Tätäkö tämä nyt sitten on?

Heh, otsikko ei liity tällä kertaa yhtään mihinkään. Oli vain pää tyhjänä, että mitä tuohon nyt kirjoittaisi, niin pyysin isäntää keksimään kirjoitukselleni otsikon, ja tuollaisen hän sitten keksi. ;)

Lupasin tulla näyttämään, mitä olen tässä viime päivinä puuhastellut, mutta en ole millään malttanut laskea kutimia kädestäni sen vertaa, että olisin saanut kuvattua ja blogattua. Toki ne kutimet on ollut pakko laskea käsistä aika montakin kertaa, kun moni muu asia menee edelle, mutta sitten kun on valittavana, että käyttääkö oman hengähdyshetkensä bloggaamiseen vai neulomiseen, niin valinta kallistuu ehdottomasti neulomisen puolelle. :) Päivälläkin mietin, että olisi ollut riittävästi valoa kuvaamiseen, mutten vain malttanut alkaa kuvaamaan, joten nyt saatte tällaisia tosi surkeita keinovalossa ja avuttoman salaman kanssa yritettyjä tuotoksia:


Ensinnäkin neuletakin takakappale valmistui eilisaamuna. Olisi valmistunut kyllä jo torstai-iltana, mutta kun jäljellä oli enää noin 2½ kerrosta, niin taapero kutsui minua viereensä, niin päätin sitten jäädä sille tielle itsekin nukkumaan, ja tein siis takakappaleen valmiiksi sitten aamulla.


Etukappaleiden joustimia puolestaan aloittelin torstai-iltapäivällä, ja muuten pääsin etukappaleita jatkamaan sitten eilen, ja tikuttelin näitä myös ekstraneuletapaamisessakin. Tänään olen jatkanut puuhaani, mutta hommaa hiukkasen hidastaa se, että kun teen etukappaleita yhtä aikaa ja kummassakin kappaleessa on kaksi kerää, niin yhteensä noita keriä on työssä kiinni neljä, ja ne tahtovat olla vähän väliä keskenään solmussa. Menee siihen lankojen selvittelyyn aina tuota neulomisaikaa... mutta ehkä nämäkin tästä vähitellen edistyvät. :)

Eilen etsiskelin neuletapaamiseen lähtiessäni sopivaa lumimyräkän kestävää kassia, ja lopulta jouduin tyhjentämään työkassini, kun kaikista muista sopivista laukuistani on hajonneet vetoketjut (koska joku tunkee laukut aina ääriään myöten täyteen tavaraa...). Kuitenkin siinä kasseja penkoessani osui käteeni tällainen:


Tämän olen tehnyt ala-asteella 1. tai 2. luokalla. Vohvelikankaaseen siis pujoteltiin nuo koristeet, ja opettaja taisi sitten vuorittaa ja ommella kassin valmiiksi. Tämä palveli aikanaan minun kirjastokassinani, ja kun kirjastossa kävin vähintään kahdesti viikossa, niin ahkerassa käytössä oli! On tuohon tullut reikäkin, kun kirjoista painava kassi roikkui aina pyöränsarvessa, ja kassin kulma hinkkasi sitten pyörän pinnojen välissä, niin puhki on vähän kulunut. Mutta onpa kassi kuitenkin jo neljännesvuosisadan ajan säilynyt, ja välillä ollut aina käytössäkin! :) Otin sen nyt taas esille, jos sitä muistaisi käyttääkin.


Kassin sisälle tehtiin myös nimikirjaimet. Tyttönimen kirjaimet tässä siis on, en ole kirjonut sukunimen kirjaimen sakaraa väärään suuntaan. ;) Voi vitsit, nämä kouluaikoina tehdyt vohvelityöt ovatkin ihania! :) Pitäisi joskus kaivaa lapsuudenkotoa esiin se yksi vohvelikangaspyyhe, joka sekin 1-2 luokilla ommeltiin... se oli sellainen punainen, ja luulisin, että jossain tallessa se on.

Eipä muuta, jatkan tässä taas neulomista... :)

Ekstraneuletapaaminen :)

Eilen sainkin viettää perjantai-iltaa vähän eri tavalla kuin yleensä; normaalistihan se menee täällä kotona, kuten tavallisesti kaikki muutkin illat viikonpäivästä riippumatta. :) Mutta eilenpä meillä olikin ekstraneuletapaaminen! Oulun seudulla treffaillaan neuleiden kanssa tavallisesti kahdesti kuussa, toinen tapaaminen on sunnuntaina ja toinen arki-iltana, mutta perjantai-illalle ei ole ennen tapaamisia järjestetty, kun se on monelle se ilta, jolloin haluaa olla kotona perheen kanssa. Mutta eilen tehtiin sitten poikkeus, koska siihen oli hyvä syy. :) Nimittäin Kipakan käsitöitten Kirsi on tämän viikonlopun Oulussa, ja hän halusi tavata oululaisia neulojia samalla. Sovimme Kirsin kanssa jo syksyllä, että kun minä olen nykyisin noita neuletapaamisia organisoinut, ja myös ristipistoilijoitten listalle kuulun, niin yritän saada jonkinlaista käsityötapaamista aikaiseksi tai ainakin tulla paikalle itse Kirsiä tapaamaan. Lopulta meitä sitten olikin kahdeksan naista yhteensä neulomassa perjantai iltana Edenin ravintolassa. :) Herätimme selvästi mielenkiintoa muiden ravintolan asiakkaiden keskuudessa... ;) Eikä varmastikaan tarvitse erikseen mainita, että hauskaa oli! :) Kiitos vain kaikille, ketkä jaksoitte tulla paikalle ja erityiskiitokset Kirsille - oli hauska tavata sinut viimein livenä! :)

Kirsi toi minulle pienen lahjankin, ihan yllättäen:


Kiitos suunnattoman paljon tästä ihanasta yllätyksestä! :) Minulla olikin vielä yhdet haikarasakset ilman saksikoristetta, vaan ei ole enää. :) KIITOS, KIRSI! :)

Palailen vielä tässä päivän aikana näyttämään eilisillan ja viime päivien tuotoksia...

Kuvameemi

Tämä meemi on ollut melkein jo joka blogissa, mutta kukaan ei vain ole minua tähän haastanut. ;) Halusin kuitenkin tehdä tämän, koska tähän löytyy minulta tosi kiva kuva. Eli nappasin matkaan omin lupineni. :)

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Kuva on viime elokuulta, jolloin vietimme viikonlopun Hailuodossa. Taustalla näkyy luodon majakka sekä hotelli, jossa kävimme syömässä lämpimät ruuat, kun muuten majoituimme leirintäalueella. Vauvan päiväunien aikaan lähdin itsekseni tai siis vaunujen kanssa vähän kiertelemään ympäriinsä, ja vierailin myös käsityömyymälässä, jonne tuo kyltti osoittaa. Tyhjin käsin en siitä käsityömyymälästä ulos lähtenyt... ;)

En haasta tähän ketään, koska minuakaan ei haastettu, mutta saahan tämän mukaansa napata ken tahtoo.

Hyvää perjantaita kaikille! :) Tänään onkin luvassa vähän erilainen perjantai-illan vietto, tulen kertomaan siitä ehkä vielä tänä iltana tai viimeistään huomenna. :) Liittyy yllättäen käsitöihin ja blogimaailmaan sekin... ;)

Lumiukko ostoksilla

Tälle talvelle on kyllä tuota lunta piisannut, ja sehän vain on ihanaa! :) Tänä aamuna oli kyllä ajatukset ilmastonmuutoksesta kaukana, kun poljin pyörällä kohti kaupunkia. Lunta pyrytti suoraan vastaan, pakkasta -12 astetta, pureva vastatuuli, jäiset lumikiteet hakkasivat kasvoja vasten, ja paikoin oli pyöräteillä oikein kunnon kerros tuoretta lunta, jonka läpi vain piti puskea. Ei tuollaisella ilmalla ihan vapaaehtoisesti olisi pyörän selkään lähtenyt, mutta kun oli sovittu meno, niin pakkohan sitä oli lähteä. Paluumatkalla olikin sitten jo paljon mukavampaa, kun tuuli kävi selän takaa, ja antoi mukavasti vauhtia kotiinpäin. :) Ja loppujen lopuksi tuo lumimyräkässä polkeminen oli ihan kivaa, niin kuin nyt liikunta ja raitis ilma yleensäkin on. Hyvä olo tuli, hyvä etten lähtenyt bussilla. :)

Kun kerran kaupunkiin asti pääsin, niin tällä kertaa ajattelin viivähtää reissullani sen verran pidempään, että pyörähdin Nappi-Kikassa:


