Kuplat

Tänä syksynä blogeissa on näkynyt paljon erilaisia kuplalapasia. Monesti minulla käy näiden "joka blogissa näkyvien" mallien kohdalla niin, että ehdin kyllästyä koko malliin ennen kuin saan itse sen puikoille. Kuplalapasten kohdalla kävi melkein samalla tavalla, tuntui että viitsiikö tehdä samaa kuin kaikki muutkin. Toisaalta tarvitsin jonkun kaksivärisen lapasneuleen mallia, ja kuplat tulivat ensimmäisenä mieleeni, enkä jaksanut vaivata mallin etsiskelyllä enempää päätäni.

Kuplalapaset

Tehty ajalla: 14.-18.11.2013

Malli: Kuplalapaset

Suunnittelija: Neulova Narttu

Lanka: La Alpaca luonnonvalkoinen (SFN10)  ja pinkki (8141)

Langankulutus: 60 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Naisen käsi

Muuta: Lahjaksi

 

Jonkin verran tein muutoksia malliin. Ensinnäkin lanka oli selkeästi ohuempaa kuin ohjeessa, joten täytyi muuttaa silmukkamäärää ja mallikertojen toistoa. Mallilapasten tylpästä kärjestä en myöskään tykännyt, joten tein näihin lapasiin ihan perinteisen terävän kärjen. Kuplien teossa käytin Lankapirtin Matleenan vinkkiä, jossa silmukoita ei pureta lainkaan. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, ettei kannata neuloa silmukoita vain purkaakseen ne myöhemmin. Muutenhan nämä tunnistaa kyllä mallista tehdyiksi lapasiksi. :)

Malli oli ihan kiva, mutta minua hieman häiritsee neuloksen epätasaisuus, vaikkakin se kuulunee asiaan. Ohjeen lopussa luki, ettei työtä saa pingottaa eikä höyryttää, jotteivät kuplat litisty, mutta minä en kestänyt katsella epätasaista jälkeä, joten höyrytin kiellosta huolimatta.

 

Kuvassa vasemmalla höyryttämätön lapanen ja oikealla höyrytetty. Mielestäni kuplat eivät erityisemmin litistyneet höyryttäessä, ja vaikka tuo höyrytetty lapanenkaan ei erityisen tasalaatuista neulejälkeä ole, niin on se tuohon höyryttämättömään verrattuna kuitenkin paljon paremman näköinen. Vai kehtaisitteko itse antaa lahjaksi tuon vasemmanpuoleisen lapasen? Ehkä kehtaisi, jos neulojalla olisi ikää 8 v... ;)

Kuplia kutoessani tajusin yhtäkkiä, että kuviossa on jotain tuttua. Enkä tarkoita tuttuudella sitä, että kuvio on nähty joka blogissa. Vaan se on tuttu jostain muualta, vieläpä näissä väreissä. Sitten se välähti mieleeni, ja tuskin maltoin odottaa pääsyä kirjahyllylleni tarkistamaan asiaa:

1970-luvun klassikkokirjasarjan "Kauneimmat käsityöt" ensimmäisessä osassa on myös kuplia! :) Tehty samalla tekniikalla eli silmukoita purkamalla, mutta erona vain silmukkamäärä kuvion leveydessä ja korkeudessa. Näinhän se usein menee niin neulemaailmassa kuin muussakin elämässä: kun joku keksii jotain uutta ja mullistavaa, niin joku muu toisaalla on taatusti keksinyt sen jo aiemmin. :) Mutta eipä se haittaa - pääasia että luovuus kukkii (tai kuplii!) ja jaetaan ideoita myös muille. Aina kuitenkin löytyy joku, jolle se on uusi tuttavuus.

Ilon kuplahteluja myös tähän viikkoon teille jokaiselle! :)

Uusi Ulla :)

Uusin Ulla on ilmestynyt!

En ole itse vielä muihin neuleisiin tutustunut, mutta halusin tulla kertomaan sen, mitä olette saattaneet rivien välistä lukeakin:

Sieltä löytyy nyt ohjeeksi kirjoitettuna täällä blogissanikin jo aiemmin vilahtaneet Syyspihlaja-lapaset ja -säärystimet. Olkaa hyvä! :)

Nyt lähden tutustumaan Ullan tämänkertaiseen tarjontaan, menkäähän tekin! :) (tässä vielä linkki)

 

Viikon pistot

Aloitin viime sunnuntaina "viikon pistot" -postaukset, eli esittelen aina sunnuntaiaamuisin viikon aikana tapahtuneen edistyksen ristipistoilussa. Tällä viikolla en ole saanut pisteltyä ihan niin paljon kuin edellisviikolla, mutta olen pyrkinyt joka päivä kuitenkin pistelemään vähintään noin tunnin ajan eli yhden äänikirja-cd:llisen verran. :) Jonakin päivänä taisi pyörähtää parikin cd:tä, ja yhtenä iltana pistelin netistä katsomani tv-ohjelman äärellä. Noin kymmenen pistelytuntia on siis tällä viikolla tainnut kertyä.

Ylempänä siis viikon takainen kuva, alempana hetki sitten otettu. Kovasti saa tehdä töitä, että saan marraskuun puolella tehtyä puolet liinasta valmiiksi ja toisen puolen sitten joulukuussa. Onneksi on noita äänikirjoja taas useampia lainassa, ja yksi on odottamassa kirjastossakin noutoa. Äänikirjat ja ristipistot on kyllä mainio yhdistelmä, ja jos ottaa tavaksi vähintään yhden levyllisen kuunnella päivässä, niin siinä etenee kivasti sekä kirja että pistot. :)

Eino riehuu ulkona nurkkia paukutellen, ja siitä jytinää onkin mahtavaa kuunnella sisällä käsitöiden parissa. Voi että, kun rakastankaan näitä syysmyrskyjä! :) Toki kesäiset ukkosilmatkin ovat parasta, mitä kesä vaan voi ihmiselle tarjota, mutta syksyllä myrskyissä on vielä enemmän luonnetta. "Vaikka tuuli ulvoo ulkona, on lämmin sisällä. Hyvältä näin tuntuu tämä pieni elämä." (Jukka Salminen)

Nautinnollista syysmyrskypäivää kaikille! :)

Voi helmetti!

Mielessäni on jonkin aikaa pyörinyt ajatus kokeilla helmien lisäämistä neuleeseen virkkuukoukun avulla. Vuosia sitten olen tehnyt joitakin helmin koristettuja neuletöitä, mutta niissä pujottelin helmet etukäteen lankaan, ja koin sen varsin työlääksi, etenkin kun niissä töissä oli helmiä ihan satoja. Pari vuotta sitten käsityömessujen työnäytöksessä esiteltiin tapaa lisätä helmet työn edetessä virkkuukoukulla, ja se näytti minusta ihan kätevältä tekniikalta.

