Possumessut

Ei, en käynyt Sikapäivillä, vaikka otsikko voisi siihen viitatakin. Sitäpaitsi ne taisivat jo loppua. En ole koskaan jaksanut kiinnostua noista sika-/hullut-/shokki-/varastontyhjennys/jne. päivistä. Ostan silloin kun tarvetta on, hinnasta riippumatta. Jos jotain täytyy ostaa vain siksi, että se on sillä hetkellä tarjouksessa, niin todennäköisesti en sitä edes tarvitse.

Kädentaitomessut on sitten vähän eri juttu, ja niillähän minä nytkin kävin, vaikka arvasinkin, etten tämän vointini vuoksi siellä jaksa juuri ollakaan. Toisaalta minusta on ihan hyvä käydä välillä kaupassa, kirjastossa tms., jotta tiedän, missä tämän sairauteni kanssa mennään. Kotona levätessä saattaa tulla sellainen olo, että kyllähän tässä pärjäillään ihan hyvin, mutta kun sitten käykin jalkeilla tunnin tai pari, niin todellisuus iskee aika rajusti vastaan. Ja kun ei tämä lepäilemällä ohikaan näytä menevän. Päällimmäinen tunnelma messuilta oli se, että Ouluhallin lattia on alkanut keikkua sen jälkeen, kun viimeksi siellä kävin vajaa kaksi kuukautta takaperin. Aika moni muukin paikka keikkuu nykyään. Messuilla oli paljon väkeä ja paljon tavaraa, mutta minulla meni keskittyminen lähinnä pystyssä pysymiseen. Väsytti enemmän, mitä kotoa lähtiessäni olin uskonut. Mutta tulipahan nyt käytyä, eikä sen puolesta harmita yhtään.

Possumessut-otsikko tulee siitä, että lähdin messuille vain yhden possun takia:

Viime syksynä possu oli ostoslistallani, mutta Teddysetin tädillä oli ollut kankaantoimitusongelmia, niin hänellä ei silloin possuja ollut valmiina. Sovimme, että hän toisi possuja Ouluun myöhemmin syksyllä oleviin myyjäisiin, mutta minä sekoitin kahdet myyjäiset keskenään, enkä sitten hoksannut mennä oikeaan tapahtumaan possua ostamaan. Eilen mietin messuille lähtemistä ja muistin tuon possuasian, joten laitoin Teddysetin tädille viestinä kysymyksen, onko hänellä possua matkassaan, ja kun hänellä oli niitä kaksikin mukana, niin pyysin laittamaan minua varten toisen possun syrjään. Niinpä tämä hehkuvan pinkki söpöläinen odotti minua tänään Teddysetin kojulla. Näin minulla alkaa olla sitten viimein koko maatila kasassa Teddysetin valmistamana. Ja muutama maatilaan kuulumaton hahmokin minulta löytyy, on näitä jo reippaasti toistakymmentä kappaletta vuosien varrella ostettu, ensimmäisen taisin ostaa 10 vuotta sitten, kun Teddyset kävi Jyväskylässä meidän koululla näitä myymässä. Niin, tämä possu on siis käsinukke, ja työkäyttöä varten minä näitä ostelen, jos joku tätä asiaa ihmettelee. :)

Teddysetin täti on kyllä ihana, sillä hän muistaa minut jo vuosien ajalta - no, jos olen kymmenen vuoden ajan häneltä joka vuosi ostanut yhden tai kaksi käsinukkea, niin aletaanhan siinä jo tutuiksi tulla. Mutta että hän muistaa vielä, mitä eläimiä tai hahmoja olen häneltä ostanut ja senkin, mitä minulla oli vuosi sitten messuilla ylläni! :) Minä luulen, että ei tämä possu viimeiseksi ostoksekseni jää, sillä haaveissa olisi ostaa valkoisen kanan kaveriksi musta kana ("Se musta ja kana ja se valkoinen kana ne tulivat kukkoa vastaan..."), joka voisi myös tarpeen tullen leikkiä kukkoa ("Kukko ja kana saunassa..."). Tänään en kuitenkaan mustaa kanaa nähnyt, mutta täytynee laittaa vaikka joskus Teddysetille toivomusta, että tällaisestakin haaveilen. :) Nämä käsinuket ovat todella laadukkaita, kuten kuvastakin huomaa, sillä tämäkin possu istuu tukevasti itsekseen pystyssä, eli se käy tarvittaessa vaikka ihan tavallisesta pehmoeläimestä. Ja kun ne on käsityönä tehty, niin jokainen eläin on vähän omannäköisensä. Kyllä kotimaisesta käsityöstä kannattaa vähän maksaakin. Minä käytän mielelläni töissä sellaista käsinukkea, jonka voi antaa lapselle syliin halittavaksi, ja jonka voi nakata kotona pesukoneeseen, kun pehmo alkaa olla tarpeeksi maistellun näköinen. :)

