Marraskuun raporttia ja loppuvuoden suunnitelmia

Marraskuu on yksi lempikuukausistani. Syksyn pimeys kaappaa suloisesti syliinsä ennen pysyvän lumen tuloa, ja on ihanaa tunnelmoida kynttilänvalossa. Tänä syksynä tosin olen poltellut kynttilöitä säästeliäämmin, koska elän monessa muussakin suhteessa nyt säästöliekillä eri arvomaailmoistani johtuvista syistä. Mutta kyllä sitä yhden kaamosajan pärjää vähemmälläkin valolla! :) (vaikka eihän Oulun korkeudella mitään oikeaa kaamosaikaa edes ole samaan tapaan kuin pohjoisessa) Mahtava marraskuu on kyllä pitänyt sisällään yhtä jos toistakin. Ajatukset ovat pyörineet nyt tavallista enemmän sairauteni ympärillä, kun olen tehnyt siihen liittyen isoja ratkaisuja. Siinä sivussa kirppariprojekti oli oikein mukavaa ajankulua ja tuotti paljon iloa. Ja ehtipä tässä kuussa joku vielä huijata luottokortiltani rahaakin - vaan kukapa ei sellaisen kohteeksi nykypäivänä olisi ainakin kertaalleen joutunut. Paljon siis kaikenlaista, ja jossain välissä sitten vähän käsitöitäkin. :)

Marraskuussa valmistuivat:

• 1.11. Punaiset pitsisukat (neuloen), langankulutus 94 g
• 5.11. Kirjanmerkki (ristipistellen)
• 7.11. Virkatut sormikkaat 2 kpl (virkaten), langankulutus 118 g
• 14.11. Kirjanmerkit 2 kpl (ristipistellen)
• 17.11. Villahousut (neuloen), langankulutus 451 g
• 29.11. Mermaid-villahousut (neuloen), langankulutus 408 g

Enimmäkseen paksusta langasta paksuilla puikoilla neuloessa lankaa kului kuukaudessa 1071 grammaa eli aika lailla keskitasoa tämän vuoden kuukausikulutuksissa - vaikka missään nimessä tasaisestihan en ole lankaa kuluttanut eri kuukausina, vaan heittoa on ollut todella reippaastikin. Lankaostoksilla en käynyt, koska en aio lankaa ostaa nyt ainakaan vuoteen. Sen sijaan lankaostossaldo on -100 grammaa, koska lahjoitin yhden vyyhdin alkukuusta villalankakolehtiin. :) Sitä ei voi laskea langankulutukseen, kun en ole sitä neulonut, joten ei voi muuta kuin laittaa miinusmerkkisenä ostosten puolelle.

Ristipistoilu on jatkunut nyt vähän pienempien pistelyjen parissa, ja kolme ristipistotyötä valmistuikin kuukauden aikana. Tekeillä oleva työ valmistunee lähipäivinä, ja toivottavasti loppuvuonna ehtisin sen lisäksi vielä ainakin yhden tai peräti kaksikin ristipistotyötä tehdä. Jos en ehdi, niin jatketaan ensi vuonna! :)

Neulepuolella on vielä yhdet villahousut puikoilla, niiden valmistuessa saattaa uusi vuosi olla jo hyvinkin lähellä. Luultavimmin ennen vuodenvaihdetta on kuitenkin tulossa tilanne, johon tarvitsen jotain sokkona neulottavaa, joten arvelisin tekeväni villahousujen lisäksi/ohella myös jotain pienempää ja helpompaa (todennäköisesti etiopianutun). Jos ehdin aloittaa tämän vuoden puolella vielä mekon virkkausta, niin hyvä niin, mutta jos en ehdi, niin ehdin sitten myöhemmin. ;) Saattaahan nuo suunnitelmat tästä vielä muuttuakin, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi.

Kynttilät ovat palaneet tosiaan nyt syksyllä harvakseltaan ja silloinkin vain pikkuhetken kerrallaan. En ole oikeastaan edes kaivannut valoa ympärilleni, elämähän on muutenkin niin ihanaa! :) Tässä kuitenkin pyromaanien riemuksi muutama kynttiläkuva - keltainen on selvästikin kuuminta hottia just nyt. ;)

Syksy täytynee nyt jättää taakse ainakin kalenterin mukaan, joten toivotellaan lokoisan loppuvuoden lisäksi tajuttoman tavallista, taukoamattoman tavanomaista, tarpeettoman tasaista sekä taatusti tasa-arvoista talven alkua tasapuolisesti ja taka-ajatuksettomasti kaikille! :)

Pöksyt Pökkyrät

Pakkasia odotellessa kudoin itselleni toisetkin villahousut. Neutraalilla värilinjalla jatketaan, jotta näistäkin saataisiin mahdollisimman monikäyttöiset.

