Kesäkuun raporttia ja heinäkuun suunnitelmia

Minusta tuntuu, etten ole tämän menneen kesäkuun aikana tehnyt mitään muuta kuin käsitöitä! Koskaan aiemmin en muista, että tällaista kuukautta olisi elämässäni ollut, että kaikki olisi pyörinyt käsitöiden ympärillä, aina on muutakin elämää väliin mahtunut. Valmistuneiden töiden määrä ei ole mikään valtaisa, mutta projektit ovat olleet isoja, ja joukkoon mahtunut niin neuletta, virkkuuta, ristipistelyä kuin ompeluakin. Mutta ennen kaikkea kesäkuussa on värjätty: kasviväreillä ja reaktiiviväreillä - lankoja, kankaita ja vaatteita. Käsitöihin nekin puuhat liittyvät, vaikkeivät vielä valmistuneiden töiden joukossa näykään.

Kesäkuussa valmistuivat:

• 1.6. Raidallinen mekko (neuloen ja virkaten), langankulutus 438 g
• 13.6. Virkattu mekko (virkaten), langankulutus 413 g
• 15.6. Harsopussi (ommellen)
• 24.6. Raitapaita (neuloen), langankulutus 309 g
• 26.6. Couleur d'Etoile: Amour du printemps (ristipistellen)
• 29.6. Pyöryläjakku (virkaten), langankulutus 344 g
• 30.6. Sytomyssyt 4 kpl (virkaten), langankulutus 208 g

Lankaa kului kesäkuussa 1712 grammaa, mikä on hieman enemmän kuin tämän vuoden keskikulutus. Nyt on aika myös tehdä pieni puolivuotiskatsaus ja todeta, että lankaa on puolessa vuodessa neulottu tai virkattu valmiiksi töiksi 10049 grammaa, eli jos tätä tahtia jatkuu myös loppuvuosi, niin on hyvin mahdollista ylittää 20 kilon vuositavoite! :) Viime vuonnahan jäin ihan muutaman sadan gramman päähän 20 kilosta, joten siksi tätä lukemaa nyt kovasti tavoittelen. Katsotaan puolen vuoden päästä, kuinka kävi! :)

Lankaa olen kesäkuussa ostanut reippaanlaisesti noita värjäilyjä varten. 4,4 kiloa lankaa on tullut kotiin kannettua, ja joka ikinen kerä on valkoista Nallea, joista väripadassakin on ehtinyt uida jo 2,8 kiloa. Ehkä loputkin pääsevät kylpyyn heinäkuussa... ;)

Ristipistorintamalle kuuluu myös hyvää, kun sain yhden työn valmiiksi. Heinäkuussa olisi tarkoitus aloittaa pistelemään vähän helpompaa työtä, jonka olisi syytä vuoden loppuun mennessä valmistua (sitä on toivottu minulta lahjaksi tammikuussa olevan merkkipäivän johdosta).

Puuvillalankakopan tyhjennys jatkuu edelleen. Puuvillalankoja on jäljellä vielä neljään puseroon tai jakkuun, ja toiveissa olisi ehtiä niistä ainakin kaksi tekemään heinäkuun aikana. Lisäksi tarkoitus olisi vähitellen virkkailla puuvillajämälangat sytomyssyiksi, ja heinäkuussa on tiedossa enemmänkin tilanteita, joissa tällaiset "käsilaukkuvirkkuut" ovat käteviä. Mutta toivottavasti saan myös niitä isompiakin neuleita tehtyä. Yksi ompeluprojektikin on tulossa heti kuukauden alkajaisiksi, se on kesäkuussa kaiken värjäyshässäkän myötä melkein päässyt unohtumaan. Siitä siis uutta käsityökuukautta aloitellaan!

Toivotaan oikein hyviä käsityökelejä heinäkuulle, mitä se itse kullekin sitten tarkoittaa. :) Itse ainakin toivon, että tämä käsityöputki nyt jatkuisi pitkään tällaisena. :)

Kaksivärisiä

Ajattelin pienenä välityönä ennen kuun vaihdetta tekaista muutaman sytomyssyn. Puuvillalankakopan tyhjennys on tuottanut paljon sytomyssyihin kelpaavia jämälankojakin. Roosan väristä Marks&Kattensin Biancaa jäi vähän enemmänkin yli keväällä virkkaamastani puserosta, peräti kolme täyttä kerää, joten niistä riitti useampaankin myssyyn. Mietin vain, kuinka viitsisin virkata monta samanväristä yksiväristä myssyä, minulla kun ei ole mitään Biancan vahvuista toista lankaa, jolla voisin tehdä raitoja kaveriksi. Toisekseen Bianca on vähän turhan ohutta lankaa - ei siis suinkaan myssyiksi liian ohutta, mutta tällä hetkellä en jaksa noin ohkaista lankaa kovin paljon virkata. Hoksasinpa sitten, että voin yhdistää sitä Novitan Virkkauslankaan, jota minulla on jäänyt monia eri värejä, joille ei ole edes suunnitelmia. Näin syntyi kahdesta langasta juuri sopiva yhdistelmä 3,5 mm virkkuukoukulla virkattavaksi.

Sytomyssyt 4 kpl

Tehty ajalla: 29.-30.6.2013

Malli: Perusmyssy päälaelta alkaen

Lanka: Marks&Kattens Bianca roosa (60), Novita Virkkauslanka musta (099), luonnonvalkoinen (010), sininen (116) ja roosa (550)

Langankulutus: 208 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: n. 57 cm kukin

Muuta: Oysiin

Näistä tuli kyllä tosi kivoja! Jokaisessa on siis se vähän vahvempi roosanvärinen Bianca toisena lankana ja sitten joku Virkkauslangan väri toisena. Muuten ovat kaikki ihan saman mallisia. Livenä on melkein hauskimman näköinen tuo roosa-roosa myssy, jossa on siis yhdistetty kahta eri roosan sävyä, kuvassa alhaalla oikealla. Vaikka on nämä kaikki kivoja. Jännää, miten noin pienellä kikalla saa tehtyä erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia myssyjä. :)

Kuukausiraporttikin tulee vielä tänä iltana... Palataan pian! :)

Pyörylä

Muutama päivä sitten vilautin tällaisen pyörylän:

