Mustasukkaisuutta

Äitini ihmetteli toissapäivänä meillä käydessään, miten kummassa minä kudon jotain mustaa. Äiti itsehän kutoo paljonkin mustia sukkia ja piristää niitä välillä jollain reippaalla harmaalla tai räväkällä tummansinisellä. ;) Mutta minun sormieni lävitse ei juurikaan mustaa lankaa kulkeudu. No, syy tähän ilmiöön on ihan vain se, että kysyin eräältä läheiseltäni, minkä väriset villasukat hän haluaisi löytää lähitulevaisuudessa lahjapaketistaan. Kun hän vastasi haluavansa mustat sukat, niin ei kait siinä auttanut muu kuin alkaa niitä tekemään. Siinä siis selitys mustasukkaisuuteen. ;)

Joku lukijoistani saattaa kummeksua, miksi esittelen lahjaksi menevät sukat blogissani jo nyt. Itse puolestani en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi ihmeessä lahjan pitäisi olla saajalleen yllätys tai tarkoin varjeltu salaisuus? Minusta ainakin on mukavampaa kysyä lahjan saajan toiveita kuin antaa jotain, mikä menee ihan saajan mieltymysten vastaisesti. Ja jos joku tietää jo saavansa jossain vaiheessa minulta mustat sukat, niin onko siitä niin haittaa, jos niiden kuva välähtää blogissani jo muutamia kuukausia aiemmin? Enhän sitäpaitsi edes kerro tässä yhteydessä lahjan saajan nimeä, saattaahan joku toinenkin olla toivonut minulta mustia sukkia... ;) Enkä usko, että lähipiirini edes lukee tätä blogiani, ja jos lukee niin entä sitten - jos aikuinen ihminen vetää herneen nenäänsä siitä, että hänen lahjansa on esitelty blogissani etukäteen, niin kärsiköön sitten tukkoisesta sieraimestansa. ;) Ja kun tämä on käsityöblogi, niin minusta itsestäni on mukava esitellä täällä valmistuneet käsityöni heti tuoreeltaan, koska tykkään itse siitä, että blogit päivittyvät tiheään ja niissä on tasaisesti valmiita käsitöitä esillä. Joskus hieman harmittaa lukea blogeista, että "onhan täällä valmistunut viime viikkoina paljonkin käsitöitä, mutta koska ne kaikki ovat hys-hys-juttuja, niin niitä ei voi täällä näyttää". Sitten muutaman kuukauden päästä voivotellaan, että "teinhän minä tässä viime kuukausina kymmeniä juttuja lahjoiksi, mutta unohdin ottaa niistä kuvat, ja nyt ne on sitten jo annettu eteenpäin, voi-voi". Kukin toki tekee tavallaan, ja tämä on minun tyylini. Joskus olen itsekin tehnyt toisin ja hyssytellyt lahjaksi meneviä juttuja lahjan antamispäivään saakka, mutta en ole enää aikoihin jaksanut välittää moisista pikkuseikoista. ;)

Sitäpaitsi itse sain aikoinaan 8-vuotislahjaksi äidiltä valtavan ison paketillisen sähkönsinistä akryylilankaa! Vuosi oli -85, eli se selittää sekä sähkönsinisen että akryylin. ;) Ja kun ihmettelin tätä varsin persoonallista lahjavalintaa 8-vuotiaalle, niin äiti selitti, että hän kutoo näistä langoista minulle paidan ja se on se lahja. Näin jälkiviisaana ajattelen, että olisin paljon mieluummin vaikka katsonut synttäreitäni edeltävinä kuukausina äitiä kutomassa minulle puseroa, ja löytänyt sitten muka-yllättyneenä valmiin puseron lahjapaketista synttäriaamuna, kuin katsonut sitä kutomista jälkikäteen, kun varsinaisesti synttäripäivänä en saanut sitten mitään konkreettista (paitsi Dingo-paidan, mutta en muista, sainko sitä edes äidiltäni vai joltakulta muulta perheenjäseneltäni). No, ehkä äidilläni oli tullut viime hetken lahjapaniikki, ja teki silloin tällaisen ratkaisun, kun ei olisi kuitenkaan ehtinyt saada sitä paitaa ajoissa valmiiksi. :)

No, minulla ei ainakaan ole viime hetken lahjapaniikkia, sillä nämäkin mustat sukat ovat todella hyvissä ajoin valmiina annettavaksi jollekulle läheiselleni joskus kaukana lähitulevaisuudessa:

Köynnössukat

Tehty ajalla: 4.-13.10.2012

Malli: Novita Sukkalehti 2011 malli T

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7 veljestä musta (099)

Langankulutus: 190 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Lahjaksi

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet sukat paremmin!

