Kolmen kilon ylitys :)

Niin siinä sitten kävi, että pääsin hamsterikuun tavoitteeseeni, ja kolmen kilon kulutus ylittyi! :) Vielä on toki reilu vuorokausi aikaa tikutella, ja tarkoitus olisi kasvattaa tuota lukemaa entisestäänkin, mutta tähänkin olen tyytyväinen. Tässä kuussa on siis neulottu 3091 grammaa, joista 3078 grammaa lasketaan hamsterikisaan. Hyvä minä! :)


Neulotun osuuden sain tehtyä jo eilen iltapäivällä ennen töihin lähtöä, ja aikomuksenani oli ommella saumat illalla lasten nukahdettua. Mutta niinpä vain työilta flunssan jälkimainingeissa verotti naista, ettei minulla ole mitään käsitystä, milloin kuopus on rinnalleni nukahtanut, sillä filmi katkesi minulta paljon aiemmin, ja palasin tähän maailmaan vasta aamulla toteamaan, että jäi sitten se toppi viimeistelemättä. ;) Seuraavaksi tavoitteeksi asetin miesten viestin, että kyllä nyt sen aikana yksi toppi kursitaan kokoon, mutta pojat olivat vähän eri mieltä: testasivat, kuinka tiiviisti äiti oikeasti haluaa kisoja seurata, ja esikoinen muun muassa kävi avaamassa yhden lukossa olevan kaapin ja jäi sitten seuraamaan, miten pikkuveli tyhjentää sen... että meni se viestin seuraaminen siihen, kun siivosin kiireesti tärkeitä tavaroita takaisin lukkojen taakse - sinne kaapille ei todellakaan ole lapsilla asiaa... Saumojen ompelu jäi lopulta sitten vasta myöhempään iltapäivään, kun pronssit oli jo hiihdetty. Tulipas muuten entisen asuinpaikkakuntani urheiluseurallekin sitten tänään mitalikahvien paikka. :)

Mutta lörpöttelyjen jälkeen asiaan:

Toppi
Tehty ajalla: 23.-27.2.2009
Malli: Novita Kevät 2006 nro 20
Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: Novita Malibu beige (676) ja vihreä (358)
Langankulutus 365 g (beigeä 186 g ja vihreää 179 g)
Puikot: 4 mm pyöröt
Koko: S-koon silmukkamäärä, korkeus M-koon mukaan; lopputulos lähempänä M-kokoa
Muuta: Jännitti kovasti, miten tämä sopii, ja lopputulos onkin erittäin hyvä ellei täydellinen. :)

Topin tekeminen sisälsi paljon jännittäviä hetkiä. Ensin loin silmukoita M-koon mukaan 5 mm puikoille, mutta heti ensimmäisillä kerroksilla selvisi, että siitä tulee ihan liian iso. Purkamisen jälkeen vaihdoin 4 mm puikot ja vähensin silmukkamäärän S-koon mukaan, jolla tikuttelin takakappaleen valmiiksi. Sen jälkeen vähän mittailin, mitä olen saanut aikaan, ja totesin että taitaa tulla liian pieni... Tein kuitenkin etukappaleenkin edelleen S-koon mukaan ja luotin, että eiköhän viimeistelyssä sitten tapahdu sen verran venymistä, että edes päälle mahtuu. Ja kun toppi oli valmis ja sujautin sen päälleni, niin se tosiaan sujahti päälleni, ei kinnaa yhtään mistään. :) Istuu just nin kuin pitääkin, eli tästä tuli todella hyvä! :)

Ajatus tästä topista lähti oikeastaan siitä, että viime kesänä tein Malibusta boleron, josta tuli kyllä tosi kiva, mutten ole boleroa kertaakaan silti käyttänyt. Oikeastaan bolero on jäänyt kaappiin vain siksi, etten tiedä, minkä kanssa sitä käyttäisin. Kun ihan tavallisen topin tai t-paidan kanssa bolero näyttää vähän turhan juhlavalta, eikä Malibu-neuleet nyt muutenkaan ole minusta ihan arkineuleita. Niinpä sitten ajattelin, että jos teen bolerolle kaveriksi topin, niin voisi olla suuremmat mahdollisuudet saada joskus se bolerokin sitten käyttöön. Ja näin hyvin ne sopivat nyt keskenään:


Kuvausrekvisiitaksi kaivoin kaapista vielä vihreän jakkupuvun hameen, ja yhdistelmää katsoessani tuumasin, että eipä tarvitse enää miettiä, mitä laittaisin ensi kesänä kummitytön konfirmaatioon päälleni. :) Vähän harmittelin tuota topin väriyhdistelmää, kun siitä tuli niin hailakka - toinen raita olisi kernaasti saanut olla vahvemman värinen - mutta tämän hameen kanssa ainakin toppi sopii loistavasti, ja kokeilin toppia yhdistää myös vihreän jakun ja tuon samaisen hameen kanssa, ja toimii niinkin. Luulisi tämän siis päätyvän edes joskus käyttöön. :) Juhlatilaisuuksia minulla on kyllä tosi vähän (ei välttämättä edes joka vuosi ainuttakaan), mutta hyvähän se on olla vaatetta varalle, jos tilaisuuksia tulee. :)

Eli sitä kesää odotellessa... ;)

Pientä piristystä

Sain tänään kuulla olevani nuutuneen näköinen. Vaikka olo onkin ollut ihan kohtalainen jo muutaman päivän ajan, niin kyllä se viime viikkoinen tauti sen verran verotti, että peilistä tuijottaa vastaan kalpea haamu. Tänään vielä kaupungilla olleessa tapaamisessa minua muistutettiin, että yrittäisin ajatella itseäni ja sitä mikä minulle tekisi hyvää, eikä aina niinkään muita. Ja kun sitten vielä kaupungilla oli viisi minuuttia aikaa ennen bussin tuloa (juu, en vielä lähde ihan keskustaan asti pyörällä niin kauan, kun näitä taudinrippeitä minussa on jäljellä, ja niitähän vielä on), ja siinä oli Ärrä ihan pysäkin vieressä, niin ajattelinpa käydä kurkkimassa lehtihyllyjä. Jos vaikka sitä piristystä itselle. :)

Ensin katselin jotain virkkauslehteä, se oli Kauneimmat käsityöt -lehden ekstranumero, olikohan joku "Virkkausopas" tms. nimeltään. Siinä oli ihan kivoja juttuja kyllä, mutta hinta oli kuitenkin niille kivoille jutuille aika korkea (9,50 e). Että ei ihan niin kivoja juttuja kuitenkaan. ;) Mutta onneksi sitten satuin huomaamaan Dianan Kirjontatöitä -lehden:


Sain siis itselleni sitä piristystä. :) Tämä lehtihän ilmestyy vain kahdesti vuodessa, ja on kyllä edullisimmasta päästä käsityölehtejä, vain 3,50 e. Siinä jo hyvä syy, miksi ostan tämän aina itselleni. :) Huomasin, että tässä oli sellaisia malleja, millaisia olen vähän päässäni kehitellytkin pariin tulevaan juttuun - ainakin ruusuja olen ajatellut tänä keväänä jonnekin kirjoa, ja niitä tässä lehdessä olikin. Ja sitten huomasin ilokseni, että kielomalleja oli myös; ei siis sillä, että niitä just nyt tarvitsisin, mutta viime vuonna synttäriswapin korttiin etsin sopivia kielomalleja tuloksetta, ja jouduin lopulta osittain itse sellaisen mallin kehittelemään. Jatkossa löydän niitä sitten tästä lehdestä, jos on tarvetta. :) Lehti on kuvassa jo aika ruttuinen, sillä kuopus rakastaa pupuja, ja näissä kevätlehdissä niitä aina on, joten annoin pojan vähän lueskella tätä lehteä tänään (jotta itse sain edes hetken aikaa tehdä käsitöitä rauhassa ;) ).

Niin eli sain sitä piristystä edes vähän lehden muodossa. :) Päiväunetkin piristivät kyllä kummasti... ;)

Malibu-toppini etukappale on ihan paria kerrosta vaille kädenteiden kohdalla menossa, joten se tikuteltaneen huomisen päivän aikana loppuun. Tai sitten otan bussineuleeksi huomenna jotain uutta, ja teen tuon topin sitten myöhemmin. Katsotaan, mitkä ovat fiilikset siinä vaiheessa, kun pitää bussineuletta alkaa ottaa matkaan. :)

Pirteää loppuviikkoa kaikille! :)

Vähän päivitystä

Aattelinpa nyt pistää tässä välillä vähän päivitystäkin, vaikkei mitään isompaa asiaa ole. On vain tässä sellainen hetki, ettei oikein tiedä, mitä tekisi. Tunnin päästä pitäisi olla menossa taas sovittuun tapaamiseen, ja oikein ei pysty mitään tekemistä aloittamaan, kun koko ajan pitää kytätä kelloa (plus sitä, että ehdin laittaa ruuan uuniin ennen kuin lähden). Ja toisekseen tuo taapero tuossa pitää huolen siitä, ettei oikein mitään järkevää pystykään tekemään, eli jos otan neuleen käteen, niin se kiskotaan hetken päästä pois...

