Mesiangervo

Aivan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka jätitte kommentteja edelliseen postaukseen! :) Kyllä minä vähän arvelinkin, ettette ihan oikeasti ole kaikonneet mihinkään, tarvittiin vain pieni potku p****ksille, niin johan niitä kommenttejakin alkoi tupsahdella. KIITOS ja kiva, kun vielä käytte täällä! :)

Kuva otettu muutama viikko sitten kaupungilla

Totta on, ettei kukaan jaksa aina kommentoida, en minäkään. Välillä on voimat tämän sairauden takia niin lopussa, ettei jaksa jättää merkkiä vierailustaan. Joskus luen blogeja sohvalla maaten niin, että kone näppäimistöineen on pöydällä, ja hiirimatto ja hiiri sylissäni sohvalla. Ei silloin ylety kirjoittamaan mitään. Joskus tehokkaana päivänä saatan lukea blogeja samalla, kun pyörittelen kerijälaitteella lankakerää tai teen uutta vyyhtiä väripataan laitettavaksi, silloinkaan ei viitsi hommaansa keskeyttää kommentoinnin ajaksi. Joihinkin blogeihin on isompi kynnys kommentoida kuin toisiin. Joskus taas ei keksi yhtään mitään sanottavaa (joskus taas jätän pidemmän kommentin kuin itse postaus, jota kommentoin...). Mutta ylipäätään onhan se ihan kiva ele jättää joku merkki vierailustaan, ainakin edes silloin tällöin jos ei joka kerta. :)

Toisilla bloggaajilla on tapana myös vastakommentoida jokaista kommenttia. Olen joskus sitä itsekin yrittänyt, mutten ole kokenut oikein omakseni, vaikka kohteliastahan sekin olisi. Olen sitten ajatellut, että vastakommentoin silloin, jos siihen on jotain aihetta. Kysymyksiin vastaan aina, yleensä siellä samassa kommenttilaatikossa, jonne kysymys on jätetty. Ja joskus tulee muuten vaan tarve vastakommentoida tai tarkentaa jotain. Mutta ei läheskään aina. Yritän kuitenkin muistaa kiittää kommenteista ja vierailuista edes joskus näissä postauksissa. Parantamisen varaa olisi siis minunkin tavoissani! :)

Mutta nyt värjäysasioihin, jälleen kerran! Näitä värjäyspostauksia ei ole tällä haavaa enää kovin montaa tulossa, joten koittakaa kestää vielä hetken aikaa... ;)

Mesiangervo oli nyt vuorossa. Torstai-iltana keräsin ne samalla kuin horsmatkin, ja koska värjäsin horsmat ensin, mesiangervot saivat liota ämpärissä lauantaille saakka. Lauantai-iltana keittelin niitä taas useamman tunnin, koska niitä tuli sellainen kukkurakattilallinen, ja sain vasta loppuvaiheessa laitettua loputkin kasvit veden alle. Sunnuntaiaamuna siivilöin liemen ja aloin värjätä.

Mesiangervon väri oli jälleen yllätys. Värjäyskirjassa siitä oli saatu ainoastaan hyvin hailakka vaaleankeltainen, lähinnä samaa sävyä kuin mesiangervon kukatkin ovat, vaikka värjäsin siis kukkimattomilla varsilla ja lehdillä. Oma saavutukseni oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin hailakka: oikein vahva kullankeltainen, joka suorastaan säteilee kullanhohtoaan! :) Jälkiliemille kävi sama ilmiö kuin pihlajan kanssakin, eli värit vain kirkastuivat jälkiliemien myötä, joskin sävy ei ollut ihan niin silmiinpistävä kuin pihlajalangoissa. Värjäsin kahdessa eri jälkiliemessä pelkällä mesiangervolla. Neljännen vyyhdin värjäsin niin, että otin noin puolet jälkiliemestä talteen ämpäriin myöhempää käyttöä varten ja lisäsin joukkoon noin puolet siitä jälkiliemestä, jonka olin ottanut edellisiltana talteen horsmasta. Mesiangervon ja horsman jälkiliemien yhdistelmä muistuttaa eniten sitä hailakkaa vaaleankeltaista, jonka värjäyskirjan tekijät olivat saaneet mesiangervon ensimmäisestä värjäyksestä. Melkein jo mietin, kokeilenko mesiangervoa ollenkaan, jos siitä saa vain haalean värin, mutta onneksi kokeilin, tämä oli ehdottomasti parempi mitä osasin odottaa! :)

Kuvassa värjäysjärjestyksessä, eli ensimmäiseksi värjätty alinna ja viimeiseksi värjätty (seassa horsmaa) ylinnä.

Palataan vielä hetkeksi bloggausasioihin. Aina ei voi itse vaikuttaa siihen, kuinka usein tai helposti pystyy blogia päivittämään, toisia blogeja lukemaan tai kommentoimaan. Sain siitä muistutuksen tänä aamuna, kun avasin koneen:

Näyttö oli yön aikana päättänyt hajota koneen ollessa suljettuna. Kone toimii muuten ihan normaalisti ulkoiseen näyttöön yhdistettynä, mutta kun kyseessä on kannettava tietokone, niin saisihan tuo kuvakin näkyä "hieman" paremmin... ;) Takuu on vielä voimassa, mutta tällä hetkellä Asus selvittää, meneekö tämä vaurio takuun piikkiin, ja jollei mene, niin sitten aletaan selvittämään korjauskustannuksia ja kotivakuutuksen korvauksia. Siihen asti joudun unohtamaan bloggailut sohvan äärestä, sillä koneeni on nyt yhdistetty miehen pöytäkoneen monitoriin, josta katson kuvan. Ja jos kone kannattaa laittaa huoltoon, niin sitten olen varmaan jonkin aikaa miehen tietokoneen varassa kokonaan. Mutta eiköhän tässä vielä tavalla tai toisella saada mulle taas toimiva oma kone, ja kannettava laite sen on pakko olla, kun saatan välillä olla monta päivääkin niin huonossa kunnossa, etten pysty pöydän ääressä istumaan. Näitä sattuu ja tapahtuu! :) Ihanaa on huomata, miten suhtautumiseni vastoinkäymisiin on muuttunut viime vuosina. Aamulla tottakai v***tti hetken aikaa, mutta sitä kesti taatusti vähemmän kuin viisi minuuttia. Sen jälkeen totesin, että syödäänpäs aamupala ja laitetaan vähän lankaa värjäytymään, sitten vasta kannattaa alkaa selvittämään tietokoneasioita! :) (sitäpaitsi takuuhuoltoon pystyi soittamaan vasta klo 10 jälkeen)

(jos katsot tarkkaan, koneen taustakuva on sama kuin tämän postauksen ensimmäinen kuva...)

Hymyä päivääsi - ja kiitos taas käynnistäsi! :)