Mermaid-villahousut

Tehty ajalla: 17.-29.11.2014

Malli: Drops Design Mermaid

Lanka: Drops Karima vaalea beite (71)

Langankulutus: 408 g

Puikot: 3 mm ja 4 mm pyöröt ja sukkapuikot

Koko: XS/S

Muuta: Ei niin kivat kuin edelliset pöksyt, mutta kivat kummiskin. :) 

Kuvia on otettu jälleen sekä salamalla (vaaleampi värimaailma, mutta kuviot eivät erotu kunnolla) että ilman salamaa (sameammat värit, mutta kuviosta saa selvää, kuten tässä kuvassa). Näiden pöksyjen jujuhan on tuossa sivussa kulkevassa palmikossa, joten siksi sitä oli syytä kuvata niin, että kuvio tulee teidänkin nähtäväksenne.

Koska ohje oli Dropsilta, kuten edellisten villahousujenikin, näiden tekokin edistyi kutakuinkin samaan tapaan: neulominen aloitettiin vyötäröltä alaspäin, kaiken aikaan neulottiin pyörönä eikä saumoja tullut kuin haaruksiin, ja sekin ommeltiin työn edetessä ennen kuin pystyi jatkamaan lahkeisiin. Mallissa on muutenkin paljon samaa aiempien pöksyjen kanssa, molemmat ovat muuten sileää neuletta, mutta sivussa kulkee jokin "juttu": näissä palmikkokuvio ja toisissa housuissa joustinneuletta.

Vaikka näissä housuissa tuo palmikkokuvio onkin kauniimpi kuin toisten housujen joustin, tykkään silti niistä toisista enemmän. Niissä on enemmän karismaa, vaikka nämä pöksyt ovatkin Karismasta neulottu ja ne toiset vain Alpacasta ja Fabelista. ;) Ehkä se kahden erivärisen langan yhdistelmä tekee niistä toisista mielenkiintoisemmat, ja ne tuntuvat pehmeämmiltä. Mutta kyllä nämäkin ovat kivat! Aika näyttää, kummat pöksyt tulevat suosikeikseni, vai käytänkö molempia tasapuolisesti.

Olipa kerran tyttö,
jonka vaatteet olivat illalla huiskin haiskin
ja aamulla sikin sokin.  
Kun Nukku-Matti kulki niiden ohitse,
hän huokasi ja sanoi:  
Siinä ne taas ovat,
Mekko Mykkyrä,  
Paita Pakkura,
Pöksyt Pökkyrät,
Liivi Lituskat,
Kengät Kolin-Kolin
  ja Myssy Missä-Milloinkin.

(Lastenruno)

Pöksyt Pökkyrät ovat valmiina talveen nyt, kun eletään viimeisiä virallisia syyspäiviä. Sydämessä syksy pysyy kuitenkin ikuisesti. :) Nautinnollista marraskuun viimeistä viikonloppua kaikille! ♥

Hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun... ♪♫

Otsikon laulu ei kyllä sovi tähän postaukseen yhtään, sillä vaikka pöksyistä onkin kyse, ovat nämä todellakin kaukana lökäpöksyistä! Näitä ennen olen neulonut yhdet villahousut, jotka ovat kyllä melkoiset lökäpöksyt eli turhan löysät - lienevät tosin löystyneet vasta käytössä ja pesussa, koska valmistuttuaan olivat muistaakseni ihan sopivat. Olen myös virkannut yhdet villahousut, jotka puolestaan ovat ehkä vähän liiankin napakat, mistä ei voi syyttää käyttöä eikä pesua, koska en ole muistaakseni niitä juurikaan käyttänyt.

Nyt valmistuneet villikset ovat kuitenkin suorastaan unelmaisen täydelliset! :)

Villahousut

Tehty ajalla: 7.-17.11.2014

Malli: Drops Design 103-23

Lanka: Drops Alpaca kameli (302), Drops Fabel Moulinen luonnonvalkoinen-beige (800)

Langankulutus: 451 g

Puikot: 4 mm pyörö- ja sukkapuikot

Koko: S

Muuta: Rakastan näitä! ♥♥♥

Eka kuva oli ilman salamaa, tämä taasen salaman kanssa.

Näissä pöksyissä on ihanaa ensinnäkin se, että ne istuvat täydellisesti päälleni! Housut neulottiin ylhäältä alas yhtenä kappaleena pyöröneuleena - ainoastaan haaraosan taakse tuli yksi 5 cm leveä sauma, ja sekin ommeltiin työn edetessä, ja vasta sitten poimittiin haaraosasta lisäsilmukoita lahkeisiin - mikä helpotti myös housujen sovittamista keskeneräisenäkin. Tämä olikin tarpeen sikäli, että minullahan on reilusti standardimittoja lyhyemmät jalat. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä 78 cm pitkät lahkeet, mutta minulle riitti kyllä hiukan päälle 70-senttiset. ;) Onneksi mittasin jalkani ennen lahkeiden tekoa, niin hoksasin tehdä kavennuksia hieman annettua tiheämpään.

Sivujoustimet salaman kanssa kuvattuna...

Istuvuutta parantaa lahkeiden sivussa kulkevat joustinraidat, mutta toisaalta ulkonäön kannalta on somempaa, kun pöksyt eivät ole kokonaan joustinneuletta (kuten ne aiemmin kutomani lökäpöksyt), vaan sileä neule tekee näistä jotenkin sievemmät.

... ja ilman salamaa näpsäisty.

