Vanha ja uusi

Uusi tietokoneeni saapui eilen ja on nyt käytössä. Tämän postauksen aihe koskee ihan vaan koneita, mutta ajattelin ehkä lukijoitani tämänkin kiinnostavan, koska koneiden kanssa me olemme jokainen enemmän tai vähemmän tekemisissä, kun netissä surffaamme ja blogeja päivitämme ja luemme.

Vanha kone vasemmalla, uusi oikealla

Minulla oli/on siis hyvä Asus-merkkinen kannettava tietokone, jonka ostin syyskuussa 2011, eli se ei ole vielä edes kahta vuotta vanha ja takuukin on voimassa. Mutta koska näyttö hajosi oman huolimattomuuteni seurauksena, vika ei mennyt takuuseen. Kone toimii muuten ihan normaalisti, mutta ainoastaan näyttö on mennyt rikki, eli kuvaa ei näy kunnolla. Tämän viikon olen kuitenkin pärjännyt ihan hyvin, kun liitettiin kone piuhalla toiseen monitoriin.

Kone meni rikki tiistaiaamuna (tai ma-ti välisenä yönä). Soittelin aamupäivällä Asus-huoltoon, ja heidän pyynnöstään vielä laitoin sähköpostia kuvan kera takuuasioiden selvittämiseksi. Vastaus tuli iltapäivän aikana, ettei tämä mene takuuseen. Jos konetta olisi alettu korjata, se olisi tullut maksamaan enemmän kuin uusi kone. Tämä kone maksoi kaksi vuotta sitten n. 440 e. Pelkästään huollon kustannusarvio olisi maksanut 110 e (sisältää kuljetuksen ja sen, että joku vähän vilkaisee konetta), sen päälle olisi tullut näytön vaihtaminen maksamaan 200-500 e, eli korjaus olisi tullut maksamaan arviolta 300-600 euroa. Kotivakuutukseen otin yhteyttä heti tiistaina, ja saatiin korvausta hurjat 30 euroa... ;) Tiistai-iltana vilkaistiin Gigantin mainosta, jossa oli Lenovo-merkkinen kone vain 269 e (+ 2,90 e toimituskuluja), ja kun kyse on paljon tehokkaammasta laitteesta mitä tuo Asus, niin pistettiin samantien tilaukseen, sillä nämä tarjoukset eivät ikuisuutta ole voimassa. Koska tuo Asus vielä toimii muuten, niin saadaan se varmasti vielä myytyä jollekin varaosiksi, eli ei tämä lopulta iso rahallinen menetys ole. Vahinkoja sattuu! Mutta tokihan se harmittaa, sillä olin ajatellut pärjääväni tuolla koneella useamman vuoden.

Vanha kone

Tämä Asus on saanut minulle nyt opettaa monenlaisia asioita. Etenkin sen, että mihinkään maalliseen omaisuuteen ei kannata suhtautua niin kuin se olisi ikuista. Ymmärrän nyt miestäni, joka miettii tavaraa hankkiessaan valmiiksi sen, kuinka siitä aikanaan pääsee eroon. ;) Tässä muutama oppimani asia:

1. Kustomointi. Mustat ja ylipäätään yksiväriset koneet on tylsiä, tiedetään. Kun tietokonekaupassa on tarjolla houkutteleva kustomointi vain muutaman kympin lisähintaan, niin ei siinä vaiheessa tule ajatelleeksi, että sitten jos sen koneen aikoo myydä joskus eteenpäin, niin välttämättä uusi omistaja ei halua konetta, jonka kanteen on laserprintattu edellisen omistajan nimi ja lankakerä syksyisessä metsässä. ;) Tuota kuvaa ei siis saa koneesta ikinä pois, vaan se on ja pysyy siinä. Vähän niin kuin tatuointi, mutta se ei vaan veny ihon venyessä. ;) Takuuvarmasti ensimmäinen ja viimeinen kustomointi, jonka otan yhtään mihinkään.

