Puolivälissä

Tämän ristipistotyön kanssa ollaan jo puolivälissä värien suhteen - kuudesta väristä siis kolme kokonaan valmiina. Pistojen määrän puolesta puoliväli on jo reippaasti ylitettykin.

Laitoin taas edellisen ja uuden kuvan peräkkäin, jotta nähdään miten edistystä tapahtuu. Ensimmäinen kuva on reilun viikon takaa ja jälkimmäinen kuva eilisillalta. Kaikista hassuimmalta tuntui pistellä noita korvan yksityiskohtia, koska juuri edellisiltana olin puhdistanut tuota samaista korvaa, ja ristipistotyöhön on yllättävän hyvin tallentunut tutut yksityiskohdat. Aiemminhan tuossa korvassa ei juuri pistoja ollutkaan.

Seuraava päivitys tästä työstä tulee varmasti aika piankin, sillä seuraava värialue on reilusti pienempi kuin edelliset, ja ehdin siitä suuren osan eilen illalla pistelläkin.

Huomasin muuten, että tuohon kankaaseen oli tullut likaa, joka näyttää ihan lyijykynän "pölyltä". Minähän väritän lyijykynällä aina mallista sen kohdan, jonka olen pistellyt (en tee tätä kylläkään läheskään kaikissa töissä, mutta tässä on ihan pakko tehdä), joten siitä mallista varmaan on tarttunut pölyä työhön. No, laitetaan pesuun sitten, kun pistely on valmiina!

Hyvää päivänjatkoa sinulle!

Pikkuisia

Aloitin tekemään jalanlämmittimiä isompiin jalkoihinkin, mutten saanut mielestäni muutamaa kaapissa pyörivää jämänöttöstä, jotka suorastaan huusivat päästä vauvantossuiksi. Vauvaa ei ole tulossa meille eikä lähipiiriinkään, mutta ajattelinkin antaa nämä jonnekin hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Viestittelin tällä viikolla töihin tuosta myyjäisasiasta, ja siellä ollaan kuulemma nyt myyjäisten sijaan kallistumassa arpajaisten puolelle, joten en ihan kaikkia sairaslomallani valmistuneita tekeleitäni voi sinne arpavoitoksi viedä. Mutta mielessäni on eräs toinen paikka, joka varmasti ottaa mielellään myytävää vastaan, ja hyvään tarkoitukseen menee tuotto. Eli nämäkin todennäköisesti päätyvät nyt sinne - jollei sitten joku tuttavani pyöräytä yhtäkkiä yllätyskaksosia. ;)

Vauvantossut 2 paria

Tehty ajalla: 15.-17.10.2012

Malli: Novita Kevät 2008 nro 67

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Rooiboksella värjätty valkoinen (011), Kool Aid Berry Blue + Ice Blue Raspberry Lemonade -värjätty valkoinen (011) ja Kool Aid Pink Lemonade + Soarin' Strawberry Lemonade -värätty valkoinen (011)

Langankulutus: 59 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauvan

Muuta: Myyjäisiin tms.

Sinistä lankaa oli enemmän, joten tossujen pohja on raidallinen, kun taas vaaleanpunaisten tossujen pohja on ihan yksivärinen vaalea. Näistä tuli kyllä ihan söpöt, jos siis tykkää tällaisista "perinteisistä" tyttö- ja poikavärisysteemeistä. Meillä varmaan 4-vuotias poika haluaisi nuo vaaleanpunaiset mielellään itselleen. :)

Sininen ja vaaleanpunainen lanka kuluivat tähän projektiin loppuun saakka, mutta tuota teellä värjättyä olisi vielä yksien tossujen verran. Pitäisiköhän kutaista vielä yhdet sukupuolineutraalit tossut, kun kerran vauhtiin pääsin? Voisi sitten paremmalla omatunnolla taas alkaa värjäilemään lisää lankoja, kun saa näitä vanhoja värjäilyjä pois kaapista. ;)

Kiitos vierailustasi ja mukavaa viikon jatkoa!

Pieni välityö

Tulin tehneeksi pienen välityön vähän niin kuin puolivahingossa tai suunnittelematta. Lauantaina, kun olin lähdössä messuille, tarvitsin bussimatkalle jonkin käsityön, mutta kesken oli ainoastaan edellisessä postauksessa esitellyt sukat, ja ne olivat melkein valmiita. Enkä halunnut niin isoa käsityötä ottaa laukkuun, koska halusin kantamusten säilyvän mahdollisimman vähissä. Niinpä nappasin pikkunöttösen Nallea kaapista ja junasukkien ohjeen, ja näitä sukkia sitten aloittelin bussissa ja eilen kutaisin valmiiksi.

Junasukat

Tehty ajalla: 13.-14.10.2012

Malli: Junasukat SK 2/2012 nro 50, sovelsin ohjetta Nalle-langalle ja noin 1-vuotiaalle sopivaksi

Suunnittelija: Kerttu Latvala

Lanka: Novita Nalle Kool Aid -värjätty Pink Lemonade + Soarin' Strawberry + valkoinen pohjaväri (011)

Langankulutus: 44 g

Puikot: 3 mm

Koko: noin 1-vuotiaalle

Muuta: Myyjäisiin tms.

Ohjeen lanka näkyi olevan ohuempaa ja koko pikkuvauvalle, mutta vaikka vähensin ympärysmitasta vähän silmukoitakin, niin Nallella kutoessa näistä tuli noin vuoden ikäiselle sopivat. Laitan nämä johonkin myyjäisiin kaupaksi, eiköhän lasten sukille aina käyttäjä löydy. Lanka on sitä samaa, jota kuopuksen kanssa värjäsimme viime talvena, hänen sukkansa samasta langasta ovat kyllä olleet ahkerassa käytössä ja mieluiset.

Mukavaa tätä viikkoa! :)

 

Mustasukkaisuutta

Äitini ihmetteli toissapäivänä meillä käydessään, miten kummassa minä kudon jotain mustaa. Äiti itsehän kutoo paljonkin mustia sukkia ja piristää niitä välillä jollain reippaalla harmaalla tai räväkällä tummansinisellä. ;) Mutta minun sormieni lävitse ei juurikaan mustaa lankaa kulkeudu. No, syy tähän ilmiöön on ihan vain se, että kysyin eräältä läheiseltäni, minkä väriset villasukat hän haluaisi löytää lähitulevaisuudessa lahjapaketistaan. Kun hän vastasi haluavansa mustat sukat, niin ei kait siinä auttanut muu kuin alkaa niitä tekemään. Siinä siis selitys mustasukkaisuuteen. ;)

Joku lukijoistani saattaa kummeksua, miksi esittelen lahjaksi menevät sukat blogissani jo nyt. Itse puolestani en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi ihmeessä lahjan pitäisi olla saajalleen yllätys tai tarkoin varjeltu salaisuus? Minusta ainakin on mukavampaa kysyä lahjan saajan toiveita kuin antaa jotain, mikä menee ihan saajan mieltymysten vastaisesti. Ja jos joku tietää jo saavansa jossain vaiheessa minulta mustat sukat, niin onko siitä niin haittaa, jos niiden kuva välähtää blogissani jo muutamia kuukausia aiemmin? Enhän sitäpaitsi edes kerro tässä yhteydessä lahjan saajan nimeä, saattaahan joku toinenkin olla toivonut minulta mustia sukkia... ;) Enkä usko, että lähipiirini edes lukee tätä blogiani, ja jos lukee niin entä sitten - jos aikuinen ihminen vetää herneen nenäänsä siitä, että hänen lahjansa on esitelty blogissani etukäteen, niin kärsiköön sitten tukkoisesta sieraimestansa. ;) Ja kun tämä on käsityöblogi, niin minusta itsestäni on mukava esitellä täällä valmistuneet käsityöni heti tuoreeltaan, koska tykkään itse siitä, että blogit päivittyvät tiheään ja niissä on tasaisesti valmiita käsitöitä esillä. Joskus hieman harmittaa lukea blogeista, että "onhan täällä valmistunut viime viikkoina paljonkin käsitöitä, mutta koska ne kaikki ovat hys-hys-juttuja, niin niitä ei voi täällä näyttää". Sitten muutaman kuukauden päästä voivotellaan, että "teinhän minä tässä viime kuukausina kymmeniä juttuja lahjoiksi, mutta unohdin ottaa niistä kuvat, ja nyt ne on sitten jo annettu eteenpäin, voi-voi". Kukin toki tekee tavallaan, ja tämä on minun tyylini. Joskus olen itsekin tehnyt toisin ja hyssytellyt lahjaksi meneviä juttuja lahjan antamispäivään saakka, mutta en ole enää aikoihin jaksanut välittää moisista pikkuseikoista. ;)

Sitäpaitsi itse sain aikoinaan 8-vuotislahjaksi äidiltä valtavan ison paketillisen sähkönsinistä akryylilankaa! Vuosi oli -85, eli se selittää sekä sähkönsinisen että akryylin. ;) Ja kun ihmettelin tätä varsin persoonallista lahjavalintaa 8-vuotiaalle, niin äiti selitti, että hän kutoo näistä langoista minulle paidan ja se on se lahja. Näin jälkiviisaana ajattelen, että olisin paljon mieluummin vaikka katsonut synttäreitäni edeltävinä kuukausina äitiä kutomassa minulle puseroa, ja löytänyt sitten muka-yllättyneenä valmiin puseron lahjapaketista synttäriaamuna, kuin katsonut sitä kutomista jälkikäteen, kun varsinaisesti synttäripäivänä en saanut sitten mitään konkreettista (paitsi Dingo-paidan, mutta en muista, sainko sitä edes äidiltäni vai joltakulta muulta perheenjäseneltäni). No, ehkä äidilläni oli tullut viime hetken lahjapaniikki, ja teki silloin tällaisen ratkaisun, kun ei olisi kuitenkaan ehtinyt saada sitä paitaa ajoissa valmiiksi. :)

No, minulla ei ainakaan ole viime hetken lahjapaniikkia, sillä nämäkin mustat sukat ovat todella hyvissä ajoin valmiina annettavaksi jollekulle läheiselleni joskus kaukana lähitulevaisuudessa:

Köynnössukat

Tehty ajalla: 4.-13.10.2012

Malli: Novita Sukkalehti 2011 malli T

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7 veljestä musta (099)

Langankulutus: 190 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Lahjaksi

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet sukat paremmin!