Ulkonäöstä puheenollen: olen aivan rakastunut tuohon kuosiin, mikä on saatu aikaiseksi neulomalla kahta lankaa yhdessä. Lankoina on kamelinvärinen Drops Alpaca sekä Drops Fabel Mouline värinään luonnonvalkoinen-beige. Näitä lankoja oli todella mukavaa neuloa yhdessä, neuleen meleerattu pinta on suorastaan hurmaavaa, ja housut tuntuvat aivan ihanan lämpimiltä ja pehmeiltä ihoa vasten! :) Minulle tuli neuloessani mieleen, että voisin tästä lankayhdistelmästä tehdä itselleni vaikka neuletakin tai -puseronkin! :) En tosin vielä, koska en osta nyt ainakaan vuoteen uusia lankoja varsinkaan itselleni tuleviin neuleisiin, mutta ehkä sitten joskus, kun vanhat neuleeni tulevat elinkaarensa päähän, ja tarvitsen uusia tilalle... Nämä kaksi lankaa yhdessä ovat suunnilleen 7 veljeksen paksuisia, joten näillähän voisi korvata kyseisen langan, jos neulon 7 veljekselle tarkoitetulla ohjeella.

Vaikka jos kaikki Dropsin ohjeet ovat yhtä toimivia kuin näiden villiksien ohje, niin ehkäpä etsin ohjeita ensisijaisesti heidän tarjonnastaan... Itse asiassa vilkuilinkin niitä jonkin verran, ja sieltähän löytyi jo vaikka kuinka paljon neuleita, joissa on vastaavalla tavalla yhdistetty näitä kahta lankaa, tai joihin tätä systeemiä voi soveltaa. :)

Hurmaannuin näistä niin, että puikoilleni pääsi heti perään toisetkin villapöksyt toisella Dropsin ohjeella, mutta tällä kertaa ihan yksinkertaisesta langasta. Tulkoon vaikka mimmoiset paukkupakkaset, niin tämä tyttö tarkenee ihanissa villahousuissaan! :)

Viikko on alkanut toiveikkaissa ja vähän jännittyneissäkin merkeissä. Onneksi kirppariprojekti vie ajatuksiani välillä vähän muualle, etten pyörittele koko ajan päässäni elämää suurempia asioita. Kiitos muuten hänelle, joka kävi heti edellisen postaukseni jälkeen seuraavana aamuna ostamassa KAIKKI virkkauslehdet kirpparipöydästäni! :) Blogini lukija vaiko satunnainen ohikulkija? (on siellä vielä sitten niitä neule- ja ristipistolehtiä myynnissä *vink-vink*)

Ihanaa tätä viikkoa jokaiselle! ♥

Nuottikirjan väliin

Ristipistoilussa jatkuu pikkuisten välitöiden pistely kirjallisissa merkeissä. Tai tässä tapauksessa enemmänkin musiikillisissa merkeissä. Näitä kirjanmerkkejä en luovuta kenellekään edes lainaksi, vaan pidän itse.

Kirjanmerkit 2 kpl

Tehty ajalla: 5.-14.11.2014

Malli: Vervacon pakkaus "Bokmärken melodi" (no 131.5619)

Kangas: 14 ct valkoinen aida

Langat: Pakkauksessa DMC (ei koodeja), 15 väriä

Pistot: Ristipistoja

Koko: 6x20 cm, 27x102 pistoa

Viimeistely: Kirjanmerkki

Muuta: ♥

Näihin kirjanmerkkeihin en suinkaan ihastunut ruusujen vuoksi (en pidä ruusuista), mutta olen ihan pöhkönä kaikkiin ristipistotöihin, jotka liittyvät jotenkin ammattialaani.

Nuottikirjojen välissä harvemmin kyllä tarvitsee kirjanmerkkiä, vaikka voisihan kirjanmerkillä toki paikantaa helpommin esimerkiksi soitto- tai laululäksynsä, tai vaikkapa töissä sen laulun, joka sillä kertaa on vuorossa. Tosin minä komppailen töissä yleensä ulkomuistista, jollei nyt joku ihan mahdoton luritus ole vuorossa. :)

Kyllä nämä kelpaavat varmasti ihan tavallisenkin kirjan väliin, varsinkin jos aihe liittyy musiikkiin. Monia sellaisiakin kirjoja on, itse muistan viime vuosina lukeneeni ainakin Joseph Gelinekin "Kymmenes sinfonia" ja Kate Mossen "Krypta" -kirjat; ensimmäinen pohjautuu Beethovenin keskeneräiseksi jääneen 10. sinfonian käsikirjoituksen etsimiseen (muistaakseni romaanissa tämä kadonnut käsikirjoitus olisi ollut valmis ja parempi kuin yksikään aiemmista sinfonioista) ja jälkimmäisessä sivutaan Claude Debussyn elämää, ja siinä oli jokin salaperäinen nuottikirjoituskin... Jännityskirjoja molemmat! :)

