Elokuun raporttia ja syyskuun suunnitelmia

Syksyn ensimmäinen kuukausi vilahti melkoisen nopeasti! :) Niin paljon ihanaa ehti kyllä kuukauteen mahtuakin: työhön paluu, kuopuksen koulun alkaminen, uusien harrastusten alkamiset, kaksi liikuntatapahtumaa (7,5 km ja 10 km kävelylenkit takana!), työmatkapyöräilyä (satoja kilometrejä poljettu!), kuntoilua, syksyn ruskan ihastelua, kirpeitä syysaamuja, syksyn tuoksujen haistelua, sienten bongailua, vadelmapuskissa rämpimistä, viileässä jokivedessä pulahtelua... Nyt muistan jälleen, miksi rakastan syksyä, sillä joka vuosi se valtaisa energiapiikki iskee minuun elokuussa ja on huipussaan läpi syksyn! :) Ja onhan syksy aina uuden alun aikaa, tänä vuonna ehkä monella saralla vielä enemmän kuin aiemmin.

Uusia aloituksia on tietysti ollut myös käsityörintamalla, ja mitä on aloitettu, on myös saatettu loppuun. :) Tässäpä alkusyksyn käsityösaalista:

Elokuussa valmistuivat:

• 3.8. Anemonidium-sukat (neuloen), langankulutus 112 g
• 5.8. Perussukat (neuloen), langankulutus 68 g
• 6.8. Isoäidinneliökämmekkäät (virkaten + neuloen), langankulutus 27 g
• 19.8. Anemonidium-sukat (neuloen), langankulutus 117 g

Eihän tuo käsitöiden määrä ihan päätä huimaa, eikä myöskään langankulutus, joka on 324 grammaa. Se on tämän vuoden toiseksi pienin kuukausittainen langankulutus (helmikuussa kulutus oli tasan 0 grammaa). Mutta jotenkin tämä oli odotettavissakin. :) Yllättävän paljon olen kuitenkin saanut tehtyä siihen nähden, että työpäivinä en ole neulonut lainkaan myöskään kotona töistä palatessani (tai ennen töihin lähtöä), jollei sitten ole sattunut koulutus- tai kokouspäivää, jolloin olen neulonut töissä. Enkä kyllä vapaapäivinäkään ole neulonut, kun aika menee muissa harrasteissa. Harrasteisiin ei ole kylläkään kuulunut lankojen shoppailu, koska tässäkin kuussa lankaostosten määrä on jäänyt nollaan.

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun päätin olla ostamatta enää käsityömateriaalia, tai ylipäätään juuri mitään muutakaan. Viimeisin käsityömateriaaliostos on viime vuoden lokakuulta. Silloinhan myös laitoin kirpparille suurimman osan käsityölehdistäni. Uusia käsityölehtiä tai -kirjojakaan en ole ostanut, eikä ole sitten tullut niitä edes kirjastosta lainattua. Muutaman mallin olen netistä printannut viimeisen vuoden aikana, mutta ne olen laittanut heti työn alle, en siis vain printannut huvin vuoksi ja kaiken varalta. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni, ettei uusia käsityömalleja tai -materiaalia meille enää tule! Se on lisännyt luovuuttani, kun olen joutunut yhdistelemään niitä materiaaleja, joita kaapistani jo entuudestaan löytyy. Ihan huippua - suosittelen kaikille! :) Myös kaupoissa käydessä säästyy aikaa, kun ei enää tarvitse kiertää lehti- ja lankahyllyjen kautta, vaan voi suoraan suunnata tiensä sinne, mitä on kaupasta tullut ostamaan. Tosin en juurikaan enää käy sellaisissa kaupoissa, joissa myytäisiin lankoja tai lehtiä... Päätin silloin viime syksynä olla ostamatta myöskään uusia vaatteita (tai muutakaan, mitä en välttämättä tarvitse), ja aika vähiin ovat nekin ostokset jääneet: vuodessa vain muutamat uudet alusvaatteet, sukat ja sukkahousut rikkinäisten tilalle sekä parit liikuntavarusteet, joiden hankinta oli välttämätöntä - nekin ostin kirpparilta! :) Aika hyvin, vai mitä?