Arvuuttelin silloin, mitähän tästä mahtaa tulla. Vaikeutta lisäsi se, ettei kuvasta saa vihjettä, minkä vahvuisesta langasta tai minkä kokoisesta pyörylästä on kyse. Joka tapauksessa pari oikeaa arvaustakin taisi mahtua joukkoon, ja tässä on lopputulos valmiina:

Pyöryläjakku

Tehty ajalla: 24.-29.6.2013

Malli: Moda 4/2012 nro 29

Lanka: Drops Muskat turkoosi (32), sininen (15), keltainen (30), vihreä (53) ja punainen (12)

Langankulutus: 344 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: Ohjeessa 40/42, vastaa todellisuudessa M-kokoa

Muuta: Ihana! :)

Ei tarvitse varmaan sanoa, mitä mieltä tästä jakusta olen. :) Näettehän itsekin, miten ihana, mahtava, upea, ylivoimaisen kaunis, herkullinen... jne. tämä on! :)

Ohjeessa oli käytetty eri lankaa, mutta Dropsin Muskat kelpasi hyvin sitä korvaamaan. Jotkut värit on tietysti vaihdettu, kun kyse on korvaavasta langasta, jonka kaiken lisäksi ostin talvella Lumoavan Langan loppuunmyynnistä, eli kun esimerkiksi vihreää oli hyllyssä muistaakseni enää pari kerää, niin oli otettava vain sen verran. Langankulutus oli kyllä ilmoitettu parin värin kohdalla päin mäntyä. Vaikka tietysti korvaavan langan käyttö vaikuttaa langankulutukseen (ostin siitä syystä kutakin kerää yhden enemmän kuin olisi ollut ohjeen mukaan tarve, ja onneksi ostinkin), niin olisin kuvitellut, että langankulutus olisi ollut eri värien kesken kuitenkin samassa suhteessa kuin ohjeessa. Katsokaapa vaikka:

• Turkoosia piti ohjeen mukaan kulua 150 g (3 kerää); kului 109 g (hieman kolmatta kerää, eli tämä on OK)
• Punaista piti ohjeen mukaan kulua 50 g (1 kerä), kului 46 g (lähes kerä, tämäkin OK)
• Keltaista piti ohjeen mukaan kulua 100 g (2 kerää), kului 89 g (lähes 2 kerää, tämäkin OK)
• Sinistä piti ohjeen mukaan kulua 150 g (3 kerää), kului 64 g (hieman toista kerää, eli reilusti vähemmän kuin ohjeessa)
• Vihreää piti ohjeen mukaan kulua 50 g (1 kerä), kului 64 g (hieman toista kerää, eli enemmän kuin ohjeessa)

Eli vihreää ja sinistä kului saman verran, vaikka toista piti kulua kolme kerää ja toista vain kerä. Mistähän nuo Modalla oikein keksivät nuo langanmenekit? Tai eipä taida olla edes Modan vika, ohjeet tulevat yleensä valmiina jostain ihan muualta.

No, sehän ei haittaa, jos lankaa jää yli, ja onneksi tosiaan tuli ostettua ne ylimääräiset kerät, sillä muuten olisi vihreä loppunut.

Piipahdin sen verran pihalla, että esikoinen sain napsittua kuvat, hän kun oli pikkuveljensä kanssa koulun pihalla leikkimässä. Kuvat on otettu pyörätiellä kotimme vieressä. Esikoinen on kyllä loistava kuvaaja! Minulla ja hänellä on kyllä muuten kommunikaatiovaikeuksia keskenämme, mutta kuvaamisen suhteen esikoinen ymmärtää puolesta sanasta, millaisen kuvan haluan hänen ottavan. Tuon ylimmän kuvan hän otti ensimmäisenä, ja totesi siihen heti, että se on "täydellinen" - ja niinhän se onkin! :) Otettiin tasan nämä kolme kuvaa, eikä enempää tarvittu, kun kaikki onnistuivat nappiin. Isäntä jos räpsii kuvia, niin niissä on aina kuvauskohteella kauhea ilme, maha pömpöttää, rintsikan olkaimet vilkkuu, värit on vääristyneet jne. Kummallista. ;) No okei, olen minä tuossa keskimmäisessä kuvassa vinossa, mutta niin olen yleensäkin, se on peruja viulistiajoilta.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Vanha ja uusi

Uusi tietokoneeni saapui eilen ja on nyt käytössä. Tämän postauksen aihe koskee ihan vaan koneita, mutta ajattelin ehkä lukijoitani tämänkin kiinnostavan, koska koneiden kanssa me olemme jokainen enemmän tai vähemmän tekemisissä, kun netissä surffaamme ja blogeja päivitämme ja luemme.

Vanha kone vasemmalla, uusi oikealla

Minulla oli/on siis hyvä Asus-merkkinen kannettava tietokone, jonka ostin syyskuussa 2011, eli se ei ole vielä edes kahta vuotta vanha ja takuukin on voimassa. Mutta koska näyttö hajosi oman huolimattomuuteni seurauksena, vika ei mennyt takuuseen. Kone toimii muuten ihan normaalisti, mutta ainoastaan näyttö on mennyt rikki, eli kuvaa ei näy kunnolla. Tämän viikon olen kuitenkin pärjännyt ihan hyvin, kun liitettiin kone piuhalla toiseen monitoriin.

Kone meni rikki tiistaiaamuna (tai ma-ti välisenä yönä). Soittelin aamupäivällä Asus-huoltoon, ja heidän pyynnöstään vielä laitoin sähköpostia kuvan kera takuuasioiden selvittämiseksi. Vastaus tuli iltapäivän aikana, ettei tämä mene takuuseen. Jos konetta olisi alettu korjata, se olisi tullut maksamaan enemmän kuin uusi kone. Tämä kone maksoi kaksi vuotta sitten n. 440 e. Pelkästään huollon kustannusarvio olisi maksanut 110 e (sisältää kuljetuksen ja sen, että joku vähän vilkaisee konetta), sen päälle olisi tullut näytön vaihtaminen maksamaan 200-500 e, eli korjaus olisi tullut maksamaan arviolta 300-600 euroa. Kotivakuutukseen otin yhteyttä heti tiistaina, ja saatiin korvausta hurjat 30 euroa... ;) Tiistai-iltana vilkaistiin Gigantin mainosta, jossa oli Lenovo-merkkinen kone vain 269 e (+ 2,90 e toimituskuluja), ja kun kyse on paljon tehokkaammasta laitteesta mitä tuo Asus, niin pistettiin samantien tilaukseen, sillä nämä tarjoukset eivät ikuisuutta ole voimassa. Koska tuo Asus vielä toimii muuten, niin saadaan se varmasti vielä myytyä jollekin varaosiksi, eli ei tämä lopulta iso rahallinen menetys ole. Vahinkoja sattuu! Mutta tokihan se harmittaa, sillä olin ajatellut pärjääväni tuolla koneella useamman vuoden.