No mutta näytänpä silti vähän kuvaa tekeillä olevasta. Maanantaina vähän vilauttelin alkua, mitä olen Malibusta tekemässä. Toppihan siitä on tulossa Novita Kevät 2006 -lehden mallin mukaan. Takakappale näyttää sitten tältä:


Etukappalettakin on jo tehtynä hyvän matkaa, eli tämä kyllä vielä valmistuu helmikuun puolella, ja se kolme kiloa ylittyy aivan varmasti! :)

En tuossa muistanut laskiaisiakaan tänne toivotella, mutta toivotellaan nyt sitten hyvää tuhkakeskiviikkoa ja paastonaikaa! Voisin viettää edelleen lankapaastoa koko paastonajan, ja varmasti ainakin langankulutusta jatkan edelleen, mutta en nyt ihan välttämättä lupaa pitää langanostolakkoa sen jälkeen, kun hamsterikuukausi on ohi. Luulisin ainakin, että käyn jossain vaiheessa ostamassa turkoosia Huopasta, mutta todennäköisesti laitan sen heti puikoillekin, kun olisi vähän niin kuin suunnitelmia... :)

Suunnitelmia olisi jos vaikka mitä muitakin. Oikeastaan niitä on ihan liikaakin, ja on vaikeus päättää, mitä sitä alkaisi niistä toteuttamaan. Mulla on periaatteessa kaikille langoilleni olemassa suunnitelma tai jopa useita suunnitelmia, siis tyyliin että tästä tehdään pusero, ja sitten on paljon vain erilaisia malleja, joista pitäisi valita se sopivin. Minulla on sellainen tapa, että kun tulee uusi neulelehti (eli Novita ;) ), niin kirjoitan siitä heti ylös ne mallit, jotka kiinnostavat ja sen, paljonko siihen menee lankaa. Lista on olemassa koneella luokiteltuna käytettävän langan mukaan. Sitten jos alkaa tuntua vaikkapa, että tuosta vihreästä Nallesta olisi nyt kiva tehdä seuraavaksi jotain, ja sitä lankaa on vaikkapa 500 g, niin katson vain siitä mallilistasta, että mitä sellaisia neulemalleja olen listannut, johon menee suunnilleen se 500 g lankaa. Joskus olen kyllä ihan ostanut tiettyä malliakin varten langat, tai sitten on vaikkapa kaksi kivaa mallia, joihin menisi kumpaankin vaikkapa se 500 g lankaa, mutta sitten pitää vain osata päättää, kumman tekisin... :) Että sillä tavalla niille langoille on aina olemassa suunnitelmat, mutta sitten kun tulee aina niitä uusia ihania mallejakin lehdissä vastaan, niin joskus ne vaan ovat vielä parempia kuin alkuperäiset suunnitelmat, niin sitten suunnitelmiin voi tulla vähän muutoksiakin. Tosiasia on kuitenkin se, että niin nopea en ole neulomaan, että koskaan ehtisin saada tehtyä kaikkia niitä malleja mitä haluaisin, sen verran nopeasti se lista kasvaa, vaikka Novitakin tulee kuitenkin vain neljästi vuodessa... ;)

Niin, oikeastaan taas eilen illalla tuota toppia tikutellessani aloin jo miettiä, mitä tekisin hamsterikuukauden päätyttyä. Kun niitä vaihtoehtoja olisi niin paljon, ja sitten illalla asiaa mietiskellessäni tuli taas hirveä into tehdä vaikka mitä. Ja sitten kuitenkin ainakin ristipistorintamalla on nyt jo vähän ruuhkaa, kun en ole tässä kuussa pistänyt yhtään pistoa ristiin, ja alkaisi olla muutamalla jutulla vähän kiirekin. Ei viitsisi sitten alkaa heti kauheasti taas uusia neuleita suunnitella, jotta ehtisi vähän pistoillakin. No mutta, minäpäs nyt yritän tässä ensin selvitä tämän helmikuun loppuun, ja mietin sitten mitä alan maaliskuussa tehdä... ;)

Nyt uudestaan vielä sitä hyvää tuhkakeskiviikkoa kaikille! :)

Lanka-asioita

Heh-heh, tuota otsikkoa. ;) Eikös nyt käsityöblogissa yleensäkin ole enemmän tai vähemmän lanka-asioista kysymys? ;) Mutta nyt ihan oikeasti mulla on monenlaista nimenomaan lankaan liittyvää jutusteltavaa, joten otsikko vain kuvaa näitä turinoita kaikkein eniten. :)

Ensinnäkin Novitan Päivi Tissari vastasi mailiini, jossa kerroin ongelmastani langan riittävyyden suhteen, siis siinä Kaarna-Isoveli -takissa, jossa Isoveli loppui kesken ja Kaarnaa jäi kolmatta kerää. Lainaan hiukkasen Päivi Tissarin mailia:

"Arvioimme langanmenekit yhden neulotun neuleen perusteella. Yleensä neulotettu neule on teetetty S-koossa ja tästä arvioidaan pienempien/suurempien kokojen langanmenekit. Langanmenekki pyritään arvioimaan mahdollisimman tarkkaan, mutta kuitenkin niin, että menekissä on hieman ylimääräistä jotta lanka ei loppuisi kesken (seuraavaan lähimpään 50 grammaan). Menekki on siis aina arvio."

Eli tuolla tavalla Novitan ohjeissa arvioidaan langanmenekki, ja varmaan tuo on yleinen käytäntö, koska tuskin nyt kaikkia kokoja aletaankaan neulomaan, enkä sitä olettanutkaan. Mutta ihmettelen sitä, että Päivi Tissari kertoi siihen Kaarna-Isoveli -takkiin menneen S-koossa Kaarnaa 624 g ja Isoveliä 480 g -> S-koon langanmenekki oli ohjeessa Kaarna 650 g ja Isoveli 500 g, ja siitä olivat sitten arvioineet M-koon langanmenekiksi Kaarnaa 700 g ja Isoveliä 550 g. Mutta edelleen itse tiedän, että minulla meni M-kokoon nimenomaan Kaarnaa 478 g ja Isoveliä 613 g, eikä sitä tosiasiaa muuta muuksi mikään laskelma. Ja taatusti tein ohjeen mukaan, minähän en koskaan säveltele omiani, vaan noudatan ohjeita ihan liiankin kirjaimellisesti! Minen ymmärrä, en. ;)

No, kyllähän niitä virheitäkin sattuu itse kellekin, ja edelleen olen vähän niin kuin sitä mieltä, että Novitalla on mennyt Kaarnan ja Isovelin kulutukset sekaisin. En ole mitään Novita-boikottia sen vuoksi järjestämässä, eikä paljon ole varaakaan. Kun kuitenkin neulon 95%:sti Novita-lehden ohjeista ja Novitan langoista, niin jos alkaisin Novitaa boikotoida, niin siihenhän loppuisi koko neuleharrastus. ;) Tänään taas ihmettelin, miksi ihmiset eivät ole Novitaan tyytyväisiä, kun aina joku valittaa milloin Novitan malleista ja milloin langoista. Minä taasen en löydä millään kivoja neuleohjeita Modasta, SK:sta, saati sitten ulkolaisista lehdistä. Netistä tarttuu joskus ehkä joku kiva sukkamalli matkaan, mutta siihen se sitten jääkin. Ja kun tykkään neuloa isotöisiä vaatteita, niin Novitan puseromallit ovat kaikkein eniten mua. Oon jo niitä niin paljon tehnytkin, ettei tarvitse edes miettiä, sopivatko ne minulle vai ei, kun otan vain ohjeen suosituksen mukaisen langan ja puikot ja neulon M-kokoa, niin taatusti tulee minulle sopiva. :) Muiden lehtien mallit eivät vaan ole yhtään mun tyylisiä... Ja mitä lankoihin tulee, niin jos joskus olen hairahtunut ostamaan jotain muuta kuin Novitan lankaa, niin pettymys se on aina ollut. Ei tule ainakaan just nyt mieleen mitään ei-novitalaista lankaa, josta olisin tykännyt niin paljon, että se kannattaisi mainita. Mutta jos alan miettiä suosikkilankojani, niin kyllä ainakin viiden kärki on ihan 7 veljestä-Nalle-Wool-Samos-Tennessee -linjaa. :)

No, en minä kyllä ole koskaan itselleni valmisvaatteitakaan löytänyt erikoisliikkeistä, ja olen kyllä aika kranttu löytämään muualtakin, kun makuni on niin pelkistetty, että ei saisi olla mitään printtiä, kuviota, koristetta eikä muutakaan. Halpistavaratalojen rekeiltä ne minun vaatteeni löytyvät, ja samasta kaupasta langat, että sehän vain passaa. :) Ihan kaikkea muutakin makuani koskee sama, että ei voi ainakaan kalliista mausta syyttää. ;) Juntiksikin saa kutsua. :D

Tänään kävin lankahyllyillä jopa kahdessakin kaupassa! Mikäs on nyt minuun mennyt, kun minähän olen kiertänyt lankahyllyt kaukaa viime aikoina... ;) No, kävin kylläkin ihan vain blogiystävän asialla, vaikken sitten asiaa saanutkaan toimitetuksi, harmi! :( (ei siis löytynyt sitä, mitä lähdin etsimään) Mutta huomasin, että meidän Halpa-Halliinkin on tullut nyt Novitan Luxus Cottonia, just sitä, missä on se mulle täydellinen pehmeä pinkki väri. Pitää vain vielä saada tuota lankavarastoa vähän reilummin kulutettua, niin voi sitten vähän käydä ehkä täydentämässä... Vaikka voi olla, että turkoosia Huopasta tulee ostettua melko pian hamsterikuun loppumisen jälkeen, koska siitä on minulla suunnitelmia olemassa, jo olemassa olevien muiden Huopasten kanssa yhdessä käytettäväksi.