Sukat ovat todellakin mustat, kuten kuvakollaasin vasemman ylänurkan kuva parhaiten kertoo. Muissa kuvissa väri taittuu harmaaseen päin, mutta niistä saa paremmin selvää tuosta kuviosta. Vaikka musta väri on aina hankala neuleissa: sitä ei tahdo nähdä kunnolla ja sitä on vaikea kuvata blogiin. Parhaani olen näiden kuvien suhteen kuitenkin yrittänyt. :) Näitä sukkia aloittaessani sain myös todeta, että musta ei aina ole vain mustaa, vaan siinäkin voi olla jopa erilaisia mustan sävyjä. Minulla oli nimittäin yksi vajaa kerä mustaa 7 veljestä eri värjäyserää ja sitten kaksi täyttä kerää, jotka olivat keskenään samaa värjäyserää. Kun vertasin näitä värjäyseriä keskenään, niin se vajaa kerä oli selvästi ruskeanmustaa, kun taas täydet kerät olivat enemmänkin sinisenmustia. Sen verran selvä oli ero näiden mustan sävyjen välillä, etten olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni niitä samaan neuleeseen. Siispä nämä sukat on tehty niistä täysistä keristä, ja nyt minulla on sitten kolme vajaata mustaa kerää, joista yksi on erisävyistä mustaa. Täytyykin olla jatkossa tarkkana noiden jämäkerien käytön kanssa, etteivät mene mustat vallan sekaisin! ;)

Sukkien neulomisprosessi kertoi taas minulle paljon siitä, miten tämä sairauteni - mikä se sitten mahtaakaan olla nimeltään - vaikuttaa rakkaimpaan harrastukseeni. Sillä oli näiden tekeminen selkeästi työläämpää kuin yleensä. Toki mallikin oli haastava, mutta olen tämäntyyppisiä tehnyt kyllä ennenkin ilman, että se olisi tuntunut vaikealta. Kudoin molemmat sukat yhtä aikaa, mutta kuitenkin tavallisilla sukkapuikoilla, sillä magic loopia en ole kokenut oikein omakseni. Tein aina yhden työvaiheen kummastakin sukasta valmiiksi, koska en olisi muuten ikinä muistanut, miten olin edellisen sukan tehnyt, enkä näe mustasta sukasta laskea esimerkiksi kerroksia. Nämä sukat kudottiin varpaasta alkaen, ja terän neulomisessa ei tuntunut olevan mitään ihmeellisempää. Ne valmistuivat itseasiassa ihan nopsasti ja vaivattomasti. Tiimalasikantapää toi ensimmäisen haasteen, vaikka olen tiimalasikantapäitä neulonut aiemmin jo aika paljonkin ja se on tuttua hommaa. Mutta siinä on se ikävä puoli, että jos nostettu silmukkapari tippuu puikolta, niin sitäpä ei saa enää siististi nostettua takaisin, vaan kantapää menee purkuun. Ja näitä kantapäitä tein kyllä sen ansiosta aika moneen kertaan, yksi kokonainen päivä meni kantapäiden väkertämiseen. Varsihan oli sitten oma haasteensa, ja koska vahvempi käteni on muuttunut sairastumiseni myötä heikommaksi kädekseni, niin tuntui jopa, että jouduin käyttämään valtavasti voimaa noiden kuvioiden neulomiseen. Kaikenhuipuksi mallin seuraaminen oli tavallista haastavampaa, koska minulla välillä näkö sumenee, ja oikealla rivillä pysyminen oli ihan oma temppunsa. Onneksi toista sukkaa tehdessäni kuuntelin samalla äänikirjaa ja hoksasin laittaa sen cd-levyn kirkkaan muovisuojan mallipiirroksen päälle, se helpotti oikealla rivillä pysymistä. Ja olihan silloin kyseessä jo toinen sukka, eikä tarvinnut niin enää ihmetellä, että mitenkäs tämä kohta tehdään.

Eilen minulla oli oikeastaan kudottavana enää kumpaankin sukkaan 10 kerrosta joustinta sukan suuhun, ja ajattelin tekaista sen puolentoista tunnin elokuvan katselun aikana. Yleensähän minä kutaisen yhden elokuvan aikana suunnilleen kokonaisen sukanvarren (tai viime keväänähän pimeässä elokuvateatterissa ehdin Titanicin aikana tehdä kokonaisen sukan sokkona!), mutta nyt sain tosiaan elokuvan aikana tehtyä vain 12 kerrosta maailman simppeleintä neulosta. Jotain se kertoo kyllä käteni toiminnan heikentymisestä. Nuo ovat sellaisia juttuja, joita ei oikein lääkärille voi selittää, mutta sillä on iso merkitys minulle. Toki jo elokuussa, kun menin lääkäriin valittamaan lähinnä oikean jalan ongelmia, hän kysyi minulta, onko käsissä tuntunut mitään muutosta, niin vastasin, että itse asiassa juuri äsken tuolla odotushuoneessa kutoessani huomasin, että se sujuu hitaammin kuin aiemmin. Mutta olen niin kiitollinen siitä, että pystyn ylipäätään tekemään käsitöitä, vaikkakin nykyään vasen käsi on neulomisessa selvästi oikeaa aktiivisempi. Ja tällaisen normaalia haastavamman sukkaparin valmistaminen - ja vielä neulojan kannalta maailman epäystävällisimmästä väristä! - oli kyllä minulle huippusaavutus tällä hetkellä. Kyllä elämässä pitää haasteita olla, ja minähän olen vakuuttanut, että kutimet pysyvät kädessäni niin kauan kuin henki minussa pihisee. ;)

Tänään olisi taas houkuttelevan ihana syksyinen ulkoilusää, mutta tämä päivä taitaa mennä lepäillessä. Onhan kuitenkin viikon virallinen lepopäivä. Syksy ja sunnuntai on ehkä maailman paras yhdistelmä. :) Ihanaa syyssunnuntaita siis sinullekin!

 

Possumessut

Ei, en käynyt Sikapäivillä, vaikka otsikko voisi siihen viitatakin. Sitäpaitsi ne taisivat jo loppua. En ole koskaan jaksanut kiinnostua noista sika-/hullut-/shokki-/varastontyhjennys/jne. päivistä. Ostan silloin kun tarvetta on, hinnasta riippumatta. Jos jotain täytyy ostaa vain siksi, että se on sillä hetkellä tarjouksessa, niin todennäköisesti en sitä edes tarvitse.

Kädentaitomessut on sitten vähän eri juttu, ja niillähän minä nytkin kävin, vaikka arvasinkin, etten tämän vointini vuoksi siellä jaksa juuri ollakaan. Toisaalta minusta on ihan hyvä käydä välillä kaupassa, kirjastossa tms., jotta tiedän, missä tämän sairauteni kanssa mennään. Kotona levätessä saattaa tulla sellainen olo, että kyllähän tässä pärjäillään ihan hyvin, mutta kun sitten käykin jalkeilla tunnin tai pari, niin todellisuus iskee aika rajusti vastaan. Ja kun ei tämä lepäilemällä ohikaan näytä menevän. Päällimmäinen tunnelma messuilta oli se, että Ouluhallin lattia on alkanut keikkua sen jälkeen, kun viimeksi siellä kävin vajaa kaksi kuukautta takaperin. Aika moni muukin paikka keikkuu nykyään. Messuilla oli paljon väkeä ja paljon tavaraa, mutta minulla meni keskittyminen lähinnä pystyssä pysymiseen. Väsytti enemmän, mitä kotoa lähtiessäni olin uskonut. Mutta tulipahan nyt käytyä, eikä sen puolesta harmita yhtään.