Vielä riittää käsityömateriaalia kaapissa, vaikka jatkaisin ostoslakkoa toisenkin vuoden. Ja niin aion jatkaakin, kunnes ei ole enää mitään, mistä neuloa. :) Käsityölehtiä ja -kirjoja en taida enää ostaa (tai ottaa vastaan edes ilmaiseksi) koskaan. Päätin käydä lukemassa lehdetkin kirjastossa, mutta välillä jää montakin lehteä lukematta, kun lähikirjastomme karsi käsityölehtiensä valikoimaa. Enkä kyllä ole jäänyt edes noita lehtiä kaipaamaan. Kuten en ole jäänyt kaipaamaan edes Novitaa, jonka tilauksen lopetin vuosi sitten.

Ristipistomateriaaliahan minulla riittää vaikka loppuelämäksi, ja siitä syystä olen nykyisin enemmänkin tehnyt ristipistoja kuin noita neuleita ja virkkuita. Elokuussa jouduin miettimään uusiksi sen, mihin aikaan päivästä ristipistoja teen, mutta silti olen pystynyt pistelemään ihan päivittäin noin tunnin ajan. Tässä kuussa ei tullut lainkaan valmiita ristipistoja, mutta viisiosaisen pistelytyön kaksi osaa on periaatteessa "valmiita", vaikka varsinainen työ on kesken. En vain osaa nimittää niitä valmiiksi, kun ne tulevat osaksi kokonaisuutta. Luultavimmin sama linja jatkuu syyskuussa, eli yksi tai kaksi osiota tuosta kokonaisuudesta saan pisteltyä, mutta ehkä vasta loka-marraskuussa saan seuraavan kerran esitellä kokonaan valmiin ristipistotyön.

Syyskuussa on neulerintamalla luvassa ainakin jotain valmista ihan alkukuusta, sillä tekeillä oleva neule- ja virkkuuprojekti on loppusuoralla. Kovin paljon en ole nyt miettinyt, mitä syksyn mittaan neuloisin, sillä se riippuu niin paljon siitä, missä tilanteissa neulon. Luultavimmin tulen siis tekemään ihan vain sukkia, sillä nehän saa helposti napattua matkaan, jos sellainen tilanne eteen tulee. Ja onhan syksy perinteisesti ollut sukkien neulomisen aikaa, joten jatkanen tätä perinnettä, vaikkei Sukkasatoa enää tänä vuonna kerätäkään. Onhan minulla pari puseroprojektiakin suunnitteilla, mutta ehkä käyn niiden kimppuun vasta talvempana...

Sydämellistä, sympaattista ja syvämietteistä syyskuuta kaikille - jatkukoon syksy yhtä ihanana ja energisenä kuin se on alkanutkin! :) Arvatkaa muuten, mikä on minun lempiadjektiivini? Se on ehdottomasti: SYKSYINEN! :) Voiko kauniimpaa sanaa olla? ♥♥♥

Auringonkukkia ja merimaisemaa

Tekeillä olevasta viisiosaisesta ristipistotyöstäni on nyt toinenkin osa valmiina:

Vuodenaikatyöstä kun on kyse, niin kyllähän tämän varmasti kesäksi tunnistaa. Vaikken itse ole pätkääkään kesän ystävä, niin tästä kuvasta tykkään. Siinähän on auringonkukkia, jotka ovat kyllä minun mielestäni enemmän syksyisiä kuin kesäisiä kukkasia! Ehkä suunnittelija on itsekin enemmän syksyn ystävä, ja on halunnut tähän mieluummin loppukesän ja alkusyksyn tunnelmaa noilla auringonkukilla (tai ehkä ne vain Ranskassa kukkivat aiemmin kuin Suomessa?). Auringonkukat ovat kyllä yksiä lempikukkiani. Kuvasta löytyy myös toinen lempiasiani eli meri - se on ihana kaikkina vuodenaikoina, niin sulana kuin jäätyneenäkin. Tuulisella ja myrskyisellä säällä se on kerrassaan upea! :) Olen onnekas, kun saan asua meren rannalla, ja meren ääreen kyllä suuntaankin aina kävelylenkkini, kun sinne huitaisee muutamassa minuutissa. :)