Varmaan tässä pitää kuitenkin jo hamsterikuun puolella tarttua noihin Huopasiin. Jos meinaan nimittäin sen 3 kg kulutusta saavuttaa. Viime yönä pistin kyllä alulle neuletta Malibusta, mutta se tuntuu nyt Mambojen jälkeen etenevän niiiiiiiiin hitaasti. Piti vielä vähän purkaakin, kun ensin aloitin ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä ja puikoilla M-kokoa - ja puuvillalankojen kohdalla muuten sääntöön tulee se poikkeus, että aina ei välttämättä Novitan ohjeetkaan mene ihan yks yhteen minun käsialani kanssa, jos nimittäin kyseessä on puuvillalanka... - ja kun olin muutaman kerroksen neulonut, niin tuumasin, että joko tässä pitää alkaa syödä reilusti enemmän, tai sitten purkaa ja tehdä vähän pienempi. ;) Nyt sitten tuntuvat 4 mm puikot tosi ohuilta käteen, kun on neulonut koko helmikuun ajan 8 mm pötkylöillä. Vaikka 4 mm on se minun "omin" puikkokoko kuitenkin.


Katson nyt vähän aikaa, miten tämä tästä lähtee etenemään, ja jos ei valmista meinaa enää lauantai-iltaan mennessä tulla, niin otetaan sitten Huopaset pikakäsittelyyn. Mallineule on taas kerran kaikessa yksinkertaisuudessaan niin ihana, että jo sen vuoksi tätä on kyllä ihan ilo tikutella. :)

Olikohan siinä kaikki lanka-asiani tällä kertaa...? :)

Ruokahaaste

Tuula haastoi minut kertomaan viisi inhokkiruokaani. Tässä onkin sikäli haastetta, että minulla ei oikeastaan ole mitään lempi- tai inhokkiruokia, mutta ehkä on kuitenkin helpompi listata viisi inhokkia kuin viisi lempparia, vaikka oikeasti ei tule just nyt edes mieleen yhtään ruoka-ainetta tai ruokalajia... ;) Mutta kokeillaan:

1. Karjalanpaisti. Hyi olkoon, en ymmärrä, mitä hohdokasta tässä on, kun sitä tarjoillaan aina "juhla"ruokana... Mulle tulee siitä tavaton migreeni, se on niin ällöttävän näköistäkin, makuista ja tuntuu suussa inhottavalta ja sitkeältä.
2. Kinkku/sianliharuuat. Sama juttu, sianliha maistuu pahalta, ja varmaan karjalanpaistissakin on sitä sianlihaa (onko?), kun en sitä siedä.
3. Simpukat. Joskus pakotettiin maistamaan simpukkaa, enkä voi sietää. Muuten kyllä tykkään merenelävistä kovasti, mutta simpukka ei mene alas.
4. Jouluruuat. Voisi melkein sanoa, että kaikki "perinteiset" jouluruuat kuuluu tähän. Ainakin kaikki laatikot ja kalat ja kaikki missä on paljon rasvaa. Niin no suola-/etikkasillikin kuuluu tosiaan niihin mereneläviin, joita en voi sietää...
5. Majoneesit ja kastikeet. En tykkää salaateista, joissa on majoneesia tai kastiketta. Syön tosi paljon kasviksia ja salaatteja, enkä voi ymmärtää, miksi ne pitää pilata jollain kastikkeella?

Nämä tuli ensimmäisenä mieleeni, ihan sen kummempaa miettimättä. Hyviä ruokia voisi luetella sitten ainakin yhtä paljon: tuoreet kasvikset ja hedelmät, kana, kala, marjat, kaaliruuat, sosekeitot... :)

Ja varmaan pitäisi tähän viisi ihmistä haastaakin, mutta minusta ruokien luetteleminen tai ajatteleminenkaan nyt ei ole niin mukavaa, että jaksaisin niitä lueskella muiden blogeista, niin jätän haasteen laittamatta. Saa ottaa mukaansa, ken tahtoo! :)

Välipala

Tämän kuun alussa neulomastani ponchosta jäi Mamboa jäljelle vielä sen verran, että sain aikaiseksi pitkävartiset kämmekkäät.

En viitsinyt vaivata kuvaajaa, joten otin itse kuvat kämmekkäistä, ja jouduin sen tekemään tällä tavalla erissä, kun ei kahta kämmekästä saa kerralla kuvaan, jos on toinen käsi kamerassa... ;)

Pitkävartiset kämmekkäät
Tehty ajalla: 22.2.2009 n. klo 16.30-00.00
Malli: Omasta päästä; palmikko napattu tästä ponchosta
Lanka: Novita Mambo luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 74 g
Puikot: Novita sukkapuikot 8 mm
Koko: Passaa omaan käteen
Muuta: Kaikki jämät kului viimeistä senttiä myöten! Pitkät kyllä tuli varsista. Aloitin nämä tekemään "kärjestä" eli kämmenestä, ja peukalonpaikkaa varten sai monta kertaa purkaakin, että onnistui.

Näihin tosiaan upottelin jämä-Mambot, ja siksi tuli noinkin pitkät varret. :) Näitä ajattelin käyttää tämän ponchon kanssa:


Ja siksi sitten nappasin palmikkokuvion samasta ponchosta. Mitään ohjetta en tajunnut kirjoittaa ylös, mutta jos nyt vielä verekseltään muistelen, niin 20 s oli kerroksella, palmikon leveys 6 s ja palmikon molemmin puolin oli 2 n. Joustin 2 o 2 n varressa ja yläreunassa. Jonkinmoista peukalokiilaakin mallasin.

Oli nopeat tehdä, sillä joskus yhdistetyn hiihdon aikana loin silmukat ja päättelin silmukat melko tarkasti tasan puolilta öin. Välillä purinkin, kun se peukkukiilan teko oli vähän sitä ja tätä. ;) Ja yllätys yllätys en sentään koko aikaa edes neulonut illalla, vaan kyllä se jälkikasvukin ruokittiin, kylvetettiin, pisutettiin, pusutettiin, tainnutettiin uneen jne. :) Mambo on vaan niin nopeeta neuloa!

Ja hamsterigrammoja kertyi taas...

Sininen viitta

Täällä on todella tartuttu taas puikkoihin, ja tikuttelin Mambo-viittani valmiiksi! Vielä perjantai-iltana tämä oli kädenteiden kohdalla menossa, tänään siis jo valmis, eli puolet työstä on tehty eilisen ja tämän päivän aikana. :) Vielä on pikkuisen matkaa kolmeen kiloon, mutta eiköhän se tässä kuussa saavuteta...

Pahoittelen kuvia, koska tämä valmistui juuri siihen aikaan päivästä, ettei enää ulos hyödyttänyt lähteä. Salamalla otetuissa kuvissa väri on liian vaalea, eikä kuvioista ota oikein selvää. Ilman salamaa otetuista kuvista näkyy kyllä mallikuviot hyvin, mutta väri on tuollainen oksettavan kulahtanut harmaa, mitä lanka ei todellakaan luonnossa ole! Tietänette kuitenkin sen "sähkönsiniseksikin" nimitetyn Mambon sinisen värin, eli tämä viitta on nyt siitä langasta tehty. Sellainen oikein kirkas ja puhdas sinisen väri. :) Laitoin jokaiseen kuvaan tuollaisen pienen väriboksin vähän markkeeraamaan sitä, mitä tuo viitan väri on luonnossa, voitte verrata siihen. :)

Viitta
Tehty ajalla: 13.-22.2.2009
Malli: Novita Syksy 2008 nro 33
Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: Novita Mambo sininen (119)
Langankulutus: 813 g
Puikot: 8 mm (80 cm ja 60 cm Addin pyöröt sekä Novitan sukkapuikot)
Koko: 1 koko, sopii mulle :)
Muuta: Poolo kaulus ei oo oikein mua. Muuten tuntuu lämpimältä. Flunssa hidasti tosi paljon tämän tekoa, olisi varmasti muuten valmistunut parissa päivässä.