Vanha kone

Tämä Asus on saanut minulle nyt opettaa monenlaisia asioita. Etenkin sen, että mihinkään maalliseen omaisuuteen ei kannata suhtautua niin kuin se olisi ikuista. Ymmärrän nyt miestäni, joka miettii tavaraa hankkiessaan valmiiksi sen, kuinka siitä aikanaan pääsee eroon. ;) Tässä muutama oppimani asia:

1. Kustomointi. Mustat ja ylipäätään yksiväriset koneet on tylsiä, tiedetään. Kun tietokonekaupassa on tarjolla houkutteleva kustomointi vain muutaman kympin lisähintaan, niin ei siinä vaiheessa tule ajatelleeksi, että sitten jos sen koneen aikoo myydä joskus eteenpäin, niin välttämättä uusi omistaja ei halua konetta, jonka kanteen on laserprintattu edellisen omistajan nimi ja lankakerä syksyisessä metsässä. ;) Tuota kuvaa ei siis saa koneesta ikinä pois, vaan se on ja pysyy siinä. Vähän niin kuin tatuointi, mutta se ei vaan veny ihon venyessä. ;) Takuuvarmasti ensimmäinen ja viimeinen kustomointi, jonka otan yhtään mihinkään.

2. Miehen apu. Vaikka mies kuinka sanoisi, että hän ei sitten koskekaan koneeseeni eikä tarjoa neuvojaan, niin kannattaisi kuitenkin edes puolella korvalla kuunnella hänen vinkkejään virusohjelmista ja palomuureista. Eikä avata konetta ensi kertaa miehen ollessa yöunilla ja alkaa asennella siihen heti kaikkia kivoja ohjelmia. Kaksi vuotta sitten syyskuussa sain tuon silloin uuden Asus-koneen heti jumiin, ja mies sai aamulla herättyään tyhjentää koneen kovalevyn ja asentaa koko koneen uudestaan. ;) Taustalla oli kyllä sellainenkin tapahtuma, että sitä edelliseen koneeseeni mies alkoi tehdä mukamas jotain tärkeää päivitystä, ja sai hävitettyä sieltä silloin kaikki tiedot (onneksi varmuuskopiot oli otettu vain paria viikkoa aiemmin!), joten siksi hän on tullut varovaiseksi minun tietokoneideni suhteen. Tämän uuden Lenovon suhteen toimimme hyvässä yhteisymmärryksessä: mies laittoi koneen ensin käyttökuntoon turvallisuuden puolesta, jonka jälkeen minä siirsin vanhan koneen tiedostot uudelle ja asentelin ne ohjelmat, joita katson tarvitsevani. Kumpikin tekee sen, minkä parhaiten osaa. :)

3. Tavaroiden säilytys koneen päällä. Mullahan on kone auki aina hereillä ja kotona ollessani. Aamulla avaan koneen heti herättyäni ja illalla suljen sen juuri ennen nukkumaanmenoa. Tarkistelen siitä vähän väliä asioita samalla, kun puuhaan muita juttuja. Tai jos pääasiallinen tarkoitukseni on olla tietokoneella, niin silloinkin puuhaan samalla jotain muuta. Välillä se "jotain muuta" vie aika paljon tilaa, joten koneen vieressä saattaa olla täysi teekuppi (tosi fiksua, etenkin kun mulla on tämä toinen käsi sellainen, että siitä saattaa tipahtaa tavara milloin hyvänsä...), tai näppiksen päälle voi eksyä käsityöohje (nojaa joskus näyttöä vasten...), kudin, neulakotelo, sakset, kirja, avattu liimapuikko... Siivouspäivänä paksuin imuroitava pölykerros on juuri minun näppäimistöni päällä, ihan kuin joku olisi pöllyyttänyt villalankoja koneen vieressä. ;) On ylipäätään ihme, että se Asusin näyttö säilyi ehjänä noinkin kauan! Nyt sen kohtaloksi koitui todennäköisesti nappikuuloke, joka oli jäänyt väliin kantta sulkiessa; olin kuunnellut juuri äänikirjaa kuulokkeilla ennen koneen sulkemista.

Uusi kone

Uuden koneen käyttöönotto sujui tällä kertaa varsin mutkattomasti, vaikka jouduin siirtymään uuteen käyttöjärjestelmäänkin (entisessä Windows7, tässä Windows8). Joskus nämä jutut ovat vieneet enemmänkin aikaa, mutta nyt en ole käyttänyt uuteen koneeseen siirtymiseen kuin ihan muutamia tunteja. Tämä on nyt kuitenkin jo neljäs koneeni, niin nämä alkavat olla tuttuja juttuja kaikin puolin. Meillähän ei ole koskaan ollut mieheni kanssa yhteistä tietokonetta, vaan on ilman muuta selvää, että kummallakin on oma, koska meillä on kuitenkin ihan omat intressit sen suhteen, mitä koneella tehdään. Eikä siitä tulisi mitään, että pitäisi vuorotella koneen käytössä. Nytkin mies on halunnut välillä käyttää tuota ulkoista monitoria, johon vanha koneeni on ollut tällä viikolla kiinnitettynä. Siinä monitorissa ei siis normaalisti ole mitään konetta kiinni, vaan mies käyttää sitä omaan kannettavaansa yhdistettynä silloin, kun haluaa katsoa kuvaa isommalta näytöltä. Joten olen joutunut tällä viikolla olemaan jopa hetken ilman konetta sen vuoksi. Ja muutenkaanhan konetta ei ole voinut nyt kanniskella sohvalle tms. Jokohan kohta uskaltaisin tämän uuden kanssa lähteä surffailemaan jonnekin muuallekin kuin työhuoneeseen... ;)

Ihanasta lankakerällä koristetusta koneesta on nyt siirrytty tylsään mustaan, mutta ihan mukavan tuntuiseen koneeseen. Ehkä mun täytyy liimailla tähän jotain söpöjä tarroja (sellaisia, jotka saa irtikin), ettei ala tämä musta liikaa ahdistaa. ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! Seuraava postaus on sitten takuuvarmasti taas käsitöitä. :)

Vielä värjäysjuttuja...