Teddysetin koju oli siis ensimmäinen, johon hoipertelin messuille päästyäni, ja sen jälkeen alkoikin olla jo sellainen olo, että voisi lähteä kotiin. Urheasti kuitenkin kiersin messut, vaikka hetken aikaa luulin jo, että messuiluni päättyy vartti sen jälkeen kun maksoin itseni sisälle. Siellä nimittäin alkoi soida palohälytin! Olin silloin juuri eräällä kojulla ja tuumasin myyjälle, että eiköhän tuo ole väärä hälytys ja varmastikin täällä kuulutetaan, jos on tarvetta lähteä mihinkään. Pari kuulutusta ehti tulla, että palohälytyksen syystä selvitetään joten pysykää paikoillanne (siis hei, sehän se typerintä olisi, että tuollaisessa massatilaisuudessa ihmiset alkaisivat rynnätä paniikissa ulos, vaan kyllä silloin noudatetaan turvallisuudesta vastaavien antamia ohjeita!), ja kun hälytys lakkasi soimasta, tuli kuulutus, että hälytys oli aiheeton.

Messujen kiertely jatkui, ja oikeastaan pysähdyin vain muutamille kojuille. Tein tällä kertaa niin, että kiersin ensin koko messualueen ja palasin sitten ostamaan ne, mitkä tuntuivat kiinnostavilta, ja jotka ylipäätään vielä muistin kiinnostaneen minua. Esimerkiksi eräät pinkit lampaannahkatossut unohtuivat minulta samantien, ja muistin ne vasta kotona, kun vedin jalkaani samanlaisia, mutta vanhoja ja kuluneita harmaita. Todennäköisesti en sitten kokenut niitä tossuja todella tarvitsevani, koska ne unohtuivat niin nopeasti. Tuon possun tosiaan ostin samantien, mutta loput ostokset palasin hakemaan kierroksen päätyttyä. Systeemi oli hyvä siksikin, että sai pidettyä budjetin kurissa, sillä lähdin tosi pienellä budjetilla liikkeelle, enkä sitten lopulta kuluttanut sitä edes kokonaan, ja possuun upposi muutenkin jo puolet käyttämästäni summasta.

Lankaostosten suhteen ajattelin, etten välttämättä osta mitään lankaa, koska minulla on viimevuotisetkin messulangat vielä korkkaamatta. Somikin kojulle palasin hiplaamaan Austermann Stepiä, jota olisin halunnut kahdessakin eri värissä, mutta sitten ajattelin, että Somikki on täällä Oulussa, ja voin käydä heillä ostoksilla ihan milloin vain haluan. Vähän samalla periaatteella ohitin muutkin paikalliset kauppiaat. Nämä Regian langat minulle myi Kippovalimo Böök Lankakuppila. Ihastuin tähän värimaailmaan, ja tajusin vasta kotona, että näissä väreissä on jotain hyvin samaa kuin vastikään tekemissäni villahousuissa. Lempivärejäni siis. :) Ostin näitä kolme kerää á 50 g, eli näistä pitäisi saada pitkävartiset sukat, kun tämä on suunnilleen 7 veljeksen paksuista. Jotenkin tämä paksumpi sukkalanka houkutteli nyt enemmän kuin ohut Step tai muu vastaava ohkainen. Niitä ohkaisiakin kun on tuolla kaapissa vaikka millä mitalla, en vain jaksa niitä oikein kutoa sukiksi.

Tyykin kojulla myytiin perinteisesti Virkkukoukkusen tuotteita. Olen käynyt heidän verkkosivuillaan tutkimassa erityisesti mukeja, ja arponut mielessäni, sopisiko minulle paremmin virkkuu- vaiko neuleaiheinen muki. Tänään minulla oli ylläni kuvassa taustalla näkyvä isoäidinneliötunikamekko, ja ostokset pakkasin niin ikään kuvassa vilkkuvaan isoäidinneliökassiin. Aika nopeasti niitä kahta käsityöaiheista mukia vertaillessani totesin, että tämä muki taitaa sopia asuuni. :) Palasin kuitenkin vasta ihan lopuksi hakemaan tämän mukini, ja onneksi se siellä vielä minua odotti.

Oon koukussa virkkailen ja värkkäilen.

