Voi helmetti!

Mielessäni on jonkin aikaa pyörinyt ajatus kokeilla helmien lisäämistä neuleeseen virkkuukoukun avulla. Vuosia sitten olen tehnyt joitakin helmin koristettuja neuletöitä, mutta niissä pujottelin helmet etukäteen lankaan, ja koin sen varsin työlääksi, etenkin kun niissä töissä oli helmiä ihan satoja. Pari vuotta sitten käsityömessujen työnäytöksessä esiteltiin tapaa lisätä helmet työn edetessä virkkuukoukulla, ja se näytti minusta ihan kätevältä tekniikalta.

Ostin tänä syksynä ohuimman mahdollisen virkkuukoukun (0,6 mm) tätä kokeiluani varten. Pian sainkin idean tehdä helmillä koristetut Rinsessa-lapaset, joihin saisin uutta tekniikkaa testata. Virkkuukoukku meni kyllä siemenhelmien läpi, mutta koukun pää oli niin onnettoman pieni, että enhän minä saanut sillä koukattua lankaa, vaan se hajosi miljooniksi sotkuisiksi säikeen lapsenlapsiksi. Sain langan helmen läpi ainoastaan siten, että pujotin neulelangan ympäri ompelulankaa ja vedin sen avulla neulelangan helmen reiästä. Mutta tähän säheltämiseen meni jo yhden helmen osalta ihan tolkuttomasti aikaa, sitä paitsi eihän tällä tavalla tehdessä voi millään tehdä mitään muuta neulomisen ohella, puhumattakaan siitä, että kuskaisi neuletta käsilaukussa ja tekisi sitä bussissa. Ei siis ollenkaan minun juttuni, ei ei! Kaiken lisäksi tuota kokeillessani onnistuin lopulta halkaisemaan sen helmen... Suutuksissani purin koko aloitetun lapasen varren. Voi helmetti!

Yritin etsiä jotain toista lapasmallia, mutta kun olin jo kuvitellut helmikoristeiset Rinsessat mielessäni, niin eihän mikään toinen malli iskenyt sitten alkuunkaan. Kokeilin pitää mietintätaukoa ja tehdä jotain muuta käsityötä välissä, mutta koko inspiraatio käsitöihin oli mennyt. Tähänkö tämä minun harrastukseni 30 vuoden jälkeen tyssäsi?

No, ei se tunne onneksi kestänyt kuin viitisen minuuttia. Vanhassa vara parempi, tietää sananlaskukin, joten päätin pujotella helmet tutulla tyylillä valmiiksi lankaan, vaikka toki siinäkin onnistuin katkaisemaan yhden pujotusneulan ja halkaisemaan toisen siemenhelmen. Mutta onneksi niitä riittää. Eikä se pujotteleminen sitten ollutkaan niin työlästä, vaan itse asiassa juuri sopivaa oheispuuhaa samalla, kun opiskelin ranskaa kirjastosta lainaamani kielikurssin avulla. Très bien! :)

Itse neulominen sujuikin sitten mukavasti, kun osasi nyt arvostaa sitä helppoutta, mikä oli valmiiksi pujotelluissa helmissä verrattuna siihen, että olisi pitänyt kuljetella virkkuukoukkua ja helmiä jatkuvasti mukanaan. Ehkä kokeilen sitä virkkuukoukkutekniikkaa joskus vähän isommilla helmillä - ja taisipa siellä käsityömessuillakin olla näytöstyössä peräti hamahelmiä...

Lopulta sain aikaiseksi juuri sellaiset Rinsessat, jotka olin kuvitellutkin:

Rinsessa-lapaset

Tehty ajalla: 11.-14.11.2013

Malli: Ulla 03/06 Rinsessa-kämmekkäät muutettuna lapasiksi

Suunnittelija: Sirkku Isopahkala

Lanka: La Alpaca luonnonvalkoinen (SFN10)

Langankulutus: 55 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Pieni naisen käsi

Muuta: Lahjaksi

Rinsessa on alunperin kämmekkäiden malli, mutta siitähän saa lapaset, kun vain jatkaa kämmenosan ja peukalon loppuun asti. Luulisi ainakin lapasten saajan tunnistavan nämä lapasiksi, ettei käy niin kuin joskus, kun kämmekkäät saanut ihmetteli, että mitkä nämä on ja mihin näitä käytetään. ;)