Viikko on kulunut kodin ja kirpparin väliä kulkiessa, ja mikäpäs siinä, kun välimatkaa on vain parisataa metriä. Parhaimmillaan olen saanut käydä kahdestikin päivässä viemässä pöytään lisää myytävää. Kivasti on kauppa käynyt, plussan puolelle pääsimme rahallisesti jo ensimmäisenä myyntipäivänä, vaikkei se ole tärkeintä, kunhan vain päästään tavarasta eroon, ja siksi pöydässämme onkin ihan naurettavan halvat hinnat. Käsityölehtiäkin on ostettu, mutta on siellä vielä jäljellä kymmenen ristipistolehteä ja 22 muuta käsityölehteä - käykäähän ostamassa pois! :) (Takuukirppis, Paakakatu 2, Oulu)

Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

Alpakkaisia

Taannoisesta liivin ja hameen virkkauksesta minulle jäi aika reippaasti Drops Alpaca -lankaa ylimääräistä. Onneksi (?) lähipiirissä on villalle yliherkkiä ihmisiä, joten jämäalpakoista voin tehdä heille lämmittimiä. Ja voihan niitä toki tehdä vähemmän herkkäihoisillekin! :) Monet villayliherkät voivat pitää kyllä villasukkia tavallisten sukkien päällä, mutta kädet taitavat joutua lujille, jos joutuvat villan kanssa kosketuksiin. Siksipä päädyin nytkin tekemään alpakasta käsien lämmikkeitä.

Virkatut sormikkaat 2 kpl

Tehty ajalla: 2.-7.11.2014

Malli: Dropsilta + omat muunnelmat

Lanka: Drops Alpaca vadelmanpunainen (2922) sekä kameli (302) + luonnonvalkoinen (100)

Langankulutus: 61 g (pinkit) + 57 g (beiget) = 118 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: M

Muuta: Annetaan eteenpäin

Näissä sormikkaissahan on tuttu malli, jolla olen virkannut jo useita sormikkaita, ohje löytyy Dropsin sivuilta. Ihan ohjeen mukaisia hanskoja en ole tainnut koskaan tehdä, vaan kaikkiin olen tehnyt jonkinlaisia omia muunnelmia, niin myös näihin. Malli onkin siitä näppärä, että pienillä nikseillä saa samasta ohjeesta ties kuinka erilaisia versioita tehtyä, koska perusohje on kuitenkin varsin yksinkertainen.

Alunperin kuvittelin tekeväni molemmista sormikkaista tämäntyylisiä, joissa olisi napillinen kukkanen kämmenselässä ja jonkinlainen kiva erivärinen reunus. Päädyin kuitenkin toteuttamaan idean vain toisiin hanskoihin...

... kun taas näihin virkkasin tuollaisen käännetyn reunuksen, jonka koristelin parilla napilla. Oikeastaan idea syntyi siinä vaiheessa, kun sormikkaat olivat lähes valmiita, ja aloin penkoa nappilaatikkoani. Toivottavasti nämä ovat nappiosumat myös sormikkaiden saajien mielestä! :)

Kävin äskettäin laittamassa kirpparipöydän kuntoon. Varsinainen pöytävuokrausaika alkaa vasta maanantaiaamuna, mutta koska kirppari on huomenna kiinni, sain käydä laittamassa pöydän valmiiksi jo tänään viimeisen aukiolotunnin aikana. Ja voitteko kuvitella, että pöydästäni ostettiin jo toistakymmentä tavaraa sinä aikana, kun vasta laittelin niitä esille! :) Ihmisten matkaan lähti mm. naisten ja lasten vaatteita sekä leluja - itse asiassa en ehtinyt juuri muunlaisia tavaroita sinne tänään viedäkään. Käsityölehdet taidan viedä maanantaina, niille jäi juuri sopivankokoinen tila pöytään. Vinkiksi siis kiinnostuneille: Takuukirppis, Paakakatu 2, Oulu (entinen Halpa-Hallin tila), ja pöytä numero 166 seuraavan kahden viikon ajan! :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ja onnittelut kaikille isille huomisen johdosta! ♥

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty

Suunnitteleminen on minusta vähintään yhtä hauskaa kuin itse tekeminen. Toisinaan projektit käynnistyvät ihan ex tempore ilman suurempia suunnitelmia, toiset projektit puolestaan vaativat hyvin pitkänkin suunnittelu- ja kypsyttelyajan. Varsinkin isommat projektit kannattaa suunnitella huolellisesti, jotta itse tekovaiheessa ei tule vastaan yllätyksiä.

Tämän projektin olen nimennyt "vuoden 2015 ristipistoprojektiksi", koska aion aloittaa siihen liittyvät ristipistot vasta ensi vuoden puolella. Riittääkö projektiin yksi vuosi vai meneekö vielä toinenkin, se jää nähtäväksi.

Jotain sain kuitenkin tehdä jo tämän vuoden puolella. Tämä projekti täytyi aloittaa viimeistelykankaasta. On tietysti mahdollista ensin tehdä pistelytyö ja vasta sitten miettiä, kuinka sen viimeistelisi, mutta itse haluan nähdä valmiista työstä vision mielessäni jo ennen pistelyn aloittamista. Tässä tapauksessa se oli lähes välttämätöntä, sillä halusin värjätä viimeistelykankaan itse. Jos tekisin pistelyosuudet ensin ja vasta sitten värjäisin viimeistelykankaan, olisi suuri riski onnistua värjäämään kankaasta täysin sopimaton pistelyihin nähden. Siksi siis näin päin, koska nyt voin valita ristipistolankojen värit viimeistelykankaaseen sopiviksi.