Tällainen tästä siis tuli. Novitan ohjeessa tämä on osastossa "takit", mutta en osaa ainakaan vielä kuvitella tästä ulkovaatetta. Minä ainakin palelen tuulessa niin kovin, etten pysty ulkoilemaan tuulta pitämättömässä vaatteessa. Mutta katsotaan, miten käy, kunhan kevät tästä koittaa... Sisäponchona tämä kuitenkin ainakin toistaiseksi menee. :)


Minähän en ole todellakaan poolokaulusten ystävä, ne eivät sovi vartalotyypilleni. Näyttää kuin pää olisi joku irrallinen osa vartalosta... ;) Käytän siis aina avaria kauluksia - mitä enemmän tissivako näkyy, sen parempi. *vitsi-vitsi* ;) Mutta jos lämmittävyyttä ajattelee, ja sehän lienee ponchonkin tarkoitus, niin ehkä tähän tottuu. Ehkä sitten jos tästä tulee se ulkoiluponcho, niin korkealla kauluksella on tarkoituksensa, kyllä minäkin ulkoillessa vedän kaulukset niin korkealle, että pieni tirkistysluukku jää kauluksen ja pipon väliin. ;)


Ja sitten vielä yksi tällainen kulahtanut kuva. Mallineuleesta todella tykkään, ja siksi tämän mallin halusinkin tehdä. Ja tykkään väristäkin ilman muuta, mutta harmi vain ette näe sitä näissä kuvissa, se on makea! :) Sininen on kyllä hankala kuvattava...


Helmikuussa olen nyt kitkuttanut 2652 grammaa, joista hamsterisaldoon on päässyt 2639 grammaa. Kolmesta kilosta puuttuu vielä pieni rutistus, mutta ei toivottavasti puutu kauan! Niin lähellä jo ollaan, että kyllä sen flunssan tuomasta takapakista huolimatta aion saavuttaa. Harmi vaan, paksut langat alkavat olla kohta kulutettu, vaikka pistinkin kyllä vielä jo Mambon jämiä puikoille.

Mukavaa sunnuntai-iltaa! :)

Mari se sitten osaa :)

Nappasin tämän matkaan Pamilta.

Laitoin Googleen hakusanoiksi "Mari osaa", ja tällaista minä sitten Googlen mukaan osaan:

Kahden vilkkaan pojan äitinä Mari osaa rauhoittaa ja komentaa myös myyntikonttorimme nuorempaa väkeä. (niin, olenhan minä toki kahden vilkkaan pojan äiti, mutta mistä myyntikonttorista se puhuu? ;) )

Mari osaa ohjata kirjoittajaa kiinnittämään huomiota olennaisiin seikkoihin sekä kirjoittamisessa että pohjatekstien käsittelyssä ja antaa rakentavaa palautetta... (no niin, kirjoittaminenhan onkin minun juttuni :) )

Marin pitää karjua ja nauraa. Mari osaa karjua, mutta jostain kumman syystä nauru on hyvin väkinäistä... (Google on käynyt vissiin kurkkimassa meidän kotielämää... ;) )

Mari osaa ja uskaltaa puhua sekä faktaa että fiktiota... (minä nyt siitä uskaltamisesta tiedä, enkä aina niin osaamisestakaan... ;) )

Mari osaa olla villi sängyssäkin, mutta hänen täytyy näemmä vain enemmän tutustua kumppaniinsa... (öh, tämä taitaa mennä jo vähän henkilökohtaisuuksiin? ;) )

Mari osaa olla kaikkien kanssa. (ettäs tiiätte :) )

Ihan mahtava pimu tämä Mari, osaa laulaa mitä vaan. (niin osaankin! :D )

Hänestä tuntuu, ettei Mari osaa muuta kuin maata ja syödä ja parkua hirveästi. (no välillä en kyllä osaakaan ;) )

Mari osaa vaativankin koulun liikkeitä, eikä pohkeenväistö tai taivutukset tuota ongelmia, jos ratsastaja osaa hommansa. (katos, osaan sitten ratsastaakin :) )

Mari osaa kaikki käskyt, paitsi vastahakoisuutta riittää kun sitä käskee. Välillä sitä pitää käskeä monta kertaa, mutta välillä se tottelee melkein heti. (minähän olen tunnetusti aika itsepäinen ;) )

Mari osaa olla hyvin oma itsensä, eikä jännitä lähetystä yhtään. (jännitän kyllä monia tilanteita, kuten puhelimella soittamista, mutta jostain syystä esiintyminen ei tosiaankaan jännitä puoliksikaan niin paljon... :) )

Äiti: Mari osaa yllättää... tosi tunnollinen ja kiltti tyttö. (no just tollanenhan mää oon :) )

Mari osaa piirtää ruusuja. (ai osaan, pitää vissiin kokeilla? :) )

Tästä varmaan Mari osaa kertoa lisää. (juu, ilmanmuuta!)

Mari osaa ajatella asiat liian vaikeasti... (kyllä! :) )

Mari osaa olla aika leuhka... (hui, toivottavasti en!)

Jotkut supersankarit osaavat muuttua itse näkymättömiksi, mutta Mari osaa muuttaa muut ihmiset ympärillään näkymättömäksi. (minulla on taikavoimiakin! :) )

Mari halusi ryhtyä soittamaan pianoa ja osaa nyt soittaa useita itse valitsemiaan lauluja. (niin osaankin! :) )

Äh, minkäs teet, Mari osaa suuttua nopeasti. (KYLLÄ!)

Juu, eiköhän tämä omien taitojen luetteleminen ollut tällä erää tässä. ;)

Takaisin puikoissa

Eiköhän tämä taida olla viimeinen postaus sarjassamme "flunssaraporttia", ainakin nyt tämän taudin osalta. ;) Toissayönä eli torstain-perjantain välisenä yönä, tuli vielä uusi käänne, silloin tuntui kyllä, että yskin vielä itseni hengiltä... En muista, onko minulla koskaan mennyt astma näin pahaan kuntoon mitä tämän taudin aikana; puhallusarvotkin laskivat koko ajan, ja niin sitten taas perjantaiaamuna soittelin kolmannen kerran terveyskeskukseen aikaa. CRP oli koholla, poskionteloista löytyi alkava tulehdus, ja "kyllähän nuo sinun keuhkosikin aika pahasti vingahtelevat", tuumi lääkäri. No niin vähän arvelinkin, jos minun puhallusarvoni olivat laskeneet niihin lukemiin, joista minun astman omahoitovihkoon on lääkäri kirjoittanut "soita 112", niin ehkä siellä saattaa jotain vingahteluakin jo siinä vaiheessa kuulua. ;) Antibiootit tuli, ja olisin saanut yskänlääkereseptinkin, vaan kun on meikäläisellä noita erinäisiä rajoitteita, niin lääkärin oli pakko todeta, ettei sellaista yskänlääkettä ole olemassa, jota voisin turvallisesti käyttää. Olin kyllä ihan lopussa, kun eilen sain laahustettua siltä lääkärireissulta kotiin. Onneksi antibiootti alkoi heti tehota, ja muutaman tunnin päästä alkoi vointi kohentua. Nyt on selvästi sellainen olo, että suunta on koko ajan kohti parempaa. Edelleen yskittää, nenä tukossa, poskionteloissa painetta, ääni hukassa, ja antibiootit tekevät olon aika pahoinvoivaksi, mutta jos vertaa tilanteeseen vuorokausi sitten, niin parannusta on tapahtunut huimasti. :) Isäntäkin on toipunut, eikä esikoisen taudista tullut myöskään sen kummempaa, mitä nyt se yksi omituinen kuumepiikki oli keskiviikkona. Ja kuopus ei ole tätä tautia saanutkaan, joten tuskin saakaan, sillä se olisi kyllä jo tarttunut, kun hän on minua käynyt tämän sairauden aikana niin kovasti aina hoitamassa ja suukottelemassa. :) On se hyvä, että sentään yksi on pysynyt terveenä ja pitänyt meidän muiden mielet virkeänä. :)

Kovan loppukirin saan kyllä ottaa, jos meinaan Lankahamsterisaldokseni saada yli 3 kiloa, kuten kuun alussa uhosin. Jos tätä tautia ei olisi tullut, olisi kolme kiloa varmasti jo ylittynyt, mutta nyt saan tehdä ihan tosissani töitä sen eteen. Kuvia ei tuosta Mambo-viitastani nyt edelleenkään ole, mutta ihan hyvällä mallilla se on. Tässä taudin aikana olen kitkuttanut kädentienaukkoja melkein koko viikon, ja just äsken sain sen vaiheen tehtyä; miten sattuikin, että huonokuntoisena joutui tuota ehkä vaativinta vaihetta tekemään, ei ihme, ettei ole kauheasti edennytkään. Kolme kerää näyttäisi olevan Mamboa vielä korissa, joten kuudes kerä tässä lienee sitten menossa. :)

