Vaan kevätlukukauden alettua opettajalta tuli viestiä, että ne jotka olivat syksyllä teknisessä työssä, ovat kevään tekstiilityössä ja päinvastoin. Eli se käytäntö on kuin onkin yhä olemassa! Siitä vaan ei oltu meitä vanhempia informoitu, tai sitten se on ollut jossain "pienellä präntillä". ;) Mutta hyvä näin!
Viime viikolla ensimmäisen tekstiilityön tunnin jälkeen poika tuli innoissaan kotiin: seuraavalla kerralla päästään ajamaan ajokortti! :) Eilen hänellä oli mukanaan nippu papereita, jotka hän halusi ehdottomasti näyttää minulle. Neljä ensimmäistä tehtäväsivua hän on saanut jo ommeltua, ja kyllä on tarkkaa jälkeä! :) Latasin kuvan poikkeuksellisen suurena blogiin, eli voit klikata hiirellä kuvaa ja sen jälkeen vielä uudestaan (kuvan päällä näkyy + -merkki), jotta näet kuvan suurempana. On niin tarkkaa ja suoraa jälkeä, että taidan tästä eteenpäin luovuttaa kaikki ompeluhommat pojalle! :) Minä kun en ihan hirveästi koneompelusta tykkää... Nytkin olisi vaikka mitä ommeltavaa jonossa, kun vain saisi itsestään sen verran irti, että viitsisi alkaa kiroilemaan ompelukoneen ääressä. ;) Ainakin pitää laittaa lapset pihalle siksi aikaa, etteivät opi äidiltä uusia sanoja. :D
Tällaista tällä kertaa. :) Mukavaa viikonloppua!
No varsinaisesti hieman muutosta on meidän ajoista: lapset on kolmannella ja neljännellä luokalla tekstiilissä ja teknisessä puoliksi ja puoliksi.
VastaaPoistaSen jälkeen lapsi tekee valinnan, kummassa haluaa jatkaa viitosella ja kuutosella. Tytöt valitsevat enemmän tekstiiliä ja pojat teknistä, mutta onneksi enää ei ole pakko valita sitä toista, vaan ihan yhtälailla pojat voivat tulla tekstiiliin ja tytöt tekniseen, jos se toinen itseä enemmän miellyttää.
Seiskalla valinta tehdään taas uudestaan, mutta useimmat jatkavat samassa kuin viitosella ja kuutosella, koska taidot siinä toisessa saattavat olla vähän muita jäljessä, jos ei ole kahteen vuoteen kyseistä ainetta opiskellut.
Onneksi meidän aikoihin verrattuna muutos on tullut juuri tuossa tekstiilin ja teknisen jaottelussa, eli lapsia ei sukupuolen mukaan jaeta käsityöryhmiin! Mulla oli muutama vuosi sitten tekstiilin ryhmässä kolme poikaa ja hyvin pärjäsivät. Ja miksi eivät olisi pärjänneet, ei käsitöiden osaaminen ole sukupuolesta kiinni! Onneksi :)
Mun käsittääkseni me tehtiin kyllä jo 2. luokan keväällä se valinta, opiskeleeko meidän poika 3. luokasta alkaen teknistä vai tekstiilityötä. Siinä samassa lomakkeessa se valinta oli kuin A1-kielen valintakin. Voi olla, että tässä on koulukohtaisia eroja myös. Ja tosiaankin sen tiesin, ettei poikien ole pakko valita teknistä ja tyttöjen tekstiilityötä. :) Toisaalta sitten esim. A1-kielen valinta ei ollut varsinainen valinta, koska meidän koulussa ei järjestetä muuta kuin englannin kielen opetusta, eli jos oltais valittu joku muu kieli, niin olisi pitänyt kulkea kielten tunneilla toisella koululla.
PoistaNyt olen kyllä ymmälläni, koska tässä suora lainaus Oulun kaupungin opetussuunnitelmasta: "Neljännella luokalla oppilas valitsee myös, että opiskeleeko viidennellä-seitsemännellä luokalla teknistä työtä vai tekstiilityötä."
PoistaSuurimmassa osassa Oulun kouluista kieli ei ole oikeasti mikään valinta :( Samoin kuin ei ole nelosen keväällä valittava A2-kielikään: jos omalla koululla opetetaan saksaa tai ranskaa, suurin osa valitsee sen, eikä esim. espanjaa tai venäjää, jos joutuisi kulkemaan toisella koululla sen vuoksi.