Sukat ovat todellakin mustat, kuten kuvakollaasin vasemman ylänurkan kuva parhaiten kertoo. Muissa kuvissa väri taittuu harmaaseen päin, mutta niistä saa paremmin selvää tuosta kuviosta. Vaikka musta väri on aina hankala neuleissa: sitä ei tahdo nähdä kunnolla ja sitä on vaikea kuvata blogiin. Parhaani olen näiden kuvien suhteen kuitenkin yrittänyt. :) Näitä sukkia aloittaessani sain myös todeta, että musta ei aina ole vain mustaa, vaan siinäkin voi olla jopa erilaisia mustan sävyjä. Minulla oli nimittäin yksi vajaa kerä mustaa 7 veljestä eri värjäyserää ja sitten kaksi täyttä kerää, jotka olivat keskenään samaa värjäyserää. Kun vertasin näitä värjäyseriä keskenään, niin se vajaa kerä oli selvästi ruskeanmustaa, kun taas täydet kerät olivat enemmänkin sinisenmustia. Sen verran selvä oli ero näiden mustan sävyjen välillä, etten olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni niitä samaan neuleeseen. Siispä nämä sukat on tehty niistä täysistä keristä, ja nyt minulla on sitten kolme vajaata mustaa kerää, joista yksi on erisävyistä mustaa. Täytyykin olla jatkossa tarkkana noiden jämäkerien käytön kanssa, etteivät mene mustat vallan sekaisin! ;)

Sukkien neulomisprosessi kertoi taas minulle paljon siitä, miten tämä sairauteni - mikä se sitten mahtaakaan olla nimeltään - vaikuttaa rakkaimpaan harrastukseeni. Sillä oli näiden tekeminen selkeästi työläämpää kuin yleensä. Toki mallikin oli haastava, mutta olen tämäntyyppisiä tehnyt kyllä ennenkin ilman, että se olisi tuntunut vaikealta. Kudoin molemmat sukat yhtä aikaa, mutta kuitenkin tavallisilla sukkapuikoilla, sillä magic loopia en ole kokenut oikein omakseni. Tein aina yhden työvaiheen kummastakin sukasta valmiiksi, koska en olisi muuten ikinä muistanut, miten olin edellisen sukan tehnyt, enkä näe mustasta sukasta laskea esimerkiksi kerroksia. Nämä sukat kudottiin varpaasta alkaen, ja terän neulomisessa ei tuntunut olevan mitään ihmeellisempää. Ne valmistuivat itseasiassa ihan nopsasti ja vaivattomasti. Tiimalasikantapää toi ensimmäisen haasteen, vaikka olen tiimalasikantapäitä neulonut aiemmin jo aika paljonkin ja se on tuttua hommaa. Mutta siinä on se ikävä puoli, että jos nostettu silmukkapari tippuu puikolta, niin sitäpä ei saa enää siististi nostettua takaisin, vaan kantapää menee purkuun. Ja näitä kantapäitä tein kyllä sen ansiosta aika moneen kertaan, yksi kokonainen päivä meni kantapäiden väkertämiseen. Varsihan oli sitten oma haasteensa, ja koska vahvempi käteni on muuttunut sairastumiseni myötä heikommaksi kädekseni, niin tuntui jopa, että jouduin käyttämään valtavasti voimaa noiden kuvioiden neulomiseen. Kaikenhuipuksi mallin seuraaminen oli tavallista haastavampaa, koska minulla välillä näkö sumenee, ja oikealla rivillä pysyminen oli ihan oma temppunsa. Onneksi toista sukkaa tehdessäni kuuntelin samalla äänikirjaa ja hoksasin laittaa sen cd-levyn kirkkaan muovisuojan mallipiirroksen päälle, se helpotti oikealla rivillä pysymistä. Ja olihan silloin kyseessä jo toinen sukka, eikä tarvinnut niin enää ihmetellä, että mitenkäs tämä kohta tehdään.

Eilen minulla oli oikeastaan kudottavana enää kumpaankin sukkaan 10 kerrosta joustinta sukan suuhun, ja ajattelin tekaista sen puolentoista tunnin elokuvan katselun aikana. Yleensähän minä kutaisen yhden elokuvan aikana suunnilleen kokonaisen sukanvarren (tai viime keväänähän pimeässä elokuvateatterissa ehdin Titanicin aikana tehdä kokonaisen sukan sokkona!), mutta nyt sain tosiaan elokuvan aikana tehtyä vain 12 kerrosta maailman simppeleintä neulosta. Jotain se kertoo kyllä käteni toiminnan heikentymisestä. Nuo ovat sellaisia juttuja, joita ei oikein lääkärille voi selittää, mutta sillä on iso merkitys minulle. Toki jo elokuussa, kun menin lääkäriin valittamaan lähinnä oikean jalan ongelmia, hän kysyi minulta, onko käsissä tuntunut mitään muutosta, niin vastasin, että itse asiassa juuri äsken tuolla odotushuoneessa kutoessani huomasin, että se sujuu hitaammin kuin aiemmin. Mutta olen niin kiitollinen siitä, että pystyn ylipäätään tekemään käsitöitä, vaikkakin nykyään vasen käsi on neulomisessa selvästi oikeaa aktiivisempi. Ja tällaisen normaalia haastavamman sukkaparin valmistaminen - ja vielä neulojan kannalta maailman epäystävällisimmästä väristä! - oli kyllä minulle huippusaavutus tällä hetkellä. Kyllä elämässä pitää haasteita olla, ja minähän olen vakuuttanut, että kutimet pysyvät kädessäni niin kauan kuin henki minussa pihisee. ;)

Tänään olisi taas houkuttelevan ihana syksyinen ulkoilusää, mutta tämä päivä taitaa mennä lepäillessä. Onhan kuitenkin viikon virallinen lepopäivä. Syksy ja sunnuntai on ehkä maailman paras yhdistelmä. :) Ihanaa syyssunnuntaita siis sinullekin!