Ostin tänä syksynä ohuimman mahdollisen virkkuukoukun (0,6 mm) tätä kokeiluani varten. Pian sainkin idean tehdä helmillä koristetut Rinsessa-lapaset, joihin saisin uutta tekniikkaa testata. Virkkuukoukku meni kyllä siemenhelmien läpi, mutta koukun pää oli niin onnettoman pieni, että enhän minä saanut sillä koukattua lankaa, vaan se hajosi miljooniksi sotkuisiksi säikeen lapsenlapsiksi. Sain langan helmen läpi ainoastaan siten, että pujotin neulelangan ympäri ompelulankaa ja vedin sen avulla neulelangan helmen reiästä. Mutta tähän säheltämiseen meni jo yhden helmen osalta ihan tolkuttomasti aikaa, sitä paitsi eihän tällä tavalla tehdessä voi millään tehdä mitään muuta neulomisen ohella, puhumattakaan siitä, että kuskaisi neuletta käsilaukussa ja tekisi sitä bussissa. Ei siis ollenkaan minun juttuni, ei ei! Kaiken lisäksi tuota kokeillessani onnistuin lopulta halkaisemaan sen helmen... Suutuksissani purin koko aloitetun lapasen varren. Voi helmetti!

Yritin etsiä jotain toista lapasmallia, mutta kun olin jo kuvitellut helmikoristeiset Rinsessat mielessäni, niin eihän mikään toinen malli iskenyt sitten alkuunkaan. Kokeilin pitää mietintätaukoa ja tehdä jotain muuta käsityötä välissä, mutta koko inspiraatio käsitöihin oli mennyt. Tähänkö tämä minun harrastukseni 30 vuoden jälkeen tyssäsi?

No, ei se tunne onneksi kestänyt kuin viitisen minuuttia. Vanhassa vara parempi, tietää sananlaskukin, joten päätin pujotella helmet tutulla tyylillä valmiiksi lankaan, vaikka toki siinäkin onnistuin katkaisemaan yhden pujotusneulan ja halkaisemaan toisen siemenhelmen. Mutta onneksi niitä riittää. Eikä se pujotteleminen sitten ollutkaan niin työlästä, vaan itse asiassa juuri sopivaa oheispuuhaa samalla, kun opiskelin ranskaa kirjastosta lainaamani kielikurssin avulla. Très bien! :)

Itse neulominen sujuikin sitten mukavasti, kun osasi nyt arvostaa sitä helppoutta, mikä oli valmiiksi pujotelluissa helmissä verrattuna siihen, että olisi pitänyt kuljetella virkkuukoukkua ja helmiä jatkuvasti mukanaan. Ehkä kokeilen sitä virkkuukoukkutekniikkaa joskus vähän isommilla helmillä - ja taisipa siellä käsityömessuillakin olla näytöstyössä peräti hamahelmiä...

Lopulta sain aikaiseksi juuri sellaiset Rinsessat, jotka olin kuvitellutkin:

Rinsessa-lapaset

Tehty ajalla: 11.-14.11.2013

Malli: Ulla 03/06 Rinsessa-kämmekkäät muutettuna lapasiksi

Suunnittelija: Sirkku Isopahkala

Lanka: La Alpaca luonnonvalkoinen (SFN10)

Langankulutus: 55 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Pieni naisen käsi

Muuta: Lahjaksi

Rinsessa on alunperin kämmekkäiden malli, mutta siitähän saa lapaset, kun vain jatkaa kämmenosan ja peukalon loppuun asti. Luulisi ainakin lapasten saajan tunnistavan nämä lapasiksi, ettei käy niin kuin joskus, kun kämmekkäät saanut ihmetteli, että mitkä nämä on ja mihin näitä käytetään. ;)

Lapaset on kudottu La Alpaca -merkkisestä alpakkalangasta, jota sain joskus pari vuotta sitten kyseiseltä firmalta näytteeksi. Tuli siis yhteydenotto sähköpostiin, jossa tällaista näytettä tarjottiin, ja minä otin tarjouksen vastaan. Tämä oli nyt ihan ensimmäinen kerta, kun olen alpakasta mitään neulonut. Kuulemma sen ei pitäisi kutittaa samalla tavalla kuin lampaanvilla, minkä vuoksi annankin nämä eräälle tuntemalleni villa-allergikolle / atoopikolle. Toivottavasti hän pystyy näitä käyttämään. En oikein ole osannut itsellenikään tästä langasta mitään ajatella, koska sitä kuitenkin tuli sen verran vähän (2 valkoista ja 1 pinkki kerä), ettei siitä vielä kokonaista settiä saa, ja minähän en pysty tekemään itselleni lapasia ilman, että teen samasta langasta myös pipon ja kaulurin. ;) Mutta jospa kaikki eivät ole ihan samanlaisia setti-ihmisiä. ;)

Yleensähän minulla on tapana kutoa langat neuleiksi suunnilleen siinä järjestyksessä kuin olen langat ostanutkin. Eli vaikkapa viime viikonloppuna ostamani langat päätynevät puikoille aikaisintaan vuoden päästä, kun olen neulonut kaikki niitä ennen ostetut langat ensin pois. Tietysti järjestykseen tulee poikkeuksia esimerkiksi kiireellisten neuleiden vuoksi, mutta pääasiassa koitan pitää järjestyksestä kiinni.

Sitten on näitä joitakin lankoja, jotka aina vaan pysyvät jonon hännillä. Periaatteessa en koskaan osta ainoatakaan lankakerää, jollen tiedä ennen lankakauppaan lähtöäni, mitä aion ostaa, kuinka paljon ja ennen kaikkea mitä aion siitä langasta valmistaa. Eli ensin täytyy olla malli, sitten vasta valitaan lanka, ei koskaan toisinpäin. Toisaalta olen paljon värjännyt lankaa ihan pelkästä värjäämisen ja kokeilemisen ilosta, värjätessäni en koskaan vielä mieti, mitä siitä tulisi valmiina - jollen sitten värjää lankaa johonkin tiettyyn neuleeseen, mutta se on aika harvinaista. Ne langat ovat erittäin taipuvaisia jäämään ikuisesti to do -listan häntäpäähän juurikin siitä syystä, ettei niille ole mietitty sitä käyttötarkoitusta.