Ensiksi tarvittiin tietysti kangas ja väriainetta. Niiden hankkiminen on ollut mielessäni jo puolisen vuotta, mutta harkinta-aika on ollut tarpeen vision selkiyttämiseksi. Nyt sain sovitettua kangaskaupassa ja Anttilassa käynnin labranäytteenoton yhteyteen huolellisella reitti- ja aikataulusuunnittelulla (sairauteni vuoksi en pysty liikkumaan kaupungilla yhtään askelta enempää kuin on välttämätöntä). Löytöpalasta löysin täsmälleen sitä kangasta, jota olin mielessäni ajatellutkin: tukevinta mahdollista luonnonvalkoista puuvillalakanakangasta. Anttilassa Dylon-väriaineiden edessä visioni joutui koetukselle, sillä mielikuvissani näin pinkkiä, mutta juuri se väri oli loppunut. Olisi sitä ollut pesukonevärien joukossa, mutta halusin värjätä nimenomaan käsinvärjäysaineella. Varmaan pesukonevärikin olisi käynyt käsinvärjäykseen, mutta siinä pakkauksessa on väriainetta enemmän, ja koska halusin saada aikaan hieman pehmeämmän värin, oli järkevintä valita reilun 600 gramman painoiselle kangaspalalle väriaine, joka on tarkoitettu 250 grammalle kangasta.

Pinkkiä ei siis ollut tarjolla, joten punainen "Tulip Red" oli lähimpänä visiotani. Pelkäsin kuitenkin saavani aikaan peruspunaista, jota en todellakaan halunnut, vaikka väripaketin kuvan perusteella luvassa olisikin hieman pinkkiin taittuvaa punaista. Otin riskin luottaen siihen, että pohjakankaan luonnonvalkoisuus (melkein jopa beige) sekä värjäystekniikka saavat punaisen sijaan aikaan pinkkiä. Ja jos eivät saa, niin se ei ole niin suuri katastrofi, sillä kyllähän tuota punaistakin meidän sisustuksestamme löytyy pinkin, oranssin, keltaisen ja vihreän (ja muutaman muun) ohella.

Sitten vaan värjäämään! Koska en missään nimessä halunnut tasaista lopputulosta, käärin pestyn ja kosteaksi jääneen kankaan tiukalle sykkyrälle, jonka upotin ämpäriin sekoitettuun värjäysliemeen. Vaikka ohjeessa käsketään kääntelemään kangasta, en sitä tällä kertaa tehnyt, vaan jätin koko sykerön tunniksi ämpäriin ilman valvontaa. Vasta sen jälkeen kävin hieman avaamassa sykeröitä ja upotin kankaan hieman väljemmin värjäysveteen pariksi minuutiksi. Sitten vain huuhtelut ja monta peräkkäistä pesuohjelmaa koneessa, jotta enimmät irtovärit lähtevät. Testasin vielä parin viimeisen pesun aikana värinkestävyyttä laittamalla mukaan valkoista harsokangasta. Ne palautuivat molemmilla kerroilla vaaleanpunaisina, joten todennäköisesti tämä kangas tulee päästämään väriä jatkossakin. Se voi olla ongelma siinä mielessä, että samaan työhön tuleva ristipistokangas on valkoista, ja koska tästä on tulossa käyttötekstiili, joudun todennäköisesti pesemään sen jossain vaiheessa. Mutta en voi loputtomiin pestä tätä punaista kangasta odottaen, että se lakkaa päästämästä väriä, koska tunnetusti punainen kangas värjää samassa koneessa olevan valkoisen kankaan vaaleanpunaiseksi aina ja ikuisesti. Täytyy vain käyttää valmista työtä sen verran siististi, ettei sitä tarvitse pestä... Tai voihan se olla kivaakin vaihtaa valkoisen kankaan sävy vaaleanpunaiseksi sitten, kun alkaa kyllästyttää. ;)

Värjääminen on aina jännittävä prosessi, sillä lopputulos on enemmän tai vähemmän arvoitus.

Tähän värjäykseen olen kyllä ihan äärimmäisen tyytyväinen, sillä jotain tämän suuntaista haaveilinkin! :) Sitä en tiedä, miltä tämä näyttää valmiissa työssä. Melkein harmittaa, kun joudun tämän kankaan jossain vaiheessa saksimaan, sillä noita kuvioita olisi niin mukavaa vain ihailla...

Parasta kaikesta on kuitenkin se, että tämä ei todellakaan ole mikään peruspunainen, vaan lähestulkoon sellainen pinkki, josta olin haaveillutkin! :) Jos Anttilassa olisi ollut sitä pinkkiä väriä, jota olin alunperin ajatellut, tästä olisi tullut ihan väärän värinen - nyt tämä on juuri sopivan pehmeä, eivätkä nuo punaisemmat väriläiskät haittaa ollenkaan! :)

Kun viimeistelykangas oli valmiina, oli ihan pakko päästä valitsemaan sopivia lankojakin. Mikä mahtavinta, DMC:n liukuvärjätyistä langoista löytyi myös yksi ihan täydellinen väri, numero 107. Muut värit ovat DMC:n 321, 601 ja 603 sekä harmaat langat nro 414 ja 3799. Nämä jäävät nyt muistiin lähinnä itselleni, jos satun hukkaamaan nuo langat jonnekin, mutta myös teille muille tiedoksi, jos mietitte tuon punaisen ja pinkin luonnollista sävyä; kamera ja tietokoneiden asetuksethan vääristävät värejä aina jonkin verran.