Lankaahan ei ole helmikuussa lupa ostaa, mutta muiden käsityötarvikkeiden kohdalla ei onneksi ole rajoitusta. ;) Vaikkakin meillä on nyt isännän kanssa tällä hetkellä yhdessä sovittu ostelurajoitus vähän yhteen jos toiseenkin turhakkeeseen (karkit yms. ei niin tarpeellinen), koska meillä on eräs haave, joka ei toteudu ilman pientä säästämistä. Että senkin puolesta olen ajatellut vähän hillitä noiden käsityötarvikkeiden ostelua nyt vähän aikaa, kun eihän noista nyt niin kovasti pulaakaan ole. ;) Mutta pitihän minun käydä hakemassa tekeillä olevaan neuletakkiini napit! :) Ihanat napit löysinkin, ovat varmasti Ne Oikeat takkiini, kunhan takki tästä valmistuu. Sorruin kuitenkin heräteostokseen, kuten kuvasta näkyy... Pikkuisen kirpaisi kassalla, mutta sainpahan viimein täydennettyä puikkovarastoni! Minulta on siis puuttunut sukkapuikot kokoa 4,5 mm ja 6 mm - ei varmaan ole ollut tuon kokoisille sukkapuikoille koskaan tarvetta, kun en ole niitä hankkinut, ja liekö koskaan tarvetta tulevaisuudessakaan... Tai oikeastaan olen vähän suunnitellut, että jos jämälankoja jää, niin sitten voisi ainakin olla 6 mm sukkapuikoille ehkä tarvetta, ja on niitä 4,5 mm puikkojakin joskus ohjeessa ehdotettu, mutta olen korvannut ne sitten jollain toisilla. Onpahan ainakin puikot valmiiksi, jos tarvetta tulee. :) Jotenkin sitten mieli teki bambuisia puikkoja, kun niitä siellä oli niin sopivasti tyrkyllä. Oululaisille muuten tiedoksi, että Nappi-Kikassa on tosi näppärästi puikot esillä, löytyy kyllä joka lähtöön kaikkea, ja ne on siellä perällä nappien päällä ylähyllyllä. Siksi kai katseeni niihin osuikin, kun minähän vain niitä nappeja... ;)

Oli sieltä melkein lähdössä mukaan paljon muutakin, mutta päätin lopulta ammentaa nappi-, nauha-, ruusuke- jne. valikoimasta itselleni vain ideoita. Kun yksi idea on päässäni, joihin voisi sitten kaikenlaista pientä härpäkettä kiinnitellä, mutta katsotaan nyt ensin, saanko sen toteutettua, ja mennään sitten Nappi-Kikkaan uudestaan ostoksille, jos tarve vaatii, kun kuitenkin ainakin pari kertaa viikossa käyn niillä nurkilla muutenkin pyörimässä. Täytyy hillitä tätä sisäistä hamsteriani muutenkin kuin vain lankojen kohdalla. ;)

Niin muuten tuo otsikon "Lumiukko ostoksilla" on yksi lastenlaulu... tuli varmaan mieleeni, kun olen tässä jo henkisesti orientoitumassa töihin lähtöön, vaikkei tuo laulu olekaan nyt ollut minulla töissä ohjelmistossa. Koitan ehtiä vielä luoda uudet silmukat ennen töihin lähtöä (lähtö vajaan tunnin päästä), kun tuumasin, ettei tuota neuletakin melkein valmista takakappaletta kannata bussiin raahata, kun on jo niin suurenpuoleinen. Että jos sitten tikuttelisin bussissa etukappaleiden resorit... riittääköhän niissä puuhaa mennen tullen, vai pitäisikö vielä jotain muuta pientä ottaa mukaan. ;)

Hyvää Runebergin päivää! :)

Tekovaiheessa

Taas on uutta puikoilla. Eilen illalla suunnilleen näihin aikoihin tätä aloitin tekemään, ja tässä mennään nyt:


Tulossa on siis neuletakki Novita Talvi 2008 -lehden ohjeella. Olen ihan ihastuksissani tämän tekemiseen! :) Siis toki jo siitä lehdestä katsoessani tykästyin vähän erilaisen näköiseen neuletakkiin, mutta tämän tekeminen on vielä ihanampaa kuin tuleva lopputulos. ;) Tai no, kyllä minä jo odotankin, että saisin kääriytyä jossain vaiheessa tähän takkiin, sillä tästä tulee taatusti vilukissan lempparitakki. ;) Uskomatonta, miten tuo Novitan Kaarna voi olla noin pehmoista - ei ikinä uskoisi, että siinä on peräti 50% akryylia, sillä se tuntuu ihan puhtaalta villalta. Isoveli taasen tuo tähän ryhtiä, ettei ole liian pehmoinen ja löperö. Ja mallineule on niin koukuttavaa! Todella simppeli itsessään, mutta ei kuitenkaan tylsä. Tässä tehdään aina 4 kerrosta Kaarnalla ja 4 kerrosta Isoveljellä; Kaarnalla ainaoikeaa ja Isoveljellä sileää. Plus sitten tässä on nostettuja silmukoita, mitkä oikeastaan tekevät tästä pinnasta niin hauskan näköisen, ja tietysti tuo Kaarnan epätasaisuus ja Isoveljen kirjavuus tuovat omaa elävyyttään. En olisi varmaan koskaan ostanut tuota Isoveli Coloria sellaisenaan, enkä taatusti Kaarnaa, koska langat itsessään eivät minua puhuttele, mutta tässä mallissa ne jotenkin yhdessä pääsevät edukseen. Toivottavasti pääsen pian näyttämään lisää kuvia tämän edistymisestä, ja ihan odotan tämän valmistumista! :) Sikälikin vielä jännää, että tämä on jotenkin erityylinen neule, mitä yleensä teen ja mistä yleensä tykkään, mutta oon nyt vain ihan myyty! :) Sanoinko jo, että tästä tulee pehmeä? :) Paksu, lämmin ja pehmeä, ihan taatusti! :)

Okei, pakko tikutella vielä ihan vähän eteenpäin, ennen kuin tätä voi valmiiksi kutsua... ;) Takakappaleella on korkeutta sentään vasta noin 40 cm. :) Onneksi tässäkin on 8 mm puikot käytössä. :)

Yritin ottaa kuvaa, millaisin "eväin" olen tähän lankahamsterikuukauteen varustautunut. Kuvausassistentti vaan ei ollut ihan tyytyväinen asetteluun:


Kyllä näitten parissa saakin paljon neuleita aikaan! :) En millään usko, että ehtisin edes kaikkia tätä neulomisen "oheismateriaalia" kahlata läpi helmikuun aikana. Täällä Pohjantähden alla -äänikirjat ovat kirjastosta lainassa, ja kussakin äänikirjassa on 24 tunnin mittaista cd-levyä... siis 72 tuntia kuunneltavaa, ja nyt olen kuunnellut vasta kolme levyä. Mutta ihanan koukuttavaa kuunneltavaa tuokin on, lukijana on edesmennyt Veikko Sinisalo, joka kyllä lukee todella elävästi, ei ole yhtään tylsää kuunneltavaa! :) Anna-dvd:t puolestaan ovat ihan omaksi ostetut. Vinkiksi muuten eräälle blogini lukijalle, joka näitä havittelee myös, että nyt Annoista näkyi olevan ilmestynyt tuollainen edullinen "Täydellinen kokoelma" -boksi, ja kun sen huomasin täällä, niin tilaussormi klikkasi aika nopeasti. ;) Tuossa boksissa olisi reilut 10 tuntia katseltavaa. Ettei lopu neulomisen oheispuuhat kesken taatusti, etenkin kun hoksasin tässä, että MM-hiihdotkin ovat kohta tulossa... jos ne vain netistä näkyvät. :) Radiosta luulisi ainakin kuuluvan.