Nämä alpakkalangat kun tupsahtivat minulle pyytämättä, niin näillekin kävi sitten ihan samoin, että lankakopan pohjalla ovat pyörineet pari vuotta. Ja minusta se on todella pitkä aika! Minua oikeasti häiritsee tavattomasti sellaiset langat, joille ei ole mitään suunnitelmaa. Tässäpä syy siihen, miksi en tykkää saada lankoja lahjaksi tai ostella mitään "yllätyspaketteja", koska en vaan osaa niistä tehdä mitään. Ja lopulta pitää puoliväkisin keksiä niistä jotain, etteivät enää kummittele minulle lankakopassa, kuten nyt kävi näidenkin kanssa. ;)

Koska sain nämä langat aikoinaan näytekappaleina La Alpacalta, koen jotenkin velvollisuudekseni mainita näistä jotain ikään kuin hyvitykseksi ilmaisista langoista. En ole aiemmin neulonut mitään alpakkalankaa, joten minulla ei ole vertailukohtaa. Lanka tuntui käsissä pehmoiselta, varsinkin kun olin juuri sitä ennen neulonut ehtaa pässinpökkimää. Tämä lanka oli minun makuuni jopa ehkä liiankin pehmeää, tykkään kutoa vähän karheampaa ja jäykempää lankaa. Lanka on myös melkoisen "karvaista", mutta se saattaa olla ihan vain alpakan kuidun ominaisuus. Tämä myös hajosi säikeiksi helposti, kuten yrityksessäni saada koukattua lankaa ohuelle koukulle ja helmen läpi. Mutta ihan neuloessakin välillä huomasin, että puolet säikeistä on jäänyt ottamatta. Taisipa lanka olla tavallista liukkaampaa, sillä ainakin tänään puikot luiskahtelivat silmukoista pois niin bussin lattialle kuin tänään avatun upouuden lähikauppamme kassahihnallekin (siellä pyörähtivät ulos käsilaukusta, en siis alkanut kutomaan ostoksia maksaessani ;) ). Muuten lanka oli kyllä ihan käypää tavaraa, ei noussut erityiseksi suosikikseni, muttei missään nimessä myöskään inhokkiosastolle.

Neulon samasta langasta vielä toisetkin lapaset erilaisella mallilla, niin voin sitten kertoa langasta lisää, jos jotain vielä mieleeni tulee. Niihin lapasiin ei tule helmiä, eiköhän niiden kanssa säheltäminen riittänyt taas vähäksi aikaa. ;)

Mukavia pakkaspäiviä teille kaikille - nyt näitä lapasia kovasti jo tarvitaankin! :)

Huopaveska

Syksyn huovutuskurssin piti alunperin kokoontua tiivisti neljänä peräkkäisenä keskiviikkona. Kolmannella kerralla opettaja olikin sairaana, joten korvaava kerta siirtyi monen viikon päähän siitä alkuperäisestä viimeisestä kerrasta. Ja sitten olinkin minä itse niin huonossa kunnossa, etten päässyt viimeiselle kerralle. Onneksi otin tekeleeni kotiin - jätin sen ensin luokkaan kuivumaan, mutta kun palasin samaan luokkaan toiselle kurssille, niin päätin sittenkin tuoda sen kotiin. Hyvä näin, koska sinnepä se olisi sitten jäänyt.

Viime sunnuntaina jaksoin huovuttaa tekelettäni vielä sen verran, mitä olisin ehkä tehnyt viimeisellä kurssikerralla, jos olisin sinne päässyt. Nyt ei ollut opettajaa vieressä neuvomassa, joten valmis työ on sen näköinen kuin se omasta mielestäni näyttää valmiilta.

Huopalaukku

Tehty ajalla: 2.10.-13.11.2013

Malli: Tasan sellainen kuin sattui tulemaan, ei ollut mitään suunnitelmaa aloittaessa :)

Materiaali: Novita Hahtuvainen -huovutusvilla turkoosi, viininpunainen, lila ja vaaleanpunainen; itse kehrätty Möykkylanka turkoosista Novita Hahtuvaisesta (sangat)

Langankulutus: 54 g (sangat)

Puikot: 5 mm (sangat)

Koko: n. 30x30 cm + sangat

Muuta: Laukkuosa kokonaan märkähuovutettu, sangat neulottu ja pesukonehuovutettu. Napit Nappi-Kikasta. 

Tässä laukku kuvattuna vielä toiseltakin puolelta, ovat siis molemmilta puolilta hieman erilaiset. Ennen huovutusta asettelin noita villoja vähän ristiin rastiin, mutta en kuitenkaan tavoitellut mitään ruudukkoa, vaan juurikin jotain tällaista sekamelskaa. Joskin vielä aloittaessa ei ollut minkäänlaista mielikuvaa valmiista työstä, kunhan vain lätkin niitä villoja mieleni mukaan. Ja meniväthän ne huovuttaessa iloisesti sekaisin! :)

Siinä kurssikertojen välissä oli kehruukurssikin, jota varten jouduin tyhjentämään rukinrullalta pois vuosia sitten kehräämäni Möykkylangan (kerroin siitä enemmän tässä postauksessa). Huovutuksen edetessä aloin miettiä erilaisia vaihtoehtoja laukun sangoiksi, yksi vaihtoehto olisi ollut ihan vain niiden huovuttaminen, mutta koska tuo huovutus osoittautui minun kropalleni ihan liian raskaaksi hommaksi, niin täytyi pohtia muita ratkaisuja. Siitä tuli sitten mieleeni tuo Möykkylanka, joka on kehrätty siis ihan samasta turkoosista Novita Hahtuvaisesta, jota käytin myös laukun huovutukseen. Siitä neuloin kaksi pötkylää, huovutin ne pesukoneessa ja kiinnitin laukkuun. Aika erikoiset pötkylät tuosta Möykkylangasta tuli, mutta sopivat jotenkin tämän laukun muutenkin hyvin persoonalliseen ilmeeseen. ;)

Noiden sankojen valmistuttua näytin niitä miehelle ja vähän mallailin kuinka ne laukun päälle asettelisin (laukku oli silloin kyllä vielä keskeneräinen). Mies sanoi heti, että laita siihen napit, ja olin ihan samaa itsekin mielessäni ajatellut. Tänään pääsin viimein käymään Nappi-Kikassa valitsemassa sopivat napit, ja laukkukin oli ehtinyt viimein kuivaa niin, että sain napit samantien ommeltua.