Possumessut-otsikko tulee siitä, että lähdin messuille vain yhden possun takia:

Viime syksynä possu oli ostoslistallani, mutta Teddysetin tädillä oli ollut kankaantoimitusongelmia, niin hänellä ei silloin possuja ollut valmiina. Sovimme, että hän toisi possuja Ouluun myöhemmin syksyllä oleviin myyjäisiin, mutta minä sekoitin kahdet myyjäiset keskenään, enkä sitten hoksannut mennä oikeaan tapahtumaan possua ostamaan. Eilen mietin messuille lähtemistä ja muistin tuon possuasian, joten laitoin Teddysetin tädille viestinä kysymyksen, onko hänellä possua matkassaan, ja kun hänellä oli niitä kaksikin mukana, niin pyysin laittamaan minua varten toisen possun syrjään. Niinpä tämä hehkuvan pinkki söpöläinen odotti minua tänään Teddysetin kojulla. Näin minulla alkaa olla sitten viimein koko maatila kasassa Teddysetin valmistamana. Ja muutama maatilaan kuulumaton hahmokin minulta löytyy, on näitä jo reippaasti toistakymmentä kappaletta vuosien varrella ostettu, ensimmäisen taisin ostaa 10 vuotta sitten, kun Teddyset kävi Jyväskylässä meidän koululla näitä myymässä. Niin, tämä possu on siis käsinukke, ja työkäyttöä varten minä näitä ostelen, jos joku tätä asiaa ihmettelee. :)

Teddysetin täti on kyllä ihana, sillä hän muistaa minut jo vuosien ajalta - no, jos olen kymmenen vuoden ajan häneltä joka vuosi ostanut yhden tai kaksi käsinukkea, niin aletaanhan siinä jo tutuiksi tulla. Mutta että hän muistaa vielä, mitä eläimiä tai hahmoja olen häneltä ostanut ja senkin, mitä minulla oli vuosi sitten messuilla ylläni! :) Minä luulen, että ei tämä possu viimeiseksi ostoksekseni jää, sillä haaveissa olisi ostaa valkoisen kanan kaveriksi musta kana ("Se musta ja kana ja se valkoinen kana ne tulivat kukkoa vastaan..."), joka voisi myös tarpeen tullen leikkiä kukkoa ("Kukko ja kana saunassa..."). Tänään en kuitenkaan mustaa kanaa nähnyt, mutta täytynee laittaa vaikka joskus Teddysetille toivomusta, että tällaisestakin haaveilen. :) Nämä käsinuket ovat todella laadukkaita, kuten kuvastakin huomaa, sillä tämäkin possu istuu tukevasti itsekseen pystyssä, eli se käy tarvittaessa vaikka ihan tavallisesta pehmoeläimestä. Ja kun ne on käsityönä tehty, niin jokainen eläin on vähän omannäköisensä. Kyllä kotimaisesta käsityöstä kannattaa vähän maksaakin. Minä käytän mielelläni töissä sellaista käsinukkea, jonka voi antaa lapselle syliin halittavaksi, ja jonka voi nakata kotona pesukoneeseen, kun pehmo alkaa olla tarpeeksi maistellun näköinen. :)

Teddysetin koju oli siis ensimmäinen, johon hoipertelin messuille päästyäni, ja sen jälkeen alkoikin olla jo sellainen olo, että voisi lähteä kotiin. Urheasti kuitenkin kiersin messut, vaikka hetken aikaa luulin jo, että messuiluni päättyy vartti sen jälkeen kun maksoin itseni sisälle. Siellä nimittäin alkoi soida palohälytin! Olin silloin juuri eräällä kojulla ja tuumasin myyjälle, että eiköhän tuo ole väärä hälytys ja varmastikin täällä kuulutetaan, jos on tarvetta lähteä mihinkään. Pari kuulutusta ehti tulla, että palohälytyksen syystä selvitetään joten pysykää paikoillanne (siis hei, sehän se typerintä olisi, että tuollaisessa massatilaisuudessa ihmiset alkaisivat rynnätä paniikissa ulos, vaan kyllä silloin noudatetaan turvallisuudesta vastaavien antamia ohjeita!), ja kun hälytys lakkasi soimasta, tuli kuulutus, että hälytys oli aiheeton.

Messujen kiertely jatkui, ja oikeastaan pysähdyin vain muutamille kojuille. Tein tällä kertaa niin, että kiersin ensin koko messualueen ja palasin sitten ostamaan ne, mitkä tuntuivat kiinnostavilta, ja jotka ylipäätään vielä muistin kiinnostaneen minua. Esimerkiksi eräät pinkit lampaannahkatossut unohtuivat minulta samantien, ja muistin ne vasta kotona, kun vedin jalkaani samanlaisia, mutta vanhoja ja kuluneita harmaita. Todennäköisesti en sitten kokenut niitä tossuja todella tarvitsevani, koska ne unohtuivat niin nopeasti. Tuon possun tosiaan ostin samantien, mutta loput ostokset palasin hakemaan kierroksen päätyttyä. Systeemi oli hyvä siksikin, että sai pidettyä budjetin kurissa, sillä lähdin tosi pienellä budjetilla liikkeelle, enkä sitten lopulta kuluttanut sitä edes kokonaan, ja possuun upposi muutenkin jo puolet käyttämästäni summasta.

Lankaostosten suhteen ajattelin, etten välttämättä osta mitään lankaa, koska minulla on viimevuotisetkin messulangat vielä korkkaamatta. Somikin kojulle palasin hiplaamaan Austermann Stepiä, jota olisin halunnut kahdessakin eri värissä, mutta sitten ajattelin, että Somikki on täällä Oulussa, ja voin käydä heillä ostoksilla ihan milloin vain haluan. Vähän samalla periaatteella ohitin muutkin paikalliset kauppiaat. Nämä Regian langat minulle myi Kippovalimo Böök Lankakuppila. Ihastuin tähän värimaailmaan, ja tajusin vasta kotona, että näissä väreissä on jotain hyvin samaa kuin vastikään tekemissäni villahousuissa. Lempivärejäni siis. :) Ostin näitä kolme kerää á 50 g, eli näistä pitäisi saada pitkävartiset sukat, kun tämä on suunnilleen 7 veljeksen paksuista. Jotenkin tämä paksumpi sukkalanka houkutteli nyt enemmän kuin ohut Step tai muu vastaava ohkainen. Niitä ohkaisiakin kun on tuolla kaapissa vaikka millä mitalla, en vain jaksa niitä oikein kutoa sukiksi.

Tyykin kojulla myytiin perinteisesti Virkkukoukkusen tuotteita. Olen käynyt heidän verkkosivuillaan tutkimassa erityisesti mukeja, ja arponut mielessäni, sopisiko minulle paremmin virkkuu- vaiko neuleaiheinen muki. Tänään minulla oli ylläni kuvassa taustalla näkyvä isoäidinneliötunikamekko, ja ostokset pakkasin niin ikään kuvassa vilkkuvaan isoäidinneliökassiin. Aika nopeasti niitä kahta käsityöaiheista mukia vertaillessani totesin, että tämä muki taitaa sopia asuuni. :) Palasin kuitenkin vasta ihan lopuksi hakemaan tämän mukini, ja onneksi se siellä vielä minua odotti.

Oon koukussa virkkailen ja värkkäilen.

Mukiksi tämä oli hieman hintava, joten tätä täytynee kohdella nyt asiaankuuluvalla arvokkuudella ja juoda siitä vain lempiteetä. :)

Taisin tahattomasti narrata, kun väitin kiertäneeni ensin koko messualueen ja sitten vasta palanneeni tekemään ostokset. Kyllä minä nämä nekut ostin heti, kun Hunajalähde-kojun ääreen osuin. Mutta nämä eivät olleet niin iso ostos, etteivät olisi budjettiini mahtuneet, olivat siis vain 80 senttiä kappale. Lapsille tuliaisiksi toin, ja tykkäsivät.

Huomasin, että moni suosikkikauppani puuttui messuilta, sillä monena vuonna olen ostanut aina vaan samoilta liikkeiltä tuotteita, ja nyt niitä ei tuolla ollut. Hyvin moni lankakauppias oli jättänyt tulematta kauempaa Suomesta, mikä harmitti sinänsä, koska näiden paikallisten yritysten tuotteita saa tosiaan käytyä hankkimassa milloin vaan kaupungilla liikkuessa. Oulussa on kyllä nykyään niin laaja lankatarjonta, että eipä siihen enää juuri ole mitään lisättävää kauempaa tulevilla messumyyjillä. Muutenkin tuntui, että nyt oli vähemmän tarjontaa meille käsityöharrastajille sekä neulonta/virkkuupuolella että ristipistopuolella. Askartelusysteemejä tuntui olevan enemmänkin, mutta niiden kojujen äärellä parveili niin paljon ihmisiä, etten jaksanut edes tutkia niitä tarkemmin. Ehkä tuollainen helmi- yms. koruaskartelu on tällä hetkellä nousemassa suosikkiharrastukseksi, minä vaan en ole siihen puoleen jaksanut enää edes tutustua, kun näissä muissa kädentaidoissa tuntuu olevan jo riittämiin. Valmiita tuotteita näkyi olevan myynnissä samaan tapaan kuin ennenkin, mutta niitä en jaksanut tutkia edes ideoita poimiakseni. Aika sumussa sen messualueen läpi kuljin.

Päälläni ollut isoäidinneliötunikamekko ja siihen sopivat polvimittaiset pitsisukat keräsivät katseita ja huomautuksiakin. Itse asiassa jo aamulla käydessäni ruokaostoksilla lähikaupassa joku tuntematon ihminen kommentoi, että "sulla on mahtava hame". :) Messuilla joku nainen kysyi minulta säärystimien tekoon vinkkiä, kun näki minulla pitkävartiset sukat. Minä tuijotin sukkiani ja tuumasin, että minulla ei ole kyllä enää mitään muistikuvaa, miten olen nämä tehnyt, mutta näkyy noissa olevan jotain pohjekavennuksia... ;) Toivottavasti olin kysyjälle avuksi.