Jaahas, olisi aika taas pienelle "pyörälenkille", joten taidan mennä sen oheispuuhan pariin seuraavaksi, jatkamaan neuletta samalla tietysti. Saa nähdä, joko huomenna valmistuu työmatkalla tuo takakappale... :)

Déjà vu

Ensimmäinen hamsterineuleeni on nyt valmis! :)

Palmikkoponcho
Tehty ajalla: 1.-3.2.2009
Malli: Novita Syksy 2007, malli nro 5
Suunnittelija: Arja Viitala
Lanka: Novita Mambo luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 526 g
Puikot: Addin 8 mm pyöröt (80 cm ja 60 cm)
Koko: 1 koko, itselleni varsin sopiva
Muuta: Tykkään!!! :)

Ne, jotka ovat seuranneet turinoitani pidempäänkin jo vanhan blogini muinaisajoilta, saattavat nyt miettiä, että eikös tämä ole nähty jo joskus ennenkin. No, kyllä näin on. Déjà vu -olo tuli vähän itsellenikin tätä neuloessani. :) Nimittäin tein täsmälleen samanlaisen ponchon äidilleni joululahjaksi vuonna 2007. Nämä yllä olevat kaksi kuvaa ovat siis tästä nyt valmistuneesta ponchosta, mutta laitan tähän alle vielä kuva siitä reilu vuosi sitten tehdystä äidin ponchosta, voitte vaikka vertailla, ovatko samanlaiset. ;)


Niinpä niin. Ihan samaa kamaa, mutta yksi asia sentään paljastaa, että nämä kaksi kuvaa on otettu joskus muulloin kuin tänään:


Heh. :D Siinä siis meidän nykyään 1-vuotias taapero vielä autuaallisesti majailee ponchon sisässä. :) Niin, siis minähän noissa kaikissa kuvissa olen mallina, vaikka tämä ensimmäinen versio ponchosta menikin äidilleni. :) Taaperosta puheenollen, hän on viimein sanonut ensimmäisen sanansa, joka ei ole "äiti" eikä "isi", vaan isoveljensä nimi. :) Sitä meidän taapero on nyt tämän päivän ajan hokenut. :)

Mutta siis tuohon ponchoon... Aikanaanhan kävi niin, että kun Novitan Syksy 2007 -lehti tuli heinäkuussa 2007, niin äiti toi minut kotiin mummolavierailulta, jonka aikana lehti oli tullut. Ja äiti nappasi sen Novitan käsiinsä ennen minua, osoitti tuota ponchon mallia ja sanoi, että tuollaisen hän haluaa. Valitsipa vielä lehden takaa värikartasta langaksi luonnonvalkoisen. No, hän sai mitä halusi, mutta kun itse sovitin tuota äidin ponchoa, niin tajusin haluavani samanlaisen. Se sopi minulle täydellisesti, ihan väreineen kaikkineen, ja jopa silloin, kun olin viimeisilläni raskaana... Ainoa ongelma vain oli, että eihän minulla voi olla samanlaista vaatetta kuin äidilläni! ;) Ihan riittävästi oli kestämistä siinä, että äiti kantoi aikanaan aina kaupasta kaksi samanlaista vaatetta, toisen itselleen ja toisen minulle - minä kun lopetin kasvuni siinä 10 vuoden hujakoilla, niin olin jo siihen aikaan äitiä hiukan pidempi ja vankkarakenteisempikin, niin ne äidin vaatteet olivat yleensä vielä numeroa pienempiä kuin minun... Ja kaikki teinithän tykkäävät kulkea tekstiilikaksosina äitinsä kanssa! ;) No, tässä aikuisiällä sitten olen pikkuhiljaa päässyt eroon äitini minulle luomasta vaatetyylistä, joten oli kova pala todeta, että haluan tehdä itselleni samanlaisen ponchon minkä olen tehnyt äidilleni. Yritin etsiä tätä varten jotain muuta Mambon väriä, mutta Mambossa ei oikein ole ollut minun värejäni muuta kuin tuo luonnonvalkoinen ja sähkönsininen, enkä nähnyt tätä ponchoa mielessäni sähkönsinisenä. ;) Moneen kertaan puin tätä ongelmaa ääneen miehelleni, joka viimein sanoi, että jos ihan oikeasti haluan jonkun neuleen, niin mitä väliä sillä on, jos äidillä on samanlainen! Ja mies vielä kauniisti sanoi, että se näyttää varmasti minun päälläni paljon paremmalta kuin äitini päällä. :) Silloin se ongelma sitten ratkesi, ja päätin toteuttaa haaveeni tästä ponchosta. Eihän minun tarvitse tätä pitää silloin, kun ollaan äidin kanssa jossain, ja me nyt muutenkin näemme niin harvoin, että tuskin eksymme samanlaisissa ponchoissa julkiselle paikalle yhtä aikaa. ;)

No nyt minä sitten turisen varmaan samat ihmettelyni vielä, mitä turisin silloin aikoinaankin äidin ponchon kohdalla, mutta ihmettelen silti. Kun ohjeessa tähän sanotaan menevän Mamboa 700 grammaa eli 7 kerää. Äidin ponchoon meni aikanaan 541 grammaa eli noin 5½ kerää. Siis niitä keriä olisi tarvinnut ostaa vain kuusi kerää. Tähän minun ponchooni meni vielä vähemmän lankaa, vain 526 grammaa, eli taas vain kuuden kerän tarve. Miksi ihmeessä ohjeessa lukee 700 grammaa, kun tähän ei hyvällä tahdollakaan saa menemään edes 600 grammaa? ;) Minä tein vielä tähän ponchooni pidemmän nyörinkin mitä ohjeessa, että lankaa kului vähän niin kuin enemmänkin mitä olisi pitänyt. No, onneksi olin ostanut tähän omaan ponchooni vain sen kuusi kerää lankaa, jotain hyötyä siis siitäkin, kun saman mallin tekee toistamiseen. :)


Hip-hei! Tällä mennään sitten Lankahamstereihin, ja avataan hamsterisaldo! :) Aika pikaisestihan tuosta Mambosta tekee, kun siis silloin sunnuntaina puolilta öin loin silmukat, tänään olikin enää sitten jäljellä toisen olan kavennukset, kaulus ja viimeistely, joihin meni sellainen kerän verran lankaa. Meinasin, että olisin seuraavaksi tehnyt perään toisenkin neuleen Mambosta, mutta päätin suoda käsilleni vähän vaihtelua ja aloittelin jotain muuta tähän väliin. Enkä todellakaan ole koko aikaa neulonut, kyllä se neulomisaika on välillä aika vähiin jäänyt, kun tuota menoa ja tekemistä riittää muutenkin. Ja väsyttänytkin on aika tavalla viime päivinä, niin olen sitten aika paljon lepäillytkin. Mutta kun on paksua lankaa, niin vähemmälläkin neulomisella saa jo paljon aikaan. :)

Tulen vilauttamaan sitä uutta aloitettua tänne sitten, kun taas ennätän... Hauskaa viikon jatkoa! :)

Taistoihin tiemme kun toi...

Niinpä se vain Lankahamsteri-kisa on täälläkin alkanut! :) Tasan puoliltaöin otin Mambo-kerän, Novita-lehden ja 8 mm pyöröt esiin ja aloin luoda silmukoita ensimmäiseen hamsterineuleeseeni. Hetki sitten tilanne näytti tältä:


Yöllä tuli "jonkin aikaa" tikuteltua, päivällä myös hiukan kotosalla, ja lisää neulomisaikaa löytyi neuletapaamisesta iltapäivällä. :) Ja on tätä tässä alkuillastakin tehty. Lankaa on kulunut nyt jo kaksi 100 gramman kerää ja kolmattakin on jo aika paljon ehtinyt neuloutua. Hyvä startti siis! Tuntuu jo vähän hartioissa... ;)


Eipä kyllä ole vieläkään ilmennyt tarvetta silmukkamerkeille... ;) Olen joskus saanut lahjaksi SNY:ltä tai muussa vaihdossa silmukkamerkkejä, mutta ne ovat yhä käyttämättöminä jossain... Kerroksen vaihtumisen merkin virkaa toimittaa varsinkin näin paksujen puikkojen kanssa hyvin iso hakaneula, johon kiinnitin toisen hakaneulan pienelle punaiselle kerroslaskurilleni. :) Yleensä pistän kerroslaskurin puikkoihin kiinni tai pyöröpuikon lenkkiin heilumaan (jos neulon pyöröillä tasona), mutta näin paksuihin puikkoihin se ei mahdu. Tämä ratkaisu kuitenkin toimii ihan loistavasti! :) Pysyy kärryillä kavennusten ja palmikon kiertojen välikerroksissa. :)

Vähän tuota tämän päivän neulomisaikaa verotti se, että huomasin kauhukseni neuletapaamisesta palattuani, että sukanpohjastani paistoi läpi! :( Kääk! Kyseessä on joskus pari vuotta sitten JYV-vaihdossa saamani Haruha-sukat, joita kyllä olen tykännyt ja tykkään käyttää. No, en ollut vielä valmis lähettämään juuri näitä sukkia autuaammille sukkamaille, joten jouduin siihen puuhaan, mihin en uskonut koskaan neulojan joutuvan: PARSIMAAN! Siis eihän neulojan tarvitse villasukkia parsia, kun voi aina tikuttaa uudet... Mutta kun oli vielä samaa lankaa (omenanvihreää Nallea) kaapissa, niin parsin sitten rikkoutuneen sukan ja vahvistin vielä toisenkin sukan kantapäätä, kun sekin näytti olevan juuri ja juuri rikkoontumaisillaan. Vähän oli sävyeroa langassa, eikä tietysti ihmekään kahden vuoden ahkeran pidon ja pesun jälkeen, mutta parempi tuo kuin se, että töissä paistaisi reikä sukanpohjasta. ;) Meikäläinen kun on töissä usein sukkasillaan, istun lattialla ja ne sukanpohjat siinä ovat aikasta näkyvillä useinkin oppilaisiin päin. ;) No, niin siistit niistä ei tullut, että laittaisin kuvan tähän blogiin näkyviin, mutta varmasti menettelevät, kun kuitenkin kohta se parsittu kohta siitä tasoittuu. :)

Nyt pitänee jatkaa tuota Mambon neulomista! :) Jos tänne ei tule päivityksiä, niin olen niin uppoutunut neulomiseen, etten muista päivittää... tämähän syö kallisarvoista neulomisaikaa. ;)

Tammikuun raporttia ja helmikuun suunnitelmia

Tämän vuoden ensimmäinen käsityökuukausi on takanapäin, ja pitänee vähän kurkata, miten vuosi lähti käyntiin...