Tässä tilanne kahden vuodenajan jälkeen. Aloitin eilen jo keväänkin pistelyä tuohon kesän yläpuolelle, mutta nappasin kuvan ennen sitä. Eilen pidinkin jo aamusta päivittäisen äänikirja- ja ristipistotuokioni. Olen tiistaisin aina iltapainotteisessa työssä, enkä ehdi silloin iltaisin pistellä, kun juuri ja juuri ehdin töistä palattuani syödä iltapalan ja käydä pesulla, jotta ehdin ajoissa nukkumaan, seuraavana päivänä kun on taasen sitten jo aamuksi töihin meno. Mutta hoksasin, että ehdin vallan mainiosti kuunnella äänikirjaa ja pistellä ristiin tiistaisin aamusta ennen kuin menen iltapäiväksi ja illaksi töihin! Onpahan jotain järkevää tekemistäkin, ettei tule vain kuikuiltua kelloa ja odoteltua, milloin pitää lähteä.

Näin nämä päivittäiset ja viikottaiset kuviot alkavat pikku hiljaa löytää uudet uomansa. Vielä kun saadaan koko perheen kaikki harrastukset käyntiin, niin sitten on kaikki hyvin! :) Huomenna minäkin aloitan uuden harrastuksen, menen kansalaisopiston Shindo-kurssille venyttelemään ja rentoutumaan kerran viikossa. :) Ja jos naamani ja ääneni miellyttävät, niin ehkä parin viikon päästä aloitan vielä yhden uuden harrastuksen, tai oikeastaan elvytän vanhaa... se ei sentään tule olemaan ihan viikoittainen, mutta varmasti sitäkin mieluisampi. Kerron lisää sitten, jos pääsen touhuun mukaan... Se olisikin sitten jo kolmas uusi harrastus tälle syksylle, kun olen elvyttänyt tässä alkusyksystä myös kirjeenvaihtoharrastustanikin 13 uuden kirjeenvaihtoystävän myötä. In English ja på svenska. :)

Tuntuu oikeasti, kuin uusi elämä olisi alkanut tervehtymisen myötä! :) Aika monta vuotta tässä menikin sairastaessa, ja sitä ennen kun lapset olivat pienempiä, niin ei oikein ollut edes halua ajatella mitään kodin ulkopuolista menemistä. Nyt tuntuu, että pitää ottaa kaikki ilo irti tästä uudesta mahdollisuudesta! Sain myös tänään hyviä uutisia lääkäriltäni, vahvistuksen sille, että oikeasti olen parantunut, enkä vain kuvittele parantuneeni! :) Jotkin viime talvena tehdyt muutokset jäävät pysyvästi elämääni, toisia saan pikku hiljaa lopetella ja seurailla, miten se alkaa vaikuttaa vointiini. Mietin vain, että jos jotain hoitoa pitää jatkaa loppuelämäni ajan, niin onko sitä saatavilla enää vuonna 2075, jos minä tässä vielä kuusikymmentä vuottakin elän...? ;) Tätä menoa saatan elää pidempäänkin. Tervetuloa satavuotissynttäreilleni vuonna 2077! :D Vieläköhän siinä vaiheessa minulla on kaapissani noita samoja ristipistomalleja tekemättömänä, jotka siellä ovat tällä hetkellä...

Elämäniloa päivääsi! :)

Lisää kanadanvuokkoja

Muutama viikko sitten neuloin Anemonidium-sukat (suomeksi kanadanvuokko). Nyt tein samalla ohjeella toiset, mutta eri värityksellä. Lahjaksi menevät nämäkin, kuin myös ne edelliset.