Eihän tästä nyt mikään varsinainen käsiveska tullut, mutta ehkä jonkinlaisena projektipussukkana tätä voisi käyttääkin. Eikä näille kaikille harjoituskappaleille niin tarvitse käyttötarkoitusta löytyäkään. :)

Huovutus oli tosiaankin paljon rankempaa puuhaa, mitä olisin osannut kuvitella, joskin käsivoimathan minulla on ihan olemattomat nykyään, niin senkin vuoksi homma oli melkoisen työlästä. Tavoitteenani oli oppia kurssilla märkähuovutuksen tekniikka niin, että voin sitä käyttää joskus pienimuotoisesti omissa käsitöissäni, mutta ennen kaikkea haluaisin osata ohjata lapsiryhmää märkähuovutuksessa. Nuorten kanssa olen töissä neulahuovuttanut, mutta koska pääasiassa työskentelen alle kouluikäisten ja pienten koululaisten parissa, niin heidän kanssaan tämä märkähuovutus voisi olla turvallisempaa. Toivottavasti tulisin vielä työkykyiseksi, niin pääsisin näitä oppeja sinnekin soveltamaan! :)

Käsityöt ovat viime päivinä edistyneet varsin nihkeästi, kaivoin nimittäin eilen esiin jonkun päättelytehtäviä sisältävän lehden, ja se on imaissut minut ihan mukanaan... ;) Täytyy välillä potkia itseään tekemään käsitöitäkin pois puuhalehden parista, sillä työpöydän ympäristö alkaa olla ihan mustanaan pyyhekumin murusia... :D Tosin murusia siivotessa löytyi sitten kyllä monta helmeä, jotka ovat alkuviikon helmiaskarteluissa vierineet lattialle (ei niitä ollut kuin kolme; kaksi lattialla ja yksi pöytälaatikossa).

Mukavaa loppuviikkoa! :)

Koruja

Tein jälleen hieman koruja huovuttaen ja askarrellen.

Helmikaulakoru

Tehty ajalla: 10.-11.11.2013

Malli: Ihan omasta päästä

Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja helmiä

Muuta: Lahjaksi

Kolme huopahelmeä jaksoin pyöritellä sunnuntaina, ja eilen kokosin niistä kaulakorun yhdessä erilaisten muovihelmien kanssa. En tiedä, tykkäävätkö nykypäivän tyttölapset tällaisista (meidän koululainen arveli, että ei tykkää ;) ), mutta saahan tällä heittää sitten vaikka vesilintua, jos ei miellytä. ;) Itse olisin kymmenvuotiaana ollut aivan onnessani tällaisesta korusta. :)

Onnittelukortti

Tehty ajalla: 10.-11.11.2013

Malli: Oman pään tuotoksia

Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja muuta askartelusälää

Muuta: Lahjan matkaan

Korun mukana pistän menemään myös onnittelukortin. Yritin säheltää kukkasen samoista huovutusvilloista, joista tein nuo helmet. Pakko todeta, että vielä on vähän harjoittelemista huovutuksen saralla - tässä kukassa oli varret ja lehtikin, mutta niiden huovuttamisesta ei tullut yhtään mitään, joten taitoin ne lopulta tuonne kukan alle piiloon ja samalla vähän vahvistamaan itse kukkasta. Oikeastaan sain märkähuovutuksella tehtyä vain jonkinlaisen esihuopumisen, neulahuovutuksella siistin aikaansaannostani, jonka jälkeen vielä taas hiukan märkähuovutin - ja taas neulahuovutin. Samalla, kun ompelin nuo kukan keskustassa olevat vihreät helmet paikoilleen, kursin tuota kukkaa vielä kasaan, ettei ihan repsottele suuntaan eikä toiseen. Olin oikeastaan tätä kukkaa tehdessäni jo vähän väsähtänyt koko huovutukseen, niin en jaksanut tähän enää niin panostaa. Mutta kultaliimalla ja helmillä saa aika paljon paikattua. :)

En ole koskaan tehnyt sellaisia oikeita 3D-kortteja, jotka tuntuvat olevan kovasti askartelijoiden suosiossa. Minun käsitykseni 3D-kortista on tällainen... ;)

Näiden mukana lähtee jo aiemmin blogissa nähdyt neuleet, siitä se värimaailmakin näihin irtosi:

Hoksasin helmiä ja korttia tehdessäni, että ensi viikolla nämä jo täytyykin postittaa päivänsankarille, onneksi ei mennyt ihan viime tinkaan. :)

Tein vielä toisenkin korun, joka on menossa eri ihmiselle lahjaksi:

Angry Birds -kaulakoru

Tehty ajalla: 10.-11.11.2013

Malli: Omasta päästä

Tarvikkeet: Huovutusvillaa ja helmiä

Muuta: Lahjaksi

Yritin tuosta palleroisesta saada Angry Birds -tyttölinnun näköistä. Ensin kuvittelin, että homma hoituisi ihan märkähuovutuksella, mutta lopulta ainoastaan tuo pohjana oleva punainen pallero on saatu märkähuovutettua, yksityiskohdat kiinnitin neulahuovutuksella. Toki senkin jälkeen vähän käsittelin tätä mäntysaippualla ja vedellä, että tulisi vähän tiiviimpi. En tiedä, tajuaako tästä, että kyseessä on nimenomaan tyttölintu, paitsi että sillä on tuo rusetti päässä... ;) Toisaalta olen kyllä näyttänyt tätä parhaalle tuntemalleni Angry Birds -asiantuntijalle (ikää 5 v), ja hän tunnisti tämän heti tyttölinnuksi, joten ehkä olen tässä jossain määrin onnistunut. :) Nyt sitten täytyy pitää peukut pystyssä, että tämä kelpaa saajalleen - mutta ainahan tämänkin voi ottaa sitten mukaan vaikka possujen ammuskeluun... ;)

Tässä vielä se tyttölintu, josta mallia katsoin:

Tulevina päivinä tänne saattaa tupsahdella lisääkin helmiin liittyviä juttuja - enpä olisi uskonut tätäkään päivää näkeväni... Näitä on ihan kiva silloin tälloin tehdä, mutta en silti koe helmiaskartelua - kuten en huovutustakaan - aivan omaksi jutukseni. Mutta siitä lisää tulevissa postauksissa. :)

Mukavaa tiistaipäivän jatkoa! :)

Mallitilkku

Minähän en mallitilkkuja harrasta.

Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että minulla on 200 grammaa kasvivärjäämääni hailuotolaista villalankaa, josta haluan tehdä Revontuli-huivin toiselle ihmiselle annettavaksi. Koska en tiennyt, millaista kyseinen lanka on verrattuna vironvillaan, josta olen Revontulia aiemmin tehnyt, en voinut olla ihan varma tuon 200 gramman riittävyydestä.