Kuukauden alussahan asetin itselleni tavoitteiksi tehdä tällaisia juttuja:

• Samos Lollipopista Simpukkaneulepusero (toteutui)Aloittaa SAL-Vuodenajat työtä = Couleur d'Etoilen Hiver ja mielellään pistellä se valmiiksi (aloitin, mutta valmiiksi saamisesta ei ole tietoakaan...)
• Pistellä Joulu-SALina 1-2 koristetta joulukalenteriin (toteutui: pistelin kaksi)
• Aloittaa pistelemään itse joulukalenteria (toteutui: sain vähän alkuun)
• Jos aikaa jää, niin jonkun nopean neuleen voisin tekaista (jäi vissiin liikaa aikaa, mutta pistelyn kustannuksella: tein sukat, kämmekkäät ja melkein yhden huivin, ja ne pistelyt tosiaan jäivät...)

Tammikuussa valmistui siis neljä työtä, joista vain yksi sisältyi noihin tavoitteisiin:

• 11.1. Pöytäliina (neulahuovutus, vähän ompelua)
• 17.1. Simpukkaneulepusero (neulonta), langankulutus 479 g
• 20.1. Hunajakenno-sukat (neulonta), langankulutus 103 g
• 21.1. Hunajakenno-kämmekkäät (neulonta), langankulutus 42 g

Tammikuussa lankaa kului 624 g, eikä yhtään lankaa tullut lisää. :)

Tarkempia selostuksia valmistuneista voi muuten seurata täältä.

Lisäksi täällä kovasti puuhasteltiin muutakin, muttei valmiiksi saatu, eli työn alla olivat nuo kaksi joulukalenterin "luukkua", jotka valmistuivatkin, mutten lue niitä valmistuneiksi, kun ovat osa isompaa kokonaisuutta. Sitä Couleur d'Etoilen enkeliä yritettiin pistellä, mutta se taisi kaatua siihen yhden yli pistelyyn... kun ei pellava nyt muutenkaan ole yhtään minun suosikkini. Ja sitten tuota joulukalenteria vähän ehdin aloittaa. Kuvissa tämänhetkiset tilannekuvat.

Niin, ja sitä Fifi III:ahan olen tässä viimeisen reilun viikon ajan tehnyt, ja sitä varmaankin vielä tänään tässä tikuttelenkin, kunnes kuukausi vaihtuu. Se jää sitten keskeneräiseksi, ja jatkan sitä seuraavan kerran maaliskuussa. Tässä tilannekuvaa lauantaiaamupäivällä:

Neljäs kerä on tuossa edelleen menossa, ja se viides säästettäneen reunuksen tekemiseen. :)

Mitäs sitten luvassa helmikuussa? :)

- No, tietysti Lankahamsterit! :)

Tätä kirjoittaessani ei ole vielä kutsua alablogiin kuulunut, mutta eiköhän se vielä tässä illan mittaan tule. Kristeliltä kuitenkin varmistin, että kutsu on tulossa, ja minut on laitettu Lankahamsterit 6 -blogiin. Olen mukana nyt hamsteroimassa kolmatta kertaa. Vuonna 2007 sain kulutettua kisan aikana 2873 g lankaa, viime vuonna taasen vaivaiset 18 grammaa (tai no oikeasti 118 grammaa, mutta ne 100 grammaa oli tehty suunnilleen päättelyä vaille tammikuun puolella, eli ei laskettu hamsterikulutukseen). Viime vuonna tahtia siis hidasti aika tavalla kuopus, joka oli silloin sellainen kolmikiloinen rääpäle. :) Tänä vuonna yritetään kyllä sitten omaa ennätystä ja neuloa enemmän kuin edellisvuosina yhteensä!

Helmikuun tavoitteet liittyvätkin sitten ihan vain pelkästään neulomiseen. Sillä aion asettaa itselleni helmikuun ja Lankahamsteri-kisan tavoitteeksi neuloa vähintään 3 kiloa lankaa! Ajattelin, että en menetä mitään, vaikka asettaisinkin kovat tavoitteet, ja täytyyhän ihmisellä olla vähän haastetta elämässään, eikös? ;) Eli minulla ei ole tähän kisaan lähtiessäni mukana pisaraakaan leikkimieltä, vaan olen matkassa ihan tositarkoituksella! :D Mutta en kuitenkaan aio taistella muita neulojia vastaan, sillä en himoitse mitään ykkössijaa tai palkintoa, ja jos niin onnettomasti kävisi, että joku palkinto minulle kisan lopussa rapsahtaisi, niin kieltäydyn ottamasta sitä vastaan ja laitan uudelleen jakoon. Koska ihan oikeasti haluan pienentää lankavarastoani! :) Se, että olen leikissä mukana tosissani, tarkoittaa vain sitä, että kisaan ihan omaa itseäni vastaan, haluan katsoa, mihin neulomiskuntoni riittää. :) Ja jos tuohon kolmen kilon tavoitteeseen pääsen, niin se on varsin hyvä potku lankavarastoni laihikselle, koska tarkoituksenihan on pienentää tämän vuoden aikana lankavarastoani peräti 10 kiloa. Oikeastaan haaveilen, että olisi joskus sellainen tilanne, ettei varsinaista "lankavarastoa" edes olisi, vaan ostaisin lankaa aina kuhunkin tarvittavaan neuleeseen juuri ennen kuin aloitan sitä neulomaan, neuloisin sen työn pois, ja sitten taas ostaisin uutta lankaa seuraavaan neuleeseen. Ihan niin kuin tein vielä muutama vuosi sitten, ennen kuin tämä blogimaailma sekoitti pääni... ;) Silloin muinoin saattoi "lankavarastossa" olla korkeintaan joku edellisistä töistä jäänyt jämälankanyssäkkä... Lankaostoksille minulla tuskin tässäkään kuussa tekee mieli, sillä olen viimeksi ostanut neulelankaa viime marraskuussa, eli koska ostohimon kanssa tuskin tarvitsee painiskella nytkään, niin pakko panostaa sitten tuohon kulutuspuoleen. ;)

Ja millä eväillä sitten aion lähteä liikenteeseen helmikuuhun ja hamsteritaistoon:


Aion heti vuorokauden ja kuukauden vaihtuessa aloittaa kamppailun luonnonvalkoista Mamboa vastaan, lopputuloksena toivottavasti poncho Novita Syksy 2007 -lehdestä.


Sen jälkeen otan käsittelyyn siniset Mambot, jotka muotoilen viitaksi Novita Syksy 2008 -lehden mukaan.


Kokonainen piknik-korillinen Kaarnoja ja Isoveljiä aikovat isona neuletakiksi, jonka ohje löytyy Novita Talvi 2008 -lehdestä.


Välipalaksi haukkaan vähän Huopasia, joille on suunnitelmia, mutta nähtäväksi jää, mihin aika ja lanka riittävät... pesuun nämä kuitenkin toivottavasti vielä helmikuussa pääsevät. :) Ja sen verran voin vihjaista, että lopullinen sijoituspaikka on keittiössä. :)


Ja koska noissa edellisissä kuvissa on vasta 3100 grammaa lankaa, ja todennäköisesti keristä jää jämänöttösiä, niin vielä olisi toiveissa ehtiä käsitellä nämä Malibut kesäiseksi topiksi, Novitan Kevät 2006 -lehdestä.

Mutta myös varasuunnitelmia on olemassa, eli ehkä jotain pikkuneuleita tehdään sitten loppukuusta, jos aika ei enää riitä saattamaan isompia valmiiksi. Onhan noita paksuja sukkalankoja ainakin kaapissa... :)

Niin, paksujen lankojen kanssa aion siis käydä kisailemaan, kuinkas muutenkaan. ;) Toivottavasti jännetupet ovat kunnossa, sillä en aio kuukauteen pitää käsissäni mitään, mikä on ohuempaa kuin 5 mm. ;)

Koska helmikuun aion pyhittää neulomiselle ja mahdollisesti virkkaamiselle, niin on pakko myöntää, että hyvät SAL-aikeeni taitavat kaatua alkumetreille. Kaikkeen ei taida meikäläisenkään hyvä tahto ja aika ja ahkeruus riittää. :) Mutta jos sitten vaikka maaliskuussa tekisin vähän enemmän ristipistojakin, ja vähän pakko tehdäkin, koska aika monen pistelyn deadline alkaa sitten jo lähestyä... Sen verran kuitenkin ajattelin sallia itselleni helmikuussakin ristipistohetkiä, että jos vain pääsen Oupsin tapaamisiin, niin siellä toki pistelen ja jätän neulomiset sitten tänne kotiin.