Vaikka pidänkin nyt taukoa värjäämisestä, en malta lopettaa aiheesta kirjoittamista ja lankojen kuvaamista.

Olen esitellyt noita värjäämiäni lankoja aina kasvi kerrallaan, ja kun monesta kasvista tulee sitä kellanruskeaa ja jälkiliemestä vähän vaaleampaa, niin saattaa jäädä mielikuva, että kaikista tulee aina vaan sitä yhtä ja samaa. Siksi ajattelinkin laittaa värjättyjä lankoja yhteiskuvaan, niin sävyerot tulevat paremmin esiin. Kahta samanväristä kerää ei taatusti löydy!

Noissa teksteissä JL tarkoittaa jälkilientä, eli jos se merkintä puuttuu, niin silloin väri on saatu ensimmäisestä värjäyksestä, ja JL-merkityissä on käytetty joko ensimmäistä, toista, kolmatta, neljättä jne. jälkiväriä.

Oranssin sävyjä:

Ylärivissä: 1. Krappi + pihlaja JL 2. Krappi + mesiangervo JL 3. Krappi + horsma JL
Alarivissä: 1. Krappi + mesiangervo + horsma JL 2. Krappi + pihlaja JL 3. Krappi + mesiangervo + horsma JL

Ruskean sävyjä:

Ylärivissä: 1. Nokkonen 2. Kuusenkäpy 3. Kuusenkäpy JL
Alarivissä: 1. Nokkonen + koiranputki JL 2. Saniainen 3. Kuusenkäpy + pihlaja JL

Keltaisen sävyjä:

Ylärivissä: 1. Pihlaja JL 2. Pihlaja JL 3. Pihlaja JL 4. Mesiangervo JL
Toinen rivi: 1. Mesiangervo 2. Pihlaja 3. Mesiangervo JL 4. Horsma
Kolmas rivi: 1. Voikukka + suolaheinä + puna-apilan kukka 2. Koiranputki 3. Horsma JL 4. Mesiangervo + horsma JL
Alarivissä: 1. Koiranputki + nokkonen JL 2. Ohdake 3. Ohdake JL 4. Saniainen JL

Tässä vielä kaikki yhteiskuvassa:

Näille pitäisi löytää hieman parempi säilytyspaikka, koska nyt en saa muita lankalaatikoitani kerien takaa... Tällä hetkellä kuitenkin ne langat, jotka ovat työn alla tai menossa seuraavaksi puikoille tai koukuille, ovat säilytyksessä paremmin käden ulottuvilla, niin tänne kaapille ei ole niin tarvettakaan päästä. Tehdään sitten taas uusi järjestys, kun aletaan ottamaan villaisempia lankoja puikoille. Minulla kuitenkin mahtuu periaatteessa kaikki omistamani langat yhdelle kaapin hyllylle, jos ei lasketa niitä työn alla olevia lukuun. :)

Mukavaa perjantaipäivää!

Ohdakkeist' astua on orpopojan tie...

Taikaliemien keittely on ihan mukavaa hommaa. Veikkaisin kuitenkin, että professori Severus Kalkaros tuskin pitäisi taikaliemien taitojani kovin kummoisena. Arvosanaksi tulisi ehkä S eli Surkea, H eli Hirveä tai kenties peräti P eli Peikko. Omasta mielestäni monet keitokset ovat kuitenkin ansainneet K eli Kelvollinen tai jopa O eli Odotukset ylittävä. Toistaiseksi vielä odotellaan sitä taikalientä, jolle voisin antaa parhaimman arvosanan U eli Upea.

(kaikki tämä omituinen höpinä viittaa Harry Pottereihin, jollei joku sitä jo hoksannutkin...)

Minua paljon kokeneempi taikaliemien keittelijä Kosotäti oli saanut ohdakkeella värjäämällä kaunista vihreää. Sain häneltä tähän ihan "reseptinkin". No, minähän en tunnetusti sitä vihreää saa mistään, mikä voi johtua vaikkapa maaperästä tai hanaveden ph-arvosta. Tai vaikka siitä, että hämmennän lankoja koko ajan vastapäivään, eikä esimerkiksi seitsemän hämmennystä vastapäivään ja yksi myötäpäivään. ;)

Keräsin ohdakkeita niin paljon kuin kattilaan vaan mahtui, niitä taisi olla peräti kolme kiloa. Liemi itsessään oli ihan pikimustaa, mutta sain siitä vain hyvin hailakan ei-oikein-minkään-värisen langan (kuvassa vasemmalla). Ehkä tuo on lähinnä kulahtanut beige. Jälkiliemeen nakkasin 73 kuparipenniä, vaikka jo aiemmin olen todennut, ettei niistä ole mitään apua värin muuttamiseksi. Mutta jos vaikka olisivat tuoneet hyvää onnea tai jotain... ;) Jälkiliemestä nousi tuollainen vähän keltaisempi kulahtanut ei-oikein-minkään-värinen lanka (kuvassa oikealla). Positiivista kuitenkin on, että nämäkään langat eivät sentään jääneet ihan valkoisiksi! :D Eli kyllä kaikista kasveista aina jotakin väriä irtoaa, toisista vahvemmin, toisista heikommin. Ja varmasti nämäkin värit löytävät paikkansa muiden joukossa.

Nyt on sitten värjäystauon aika. Olen kokeillut nyt suurinpiirtein kaikkia kasveja, joita voin tästä lähiympäristöstä kerätä tähän aikaan vuodesta ja tässä nykyisessä melko heikonlaisessa kunnossa. Värjäämiset jatkuvat kyllä vielä jossain vaiheessa kesää, sillä jotain minulla on kuivattuna varastossa, jotain on sukulaiset minulle keränneet ja tallettaneet, ja jotkut kasvit eivät vielä ole värjäämiseen valmiita (esim. pietaryrtin kukat ja äidin porkkanoiden naatit). Nyt on myös huonot säät värjäystä ajatellen: liian kuuma kerätä kasveja ulkona, eikä sisälläkään tee mieli keitellä kuumia kattiloita. Pilviset, sateiset ja viileät päivät ovat aivan ihanteelliset myös värjäyksen kannalta! :)