Tuttuja kasvojakin vilahti ja parin tutun kanssa jutustelinkin, mutta se oli täysin heidän ansiotaan, kun he bongasivat minut. Huomasin nimittäin, että jotkut ihmiset näyttivät tutuilta, mutta muuten päässä sitten löi tyhjää, että mistähän minä tuonkin tunnen, kunnes kyseinen henkilö olikin mennyt jo ohitse. Taidan olla siinä mielessä jo oululaistunut näiden täällä viettämieni reilun kuuden vuoden aikana, että tuttuja alkaa tulla niin käsityöpiireistä kuin työnkin puolesta tai sitten lasten päiväkodin tai koulun kautta. Sitten kun näkee ihmisen jossain eri ympäristössä kuin normaalisti, niin ei heti hoksaa, että onkohan tuo joku mun blogituttu vai joku paikallinen tv-julkkis vai joku jonka mää oikeasti tunnen. ;) Joten anteeksi kaikille, joita en tajunnut tervehtiä! :D

Messuilla meni aikaa reilusti vähemmän kuin aiempina vuosina (tarkistin viime vuoden postauksesta, että silloin olin kierrellyt messuja 5 tuntia 15 minuuttia!). Ehkä sellaiset puolitoista tuntia meni kiertäessä ja sen jälkeen oli pakko hetkinen levähtää teekupposen ääressä ennen kuin lähdin metsästämään kotiin menevää bussia. Varasin ostoksiani varten mukaan kaksi kassia (viime vuonna tulin kotiin neljän täyden kassin kanssa...), ja niistä vain toiseen tuli tavaraa. Mutta ihan riittävästi messuilua tässä oli minulle tällä kertaa. Eikä tarvitse harmitella, että tuli ostettua jotain ihan pöljää ja harkitsematonta. ;)

Hauskaa messupäivää teille, ketkä vierailette siellä sunnuntaina! :)

 

Ristipistoja ja muuta perjantaihöpinää

Hassua, että juuri kun pitkästä aikaa taas innostuin ristipistoista, ja oma terveydentila sallii niiden tekemisen paremmin kuin vaikkapa neulomisen, niin sitten niitä ristipistoja alkaakin tulvia sisään ovista ja akkunoista. ;) Eilen tuli paketti Margarethalta, ja tänään tavallaan samalta suunnalta, mutta ihan eri kanavaa pitkin:

Äitini tuli tänään käymään, sillä meidän koululainen on ollut pari päivää kuumeinen, ja minun piti päästä tänään lääkäriin, enkä uskaltanut jättää koululaista kotiin yksin useaksi tunniksi. Äiti olisi muutenkin tullut lähiaikoina meille, joten rohkenin pyytää häntä senkin vuoksi ajamaan aamuhämärissä 150 kilometriä. Jäin kyllä taas kerran selkeästi saajapuolelle tämän vierailun osalta, sillä sain paitsi lapsen hoidon myös pakastimen täyteen marjoja, ison pussillisen omenoita, koko perheelle monenmoista muutakin herkkua, ja odottipa täällä kotona lämmin keittokin hellalla, kun palasin lääkäristä, tosin siihen kaivoin tarvikkeet ihan omasta pakastimesta, kun tein aamulla tilaa niille marjoille. ;) Ja lisäksi sain vielä tämän ristipistopakkauksenkin. :)

Tämähän on alunperin Margarethalta jollekulle tullut tai tilattu, ja tämä joku ei ollut sitten vissiin kokenut pakkausta itselleen tarpeelliseksi, joten hän oli antanut sen seurakunnan lähetyssihteerin matkaan, josko hän löytäisi sille halukkaan ottajan. Näitä pakkauksia oli sitten ollut useampikin tarjolla jossain lähetystilaisuudessa, joissa äitini nykyään hyvinkin ahkerasti kulkee. Äiti oli ottanut yhden pakkauksen minulle ja jotakin tästä myös lähetystyön hyväksi maksanutkin. Katsoin heti tuota liinan kuvaa ja tuumasin, että taisi äiti valita kuvan ihan omien mieltymystensä mukaan, sillä kyllä minä tämän voisin äitini pöydälle kuvitella enemmän kuin omalleni. ;) Sellaisen vihjeenkin olin kuulevinani, että josko hän tämän sitten saisi takaisin vaikka 70-vuotislahjana tai äitienpäivänä ennen sitä. Hetken mietittyäni tajusin, että eihän tässä ole tosiaan enää kuin yksi äitienpäivä ennen äitini 70-vuotispäivää! Eli ehkä tämä pitäisi sitten laittaa työn alle lähiaikoina, jos meinaa reilussa vuodessa saada tämän valmiiksi.

Toisaalta, jos tätä ikävällä tavalla siunaantunutta ylimääräistä käsityöaikaa alkaa olla enemmältikin, niin saahan näitä puuhapakkauksia minulla kaapissa olla. Tänään jatkettiin sairaslomaa taas kolmella viikolla, näin ollen reilun viikon päässä odottanut vuosilomakin siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Ensimmäistä kertaa verikokeissa näkyi "jotain", mutta niin vähäistä, että asia menee lähinnä seurantaan, eli kokeissa näkynyt arvo oli juuri ja juuri raja-arvon yläpuolella. Ei siis tullut vastausta vielä siitäkään. Sen sijaan Oysista tulee lähipäivinä tieto, milloin pään magneettikuvaus on, ja jos olo pahenee ratkaisevasti, niin sitten suuntana on neurologian päivystys. Työterveyden puolella sitten tutkitaan veriarvoja ja sen sellaista. Näillä mennään! Eiköhän tässä lääkärit tee sen minkä voivat ja mitä resurssit antavat myöten. Tiedän myös, että varmasti ne toiset, jotka ovat jonossa kuvauksiin ennen minua, ovat samanlaisessa tai pahemmassakin tilanteessa ja varmasti pidempään odottaneet, enkä minä voi heidän ohitseen mennä. Kun ei tässä varsinaisesti hengenhätää ole, ainoastaan erittäin huono olo suurimman osan ajasta.

Olen tässä arponut pitkään, lähdenkö käymään Oulun Kädentaitomessuilla viikonloppuna. Alkuperäinen tarkoitus oli, että äitini lähtee sinne mukaani, mutta hän sitten päättikin lähteä jo tänään takaisin kotiinsa. Ja muutenkin arveluttaa lähteä tässä kunnossa yhtään mihinkään. Mutta mieltäni jäi kaivelemaan eräs possu, jonka olisin halunnut ostaa viime vuoden messuilta, mutta sitä ei siellä silloin ollut, enkä sitten muistanut mennä seuraavaan myyntitapahtumaan, jossa myyjä oli täällä Oulussa. Niinpä laitoin hänelle tänään tekstarin, että mahtaako hänellä olla yhtään possua matkalla Ouluun, koska tuloni messuille riippuu nyt ihan siitä. ;) Ja kuulemma kaksi possua hänellä on mukanaan ja voi laittaa toisen niistä minulle jemmaan. Siispä possu ratkaisi asian, ja messuille menen jompana kumpana päivänä. Mutta mitään pitkää shoppailureissua siitä ei voi tällä kertaa tulla. Ketkä lukijoistani ovat aikeissa mennä messuille ja kumpana päivänä? Ja haluaisiko joku yksinäinen shoppailija kenties tehdä toiselle yksinäiselle, mutta hieman huonovointiselle shoppailijalle seuraa, vaikka kahvi/teekupposen ääressä? ;)

Vielä loppukevennyksenä Oulun ehkä tämänhetken kuumin puheenaihe, ainakin meidän mielestä, koska puheenaiheen kohde näkyy suoraan meidän olohuoneen ikkunasta, ja ovat varmasti monessa kuvassa vilahtaneet taustalla täällä blogissakin, ainakin niissä kuvissa, joissa valmis neule on kuvattu parvekkeella:

Meillä oululaisilla on nykyään omat kaltevat tornimme. Vanhoja SOK:n myllyn siiloja on koitettu viime aikoina räjäyttää moneenkin otteeseen. Tässä parin viikon takaisessa videossa Kalevan sivuilla pari tornia kaatuu niin tyylikkäästi, etteivät edes Hollywoodin tietokoneilla tehdyt tehosteetkaan vedä tälle vertoja. Sen jälkeen räjäytykset ovat olleet lähinnä fiaskoja, ja tänäänkin paukahti kunnolla taas kahdesti. Tulos näkyy näissä meidän parvekkeelta otetuista kuvista, ja jysäytykset tuntuivat kyllä meilläkin asti. Ja näkyypä Kalevan sivuilla olevan videoitakin elokuvien jatko-osamaiseen tyyliin: Osa 1 ja Osa 2. Jäämme odottamaan loppuhuipennusta, milloin se sitten tuleekin. Isäntä meinasi, että jätettäisiin nämä siilot tällaiseksi, niin saataisiin Ouluun uusi turistirysä - minä tuumasin, että "turistirysä" ei taida tarkoittaa sitä, että nähtävyys rysähtää turistin päälle... ;)

Hyvää viikonloppua!

