Viheliäiset villahousut

En muista, milloin viimeksi olisi jonkun käsityön tekeminen tuntunut näin vaikealta. Ehkä syy on siinä, että toinen käteni ei toimi enää samalla tavalla kuin ennen. Tai kenties siinä, että väsyn nykyään nopeasti. Ehkä neule oli jossain vaiheessa vain liian iso ja painava työstettäväksi. Mutta sinnittelin loppuun saakka, ja olin onnellinen jokaisesta kerroksesta, jonka jaksoin tähän tehdä. Yleensä oli pakko ottaa kaveriksi joku elokuva tms., että ajatukset menisivät johonkin muuhun kuin käsityöhön. Paitsi että joskus sitten huomasi oikeasti vain katsovansa sitä elokuvaa, ja käsityö makasi koskemattomana sylissä. Ei näin ole koskaan ennen minulle tapahtunut, mieluummin sitten vaikka jättää osan elokuvasta näkemättä kuin käsityön tekemättä. ;)

Kävi kyllä mielessäni, että olisinko ikinä saanut tätä käsityötä tehtyä ilman sairastumistani, vaikka käden ongelmat osittain hidastivatkin tekemistä? Tämä ei nimittäin ainakaan enää loppuvaiheessa ollut mikään reissuneule, etenkin kun tein molemmat lahkeet yhtä aikaa. Viime viikolla täytyi jo lääkärireissuille keksiä muu neule mukaan, sillä eihän tätä saanut käsilaukkuun enää mahtumaan.

Eilen piti oikein tsempata itseä: vielä viisi kerrosta ja sitten tämä on valmis. Pitkän pitkät olivat ne viimeiset kerrokset, siltä ne ainakin tuntuivat, vaikka suunnattomastihan tekeminen helpotti siinä vaiheessa, kun kavennukset vähensivät silmukoita kolmanneksella. Yhteenompeleminen oli kaiken sen neulomisen jälkeen suorastaan nautinnollista, ja oikein harmitti, että se oli niin nopeasti ohi!

Mielenkiintoista kyllä, että olen niin pitkään haaveillut villahousujen neulomista itselleni. Olisinko ryhtynyt siihen, jos olisin tiennyt, kuinka työlästä se on? Vaikka vähemmän niissä oli neulomista kuin vaikkapa tunikamittaisessa villatakissa/puserossa, joita olen tehnyt itselleni vaikka kuinka monta! Tai suurinpiirtein samanverran tekemistä kuin neljässä-viidessä parissa villasukkia, ja kyllähän niitä nyt aina jaksaa tikutella. Mutta ehkä sitten olen oikeasti niin huonossa kunnossa, että se alkaa vaikuttaa neulomiseen. Onnekseni valitsin näihin villapöksyihin itsestäänraidoittuvan langan, sillä se jaksoi pitää mielenkiintoa yllä, kun yritin tarkasti pitää huolen siitä, että lahkeista tulee keskenään identtiset. Vaikka ei se identtisyys kyllä valmiissa työssä näy, kun toisen lahkeen etupuoli on toisen lahkeen takapuoli noin niin kuin värien läiskittymisen suhteen. Mutta säilyipä mielenkiinto tekemiseen - en olisi ikimaailmassa jaksanut tehdä näitä yksivärisenä!

Villahousut

Tehty ajalla: 17.9.-8.10.2012

Malli: Novita Talvi 2012 nro 5

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo kesäkimppu (829)

Langankulutus: 432 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: M

Muuta: Ihan kivat, mutta kuumat! :) Työläs oli tehdä.

Villahousut kyllä varmasti lämmittävät talvipakkasilla, sillä eilen illalla meinasin läkähtyä kuumuuteen pelkästään kuvien oton aikana. Elän haaveissa, että voisin näiden ansiosta talvella olla joskus hame päälläkin liikkeellä, vaikka toki ulkohousut on syytä näidenkin päälle vielä vetää. Jotain tämän kuvan tyylistä yhdistelmää ajattelin, mutta villikset sopivat varmasti myös farkkuhameen kanssa. Niin ja sukathan täytyy toki olla jalassa, mutta eilen en jaksanut kuvausta varten alkaa etsiä sopivia sukkia kaapista. Voi olla, että juuri ne näiden kanssa sopivat sukat on vielä neulomatta... ;) Itse asiassa olen joskus haaveillut tekeväni villaiset sukkahousut, mutta ehkä tämän kokemuksen jälkeen en ihan heti niitä ole tekemässä. ;)

Nyt saa talvi sitten minun puolestani tulla, kun olen vihdoinkin varustautunut itseneulotuilla villahousuilla! :) Vaikka nautitaan vielä tästä ihanasta syksystäkin. Eilen illalla oli ihan pakko päästä käymään ulkona kävelemässä, vaikkei tuo kävely minulta enää niin hyvin sujukaan. Ensin kylläkin sinnittelin näiden villapöksyjen neulomisosuuden valmiiksi, ehkä sen jälkeen tosiaan tarvitsinkin raitista ulkoilmaa. Ihana oli vähän kävellä ja ihailla niin kaunista ja värikästä luontoa. Yhtä värikästä kuin nämä villapöksyt. :) Pian tuo väriloisto peittyy valkoisen alle, mutta kaunista on sekin.

Kaunista tätä viikkoa! :)