Vaikka Oulussa ei olekaan ihan samanlaisia tappohelteitä kuin jossain muualla Suomessa, niin liian kuumaa tämä minulle on. Sehän on jo tuttua, että astma, allergiat, ihottumat, rytmihäiriöt ja migreeni pahenevat minulla kesäisin, mutta nyt tämä uusi toistaiseksi vielä diagnosoimaton sairauskin pistää pahenemisvaiheen päälle ja olon tosi heikoksi heti, kun säät lämpenevät yli 20 asteen. En siis sano kenenkään kiusaksi, että kesä on vuoden kamalinta aikaa, vaan se oikeasti on! Onneksi elämässä on niin paljon mukaviakin asioita, että voi iloita ja nauttia niistä silloin, kun sää on vähemmän nautinnollinen ja vointi heikko. Aina voi lepäillä sisällä käsitöiden, kirjan, äänikirjan tai tietokoneen ääressä, ja käydä happihyppelyllä sateisempina päivinä. :) Ja tuleehan se kaivattu syksy ja ihana talvikin sieltä aikanaan tämän pakollisen välivaiheen jälkeen!

Kiitos vierailuista ja kommenteista! Iloa päivääsi - minä luultavimmin vietän sen jälleen Tylypahkassa virkkuu kädessä... ;)

Maratoonari maalissa!

Keskiviikon maratonilta jäi tavallaan lyhyeen, tavallaan se vähän piteni normaalista neljästä tunnista...

Tilanne oli klo 17 maratonin alkaessa tuon ylemmän kuvan mukainen, ja klo 19.30 alemman kuvan mukainen; välissä olin ottanut vartin nokkaunet (kuten hyvin usein käy näinä maratoniltoina, ristipistot ovat niin rentouttavaa puuhaa...).

Koska pisteltävää ei enää ollut, päätin jatkaa suoraan viimeistelyvaiheeseen, ja tämä oli kokonaisuudessaan valmis hieman ennen yhtätoista.

Couleur d'Etoile: Amour du printemps

Tehty ajalla: 1.4.-26.6.2013

Malli: Couleur d'Etoile: Amour du printemps

Kangas: 30 ct luonnonvärinen pellava yhden yli pisteltynä

Langat: DMC 3685 ja 115 yhdellä säikeellä pisteltynä

Koko: 157x143 pistoa, 13x12 cm

Viimeistely: Sydän-pinkeep

Muuta: Nyöri Nappi-Kikasta, rusetti Tiimarista 

En enää iltamyöhään alkanut nakutella tätä seinään, joten kuva on otettu valmiiseen naulaan ripustamalla. Laitan sitten huomenna tämän ihan oikealle paikalleen seinälle. Samoin alempi kuva on otettu ihan vaan pöydän päällä.

Näitä on nyt kaksi valmiina eli talvi (ylempänä) ja kevät (alempana). Kaksi siis vielä uupuu, luonnollisesti. Tämän kevään tekemiseen meni vain vajaat kolme kuukautta, joten jos jatkaisin suoraan kesään ja syksyyn, niin sarja voisi valmistua kokonaan vuoden loppuun mennessä. Mutta en kyllä jaksa ihan heti tehdä uutta yhden yli pistelyä, kun on ainakin yksi vähän kiireellisempikin ja erityylinen pistely jonossa seuraavana. Tuota talveahan pistelin aikanaan melkein kaksi vuotta, se valmistui 2010 joulukuussa, ja siinä on selvästi nuo väritkin hieman haalistuneet, vaikkei se ole edes auringonpaisteisella seinällä. Oli aluksi eteisessä, jossa ei ole ikkunaa ja sen jälkeen keittiössä, jossa on ikkuna pohjoiseen.

Olin niin ilahtunut, kun viimeistelyä tehdessäni huomasin, että olin tietysti säästänyt tuon sydämen kaavan muita saman sarjan töitä varten, että kaikista saa varmasti samankokoisen ja -muotoisen tehtyä. Ja lisäksi olin tuota punaista rusettia varten leikannut oikean mittaisen nauhan pätkän, niin ei tarvinnut alkaa pähkäillä, miten saan samankokoisen rusetin kuin tuossa toisessa. Joskus sitä osaakin olla niin ajattelevainen! :)

Kuvathan suurentuvat hieman klikkaamalla, jos haluat tarkastella näitä paremmin!

Kiitos taas käynnistäsi ja kommenteista! :) Mukavaa viikon jatkoa, palataan pian linjoille!

Jotkut menee sekaisin rock'n'roll-musiikista...

... jotkut menee sekaisin värjäyksestä! :D

(ja joskus ne langatkin on ihan sekaisin värjäyksen jäljiltä...)

Siinä vaiheessa, kun aletaan tekemään cocktaileja eri kasvivärien jälkiliemistä ja vielä niidenkin jälkiliemistä, niin voi olla, että värjäri voi jossain vaiheessa olla niin sekaisin, ettei enää ihan pysy kärryillä, mitä on mihinkin liemeen sekoittanut. Onneksi on Post it -tarralaput, jonne voi kirjoitella kemiallisia kaavojaan...

Mesiangervosta ja horsmasta jäi kummastakin niin sakeat ja kirkkaat liemet, että päätin kokeilla yhdistää niitä krapin kanssa oranssin värin aikaan saamiseksi. Ensin keitin noin 10 g krappia noin 2,5 litrassa vettä, ja sitä lientä aloin sitten sekoittelemaan edellispäivinä jääneiden jälkilienten kanssa. Kaikissa on puretusaineina käytetty alunaa ja viinikiveä. Kuvassa vyyhdit ovat värjäysjärjestyksessä vasemmalta oikealle, ja samassa järjestyksessä myös kerron, mitä missäkin on.


