Edellisessä kuvassa oli vasta puolet väreistä, nyt tässä on kaikki värit kertaalleen edustettuina. Tästä jatketaan todennäköisesti samaa verkkaista tahtia.
Suunnittelin tätä aloittaessani, että saisin pari kerrosta päivässä tätä virkattua. Ja höpsistä! Hyvä jos olen edes joka päivä tähän vilkaissut - korkeintaan loikin sen yli, kun se jököttää käsityökopassa kulkureitilläni tietokoneen ääreen. :) Välillä saan virkattua vain muutaman pylväsryhmän päivässä, joskus sitten vähän enemmänkin. Olenkin pitänyt tätä TV-käsityönä, mutta jos katson viikossa kaksi ohjelmaa ja yhden (video)elokuvan, niin ei se vielä ihan hirveästi tuo lisää kerroksia - mutta yleensä sitten kerralla jopa enemmän kuin sen kaksi kerrosta. Aivan sama - pääasia, että edistyy vaikkakin omaa tahtiansa.
Eilinen oli taas yksi niistä päivistä, jolloin käsitöiden suhteen ei ehtinyt muuta kuin loikkia käsityökorin yli. Miten näitä päiviä nyt taas on sattunutkin tähän alkuvuoteen niin paljon? Aamu meni ihan huomaamatta arkiaskareiden parissa, pikkuisen ehdin toista käsityötä silloin tehdä aamutoimien lomassa. Sitten pitikin jo lähteä uimahallille, josta palasin kauppojen kautta kotiin joskus iltapäivällä. Kotona odottivat pähkäilyt poikien tämän talven talviurheiluvälineiden tilasta, mikä johti suksia myyvien kauppojen nettisivuilla surffailuun ja muutamaan puheluunkin pariin kauppaan. Lopulta vielä iltakuuden jälkeen hyppäsin bussiin ja ajoin toiselle puolelle kaupunkia ostamaan suksipakettia esikoiselle, kun alkoi vähitellen valjeta, että kohta ei enää sopivankokoisia (ja -hintaisia) saa mistään. Pakkasin minä käsityönkin bussiin mukaan, oikein ohjelehden kera, mutta unohdin ottaa mukaan toisenvärisen langan, joka piti vaihtaa työhön seuraavaksi. Ei sitten tehty käsitöitä bussissakaan. Tuntui omituiselta vaan istua ja katsella maisemia. ;) Sain minä sentään sitä toista käsityötä (ei siis tätä kuvassa olevaa) tehtyä kuntopyöräillessä. Ja ristipistoja pistelin vielä vuorokauden viimeisen tunnin ajan. Ettei ihan käsityötön päivä kuitenkaan.
Ja tänään sitten avaan taas ranskankielen kirjan. Ehkä iltapäivällä ja illalla tulisi kuitenkin taas tehtyä käsitöitä. Ja luettua - sekin on jäänyt taas vähiin. Tämän vuoden saldo on vasta kaksi luettua kirjaa ja kolme kuunneltua äänikirjaa, viime vuonna tähän aikaan lukema oli seitsemän kirjaa ja kaksi äänikirjaa.
Mukavaa tätä päivää! :)
Edistystä se on pienikin edistys:)
VastaaPoistaTietysti. :)
PoistaSamaa mieltä, jokainen pienikin edistys on aina hiukan etiäpäin, hiljaa hyvää tulee!
VastaaPoistaNäin hitaalla tahdilla täytyy kyllä tulla jo ihan superhyvää! ;)
PoistaMukavaa tätä päivää, joka alkaa olla jo aika illassa. Teillä ilmeisesti koulussa päästään jo hiihtämään, kun suksipaketteja olet katsellut. Täällä ei ole vielä niin paljoa lunta, mutta luistimet ovat sitten olleet käytössä senkin edestä. Minäkin kävin kokeilemassa vieläkö muistan miten luistimet toimivat. Hieman huteraa, mutta selvisin.
VastaaPoistaItse asiassa hiihtoa on luvassa vasta viikoilla 11-14 eli maaliskuussa hiihtolomaviikon jälkeen. Mutta edulliset sukset alkavat olla lopussa kaupoista, nuo sukset kävin ostamassa "kaikki loput hiihtovälineet -20%" -alennuksesta, eli siellä oli todellakin enää vain 1-2 kpl per koko niitä jäljellä. Joistakin kaupoista kun katselin, niin ei ollut enää esimerkiksi sopivankokoisia monoja jäljellä. Tällä viikolla kuopuksella on luisteluviikko, esikoisella uintiviikko (eli uintia joka päivä), ja ensi viikosta alkaen on sitten esikoisellakin neljä viikkoa luistelua liikuntatuntien ohjelmassa. Kuopus pääsee tänä talvena eka kerran kokeilemaan hiihtämistä, kun perii esikoiselta pieneksi jääneet välineet. Tai on se vissiin viime talvena hiihtänyt kertaalleen päiväkodin pihan ympäri jollain lainavälineillä. :) Päiväkodissa on tuo luisteleminen "pakollista" muistaakseni 3-vuotiaasta ylöspäin, hiihtäminen tulee kuvioihin vasta eskarissa, mutta saa siellä pienemmätkin halutessaan hiihtää, jos on välineet olemassa. Meilläkin ostettiin tosiaan esikoiselle vasta eskariin sukset, niillä se pärjäsi tokaluokalle asti. Eskarilaiset muistaakseni käyvät hiihtämässä ihan oikealla ladulla päiväkodin lähellä, mutta pienemmillä se on tosiaan joku pikkuinen rinki piha-alueella.
PoistaOnpas kauniit värit. Et tainnut paljastaa mikä on lopputulos. Selviää varmaan aikanaan. Voi kunpa tulisi lunta että pääsis hiljakseen hiihtelemään.
VastaaPoistaKiitos! :) Nämä värit on peräisin tuosta lähipuskista viime kesältä. ;) En ole kertonut, mitä tästä tulee, mutta sen saa kuulemma selville, kun klikkaa kuvaa suuremmaksi tai pelkästään siirtää hiiren osoittimen kuvan päälle. ;) Joku lukija sen hoksasi siitä edellisestä kuvasta, ja olin ihan ihmeissäni, että milloin olen täällä muka möläyttänyt, mitä olen tekemässä. Eli ei se ole suinkaan mikään tarkoin varjeltu salaisuus. :D
PoistaMulla ei ole toivoakaan, että pääsisin itse hiihtämään, koitan selvitä edes kävelemisestä yhden sauvan kanssa. Mutta kunhan jälkikasvu pääsee nauttimaan talviliikunnasta, niin se on jo iso asia. :) Minä kyllä muuten nautin talvesta kovasti, ulkoilu on silloin niin ihanaa ja virkistävää!
Nätit värisävyt tähän virkkaukseesi tulee. Meilläkin on lapsilla koulussa nyt luistelua ja uudet piti jo ostaa, kun vanhat oli käyneet pieniksi. Sukset taitaa jo kohta mennä omat "vähän käytetyt" :)
VastaaPoistaKiitos! :) Meillä piti ostaa kuopukselle uudet, kun isännällä ei ollut muistikuvaa esikoisen vanhoista luistimista. Esikoiselle saattaa nykyisten suksien jälkeen mennä minun sukset, joilla on hiihdetty ehkä kolmena talvena (1997, 2001 tai 2002 sekä 2004). ;) Monot hiersivät jalat aina ihan rakoille, joten hiihtäminen on loppunut yhden lenkin jälkeen, lopputalvi mennyt ihoa parannellessa...
Poista