Tarvittiin siis mallitilkku, joka tässä tapauksessa tarkoitti testihuivia. Koska sitä luotolaista pässinpökkimää tuli joskus kannettua kotiin reilu kilo, niin testilankaa kyllä löytyi - täytyi vaan värjätä se ensin itselleni mieluisella värillä.

Revontuli

Tehty ajalla: 4.-11.11.2013

Malli: Ulla 03/07

Suunnittelija: Anne M.

Lanka: Luovon Puojin 2-säikeinen villalanka luonnonvalkoinen/osittain värjätty Kool Aid Berry Blue

Langankulutus: 192 g

Puikot: 5,5 mm

Koko: 180x92 cm pingotettuna (leveys x korkeus)

Muuta: Tuli kiva! :)

Tämä luotolainen villalanka kyllä vastaa täysin vironvillaa, sillä lankaa kului hyvin tarkasti saman verran kuin vironvillasta tehtyyn Revontuleen (vironvillahuivin painoksi sain aikanaan 193 g, tämän paino on 192 g). Myös huivin mitat ovat samat kuin vironvillahuivin, muutaman sentin mittaerot johtuvat todennäköisesti vain pingotuksen kireydestä. Ja mikä tärkeintä: se 200 grammaa riittää! :)

Tämä huivi on paitsi mallitilkku ja testihuivi, myös värjäystekniikan testikappale. Muutama viikko sitten näytin tässä postauksessa, kuinka värjäsin raitalankaa pitkällä liu'ulla. Tätä huivia katsellessani olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen värjäyksen onnistumiseen. Samanlaista pehmeää värinvaihtoa ei käsinvärjätessä taida saada kuin noissa vironvilloissa, vaan värirajat ovat selkeämmät, mutta tämäkin näyttää tosi hyvältä.

Monet pitävät lukua siitä, kuinka monta Revontuli-huivia ovat tehneet. Tämä on minulle "vasta" kolmas huivi. Ensimmäinen huivi ei miellyttänyt minua väreiltään, ja se olikin monta vuotta ihan vaan kaapin täytteenä, kunnes viime talvena lähti kirpparille. Toisen huivin värit ovat ihanat, mutta sekin on jäänyt käyttämättä, koska tein siihen kaksi mallikertaa enemmän kuin ohjeessa (halusin käyttää koko 240 g vyyhdin huiviin), ja se on tästä syystä aivan liian iso pidettäväksi. Ehkä tämä kolmas huivi pääsisi jo käyttöönkin?

Vaikka Revontuli on kaunis huivimalli, en ole siihen todellakaan jäänyt koukkuun, kyllä sen tekeminen varsinkin loppuvaiheessa on aika pitkästyttävää. Nyt täytyykin tehdä välillä jotain mukavampia pikkuneuleita ennen kuin käyn sen neljännen Revontulen kimppuun. Toisaalta sitä en teekään sitten liukuvärjätystä, vaan raidoitan sen erillisistä keristä, joten ehkä sen tekeminen tuleekin olemaan ihan eri tavalla mielenkiintoista. :)

Hauskaa uutta alkanutta viikkoa! :)

Viikon pistot

Ristipistot ovat jääneet viime kuukausina muiden käsitöiden jalkoihin. Aiemminhan pistelin usein Ristipistomaratonin merkeissä keskiviikkoiltaisin, mutta kun Ristipistoilijat-yhteisö siirtyi kokonaan Facebookin puolelle, niin siihenpä tyssäsi minun intoni maratoneja kohtaan. Viimeinen kuva ristipistoiluistani olikin päivätty 17.7., eli sen jälkeen en ole pistänyt pistoa ristiin.

Nyt kuitenkin tekeillä olevan työni luovutuspäivämäärä lähestyy, siihen ei ole enää kahta kuukautta. Nopeasti laskeskelin, että täytyisi ehtiä pistellä puolet työstä marraskuussa ja puolet joulukuussa, niin työ olisi tammikuun alkupäivinä valmiina pakettiin käärittäväksi. Pikalaskelma myös osoitti, että työn edistymiseen ei riitä yksi neljän tunnin maraton viikossa, vaan parasta olisi pyrkiä pistelemään joka päivä. Niinpä sitten viime sunnuntaina kaivoin työn jälleen esille, ja joka päivä olen nyt viikon ajan pistellyt. Äänikirjan seuraksi kaivan tästedes aina vaan ristipistot ja koitanpa pistellä silloinkin, jos seuraan vaikkapa kotimaista tv-ohjelmaa - ja olenpa pari elokuvaakin katsellut ristipistojen kanssa. Neuleet saavatkin pitää minulle seuraa vain bussimatkoilla ja lukiessa ja netissä surffatessa ja kuntopyöräillessä ja... no, jää minulle vielä tilaisuuksia neuloakin. :)

Pistoja on kuitenkin tullut nyt tehtyä jonakin päivänä tunti, toisena ehkä jopa neljä, vähän tilanteesta riippuen. :) Ajattelin, että voisin näin sunnuntaisin aina esitellä "viikon pistot", niin tulee tehtyä jotain tilannekatsausta - päivittäin en sentään ala näillä pistoilla teitä kiusaamaan. ;)

Tässä oli tilanne 17.7. - ja niin ikään myös viikko sitten, kun kaivoin työn jälleen kaapista esille. Mukavasti olin tätä saanut alkuun, muistaakseni näihin ylläoleviin pistoihin olen kuluttanut kaksi maratoniltaa eli kahdeksan tuntia.

Tässä sitten tilanne tällä hetkellä, eli ihan kivasti on pistoja tullut viikossa. Tässä on tosi paljon langanvaihtoja, eli ei ole mikään nopea pisteltävä, mutta kun on hyvä kirja kuunneltavana, niin huomaamatta niitä pistoja vaan tulee. Ja näin äkkiseltään laskettuna olen varmaan viikossa pistellyt noin 18 tuntia (= 9 cd-levyllistä äänikirjoja, kaksi 2,5 tunnin elokuvaa, pari kotimaista tv-ohjelmaa). Kyllä tämä antaa uskoa siihen, että työ tammikuun alkuun mennessä valmistuu! :)

Perinteisesti tämä loppuvuosi on minulla ollut ristipistojen aikaa, kun ei ole mitään akuutteja neuletöitä to do -listalla, ja muutenkin on vähän sellaista leppoisampaa, että ehtii rauhoittua pistelyiden pariin. Monesti pistelytahti on vain kiihtynyt mitä lähemmäksi vuodenvaihdetta mennään, aika monta ikuisuusprojektiakin olen saanut valmiiksi vuoden viimeisillä viikoilla. Joku taika tässä marraskuussa siis on, kun se laittaa tällaisen vaihteen minussa päälle. :)

