Ylhäällä (tai näytöstä riippuen vasemmalla) on tilanne sunnuntaiaamuna ja alhaalla (tai oikealla) tilanne tiistai-iltana. Kivasti alkaa tuohon kuvaan tulla ilmettä. :) Ja apulankojakin on saanut vähentää reilusti.
Kommentissa mainittiin tuosta tavastani tehdä yksi väri kerrallaan valmiiksi asti. Minullakin on kyllä tapana vaihdella sitä, miten noissa pistelytöissäni värejä vaihdan. Pienissä töissä tykkään tehdä yhden värin kerrallaan, ja vaikkei tämä nyt ihan pienimmästä päästä olekaan (pistelyalue 100x130 ruutua), niin tässä tuo tapa tuntuu hyvältä siksi, että tässä on tosiaan saman värin eli harmaan kuutta eri vaaleusastetta, ja jos tekisin tämän jotenkin muuten, niin todennäköisesti menisin ennemmin tai myöhemmin sekaisin noiden värien ja etenkin mallissa olevien symbolien kanssa. Mutta sitten taas työstä riippuen saatan tehdä jollakin toisella tavallakin, riippuen vähän siitä, miten paljon yhden värin kanssa pitäisi hypellä. Tai jos on monisivuisia ohjeita, niin teen mielelläni yhden sivun ensin kokonaan valmiiksi ennen kuin siirryn seuraavalle sivulle. Tosin tämäkin ohje on neljällä eri A4:lla, mutta sen verran pieni on kuitenkin valmis työ, ettei tässä ole ongelmaa seurata ohjetta hetkellisesti vaikka kahdeltakin eri sivulta.
Kuvan esittämästä henkilöstä täytyy taas kertoa jotain pientä ja mieltä ilahduttavaa. Vaikka olen voinut viime viikot huonosti ja tosissaan harmittaa, etten pysty olemaan töissä enkä tekemään paljon muutakaan, niin on tämä tuonut silti mukanaan jotain hyvääkin. Vaikkapa sen, että aika monena arkipäivänä klo 17-18 kuopus köllöttelee kainalossani katsomassa lastenohjelmia. Usein kyllä itse otan siinä samalla torkut. Huomaan kuitenkin, että se on meillä tärkeä yhteinen hetki, joka ei olisi mahdollista ilman sairastumistani, sillä työpäivinä tulen kotiin aina joko hieman viiden jälkeen, jolloin on vain kova tarve päästä äkkiä syömään, tai sitten vasta joskus iltakahdeksan tietämillä. Viime viikolla eräänä iltana lastenohjelmien aikaan kuopus ihmetteli, kun minulla ei ollut yhtään lankakerää vieressäni - mikä on todella harvinaista! - sillä silloin taisi olla pistely vuorossa. Niinpä kuopus ilmoitti, että hän tarvitsee lankakerän, jota hän voi halia lastenohjelmien ajan, ja sellaisen hän kävikin hakemassa lankakaapistani. Siinä me sitten köllöteltiin sohvalla kolmestaan: minä, kuopus ja lankakerä, toinen toisiamme halaillen. Lastenohjelmien päätyttyä kuopus vei lankakerän takaisin kaappiin ja jatkoi leikkejään. :)
Yhtenä päivänä kuopus kävi halaamassa minua sohvan luona ja sanoi: "Äiti, mää en halua, että sää tuut terveeksi, koska mulla tulee sua aina ikävä, kun sää meet töihin." :( Voihan asiat nähdä noinkin. Minä vastasin lapselleni, että kyllä meillä kaikilla on sitten taas parempi olla, kun äiti tulee terveeksi ja jaksaa tehdä kotonakin asioita.
Kiitos kaikista kommenteista, valmistuneiden käsitöiden kehuista ja paranemisen toivotuksista! Hyvää viikonjatkoa teille kaikille! :)
Kivasti edistyy! Ja hienosti näki jo aikaisessa vaiheessa minkälainen kuva siitä on tulossa :-)
VastaaPoistaMinullakin on tapana tehdä yhtä väriä mahdollisimman pitkälle, ennen kuin vaihdan seuraavan. Mutta niinkuin sanoit, paljon riippuu myöskin siitä työn alla olevasta pistelystä.
Toivottavasti lääkärit saavat pian selvitettyä mistä sairautesi johtuu.
Ja PS: tosi upeat nuo viheliäiset villahousut!