1. Mesiangervosta jätin puoli ämpäriä jälkilientä, josta olin jo värjännyt kolme kertaa, eli se oli jälki-jälki-jälkiliemi. Yhdistin siihen noin litran krappilientä. Koska tässä krappia oli suhteessa eniten keltaiseen liemeen, tuloksena oli vahva oranssi.
2. Horsmasta jätin myös puoli ämpäriä jälkilientä, josta oli värjätty kahteen kertaan, eli se oli jälki-jälkiliemi. Siihen yhdistin noin 0,7 litraa krappilientä, tuloksena tuollainen punaisen heran värinen lanka. (Punaisella heralla on myös muita nimityksiä, mutta koska minun blogissani ei ole lupa mainita ns. juhlapyhiä, niin käytän siitä nyt tätä nimeä; toinen sallittu nimitys voisi olla juustokeitto tai makia juusto.) Tämän langan kanssa kävi vähän hassusti. Yleensähän langat värjätään 80-90 asteessa, paitsi krappi ja muut punaiset värit vain 70-75 asteessa, koska korkeat lämpötilat syövät punaista väriä. Minä sitten ajattelin, että vaan hetkeksi istahdan odottamaan lämpötilan nousua 70:een, mutta siinä sitten innostuin lueskelemaan blogeja, kunnes havahduin, että kattilahan KIEHUU! Eli lämpötila oli ylikin 90 astetta... hups! ;) No, hyvä tuosta tuli!
3. Noista molemmista edellämainituista keitoksista jätin vielä jälkiliemet, jotka yhdistin. Tämän keitoksen kaava on siis: [(Mesiangervon jälki-jälki-jälkiliemi + krappi n. 1l) + (Horsman jälki-jälkiliemi + krappi  n. 0,7 l)] :n jälkiliemi. Tämänkin päätin sitten värjätä 80-90 asteessa, koska ei tästä näyttänyt muutenkaan kovin punaista tulevan.
4. Viimeisessä on periaatteessa samat kasvit kuin edellisessäkin, mutta ihan eri suhteessa. Olin värjännyt yhden vyyhdin liemellä, johon olin yhdistänyt mesiangervon jälki-jälki-jälkiliemen ja horsman jälki-jälkiliemen, ja tämän keitoksen jälkiliemeen sitten lorautin krappilientä noin puoli litraa. Saattaa kuulostaa siltä, että sehän on ihan sama liemi kuin edellinen, mutta ei ole, vaan kaava on: (Mesiangervo JJJL + horsma JJL):n jälkiliemi + krappi n. 0,5 l. Eli ihan eri liemi, ja näkeehän sen nyt väristäkin, että se on paljon voimakkaampi kuin vaikka tuo kolmas vyyhti, ja itseasiassa myös kirkkaampi kuin toinen vyyhti.

Pysyittekö kärryillä? Ei se mitään, en minäkään! :D

Siispä lyhyt kertaus, järjestys kuvassa alhaalta ylöspäin:

1. Krappia ja mesiangervoa
2. Krappia ja horsmaa
3. Krappia, mesiangervoa ja horsmaa
4. Krappia, mesiangervoa ja horsmaa, mutta eri suhteessa kuin edellinen.

Yksinkertaista! :) Vai onko?

Nämä langat on kuvattu muuten samassa paikassa kuin se eilinen kuva, jossa poika huuteli alakertaan kaverilleen. Siis meidän parvekkeella. 

Koska nyt on värjätty oranssia, niin laitetaanpa taas tuo porkkana kaveriksi osoittamaan väriä. Eri koneet kun näyttävät värit vähän eri tavalla, huomaan sen itsekin, kun katselen kuvaa nyt tilapäisesti eri ruudulta, vaikka edelleen siis näpyttelen tekstiä sillä rikkinäisellä kannettavallani. Uutta odotellaan, jokohan tulee tällä viikolla...

Luvassa enää yksi värjäyspostaus tällä erää, kunhan langat kuivuvat kuvauskuntoon! :) Tuntuu ihan hassulta istua tässä vaan näpyttelemässä ilman, että joku kattila porisee liedellä... Viime aikoina kun kaikki aamut ovat alkaneet liemen siivilöinnillä, vyyhdin pyörittämisellä ja ensimmäisen vyyhdin värjäyksellä...

Kivaa keskiviikkoa! :)

Toisen lattia on toisen katto

Välillä vähän muutakin kuin käsitöitä... :)

Meidän asuinlähiössämme on pääasiassa vain vuokra-asuntoja. Silti täällä asuu paljon meidän kaltaisiamme pitkäaikaisia vuokralaisia, useimmat lapsiperheitä, jotka ovat saattaneet asua alueella pidempäänkin kuin me. Suosittu alue siis, vaikka onkin mukamas "huonomaineinen" asuinalue. Itse olemme asuneet täällä seitsemän vuotta, josta nykyisessä asunnossamme viisi vuotta. Moni tämänkin rapun asukas on ollut täällä jo ennen meitä, mm. alakerran perhe. Kuopus on tutustunut yhteen heidän lapsistaan päiväkodissa, mutta vasta tänä kesänä heistä on tullut todella kavereita pihaleikkien lomassa. Tänään oli sitten ensimmäinen kerta, kun he ovat kyläilleet toistensa luona. Aamulla kuopus kävi alakerrassa kylässä, illemmalla on alakerran poika ollut täällä meillä. Vielä ei ole rohkeutta käydä soittamassa ovikelloa ja pyytämässä kaveria kylään tai ulos ("Oven voi avata joku aikuinen, enkä mää uskalla puhua!"), mutta onneksi on parempiakin keinoja yhteydenpitoon:

"Onko siellä ketään? Voitko sää tulla meille kylään?" :)

Ensimmäisten kyläilyjen isoin ihmetyksen aihe on ollut se, kuinka molemmat kodit ovat muuten ihan samannäköisiä ja samat huoneet löytyvät samoilta paikoilta, mutta huoneilla voi olla toisessa kodissa eri käyttötarkoitus ja on erilaiset huonekalut, mikä on luonnollista jo pelkästään siksi, että toisessa kodissa asuu neljä ja toisessa kahdeksan ihmistä. Mutta silti vaikkapa keittiön kaapit ja pesutilat ovat taas ihan samanlaiset. Joskus olen itsekin miettinyt, että olisipa hauskaa käydä kurkistamassa kaikkien neljän alemman kerroksen asunnot, joissa on sama pohjapiirros kuin meillä, mitenkähän niissä on huoneet jaettu ja sisustettu... :) Voisi kyllä olla villi tunne, melkein kuin olisi kotona mutta ei kuitenkaan.

Tilasimme minulle uuden tietokoneen, kun löydettiin superhyvä tarjous. Nykyisen koneeni näytön vika ei kuulu takuuseen, ja arvioivat korjauksen tulevan kalliimmaksi kuin uuden hankinta. Kotivakuutus saattaa jotain korvata, mutta emme jää odottelemaan sieltä vastausta, koska noita supertarjouksia ei välttämättä joka päivä kävele vastaan. Harmi, että joutuu hyvästä koneesta luopumaan, mutta vahinkoja sattuu.