Anemonidium-sukat

Tehty ajalla: 6.-19.8.2014

Malli: Anemonidium Ulla 01/14

Suunnittelija: PäiviH

Lanka: Novita Nalle meleerattu beige (061) ja happovärjätty punainen (pohja valkoinen 011)

Langankulutus: 117 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 37-38

Muuta: Lahjaksi menevät 

 

Näiden sukkien ohjehan löytyy Ullasta 01/14. Sukat näyttävät haasteellisilta, mutta ovat yllättävän paljon helpommat tehdä kuin kuvan perusteella voisi kuvitella. Juuri sellaiset sopivan haasteelliset. Varsinkin teräosan voi tehdä ihan ilman mallia, kun siinä on vain yhdet palmikonkierrot. Eilen ehdinkin yhden palaverin aikana melkein kokonaisen sukanterän kutaistakin. Muutenhan minulla ei ole töissä neule ollut edes mukana sitten edellisen palaverin, joka oli kaksi viikkoa sitten. Seuraavaankin menee taas uudet kaksi viikkoa. Hyvä niin, ehtii tehdä paremmin "oikeita töitä", kun ei tarvitse koko aikaa palaveerata. ;)

Beigen langan riittävyyden kanssa oli vähän jännitystä. Edellisiin Anemonidium-sukkiin meni pohjaväriä 99 grammaa, joten arvelin 105 grammaa beigeä riittävän näihin pohjaväriksi, mutta yllättäen sitä kuluikin enemmän. Jäljelle jäi lopulta alle kaksi metriä tuota beigeä, eli täpärälle meni! Lankakirjanpitooni merkkasin jäljelle jääneen nyssäkän painoksi 1 grammaa, vaikka tuskin se edes sitä painaa. Mutta onpahan itsellä muistissa, että tätä lankaa on kaapissa sen verran pieni nöttönen, että siitä ehkä saa yhden raidan vielä sukkaparin varteen. :) Punainen lankahan on sitten omassa väripadassa uinutta.

Ihania ruskansävyisiä syyspäiviä kaikille! :) Oulussa ainakin on jo paljon keltaisia lehtiä puissa - ihanaa! ♥

Lenkkeilevä likka

Jos töihinpaluu oli tämän syksyn ykköstavoite, niin tänään täyttyi sitten se syksyn kakkostavoite.

Vielä tammikuussa jaksoin kävellä vain muutama sata metriä kävelykepin avustamana ja erittäin hitaasti. Tänään kävelin 7,5 kilometriä kahden kävelysauvan kanssa - vieläpä varsin vauhdikkaasti!

Lenkkiseurana oli arviolta muutama tuhat muutakin naista. Ensimmäisen parin kilometrin aikana ohitinkin heistä muutama sata minua hitaampaa. Ja kyllä niitä ohitteluja tapahtui vielä loppumatkastakin, eli vauhti ei hyytynyt.

Jännittyneenä odottelen alkuverryttelyä ja starttia...

Puolivälissä matkaa, eikä hymy ole vielä hyytynyt ollenkaan. Neljän ja viiden kilometrin välillä alkoi hiukan tuntua jaloissa, mutta loppumatka oli taas jo helpompaa.

Stadion häämöttää jo tuolla selkäni takana...

... vielä pitäisi vain tuo välissä oleva lätäkkö saada kierrettyä. ;)

Ja perille päästiin! :) Huomaa kuvissa toistuva "tänään paistaa aurinko suoraan edestä" -ilme, siitä nuo Sibelius-rypyt otsalla. ;) Täytyyhän sitä Sibeliuksen juhlavuotta kunnioittaa, jos ei muuten niin otsarypyillä... :D

Parin viikon päästä olisi sitten se syksyn kolmas tavoite eli Piispansauvakävely. Olen vähän suunnitellut käveleväni silloin vain toiseksi pisimmän eli 6 km lenkin, mutta tänään kyllä alkoi mietityttää, että jos sittenkin suuntaisin sinne kympin lenkille... Katsotaan! :)

Oli kyllä ihanaa kävellä ja ihailla syksyistä luontoa kellastuneine lehtineen ja punertuvine pihlajanmarjoineen. Alkavaa ruskaa olen ihastellut myös arkisin pyöräillessäni töihin ja takaisin - sekä tuoksutellut raikkaita syysaamujen tuoksuja! :) Ihan hyvin tuo 25 km työmatkapyöräilyä päivässä on taittunut, mutta saa nähdä, mitä jalat sanovat maanantaiaamuna, kun ovat saaneet tänään vähän toisenlaista rääkkiä. Luultavimmin ne sanovat vain että "Jippii!" :)

Kyllä nyt on taas niin energinen olo, kun endorfiinit on laitettu hyrräämään! :) Energistä viikonlopun jatkoa sinullekin!