Voi olla, että muistan väärinkin. Mulla on kuitenkin sellainen mielikuva, että sen A1-kielen lisäksi valittiin samalla lomakkeella jotain muutakin. Olisikohan se ollut sitten haku musiikkiluokalle tms.? Uskon kyllä sua, kun tiedät varmasti nämä asiat paremmin. :)
PoistaHyvin on ommeltu! On se hienoa, että pojatkin oppii ompelukoneen käyttöä, Sullahan on nyt hyvä sauma vähän kotiopettaa poikaa antamalla hänen ommella osan sun jonosta pois.
VastaaPoistaJuu, taidan pistää hänet huomenna ompelemaan jakkaran päällisen... ;) Tai no, ei ehkä vielä huomenna, täytyy kutistaa kangas ensin. :)
PoistaIlmeisesti tuossa käsityöopetuksen valinnaiskäytännössä on koulu- tai kuntakohtaisia eroja, ihan kuin sen B-kielenkin opiskelussa. Senhän voi joissakin kouluissa valita jo neljännellä luokalla, toisissa vasta viidenneltä alkaen. Vaan käsitöistä olen kyllä sitä mieltä, että niin teknistä kuin tekstiiliäkin voisi olla kaikille yhteisinä aineina vähän nykyistä enemmän, samaten kuin yläkoulun puolella kotitaloutta, jota on vain seiskaluokalla kaikilla, sen jälkeen valinnaisena. Enpä keksi oppiaineita, joiden annista olisi ihmisen ihan jokapäiväiselle elämälle enemmän hyötyä, kuin siitä, että hän osaa siivota ja laittaa ruokansa ja muutoin huolehtia kodista, sekä siitä, että perustavaa laatua olevat tekstiilityöt ja teknistä taitoa vaativatkin käsityöt tapahtuvat. Kurjaa jos joutuu jokaisen irronneen napin tai taulunnaulan seinään jollain toisella hoidattamaan. Vaan toki, näitä taitoja opitaan myös mallista, ja luulen, että ainakin teidän lapset ovat ihan oikeassa kurssissa!
VastaaPoistaSamaa mieltä noiden oppiaineiden tärkeydestä, ja lisäisin joukkoon myös liikunnan, kuvaamataiteen ja musiikin, sillä kyllä niitä taide- ja taitoaineita tarvitaan teoreettisen pakertamisen rinnalla! Harmillista, että jatkuvasti kouluissa supistetaan nimenomaan näistä taide- ja taitoaineista. Toisaalta myös surullista se, että koulu jää monille lapsille ja nuorille ainoaksi paikaksi, joissa näitä elämän perustaitoja - ruuanlaitto, siivous, napin ompelu jne. - opetetaan. Ennen aikaan ne opittiin kotona vanhemmilta, mutta nykyään kun eivät kaikki vanhemmatkaan "osaa" niitä tehdä.
PoistaKyllä, olen täysin samaa mieltä kanssasi! Minun kasiluokkalainen valitsi kuvaamataidon yhtenä valinnaisistaan, ja olin siitä hirveän iloinen. Näissä taideaineissa näkyy ainakin täällä meillä maalla olevan vielä tällainenkin pointti, että mun mittapuun mukaan asiallista opetusta niissä saadaan huonoimmassa tapauksessa vasta yläkoulussa. Alakoulun puolella kuvisopetus oli jotakuinkin sitä samaa laveerausta vuodesta toiseen, samaten musiikinopetus kuutosluokan loppuun asti pikkuiset-kultakalat-lammessa-ui-viikosta-toiseen... Yläkoulussa onneksi on niin upea ja ammattitaitoinen kuvisopettaja, että piirustusta muutenkin harrastava teini on saanut harrastukseensakin ihan uusia näkökulmia, kun opettaja on voinut esitellä vähän epätavallisempiakin tekniikoita ja materiaaleja. Todella harmillista, että nämä taide- samoin kuin taitoaineetkin ovat ilmeisesti jotensakin aliarvostettuja, kumminkin taiteellakin on minusta vankka sija henkisen hyvinvoinnin rakennuspalikkana.