Hyvää viikonloppua! :)

Tautipesän kuulumisia

Positiivinen asenteeni vaikutti niinkin pitkälle, että eilen ei enää ollut lämpöä kuin 36:n asteen tuntumassa. Kovasti siis jo olin varma pääseväni tänään töihin, ja ehdin tunnitkin suunnitella. Mutta ei sitten oikein tullut mitään sen ohjeen noudattamisesta, että pitäisi olla yksi kuumeeton päivä sisällä ja levossa. Kun mies oli korkeassa kuumeessa, eikä voinut tehdä yhtään mitään, enkä minäkään tietysti kuumeettomanakaan tehnyt kuin välttämättömän. Esikoinen oli yskiskellyt parisen päivää, ja oli eilen aamulla vielä ihan hyvävointinen ja kuumeeton, mutta niin vain parin tunnin päästä hoitopaikasta soitettiin, että tulla hakemaan poika kotiin. Oli valahtanut kesken askartelun vitivalkoiseksi, ja kun en hoksannut ottaa pulkkaa mukaan, millä olisin saanut tuotua kuumeisen pojan kotiin, niin jouduin kantamaan koko matkan päiväkodista kotiin. Siinä sitten omakin kunto heikkeni, kun ei hyvävointinen astmaatikkokaan saisi -20 asteen pakkasella ulkona olla, saati sitten puolikuntoisena ja vielä rasittaa itseään ylimääräisellä. No, esikoisen kuumeilu meni äkkiä ohi; kotiin tullessaan oli kuumetta liki 40 astetta, annoin kuumelääkkeen ja parin tunnin kuluttua hänellä oli lämpöä enää 36 astetta ja entinen riehakas meno jatkui... Kuopus on tämän kaiken keskellä ollut terveempi ja energisempi kuin koskaan ennen, ja vaatinut tietysti jatkuvaa huomiota. Ja niin vain sitten minun oma olonikin eilen illalla huononi uudestaan, lämpöä nousi jälleen, ja illalla oltiin isännän kanssa kumpikin täysin voimattomia tekemään mitään, ja lapset joutuivat pärjäämään keskenään (ja Teletappien seurassa). Tällaisissa tilanteissa kaipaisi kyllä, että olisi joku sukulainen edes, jota voisi pyytää avuksi, eikä apua kyllä tule, vaikka pyytäisikin (kokeiltu on). Eihän sitä tietysti edes viitsi kysyä ketään, että tulisitko meille vähän avuksi, kun ollaan sairaita, kun olisi sama jos kysyisi, että haluatko tulla hakemaan itsellesi meiltä sitkeän flunssan... Parempi on, että pysytellään erillämme muista ihmisistä niin paljon kuin mahdollista, että ainakin meidän osaltamme pöpön matka päättyisi tähän eikä leviäisi enää eteenpäin. Senkin vuoksi sitten päädyin hakemaan tälle päivälle saikkulapun, ja opetustuntini peruttiin. Ja kun työssä olisi ollut tiedossa 4 tuntia laulamista yhtäjaksoisesti, eikä ääneni kestä juuri nyt puhumistakaan, niin ihan hyvä nyt näin. On ehkä toivoa vielä tämän taudin paranemisestakin...

Positiivista asennetta yritän siis edelleen kylvää. Jos tänään on vielä tukkoinen olo, niin ajattelen yhä, että huomenna voin jo paremmin. Yölläkin valvoessa ajattelin vain, että nyt yritän saada unta silmään, että aamulla olen terve. Välillä tuntuu, että positiivisuudesta on apua, kun olo aina hetkeksi helpottuu ja kuume laskee, mutta sekä minulla että noilla muilla perheen potilailla tämä tauti heittelee koko ajan eestaas, välillä ei ole yhtään kuumetta, välillä se taas nousee, ja vointi vaihtelee sen mukaan. Outo tauti sinänsä, että tämän kanssa ei tahdo saada nukuttua, mutta toisaalta eipä sitä makuullaan oikein voi ollakaan, kun henkeä alkaa aina ahdistaa. Toinen korvakin tuli tänään kipeäksi, mutta saikkulappua hakiessani sanoivat vaan, että ota särkylääkettä, että aikuisilla korvatulehdus liittyy vaan flunssaan. Ok, otetaan sitten... Ei se kuitenkaan huomenna ole enää kipeä. Minähän olen huomenna taas täysin terve, eikös? :)

Blogini nimi alkaa vastata kohta todellisuutta. ;) Kudelmat ovat olleet jo kohta viikon päivät heivattuna, ei ole paljon ollut voimia neuloa. Tai ehkä voimiakin voisi aina vähän olla, mutta sitä aikaa ja käsiä ei lapsiperheessä neulomiselle päivisin ole, ja tämän taudin aikana en ole harrastanut todellakaan öisiä neulomissessioita, mitä harrastan terveenä ollessa. Jos ei pikkutunteja olisi, ei täällä edistyisi oikeasti yksikään neule koskaan. ;)

Ihana oli lukea kommenteista, että muutkin itkevät Anna-kirjojen ja dvd:n parissa. :) En ole jaksanut nyt katsoa noita jaksoja eteenpäin, mutta pitää taas varata sitten pino nessuja viereen, kun jossain vaiheessa otan toisen dvd:n katsottavaksi. Tulihan tuota kuitenkin tänään taas vuodatettua litra kyyneleitä, kun menin katsomaan naisten hiihtoa netti-tv:stä... ;) Mies katsoi vähän aikaa minun pillittämistäni ja tuumasi, ettei hän taida tämän jälkeen pystyä olemaan enää kanssani... ;) En taida enää uskaltaa noita kisoja seurata, jos reaktio kultamitalin tullessa on tällainen. :D Sain sentään siinä "ladun varrella" neulottua vähän viittaa, että kyllä ne puikotkin välillä ovat käsissä pysyneet.

Eiköhän tää taas tästä... Pitäisi varmaan lopettaa nämä tautiraportoinnit, mutta ei oikein ole muutakaan kirjoitettavaa, ja pää pitää kuitenkn välillä saada tyhjennettyä kaikista ajatuksista jonnekin, eikä puhuminenkaan nyt sattuneesta syystä ota sujuakseen toistaiseksi. Kyllä tänne taas niitä käsityöjuttujakin tulee, ihan varmasti! :) Kiva, kun ootte jaksaneet myös välillä kommentoidakin, ne ovat piristäneet mieltäni. :) KIITOS! Tai suomalaiseen tyyliin pitäisi varmaan sanoa "kiitos ja anteeksi"... ;)

Project Spectrumista

Ajattelin tässä vain kirjoitella tuosta Project Spectrumista, josta pistin sunnuntaina vähän postausta, kun oon siihen taas mennyt mukaan. Tuolla Virkkausringissä (jossa myös olen mukana) kommenteissa vain eleli sellainen käsitys, että Project Spectrum olisi jollakin tavalla neulojien tempaus, mutta sitähän se ei tosiaan ole. Pistin sinne Virkkausrinkiinkin kommentteihin vähän lisävalaistusta, mutta kommenttien sekaan saattaa hukkua yhtä jos toista hyödyllistä, niin laitanpa tästä nyt omaan blogiinikin vähän vielä jutustelua. Jos vaikka joku virkkausrinkiläinen sattuisi tätäkin lukemaan. Mutta siis Project Spectrumin ohjeita voi in English käydä lukemassa täällä ja tämän vuotisia ohjeita täällä (klikkaa linkkejä). Aiempina vuosina olen nähnyt ohjeissa selkeästi lukevan, että kyseessä ei ole knit-along (eli neulojien yhteistempaus), ja nyt siellä näkyikin olevan nimitys "create-along". Lainaan vielä suoraan sieltä Project Spectrum -ohjeista yhden lauseen:

"Participants can dye, crochet, weave, decoupage, spin, build, stitch, knit, paint, scrapbook, construct, sew, quilt, cook, grow, collage, photograph, bake, or bead items in that color group (of course all arts and crafts that I missed are totally welcome as well!)."