Maalari maalasi taloa, violettia ja punaista...

Tällä viikolla on tullut tehtyä käsitöitäkin töiden lomassa.

Meillä on aivan ihana perinne, että syksyn alkaessa (ja suurimmalla osalla loman loppuessa) kokoonnutaan useasta eri työyhteisöstä koolle saman katon alle pariksi päiväksi koulutukseen ammentamaan uusia ideoita alkavalle työkaudelle. Aika usein koulutukset ovat hyvin toiminnallisia, jolloin työaika menee lähinnä leikkiessä (ks. ämpäri paria postausta aiemmin), ja muutenkin aikaa varataan kuulumisten vaihtoon. Tänä syksynä ensimmäinen työpäivä olikin juuri sellainen, mutta toinen päivä meni sitten vähemmän toiminnallisessa koulutuksessa, jolloin sitä toiminnallisuutta piti itse kunkin keksiä itse, jotta aivot jaksoivat ottaa vastaan kaiken sen informaation ja inspiraation, jota kouluttajalla oli tarjolla. Aika monella oli mukana jotain käsillä tekemistä, puikkoja tai taiteilijatarvikkeita. :) Kolmas työpäivä kului ihan oman tiimin kesken tulevaa kautta suunnitellessa, ja kyllähän kolme eri aiheista palaveria yhden työpäivän aikana tarjosivat nekin tilaisuuden käsillä näpräämiseen.

Perussukat

Tehty ajalla: 2.-5.8.2015

Malli: Perussukat

Lanka: Novita Nalle happovärjätty lila (pohja valkoinen 011), happovärjätty punainen (pohja valkoinen 011)

Langankulutus: 68 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 35

Muuta: Lahjaksi

Halusin ottaa koulutus- ja palaverineuleeksi jotain täysin aivotonta, ettei keskittyminen mene ohjeiden tavaamiseen ja palmikonvääntöihin. Siispä mukanani kulki ihan perussukankudin. Näissä ei todellakaan ole mitään ihmeellistä, vaan kutaisin nämä ihan selkäytimestä. Ainoastaan terän koko hieman mietitytti, kun sopivankokoista mallijalkaa ei ollut tarjolla, että olisin voinut sovittaa sukkaa, mutta eivätköhän nämä suurinpiirtein kolmivitoset ole. Lahjapakettiin menevät.

Isoäidinneliökämmekkäät

Tehty ajalla: 5.-6.8.2015

Malli: Idea Rauhan Tervehdyksestä, sovellus oma

Lanka: Novita Nalle happovärjätty lila (pohja valkoinen 011), happovärjätty punainen (pohja valkoinen 011)

Langankulutus. 27 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm, puikot: 3 mm

Koko: n. 140 cm ihmisen käteen

Muuta: Lahjaksi

Samaan pakettiin menevät myös nämä kämmekkäät, näitäkään ei voinut oikein kenellekään sovittaa, mutta toivottavasti ovat sen kokoiset kuin pitääkin. En ollut alunperin ajatellut tehdä kämmekkäitä sukkien kaveriksi, mutta koska lankaa jäi, enkä jaksanut alkaa ottaa kovin monia lankakeriä töihin mukaan, niin nappasin matkaan vain virkkuukoukun ja aloin virkata isoäidinneliöitä palaverissa heti sukkien valmistuttua. Olen tehnyt tällaisia kämmekkäitä ennenkin, ohje tai pikemminkin idea näihin on ollut joskus vuosia sitten Rauhan Tervehdyksessä eli Oulun seurakuntalehdessä. Kämmekkäät muodostuvat kahdesta isoäidinneliöstä, jotka ommellaan yhteen (peukaloaukko pitää muistaa jättää), sitten neulotaan joustinneuleella ranneke neliöiden jatkoksi. Itse virkkasin myös toiseen päähän tuollaisen pienen reunuksen.