Projektin suunnittelu ei kuitenkaan alkanut tämän kankaan värjäämisestä, vaan näistä Couleur d'Etoilen malleista. Aluksi mukana oli muutama muukin saman suunnittelijan malli, mutta näihin seitsemään lopulta päädyin, koska näitä yhdistää tietty teema suunnittelijan lisäksi. Arvaattekos, mikä on teemana? :) (jos nuo pikkukuvat näkyisivät kunnolla, arvaisitte sen heti...)

Ja jo monta kuukautta sitten olen tehnyt näinkin pitkällisen suunnitelman, enhän muuten olisi osannut tilata oikeanlaista ristipistokangasta enkä ostaa tuota viimeistelykangasta sopivankokoista palasta. Luultavimmin ensimmäinen visioni oli sinisävyinen, koska tässä tietokoneversiossa viimeistelykangas on merkitty turkoosilla, mutta ilmeisesti väri on vaihtunut jossain vaiheessa. Nyt sitä väriä ei kuitenkaan voi enää muuksi muuttaa. :) Tässä suunnitelmakaaviossa yksi ruutu tarkoittaa yhtä senttimetriä kangasta, joten suunnitelma on tehty kirjaimellisesti sentin tarkkuudella. Millien heittojahan voi sitten tulla suuntaan tai toiseen, ei sen nyt niin tarkkaa sentään tarvitse olla. :)

Tässähän alkaa suorastaan odottamaan jo vuoden vaihtumista, että pääsee uuden projektin kimppuun! :) Mielelläni kuitenkin teen tässä välissä vähän pienempiä ristipistotöitä, niiden aikana voin vielä rauhassa kypsytellä lopullisia suunnitelmia...

Nämä lumet ovat varmasti sulaneet moneenkin kertaan ja uusia satanut tilalle, ennen kuin tuo projektini nähdään blogissani valmiina. Mutta eihän hätäilemällä tule kuin ****päisiä kakaroita. ;)

Ihanaa marrasviikonloppua kaikille! ♥

Sivujen väliin

Mainitsin aiemmin, että teen loppuvuoden ajan hieman pienempiä ristipistojuttuja ikään kuin välityönä ennen isomman projektin alkamista. Minulla olikin kaapissa muutamia kirjanmerkkien ristipistopakkauksia, joita on nyt mukavaa pistellä valmiiksi, kun ne valmistuvat muutamassa illassa. Tässä ensimmäinen:

Kirjanmerkki

Tehty ajalla: 27.10.-5.11.2014

Malli: Vervacon pakkaus "Bokmärken Asiaska" (2002/131.5672)

Kangas: 14 ct valkoinen aida

Langat: Pakkauksessa olleet DMC:n langat (ei koodeja mukana)

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: n. 6x20 cm, 27x102 pistoa

Viimeistely: Kirjanmerkki

Muuta: Kahden kirjanmerkin pakkauksen toinen osapuoli

Tämä kirjanmerkki oli pakkauksessa, jossa oli malli ja tarvikkeet kahteen kirjanmerkkiin. Niistä ensimmäisen olen pistellyt jo vuonna 2011, voit käydä katsomassa sen kuvan tästä linkistä. Aikoinaan ostin näiden aasialaishenkisten kirjanmerkkien pakkauksen miestäni ajatellen. Hän nimittäin selaili tuolloin Ateljé Margarethan kuvastoa ihastuen Buddha-patsaita esittäviin ristipistotöihin; tuohon aikaan hän luki paljon buddhalaiseen filosofiaan pohjautuvaa kirjallisuutta. Minulla ei kuitenkaan ole innostusta pistellä sen tyylisiä ristipistotöitä, mutta kirjanmerkki tuntui sopivan pieneltä työltä, jotta sain kerrankin pisteltyä myös jonkin ristipistotyön miehelleni. Ja Buddha-aiheinen kirjanmerkki sopi hyvin niiden buddhalaisfilosofisten kirjojen väliin. :)

Pakkauksen toinen kirjanmerkki jäi tuolloin pistelemättä, mutta nytpä tuli tehtyä sekin. En näe itse tässä mitään aasialaishenkistä, vaikka tämä sen Buddha-mallin kanssa olikin samassa pakkauksessa. Tosin en ole niin syvästi noihin itämaisiin uskontoihin perehtynyt, joten en tiedä, liittyvätkö nämä kivetkin jollain tavalla buddhalaisuuteen. Minä näen tässä merkissä ihan vain kiviä ja kukkia, joten nappasin tämän oman kirjani väliin. :) Vanha kirjanmerkkini pääsee "varakirjanmerkiksi", sillä kun talossa on neljä lukutoukkaa, niin niitä kirjanmerkkejä aina tarvitaan. Siitä huolimatta kirjojen väliin päätyy milloin mitäkin mainoslappusta ja kirjaston kuittia, ainakin näillä miespuolisilla lukijoilla. Itse kyllä käytän aina kirjanmerkkiä, ja taitavatpa kaikki kirjanmerkkini olla itse tekemiänikin: kaksi virkattua, yksi hardanger-kirjottu ja nyt sitten ristipistelty.