Virkkaajat kun olivat kovasti suunnittelemassa jotain omaa vastaavaa tempausta, niin tuohon voi todellakin osallistua virkkaamallakin, kun voi kerran osallistua vaikka leipomalla. :) Muistaakseni itsekin olen siellä joskus esitellyt pääsiäisen aikoihin pashan, jonka koristelin Project Spectrumin väreillä. :)

No niin, ja kun tässä kävin noita linkkejä hakemassa, niin huomasinpa, että Virkkausringissä on jo pistetty uusi tempaus käyntiin. Minäkin siis tuumaan olevani mukana keittelemässä Kevätsoppaa. Saa nähdä, mimmoinen soppa syntyy, onko siinä kenties Spectrumin värejä, vaiko jotain ihan muuta... ;)


Flunssa jaksaa ja voi hyvin. Välillä on parempia ja välillä huonompia hetkiä, mutta kokonaisuus näyttäisi siltä, että koko ajan mennään kohti parempaa. Elelen toivossa, että pääsisin torstai-iltana töihin, koska sijaiset lienevät kiven takana. Tai oikeastaan en edes elele toivossa, vaan olen päättänyt, että en enää torstaina suostu olemaan kipeä. :) Tänään kyllä kuume käväisi 38:n paremmalla puolella, kun oli aamulla pakko käydä kaupassa - jääkaappi tyhjä ja perheen toinen aikuinen vielä huonommassa kunnossa kuin itse - mutta pian se sitten taasen laski sinne 37:n tuntumaan. Lepäämisestä ei vaan oikein tahdo tulla mitään, kun makuuasennossa alkaa henkeä ahdistaa, mutta pystyssäkään ei kauheasti jaksa olla. Yölläkin lepo oli mitä oli. Muuten koko meidän perhe oli kypsä unten maille iltayhdeksän jälkeen, mutta Taapero 13 kk oli vähän eri mieltä... Juu, Hän on oppinut kävelemään, osaa karata omin avuin sängystä ja makkarista, on oivaltanut kivoja uusia tavuja, joita on hauska höpötellä silloin, kun muut yrittävät nukkua, ja hän on myös huomannut, että äiti ei nukahda ihan niin helposti, jos äidille antaa paljaalle vatsalle pärinäpusuja... ;) En jaksanut katsoa kelloa, paljonko oli, kun Taapero viimein simahti meidän väliimme, mutta varmasti lähempänä yhtätoista oli, ja sitten vasta pystyin itsekin nukahtamaan. Ja sitten aamuyöstä piti nousta ottamaan lääkettä, kun henkeä ahdisti. Uni tuli seuraavan kerran pikkuista ennen kahdeksaa, jolloin pitikin jo alkaa nousta ylös. Mutta onpahan tässä nukuttu kyllä eilen ja toissapäivänä aika tavalla "varastoon", ja olo on kuitenkin jo suht pirteä.

Nyt lentää meikäläisen Bambu- ja Malibu-langat kaaressa tuosta kaapista... arvatkaa, kuka on asialla? ;) Oon tänään saanut neulottuakin, kun ei makuulla olosta kerran tullut mitään. Käytin sitten päiväuniajan hyödykseni ja katsoin Anna Ystävämme -dvd:tä ja neuloin Mambo-viittaani. DVD:tä katsoessani kyllä kastuivat kaikki esille varatut nenäliinat läpimäriksi, osittain toki nuhan johdosta, mutta suureksi osaksi siksi, että sen Matthewin pitää aina mennä kuolemaan sen ensimmäisen kirjan/dvd:n lopussa! :( En vielä parissakymmenessä vuodessa ole pystynyt tuota kohtaa ohittamaan ilman kauheaa rääkymiskohtausta... Säälittävää. ;)

Joo, kiitos vain Taapero, kun keräsit ne Bambut takaisin sinne äidin kaappiin, mutta ei tarttee alkaa uudestaan nakkelemaan niitä... Äpyli näkyy olevan ilman vaippaakin, joten pakko tehdä asialle jotain, ennen kuin lankojen kosteudenkestävyys joutuu koetukselle... Pitänee lähteä myös katselemaan kaapista jotain syötävää - tekisinkö jotain niinkin ylellistä kuin tonnikalamunakasta... ;) Meillä ei ole viime päivinä kauheasti noita gourmet-aterioita kokkailtu sattuneesta syystä. ;)

Lopetan raporttini siis tähän. :)

Köhinä jatkuu

Tervehdys taasen täältä tautipesästä! ;) Tavallista pikkuflunssaa tämä vain on, vaikka kommenteissa tehtiin jo influenssa-diagnoosikin. Minulla ei kuitenkaan ole pelkoa, että sairaistuisin influenssaan, koska joudun perussairauteni vuoksi rokotteen joka vuosi ottamaan; tai siis eihän sitä varmaan pakko olisi ottaa, mutta riskiryhmille sitä suositellaan ja ilmaiseksi saa, niin en ole uskaltanut olla ottamattakaan. Ja eihän tämä minun flunssani nyt olekaan verrattavissa influenssaan, kun tämä on tälleen hissukseen kehittynyt ja lämpöäkin on vain lievästi. Tänään aamupäivällä kävi jopa 37,9:ssä lämpö, mutta on taas laskenut sinne 37:n tuntumaan. Olo on huomattavasti parempi kuin eilen, mutta lääkärireissulle jouduin silti. Kun tuon astmani vuoksi minun pitää flunssien yhteydessä aloittaa yleensä kortisonitablettikuuri (plus tietenkin lisätä normaalilääkitystäni), ja oli päässyt loppumaan ne lääkkeet, enkä ollut muistanut uusia reseptiäkään, niin pakko oli sitten käväistä lääkärissä, että sain taas niitä lääkkeitä, joista on kyllä sanottu, että aina pitäisi niitä olla varalta kotona tai ainakin resepti voimassa... no, ei sitä aina kaikkea voi muistaa, varsinkaan jos noita tarvii ehkä kerran-pari vuodessa, jos sitäkään. Mutta nyt on sekin hoidettu, ja odotellaan vain, että tämä flunssa tästä lähtee. Aamulla oli kyllä tosi pahasti henki ahtaalla, kun heräsin. :( Mutta jos ei tuota ahdistusta oteta lukuun, niin ihan ok olo mulla alkaa olla, ja luultavasti se eilinen valtava väsymys ja päänsärkykin menee sen piikkiin, että kun henkeä ahdistaa, niin elimistö ei oikein tahdo saada happea.

Puikotkin ovat pysyneet tänään käsissä ainakin vähäsen. Lääkärin odotushuoneessa tosin alkoi niin väsyttää, etten sitten jaksanutkaan neuloa kovasti, vaikka aikaa olisi kyllä ollut, kun ajat olivat pikkuisen myöhässä. Nyt kummiskin vilautan vähän kuvaa, mitä on tekeillä:


Älkää välittäkö kuvan värivääristymistä... ;) Tämä on sitä "sähkönsinistä" Mamboa, jota oli kaupoissa vuosi sitten keväällä (vaikkakin ihan loppusyksystä tuota ostin Tokmannin alelaarista). Lääkärin odotushuoneessa aloitin neljännen kerän, ja korkeutta neuleella on vasta n. 20 cm. Että nopeasti kuluu, mutta niinhän noilla paksuilla langoilla on tapana. Tästä on siis tulossa viitta Novita Syksy 2008 -lehden mukaan.

Minä en jaksanut eilen taiteilla lankojen parissa, mutta joku muu sentään jaksoi senkin edestä:


Taas käytiin äidin lankakaapilla, ja on niin viaton ilme... ;) Tuo pieni punainen virkkauslankanöttönen taitaa olla meidän kuopuksen "oma" lankakerä, hän kun käy sen aina nappaamassa kaapista. :) Vaikka voi olla, ettei hänkään enää kauheasti malta tuolla lankakerällään enää leikkiä, kun ystävänpäivänä nelinkontin liikkuminen viimein vaihtui enemmän kahdella jalalla liikkumiseksi. :) Tosin jos siitä pyllähtää kontalleen, niin matka jatkuu sitten neljällä jalalla. Osaisipa sitä itsekin toimia samalla tavalla, että kun kompastuu, niin ei kait siinä mikään kiire heti ole pyristellä pystyyn, jatkaa vaan matkaa vähän aikaa vaikka kontaten siihen saakka, että tulee eteen sopiva tuki, jota vasten voi taas nousta jaloilleen. :) Pääasia, ettei jää maahan makaamaan vaan jatkaa eteenpäin. :)

Tällaista filosofointia näin maanantain kunniaksi... ;)

Yskivänpäivää...

No niin, jos kerran eilinen oli ystävänpäivä, niin tänään on sitten yskivänpäivä... Vähän kyllä on ollut muutaman päivän ajan merkkejä siitä, että tällainenkin päivä on tuloillaan. Torstai-iltana töistä lähtiessäni alkoi päätä jomottaa ja sitä jatkui perjantain puolellakin, eikä särkylääkkeet tahtoneet auttaa. Ajattelin, että migreeniä se vain on, ja se menikin ohi. No, perjantai-iltana sitten tuli astmakohtaus, ja silloinkin siis astman piikkiin sen laitoin. Eilen ahdisti henkeä myös, mutta meni aina avaavilla lääkkeillä ohi. Päänsärkyä oli eilenkin, ja sen syyksi aloin sitten jo epäillä migreenin sijaan purentaa; minähän saan ensi torstaina onneksi taas purentakiskon suuhuni, joten sitä odotellessa pitänee vain kestää näitä pääkipuja.