Nyt voin sitten taas tehdä jotain vähän haastavampaa siihen saakka, kun on taas seuraava palaveri luvassa, näillä näkymin siihen menee melkein kaksi viikkoa, ennen kuin tarvitsen taas jotain aivottomampaa tekemistä. :) Vielä en ole siirtymässä bussineulontaan, vaikka kieltämättä 25 kilometriä työmatkapyöräilyä päivässä alkoi jo tuntua jaloissa. Mutta kun kävin eilen aamulla kuntosalilla, niin sinne ne pyöräilyn aiheuttamat kivut jäivät. Sillä se lähtee, millä se on tullutkin. ;)

Oikein reipasta viikonloppua kaikille! :)

Syksy

Eräs blogini lukija mainitsi kommentissaan, kuinka arkirytmiin palatessa saa niin paljon enemmän aikaiseksi. Olen ihan samaa mieltä! Minä tunnustaudun ihan täysin arki-ihmiseksi, enkä lainkaan loma- tai juhlapyhäihmiseksi. Kun päivät kulkevat tiettyjen rutiinien rytmittämänä, myös se vapaampi aika tulee käytettyä tehokkaammin, eikä vain pelaa jotain Farm Heroesia netissä (vaikka pelaan kyllä sitäkin aina kun syön aamiaista, tänä aamuna pääsin tasolle 762...). Myös blogipäivitykset näyttävät tihenevän heti, kun olen palannut arkirytmiin. :)

Edellisen ristipistopäivityksen kohdalla kyselin, haluavatko blogin lukijat nähdä ristipistoista myös välipäivityksiä vai pelkästään valmiita, ja aika moni tuntui tykkäävän myös niiden keskeneräisten katselemisesta. Koska tämä tekeillä oleva ristipistoni on viisiosainen, on aika helppoa tehdä välipäivityksiä aina kunkin osan jälkeen. Tässä niistä ensimmäinen:

Vuodenaikatyö on jälleen tulossa. Jos joku ihmettelee, miksi minulla on viisi vuodenaikaa, niin tässä sarjassa on tosiaan kaksi eri mallia talveen, enkä osannut päättää, kumman tekisin, joten päätin tehdä molemmat. Aloitin syksystä, enkä pelkästään siitä syystä, että se on lempivuodenaikani, vaan se nyt vain sattuu tulemaan tähän työhön kankaan keskelle. Tarkkaavainen huomaa, että syksyn yläpuolelle ehdin eilen illalla aloittaa hieman jo kesääkin, jossa onkin sitten ihan eri värimaailma.

Tätä syksyistä kuvaa pistellessäni tunsin jälleen sydämessäni läikähdyksen ja muistin, miksi oikein syksyä rakastan! :) Jo pelkästään kuvana syksyn värit sykähdyttävät sisimpääni, saati sitten, kun oikeasti pääsee reippailemaan luontoon upean väriloiston keskelle! Ruskan loistoa odotellessa... :)

Ristipistoilijoille muuten tiedoksi: minulla on Huuto.netissä myynnissä yksi ristipistopakkaus kankoineen ja lankoineen, on itse asiassa ollut siellä jo aika pitkään. Käykäähän huutamassa, jos kiinnostaa! Pääset kohteeseen klikkaamalla tätä linkkiä.

Värikästä viikon jatkoa! :)

 

Kanadanvuokot

Syksyn sukkaputki on alkanut! :)

Anemonidium-sukat

Tehty ajalla: 29.7.-2.8.2015

Malli: Anemonidium Ulla 01/14

Suunnittelija: PäiviH

Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), kasvivärjätty (krappi JL3 + krappi&sipulinkuori JL4):n JL (pohja valkoinen 011)

Langankulutus: 112 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 37-38

Muuta: Lahjaksi menevät 

Nämä ihanaiset sukat näyttävät vaikeammilta tehdä kuin oikeasti ovatkaan. Tietysti noissa varren kukkasissa oli oma haasteensa (varsinkin kun yritti lukea Stephen Kingiä samaan aikaan), mutta kohtalaisestihan nuo onnistuivat. Taakse tuleva nyöritys kruunaa koko komeuden! :)