 

Paketti

Eilen alkuillasta puhelin piippasi tekstiviestin merkiksi. Tai no eihän minun puhelimeni piippaa, vaan tekstiviestin tullessa puhelin laulaa kuopuksen äänellä: "Lä lälä lä lä lä lä!" ;) Joka tapauksessa Itella laittoi minulle viestiä, että Ateljé Margarethan pakettini on noudettavissa postistani. Ihmettelin suuresti, sillä juuri viime viikolla selailin Margarethan kuvastoja todetakseni, että tällä kertaa en tee sieltä tilausta. Sitten ajattelin, että tietysti olen unohtanut peruuttaa kerhokäsityöni; minä siis kuulun siihen Margarethan kerhoon myös, ja joskus se peruutus on unohtunut tai ei ole mennyt perille. Hetken asiaa mietittyäni aloin hämärästi muistaa parin kuukauden takaisen tilanteen tästä kerhokäsityön "perumisesta", ja jonkinlainen muistikuva oli siitä, että olisinkin jotain sieltä tilannut peruutuksen sijaan, ja lopulta jopa muistinkin, mitä olin tilannut. ;) Tuon kerhon kautta kannattaa tilata sen puolesta, että siinä ei koskaan ole toimituskuluja ja hinnatkin ovat yleensä Margarethan normihintoja vähän halvemmat, ja jotenkin noin muistin sen tilauksen itselleni perustelleeni silloin pari kuukautta sitten.

Joten ei kun isännälle koodi mukaan, ja tänään hän sen pakettini toi tullessaan töistä kotiin. Olikin paljon isompi paketti kuin olin odottanut, sillä olin mielessäni kuvitellut tilaamani jutun hieman pienemmäksi...

Tiedättehän ne sellaiset söpöt pienet lumihiutalepallerot, kun niitä ravistaa, niin niiden sisällä alkaa sataa lunta? :) Minun elämäni varmasti yksi suurimmista tragedioista on se, etten ole koskaan tuollaista palleroa omistanut, vaikka lapsena haaveilin sellaisesta kovasti. Ehkäpä juuri sen vuoksi halusin tilata Margarethasta tämän pallon sekä ristipistotyön, joka laitetaan pallon sisälle, molemmille puolille tulee eri kuva. Yllätys oli vain se, että kun kuvittelen tuon systeemin aika tavalla pienemmäksi, niin sieltä tulikin tuollainen noin 15 cm korkea systeemi. No, nyt minulla joka tapauksessa on lumihiutalesysteemi! Kun vain vielä saisin pisteltyä nuo kuvat. Kenties jo tulevaksi talveksi?

 

Pistelyn ilo jatkuu

Pari päivää sitten esittelin kuopukseni 1-vuotiskuvaa esittävän ristipistotyön, jota innostuin tekemään nyt, kun pistely tuntuu sopivan minulle neulomista tai virkkaamista paremmin. Innostus on jatkunut, ja toinenkin värisävy on nyt valmiina.

Ylhäällä (tai näytöstä riippuen vasemmalla) on tilanne sunnuntaiaamuna ja alhaalla (tai oikealla) tilanne tiistai-iltana. Kivasti alkaa tuohon kuvaan tulla ilmettä. :) Ja apulankojakin on saanut vähentää reilusti.

Kommentissa mainittiin tuosta tavastani tehdä yksi väri kerrallaan valmiiksi asti. Minullakin on kyllä tapana vaihdella sitä, miten noissa pistelytöissäni värejä vaihdan. Pienissä töissä tykkään tehdä yhden värin kerrallaan, ja vaikkei tämä nyt ihan pienimmästä päästä olekaan (pistelyalue 100x130 ruutua), niin tässä tuo tapa tuntuu hyvältä siksi, että tässä on tosiaan saman värin eli harmaan kuutta eri vaaleusastetta, ja jos tekisin tämän jotenkin muuten, niin todennäköisesti menisin ennemmin tai myöhemmin sekaisin noiden värien ja etenkin mallissa olevien symbolien kanssa. Mutta sitten taas työstä riippuen saatan tehdä jollakin toisella tavallakin, riippuen vähän siitä, miten paljon yhden värin kanssa pitäisi hypellä. Tai jos on monisivuisia ohjeita, niin teen mielelläni yhden sivun ensin kokonaan valmiiksi ennen kuin siirryn seuraavalle sivulle. Tosin tämäkin ohje on neljällä eri A4:lla, mutta sen verran pieni on kuitenkin valmis työ, ettei tässä ole ongelmaa seurata ohjetta hetkellisesti vaikka kahdeltakin eri sivulta.

Kuvan esittämästä henkilöstä täytyy taas kertoa jotain pientä ja mieltä ilahduttavaa. Vaikka olen voinut viime viikot huonosti ja tosissaan harmittaa, etten pysty olemaan töissä enkä tekemään paljon muutakaan, niin on tämä tuonut silti mukanaan jotain hyvääkin. Vaikkapa sen, että aika monena arkipäivänä klo 17-18 kuopus köllöttelee kainalossani katsomassa lastenohjelmia. Usein kyllä itse otan siinä samalla torkut. Huomaan kuitenkin, että se on meillä tärkeä yhteinen hetki, joka ei olisi mahdollista ilman sairastumistani, sillä työpäivinä tulen kotiin aina joko hieman viiden jälkeen, jolloin on vain kova tarve päästä äkkiä syömään, tai sitten vasta joskus iltakahdeksan tietämillä. Viime viikolla eräänä iltana lastenohjelmien aikaan kuopus ihmetteli, kun minulla ei ollut yhtään lankakerää vieressäni - mikä on todella harvinaista! - sillä silloin taisi olla pistely vuorossa. Niinpä kuopus ilmoitti, että hän tarvitsee lankakerän, jota hän voi halia lastenohjelmien ajan, ja sellaisen hän kävikin hakemassa lankakaapistani. Siinä me sitten köllöteltiin sohvalla kolmestaan: minä, kuopus ja lankakerä, toinen toisiamme halaillen. Lastenohjelmien päätyttyä kuopus vei lankakerän takaisin kaappiin ja jatkoi leikkejään. :)

Yhtenä päivänä kuopus kävi halaamassa minua sohvan luona ja sanoi: "Äiti, mää en halua, että sää tuut terveeksi, koska mulla tulee sua aina ikävä, kun sää meet töihin." :( Voihan asiat nähdä noinkin. Minä vastasin lapselleni, että kyllä meillä kaikilla on sitten taas parempi olla, kun äiti tulee terveeksi ja jaksaa tehdä kotonakin asioita.

Kiitos kaikista kommenteista, valmistuneiden käsitöiden kehuista ja paranemisen toivotuksista! Hyvää viikonjatkoa teille kaikille! :)

Viheliäiset villahousut

En muista, milloin viimeksi olisi jonkun käsityön tekeminen tuntunut näin vaikealta. Ehkä syy on siinä, että toinen käteni ei toimi enää samalla tavalla kuin ennen. Tai kenties siinä, että väsyn nykyään nopeasti. Ehkä neule oli jossain vaiheessa vain liian iso ja painava työstettäväksi. Mutta sinnittelin loppuun saakka, ja olin onnellinen jokaisesta kerroksesta, jonka jaksoin tähän tehdä. Yleensä oli pakko ottaa kaveriksi joku elokuva tms., että ajatukset menisivät johonkin muuhun kuin käsityöhön. Paitsi että joskus sitten huomasi oikeasti vain katsovansa sitä elokuvaa, ja käsityö makasi koskemattomana sylissä. Ei näin ole koskaan ennen minulle tapahtunut, mieluummin sitten vaikka jättää osan elokuvasta näkemättä kuin käsityön tekemättä. ;)

Kävi kyllä mielessäni, että olisinko ikinä saanut tätä käsityötä tehtyä ilman sairastumistani, vaikka käden ongelmat osittain hidastivatkin tekemistä? Tämä ei nimittäin ainakaan enää loppuvaiheessa ollut mikään reissuneule, etenkin kun tein molemmat lahkeet yhtä aikaa. Viime viikolla täytyi jo lääkärireissuille keksiä muu neule mukaan, sillä eihän tätä saanut käsilaukkuun enää mahtumaan.

Eilen piti oikein tsempata itseä: vielä viisi kerrosta ja sitten tämä on valmis. Pitkän pitkät olivat ne viimeiset kerrokset, siltä ne ainakin tuntuivat, vaikka suunnattomastihan tekeminen helpotti siinä vaiheessa, kun kavennukset vähensivät silmukoita kolmanneksella. Yhteenompeleminen oli kaiken sen neulomisen jälkeen suorastaan nautinnollista, ja oikein harmitti, että se oli niin nopeasti ohi!

Mielenkiintoista kyllä, että olen niin pitkään haaveillut villahousujen neulomista itselleni. Olisinko ryhtynyt siihen, jos olisin tiennyt, kuinka työlästä se on? Vaikka vähemmän niissä oli neulomista kuin vaikkapa tunikamittaisessa villatakissa/puserossa, joita olen tehnyt itselleni vaikka kuinka monta! Tai suurinpiirtein samanverran tekemistä kuin neljässä-viidessä parissa villasukkia, ja kyllähän niitä nyt aina jaksaa tikutella. Mutta ehkä sitten olen oikeasti niin huonossa kunnossa, että se alkaa vaikuttaa neulomiseen. Onnekseni valitsin näihin villapöksyihin itsestäänraidoittuvan langan, sillä se jaksoi pitää mielenkiintoa yllä, kun yritin tarkasti pitää huolen siitä, että lahkeista tulee keskenään identtiset. Vaikka ei se identtisyys kyllä valmiissa työssä näy, kun toisen lahkeen etupuoli on toisen lahkeen takapuoli noin niin kuin värien läiskittymisen suhteen. Mutta säilyipä mielenkiinto tekemiseen - en olisi ikimaailmassa jaksanut tehdä näitä yksivärisenä!