PoistaJuuri näin, kuvaamataito on muutakin kuin piirtelyä "vapaasta aiheesta" ja musiikin opetus ei ole sama asia kuin tuttujen hittien laulelua. Oma kolmasluokkalaiseni ainakin opettelee tällä hetkellä koulussa nokkahuilunsoittoa ja siinä sivussa nuotinlukua, ja heillä on musiikin tunneilla myös joka kuukausi "kuukauden säveltäjä", johon he tutustuvat, eli tunnetuimmat klassisen musiikin säveltäjät tulevat siellä tutuiksi. Ihan siis yleissivistystä. :)
PoistaSirpa, harmi, jos omat lapsesi ovat saaneet noin aneemista taito- ja taideaineopetusta alakoulussa.
PoistaItse opetan ykkösluokkaa ja kyllä me tutustutaan erilaisiin tekniikoihin, maalataan, piirretään, opiskellaan värioppia, askarrellaan. Musiikin tunnilla lauletaan, soitetaan, opiskellaan rytmejä, tutustutaan säveltäjiin ja klassisiin soittimiin.
Enkä kyllä onneksi tunne kuin yhden kollegan (entinen sellainen), jonka taito- ja taideaineopetus oli tuolla kuvaamallasi tasolla.
Sirpa, asioista voi antaa koululle palautetta. Tästä osoitteesta löytyy Opetushallituksen laatimat Opetussuunnitelman perusteet, joiden mukaista koulujen opetus pitäisi olla: http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf
PoistaEsim. kuvataiteen osio sivulta 236.
Myöskin oman koulun nettisivuilta (tai jos ei ole, niin koululta paperisena) pitäisi löytyä koulun oma opetussuunnitelma, joka on paljon yksityiskohtaisempi ja jossa todennäköisesti mainitaan ihan nimeltä mitä tekniikoita ja materiaaleja kuuluu milläkin luokalla opiskella.
Jos opettaja ei noudata opetussuunnitelmaa, asiasta voi olla yhteydessä rehtoriin, joka sitten ojentaa opettajaa asiassa.
Rähinöimään ei tietenkään kannata ruveta, mutta rakentavassa hengessä näistä asioista voi koulun kanssa käydä keskustelua.
Kiitos, Henna, että selvennät näitä asioita. :) Itsellä on omasta kouluajasta sellainen muistikuva, että musiikin tunnilla "vaan laulettiin" ja kuviksen tunnille "vaan piirrettiin" - toisaalta nämä on myös sellaisia oppiaineita, joista ei myöskään kotiin tule hirveästi tietoa, että mitä siellä on tehty, kun niistä harvemmin tulee läksyä. :)
PoistaSen kyllä tiedän, että kaikki luokanopettajat eivät opinnoissaan varmasti mitenkään ehdi saada taideaineissa samanlaista pätevyyttä kuin esimerkiksi musiikin ja kuvaamataidon aineopettajilla on (eikä tietysti ole tarvettakaan). Meillä musiikkipedagogin koulutuksessa monesti kritisoitiin sitä, kuinka nykypäivänä lastentarhan- ja luokanopettajilta ei enää yliopiston pääsykokeissa testata vaikkapa pianon- ja kitaransoittotaitoa, joka on ollut joskus kymmeniä vuosia sitten suorastaan vaatimuksena, että ylipäätään pääsee opiskelemaan. Eli jos opettajalla ei ole erityistä harrastuneisuutta musiikkin ja kuvataiteeseen, niin voi olla mahdollista, että näiden aineiden opetus jää opetussuunnitelman minimitasolle. Verrattuna sitten esimerkiksi sellaiseen opettajaan, joka on harrastanut vaikkapa musiikkia ihan lapsesta saakka, suorittanut musiikkiopistossa tutkintoja jne. Minun kouluaikoinani pienessä koulussa (= 3 opettajaa) tehtiin järjestelyjä niin, että musiikkiin suuntautunut opettaja piti koko koulun musiikkitunnit, käsitöihin suuntautunut kaikki tekstiilityön tunnit - ja papin rouva kun oli yhden vuoden opettajana, niin hänelle lankesivat "luonnostaan" uskontotunnit. :D