Ohje on 7 veljekselle, mutta minulla tuppaa sukista aina tulemaan sen verran löysät, että päätin tehdä nämä Nallesta mutta 7 veljeksen silmukkamäärällä. Olen huomannut, että omiin jalkoihini saan sopivat sukat juurikin niin, että teen 7 veljeksen ohjeilla ja silmukkamäärillä Nalle-langasta, ja vastaavasti Nallen ohjeita voi soveltaa ohuille sukkalangoille. Nämä istuvat ainakin omiin jalkoihini todella mukavasti. Itselleni sukat eivät kuitenkaan jää, vaan menevät lahjaksi ihmiselle, jolla on numeroa tai paria pienempi jalka kuin minulla.

Sain sukat valmiiksi jo eilen illalla, joten ei tarvinnut ottaa palmikoita väänneltäväksi työkauden aloituspäivään, vaan saatoin aloittaa vähän simppelimpää sukanvartta. Kovin paljon en kyllä malttanut tänään neuloa, sillä niin paljon oli kaikkea muuta ihanaa työpäivässä. :)

Tällaisella varustuksella palasin tänä aamuna töihin sairauslomaltani:

Esimieheltä tuli jo alkukesästä sähköpostia, että ensimmäisenä työpäivänä kaikilla pitää olla mukana ämpäri, ja koska ajattelin muutamalla muullakin olevan samanlaisia valkoisia marjaämpäreitä (tai langanhuuhteluämpäreitä), niin jotenkinhan omansa pitää tunnistaa. Ajattelin myös, että jos alkaa hävettää, niin tämän voi vetää päähän... ;) No, kyllä minä kerran mokasinkin kymmenien silmäparien tuijottaessa, mutta en voinut siinä tilanteessa vetää ämpäriä päähäni, kun ämpärin pohjalla oli siemeniä... ;) Tehtävänä oli muodostaa ämpärin pohjalle siemenistä kukkanen, ja minähän taiteilin omaani suurella hartaudella, kunnes huomasin kaikkien muiden olevan jo valmiina - ja sitten tietysti menin tönäisemään ämpäriäni, ja koko taideteokseni levisi takaisin epämääräiseksi siemenläjäksi. Siinä tilanteessa teki mieli sanoa ruma sana, mutta onneksi muistin, missä olen ja tyydyin vain murisemaan. ;) Muuten ilmeeni oli kyllä koko päivän ihan samanlainen kuin tuolla ämpärin hahmolla, suupieleni ovat tainneet jäädä nyt pysyvästi korviin, ja aamupalan jäännökset olivat kaikkien nähtävillä hammasrivistöni välissä. :) No, pikkuisen kyllä meinasin itkeä tirskauttaa heti aamulla, kun ensimmäinen työkaveri riensi halaamaan, mutta koska niitä halauksia tuli päivän aikana aika tiheään tahtiin, niin ei siinä auttanut alkaa jokaisen kohdalla kyynelehtiä, vaan annoin vaan hymyn paistaa, koska siihen todellakin on aihetta! :)

Olen niin kertakaikkisen ONNELLINEN!!! :) Ja ajatella, saan vielä huomennakin mennä töihin - ja ylihuomenna! :) Sitten on pakko pitää vähän vapaata, kun olen tämän syksyn vain osa-aikaisena - mutta että ensi viikollakin pääsee töihin, ja sitä seuraavana! Ihanaa! :) Elämä hymyilee, ja niin teen minäkin! :) Luulin vielä eilen, että olen täynnä energiaa, mutta nyt sitä vasta energiaa onkin, kun olen saanut käydä töissä lataamassa akkuni täyteen...! Pikkuisen tuntuu jaloissa, että olen polkenut tänään noin 25 kilometriä pyörällä töihin ja takaisin, mutta kyllä se liikuntakin näyttää nykyisin enemmän antavan energiaa kuin syövän sitä. Eikä tämän pirteyden keskellä uskoisi, että heräsin aamulla jo klo 5.11., kun jänskätti niin hirveästi, ettei uni enää tullut... :)

Ihanan pirteää ja energistä viikkoa kaikille! :)