Villahousut

Tehty ajalla: 17.9.-8.10.2012

Malli: Novita Talvi 2012 nro 5

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo kesäkimppu (829)

Langankulutus: 432 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: M

Muuta: Ihan kivat, mutta kuumat! :) Työläs oli tehdä.

Villahousut kyllä varmasti lämmittävät talvipakkasilla, sillä eilen illalla meinasin läkähtyä kuumuuteen pelkästään kuvien oton aikana. Elän haaveissa, että voisin näiden ansiosta talvella olla joskus hame päälläkin liikkeellä, vaikka toki ulkohousut on syytä näidenkin päälle vielä vetää. Jotain tämän kuvan tyylistä yhdistelmää ajattelin, mutta villikset sopivat varmasti myös farkkuhameen kanssa. Niin ja sukathan täytyy toki olla jalassa, mutta eilen en jaksanut kuvausta varten alkaa etsiä sopivia sukkia kaapista. Voi olla, että juuri ne näiden kanssa sopivat sukat on vielä neulomatta... ;) Itse asiassa olen joskus haaveillut tekeväni villaiset sukkahousut, mutta ehkä tämän kokemuksen jälkeen en ihan heti niitä ole tekemässä. ;)

Nyt saa talvi sitten minun puolestani tulla, kun olen vihdoinkin varustautunut itseneulotuilla villahousuilla! :) Vaikka nautitaan vielä tästä ihanasta syksystäkin. Eilen illalla oli ihan pakko päästä käymään ulkona kävelemässä, vaikkei tuo kävely minulta enää niin hyvin sujukaan. Ensin kylläkin sinnittelin näiden villapöksyjen neulomisosuuden valmiiksi, ehkä sen jälkeen tosiaan tarvitsinkin raitista ulkoilmaa. Ihana oli vähän kävellä ja ihailla niin kaunista ja värikästä luontoa. Yhtä värikästä kuin nämä villapöksyt. :) Pian tuo väriloisto peittyy valkoisen alle, mutta kaunista on sekin.

Kaunista tätä viikkoa! :)

 

Pistelyn iloa

Ristipistoja ei ole tänä vuonna pahemmin tullut tehtyä. Muutaman pienen kortin taisin tuossa keväällä pistellä, mutta isompiin töihin en ole alkuvuoden jälkeen kajonnut. Tällä viikolla tuli ajatus, että entäpä jos pitkästä aikaa pistelisin. Neulomista ja virkkaamista ei oikea käteni tahdo jaksaa kovin pitkiä aikoja kerrallaan, ja halusinkin testata, miten hyvin tai huonosti käsi toimii pikkuisen neulan kanssa. Pistely tuntuu sopivan minulle tällä hetkellä selvästikin paremmin!

Ajattelin ensin etsiä kadonnutta pistelyintoa jostain uudesta pistelytyöstä. Kävin ristipistomallien ja -pakkausten varastoani läpi (ja niitä on kyllä paljon, enkä edes vielä lehtiä muistanut selailla ollenkaan!), mutta ei niistäkään oikein mikään kolahtanut. Ehkä jonkun pienen ja helpon olisin voinut ajatella tekeväni. Sitä varastoani tutkiessa ihmettelin, kun vastaan ei tullut kertaakaan keskeneräinen ristipistotyöni, ja lopulta oli ihan pakko alkaa etsiä sitä, että mihin ihmeeseen olin sen lykännyt. Muistin, että se on kyllä jossain muovisessa minigrip-pussissa kaikkine kankaineen, lankoineen, ohjeineen, neuloineen ja varmaan saksetkin sieltä löytyy. Olisinko laittanut sen pussin sitten johonkin käsityökassiin? Mutta missä ihmeessä se kassi sitten on, kun se ei osunut silmään käsityökaapeistani, jossa kyllä kaikki on todella hyvässä järjestyksessä. Toisaalta, sen jälkeen kun viimeksi olin tuohon työhön koskenut, olen siirtänyt käsityötarvikkeet kokonaan toiseen huoneeseen ja toiseen kaappiin, joten täytyi palata ajatuksissani siihen hetkeen, kun tätä muuttoa olen tehnyt. Mihin olisin silloin voinut laittaa keskeneräisen ristipistotyön? Lopulta täytyi palata ajassa vielä taaksepäin eli jonnekin alkuvuoteen, milloin olen sitä viimeksi pistellyt. Muistin, että silloin minulla oli jokin hetkellinen ajatus pitää yhtä koria keskeneräisten töiden korina, ja kun sitten tuli neulelankoja ostettua keväällä reippaastikin, niin taisin laittaa siihen koriin odottamaan ne langat, joihin ajattelin käyväni käsiksi seuraavaksi. Mutta kun suunnitelmat tuppaavat muuttumaan, niin ehkä niitä lankoja ei sitten oltukaan työstetty, tai oli ylipäätään pitänyt vain löytää kaikille langoille säilytyspaikka, niin aika paljon siihen koriin oli lopulta niitä lankoja päätynyt. Siihen koriin kuitenkin kurkkasin, ja iloni oli suuri, kun sieltä korin pohjalta kaikkien lankojen alta löytyi minun ristipistojen projektipussukkani (olin jo unohtanut, minkä näköinen se pussukka onkaan tai että yleensä omistan sellaisen), ja sieltä sisältä siististi lajiteltuna ne mallit, kankaat, langat jne. sitä työtäni varten. Ja olinhan sitä jo alkuvuodesta kivasti työstänytkin, kun aloitin sen joskus vuodenvaihteessa.

Työn nähdessäni innostuinkin ihan vähän kokeilemaan, miltä tuntuisi pitkästä aikaa sitä pistellä, ja siitähän se innostus sitten vaan kasvoi:

Tässä työssä on kuutta eri harmaan sävyä (tai yksi niistä väreistä on puhdas valkoinen), ja eilen illalla sain ensimmäisen eli tummimman värin kokonaan valmiiksi. Aika mahtavaa, että jo tässä vaiheessa kuvasta huomaa, mitä se aikoo esittää valmiina ja henkilökin on ihan tunnistettavissa. :) Muutamia vuosia sitten tein esikoisen 1-vuotiskuvasta ristipistotyön seepian sävyissä, mutta ristipisto-ohjelma antoi ihan pieleen ne värikoodit, eikä kuva missään vaiheessa näyttänyt siltä, että se tulisi onnistumaan, vaan sinnillä pistelin sen loppuun. Tein sitten tästä kuopuksen kuvasta sekä siitä samasta esikoisen kuvasta uudet versiot mustavalkoisena, joita muokkasin itse aika tavalla ja olen vielä värisävytkin valinnut itse enkä hyväksynyt ohjelman antamia sävyjä, joten nyt näyttäisi siltä, että olen onnistumassa. Toisaalta tämä kuopuksen 1-vuotiskuva on muutenkin jotenkin selkeämpi, tästä on helpompi tehdä ristipistotyö, mutta jos tämä onnistuu hyvin, niin kyllä teen sitten samoilla väreillä myös sen esikoisen kuvan uusiksi, koska siitäkin minulla on malli jo tulostettuna ja itse asiassa kangaskin valmiiksi ruudutettu.

Tänä aamuna en edes aamupalaa ollut vielä syönyt, kun piti jo alkaa pistellä seuraavaa väriä tähän työhön... ;) Ajattelin edetä väreissä tummimmasta vaaleimpaan, eli seuraava pisteltävä väri on toiseksi tummin ja viimeisenä sitten se ihan valkoinen. Jännä nähdä, miten tämä työ tästä muuttuu, kun sävyjä tulee vähän lisää! :)

Rauhallista sunnuntaita!


 

Lehtien lentelyä edelleen

Lehdet lensivät jo alkuviikosta (ks. ed. postaus), ja niin niitä lentää vieläkin. Osasin kyllä odottaa lehtikasaa tänään, sillä torstai on yleensä viikon paras lehtipäivä, tulee monta odottamaani lehteä, vaikkakaan en itse niistä maksa mitään. ;) Eli kolme ilmaisjakelua ja yksi työnantajan maksama lehti.

Kotimaa (juurikin se työnantajan kustantama lehti) ilahdutti minua tänään suuresti tällä jutullaan:

Kuvassa juttu näkyy aika pienenä, mutta kokeile tätä linkkiä, josko siitä juttu vähän suurenisi, niin pääset sinäkin lukemaan. :)

Minusta tuossa jutussa mainituissa rukoushuiveissa on kaunis ajatus: huivi toimii lohtuna sairastuneelle tai surun koskettamalle, ja lohtuhuivin saajan puolesta on tekijä rukoillut ainakin huivia aloittaessaan. Minusta tuo sopii kyllä kaikkiin hyväntekeväisyysneuleisiin, sillä aivan varmasti jokaiseen hyväntekeväisyyteen lahjoitettuun käsityöhön on liitetty paljon toiveita ja kauniita ajatuksia lahjan saajan hyväksi - ja minä ainakin uskon, että Taivaan Isä kuulee nekin toiveet, ajatukset ja huokaukset, vaikkei niitä olisi erityisesti edes rukouksiksi ajateltu.