Enpäs vielä ole törmännyt koviin moneen tuttuun Lankahamsteri-alablogeissa, onkos teitä muita aloittamassa kisailua? :) Joka tapauksessa paljon kisailuintoa kaikille, jotka mukana olette! :) Minä lasken tunteja puoleenyöhön... ;)

Gallupin tuloksia

Hoksasin tässä just, kun sain edellisen postauksen lähetettyä, että tuo sivupalkissa ollut kädentaitoaiheinen gallupkin on ehtinyt sulkeutua. Tässä pikaiseen vain tuloksia:


Kiva oli tietää, mitä käsitöitä täällä kävijät harrastavat. :) Oikeastaan jotain tuon suuntaista jakaumaa osasin odottaakin. Ja erittäin positiivista huomata, että ainoastaan kaksi lukijaa ei harrasta mitään käsitöitä, eli täällä käy oikeasti lukemassa ihmisiä, joita kiinnostaa käsityöt eikä niinkään kirjoittajan elämän kurkkiminen. ;) Tai mistäs minä tiedän teidän aivoituksianne. :D

Mutta siis kiitos kaikille, jotka jaksoitte laitella rasteja ruutuun! :) Siirrän nyt tuon sulkeutuneen gallupin tuloksineen jonnekin vähän alemmas blogin sivupalkissa; siellä niitä tuloksia voi käydä kurkkimassa sitten myöhemminkin. :)

Äidin jalanjäljissä

Oikeastaan otsikon pitäisi olla "Äidin kädenjäljissä", mutta voiko niin sanoa? :)

Joka tapauksessa meikäläisen virtapiikki riitti eilen vielä siihen, että sain työpöydän tärkeiden papereiden laatikon selvitettyä ja vielä järjesteltyä kaksi muutakin työpöydän laatikkoa, joita tuo kuopus on kiitettävästi käynyt vähän sekoittamassa. Ja sitten otin itseäni niskasta kiinni ja pakottauduin järjestelemään esikoisen huoneen lipaston laatikot. Puhhuijaa, koko lipastollinen täynnä herran taideteoksia ja piirustus- ja askarteluvälineitä, kaikki ihan sekaisin keskenään. ;) Ja melkein yksi laatikko tuli täyteen valmiita hamahelmitöitä - siis missä välissä tuo niitä ehtii askarrella? :) Mutta olipas mukava saada laatikot järjestykseen, ja aika moni taideteos pääsi huoneen seinällekin. Kivalta näyttää nyt pojan huone, kun ei ihan vitivalkoiset seinät vaan paista, vaan on värikkäitä maalauksia piristysruiskeena. :)

No niistä laatikoista sitten löytyi myös ompelukuvat, ja poika olisi heti eilen illalla halunnut alkaa ommella, mutta lupasin, että jos sitten vasta tänä päivänä aloittaisi, kun meni illalla aika myöhään sen järjestelyn kanssa. Tänään poika pisti omaa ompelukuvaa alkuun, ja halusi ottaa siitä ihan itse valokuvan, ja antoi vielä luvan laittaa tänne blogiinkin:

Yhdessä laitoimme tuota pipon tupsun kohtaa alkuun, ja poika halusi ensin, että täytetään kaikki reikien välit, mutta sitten kun hän alkoi itsekseen tekemään, niin huomasi, että osaakin vain tehdä niin, että menee tuo lanka joka toisesta yli ja joka toisesta ali, ja sitten hän kyllästyikin tekemään, kun huomasi, ettei täydellisyyteen pyrkiminen olekaan niin helppoa. ;) Perfektionismi kulkee suvussa... Niin ja hän tuli tuon keskeneräisen kuvansa kanssa minun luo, että nyt otetaan valokuva. Ihan niin kuin minäkin näitä tekeleitäni olen jatkuvasti kuvaamassa, on vissiin seurannut tarkasti vierestä. ;)

Eipä muuta tähän hätään. Tulen vielä tämän päivän aikana tekemään jonkinsortin kuukausiraporttia ja laatimaan suunnitelmia helmikuulle... palaillaan siis! :)

Siivouspäivä

Hip hei, tänään on siivouspäivä! :) Tai meillä on jo siivottu, ja nyt vain nautiskellaan hetki ihanasta järjestyksestä. Saisi olla useamminkin tämä siivouspäivä kuin vain perjantaiaamuisin, ja joskus aikoinaan meillä olikin kahdesti viikossa perussiivous, mutta nykyisin tuntuu, että pärjätään just ja just tällä kerran viikossa tahdilla. Mutta en minä siitä oikeastaan tullut tänne kirjoittelemaan, vaikka siivoaminen onkin minun lempparikotihommaani. ;)

Vähän siivoamiseen liittyvää kuitenkin. Kun tässä on ollut tätä virtaa vähän liikaakin, ja olen käynyt ylikierroksilla - minkä ansiosta kyllä sitten eilen illalla töitten jälkeen kaaduin suoraan petiin ja nukuin viimeinkin vähän univelkoja pois. :) Mutta eilen sitten isäntä alkoi vihjailla, että jos kerran mulla on liikaa virtaa, niin voisin vaikka käyttää sen kotihommiin, järjestellä vaikkapa esikoisen huoneen laatikot (niihin mun siivousinnostukseni ei ole vielä yltänyt, ymmärtäisitte kyllä, jos näkisitte ne laatikot... mieshän tuossa joskus viime vuoden puolella innostui järjestämään muuten pojan huoneen kaapit ja hyllyt parempaan järjestykseen, mutta sanoi, että mää saan hoitaa ne laatikot... kiitos vaan. ;) ) tai pestä saunan lauteet - ollaan asuttu tässä asunnossa nyt 8 kk, eikä vieläkään olla innostuttu saunomaan, joten mikäs kiire niillä saunan lauteitten pesulla nyt sitten on? ;) Mutta kun mies kerran vihjaisi, että voisin vähän siivota, niin minähän sitten innostuin ja kävin siivoamaan yhtä käsityökaappiani. :) Tuossa alkuviikostahan ihan oma-alotteisesti intouduin järjestelmään lankalaatikoitani, ja olikin korkea aika sitten tehdä myös sille kaapille jotain, jossa on lähinnä ristipisto- ja ompelutarvikkeita, ja vähän kaikenlaista muutakin. :) Ehdin just sopivasti sen eilen järjestellä siinä pikkuajassa, kun olin kotona pyörähtämässä ennen kuin lähdin sitten illaksi töihin.

Eihän se kokonainen kaappi sentään ole täynnä käsityötavaraa, vaan kodinhoitohuoneen yhden kaapin toisella puoliskolla on kolme ulosvedettävää hyllyä vain mun käsityötavaroille. Ja muut tavarat, mm. neulelangat ovat sitten muualla, vähän siellä sun täällä mihin ovat vain mahtuneet. Lehdet ja kirjat puolestaan täyttävät kolme hyllyä mappihyllyssäni. Ja huovutusvillat täyttävät yhden kodinhoitohuoneessa olevan lipaston kaikki kolme laatikkoa... ;) Mutta tuon kodinhoitohuoneen kaapin kanssa oli päässyt tilanne menemään sellaiseksi, että ensinnäkään kaapin ovet eivät enää mahtuneet kiinni, mikä ei välttämättä johdu minun käsityötarvikkeistani, vaan samaisessa kaapissa säilytettävistä pyyhkeistä, jotka taitavat pursuilla hyllyiltään ulos. Mutta sitten jos sen kaapin meni aukaisemaan, niin sieltä lenteli aina milloin mitäkin ristipistomallia ja -kangasta lattialle, välillä putoilivat ihan itsekseenkin. Eikä puhettakaan, että sieltä olisi enää mitään löytänyt, tai jos löysikin, niin lähinnä saatesanoilla: "Täh, onko mulla tällaistakin kangasta?" "Milloinkas tämä on meille ilmestynyt?" ;)

Mutta nyt sitten ovi mahtuu kiinni, eikä yksikään tavara tule itseksensä pihalle:


Tämä kuva on muuten otettu edelleen niillä samoilla pattereilla, joilla kamera ei suostunut tässä muutama päivä sitten ottamaan enää yhtään kuvaa... ei tähänkään ihan jaksanut salama ponnistella, mutta ihan auttava kuva tuli. Tämä oli sitten vihoviimeinen kuva, minkä sillä virralla sain otetuksi, ja oli pakko luovuttaa ja vaihtaa uudet pötkylät kameraan. :)