Lisään vielä, että tokihan taitava opettaja osaa opettaa etenkin taide- ja taitoaineita niin, että oppilas itse ei huomaa oppivansa opetussuunnitelman mukaisia asioita, vaan kuvittelee olevansa näillä tunneilla vaan "pitämässä hauskaa". :D Kyllähän monet vanhemmat luulevat, että esimerkiksi minun pitämässä muskarissakin vaan leikiskellään ja lauleskellaan ja viihdytetään lapsia, vaikka oikeasti sielläkin on opetussuunnitelma, jonka mukaisesti annan varhaisiän musiikkikasvatusta. Osaan vain hämätä lapsia ja vanhempia luulemaan, että muskarissa on pelkästään kivaa, vaikka oikeasti syötän heille koko ajan täydellä teholla tarkasti suunniteltua informaatiota. ;) Jopa vauvamuskarissa minulla on jokaiselle tunnille suunniteltuna musiikilliset, kognitiiviset, psykomotoriset, sosiaaliset ja esteettiset tavoitteet, joita kohden edetään systemaattisesti. Samalla äidit hämääntyvät kuvittelemaan, että muskari on ainoastaan väsyneitä äitejä varten, jotta heillä olisi edes kerran viikossa jokin kiva paikka, jossa tavata muita äitejä ja keskustella yövalvomisista, kiinteiden ruokien aloittamisesta ja vaipanvaihdosta. :D
PoistaOsuit Mari tässä niin oikeaan! Lapsethan eivät huomaa, että opetan heille sävel- ja rytmiasioita siinä samalla, kun niitä ihania soittimia soitetaan sopivan kakofonisesti ;)
PoistaJa jos lapsi jostain syystä ei pidä laulamisesta, niin kotiinhan saattaa tulla tieto, että "taas vaan laulettiin" vaikka tunnilla olisi tehty muutakin. Onneksi lapset oppivat myös pitämään sellaisista asioista, joista aiemmin eivät ole tykänneet: yksi lapsi oli arviointikeskustelussa kertonut, että musiikki on kivaa, kun eskarista oli tullut tieto, että tämä lapsi ei tykkää laulamisesta (sinänsä aika julma lajittelu, mä lähden oletuksesta, että kaikki tykkää laulamisesta).
Ja tosiaan esimerkiksi meidän koululla on niin paljon opettajia, että ne, jotka eivät koe musiikkia-liikuntaa-kuvista omakseen, voivat vaihtaa tunteja muiden opettajien kanssa. Minulla on ollut yhden opettajan kanssa vaihto musiikki-uskonto ja kolme vuotta.
PoistaJa en muuten osaa säestää pianolla kuin auttavasti ja kitarallakin vain kohtalaisen hyvin. Silti ihan sujuvasti opetan musiikkia kolmelle luokalle viikossa. Säestyksen saa myös CD:ltä :)
Niin, tokihan musiikkia voi opettaa, vaikkei opettaja itse pystyisi säestämään. :) Meilläkin aikoinaan koulutuksessa puhuttiin, että jos opettaja/lastentarhanopettaja kokee olevansa musiikissa epävarma, on parempi käyttää ammattitaidolla tehtyä cd:tä tukena kuin jättää vaikkapa kokonaan musiikkitunnit pitämättä. :) Mutta jos opettajalla on harrastuneisuutta taustalla, varmasti ne tunnit ovat monipuolisempia. Kyllä minäkin käytän cd-levyjä opetuksessa, koska se taas olisi hirveän yksipuolista, jos säestäisin kaiken vaikka pelkällä pianolla. :) Kun minä olin neljännellä luokalla, opettaja ei ollut kovin pianonsoittotaitoinen, niin minä sain säestää kaikki laulut musiikintunneilla. En tiedä kyllä, oliko sekään nyt sitten niin kauhean järkevä ratkaisu... ;)
PoistaKyllä ne ala-asteella vielä tekstiili- ja puutyöryhmät ovat tallella. Näin talvella niissä tapahtuukin kuvailemasi ryhmävaihto. Meillä on sitten mahdollisuus keväällä valita seuraavaksi vuodeksi joko tekstiili- tai puutyöryhmään ja joka vuosi joku yleensä tekeekin valinnan toisin kuin kaverinsa.
VastaaPoistaOmpelukoneajokortin suorittaminen on tarkkaa työtä. Voit äitinä olla ylpeä! Aivan upeaa ompelua.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Minä ihmettelin sitä, että meillä se valinta tehtiin tosiaan 2. luokan keväällä, koska olisi hyvä käydä tutustumassa ensin sekä tekstiili- että tekniseen työhön, ja sitten tehdä se valinta muille luokille. Tai miksei tuota puolivuosittaista vuorottelua voisi jatkaa vaikka koko peruskoulun ajan!