Kirjanmerkkien pistelyillä jatketaan, ja kohta minulla on sitten kaksi pistelyä kirjanmerkkiä lisää... :) Niitä kun en aio antaa kenekään toisen käyttöön, mieluummin luovun näistä kivistä ja kukista! :)

Lukemisen vastapainoksi tarvitaan tietysti ulkoilua, ja nämä ihanat, lumiset pakkaspäivät antavatkin siihen mitä parhaimman tilaisuuden. Nautitaan talvesta! ♥

Aatteen värinen ja muita aatteita

Viikko sitten laitoin sukat puikoille mielessäni sellainen aate, että ehtisin saada ne valmiiksi ennen lokakuun ja Sukkasadon loppumista. No en ehtinyt, enkä alkanut edes väkisin yrittää. Saa niitä sukkia marraskuussakin valmistua. :)

Punaiset pitsisukat

Tehty ajalla: 26.10.-1.11.2014

Malli: Perussukka varpaista alkaen, pitsimalli Neulojan suuri silmukkakirja

Lanka: Austermann Step classic punainen (1004)

Langankulutus: 94 g

Puikot: 2 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: 8-aloitus, tiimalasikantapää. Ihan kivat!

Malli on tällä kertaa lähestulkoon omasta päästä. Neuloin sukat varpaista alkaen 8-aloituksella ja tiimalasikantapäällä. Pitsimallin nappasin Neulojan suuri silmukkakirjasta, ja pitsimalli toistuu sekä sukan etuosassa että varren takaosassa. Muotoilulevennykset oli helppo tehdä pitsimallissa jättämällä vain yksi kavennus tekemättä mallikertaa kohden, näin ne muotoilut ovat ihan huomaamattomat. Varren suun joustimeen tein valepalmikkoa, se sopii pitsisukkiin paremmin kuin tavallinen joustin.

Nämä "aatteen väriset" sukat tyydyttävät toivottavasti pitkäaikaisen punaisten sukkien tarpeeni. Minulla on ollut joitakin punaista sisältäviä sukkia, jotka olen neulonut itsestäänraidoittuvista langoista, mutta ne ovat olleet aina jotenkin väärän värisiä, kun olen tarvinnut sukkia kaveriksi parille punasävyiselle vaatteelleni. Niissä on ollut punainen ihan väärää sävyä, tai sitten ne muut raitavärit eivät ole sopineet muuhun asukokonaisuuteen. Ne sukat ovatkin nyt kaikki lähteneet lahjoituksena eteenpäin.

Näitä sukkia ajattelin ensisijaisesti kaveriksi tuolle virkatulle liiville ja hameelle, ja mietinkin ensin raidoittamista liivihamesetistä ylijääneillä langoilla. Päädyin kuitenkin yksivärisiin sukkiin siksi, että nyt voin käyttää näitä muidenkin punaisten vaatteideni kanssa.

Kovin paljonhan minulla ei punaisia vaatteita olekaan, koska en ole erityisemmin punaisen ystävä. Näiden sukkien värisävykään ei ole ihan peruspunainen, vaan taittaa jonkin verran pinkkiin päin. Värimieltymykset menevät minulla jaksoissa, ja vuosi tai pari sitten minulla oli enemmän punaisen ja pinkin kausi. Silloin tuli ostettua pari punaista vaatetta sekä punaista ja pinkkiä lankaa omiin vaatteisiin. Koska en ole pystynyt heti noita lankoja laittamaan puikoille, joudun neulomaan niitä punasävyisiä vaatteita nyt, kun punainen kausi on kohdallani auttamattomasti ohitse. Mutta ehkä se tulee vielä uudestaan joidenkin vuosien kuluttua.

Oikeastaan jo vuoden ajan minulla on ollut menossa vahva keltainen kausi, keltaista pitäisi saada kaikkialle! Keltaisia kynttilöitä olen hamstrannut pitkin vuotta, joten koko tämän syksyn ja loppuvuoden saamme tunnelmoida keltaisessa valossa. Vaatekaapistakin valikoituu päälleni vain vaatteita, joissa on edes ripaus keltaista - jos näette pääsiäistipun tarpomassa lumihangessa, se olen minä! :) Jopa tuota virkattua settiäkin tehdessäni harmittelin, kun en ollut ostanut siihen keltaista lankaa, vaikkapa valkoisen tilalle... Täytyy pukea se keltaisen paidan ja legginssien kanssa! :)

Toisaalta nämä punaiset sukat sopivat ajankohtaan sikäli, että ne valmistuivat eilen pyhäinpäivänä, jonka liturginen väri on punainen! :)

Tänään liturginen väri oli kuitenkin vihreä, se näkyi myös neulekirkossa Pyhän Luukkaan kappelissa. Vaan kylläpä meinasi minun kirkkomatkani tyssätä heti alkuunsa!