Kuvassa kuitenkin nuo kolme hyllyä, ja kahta alinta vedin vähän uloskin, että näkyy, mitä hyllyillä majailee. Ylimmällä hyllyllä vasemmalla tuo sininen on ensinnäkin minun ompelupakkini. Ai niin, ompelukone asuu viereisessä kaapissa yhden hyllyn puoliskolla yhdessä cd-levyjen kanssa, sitä ei siis näy tässä. :) Mutta sain eilen itsestäni niin paljon irti - ja tässä vaiheessa on vedettävä jättisuuri rasti peräseinään - että järjestelin tuon ompelupakkini! :) Olisinkohan järjestellyt sen viimeksi joskus ehkä 4 vuotta sitten, kun silloin ompelin vähän enemmän (vaippoja, yllättäen ;) ). Sen jälkeen ompelu on kyllä ollut aika vähäistä, mutta pakin käyttö sitäkin huolettomampaa, eli kun jotain on tarvittu, se ollaan sieltä äkkiä napattu ja sitten nakattu takaisin jonnekin sen kummemmin välittämättä, minne se on lentänyt. Samassa pakissa oli säilytyksessä mm. nappeja, nekin vähän siellä ja täällä. Jos harrastaisin ompelua enemmän, olisi ehkä motivaatiota pitää tuota pakkia jonkinsortin järjestyksessä, mutta yleensä sen jälkeen, kun olen jotain ommellut, olen ollut niin kypsähtänyt koko ompeluun, että on vain äkkiä pitänyt saada tarvikkeet pois silmistä ja pois mielestä. No, nyt on taas pakki järjestyksessä. :)

Pakin päällä kuvassa on sitten tuollainen muovikori, jonka yläreuna nyt jäi vähän pois kuvasta, mutta siinä korissa on nyt kaikki ristipistokankaat, siis sekä ne, joille pistellään, että puuvillakankaat, joita on tarkoitus käyttää ristipistotöiden viimeistelyyn. Aiemmin tuossa korissa oli kankaiden lisäksi mm. ristipistokittejä, malleja, korttipohjia korttiaskarteluun... eli ei ihme, jos lentelivät jo ulos kaapista, kun nytkin tuo kori on ihan täynnä jo pelkistä kankaista. ;) No sitten tuossa ylähyllyllä oikealla on tuo musta möykky, joka on minun ristipistoreppuni. Margarethalta se on peräisin, ja alunperin ajattelin, että siinä on kiva kuljetella ristipistotapaamisiin niitä töitä, mitä ajattelen tapaamisessa tehdä. No, ei tuota kyllä viitsi enää mukaan ottaa. Nimittäin siellä on säilytyksessä vaikka mitä ristipistosälää, ja nyt tungin sen isoimpaan lokeroon kaikki ristipistokitit ja -mallit, ja olikin tekeminen, että sain kaikki sinne mahtumaan, juuri ja juuri. Mutta vaikka ne on sinne nyt aika lailla ahdettuna, niin ainakin ovat vetoketjun takana tallessa, eivätkä lentele minne sattuu nekään. :)

No sitten keskimmäisellä hyllyllä on takana piilossa, eli ei näy kuvassa, yksi muovikori, jossa on ompeluhommista ylijääneitä kankaita, joita ei käytännössä ole kuin ehkä neljänlaista ja ihan vähän vaan. Sitten siellä on jotain vanulevyjä tai sen semmoista. En kauheasti edes katsonut, mitä siinä on, kun ovat ompelujuttuja, joille ei just nyt ole tarvetta. Tuossa etummaisessa korissa puolestaan on ihan vaikka mitä: huovutusneuloja ja -alustoja, piparkakkumuotteja (huovutuksen avuksi tms.), pieniä flexikehyksiä ristipistotöille, jotain ripustimia nekin kai ajateltuna ristipistotöille, nyt siellä on ne korttipohjatkin ihan siististi, roseelaitekin siellä taisi olla... no, vähän kaikenlaista sälää kuitenkin. :) Ja jottei se sälälaatikko olisi ihan täynnä vaikka mitä, niin tuolle samalle hyllylle laitoin kolme pientä Ikeasta ostettua rasiaa (ei näy kuvassa, kun ovat noiden muliinilankojen takana), jonne pistin yhteen rasiaan nauhoja ja helmiä, yhteen rasiaan nappeja ja yhteen rasiaan en-nyt-muista-mitä, mutta jotain vastaavaa se oli kuin nauhat ja helmetkin. ;) Jotain mitä voi laittaa koristeeksi. :D Niin ja nuo muliinilangat tuossa keskimmäisen hyllyn etualalla ei ole tarkoitus jäädä loppuelämäksi siihen, ne vain odottavat, että innostun ne joskus puolaamaan pahvipuolille, ja sitten ne siirtyvät samanlaisiin muovirasioihin, joissa on kaikki muutkin muliinilankani. Niitä rasioita säilytän muuten työhuoneessa mappihyllyn päällä... Pitäisi ehkä tehdä päätös, etten saa ostaa lisää muliinilankoja, ennen kuin olen nuo kuvassa olevat noin sata tokkaa puolannut ja järjestellyt rasioihin. :)

No sitten tuo alin hylly. Kukaan ei muuten ole taatusti jaksanut lukea tänne asti, ainakaan kovin kiinnostuneena, mutta jatkan silti. ;) Alimmalla hyllyllä on sitten neulepuikkoja ja muuta neuletarviketta. Tuollaisessa rottinkisessa "ruokailuvälinelaatikossa" niitä säilytän. Yhdessä lokerossa pitkiä puikkoja, yhdessä sukkapuikkoja, yhdessä virkkuukoukkuja, yhdessä muita apuvälineitä (joita ei ole kyllä paljoa), ja sitten yhdessä pyöröpuikkoja. Pyöröpuikot ovat olleet tosi ongelmallisia säilyttää, kun ne aina sotkeutuvat keskenään, mutta nyt sain nekin vähän siistimmin, eli muutamat pyöröt annoin olla siinä pakkauksessa, jossa olen ne ostanutkin, kun sattui olemaan pakkaukset tallessa. Sitten loput pyöröt pistin kahteen eri pussiin, toiseen ohuet pyöröt ja toiseen paksut. Eli kun etsin tietynvahvuisia pyöröjä, niin ei tarvi ottaa kuin toinen pussi esille ja etsiä sieltä niitä, eikä yrittää selvittää koko sotkua. ;) Voisi tuohon nyt paremmankin systeemin vielä keksiä, mutta kun aika harvoin olen niitä pyöröjä etsimässä, niin ehkä pärjään taas vähän aikaa tällä. :) Sen verran fiksu olen ollut, kun edellisen kerran noita puikkoja olen järjestellyt, että olen niputtanut kumirenksuilla samanvahvuiset puikot keskenään, on pikkuisen nopeampi löytää pitkistä puikoista parit tai viisi samanvahvuista sukkapuikkoa. ;) Virkkuukoukut taasen olen niputtanut niin, että ohuet on yhdessä nipussa ja paksut toisessa. Ja joku 10 mm koukku saa olla irrallaan, sen nyt löytää muutenkin. ;)

Tuolla samalla hyllyllä puikkojen kanssa on sitten kehyksiä. Nyt tulee tunnustus: Olen kehyshamsteri! :) En voi mitään sille, että kun näen ihania kehyksiä kaupassa, niin on pakko ostaa... jos vaikka joskus saisin tehtyä niiden sisään jonkun ristipistotyönkin. :) Nyt ne ovat tuossa kuvassa hyvin piilossa, mutta ne on tosiaankin ahdettu tuonne puikkolaatikon taakse tosi tiiviisti. Niin tiiviisti, että tiistaina Tokmannilta löytämäni 1,50 e/kpl kehykset eivät enää tuonne mahtuneet, vaan ne pääsivät toiseen kaappiin pitämään seuraa ompelukoneelle ja cd-levyille. :)

Olipas ihanaa, kun oli tuota virtaa, niin nyt on kiva taas penkoa varastojaan. ;) Sen kyllä totesin, että ristipistoilu on neulomista parempi harrastus, kun ristipistotarvikkeet vievät kuitenkin lopulta aika paljon vähemmän tilaa mitä neuletarvikkeet. Ja kyllähän nyt pienestä palasta kangasta, yhdestä lankatokasta ja pienestä mallista riittää paljon pidemmäksi aikaa tekemistäkin kuin vaikkapa kilosta neulelankaa. ;) Että siinä mielessä, jos tilaa on vähän (ja käsi ylös se, jolla on mielestään liikaa säilytystilaa kotona! ;) ), niin kannattaisi harrastaa mieluummin ristipistoja kuin neulomista... ;) Mutta kun se neulominenkin on niin ihanaa, ja ne lankakerät niin pehmeitä... :)

