(kaikki tämä omituinen höpinä viittaa Harry Pottereihin, jollei joku sitä jo hoksannutkin...)
Minua paljon kokeneempi taikaliemien keittelijä Kosotäti oli saanut ohdakkeella värjäämällä kaunista vihreää. Sain häneltä tähän ihan "reseptinkin". No, minähän en tunnetusti sitä vihreää saa mistään, mikä voi johtua vaikkapa maaperästä tai hanaveden ph-arvosta. Tai vaikka siitä, että hämmennän lankoja koko ajan vastapäivään, eikä esimerkiksi seitsemän hämmennystä vastapäivään ja yksi myötäpäivään. ;)
Keräsin ohdakkeita niin paljon kuin kattilaan vaan mahtui, niitä taisi olla peräti kolme kiloa. Liemi itsessään oli ihan pikimustaa, mutta sain siitä vain hyvin hailakan ei-oikein-minkään-värisen langan (kuvassa vasemmalla). Ehkä tuo on lähinnä kulahtanut beige. Jälkiliemeen nakkasin 73 kuparipenniä, vaikka jo aiemmin olen todennut, ettei niistä ole mitään apua värin muuttamiseksi. Mutta jos vaikka olisivat tuoneet hyvää onnea tai jotain... ;) Jälkiliemestä nousi tuollainen vähän keltaisempi kulahtanut ei-oikein-minkään-värinen lanka (kuvassa oikealla). Positiivista kuitenkin on, että nämäkään langat eivät sentään jääneet ihan valkoisiksi! :D Eli kyllä kaikista kasveista aina jotakin väriä irtoaa, toisista vahvemmin, toisista heikommin. Ja varmasti nämäkin värit löytävät paikkansa muiden joukossa.
Nyt on sitten värjäystauon aika. Olen kokeillut nyt suurinpiirtein kaikkia kasveja, joita voin tästä lähiympäristöstä kerätä tähän aikaan vuodesta ja tässä nykyisessä melko heikonlaisessa kunnossa. Värjäämiset jatkuvat kyllä vielä jossain vaiheessa kesää, sillä jotain minulla on kuivattuna varastossa, jotain on sukulaiset minulle keränneet ja tallettaneet, ja jotkut kasvit eivät vielä ole värjäämiseen valmiita (esim. pietaryrtin kukat ja äidin porkkanoiden naatit). Nyt on myös huonot säät värjäystä ajatellen: liian kuuma kerätä kasveja ulkona, eikä sisälläkään tee mieli keitellä kuumia kattiloita. Pilviset, sateiset ja viileät päivät ovat aivan ihanteelliset myös värjäyksen kannalta! :)
Vaikka Oulussa ei olekaan ihan samanlaisia tappohelteitä kuin jossain muualla Suomessa, niin liian kuumaa tämä minulle on. Sehän on jo tuttua, että astma, allergiat, ihottumat, rytmihäiriöt ja migreeni pahenevat minulla kesäisin, mutta nyt tämä uusi toistaiseksi vielä diagnosoimaton sairauskin pistää pahenemisvaiheen päälle ja olon tosi heikoksi heti, kun säät lämpenevät yli 20 asteen. En siis sano kenenkään kiusaksi, että kesä on vuoden kamalinta aikaa, vaan se oikeasti on! Onneksi elämässä on niin paljon mukaviakin asioita, että voi iloita ja nauttia niistä silloin, kun sää on vähemmän nautinnollinen ja vointi heikko. Aina voi lepäillä sisällä käsitöiden, kirjan, äänikirjan tai tietokoneen ääressä, ja käydä happihyppelyllä sateisempina päivinä. :) Ja tuleehan se kaivattu syksy ja ihana talvikin sieltä aikanaan tämän pakollisen välivaiheen jälkeen!
Kiitos vierailuista ja kommenteista! Iloa päivääsi - minä luultavimmin vietän sen jälleen Tylypahkassa virkkuu kädessä... ;)
Sulla on ihania nuo otsikot. Minulle jää aina kyseinen laulu soimaan päässä.
VastaaPoistaSe peitto josta kyselit. Tein ensin isoäidinneliöitä, jotka virkkasin kulmittain viimeisellä kerroksella yhteen.
Kun niitä on sopiva määrä leveyteen, aloin molemmista puolista virkkaamaan siis keskelle ja reunaan päin.
Toinen reuna kappale samoin. Ja kun sitä keskimmäistä, eli kolmattariviä ei pysty virkkaamaan kiinni niin sen ompelin ja virkkasin niihin koloihin jotka sinne jäi palat.
Samoin tein tuossa liivissä, että sain sik sak reunan suoraksi.