Mutta tänään on ollut sitten ihan veto pois. Huom! Edellinen kirjoitus oli ajastettu, eli en todellakaan ollut aamuyhdeksältä siinä kunnossa, että olisin tänne hymiöitten kanssa jaksanut mitään kirjoitella. Aamulla yskiskelin herättyäni vähän vertakin (todennäköisesti vain nappasi suun limakalvoilta sitä matkaan), lämpö on noussut, eikä tahdo se äskettäin valmistunut neuletakki ja kaulaliina riittää lämmittämään. Yskä on aika karsea, niin kuin nyt tahtoo olla, jos astmaatikolle tulee joku virustauti. Siis mitään muuta oireita ei ole kuin se yskä, lämmönnousu, päänsärky ja kamala väsymys. Sanoinkin tuossa äsken, että nyt on tosi kyseessä, kun ei meikäläisellä pysy enää neule kädessä, juu ei siis puhettakaan, että jaksaisin tehdä mitään, kun ei pysty olemaan kuin makuullaan. Nappasin kuitenkin nyt isännän pikkuläppärin (avattuna A4-arkin kokoinen) lainaan, kun omassa koneessani ei ole langatonta yhteyttä, ja oon tällä koittanut vähän surffata blogeissa samalla kun pötköttelen sängyssä. Ensimmäistä kertaa eläissäni kuulemma muuten käytän Linuxia, enpäs olisi sitäkään huomannut, jollei mies olisi kertonut. :) (no niin, tulihan se hymiö sieltä)

On minulla ollut tässä perjantaista lähtien uusi neulekin tekeillä. Mambosta teen viittaa, ja oli tarkoitus tänään laittaa vähän alusta kuvaa, mutta enpä jaksa alkaa siihen hommaan, enkä lainakoneella varsinkaan. Nopeasti kuitenkin tuo Mambo taas kuluu; neuleella on korkeutta n. 15 cm ja noin 2,5 kerää on jo mennyt... On sillä toki leveyttäkin, aloitussilmukkamäärä oli 227 s, nyt on vähän kavenneltu pois. Pitää kokeilla, jaksaisiko sitä makuullaan tehdä yhtään, kun pääkivusta lähti pahin terä jo pois. Vai pitäisikö vaan uskoa, että elimistö on tuumannut, että taas menee liian lujaa, niin pitää pakottaa välillä lepoon. ;) Niin minä ainakin sairasteluista oon huomannut, että taudit iskevät aina silloin, kun alkaa olla elämässä tahti turhan kiivasta. Ja mikäpäs siinä, elämäänhän ne nämä sairastelutkin kuuluvat, ja olenkin kovasti ihmetellyt, kun muu perhe sairasti yskätaudin tammikuussa, että näinkös minä pääsin helpolla. Mutta oottakaas vaan, kyllä täältä sängynpohjalta taas ponnistetaan entistä ehompana ylös! :)

Levollista sunnuntaipäivää - ja toivottavasti olette pysyneet terveinä! :)

Project Spectrum

NORTH (March/April)
Color: Green
Material: Stones/Gems/Rocks
Season: Winter
Element: Earth

EAST (May/June)
Color: Yellow
Material: Wood
Season: Spring
Element: Air

SOUTH (July/August)
Color: Red
Material: Metal
Season: Summer
Element: Fire

WEST (September/October)
Color: Blue
Material: Glass
Season: Autumn
Element: Water

Jes! Tätäpä olenkin jo odottanut! :) Aiemmin Project Spectrum on alkanut helmikuussa, mutta nyt starttailee vasta maaliskuussa, joten olen jo ihmetellyt, että eikö tätä tule tänä vuonna ollenkaan. No, tuleehan se, ja taas vähän eri tyylillä kuin aiempina vuosina. Tästä tulee varmasti tänäkin vuonna ihan hauskaa! :) Mikäli ohjeista mitään ymmärsin, niin noita juttuja voi siis tehdä muustakin materiaalista, mitä tuossa listassa, siis edelleen myös neuleet kelpaavat, mutta niihin voi käyttää sitten vaikkapa puisia nappeja, lasihelmiä tms. Tai ei vissiin ole pakko edes tuota materiaaliosuutta huomioda. No, mukana tässä olen kuitenkin, liittykäähän muutkin! :)

Ystävänpäivänä

Lämmin kiitos kaikille kehuista neuletakin osalta! :) Neuletakki on tälläkin hetkellä päälläni ja lämmittää kovasti, melkein liikaakin. :)

Sitä Kaarna-lankaahan sitten jäi "jonkin verran" yli, siis hiukan kolmatta kerää, joten pitihän ne "jämälangat" johonkin käyttää:

Kaulahuivi
Tehty ajalla: 11.-14.2.2009
Malli: "Oma pää" = ainaoikeaa, 20 s/krs, neulotaan kunnes lanka loppuu :)
Lanka: Novita Kaarna beige (863)
Langankulutus: 222 g
Puikot: 8 mm
Koko: n. 17,5 x 185 cm
Muuta: "Jämälankatyö", aivoton neule

Näin ystävänpäivän kunniaksi asettelin huivin oikein sydämen muotoon kuvaan. :) Sellainen suorakaide se kummiskin on, niin kuin kaulahuivit yleensä tapaavat olla. Tämäkin on tosi lämmin, olenkin kaivannut vähän paksumpaa kaulaliinaa itselleni. :)

Hamsterisaldokin eikun vaan kasvaa... :)

Meillä ei ystävänpäivää ole isommin vietetty, niin kun ei nyt tavata muitakaan "juhlia" huomioida. Hassua, että yleensä pitää olla joku erityinen päivä ystäville, kun eikös kaikki päivät ole ystävänpäiviä? :) Jokusen tekstarin lähetin ystävänpäivän tiimoilta ja saman verran taisin saada itsekin tekstareita, mutta onneksi minun lähipiirini ei ole lähtenyt korttihömpötykseen mukaan. ;) No, yhden kortin lähetin ja myös sain Oupsin ystävänpäiväkorttivaihdon tiimoilta, että sen verran minäkin vähän hömpsähdin tänä vuonna. ;) Niin, ja tietysti sain tosi herttaisen askarrellun vaaleanpunaisen sydämen esikoiseltani. :)

Joka tapauksessa on ihanaa, että on ystäviä ympärillä, ihan vuoden jokaisena päivänä! :) Kiitos kaikille ystävilleni olemassaolostanne, ja kiitos myös teille mukaville blogiystäville! Hyvää ystävänpäivää tänään, huomenna, ylihuomenna... jne.! :)

Voi kun pian tulis pakkanen - siitä suomalaiset tykkää! :)

Nyt ei haittaa, vaikka tulisi vielä paukkupakkaset, sillä minulla on taatusti riittävän lämmin neule sen varalta! :) Vaikka eipä minulla ole kyllä ollut koskaan ongelmaa, että olisi liian kylmä, vaikka sää olisi mikä tahansa, pikemminkin olen aina hiukan ylipukeutunut, eli kuuma pukkaa tulemaan, kun on 2-3 villapuseroakin päällekkäin jopa tällaisilla pikkupakkasilla, kuten tänään.

Mutta tällä varmasti tarkenee ihan yksistäänkin:

Neuletakki
Tehty ajalla: 3.-12.2.2009
Malli: Novita Talvi 2008 malli nro 36
Suunnittelija: Sonia Heiskanen
Lanka: Novita Isoveli Colori beige-harmaa kirjava (868) ja Novita Kaarna beige (863)
Langankulutus: 1091 g (Kaarna 478 g ja Isoveli 613 g)
Puikot: 6 mm ja 8 mm pyöröt
Koko: M, itselle
Muuta: Langanmenekki oli ilmoitettu ohjeessa väärin, mistä johtuen Isoveli loppui kesken ja Kaarnaa jäi kolmatta kerää jäljelle... Muuten kyllä takkia oli ilo neuloa, mallineule varsin koukuttava ja helppo, ja lopputulos ihan sanoinkuvaamattoman ihana, pehmeä ja lämmin! :)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jos haluat nähdä tarkemmin tuon mallikuvion. Meikäläisen naamavärkkiä ei tarttee lähemmin tuijotella; kaikille on varmaan tuttu se tilanne, kun aviomies pitää puoliväkisin raahata ottamaan kuva jostain neuleesta, että saa sen blogattua... siinä ei hymyilytä kyllä kumpaakaan osapuolta. ;)

Tämä oli siis se onneton neule, josta loppui lanka kesken, mutta jonka sitten sain valmiiksi sen ansiosta, että kävin vielä yhden kerän ostamassa Isoveliä. Lankaa tähän kului tosiaan 1091 grammaa, mutta koska niitä grammoja ei lasketa hamsterisaldoon, mitkä on tehty siitä tässä kuussa ostetusta kerästä, ja siitä meni siis saumojen ompeluun, pariin päättelyyn ja nappien kiinnittämiseen yhteensä 13 grammaa, niin hamsterikulutussaldoni on tämän osalta 1078 grammaa.

