonossa, kun vain saisi itsestään sen verran irti, että viitsisi alkaa kiroilemaan ompelukoneen ääressä. ;) Ainakin pitää laittaa lapset pihalle siksi aikaa, etteivät opi äidiltä uusia sanoja. :D

Tällaista tällä kertaa. :) Mukavaa viikonloppua!

Talvinen

Viime vuoden lopulla kun sain ristipistoliinan valmiiksi, aloin tietysti heti etsiä uutta pisteltävää. Käsiini osui yksi kanavatyö, jonka olen joskus saanut lahjaksi muistaakseni jossain netissä olleessa vaihdossa, mutta joka on jäänyt vain pistelemättä. En ole vuosikausiin kanavatöitä tehnyt muutenkaan, ristipistoista on tullut enemmän suosikkini. Mutta kun tuo nyt sattui sieltä pistelykorista käteen tarttumaan, niin samapa se oli tehdä. :)

Pisteleminen vei parisen viikkoa, siinä oli myös muutama päivä taukoa reissun vuoksi. Viikko sitten tein viimeiset pistot ja kiikutin samana päivänä vielä kehystämöön, kun olin muutenkin kaupungille menossa. Tänä aamuna sain sen hakea valmiina pois.

Talvinen kanavatyö

Tehty ajalla: 27.12.2013 - 9.1.2014 / kehystys valmis 16.1.2014

Malli & kangas: Painettu kanavatyöpohja

Langat: Anchor 128, 2233, 2220, 2140, 2144, 2232

Pistot: Puolipistoja

Koko: 13x14 cm, 57x63 pistoa

Viimeistely: Kehystys Taide ja Kehys Pekkala

Muuta: No, tulipahan tehtyä. :) 

Tämän työn mukana sain aikoinaan ihan muliinilankoja, joilla kirjotaan yleensä ristipistoja. Kanavatyöt olen puolestaan tottunut kirjomaan villalangalla. Mutta koska muliinilangat olivat mukana ja selkeästi tähän valittu, niin kirjoin tämän niillä käyttäen kaikkia kuutta säiettä (ristipistoissahan käytetään yleensä yhtä tai kahta säiettä). Minun mielestäni muliinilanka ei kyllä ole kovin hyvä kanavatöihin, jäljestä tuli todella epätasaista, pistojen välistä kuultaa paikoin pohja lävitse. Mutta jos tätä ei tihrusta ihan läheltä, niin menetteleehän tämä. :)

Ammattilaisen tekemä kehystys pelasti kyllä paljon, ei tätä ilman kehystä olisi viitsinyt edes blogissa esitellä. ;) Voin suositella lämpimästi Taide ja Kehys Pekkalaa, olen todennut sen Oulun parhaaksi kehystämöksi, kun suunnilleen kaikki olen käynyt testaamassa. Tämä oli jo siis toinen kehystykseni Pekkalalla, kun edelliseen olin niin kovin tyytyväinen.

Taulu päätyi meidän eteisen "kanavatyöseinälle". Näiden lisäksi olen tehnyt ainakin yhden muunkin kanavatyön, mutta se on äitini seinällä. Niin, ja ensimmäisen kanavatyöni kirjoin 6-7-vuotiaana, sitä tuskin on enää olemassakaan, se oli sellainen kolmella värillä kirjottu lasten pikkutyö. :) Nuo isommat taulut kirjoin joskus vuosituhannen vaihteessa, soikean malliset soittavat enkelit on tehty viime vuosikymmenen puolivälissä. Hiemanhan tuo pikkuinen taulu hukkuu noiden isompien keskelle, mutten nyt jaksanut alkaa miettiä parempaakaan sommittelua, joten olkoon tuossa. :) Jospa se ei kiinnittäisi niin hirveästi huomiota, eikä kukaan alkaisi sitä tutkia tarkemmin... ;)

Mukava kokemus oli vaihteeksi tehdä kanavatyökin, mutta kyllä minä edelleen suosin niitä ristipistoja. :) Niiden parissa jatkuu nyt talviset tunnelmat... Hauskoja pakkaspäiviä edelleen toivottelen teille kaikille! :)