Moni on ihmetellyt samaa kuin sinä, mutta kokeilemalla keksin.
Ja se on nopeaa ja kivaa tehdä, kun ei aina tarvitse lankoja päätellä.
Sinun värjäämistäsi langoista tuleekin taatusti ihana peitto.
Tämä sepostus oli varmaan todella sekavaa, mutta minä olenkin minä :)
Kysy vaan vaikka s-postissa, jos jokin jäi epäselväksi ♥
Ihan värjäyksen tulos: ei-oikein-minkään-värinen.
VastaaPoistaNo, eihän tuo huono väri ole, mutta ei vihreä.Jospa vedellä on jotain tekemistä asian kanssa, mie käytän sade tai saavissa seisonutta kaivovettä.
VastaaPoistaMutta kaikki nuo värjäämäsi sävyt sopivat hyvin yhteen.
Miulla on yks serkku jolla on samoja vaivoja kuin siulla, hän joutuu pitämään vaatteita joissa on auringolta suojaava kerros, hänkään ei pidä kesästä.
Tulee se talvi ja helpottaa.
Annelille kiitos ohjeesta, täytyy vielä miettiä, millaisen peiton teen, kunhan näen kaikki värit, mitä saan värjättyä, ehkä ne sitten kertovat, miksi haluavat isona! :)
VastaaPoistaNeilille ja Kosotätillekin kiitos kommenteista! :)
Olikohan sulla jossain vaiheessa puhetta lupiineista. Meidän mökin vieressä pellon reuna on heinittynyt ja siellä kasvaa lupiineja. Ne on levinneet kukkapenkistä aikanaan sinne. Saat käydä hakemassa tai haetuttaa jollakin, jos niitä vielä voi käyttää. En nyt muista millaisessa vaiheessa kukkiminen on.
VastaaPoistaRiikuska: Kiitos, mutta mun isän vaimo on jo kerännyt heidän tienvarrestaan lupiineita ja kuivattanut niitä mua varten, voi olla että saan vielä niitä tuoreenakin heinäkuussa heiltä.
VastaaPoistaOnko teidän mökki kenties meidän synnyinpaikkakunnalla? En muista siellä koskaan lupiineja nähneeni ainakaan villinä; parissa pihassa kyllä taitaa kasvaa istutettuina. Vaan enpä minä siellä kaikkia pihoja olekaan kolunnut. ;)
Mökki on synnyinpaikkakunnalla, kivenheitto koululta. :) Villinä lupiineja ei taida siellä kasvaa, vain kukkapenkistä karanneita.
PoistaTäällä toinen jonka ehdoton inhokkivuodenaika on kesä. Yyh, villakin huopuu käsissä, ajatus ei kulje kun on niin kuuma!
VastaaPoistaMie oon saanu kaunista vihreää raparperinlehdillä (ei tarvinnut puretetta ollenkaan) ja lupiininkukilla (alunapuretus).
Emma: Juu, kumpaakin mulle on laitettu säilöön, äiti on laittanut raparperia ja isän vaimo (joka ei siis ole äitini) on laittanut lupiinia. Kokeilut näiden parissa menevät siis vähän myöhemmäksi kesälle, kun saan noita käsiini.
VastaaPoistaMeijän pihalla kasvaa lupiinia. Luultavimmin istutettuna, vaikkakin nyt ne näyttävät aika villeiltä:)
VastaaPoistaIhania siteerauksia Tylypahkasta!
PeePee: No sitte se on jo kolmas piha sillä kylällä, jossa on lupiineja. Eiku voipi olla neljäs, nimittäin veljen naapurissa kasvaa kans tien varressa, mutta taitaa kasvaa myös tien toisella puolella, ja silloinhan ne lupiinit on mun veljen tontilla. Eli käytännössä voin käydä nyhtämässä ne sieltä omin lupineni (tai lupiineineni) irti... ;) Harry Potterissakin on muuten Remus Lupin. :D
VastaaPoistaMutta totta puhuen, en ala junassa kuljettamaan mitään kasvillisuutta kotiin, joten on vähän turhaa alkaa sieltä päin mulle kasveja etsimään. Kun se ei oo ihan pikkumäärä, mitä yhteen satsiin tarvitaan. Ja taas päinvastoin, en mielelläni myöskään kuljettele värjäystarvikkeita mummolaan päin, että siellä värjäisin, raparperilla korkeintaan voi kokeilla, koska siihen ei tarvita puretusaineita ja sitä uskaltaa laittaa samaan kattilaan, missä laitetaan ruokaa. Muutenhan mulla on kaikki välineet ehdottomasti erillään ruuanlaittovälineistä.