Sade soittaa suloista sinfoniaansa ikkunalautoihin - ihana sunnuntaipäivä siis tänäänkin! :) Kohta voisi alkaa keitellä isännälle kahvia (osaankohan, en käytä kahvinkeitintä kuin kerran vuodessa aina näin marraskuun toisena sunnuntaina...), ja lapset saavat herättää isänsä. Mukavaa isänpäivää kaikille! :)

Pyörälenkillä haettua

Voi että, kun minä tykkään näistä marraskuun hämäristä sadepäivistä - aina ne kesähelteet voittavat! :) Tällainen kaunis, harmaa, kirpeä, sateinen marraspäivä oikein houkuttelee reippailemaan ulkosalla: tänäänkin oli ihan pakko päästä ulos pyöräilemään. En vain osaa lähteä "muuten vaan" ajelemaan, joten järjestin itselleni asiaa Tokmannille. Olihan sitä Tokmannin ostoslistaa jo kertynytkin jonkin verran.

Tänä aamuna blogikierroksella minulle yllättäen kirkastui, millaisen väriyhdistelmän haluan tähän Novita-lehden mekkoon:

Muistin nähneeni alkuviikosta Tokmannin mainoksessa Nalle-tarjouksen 3 kerää kympillä. Väri-idean välähdys antoi siis lisää pontta aikeilleni käydä asiointireissulla.

Ihan tällainen se mekon värimaailma ei tule olemaan. Lila ja beige pääsevät mekkoon kyllä sellaisenaan, mutta valkoisten täytyy uida ensin värikattilassa. Olisin mieluusti ostanut luonnonvalkoista, mutta sitä ei valitettavasti ollut hyllyissä lainkaan, joten vitivalkoiset saavat kelvata, eivätköhän nekin näytä hyvältä värjäyksen jälkeen. :)

Ostoksille piti raivata tilaa lankakaapissa, joten järjestin lankakoppani jälleen uusiksi - hyvin mahtuvat langat niille varattuihin laatikoihin edelleen. Mietin vain, että onkohan kaikilla muillakin langat järjestetty niin, että tehtaan värjäämät on omissa laatikoissaan, kasvivärjätyt omissaan, happoväreillä värjätyt omissaan ja yhdessä laatikossa ne valkoiset, jotka eivät vielä ole käyneet värikattilassa...? Vai kenties niin kuin minullakin ennen: sukkalangat yhdessä, 7 veljekset toisessa, Nallet kolmannessa, puuvillat neljännessä...? :)

Novitan viimeisimmässä uutiskirjeessä oli muuten tieto, että Tennessee on palannut jälleen Novitan valikoimiin! :) Tämä onkin varsin iloinen uutinen meille Tennesseen ystäville.

Kylläpäs tuo pikkuinen pyörälenkki kirpeässä pilvisäässä virkisti! :) Suosittelenkin kaikille, jotka tuntevat olonsa väsähtäneeksi ja voimattomaksi: lähtekää ulos, se piristää! :) Minullakin on sairauteni vuoksi krooninen väsymys, lihasvoimattomuutta, kovia kipuja, enkä pysty ilman keppiä kävelemäänkään, mutta silti tunnen mieleni pirteäksi - ja siihen on varmasti ulkoilulla ja liikunnalla suuri vaikutus! Ja varsinkin syksyisin ja talvisin riittää pienikin pyrähdys ulkoilmassa, se antaa tarmoa taas pitkäksi aikaa. :)

Pirteää viikonlopun jatkoa! :)

Uusi viritys

Puolitoista viikkoa sitten esittelin virkkaamani käsityökorin.

Korista tuli aika lörppö, vaikka koitin sitä tukea piippukrassiviritelmilläkin. Kori ehti olla minulla käytössä noin viisi päivää, kun se oli lopulta jo niin lörpähtänyt, ettei sitä voinut kunnolla käyttää.

Siispä viime perjantaina päätin poistaa piippukrassiviritelmät ja laittaa korin tärkkäykseen. Tärkkiliemeen upposi paketillinen palasokeria sekä ehkä puoli pussillista hienoa sokeria - enempää en uskaltanut käyttää, ettei nyt ihan koko talon sokerit mene tärkkiliemeen. Pyöreä ja korkea pyykkikori oli juuri sopivan kokoinen, että saatoin jättää sen päälle pingotettuna korin kuivumaan ja kovettumaan oikeaan muotoonsa. Ja sitä kuivumistahan kesti: tiistaina kori oli kuiva, mutta edelleen tosi lörppö. Sen sijaan keskiviikkoiltana kori olikin yllättäen ihan kivikova! :) Kuivuminen ja kovettuminen kesti siis reilut viisi päivää, mutta sen odottaminen kannatti:

Kuvia vertailemalla varmasti huomaatte eron! :) Kokoahan korilla on edelleen halkaisijaltaan 35 cm, tärkkääminen vähän kohotti korin korkeutta: aiemmin mittasin korkeudeksi 20 cm, nyt se on 23 cm. Tuntuu, että tähän mahtuu nyt enemmänkin tavaraa, vaikka eihän tähän nyt mahdottomasti tarvitse mahtua, ainoastaan keskeneräinen käsityö, joita minulla on yleensä vain yksi. Paitsi kuvassa on peräti kaksi, kun korissa on nyt sekä neuletyö että ristipistotyö - eli molemmat keskeneräiset työni. :) Tai no, onhan niitä keskeneräisiä tarkalleen ottaen kolme, koska huovutuskurssin työkin on kesken, kun en pystynyt eilen menemään kurssille sitä tekemään loppuun.