Itse olen saanut viime aikoina paljon viestejä erityisesti työkavereilta, että minun puolestani rukoillaan. Koen jotenkin niin omakseni Paavo Ruotsalaisen kirjoittamat sanat: "Jos et taija rukoilla, niin ikävöi, jos ett taija ikävöijä, niin sairasta Herrallen, vaikka et mitään vastausta tuntisi moneen aikaan." Tai kuten yhdessä minulle rakkaassa Siionin virressä lauletaan: "Rukoilla jos en osaisikaan, / niin ikävöidä häntä saan, / saan sairastaa taas sylissänsä. / Käy, Herra, meitä siunaamaan." (SV 314:3)

Tänään lähti lähete Oysin neurologian puolelle pään magneettikuvaukseen, mutta voi mennä aikaa, ennen kuin kuvaus tehdään. Huomenna otetaan vielä ainakin yhdet verikokeet erään aika epätodennäköisen sairauden poissulkemiseksi, mutta kun tätä koetta ehdotin, niin lääkärikin myönsi, että tässä vaiheessa aletaan kyllä jo tutkia ne epätodennäköisetkin vaihtoehdot. Asiat etenevät hitaasti, mutta etenevät kuitenkin. Kunpa vain tutkimuksiin pääsy etenisi nopeammin kuin tämä sairaus, sillä ei tämäkään ole paikalleen jämähtänyt eikä missään nimessä osoittanut merkkejä paranemiseen päin.

Mutta palataan vielä lehtien pariin. Tuo Kotimaan käsityöjuttu vain herätti minussa niin paljon ajatuksia, hyväntekeväisyysneuleet ovat niin lähellä sydäntäni!

Lääkärireissulta palatessani kävin tuossa tien toisella puolella kioskilla, josta bongasin Suuri Käsityölehden "ota yksi maksa kaksi" - tai jotain sinne päin - kimppatarjouksen, eli siinä oli uusin SK sekä viime helmikuun lehti samassa paketissa. Tuon helmikuun lehden olenkin aikoinaan lukenut kirjastossa, eikä siinä ollut kauheasti mitään innostavaa, mutta olihan siinä kuitenkin muutama kiva lapasmalli. Tuosta lehdestä löytyy myös junasukkien ohje, mikä on siinä mielessä hyvä asia, että minulla tuppaa nuo netistä printatut ohjeet aina katoavan vähän sinne sun tänne (ovat kyllä tallessa täällä kotona, mutten koskaan muista, että missä ja miten rypyssä ja repaleisena...), joten nyt kun ohje on lehdessä, niin pysyy ainakin tallessa. Tai onhan se ohje toki netissäkin tallessa. :)

Uusimmassa SK-lehdessä oli jotain kivaa, vaikka ostinkin lehden ihan kuin sian säkissä selailematta sitä ensin (se oli siis muoveissa tuon toisen lehden kanssa):

Tässä on varsin hauska hameen idea! Vanha pitsiverho on värjätty pesukonevärillä, ja sen jälkeen ommeltu hameeksi. Pitäisikin kurkata eräitä vanhoja pitsiverhojani, olisiko niissä hameainesta...

Pitsihameita lisää, nämä ovat virkattuja! :) Siis sitten kun mulle tulee se kutsu Linnan juhliin, niin tällaisen iltapuvun ehdottomasti virkkaan. ;) Muulloin ei taida oikein olla käyttöä, kun näitä juhlia ei niin hirveästi meikäläisen elämässä ole.

Kirjoneulesukkakilpailu on ratkennut! Juuri tänä aamuna kävin selailemassa SK:n nettisivuja ja etsimässä tietoa kisasta, mutta silloin siellä ei vielä ollut mitään aiheeseen liittyvää. Mutta iltapäivälläpä oli jo, käyhän katsomassa sieltä 10 parasta kirjoneulesukkaa! Oma sukkaparini ei sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon, mutta mielenkiintoista on, että näissä voittajasukissa on aivan samanlainen värimaailma kuin omissa Joulusukissani. Paitsi että, kuten miehenikin osuvasti ilmaisi: "Onhan nuo paljon paremman näköiset kuin ne sun sukat". ;) Kauniit sukat voittivat, ja upeita ovat muutkin palkitut! Onnea kaikille palkituille sukankutojille! :)

Vaikka omat sukkani eivät kisassa pärjänneetkään, lupasin julkaista ohjeen blogissani. Sukan kuvaa tai tätä linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan Joulusukkien saloihin. Linkki löytyy myös blogini sivupalkista. Jätäthän kommenttia blogiini, jos toteutat sukat tällä ohjeella. Omaan käyttöösi ja pukinkonttiin näitä saa neuloa, mutta ei kaupalliseen käyttöön.

Hyvää viikonlopun odotusta sinulle!

 

Lehdet lentää

Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on...

Tällä viikolla on kyllä lehdet lennelleet suorastaan harvinaisen tiheään tahtiin, liekö sekin syksyn merkki, vaikkei tässä tapauksessa ole edes kyse puiden lehdistä. ;)

Maanantaina sain ystävältä synttärilahjalehtiä, eilen saapui Moda, ja tänään sitten (Raita)Lampaan kanssa tekemäni lehtivaihtarin lehdet. Mitähän huomenna? ;)

Uusimpaan Modaan olin kyllä pettynyt, en löytänyt siitä oikein mitään mieleistä tekemistä. Minullehan on tullut nyt kaksi Modan näytenumeroa lahjana Suuri Suomalainen Kirjakerhon jäsenyydestä. Harmi vaan, ettei näihin näytelehtiin ole oikein osunut kivoja malleja. Keväällähän jopa parissa peräkkäisessä Modassa oli niin hyviä malleja, että ostin molemmat lehdet irtonumerona, ja se herätti toiveitani siihen suuntaan, että Moda olisi muuttunut taas enemmän mieleisekseni. Mutta näiden näytelehtien perusteella en ole nyt ainakaan tilaamassa lehteä itselleni, eli jatkan vanhaan malliin: käyn lukemassa uusimman lehden kirjastossa, ja ostan irtonumerona jos jotain kiinnostavaa löytyy, tai sitten vaikka lainaan lehden kirjastosta, jos en viitsi lehteä ihan yhden mallin vuoksi ostaa.

Toissailtana huhuilin blogissani, josko joku haluaisi tehdä kanssani lehtivaihtarit, kun minulle sattui tulemaan kaksin kappalein yhtä käsityölehteä. Raitalammas-blogin Lammas oli nopein tarjoaja, ja hänelle lähti eilen postissa se Sukat ja lapaset -lehti, kun taas itse sain kaksi virkkauslehteä. Tuo vasemmanpuoleinen lehti kiehtoi minua siksikin, että siinä on noita samoja kukkasia, joita sain isännältä synttäripäivänä. :) Oikeanpuoleisessa lehdessä on kivoja virkattuja laukkuohjeita, mikä sopii tällaiselle Kassi-Almalle varsin hyvin. En olekaan pitkään aikaan virkannut kassia... :) Lehden saksankieli ei haittaa yhtään, ostan itsekin välillä saksankielisiä virkkauslehtiä ihan vain siksi, ettei pääse tuo muinoin oppimani kieli ihan unohtumaan. Sitäpaitsi jos on hyvät mallikuvat, niin kielellä ei ole edes merkitystä. Kiitos Lampaalle vaihdosta! :)

Kiitos myös onnitteluista ikääntymisen johdosta. :) Itse kyllä mieluusti miellän jo itseni keski-ikäiseksi, se on mukavamman kuuloinen termi kuin "nuori" tai "nuori aikuinen", jotka eivät ollenkaan tunnu sopivan minuun. Onhan minua jotkut nuoret (15-20-vuotiaat) sanoneet mummoksikin, koska olen aina virkkuu tai kudin kädessä. ;) Tässäkin tapauksessa mieluummin keski-ikäinen kuin mummo, mutta sille nuori-sanalle sanon jo "ei kiitos". :) Suurin osa niistä ihmisistä, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä, kutsuu minua "tädiksi" - siis sekä lapset että aikuiset. Se on oikein hyvä nimitys myös, "täti" kuulostaa enemmän minulta kuin vaikkapa "tyttö". :)

Terveydentilani suhteen asiat etenevät hitaasti mutta etenevät kuitenkin. Tällä viikolla olen saanut vahvistusta sille, mitä olen itsekin omasta olostani todennut, ja myös sille, etteivät nämä oireeni ole kuviteltuja, koska sellainenkin käy välillä mielessäni, jos esimerkiksi verikokeet eivät näytä mitään poikkeavuuksia. Mutta nyt ollaan menossa kohti muunlaisia tutkimuksia, eli ehkä niistä sitten jotain selviää tai ainakin suljetaan pois. Toiveikkaana elän, että aikanaan asioille löytyy selitys ja sitä myöten oikeanlainen hoito. Pelätä en osaa, koska ei elämässä voi tulla vastaan mitään sellaista, mistä ei selviäisi eteenpäin tavalla tai toisella. Niin isot kuin pienetkin myötä- ja vastamäet kuuluvat elämään, tasamaata tassutteleminen kävisi aikaa myöten tylsäksi.

Hyvää keskiviikkoa ja tämän viikon jatkoa sinulle, kiva kun kävit vierailulla! :)

 

Keski-ikä

Tietää olevansa keski-ikäinen, kun...