PoistaAsia jäi vaivaamaan ja seuraavan lauseen löysin ihan teidän oman koulun opetussuunnitelmasta: "Luokilla 3–4 käsityön opetus toteutetaan kaikille oppilaille samansisältöisenä sekaryhmissä. Neljännen luokan keväällä oppilas valitsee joko teknisen työn tai tekstiilityön luokille 5–6."
PoistaHalutessasi voit siis kysyä asista koululta, että onko toimittu jopa oman koulun opetussuunnitelman vastaisesti.
Niin kuin tuolla aiemmin jo vastasin, saatan muistaa väärinkin, koska siinä valintalomakkeessa oli niitä rastitettavia kohtia useampia, niin minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että se yksi valittava kohta olisi koskenut käsityötä. Todennäköisesti olen nyt itse tässä asiassa väärässä.
PoistaPaljon mahdollista tosiaan, että kohta onkin ollut juuri tuo musiikki-, kuvis-, ym. erikoisluokalle pyrkiminen. Mutta hienoa, että J saa opiskella myös tekstiilitöissä, saa vielä aikaa muodostaa käsityksen siitä, kumpi olisi itselle mieluisampaa, "rättikässä" vai "puukässä" :)
PoistaJust näin. Ja hyvä, kun tämäkin selvisi, mua on ihan hirveästi vaivannut koko asia, joka lopulta johtuikin todennäköisesti ihan vaan siitä, että olen muistanut koko homman väärin. :) Voi hyvin myös olla, että siinä samassa lapussa on ollut maininta, että käsityöt valitaan neljännellä luokalla, ja jostain olen sitten saanut päähäni, että olen muka jo jonkin valinnan lapselleni tehnyt. Tai kun syksyllä tuli lukujärjestys ja ilmoitettiin, että J opiskelee teknistä työtä, niin olen saattanut luulla, että minä olen sen valinnan hänen puolestaan tehnyt... ;) Onhan meille ne koulun omat tiedotteet ja opetussuunnitelmat tulleet kotiin postissa, mutta ei siitä millään jää kaikkea mieleen. Onneksi on Wilma ja aktiivisesti yhteyttä pitävä opettaja... ;)
PoistaIhan tuttuja monisteita. Noi se menee useimmissa kouluissa tämän opetussuunnitelman ajan, viidennellä valitaan jompi kumpi. Joissakin kunnissa silti valintaa ei ole vaan oppilaat jatkavat seiskalle saakka opiskellen yhtä paljon kumpaakin ja se on varmaan tulevaisuudessa kaikilla niin. Itselleni ovat nuo monisteet kovin tuttuja, opetanhan myös kolmosia. Heillä on se ompelukoneen ajokoe ensi torstaina. :) Tärkeä juttu! Hyvin ovat oppineet laittamaan langat koneeseen ja pojat ovat ihan yhtä hyviä kuin tytötkin. Ja suurin osa oppialaista kovin kovin tarkkoja. Omassa koulussani olen aineenopettaja ja olen sitä mieltä, että oppilaat saavat kyllä hyvää opetusta, mutta varmaan joku luokanopettajakin voi olla asialle vihkiytynyt. Jos haluat käy kurkkaamassa mitä meidän koulussa kolmoset tekevät http://kaarisillankasityo.blogspot.fi/ Persoonat ovat erilaisia ja jokaisella luokanopettajalla ei jokainen aine varmaan ole yhtä tärkeä ja vahva, niin se vaan on. Ja jos joku opiskelee yhtä ja samaa ainetta vuosikausia on se vaan eri asia jos joku sitä opiskelee vain osan koko opiskelunsa opintopisteistä. No, kun jään eläkkeelle minäkin niin tuskinpa virkani jatkuu, niin se vaan menee... Maailma muuttuu.