Ihanan kirpeää pakkastorstaita! :)

Kortteja

En ole täällä viitsinyt askarteluja esitellä, koska koitan rajata blogin ihan vaan käsitöihin. Toisaalta enpä minä nyt niin paljon edes askartele, jotta niistä tekeleistä olisi ihan esiteltäväksi asti. Muutaman synttäri- tai muun onnittelukortin vuodessa tekaisen, ehkä sellaiset 5-10 korttia tulee tehtyä. Sellaisia kortteja olen blogissakin näyttänyt, joissa on jotain käsityötäkin mukana (virkkausta, ristipistoa...). Mutta laitetaanpa vaihteeksi kuva muunkinlaisista korteista:

Nämä liittyvät vähän blogin aiheeseenkin, nimittäin menivät syys-lokakuussa olleen tasalukubongauksen sekä arvonnan palkintojen mukana. Askartelin nämä siis jo syyskuussa, muttei ole ollut tähän mennessä oikein sopivaa saumaa näitä näyttää. Vasemmanpuoleinen kortti meni ruskeansävyisen liukuvärjätyn langan mukana, musta-puna-hopeinen taasen Hopeatoffee-sukkien matkaan. Sini-vihreä-ruskean langan mukaan lähti tuo oikeanpuoleinen kortti. Eli vähän niin kuin sävysävyyn koitin kortit askarrella, vaikkei noissa muuten olekaan mitään teemaa tai ideaa. ;)

Edellisen postauksen suikeroiden suhteen joudun pitämään teitä nyt hieman pidempään jännityksessä kuin oli tarkoitus. Tänä iltana on nimittäin huovutuskurssin viimeinen kokoontuminen, jossa minun piti tehdä loppuun se, mihin ne suikerot liittyvät, mutten pystynyt vointini vuoksi kurssille tänään lähtemään. Joudun siis jossain vaiheessa tekemään sen työn täällä kotona valmiiksi, jos osaan ilman opettajan opastusta. Jollen osaa, niin pitää sitten ilmoittautua kevään huovutuskurssille, että saan kysyttyä neuvoja... vaikka on se niin raskasta puuhaa, että ihmettelen ylipäätään, kuinka jaksoin kolmenkaan kokoontumisen verran sitä kurssia käydä. Ei minusta mitään kokopäiväistä huovuttajaa kyllä saa, kuten ei saa kehrääjääkään - tai askartelijaa. ;) Juuri nyt parhaimmalta tuntuvat sellaiset käsityöt, joita voi tehdä ihan vaakatasossa pötkötellen, mutta onneksi ainakin neuleet, virkkuut ja ristipistot onnistuvat siinä asennossa. :)

Palailen siis sohvalle pötköttelemään... Mukavaa syysillan jatkoa kaikille! :)

Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla...

Joskus materiaali muokkautuu valmiiksi työksi ennen kuin ehtii Mörri-Möykkyä sanoa. Toisinaan taas hieman kestää, eikä kaikissa työvaiheissa välttämättä edes vielä ole tietoa, mitä siitä lopulta syntyy. Yleensä niistä kyllä sitten jossain vaiheessa jotain tulee - tai sitten jäävät perikunnalle jaettaviksi. ;)

Nyt mennään heinäkuuhun 2009, jolloin löysin Prisman poistomyynnistä Novitan Hahtuvaista. Muistatteko vielä tätä huovutuskäyttöön tarkoitettua villaa? Minä taisin vähän hamstrata lempiväriäni turkoosia... ;)

Sitten sain kotiini isomummun vanhan rukin, ja kun olin harjoitellut kierrettä hahtuvalangalla, päätin kokeilla ihan kuidun kehräämistä. Koska olin tullut hamstranneeksi tuota turkoosia Hahtuvaista, kuvittelin kehrääväni sen kauniiksi langaksi. No, eihän siitä tullut yhtään mitään paitsi Mörri-Möykkyä, ja rukkikin siinä rytinässä otti ja hajosi! Isäntä kyllä korjasi sen myöhemmin nippusiteellä. Mutta siihen toppasi kehruuinto vähäksi aikaa. Tämän rullallisen kehräsin siis tammikuussa 2010.

Sitten hypätäänkin ajassa 3 vuotta ja 8 kuukautta eteenpäin! Koko tämän ajan olin kehräämättä, kun niin suivaannuin tuohon turkoosiin möykkylankaan. Tänä syksynä menin kuitenkin kehruukurssille - jossa en oppinut edelleenkään kehräämään muuta kuin möykkylankaa - mutta ennen kurssia oli pakko tyhjentää rulla tuosta vuosia sitten kehrätystä langasta. Sitähän sanotaan, että kehrätyn langan pitää antaa seistä rullalla jonkin aikaa, mutta se tarkoittaa yleensä muutamia päiviä eikä muutamia vuosia, kuten minun tapauksessani. ;) Joka tapauksessa tämä Mörri-Möykky pääsi syyskuussa 2013 viimein vapauteen. Mutta vielä se ei ollut käyttökelpoista lankaa...

***

Sillä välin toisaalla: Loput turkoosit Hahtuvaiset ovat päätyneet huovutuskäyttöön, joten niistäkin viimein syntyy jotain. Sitä jotain katsellessa syntyy idea, josko sen samasta materiaalista kehrätyn aineksenkin voisi hyödyntää...

***

Ja sitten ollaankin marraskuussa 2013, pyhäinpäivässä. Nyt Mörri-Möykky muuttui kerästä vyyhdiksi ja pääsi uiskentelemaan veteen. Kastelun ja kuivumisen jälkeen kehrättyä ainesta voi viimein alkaa kutsua langaksi! :) Lankakirjanpitooni ilmestyikin 54 grammaa uutta lankaa, vaikken ollut käynyt ostoksilla, ja kehrättykin tämä oli vuosia sitten... mutta vasta viimeistely (ja aikomus tehdäkin tästä jotain) teki tästä Virallista Lankaa, joka lasketaan lankavarastoni täytteeksi (kaikkia kehruuyrityksiä sinne ei kannata merkitä).

Kehruukurssin oppien mukaan lanka on tasapainoista, jos se ei ala vyyhdillä ollessaan kiertyä itsensä ympäri vaan roikkuu suorana alas. Tämä todellakin alkoi kiertyä, eli on erittäin epätasapainoista! ;)

Epätasapainoinen Mörri-Möykky on kova muuttamaan olomuotoaan: rullalta kerälle, kerältä vyyhdille, vyyhdiltä kerälle...

... ja sitten puikoille! :) Suurennapa huviksesi kuvaa, niin huomaat langan epätasaisuuden: joukosta löytyy ompelukonelangan vahvuista säiettä, mutta myös niin paksuja klönttejä, ettei niitä tahtonut saada 5 mm puikoilla väännettyä silmukaksi. :D Välillä on tosi tiukkakierteisiä paikkoja, välillä taas ihan kierteettömiä.

Mutta eihän Mörri-Möykky halunnut vieläkään jäädä olomuotoonsa, vaan kävi pyykkikoneessa yhdessä treenipöksyjen kanssa. Tässä on viimein Mörri-Möykyn lopullinen olomuoto, ja tällaiseksi se haluaa jäädä - jollei sitten muuta mieltään.