Mikähän tuosta pyörylästä mahtaa olla isona tulossa, arvaatkos? :) (sainpas vähän käsitöitä tähänkin postaukseen!)

Mesiangervo

Aivan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka jätitte kommentteja edelliseen postaukseen! :) Kyllä minä vähän arvelinkin, ettette ihan oikeasti ole kaikonneet mihinkään, tarvittiin vain pieni potku p****ksille, niin johan niitä kommenttejakin alkoi tupsahdella. KIITOS ja kiva, kun vielä käytte täällä! :)

Kuva otettu muutama viikko sitten kaupungilla

Totta on, ettei kukaan jaksa aina kommentoida, en minäkään. Välillä on voimat tämän sairauden takia niin lopussa, ettei jaksa jättää merkkiä vierailustaan. Joskus luen blogeja sohvalla maaten niin, että kone näppäimistöineen on pöydällä, ja hiirimatto ja hiiri sylissäni sohvalla. Ei silloin ylety kirjoittamaan mitään. Joskus tehokkaana päivänä saatan lukea blogeja samalla, kun pyörittelen kerijälaitteella lankakerää tai teen uutta vyyhtiä väripataan laitettavaksi, silloinkaan ei viitsi hommaansa keskeyttää kommentoinnin ajaksi. Joihinkin blogeihin on isompi kynnys kommentoida kuin toisiin. Joskus taas ei keksi yhtään mitään sanottavaa (joskus taas jätän pidemmän kommentin kuin itse postaus, jota kommentoin...). Mutta ylipäätään onhan se ihan kiva ele jättää joku merkki vierailustaan, ainakin edes silloin tällöin jos ei joka kerta. :)

Toisilla bloggaajilla on tapana myös vastakommentoida jokaista kommenttia. Olen joskus sitä itsekin yrittänyt, mutten ole kokenut oikein omakseni, vaikka kohteliastahan sekin olisi. Olen sitten ajatellut, että vastakommentoin silloin, jos siihen on jotain aihetta. Kysymyksiin vastaan aina, yleensä siellä samassa kommenttilaatikossa, jonne kysymys on jätetty. Ja joskus tulee muuten vaan tarve vastakommentoida tai tarkentaa jotain. Mutta ei läheskään aina. Yritän kuitenkin muistaa kiittää kommenteista ja vierailuista edes joskus näissä postauksissa. Parantamisen varaa olisi siis minunkin tavoissani! :)

Mutta nyt värjäysasioihin, jälleen kerran! Näitä värjäyspostauksia ei ole tällä haavaa enää kovin montaa tulossa, joten koittakaa kestää vielä hetken aikaa... ;)

Mesiangervo oli nyt vuorossa. Torstai-iltana keräsin ne samalla kuin horsmatkin, ja koska värjäsin horsmat ensin, mesiangervot saivat liota ämpärissä lauantaille saakka. Lauantai-iltana keittelin niitä taas useamman tunnin, koska niitä tuli sellainen kukkurakattilallinen, ja sain vasta loppuvaiheessa laitettua loputkin kasvit veden alle. Sunnuntaiaamuna siivilöin liemen ja aloin värjätä.

Mesiangervon väri oli jälleen yllätys. Värjäyskirjassa siitä oli saatu ainoastaan hyvin hailakka vaaleankeltainen, lähinnä samaa sävyä kuin mesiangervon kukatkin ovat, vaikka värjäsin siis kukkimattomilla varsilla ja lehdillä. Oma saavutukseni oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin hailakka: oikein vahva kullankeltainen, joka suorastaan säteilee kullanhohtoaan! :) Jälkiliemille kävi sama ilmiö kuin pihlajan kanssakin, eli värit vain kirkastuivat jälkiliemien myötä, joskin sävy ei ollut ihan niin silmiinpistävä kuin pihlajalangoissa. Värjäsin kahdessa eri jälkiliemessä pelkällä mesiangervolla. Neljännen vyyhdin värjäsin niin, että otin noin puolet jälkiliemestä talteen ämpäriin myöhempää käyttöä varten ja lisäsin joukkoon noin puolet siitä jälkiliemestä, jonka olin ottanut edellisiltana talteen horsmasta. Mesiangervon ja horsman jälkiliemien yhdistelmä muistuttaa eniten sitä hailakkaa vaaleankeltaista, jonka värjäyskirjan tekijät olivat saaneet mesiangervon ensimmäisestä värjäyksestä. Melkein jo mietin, kokeilenko mesiangervoa ollenkaan, jos siitä saa vain haalean värin, mutta onneksi kokeilin, tämä oli ehdottomasti parempi mitä osasin odottaa! :)

Kuvassa värjäysjärjestyksessä, eli ensimmäiseksi värjätty alinna ja viimeiseksi värjätty (seassa horsmaa) ylinnä.

Palataan vielä hetkeksi bloggausasioihin. Aina ei voi itse vaikuttaa siihen, kuinka usein tai helposti pystyy blogia päivittämään, toisia blogeja lukemaan tai kommentoimaan. Sain siitä muistutuksen tänä aamuna, kun avasin koneen:

Näyttö oli yön aikana päättänyt hajota koneen ollessa suljettuna. Kone toimii muuten ihan normaalisti ulkoiseen näyttöön yhdistettynä, mutta kun kyseessä on kannettava tietokone, niin saisihan tuo kuvakin näkyä "hieman" paremmin... ;) Takuu on vielä voimassa, mutta tällä hetkellä Asus selvittää, meneekö tämä vaurio takuun piikkiin, ja jollei mene, niin sitten aletaan selvittämään korjauskustannuksia ja kotivakuutuksen korvauksia. Siihen asti joudun unohtamaan bloggailut sohvan äärestä, sillä koneeni on nyt yhdistetty miehen pöytäkoneen monitoriin, josta katson kuvan. Ja jos kone kannattaa laittaa huoltoon, niin sitten olen varmaan jonkin aikaa miehen tietokoneen varassa kokonaan. Mutta eiköhän tässä vielä tavalla tai toisella saada mulle taas toimiva oma kone, ja kannettava laite sen on pakko olla, kun saatan välillä olla monta päivääkin niin huonossa kunnossa, etten pysty pöydän ääressä istumaan. Näitä sattuu ja tapahtuu! :) Ihanaa on huomata, miten suhtautumiseni vastoinkäymisiin on muuttunut viime vuosina. Aamulla tottakai v***tti hetken aikaa, mutta sitä kesti taatusti vähemmän kuin viisi minuuttia. Sen jälkeen totesin, että syödäänpäs aamupala ja laitetaan vähän lankaa värjäytymään, sitten vasta kannattaa alkaa selvittämään tietokoneasioita! :) (sitäpaitsi takuuhuoltoon pystyi soittamaan vasta klo 10 jälkeen)

(jos katsot tarkkaan, koneen taustakuva on sama kuin tämän postauksen ensimmäinen kuva...)