Kun tässä nyt kerran alettiin esittelemään asuntoa, niin tuli mieleeni, että viime neuletapaamisessa puheltiin siitä, missä itse kukanenkin tekee käsitöitä kotonaan. Seijasisko, Matleena ja Pirjo ovat ainakin blogeissaan esitelleet omat neulontapaikkansa, joten pistänpä minäkin nyt kuvan omastani. Kun on tänään kerran siivottukin, niin kehtaa kuvan ottaa:


Minä tosiaan neulon ja teen muitakin käsitöitä nykyään työpöydän ääressä. Niin ja kuntopyöräillessä myös, mutta en viitsi sitä kuntopyörää nyt tähän kuvata. ;) Mutta tässäpä minä istun aina kun aikaa liikenee, surffailen netissä ja neulon samalla. Joskus pistän koneen kiinni, jos haluan vaikka ristipistoihin keskittyä, mutta tässä on hyvä tehdä niitäkin loistelampun valossa. Nyt tuo pöytä on tosi siisti, kun se on taas järjestely; yleensä siinä on hiukan enemmän tavaraa, tai ei ehkä enemmän, mutta levällään. :) Oikeastaan minä viikko sitten järjestelin tämänkin parempaan järjestykseen, kun aiemmin minun kynätelineeni, joka on täynnä vähän jos mitä ei-käsitöihin liittyvää, oli tuolla oikealla puolella, mistä meidän taapero ylettyi ottamaan käsiinsä aina vähän kaikenlaista. Hoksasin sitten, että kun sen telineen laittaa tuonne perimmäiseen nurkkaan ja vielä tulostimen siihen eteen, niin sinne ei yllä muut kuin minä. :) Koneen takana on piilossa minun SeijaP:ltä saamani puinen kirjateline, jossa on tällä hetkellä kaksi keskeneräistä ristipistotyötä, mutta jossa pidän ristipistomallia silloin, kun pistelen. Sitten tuolla ylähyllyllä on, kuten huomaatte, kirjatelineessä Novita-lehtiä, lähinnä uusimpia numeroita, kun niitä haluaa aina vähän väliä kurkistella. Vasemmassa reunassa on kaksi muistikirjaa, kun aloin tänä vuonna pitää sekä ristipisto- että neulepäiväkirjaa. On siinä näemmä yksi romaanikin ja yksi dvd-boksi, kumpikin siinä ihan käden ulottuvilla, jos tekee mieli lukea tai katsoa dvd:tä samalla kun neuloo. :) Hyllyn oikeassa reunassa on minun tekeillä olevien neuleiden laatikkoni, mutta kuten huomaatte, ainoa tekeillä oleva neule on kuvassa pöydällä tietokoneen vieressä, joten laatikossa on vain kyseisen neuleen ohjeet sekä tarpeellisia välineitä, kuten mittanauha, Chibi-neulat, hakaneuloja ja oiskohan siellä kerroslaskuri. Jossain vaiheessa yritin, että keräisin tuolle hyllylle kaikkia saamiani ristipistolahjoja, ja niitä siinä onkin, mutta kun siihen on tahtonut keräytyä vähän kaikkea muutakin. Kamerakin siinä on nyt tätä kirjoittaessani, että tuo on vähän sellainen käsityöharrastajan "apuhylly", kun ei työpöydälle viitsi kaikkea levittää. ;)

No niin, nyt on kirjoitettu pitkästi kaikenlaista jonninjoutavaa, mutta ihan vähän nämäkin käsitöihin liittyvät. :) Vielä odottelen yhtä virtapiikkiä, että saisin siivottua työpöytäni laatikot. Niissä ei ole tasan mitään käsityötavaraa, mutta kaikenlaista äärimmäisen tärkeää paperia kylläkin, ja yritän aina säännöllisin väliajoin niitä pistää mappeihin järjestykseen, ja nyt alkaa olla se aika, että tarttis taas vähän mapitella ennen kuin laatikot ovat ihan kaaoksessa. Meidän taaperokin käy noita laatikoita päivittäin järjestelemässä, niin siinäkin mielessä pieni siivous olisi taas kerran paikallaan. Sitten kun se on tehty, onkin taas aika moni paikka täällä meillä järjestyksessä. Kuka ne oikein käy edes sekoittamassa??? (tätä kirjoittaessani kuopus avasi taas yhden laatikon ja kaivoi sieltä esiin viime vuotisen kalenterini, jota hän on aika kiitettävästi käynytkin tutkimassa viime aikoina...)

Hyvää viikonloppua! Ja pistäkäähän kommenttia, jos joku sai tästä sepustuksesta itselleen siivousintoa! :) Minä nimittäin voin tätä omaa intoani jollekin virtuaalisesti vähän lähetelläkin! :)

Yökyöpeli

Taas ollaan yöaikaan koneella... ja minä en edes ole mikään yöihminen, mutta tähän tämä on mennyt, että kun päivällä ei ehdi, niin pakko nipistää unista itselleen vähän käsityö- ja surffailuaikaa. Niin, minähän tosiaan teen käsitöitä surffaillessakin, en ainoastaan lukiessani, tai oikeastaan harvemmin ehdin lukemaan muuta kuin blogeja, ja siinä sitten teen käsitöitä samalla. :)

Tänään oikeastaan en olekaan ehtinyt tehdä käsitöitä ennen kuin vasta yöaikaan, kun lapset nukahtivat (kuopus nukahtaa siis joskus klo 23 maissa). Tai siis mistä "tänään" minä oikein puhun, onhan tässä jo vuorokausi vaihtunut torstaiksi. ;) Mutta jos sanon "tänään", niin tarkoitan sillä keskiviikkoa... eli eilistä. ;) Juu, pitäisi varmasti lähteä nukkumaan, kun huomennakin (eiku tänään torstaina) on kiireinen päivä: aamupäivällä sovittu meno keskustassa, pikainen käväisy kotona ja sitten illaksi töihin. Tänään (eiku eilen keskiviikkona) oli myös aika huisketta, kun oli kaksikin sovittua tapaamista, hoitelin asioita samalla keskustassa ja kävin vielä moikkaamassa sukulaista sairaalassa, kun oli itselläkin sinne päin sopivasti asiaa. Enkä kotiin tultuakaan ehtinyt neuloa, kun värkkäilin tämän tietokoneen kanssa...

... niin siis yksi tärkeä asia, minkä kävin hoitamassa siinä samalla kun hoidin muitakin juoksevia menojani, oli hakea kuopuksen 1-vuotiskuvat valokuvaamosta. :) Ja jotta ehdottomasti asiat menevät tärkeysjärjestykseen, niin kävin samantien skannauttamassa yhden kuvista (meillä ei ole itsellä skanneria, niin käytin skannauspalvelua), jotta pääsen tekemään siitä kuvasta RISTIPISTO-OHJETTA! :D No, ajattelin vaan sillä tavalla, että kun se kuva siinä kerran oli mukana, eikä sitä oltu vielä laitettu kehyksiin, niin kannattaa hoitaa se digitaaliseen muotoon siirto heti, ettei tarvi myöhemmin alkaa kaivamaan kuvaa ulos kehyksistä. Ja tottakai se kuva olisi säilynyt muistitikulla/koneella vaikka kuinka pitkään, että eihän sillä ristipisto-ohjeen tekemisellä nyt niin kiire olisi ollut, enkä minä sitä kerkeä pistelemäänkään, kun on se esikoisenkin 1-vuotiskuvan pistely vielä tosi pahasti kesken... että asiat kiireellisyysjärjestykseen, tietysti. ;)


Mutta tuossa se nyt olisi muokattuna valmiiksi pistelyä varten. ;) En vielä tulostanut ohjetta, mikä kyllä sangen suuresti nyt harmittaa, koska huomasin äsken, että se minun ristipisto-ohjelmani tilttailee... että saankohan tuota enää uloskaan sieltä. No, tulipahan tehtyä. :D Tuon kummempia kuvia kuopuksen 1-vuotiskuvista en tänne sitten laitakaan, vaikka ne oikeat kuvat ovat tietysti miljoona ziljoonaa kertaa söpömpiä. :) Niin ja itse malli on livenä söpöintä maailmassa! :) (tämä on täysin puolueellinen mielipide)

Fifi-huivin kanssa aloitin just äsken neljännen kerän (neulon tässä samalla silmukan tai pari aina, jos sormet haluavat pitää ajatustaukoa kirjoittamisesta...), ja ruuturivejä on nyt 16. Jos nyt oikein osaan laskea, viimeiseen mallikertaan kannattaa varata se viimeinen kerä, sen verran paljon tuota lankaa aina kerrokselle menee... ei noista taida edes sitä suunnittelemaani 20 ruuturiviä saada, mutta tulee sitten sen kokoinen kuin tulee. Ja jos tämä elämä jatkuu näin hektisenä, niin todennäköisesti Fifi ei valmistu tämän kuun puolella, jolloin siirrän sen valmistumisen maaliskuulle. Hamsterikuussahan en aio neuloa mitään aiemmin aloitettuja. ;)

Ja tänään sitten ristipistorintamalla tuli vähän lisää houkutuksia. Mitäs minä lupasinkaan uutena vuotena, että yritän vältellä kaikkia tempauksia... Jää kohta nuo SAL-työt tekemättä, kun olen tunkemassa itseäni taas joka paikkaan. Jos tuo houkutuksen aihe kiinnostaa, niin käykää kurkkaamassa vaikkapa Violariumin blogia. :) Pää pursuaa taas ideoita! :) Toisaalta tuohan ei ole mikään tempaus, vaan kilpailu... eikös kilpailuihin saa osallistua? :) Varsinkin, jos palkintona ei ole edes lankaa... ;) Jollakin on ehkä hiukan vahva kilpailuvietti; Hamsterikisaakin odotan tässä intoa puhkuen! :)

Ei mutta nyt nukkumaan!