Aamulla herätessäni näin ikkunasta pimeyden läpi pilkottavan vitivalkoista maata. Netistä kurkkasin säätiedotuksen, joka lupasi aamupäivälle "mahdollisesti vähäistä lumisadetta". Päivän valjetessa tämä "vähäinen lumisade" osoittautui hivenen runsaammaksi: jos lumisateesta voisi käyttää vertausta Esterin istumalihaksista, niin se kuvaisi sitä lumen määrää aika lailla... Eihän noita pyöräteitä oltu ehditty vielä aurata, eikä juuri autoteitäkään, joten pyörän kanssa sai aika tavalla puskea toistakymmentä senttiä paksussa lumikerroksessa. Onneksi puolessa välissä matkaa koitti autuus ja auratut pyörätiet, ja kirkonmenojen aikana aura-auto oli ehtinyt puhdistaa kaikki väylät, niinpä kotimatka sujui leikiten. :)

Neulekirkko oli ihan tavallinen, ihana, lämminhenkinen messu, jossa neuleteemaa sivuttiin vain johdantosanoissa ja saarnassa. Päivän aihe "Jeesuksen lähettiläät" istui sen sijaan käsillä tekemiseen mitä parhaiten, sillä useinhan nämä käsityöt matkaavat kirkon lähetyskentille tai muuhun hyvään tarkoitukseen. Messun jälkeen eteisessä lähetyssihteeri kertoi minulle, etteivät he olleet neulekirkon päivämäärää sopiessaan katsoneet ollenkaan päivän aihetta, ja hämmästys olikin ollut suuri, kun paras mahdollinen aihe oli osunut tähän teemakirkkoon. Sattumaako?

Kuten jumalanpalvelus yleensäkin, myös tämä kirkkohetki herätti minussa ajatuksia. Oikeastaan se jatkoi niitä mietteitä, joita olen pyöritellyt viime aikoina. Karsiessani varsin neulepitoisen vaatekaappini sisältöä sekä käsityömallieni ja -lehtieni määrää, on myös käsityöharrastukseni joutunut pieneen kriisiin. Olen kysynyt itseltäni kysymykset "Mitä?", "Miksi?" ja "Kenelle?" koskien käsitöiden tekemistä tulevaisuudessa. Neulekirkossa kuulemani Raamatun tekstit ja saarna vahvistivat sitä vastausta, jota olen itsekin noihin kysymyksiini yrittänyt muotoilla.

Kaappeja siivotessani mielessäni on soinut myös yksi virren säkeistö, ja kuinka ollakaan, se laulettiin myös tänään neulekirkossa:

Asioiden paljous
usein näköalat peittää,
anna silloin rohkeus
syrjään kaikki turha heittää.
Anna nähdä olennainen,
siitä olla riippuvainen.

Virsi 443:4

Neulekirkko antoi myös tilaisuuden luopua jostain itselleni tarpeettomasta, mutta jollekin toiselle tarpeellisesta: villalankakolehtiin lahjoitin vyyhdin 100% suomenlampaan villaa, jolle tuskin koskaan keksin käyttöä, ja perinteinen kolehtihaavikin sai täytettä. Molemmilla lahjoilla on varmasti parempaa käyttöä muualla kuin itselläni.

Tuntui siltä, kuin tuo neulekirkko olisi tarkoitettu juuri minulle. Olen kiitollinen siitä, että lumikerroksesta huolimatta jokin sai minut hyppäämään pyöräni päälle - sisäinen pakko, suomalainen sisu, vaiko itse Jumala?

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein julkisesti käsitöitä jumalanpalveluksessa. Käsitöitä olen kuitenkin tehnyt kirkoissa paljonkin, monet kirkkorakennukset kun ovat monitoiminnallisia seurakuntakeskuksia, joissa käsitöiden tekeminen on luontevaa aika monessakin tilanteessa. Ja olen minä kirkollisissa toimituksissa neulonut salaa (paitsi yksi näkee senkin), jos olen voinut tehdä sen muiden ihmisten ja oman työni häiriintymättä. Radio- tai tv-jumalanpalvelusten ääressä olen myös neulonut ja huomannut pystyväni paremmin keskittymään itse sanomaan, kun käsillä on jotain tekemistä. Tänään käsillä tekeminen tuntui ihan hyvältä myös kirkkosalissa, mutta en kuitenkaan usko kaipaavani käsitöitä aivan jokaisessa messussa, johon osallistun. Enhän minä neulo teatterissa tai konsertissakaan, miksi siis pitäisi neuloa kirkossa? On ilo huomata, että on myös paikkoja ja tilanteita, jolloin ei tarvitse tehdä käsillään mitään, vaikka se sallittua olisikin. Ja miksipä neulominen ei voisi olla sallittua vaikka jokaisessa jumalanpalveluksessa? Sillä onhan jokainen neulomani silmukka pieni rukous sen ihmisen puolesta, jolle olen neulettani tekemässä. Ajatelkaa, kuinka paljon rukouksia yhteen neuleeseen mahtuukaan! :)

Tällaisia aatteita tänään, ja uusin aattein aloitetaan pian uutta, lumista viikkoa! :) Lumenvalkoisia aatoksia lähettelen täältä teille kaikille!