• Voi sanoa yhä useammalle: "Kun minä olin sinun iässäsi.."
•  Alkaa ostaa housuja, joissa vyötäröllä on kuminauha.
•  Kauneus on vain valokatkaisijan päässä.
•  Kuorsaaminen on tapa osoittaa vierustoverille, että on elossa.
•  Ei enää mistään hinnasta haluaisi yöpyä muualla kuin omassa sängyssä.
•  Luulee, että on tapahtunut jotakin, jos puhelin soi illalla klo 9:n jälkeen.
•  Paino ei ole noussut, se on vain laskeutunut hartioilta vyötärölle.
•  Kylmä kahvi kaunistaa, mutta maha ei kestä niin paljon kuin naama vaatisi.
•  Ennen vanhaan sattui ja tapahtui; nykyään ei tapahdu mitään, mutta  joka paikkaan kyllä sattuu.
•  Elämän korkeat arvot tarkoittavat kolesteroli-arvoja.
•  Silmään syttyy tuli vain silloin, kun aurinko osuu silmälaseihin.
•  Ei enää välitä, jos ajatukset alkavat karkailla, kunhan tulevat takaisin.
•  Tekee kolmea asiaa yhtä aikaa, mutta unohtaa, mitä ne kaksi muuta olivatkaan.
•  Seksi maistuisi useamminkin, mutta esileikit vievät kaikki voimat.
•  Sammuttaa valot säästösyistä, ei romantiikan vuoksi.
•  Kahdesti yössä tarkoittaa vessassa käyntejä.
•  Ja lohdutukseksi ikääntyville: Kaikilla on valokuvamuisti, joillakin ei vain ole filmiä. 

(Lähde: Perhekerho.net)

Muistan jo koulussa aikoinaan oppineeni, että keski-ikä alkaa 35-vuotiaana. Toisaalta Wikipedian mukaan minulla olisi vielä vuoden verran armonaikaa. Niin tai näin, sitä tosiasiaa ei pääse pakoon, että nuoremmaksi ei meistä kukaan tule. En kyllä ikinä ole kauhistellut vanhenemista, pikemminkin päinvastoin, minusta on mukavaa, kun ikää tulee lisää. Enemmän minua ärsyttää, jos minulle sanotaan, että "kun sinä olet niin nuori vielä..." Ihan niin kuin nuorempi olisi jotenkin vähempiarvoinen.

Minusta 35-vuotias ei ole enää mikään kovin nuori, mutta ei vielä kovin vanhakaan. Keski-ikäinenkö siis? Ainakin juuri sopivan ikäinen! :)

Muutama viikko sitten kävin poimimassa pihlajanmarjoja, ja keittelin niistä mössöä, josta kiinteämmän osan erotin soseeksi ja vähän vetelämmän osan mehuksi. Voit käydä kurkkaamassa ohjetta täältä.

Tämän päivän kunniaksi jatkojalostin nuo keittelemäni mössöt, ja tein pihlajanmarjajuustokakkua, jonka ohjeen löysin täältä. Tosin ohjeesta poiketen tein pohjan karppaajalle sopivammaksi, eli laitoin pohjaan 75 g voita sekä 200 g pähkinä- ja mantelirouhetta. Hieman piti ripotella sekaan sokeria, koska kokemukseni mukaan pohjasta tulee muuten aika pahanmakuista. ;) Vaniljatuorejuustoa en kaupasta löytänyt, joten laitoin ihan maustamatonta tuorejuustoa ja lisäksi teelusikallisen vaniljasokeria (siis oikeaa vaniljasokeria, ei vanilliinisokeria). Tai en minä sitä laittanut, vaan meidän kuopus, joka auttoi kakun tekemisessä. Hän vastaa meillä nykyään esimerkiksi kermavaahdon vatkaamisesta. :)

Koristeeksi hain tuosta läheltä pari pihlajanmarjaterttua. Napsaisin puusta sellaiset tertut, joissa marjat näyttivät erityisen kauniilta. Kotimatkalla aloin huvikseni laskea, montako marjaa näissä koristetertuissa oli. Ja voiko olla sattumaa: niitä oli tasan 35! :)

Veljistäni ainakin kahdella oli tapana ennen muinoin (ehkä nykyäänkin?) laskea synttärikakun päältä, että kakun koristeena olevia mansikoita tai muita marjoja/karkkeja/tms. on tasan sen verran kuin päivänsankarilla on ikävuosia. Sanomista tuli, jos marjoja oli väärä lukumäärä. ;) Tämän päiväiseen kakkuun olisivat varmaan hekin tyytyväisiä sen puolesta, vaikka ihan sattuma tuo olikin.

Elämän yksiä kummallisuuksia on mielestäni se, että syntymäpäivisin on tapana antaa lahjoja, joskin meidän perheessä tätä omituista tapaa ei noudateta läheskään joka vuosi. Tänä vuonna esitin miehelleni toiveen, että kun Lidliin tuli juuri tänään uutuus tummasuklaa-Geisha tarjoukseen 4 kpl kahdella eurolla, että jos saisin synttärilahjaksi nämä neljä suklaapatukkaa, niin olisin ikionnellinen. :) Nyt siis olen ikionnellinen, vaikken ole vielä ehtinytkään uutuussuklaita maistaa. ;)

Ystävälläni on ollut myös jo monen vuoden ajan tapana lähettää minulle synttäripäiväksi kaksi käsityölehteä, eikä hän ole näemmä tapojaan muuttanut. ;) Tänä vuonna posti jopa kulki ihan ajoissa ja kirje tuli perille aivan oikeana päivänä. KIITOS! :) Neuleita naisille -lehteä minulla ei vielä ollutkaan, mutta tuon Kauneimmat käsityöt Sukat ja lapaset -lehden olin ehtinyt jo ostaa muutama viikko sitten. Esitänkin samantien ehdotuksen blogini lukijoille, että jos joku haluaisi itselleen tuon Sukat ja lapaset -lehden, niin voisin tehdä vaihtarit, eli lehden haluava voisi lähettää minulle vaihtariksi jonkun itselleen tarpeettoman lehden, ei tarvitse olla edes mikään uusi. Vaihtareista kiinnostunut voi laittaa sähköpostia marska_77@yahoo.com. Mutta voihan toki lehtiä kaksikin kappaletta minulla olla, jos vaikka kulutan lehden puhki asti. ;)  Edit: Vaihtarit suoritettu, kiitos blogiystävälle! :)

Iltapäivällä sohvalla pötkötellessäni lääkärireissun jäljiltä uupuneena näpsyttelin vielä miehelleni tekstarin, että niiden suklaapatukoiden lisäksi saattaisin ilahtua myös sellaisista kukkasista, jotka voi laittaa maljakkoon. Mies soitti töistä lähtiessään ja kysyi, mistä niitä kukkia saa oikein ostettua. ;) Minä sanoin, että no jos sieltä Lidlistä löytyy samalla, kun haet sitä suklaata, niin ihan joku sellainen on riittävän hyvä kukkapuska. No, tuollainen valtava puska sieltä sitten tuli, mitä lie kukkia sitten ovatkaan, tunnistaako joku lajikkeen? :)

Kaikkein suloisin oli kyllä kuopukseni (hän on toki aina suloisin!), kun hän päiväkodista tullessaan alkoi miettiä minulle synttärilahjaa. Hän kävi läpi omaa lelukaappiaan, ja lopulta alkoi itkeä, että ei hän halua antaa näistä omista leluistaan mitään äidille. Halasin poikaa ja sanoin, että ei syntymäpäivälahja ole sellainen, että pitäisi luopua jostain omasta tavarasta, eikä äiti edes halua eikä tarvitse niitä lapsen rakkaita leluja. Ehdotin, että jos poika piirtäisi ihan vaan kortin, ja hän valitsi minun askartelulaatikostani vaaleanpunaisen korttipohjan. Hetken päästä hän tuli valmiin kortin kanssa:

Isoveli oli laittanut nuo laatikostaan löytämänsä helmityökukkaset sinitarralla kiinni pikkuveljen piirtämään korttiin. Jo tämä kortin kansi sai minulle tipan silmään, mutta sisäpuoli järkytti sekä minua että miestäni:

Kysynpähän vain, että missä ja milloin meidän 4-vuotiaamme on oppinut kirjoittamaan? Kun hän teki tätä korttia, minä olin työhuoneessa, isä olohuoneessa ja isoveli suihkussa, joten lastenhuoneessa ollut 4-vuotias kirjoitti tämän ihan yksin ilman apua. Eikä hänellä ollut takuuvarmasti mitään, mistä olisi katsonut mallia! Lukea tämä poika ei osaa muuta kuin tuttuja sanoja (esim. päiväkotikaveriensa nimet), mutta kirjoittaa osaa selvästikin ihan mitä vain haluaa. Mielenkiintoista. :)

Ihania asioita tapahtuu niille, jotka uskaltavat nauttia.

Viime viikkoina elämä ei ole ollut erityisen nautinnollista, mutta siitä huolimatta kaikenlaiset pienet, ihanat asiat ovat tuoneet pieniä iloja elämääni. Tänään niitä tuli suorastaan yltäkylläisesti, mutta ihan samalla tavalla jokaisesta päivästä löytyy aina jotain hyvää ja iloitsemisen arvoista.

Kaunista lokakuuta kaikille! :)