Työ on silti edelleen keskeneräinen, sillä nämä erittäin käsintehdyn näköiset suikerot ovat vain erään työn osa. Mistä työstä onkaan kysymys, sitä tietoa joudutaan vielä vähän odottamaan... mutta eipä tämän kanssa nyt muutenkaan ole ollut varsinaista kiirettä. :D

Mahtavaa, kun voi 30 vuoden käsityöharrastuksen jälkeenkin tuntea vielä olevansa ainakin joillakin käsityön osa-alueilla ihan aloittelija - ja siltä se työn jälki saa näyttääkin! :)

Mörri-Möykky siis palaa vielä blogiin - olkaa varuillanne! ;)

Yhdet vielä...

... mutta en tilaa laskua, vaan alan tehdä muita käsitöitä kuin sukkia. :) Johan noita on taas jokunen pari tullutkin tehtyä.

Jämäraitasukat

Tehty ajalla: 2.-3.11.2013

Malli: Perussukat varpaista alkaen neliöaloituksella ja tiimalasikantapäällä

Lanka: Novita 7 veljestä lila (721), Kool Aid -värjätty Lemon-Lime + pohja luonnonvalkoinen (010) sekä Kool Aid - värjätty Slammin'Strawberry + Tropical Punch + pohja valkoinen (011)

Langankulutus: 112 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38

Muuta: Hyväntekeväisyyteen.

Näihin sukkiin käytin taas viimeistä senttiä myöten tehtaan värjäämän lilan 7 veljeksen sekä kahden itse Kool Aidilla värjäämäni 7 veljeksen jämät. Tuo punasävyinen lanka on kaksiväristä (punainen + vaaleanpunainen), vihreä on ihan vaan samalla värillä liukuvärjättyä, joten siinä ei ole niin vahvoja sävyeroja. Aloitin sukat varpaista neliöaloituksella - tällä kertaa kokeilin ihan sileää neliötä, enkä ainaoikeaa kuten olen monesti aiemmin tehnyt - ja jatkoin sukkia niin pitkälle kuin lankoja riitti. Punasävyistä riitti hieman pidemmälle kuin vihreää, joten siksi tuolla varressa on muutama kerros enemmän punaisia raitoja, muutenhan nuo raitavärit menevät sukissa vuorotellen, lila kerros aina välissä. Niin ja pystyraidat on tehty nostetuilla silmukoilla. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet paremmin!

Nämä menevät myös hyväntekeväisyyteen; täytyy muistaakin ottaa mukaan keskiviikkona, kun menen kansalaisopistolle.

Olenkin näiden jämäsukkien ansiosta saanut tuhottua nyt kaikki värilliset 7 veljekset lankakopastani! :) Siellä on 7 veljeksiä enää luonnonvalkoisia: 3 vyyhtiä valmiina menemään joskus värjäyspataan ja yksi vajaa kerä odottamassa mahdollisia tulevia projekteja, jollei sekin sitten halua mennä värjäytymään. :) Seuraava jämälankaprojekti saakin olla sitten Nallen vahvuisten lankojen tuhoamista, sitäkin olen suunnitellut tässä jo vuoden verran, mutten ole vielä päässyt toteuttamiseen saakka... Ja nytkin on monta muuta projektia etusijalla, eli jämälangat saavat odottaa ehkä jopa ensi vuoden puolelle.

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa! :) Nautitaan ihanan kirpeistä syyspäivistä!

Neula jumissa

Nyt on kyllä jäänyt grammarin neula pahasti jumiin! Sukkasato loppui jo, mutta sukankutominen vain jatkuu. Sain Sukkasadon aikana päähäni kutoa hyväntekeväisyyteen sukkia 7 veljeksen jämistä, ja kun laatikkoon jäi 7 veljeksiä enää parin sukkaparin verran, niin en vaan voi olla kutomatta niitäkin sukiksi. Tässä niistä kahdesta sukkaparista ensimmäinen:

Jämäsukat

Tehty ajalla: 1.-2.11.2013

Malli: Perussukat pienillä säädöillä

Lanka: Novita 7 veljestä lila (721) ja kirjava Raita (825)

Langankulutus: 85 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 31-32

Muuta: Hyväntekeväisyyteen.

Näihin sukkiin oli määrä kuluttaa kaikki tuo pastellinkirjava raitalanka. Sitä lankaa olen käyttänyt aiemmin jo kaksiinkin sukkiin, ja koska en tykkää "eriparisista" sukista, niin tietysti olen niitä sukkia tehdessäni aina kerinyt välistä lankaa pois raitojen täsmäämiseksi. Niinpä tätä lankaa oli jäljellä paitsi jonkin verran ehyttä raidoitusta myös niitä poiskerittyjä, eikä niitäkään tietenkään tasaparista määrää. Kuinka sitten sain näihin sukkiin keskenään samanlaiset raidat? No, tietysti solmimalla välillä niistä poispätkityistä langoista jatkoa tai katkomalla esimerkiksi yksi raitaväri kahtia ja käyttämällä ne pätkät tasan molempiin sukkiin! :) Solmujahan näihin tuli säätämisen takia, mutta kyllä se työ kannatti, sillä olisi aika häpeä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen "eriparisukat". ;)

Kommenteissa aina välillä joku väittää minun olevan "ahkera", kun saan niin paljon käsitöitä aikaiseksi. Se tuntuu minusta hassulta, sillä minähän teen käsitöitä vain levätessäni ja laiskotellessani! :D En käy sairauteni vuoksi töissä, ja puolisoni tekee käytännössä kaikki kotityöt, eli minä en oikeastaan tee mitään muuta kuin makaan sohvalla kutomassa - mikä laiskimus olenkaan! Kun siis seuraavan kerran näet täällä blogissa valmiin käsityön, niin voit mielessäsi laskea, kuinka paljon olenkaan taas laiskotellut ja jättänyt "oikeat hommat" muiden tehtäväksi. ;)

Lepäillessä ja löhöillessä täytyy kuitenkin antaa levottomille käsille jotain puuhaa, sillä tekemisen puutteessa ne alkavat tehdä jotain muuta: kaivaa nenää, korvaa tai takapuolta, tunkea kynnet suuhun pureskeltaviksi, puristella finnejä tai raapia päänahkaa verille. Paljon parempi siis pitää kädet kiinni kutimessa, vai mitä? ;)

Pyhäinpäivänä saa oikein luvan kanssa laiskotella ja löhöillä, sytytellä kynttilöitä ja ajatella rakkaitaan täällä ajassa ja ikuisuudessa. Pyhäinpäivän sanoma on toiveikas, lohdullinen ja turvallinen, se on ehdottomasti yksi lempipyhiäni vuodessa. Siunattua pyhäinpäivää myös sinulle! :) Minä lähden nyt kutimen ja kirjan kanssa laiskottelemaan sohvalle...