Voisin kirjoitella tästä vielä ummet ja lammet, mutta bussi töihin menee tuosta meidän ohi vajaan puolen tunnin päästä, niin nyt en ennätä. Palaan ehkä puimaan sitä langanloppumisepisodia vielä jossain vaiheessa... jos enää jaksan sitä tämän jälkeen enää murehtia. Kiitos kuitenkin kaikille myötätunnon ilmaisuista ja kannustamisesta - ihanaa, että olette jaksaneet odottaa tämän valmistumista melkein yhtä innokkaasti kuin itsekin! :)

Mukana sittenkin

No niin. Tässä ihan mailailin Lankahamsteriemo-Kristelin kanssa, ja kuulemma hamsterikisassa on sallittua ostaa puuttuva kerä, jos lanka loppuu kesken. Mutta niitä puuttuvan kerän grammoja ei sitten saa laskea hamsterisaldoon. Saa nähdä, riittääkö 13 vuotta sitten saatu lyhyen matikan laudatur tuohon laskutoimitukseen, että mitä saa laskea mukaan ja mitä ei, mutta koitan siis olla mukana edelleen hamsteroimassa. Kunhan nyt ensin saan kasattua tässä itseni, ja sen keskeneräisen neuleen... ;) Piti aloittaa välillä vähän terapianeuleeksi ainaoikeaa, että saa jostakin virtaa tehdä tuon onnettoman neuletakin valmiiksi.

Oikeasti otti kyllä pannuun! Ette voi uskoa, miten raskaalta saattoi yhden ainoa lankakerän ostaminen tuntua! ;) Mietin tuossa ulkona pyöräillessäni vaikka mitä kaikkea, mitä ajattelin tänne tuosta asiasta kirjoittaa, mutta nyt ne ovat pyyhkiytyneet mielestä... Ärsytti vaan niin suunnattomasti ensin se, että kun huomasin sitä Kaarnaa jäävän yli kaksi kerää liikaa, ja sitten viime yönä just kun olin käymässä nukkumaan, huomasin, että Isoveli loppuukin kesken! Kiitos vain hyvistä ehdotuksista, että voisi käyttää jotain muuta lankaa niihin saumoihin, mutta yritin sitä - valitettavasti vain se ei näyttänyt hyvältä, eikä lankavarastostani löytynyt sellaista lankaa, joka olisi väriensä puolesta käynyt. Kun tuo beige-harmaa värimaailma ei ole mulle niin tyypillistä; lähinnähän minulta löytyy jotain kirkkaan pinkkiä, turkoosia ja vihreää tuolta laatikoista. ;) Luonnonvalkoisella Nallella yritin paikkailla, mutta sekin paistoi tosi rumasti läpi.


Tässä siis todiste siitä pakko-ostoksesta. Kuitissa ympyröity punaisella päivämäärä, että se on tosiaan tänään ostettu. ;) (ja mustalla yliviivasin jotain juttuja tietosuojan takia) En jaksanut alkaa etsiä edes halvinta Isoveli-kerää, vaan kun Anttilan liepeillä muutenkin kävin, niin sieltä vain nappasin tuon matkaan.

Nyt tuntuu sikäli hyvältä, että saan neuleeni valmiiksi ilman turhia säätämisiä, ja siitä tulee niin hyvännäköinen kuin näillä taidoilla on mahdollista. Ja saan kuitenkin vielä jatkaa hamsterointia. Ihan puhdas ei omatuntoni vielä ole, kun olen joutunut turvautumaan "dopingiin", mutta kerrankos sitä sattuu tällaista... Varmasti mieli tästä hyväksi muuttuu, kunhan saan sen neuleen valmiiksi, siitä nimittäin on taatusti tulossa ihana! :) *nuuh nuuh* Ei kai täällä omakehu tuoksahtele? ;)

Seuraavan kerran yritän palata linjoille oikeasti valmiin neuleen kanssa. :)

Luovun leikistä

Pistän tänne saman tekstin kuin Lankahamstereihinkin.

Ilmoitan vain, että aion hypätä Lankahamstereista pois. Teen neuletakkia, johon on ilmoitettu langanmenekki väärin. Ohjeessa (Novita Talvi 2008 malli 36) ilmoitetaan langanmenekiksi 700 g Kaarnaa ja 550 g Isoveliä, mutta todellisuudessa pitäisi olla toisinpäin. Mikä tarkoittaa sitä, että minulle jäi Kaarnaa kolmatta kerää ylimääräistä, mutta Isoveli loppui kesken päättely- ja saumojenompeluvaiheessa. Yritin paikata asiaa Nallella, mutta lopputuloksesta tulee äärimmäisen ruma. Joten lähden nyt etsimään vielä yhtä kerää Isoveliä, jos satun sitä jostain löytämään, ja jos löydän, niin ostan. Luovun siis kisasta, mutta vastoin tahtoani. Ottaa päähän ja rankasti. Haluan kuitenkin tehdä neuleen kunnolla.

Nyt on pakko lähteä, myöhästyn tapaamisesta...

Kuvaton

Kuvaa ei tällä kertaa tosiaan tule. Eikä tekeillä oleva neuletakki olekaan juuri nyt kovin kuvauksellinen. Kappaleet on neulottu, ja olkasaumat ommeltu. Tänään tikuttelin kauluksen, ja nyt on työn alla nappilistat. Työ painaa ihan tolkuttoman paljon, vaikkei siinä ole vielä hihoja kiinni, mutta yritäpä siinä sitten nappilistaa tehdä ja saada koko läjä pysymään sylissä. Ei ole ihan mikään "reissuneule". ;) Pakko varmaan saada huomiselle hammaslääkärireissulle joku vähän pienempi tekele matkaan. :) Mutta toivossa elelen, että josko tuo neuletakki ehtisi Lankahamstereiden viikkoraporttiin torstaiksi...

Ei muuta, jatkan sen nappilistan tikuttamista. Olisihan tuosta neuleesta aikalailla asiaa, mutta puran mieltäni tänne sitten, kun se on valmis. :)

Uusi lelu :)

Saapas nähdä, ehtiikö tässä enää neulomaankaan... ;) Kun tässä joku päivä sitten mainitsin sellaisesta koko perheen yhteisestä haaveesta, niin nyt se haave on sitten meidän olohuoneessamme. :)



Niinpä. Kuten kuvasta huomaa, niin toistaiseksi pääasiassa perheen miesväki on päässyt uuden lelun kimppuun. Minä onneton jään alakynteen tässä, vaikka minä taidan olla toistaiseksi ainoa, joka noilla osaa soittaa jotain ihan oikeastikin. ;) Perusbeat ja reggae muistuivat heti ensi-istumalta mieleen, mutta raajat sekosivat bossanovan kanssa. ;) Esikoinen soittaa melkein jo kuin vanha tekijä, mutta hänhän saikin minun vatsassa ollessani ehkä liika-annostuksen rumpukompeista, kun tein bändisoiton tentin kuukautta ennen hänen syntymäänsä. :D Muistan, miten silloin treenatessa just ja just mahduin rumpujen taakse, ja poika potki vatsassa aina tietysti eri tahtiin, että varmasti menin sekaisin. :D Siitäkin mokomasta on aikaa jo kohta viisi vuotta, enkä ole sen jälkeen päässyt rumpujen ääreen istumaan - jos ei nyt lasketa kehärumpua ja djempeä töissä ;) - joten ihan kiva, kun saapi elvytellä vanhoja taitojaan, ennen kuin kokonaan ruostuvat. Niin, siis jos nyt pääsisin ensin kunnolla tuon lelun ääreen istumaan ilman, että joku toinen on koko ajan tunkemassa väliin. :)

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin tämä lelu on Roland HD-1.

Jos neuleet eivät siis tämän jälkeen edisty, niin syyllinen on tuossa. Puikot kuin puikot, onko sillä nyt niin väliä. ;)


Olen minä ehtinyt neuloakin, siis ennen tuon vekottimen kotiutumista. ;) Eilen valmistuivat neuletakin etukappaleet.


Ja hihojakin olen tikutellut. Päätin poiketa normaalista tavastani, enkä teekään hihoja kokonaan yhtä aikaa, koska ensinnäkin nämä painavat samalla puikolla yhdessä tosi paljon, sitten keriä on näissä kiinni yhteensä neljä, joten tein nämä yhtä aikaa siihen saakka, että kaikki lisäykset oli tehtynä, eli sain ne taatusti samaan kohtaan molemmissa hihoissa, ja jatkan nyt molemmat hihat erikseen loppuun. Jokohan huomenna pääsisin viimeistelemään neuletakkia? Siinä onkin aika tavalla hommaa, kun vielä kaulus ja nappilistatkin on neulottava, ja se ei ole ihan pikkujuttu, mitä nyt ohjetta olen silmäillyt. Yleensä valitsenkin sellaiset neuleohjeet, missä ei ole kauheasti viimeisteltävää nappilistojen ja/tai kauluksen osalta, mutta tässä ohjeessa en sitä ajatellut pätkääkään, kun niin kovasti vain tykkäsin siitä lopputuloksesta. Eiköhän siihenkin lopputulokseen vielä päästä täälläkin. :)

Mukavaa tätä viikkoa kaikille! :)