2. Miehen apu. Vaikka mies kuinka sanoisi, että hän ei sitten koskekaan koneeseeni eikä tarjoa neuvojaan, niin kannattaisi kuitenkin edes puolella korvalla kuunnella hänen vinkkejään virusohjelmista ja palomuureista. Eikä avata konetta ensi kertaa miehen ollessa yöunilla ja alkaa asennella siihen heti kaikkia kivoja ohjelmia. Kaksi vuotta sitten syyskuussa sain tuon silloin uuden Asus-koneen heti jumiin, ja mies sai aamulla herättyään tyhjentää koneen kovalevyn ja asentaa koko koneen uudestaan. ;) Taustalla oli kyllä sellainenkin tapahtuma, että sitä edelliseen koneeseeni mies alkoi tehdä mukamas jotain tärkeää päivitystä, ja sai hävitettyä sieltä silloin kaikki tiedot (onneksi varmuuskopiot oli otettu vain paria viikkoa aiemmin!), joten siksi hän on tullut varovaiseksi minun tietokoneideni suhteen. Tämän uuden Lenovon suhteen toimimme hyvässä yhteisymmärryksessä: mies laittoi koneen ensin käyttökuntoon turvallisuuden puolesta, jonka jälkeen minä siirsin vanhan koneen tiedostot uudelle ja asentelin ne ohjelmat, joita katson tarvitsevani. Kumpikin tekee sen, minkä parhaiten osaa. :)

3. Tavaroiden säilytys koneen päällä. Mullahan on kone auki aina hereillä ja kotona ollessani. Aamulla avaan koneen heti herättyäni ja illalla suljen sen juuri ennen nukkumaanmenoa. Tarkistelen siitä vähän väliä asioita samalla, kun puuhaan muita juttuja. Tai jos pääasiallinen tarkoitukseni on olla tietokoneella, niin silloinkin puuhaan samalla jotain muuta. Välillä se "jotain muuta" vie aika paljon tilaa, joten koneen vieressä saattaa olla täysi teekuppi (tosi fiksua, etenkin kun mulla on tämä toinen käsi sellainen, että siitä saattaa tipahtaa tavara milloin hyvänsä...), tai näppiksen päälle voi eksyä käsityöohje (nojaa joskus näyttöä vasten...), kudin, neulakotelo, sakset, kirja, avattu liimapuikko... Siivouspäivänä paksuin imuroitava pölykerros on juuri minun näppäimistöni päällä, ihan kuin joku olisi pöllyyttänyt villalankoja koneen vieressä. ;) On ylipäätään ihme, että se Asusin näyttö säilyi ehjänä noinkin kauan! Nyt sen kohtaloksi koitui todennäköisesti nappikuuloke, joka oli jäänyt väliin kantta sulkiessa; olin kuunnellut juuri äänikirjaa kuulokkeilla ennen koneen sulkemista.

Uusi kone

Uuden koneen käyttöönotto sujui tällä kertaa varsin mutkattomasti, vaikka jouduin siirtymään uuteen käyttöjärjestelmäänkin (entisessä Windows7, tässä Windows8). Joskus nämä jutut ovat vieneet enemmänkin aikaa, mutta nyt en ole käyttänyt uuteen koneeseen siirtymiseen kuin ihan muutamia tunteja. Tämä on nyt kuitenkin jo neljäs koneeni, niin nämä alkavat olla tuttuja juttuja kaikin puolin. Meillähän ei ole koskaan ollut mieheni kanssa yhteistä tietokonetta, vaan on ilman muuta selvää, että kummallakin on oma, koska meillä on kuitenkin ihan omat intressit sen suhteen, mitä koneella tehdään. Eikä siitä tulisi mitään, että pitäisi vuorotella koneen käytössä. Nytkin mies on halunnut välillä käyttää tuota ulkoista monitoria, johon vanha koneeni on ollut tällä viikolla kiinnitettynä. Siinä monitorissa ei siis normaalisti ole mitään konetta kiinni, vaan mies käyttää sitä omaan kannettavaansa yhdistettynä silloin, kun haluaa katsoa kuvaa isommalta näytöltä. Joten olen joutunut tällä viikolla olemaan jopa hetken ilman konetta sen vuoksi. Ja muutenkaanhan konetta ei ole voinut nyt kanniskella sohvalle tms. Jokohan kohta uskaltaisin tämän uuden kanssa lähteä surffailemaan jonnekin muuallekin kuin työhuoneeseen... ;)

Ihanasta lankakerällä koristetusta koneesta on nyt siirrytty tylsään mustaan, mutta ihan mukavan tuntuiseen koneeseen. Ehkä mun täytyy liimailla tähän jotain söpöjä tarroja (sellaisia, jotka saa irtikin), ettei ala tämä musta liikaa ahdistaa. ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! Seuraava postaus on sitten takuuvarmasti taas käsitöitä. :)