Lapaset on kudottu La Alpaca -merkkisestä alpakkalangasta, jota sain joskus pari vuotta sitten kyseiseltä firmalta näytteeksi. Tuli siis yhteydenotto sähköpostiin, jossa tällaista näytettä tarjottiin, ja minä otin tarjouksen vastaan. Tämä oli nyt ihan ensimmäinen kerta, kun olen alpakasta mitään neulonut. Kuulemma sen ei pitäisi kutittaa samalla tavalla kuin lampaanvilla, minkä vuoksi annankin nämä eräälle tuntemalleni villa-allergikolle / atoopikolle. Toivottavasti hän pystyy näitä käyttämään. En oikein ole osannut itsellenikään tästä langasta mitään ajatella, koska sitä kuitenkin tuli sen verran vähän (2 valkoista ja 1 pinkki kerä), ettei siitä vielä kokonaista settiä saa, ja minähän en pysty tekemään itselleni lapasia ilman, että teen samasta langasta myös pipon ja kaulurin. ;) Mutta jospa kaikki eivät ole ihan samanlaisia setti-ihmisiä. ;)

Yleensähän minulla on tapana kutoa langat neuleiksi suunnilleen siinä järjestyksessä kuin olen langat ostanutkin. Eli vaikkapa viime viikonloppuna ostamani langat päätynevät puikoille aikaisintaan vuoden päästä, kun olen neulonut kaikki niitä ennen ostetut langat ensin pois. Tietysti järjestykseen tulee poikkeuksia esimerkiksi kiireellisten neuleiden vuoksi, mutta pääasiassa koitan pitää järjestyksestä kiinni.

Sitten on näitä joitakin lankoja, jotka aina vaan pysyvät jonon hännillä. Periaatteessa en koskaan osta ainoatakaan lankakerää, jollen tiedä ennen lankakauppaan lähtöäni, mitä aion ostaa, kuinka paljon ja ennen kaikkea mitä aion siitä langasta valmistaa. Eli ensin täytyy olla malli, sitten vasta valitaan lanka, ei koskaan toisinpäin. Toisaalta olen paljon värjännyt lankaa ihan pelkästä värjäämisen ja kokeilemisen ilosta, värjätessäni en koskaan vielä mieti, mitä siitä tulisi valmiina - jollen sitten värjää lankaa johonkin tiettyyn neuleeseen, mutta se on aika harvinaista. Ne langat ovat erittäin taipuvaisia jäämään ikuisesti to do -listan häntäpäähän juurikin siitä syystä, ettei niille ole mietitty sitä käyttötarkoitusta.

Nämä alpakkalangat kun tupsahtivat minulle pyytämättä, niin näillekin kävi sitten ihan samoin, että lankakopan pohjalla ovat pyörineet pari vuotta. Ja minusta se on todella pitkä aika! Minua oikeasti häiritsee tavattomasti sellaiset langat, joille ei ole mitään suunnitelmaa. Tässäpä syy siihen, miksi en tykkää saada lankoja lahjaksi tai ostella mitään "yllätyspaketteja", koska en vaan osaa niistä tehdä mitään. Ja lopulta pitää puoliväkisin keksiä niistä jotain, etteivät enää kummittele minulle lankakopassa, kuten nyt kävi näidenkin kanssa. ;)

Koska sain nämä langat aikoinaan näytekappaleina La Alpacalta, koen jotenkin velvollisuudekseni mainita näistä jotain ikään kuin hyvitykseksi ilmaisista langoista. En ole aiemmin neulonut mitään alpakkalankaa, joten minulla ei ole vertailukohtaa. Lanka tuntui käsissä pehmoiselta, varsinkin kun olin juuri sitä ennen neulonut ehtaa pässinpökkimää. Tämä lanka oli minun makuuni jopa ehkä liiankin pehmeää, tykkään kutoa vähän karheampaa ja jäykempää lankaa. Lanka on myös melkoisen "karvaista", mutta se saattaa olla ihan vain alpakan kuidun ominaisuus. Tämä myös hajosi säikeiksi helposti, kuten yrityksessäni saada koukattua lankaa ohuelle koukulle ja helmen läpi. Mutta ihan neuloessakin välillä huomasin, että puolet säikeistä on jäänyt ottamatta. Taisipa lanka olla tavallista liukkaampaa, sillä ainakin tänään puikot luiskahtelivat silmukoista pois niin bussin lattialle kuin tänään avatun upouuden lähikauppamme kassahihnallekin (siellä pyörähtivät ulos käsilaukusta, en siis alkanut kutomaan ostoksia maksaessani ;) ). Muuten lanka oli kyllä ihan käypää tavaraa, ei noussut erityiseksi suosikikseni, muttei missään nimessä myöskään inhokkiosastolle.

Neulon samasta langasta vielä toisetkin lapaset erilaisella mallilla, niin voin sitten kertoa langasta lisää, jos jotain vielä mieleeni tulee. Niihin lapasiin ei tule helmiä, eiköhän niiden kanssa säheltäminen riittänyt taas vähäksi aikaa. ;)

Mukavia pakkaspäiviä teille kaikille - nyt näitä lapasia kovasti jo tarvitaankin! :)