VastaaPoistaTeidän koulun oppilailla on kyllä ihanteellinen tilanne, kun saavat käsityön opetusta ihan aineenopettajalta! :) Olisihan se mahtava, jos olisi resursseja palkata kaikkiin taito- ja taideaineisiin aineopettaja joka koululle, mutta se on mahdollista ehkä isoissa yhtenäiskouluissa, jos niissäkään. Toisaalta on myös ihan väärin antaa lapsille sellainen mielikuva, että taide- ja taitoaineita voi opettaa vain joku "guru", kun kyse on kuitenkin asioista, joita kuka tahansa voi oppia harjoittelemalla. Lapsellakin on matalampi kynnys piirtää, musisoida, liikkua, tehdä käsitöitä jne., kun hän huomaa, ettei opettajakaan ole niissä ihan täydellinen, mutta silti hän opettaa kyseisiä aineita omien taitojensa puitteissa. Kyllä minullakin oli vuoden verran tekstiilityönopettaja (5. luokalla), joka ei omien sanojensa mukaan osaa edes sukkaa kutoa. Hän on myöhemmin tunnustanut, että hän kävi välillä naapuriluokassa kysymässä toiselta opettajalta, mitä jonkun oppilaan lapasessa/sukassa pitäisi seuraavaksi tehdä... ;) Joskus vieläkin tavatessamme hän nauraa, miten hänen oppilaastaan onkin voinut tulla käsityöharrastaja, vaikka hänellä on ollut sellainen opettaja. :) Toisaalta hän oli kyllä sitten vastaavasti oikein taitava musiikissa ja onkin myöhemmin siirtynyt kokonaan musiikin ammattilaiseksi.
PoistaIhan samaa mieltä Auli kanssasi tuosta, että aineenopettajilla on varmasti vahvempi osaaminen omassa aineessaan, kuin meillä luokanopettajilla, jotka olemme vain raapaisseet pintaa taito- ja taideaineissa. Tekemällä kuitenkin oppii ja harrastuneisuus ja mielenkiinnon kohteet vaikuttavat. Isoissa kouluissa tämä ei ole ongelma, kun voidaan tehdä vaihtotunteja, pienillä kouluilla saattaa laatu kärsiä, kun on pakko opettaa kaikkia aineita.
VastaaPoistaOpettaja on varmasti kuitenkin "vajavaisilla" taidoillaankin taitavampi monissa asioissa kuin se eka-tokaluokkalainen lapsi. :) Minunkin työnkuvaani kuuluu taiteen ohjausta alakouluikäisille lapsille, vaikken koskaan ole kokenut itseäni piirtäjäksi tai askartelijaksi. Mutta tärkeämpää on antaa lapsille ideoita ja materiaalia, ja antaa heidän sitten toteuttaa niiden pohjalta omaa luovuuttaan! Jos opettaja on itse vaikkapa huipputaiteilija, niin lapselle voi äkkiä tulla sellainen olo, ettei hän osaa niin hyvin kuin opettaja (harva lapsi osaa!), eikä hän halua sitten edes yrittää.
PoistaTästä on tullut kyllä mielenkiintoinen keskustelu! :)
Ensinnäkin todella hienoa suoraa saumaa. Ei onnistuisi minulta. Olen vielä sitä ikäluokkaa, etten ole koskaan tehnyt ns. teknisiä käsitöitä. Tytöt tekivät vain tekstiilitöitä, mutta hyvin olen pärjännyt ilman.
VastaaPoistaJuuri tässä ompelin itsekin koneella "suoraa saumaa", tai siis sen piti olla suoraa, mutta oli enemmänkin vähän sinne päin... Mutta kunhan kasassa pysyy, niin se on pääasia. :) Minä olin teknisissä töissä sen puoli vuotta, mutta eipä siitä hirveästi ole oppia jäänyt. Naulat hakkaan edelleen ihan kieroon. ;) Siis jopa niin kieroon, että kun laitoin yhtenä iltana taulua seinälle, niin 6-vuotias kommentoi vieressä: "Äiti, miks sää laitat sen naulan vinoon?"
PoistaMeillä alakoulu on näitä "edistyksellisiä" eli kolmosesta kutoseen on aina puoli vuotta tekstiiä ja teknistä vaihdellen. Seiskalle sitten valitaan kumpaa otetaan siksi vuodeksi ja kasiltahan valitaan valinnaisia, joista yksi on tekstiili tai tekninen.
VastaaPoistaTähän mennessä teknisessä on tehty puutöitä kolmosesta vitoseen. Kutosella tehkään metallitöitä, taontaa. Tekstiilityössä on kolmosella tuo ompelukone, nelosella neulonta, vitosella virkkaus ja kutosella jälleen neulonta.
Pidän tätä paljon parempana kuin oman aikani tekstiilityötä koko ala-aste, paitsi 2-3 kuukautta teknistä kolmannella luokalla. Ei siis edes yhtä lukukautta. Tosin nykylapset eivät kotona pääse tekemään teknisiä töitä kuten minä aikanaa vuoleskelin jo alle kouluikäisenä voiveitsiä.
Hyvältä kyllä kuulostaa tuo teidän systeemi!
Poista