Hymyä päivääsi - ja kiitos taas käynnistäsi! :)

Vähän toisenlaisia värejä välillä

Väriä on luvassa tässäkin postauksessa, mutta ei värjäyksen muodossa, vaan valmiissa neuleessa! :)

Torstaina neuloskelin tätä Oysissa neurologian poliklinikan aulassa, josta fysioterapeutti kävi minut noutamassa. Tuolla neuron polilla on kiva käydä (toki kivempaa olisi olla terve ettei tarvitsisi käydä sairaalassa ollenkaan), koska siellä on hirveän mukava henkilökunta. Torstaina ilahduin siitä, että kaikki hoitajat ohimennessään toivottivat huomenta, vaikken ole edes heidän potilaansa. Pari hoitajaa huikkasi neuleelleni: "Oi, miten ihanat värit!", ja toinen heistä pysähtyi tutkimaan ja kyselemään siitä tarkemminkin.

Ihanat värithän tässä ovatkin ihan parasta:

Raitapaita

Tehty ajalla: 13.-24.6.2013

Malli: Novita Kevät 2013 nro 42

Suunnittelija: Lea Petäjä

Lanka: Novita Miami lila (715), keltainen (211), minttu (311), vihreä (303) ja persikka (269)

Langankulutus: 309 g

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Koko: M

Muuta: Tuli aika väljä, mutta kivat värit!

Miami on ihan lempilankani puuvilla(sekoite)lankojen joukossa. Olen tehnyt siitä todella paljon kaikkea mahdollista: toppeja, puseroita, mekkoja, hameita, jakkuja, sytomyssyjä... ja taas yksi pusero lisää. :)

Puserosta tuli hieman erinäköinen kuin alkuperäisessä ohjeessa. Vaihdoin pohjaväreinä olleiden harmaan ja beigen tilalle lilan ja keltaisen, mutta nuo raitavärit minttu, vihreä ja keltainen pysyivät ohjeen mukaisena. Ohjeen kuvassa raidoituksen ja pääntien välissä oli useampi sentti yksiväristä osuutta, mutta kun minun senttimääräni täsmäsivät ohjeen kanssa, niin raitakerroksia oli vielä jäljellä, saati että olisi saanut siihen enää yksiväristä osuutta ujutettua. Tiheys kyllä täsmäsi ohjeen kanssa, ainakin leveyden puolesta, mutta pituuden suhteen nähtävästi sitten ei. No, tämä on oikein hyvä näin! :) Väljähän tuo pusero on malliltaan, joten ehkä tässä on värien lisäksi myös mallin puolesta paluuta 80-luvulle... ;)

Joka tapauksessa: Tykkään! :)

Blogini lukijat ovat tainneet kaikota noiden värjäyspostausteni myötä, sillä kommentteja on tullut viime päivinä aika niukanlaisesti. Kyllä tänne kuitenkin näitä neulepostauksiakin tulee, vaikka ymmärrän värjäysjuttujen kyllästyttävän heitä, joita se ei kiinnosta. Välillä olen miettinyt, että päivitänköhän blogiani liian harvoin, mutta vaikka olen nyt päivittänyt pari-kolmekin postausta päivässä (tämä on tälle päivälle kolmas...), että olisi jokaiselle vähän jotain kiinnostavaa lukemista, niin eipä se ole näemmä kommenttien määrää lisännyt. Eikä kesässäkään voi olla syy, sillä lomalla ja vapaapäivinähän kuvittelisi ihmisillä juuri olevan tavallista enemmän aikaa istua koneen ääressä lukemassa blogeja. Sitäpaitsi kyllä niitä kommentteja näkyy muissa käsityöblogeissa olevan entiseen malliin, vaikka tekstit koskisivat puutarhaa, matkaa, syömistä, saunanlämmitystä tai mitä tahansa muuta ei-käsitöihin liittyvää. No, ehkä käsityöblogien lukijoita ei vaan käsityöaiheet kiinnosta... ;)

Minä aion kuitenkin jatkaa käsityöaiheillani ja hyvän mielen huokauksillani, vaikka se karkottaisi viimeisetkin lukijat! :) Ja jääväthän nämä itselle mukavaksi muistoksi, sehän tämän bloginpitämisen tärkein tehtävä on. Sinulle, joka tänne vielä vahingossa olet eksynyt, toivottelen hauskoja päiviä tällekin viikolle, iloa ja väriä elämään! :) Lämmin kiitos myös teille muutamalle, jotka olette jaksaneet kommentteja jättää, olette ihania!

Nyt se tuli! :)

Nyt se Novitan paketti viimein tuli! :)

Kerroinkin jo torstain postauksessani tästä tilauksesta, jonka piti ehtiä perille ennen viikonloppua. Novita teki kyllä kaikkensa paketin jouduttamiseksi, kun laitoin heille heti tilauksen jälkeen sähköpostia, että tarvitsen nämä viikonlopuksi. Vastasivat heti ja lupasivat laittaa paketin samantien kuljetukseen. Aiemmin Novitalta on tullut paketti kahdessa päivässä, mutta varmaan Matkahuollolla on jotkut kesäaikataulut pakettien kuljetuksessa, kun nyt tämän tulo venyi melkein viikoksi.

No, hätäavuksi hain silloin torstai-iltana muutaman kerän Tokmannilta, ja niillä pärjäsinkin juuri ja juuri viikonlopun yli. Tänään pistin viimeisen värjäämättömän kerän pataan, kun samantien kännykkä piippasi lankapaketin saapumisen merkiksi. Loistava ajoitus! :)

Siinä olisi taas vähäksi aikaa värjättävää. Tähän mennessä olen värjännyt kasviväreillä 24 kerää, tässä on 20 kerää (kaksi kiloa), joten riittävät vielä muutamaan kokeiluun.

Bongaa kuvasta sukitettu varvas ja kameran hihna... ;)

Kiitos mielenkiinnostasi tätäkin postausta kohtaan! :)