Tiistaiturinoita

Kai sitä tänäänkin voisi tänne jotain lätistä, vaikkei nyt kuvaa olekaan taaskaan tarjolla. Meidän kamera on jostain tosi syvältä, ilmoittelee aina välillä, että patterit ovat lopussa, eikä suostu ottamaan kuvia. Sitten seuraavana päivänä saattaa kuitenkin toimia niillä samoilla pattereilla, saattaa sen jälkeen toimia monta viikkoakin, ennen kuin alkaa taas herjaamaan. Eilen olisin mielelläni ottanut kuvan taaperosta, kun oli mennyt itseksensä leikkimään pyykkikoriin ja näytti viihtyvän siellä niin hyvin, mutta kamera ei halunnut ottaa kuvaa. Joten en yritäkään nyt sitten kuvata tuota Fifi-myttyäni. Edistynyt se kuitenkin taas on ihan vähän ainakin. :)

Aloin tässä jo valmistautua hamsterikuukauteen kaivamalla etualalle kaikki ne langat, joista aion helmikuussa tikutella. Samalla huomasin, että joissakin lankalaatikoissa oli jopa tyhjää tilaa (oho!), ja kun yksi lankojen säilytykseen varattu kaappi pursusi yli äyräiden, niin siirsin sieltä sitten lankoja toisaalle. Nyt mahtuu sekin kaappi kiinni, paitsi että siitä on toinen sarana irti, niin jos sen aukaisee, niin jää kuitenkin repsottelemaan yhden saranan varassa. ;) Niin, siis ihan vain kirjoituspöydän kaapista on kyse, ei sen isommasta, sinnekin on pari lankalaatikkoa saatu tungettua. :) Ja nyt jopa sen kaapin langat ovat niissä laatikoissa eivätkä pursuile yli. ;)

Huomasinpa vain, että Joku on käynyt mun lankalaatikoilla, koska yhdestä korkkaamattomasta kerästä oli kadonnut vyöte, eikä sitä löytynyt yhtään mistään. Yhdestä lankalaatikosta puolestaan löytyi pohjalta pikkulusikka. Ei tarttee ihmetellä, miksi meillä ei nykyään ole lusikoita riittävästi, kun meillä asuu vissiin harakka, joka käy nappaamassa isin kahvikupista lusikoita ja kätkee niitä sitten mitä omituisimpiin paikkoihin, kuten nyt äidin lankalaatikoihin... ;) Samainen harakka on onnistuneesti kätkenyt muutakin tavaraa paikkoihin, minne ne eivät kuulu: minun työpöydän laatikon perältä on löytynyt mm. yksi kadoksissa ollut muovipalikka, isin työkalukaapissa pakkien takana oli kerran puolestaan hirveä määrä jos mitä lelua ja niitä kahvilusikoita. ;) Keittiön laatikostoista on myös löytynyt mm. jääkaapimagneetteja. Että jos meillä on tavarat joskus hukassa, niin välttämättä ensimmäisenä ei tarvitse epäillä omaa hajamielisyyttään! ;)

Kommenteissa ihmeteltiin, että miten voin lukea ja neuloa pitsineuletta samaan aikaan. No, minulle se nyt ei ole koskaan ollut ongelma, ainahan teen neuloessa jotain muutakin samalla. :) Tai jotain muuta tehdessä samalla neulon, ihan kummin päin vaan sen nyt haluaakin ajatella. ;) Fifin kuvio nyt on niin helppo, että siinä ei tarvitse todellakaan miettiä mitään, ja jos pitää välillä katsoa sormiin, niin lukemisenhan voi pariksi sekunniksi keskeyttää. Ja joka toinen kerros on kuitenkin pelkkää nurjaa, ja kun on pitkästi yli 300 silmukkaa puikolla, niin siinä nurjaa tehdessä ehtii lukea aika monta sivua. :) Enkä minä ainakaan silloin katso sormiini ollenkaan. En oikeastaan vielä ole törmännyt niin monimutkaiseen malliin, etteikö sitä tehdessä olisi voinut tehdä samalla muuta. On tietysti joitakin kohtia, jotka vaativat enemmän tarkkaavaisuutta, mutta aina joku jutteleminen tai kuunteleminen onnistuu samanaikaisestikin.

Eipä muuta tällä erää, jatkanpa tikuttelua... :)

Kolmas kerä menossa

Nyt en jaksa ottaa kuvaa Fifi III -huivin tämänhetkisestä tilanteesta. Ei oikein kannatakaan kuvata epämääräistä myttyä, kun ei sitä saa levitettyäkään ennen kuin se on lopullisesti vapautunut puikoilta. Ja siihen menee vielä aikaa... Tänään aloitin kolmannen kerän Sisu Glitteriä, ja huivia on nyt tehty melkein 14 ruuturiviä. Ensimmäisestä kerästä teki siis noin 9 ruuturiviä, kahdesta kerästä noin 13,5, ruuturiviä, joten oon tässä yrittänyt laskeskella, että jos yritän noin 20 riviä tehdä, niin onko se sitten neljä vai viisi kerää, mitä sitä lankaa huiviin menee. Hitaasti kuitenkin tuntuu edistyvän, eikä ihme, kun nytkin on puikolla jo noin 300 silmukkaa kerroksella, ja joka toinen kerros silmukkamäärä lisääntyy neljällä. Toisaalta Fifi on älyttömän koukuttava malli, mutta tässä vaiheessa, kun silmukoita alkaa olla jo tosi paljon, voisi myös sanoa, että puuduttaakin. Pitäisi olla jotain kivaa oheistekemistä samalla, kun neuloo. Ja tänään kyllä ihan kiitettävän hyvin onnistui lukea ja neuloa yhtä aikaa, kun malli on niin aivoton. :) Siis siihen asti onnistui kiitettävästi, kunnes jälkikasvu hoksasi, että äiti on paennut omaan rauhaan olohuoneeseen ja tulivat siihen pyörimään ympärille ja pyörittämään mun tuolia... ;) Saa tosiaan nähdä, saanko huivin tässä kuussa valmiiksi, vai jääkö se hamsterikuun ajaksi odottamaan ja teen sen sitten maaliskuussa loppuun.

Just nyt ei sitten kuulukaan mitään uutta käsityörintamalle, tuota huivia olen siis tikuttanut. Ja jos viikko sitten huivitutti kovasti, niin tämän jälkeen taas tuntuu, että ehken nyt ihan heti tee toista niskasta aloitettavaa huivia perään... ;) Kunhan nyt tämän saisi ensin valmiiksi. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Toinenkin blogipalkinto :)

Kylläpäs minun blogiani nyt palkitaan! :) Suunnattoman suuret kiitokset tästä sydämellisestä palkinnosta Leenuliinille Enkelin silmin -blogiin!

Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen.

Voisin antaa tämän ihan jokaiselle blogille, jota seuraan, mutta tällä kertaa annan sen jokaiselle Oupsin (Oulunseudun ristipistelijät) ja Ounen (Oulunseudun neulojat) jäsenelle, myös blogittomille. :) Jos siis luet tätä blogia ja olet Oupsin tai Ounen listoilla, niin saat laittaa tämän blogiisi - tai vaikka tulostaa ja liimata jääkaapin oveen ;) - ja jakaa eteenpäin! Mielelläni tietysti listaisin teidät kaikki nimeltä tähän, mutta siinä käy kuitenkin niin, että unohdan jonkun tai jää vaikkapa joku blogiton mainitsematta, ja teitä on kuitenkin yhteensä ihan hurjan iso ja ihana joukko! :) Päätin jakaa tämän nyt kotipuoleen siksi, että vaikka blogien kautta tutuiksi tulleet ystävät ovat tärkeitä, ja heidän kanssaan kommunikoimme näin "virtuaalisesti", niin kyllä kuitenkin läheisimpiä neule- ja ristipistoystäviä ovat he, joiden kanssa päästään aina nokakkain tapaamaan ja tekemään käsitöitä yhdessä. Kiitos teille olemassaolostanne ja kaikista niistä tapaamisista, joissa olen saanut teidän kanssanne olla! :)