Mukiksi tämä oli hieman hintava, joten tätä täytynee kohdella nyt asiaankuuluvalla arvokkuudella ja juoda siitä vain lempiteetä. :)

Taisin tahattomasti narrata, kun väitin kiertäneeni ensin koko messualueen ja sitten vasta palanneeni tekemään ostokset. Kyllä minä nämä nekut ostin heti, kun Hunajalähde-kojun ääreen osuin. Mutta nämä eivät olleet niin iso ostos, etteivät olisi budjettiini mahtuneet, olivat siis vain 80 senttiä kappale. Lapsille tuliaisiksi toin, ja tykkäsivät.

Huomasin, että moni suosikkikauppani puuttui messuilta, sillä monena vuonna olen ostanut aina vaan samoilta liikkeiltä tuotteita, ja nyt niitä ei tuolla ollut. Hyvin moni lankakauppias oli jättänyt tulematta kauempaa Suomesta, mikä harmitti sinänsä, koska näiden paikallisten yritysten tuotteita saa tosiaan käytyä hankkimassa milloin vaan kaupungilla liikkuessa. Oulussa on kyllä nykyään niin laaja lankatarjonta, että eipä siihen enää juuri ole mitään lisättävää kauempaa tulevilla messumyyjillä. Muutenkin tuntui, että nyt oli vähemmän tarjontaa meille käsityöharrastajille sekä neulonta/virkkuupuolella että ristipistopuolella. Askartelusysteemejä tuntui olevan enemmänkin, mutta niiden kojujen äärellä parveili niin paljon ihmisiä, etten jaksanut edes tutkia niitä tarkemmin. Ehkä tuollainen helmi- yms. koruaskartelu on tällä hetkellä nousemassa suosikkiharrastukseksi, minä vaan en ole siihen puoleen jaksanut enää edes tutustua, kun näissä muissa kädentaidoissa tuntuu olevan jo riittämiin. Valmiita tuotteita näkyi olevan myynnissä samaan tapaan kuin ennenkin, mutta niitä en jaksanut tutkia edes ideoita poimiakseni. Aika sumussa sen messualueen läpi kuljin.

Päälläni ollut isoäidinneliötunikamekko ja siihen sopivat polvimittaiset pitsisukat keräsivät katseita ja huomautuksiakin. Itse asiassa jo aamulla käydessäni ruokaostoksilla lähikaupassa joku tuntematon ihminen kommentoi, että "sulla on mahtava hame". :) Messuilla joku nainen kysyi minulta säärystimien tekoon vinkkiä, kun näki minulla pitkävartiset sukat. Minä tuijotin sukkiani ja tuumasin, että minulla ei ole kyllä enää mitään muistikuvaa, miten olen nämä tehnyt, mutta näkyy noissa olevan jotain pohjekavennuksia... ;) Toivottavasti olin kysyjälle avuksi.

Tuttuja kasvojakin vilahti ja parin tutun kanssa jutustelinkin, mutta se oli täysin heidän ansiotaan, kun he bongasivat minut. Huomasin nimittäin, että jotkut ihmiset näyttivät tutuilta, mutta muuten päässä sitten löi tyhjää, että mistähän minä tuonkin tunnen, kunnes kyseinen henkilö olikin mennyt jo ohitse. Taidan olla siinä mielessä jo oululaistunut näiden täällä viettämieni reilun kuuden vuoden aikana, että tuttuja alkaa tulla niin käsityöpiireistä kuin työnkin puolesta tai sitten lasten päiväkodin tai koulun kautta. Sitten kun näkee ihmisen jossain eri ympäristössä kuin normaalisti, niin ei heti hoksaa, että onkohan tuo joku mun blogituttu vai joku paikallinen tv-julkkis vai joku jonka mää oikeasti tunnen. ;) Joten anteeksi kaikille, joita en tajunnut tervehtiä! :D

Messuilla meni aikaa reilusti vähemmän kuin aiempina vuosina (tarkistin viime vuoden postauksesta, että silloin olin kierrellyt messuja 5 tuntia 15 minuuttia!). Ehkä sellaiset puolitoista tuntia meni kiertäessä ja sen jälkeen oli pakko hetkinen levähtää teekupposen ääressä ennen kuin lähdin metsästämään kotiin menevää bussia. Varasin ostoksiani varten mukaan kaksi kassia (viime vuonna tulin kotiin neljän täyden kassin kanssa...), ja niistä vain toiseen tuli tavaraa. Mutta ihan riittävästi messuilua tässä oli minulle tällä kertaa. Eikä tarvitse harmitella, että tuli ostettua jotain ihan pöljää ja harkitsematonta. ;)

Hauskaa messupäivää teille, ketkä vierailette siellä sunnuntaina! :)